Nimi: Rakastaisitko hirviötä?
Kirjoittaja: Tyynis
Ikäraja: K-11
Paring: Harry/Draco
Genre: Draama, angst, songfic, slash
Summary: Draco kohtaa Harryn sodan keskellä ja vanha ja salainen asia tulee esille.
Disclaimer: Hahmot ovat edelleenkin
Rowlingin ja
Would you love a monsterman - kappale
Lordin. Minä en saa tästä muuta kuin hyvän mielen.
A/N: Tämä on ollut aikaisemmin Vuotavassa noidankattilassa, jossa liikuin
hupsuna ja muistaakseni tämä oli myös vanhassa finissä, jossa liikuin
Vaihtoehtoloppuna. Sekavaa selitystä?
Ai niin, tämä on kirjoitettu Puoliverisen Prinssin jälkeen.
Rakastaisitko hirviötäWould you love a monsterman
Could you understand beauty of the beastKatseessasi on jotain hyvin intensiivistä, haluat, että minä huomaan sinut ja katson - niin inhimillistä kuin se onkin - silmiin. Sitä minä en tee, en ainakaan vielä, koska vihollisen kanssa veljeily ei ole suotavaa taistelukentällä.
Langetettuani kirouksen erään kiltalaisen niskaan katson sinua silmiin. Sanotaan, että silmät ovat sielun peili. Nyt ymmärrän mitä se tarkoittaa, olen sodassa nähnyt niin paljon ihmisten, jotka tietävät kuolevansa, silmiä.
Olen nähnyt satoja kertoja sen lannistuksen, epätoivon ja joskus jopa helpotuksen ihmisten silmistä. Aluksi en ymmärtänyt kuolevien helpotusta, mutta nyt tajuan sen, kuolema on tavallaan matkalippu niille ihmiselle rauhaan, pois sodasta.
Sinun silmistäsi huomaan silmittömän vihan, sen ymmärrän hyvin, olen ansainnut vihasi. Onhan minun syyni, että sinulle niin rakas Dumbledore on kuollut, minähän kuolonsyöjät kouluun järjestin.
Näen hivenen surua, ymmärrettävää sekin, kukapa ei sodassa olisi surullinen? Luultavasti tämä sota tuo mieleesi aikaisemman sodan, vaikket sinä, tai sen kummemmin minäkään, ole sitä mitenkään merkittävästi kohdannut silmästä silmään, niin kuin nyt. Mutta sinä menetit vanhempasi, ehkä joskus säälin sinua.
Säälin? En voi olla tosissani, Malfoyt eivät sääli ketään
Nyt kun aloitettiin säälistä puhuminen, näenkö silmissäsi myös sitä? Et kai sinä Potter vain sääli minua? Minä en elä säälistä, enkä sitä tarvitse. Olen täällä ihan mielelläni, vaikka se vaatikin totuttelua aluksi, mutta mitäpä ei kunnon velho tekisi sukunsa eteen? Sitä paitsi minä lahjoitan näille ihmisparoille matkalipun pois täältä, pois pimeäksi ja kylmäksi muuttuneesta maailmasta.
Miten paljon asioita ja tunteita katseesi mahtuikaan. Ikävä kyllä en saanut selville mitä sinä ajattelet minusta, ovatko tunteesi vielä yhtä lämpimät, mitä ne olivat ennen Dumbledoren kuolemaa? Rakastatko minua vielä?
Fire at will - yeah I would kill
Yeah I would freeze the hell all over just to get a chill
Yeah I would slay - Yeah I would maim
Yeah I would vanish in thin air and reappear again
Be right in the squares, yeah I would be sincere
Yeah I would lie, Yeah I would lie
Yeah I would be there waking up the dead to get a thrill
I say yeah - I say yeah"Potter", sanon hiljaa ja ääneni ei ole yhtä varma ja vakaa, kuin taikasauvani jolla olen langettanut kirouksia koko illan.
"Mikä sinut tuo tänne kuoleman keskelle? Etkö olekaan tarpeeksi arvokas pysymään poissa tavallisten ihmisten joukosta?" jatkan vedettyäni henkeä saaden ääneni vakaammaksi. Et hätkähdä ollenkaan sarkastisista sanoistani. Piikittelyni ovat sinulle kuin ilmaa, vai etkö vain näytä sitä minulle, pidätkö kaiken sisälläsi?
