Title: Muunlainen elämä
Author: Jennie
Rating: S
Pairings: Ei ole
Päähenkilöt: Harry, Draco, Ron ja Hermione
Genre: Drama, AU ja one-shot
Disclaimer: En omista hahmoja enkä paikkaa. Ne kuuluvat J.K. Rowlingille. En saa kirjoittamisesta korvausta.
Summary: Harry, Draco, Blaise, Grabbe ja Goyle käännähtivät nopeasti ja näkivät rohkelikon Neville Longbottomin juoksevan portaita alas kintereillään Hermione Granger.
Haasteet: Kysymyshaaste, jossa kysymykseni oli: Miten Harryn elämä olisi muuttunut, jos hän olisi ollut Luihuinen?
FF100, aiheella rohkelikon pojat, 022. Viholliset.
A/N: Tämä oli työn ja tuskan takana. Hieman myöhässäkin saapuu, mutta kuitenkin. Toivon, ettei ole ihan täyttä puppua ja toivon, että luette ja kommentoitte. Haluaisin todella kuulla mitä mieltä olette, sillä itse en ole vielä muodostanut mitään mielipidettäni.
Muunlainen elämä
Harry havahtui säpsähtäen unestaan. Hän oli taas kerran nähnyt painajaista. Harry kierähti pylvässängyssään mahalleen ja yritti rauhoittua hetken. Unessa hän oli joutunut takaisin tätinsä ja setänsä luokse, jotka olivat yhtäkkiä muuttuneet ankeuttajiksi. Harry huomasi, että hänen otsansa oli aivan kymässä hiessä. Hän nousi istumaan sängyn reunalle ja nappasi sängyn päästä mustan pyyhkeensä. Hän kävisi nopeasti suihkussa ennen kuin menisi yläkertaan aamupalalle.
Harry veti sänkynsä verhot syrjään. Huone hohkasi kylmää, joka tarkoitti sitä, ettei kukaan ollut vielä laittanut takkaan tulta. Miksei ne tontut tee työtänsä, Harry ajatteli turhautuneena, kun laski paljaat jalkansa kivilattialle. Nopeasti hän loikkasi lämpimämmälle vihreälle matolle, joka johti kylpyhuoneeseen.
Kylpyhuoneen ovi avautui kovaäänisesti kumahtaen ja Harry vilkaisi nopeasti ympärilleen, ettei kukaan ollut herännyt. Minkään sängyn verho ei edes liikahtanut. Kaikki vielä nukkuivat.
**
Harryn tullessa suihkusta, takassa roihusi tuli ja sen lämpö oli levinnyt jo koko huoneeseen. Enää lattiakaan ei tuntunut kuin olisi jäällä astellut. Harry käveli suoraan oman matka-arkkunsa luo ja alkoi pukemaan vielä, kun ketään ei ollut hereillä. Hän ei mielellään ollut ilman vaatteita muiden poikien edessä, vaikka muille se olikin melko normaalia. Harry oli juuri laittamassa t-paitaansa päälle, kun hän kuuli miten viereisessä sängyssä vedettiin verhot sivuun.
”Oho, onko joku tilannut meille stripparin?” Harry kuuli äänen sanovan hänen takaansa uneliaan huvittuneena. Harry käännähti ja näki Draco Malfoyn istumassa sänkynsä laidalla.
”Niin juuri”, Harry sanoi. ”Kotitontut päättivät järjestää teille hieman viihdykettä.”
Draco nousi ylös ja kaivoi matka-arkkustaan hammasharjan ja sanoi virnistäen: ”Siinä tapauksessa heillä on hyvin kieroutunut huumorintaju. Ei pahalla, Har, mutta mielummin katselisin vaikka Hagridin strippaavan, kuin sinun.”
Muutkin pojat olivat jo heränneet ja naureskelivat Harryn epätoivoiselle yritykselle saada Dracon hammasharja pojan korvaan.
**
Kun muut pojat olivat saaneet Harryn luopumaan Dracon korvan kiduttamisesta, he astuivat luihuisten oleskeluhuoneesta kiviselle käytävälle ja jatkoivat matkaansa siitä ylöspäin kohti Suurta salia. Monet luihuiset olivat jo heränneet ja tervehtivät viiden pojan ryhmää iloisesti. Grabbe ja Goyle eivät paljon puhuneet, mikä ei liiemmin poikennut normaalista, mutta Blaise Zabinilla tuntui olevan paljonkin asiaa. Hän oli käynyt viikonloppuna kotonaan tapaamassa sairastavaa isoäitiään ja parantolassa oli ollut hyvännäköinen nuori nainen. Kun Blaise kertoi kymmenennen kerran miten nainen oli katsonut häntä selvästi himoiten, Draco pöyräytti silmiään Harrylle Blaisen selän takana.
Kun pojat saapuivat eteiseen, he kuulivat yläpuoleltaan olevista portaista naurua ja taputusta. Draco katsoi kiinnostuneena ylös.
”Mikäköhän siellä on menossa?” Blaise sanoi nopeasti ja katsoi ylös huomattuaan, että Draco teki samoin. Tosi asiassa Blaise olisi mielellään vielä kertonut upeasta kaunottaresta, mutta päätti luovuttaa, ettei Draco tai Harry olisi kyllästynyt häneen.