"Kaikki me olemme saman arvoisia, Draco. Sinä vain et ole ikinä oppinut sitä, vanhempasi eivät opettaneet sinulle yhtä elämän tärkeimmistä faktoista."
Minua loukkaa suuresti, että arvostelet minun vanhempiani, mutta vielä enemmän minua loukkaa, se että olet oikeassa.
"Mistä sinä tiedät elämänohjeista, koska sinulla ei ollut vanhempia kertomassa niistä?" vastaan sinulle. Vaikket reagoi sanoihini ulkoisesti, tiedän että satutin sinua. Perheesi menettäminen on ollut sinulle kova pala, vaikket edes tuntenut heitä.
Hiljaisuus.
Jään vaille vastausta, mutten jää roikkumaan siihen. Sen luoma turvallisuuden tunne on vaarallista.
Onkohan sinulla ikävä mennyttä, kaipaatko viileiden käsieni kosketusta kuumalle ihollesi lämpimänä kesäpäivänä? Entä kaipaatko sitä tunnetta, jonka minun huuleni saivat aikaan sinun niskassasi? En kysy asiaa sinulta, koska sanoin on helppo valehdella.
Ojennan taistelussa likaantuneen käteni poskellesi, et tee elettäkään siirtääksesi sitä pois, kehosi ei valehtele minulle. Silitän peukalollani varovasti poskeasi, se saa hengityksesi muuttumaan katkonaiseksi. Otan käteni pois iholtasi, se on jättänyt kasvoihisi likaisen jäljen.
"Et sinä oikeasti halua tehdä tätä, et sinä halua tappaa näitä ihmisiä."
Enkö, Harry? Minä luulin, että sinä tunsit minut, minä teen ilomielin mitä vaan perheeni ja nimeni eteen. Nyt mieleni tekisi vain pysäyttää koko maailma ja käskeä sen mennä kotiin, jotta me saisimme olla kahden. Suon sinulle pienen hymyn, josta osaat lukea kaikki edellä mainitsemani asiat, vain sinä tunnet minut oikeasti. Mutta se, etten olisi omasta tahdostani tappanut niitä ihmisiä on valetta, ihanaa valetta.
"Haluatko, että jään, vai katoanko nyt uudelleen, kun viimein löysit minut?" kysyn sinulta ja yritän saada sinuun katsekontaktia uudelleen. Sen löytäminen on yllättävän vaikeaa, koska pidät polviasi minua kiinnostavampana.
Ei vastausta. Astun muutaman askeleen lähemmäksi sinua.
"Vaikeneminen on myöntymisen merkki, Harry", kuiskaan korvaasi. Samalla puhallan varovasti kasvoillesi, se saa sinut sulkemaan silmäsi.
"Draco, ei se sitä merkitse."
"Tuo on aika tyly vastaus."
Vaikeneminen oli myöntymisen merkki meidän kahdenkeskeisissä leikeissämme. Hiljaisuus oli yhtä kuin kyllä, kun olimme kahden, se oli tapa karsia pois turhat sanat väliltämme. Minua harmittaa, se ettet ole rehellinen minulle. Toisaalta minun sinulla on oikeus valehdella minulle, useammankin kerran, koska aina, kun sinä kysyit minulta onko kaikki kunnossa valehtelin. Vakuutin sinulle naama peruslukemilla kaiken olevan OK, vaikka samalla olin hionut nerokkaan murhasuunnitelman. Joskus olen miettinyt sitä, miten helppoa valehtelu on minulle, pystyin sanomaan sinulle, että kaikki on tosiaan hyvin, kun pääni lepäsi paljaalla rintakehälläsi ja sinä silitit hiuksiani. Tai silloin, kun istuimme järven rannalla, sinun nojaten siihen pyökinrunkoon ja pääni ollessa sinun sylissäsi ja sanoin, että mikään ei tule väliimme.
"Kuka sinä olet puhumaan tylyydestä, Malfoy?"
"En ehkä kukaan, mutta täällä ei ole ketään muuta kenellä olisi aikaa puhua sinulle. Näetkö, kuraverinen
ystävättäresi on tuolla lähestulkoon pulassa ja Weasley on menossa ritarillisesti auttamaan. Harmaaselän uhriksi joutunut vanhin Weasleyn lapsi on rakkaan juomamestarimme kimpussa. Kaikki ovat jossain taistelemassa paremman elämän puolesta. Sinä taas olet tässä minun kanssani, kaiken muun unohtaneena. Vieläkö vaikeneminen merkitsee jotain muuta kuin myöntymistä?"
Would you love a monsterman
Could you understand beauty of the beast
I would do it all for you, would you do it all
Do it all for meLuultavasti sinä ymmärrät tämän hetken piilevän kauneuden. Kaunista tässä tilanteessa ei ole tapahtuman miljöö; loukkaantuneet ihmiset ja vuotava veri, se ei ole kaunista, suoraan sanottuna vastenmielistä. Kaunista tässä on tämä välillemme oleva surumielisyys. Kiellämme kaikki hyvät ja kaikki kauniit asiat mitä meillä on ollut, tai sinä kiellät ne. Luultavasti sinä myös syytät itseäsi, koska rakastuit petturiin, tai en minä minkään petturi ollut. Se että Malfoyt ovat pimeällä puolella on yksi velhoyhteiskunnan julkisista salaisuuksista, ei sinulla ole mitään oikeutta pitää minua petturina. Minun pimeällä puolella oleminen on verrattavissa sinun valitun -titteliin, julkinen salaisuus sekin.
Mutta pystytkö katsomaan minua vielä silmiin kaiken tämän sodan, kiroamisen ja tappamisen jälkeen ja sanoa, että rakastat minua. Pystyisitkö rakastamaan minua, vaikka olen ollut hirviö?
Minä olisin vielä valmis tekemään mitä vain puolestasi, kaiken mitä keksit pyytää. Voisin lopettaa kaiken tämän tappamisen, mutta teen sen vain, jos sinä osaat sitä pyytää, koska minä rakastan sinua. Hullulta se kuulostaa mutta sinä olet särkenyt sydämeni tuolla kylmäksi muuttuneella olemuksellasi.
Jos minä olen valmis lopettamaan kuolonsyöjän työt, mitä sinä pystyisit tekemään pyynnöstäni? Et tappaisi ystäviäsi ja siirtyisi pimeälle puolelle. Sen takia meidän juttumme ei toiminut, sinä otit enemmän, kuin annoit.
Take your time - you'll be fine
Yeah there is nothing wrong with this
you ain't commit no crime
You don't know why we passed you by
You search for something never found
Along these lines
Someday you may turn around and terrify
You can't deny - You crucify
Would you get down in the gutter
Swallowing your pride
I say yeah - I say yeah"Et vastannut minulle, koska olin oikeassa, vaikeneminen on myöntymisen merkki. Mielesi teki taas tempun sinulle, Potter", sanon hetken hiljaisuuden, johon osaan luottaa enemmän kuin edelliseen, päätteeksi.
Olet vastaamassa jotain mutta keskeytän sinut, ennen kuin saat suusi auki. Ei sinun tarvitse selitellä, minulle riittää, että tiedän. Ei sinun ole pakko sanoa sitä ääneen, voin lukea sen kehostasi. Ei meidän ole mikään pakko palata entiseen, voimme jättää kaiken tähän ja muistella sitä hyvällä sen jälkeen. Voisimme myös unohtaa, pyytää toisiamme lopettamaan tappamisen ja lähteä kauas täältä, rakentamaan uutta elämää. Sinä selviydyt tästä, vaikket käsittelisi asiaa ääneen, mutta pääsisit paljon helpommalla, jos puhuisit minulle, minulla olisi parempi olla. Kaiken lisäksi sinä ymmärtäisit asian nopeammin, vaikket sitä juuri nyt ajattele.
Hiljaa astun sinua kohti ja annan sinulle pienen muistutuksen, mistä olet luopunut. Huuleni koskettavat varovasti huuliasi. Epäröit ennen kuin vastaat, ei mitään uutta sinulta, haluat aina toisen tuntevan olonsa epävarmaksi tunteittesi suhteen. Minua et onnistu ikävä kyllä enää huijaamaan.
Hetken päästä vetäydyt irti minusta. Näytät etäisesti lapselta, joka on jäänyt kiinni luvattomasta vierailusta karkkikaapilla.
"Rauhoitu, kukaan ei ole kieltänyt näyttämästä tunteitaan", sanon sinulle ja hyväilen kädelläni leukaasi ja puhallan varovasti ilmaa nenällesi.