Pojat kävelivät eteenpäin, jotta näkisivät paremmin portaisiin. Nauru oli hieman jo laantunut ja taputukset lakanneet kokonaan. Harry huomasi Dracon ilmeestä, että hän oli hieman pettynyt. Ehkä Draco oli toivonut, että olisi nähnyt jotain toimintaa tai edes saanut käsityksen, että mille tai kenelle hetki sitten kaikki olivat nauraneet. Harrya ei sen pahemmin jaksanut asia kiinnostaa ja hän kehottikin muita poikia tulemaan hänen perässään, ettei aamupala olisi jo jäähtynyttä.
Kun he kääntyivät lähteäkseen, he kuulivat kimeän tytön huutavan portaista: ”Eikö teillä ole elämää? Oikeasti! Antakaa jo olla!”
Harry, Draco, Blaise, Grabbe ja Goyle käännähtivät nopeasti ja näkivät rohkelikon Neville Longbottomin juoksevan portaita alas kintereillään Hermione Granger. Muutaman askeleen päässä punatukkainen Ron Weasley juoksi tyttöä kiinni kantaen kahta koululaukkua.
Draco tyrskähti Nevillen ulkonäölle ja Harrynkin täytyi ponnistella, ettei purskahtanut muiden oppilaiden tavoin nauramaan.
Nevillen hiukset oli loihdittu vaihtamaan väriä joka viides sekunti jokaisen sateenkaaren väri vuorollaan. Nyt menossa oli violetti. Pojan nenästä työntyi pieniä, keltaisia tipuja, jotka maahan osuessaan poksahtivat rikki päästäen ilmaan joka kerta kerroksen keltaista hilettä, jota oli takertunut Nevillen kaapuun niin, ettei alkuperäistä mustaa väriä olisi koskaan osannut edes arvata.
Kun Neville ohitti Harryn, Dracon ja lopun viisikon, kukaan heistä ei enää voinut pidätellä nauruaan. Grabbe hörähti yllättäen niin kovaan ääneen, että vieressä ollut ekaluokkalainen säikähti. Draco nauroi niin paljon, että joutui nojaamaan Harryyn, jottei olisi kaatunut.
Hermione pysähtyi heidän kohdalle. ”Onko tämä muka hauskaa?” Tyttö tivasi nauravilta luihuisilta.
Draco pyyhki silmäkulmiaan naurunkyyneleistä ja sanoi: ”Eihän tässä mitään hauskaa ole. Herra Longbottom näyttää yhtä hyvältä, kuin aina ennenkin.”
Harry huomasi, että Hermionen kasvojen väri alkoi vaihtamaan epäilyttävästi väriä punaisempaan.
”Jaahas, voin kai sitten sanoa, että herra Malfoy näyttää rumentuneen päivä päivältä”, Hermione sylkäisi suustaan.
Draco teeskenteli kauhistunutta ja piteli rintaansa: ”Auttakaa! Tuo lause osui suoraan sydämeeni!”
Harry esitti järkyttynyttä ja riensi kaatuvan Dracon viereen ”Tarvitsemme lääkäriä, pian! Poikaparka vuotaa kuiviin kuraverisen sanojen takia”, Harry huusi samalla nauraen.
Hermione katsoi poikien näytöstä vihan leimuessa hänen silmistään.
”Älkää nimitelkö Hermioneta kuraveriseksi!” Paikalle tullut Ron sanoi kovaan ääneen. Hänen korvansa olivat alkaneet punoittaa.
”Me emme jaksa jäädä kuuntelemaan käskyjä teiltä”, Draco sanoi ja nousi maasta putsaten samalla hieman kaapuaan. ”Me menemme nyt syömään. Te voitte jäädä tänne itkemään. Sitä kukaan ei kiellä”, Draco sanoi ja lähti kävelemään kohti Suuren salin ovea vinkaten Harryn mukaansa.
Harryn perässä seurasivat Blaise, Grabbe ja Goyle. Ennen kuin Harry istuutui salin reunassa sijaitsevaan luihuisten pöytään, hän katsoi miten Hermione ja Ron kävelivät Nevillen luo rohkelikoon pöytään, jonka kirouksia juuri professori McGarmiwa poisti.
Ensimmäisenä vuonnaan Harry oli yrittänyt olla ystävällinen Hermionelle ja Ronille, joiden kanssa hän oli kuitenkin viettänyt aikaansa junassa, kun he tulivat Tylypahkaan. Kun kaksikko oli selvästi sanonut, ettei hyväksyneet Harryn uusia kavereita, poika päätti lopullisesti lopettaa Hermionen ja Ronin kanssa olemisen. Dracosta oli tullut Harrylle hyvä ystävä, eikä hän ollut kestänyt kuunnella miten varsinkin Ron aina hänestä valitti.
Välillä Harry havahtui Ronin ja Hermionen tuijotukseen, mutta heidän silmissään ei näkynyt yhtään sitä samaa ystävällisyyttä mitä Harry oli nähnyt, kun he ensimmäisen kerran tutustuivat.
Sama se mitä Ron ja Hermione ajattelivat. He eivät enää ole ystäviäni, Harry ajatteli istuutuessaan luihuisten pöytään. Eikä Harry tiennyt olivatko he edes koskaan olleetkaan ystäviä.
A/N2: Minä sitten oikeasti rakastan Nevilleä ja itkin sisäisesti verisiä kyyneliä, kun jouduin olemaan tässä ficissä ilkeä. :-(