"En minä mitään väärää tee, sinut ne tappavat, Draco, eivät minua. Minut säästetään lordi Voldemortille, mutta en tiedä mitä he ajattelevat valittua suutelevasta kuolonsyöjästä riveissään."
"Eivät he välitä, kullalla saa arvostusta", vastaan totuuden mukaisesti, "Ei kukaan rankaise meitä tästä."
Ohitsemme kulkee muutama kuolonsyöjä, he menevät ohi sanaakaan sanomatta. Luulevatko he, että minä olen saanut sinut kiinni ja pian viemässä Pimeyden lordille? Luultavasti se oli taivaan suoma ihme, että me saimme olla kahden suuren ja taistelevan ihmismassan keskellä.
Vedän sinut uudelleen lähelleni ja olen todella lähellä kasvojasi, en kuitenkaan suutele sinua. Aloite on sinulla, koska minä tiedän mitä haluan, mutta sinä et tunne tietävän mitä sinä haluat. Sinä et tee mitään, et suutele tai koske minua, mutta et työnnä minua poiskaan. Sinä et tiedä mitä haluat muistoihisi tästä tilanteesta. Vien käteni kiusoittelevasti selällesi ja alan laskea selkänikamiasi leikkisästi, niin kuin silloin ennen. Lopulta tuot huulesi huulilleni, aloitteen teko ei ole ollut sinun vahvuutesi ikinä, vaikka osaat sen. Huulesi käyvät yhä vaativammiksi huulillani ja kätesi seikkailevat vaativasti, mutta vaikeasti ulkopuolisen silmiin havaittavasti rintakehälläni ja vatsallani. Tottuneesti alat hyväillä vatsaani navan ympäriltä vaateitteni läpi.
Nyt sinä olet se, joka kirvoittaa toisen huulilta huokauksen.
Raotat suutasi ja päästät kieleni sinne tutkimusretkelle taas pitkän ajan jälkeen. Tätä olit varmasti kaivannut, yhtä paljon kuin minä.
Lopulta toinen meistä päästää suudelmasta irti. Vaikka olen katsonut sinua jo silmiin lähemmäksi puoli minuuttia tunnen suudelman kihelmöivän vielä huulillani.
Miten suhtautuisit, jos minä olisin Pimeyden lordin läheisin palvelija, enkä vain tällainen rivikuolonsyöjä. Mitä sinä sanoisit? Tietenkin sinä hylkäisit minut, niinhän sinä olet jo tehnyt.
Nyt vain olet mukana elämän häijyssä leikissä, sinä olet yksi tahdoton marionettinukke tässä dramaattisessa nukketeatterissa.
Et voi väittää vastaan, ettetkö olisi täysin varma tästä kaikesta. Jo pelkkä kehosi kertoo sen valehtelematta. Tiedän, että et voi niellä ylpeyttäsi ja antaa vanhempiesi kuolemaa anteeksi mestarilleni, et voisi seistä vierelläni.
Would you love a monsterman
Could you understand beauty of the beast
I would do it all for you, would you do it all
Do it all for meOlemme taas lähtöpisteessä ottaisitko sinä minut takaisin, rakastaisit jälleen. Meidän pitäisi osata pyytää toisiltamme oikeita asioita, jotka ovat isoja, mutta eivät ole liika. Meidän pitäisi osata antaa toisillemme toistemme teot ja erheet anteeksi. Meidän pitäisi leikata niiden marionettinukkejen narut poikki.
All that you get is less than (much less)
you deserve
Leaving for now
Someday I may returnOlen taas lähellä kasvojasi, huuleni löytävät omasi vaikeuksitta. Päästettyäni kielesi tutkimaan suutani teet sen kuin se olisi viimeinen tilaisuutesi painaa kaikki minusta muistoihisi.
Havahdumme vasta, kun ohitsemme välähtää violetti kirous kohti yön puolelle kallistunutta taivasta. Molempien otettua askeleet poispäin välillemme on muodostunut metrin välimatka. Sitä ei pysty kuromaan enää umpeen, jos toisen katseen kohtaamien tuottaa niin paljon vaivaa mitä tänään olen nähnyt. Kai sinä löydät jostain itsellesi jonkun toisen, sellaisen joka on puolellasi sataprosenttisesti.
Nyökkään sinulle varovasti ja sinä nyökkäät takaisin. Käännän selkäni sinulle ja toivon, ettet kiroa minua raukkamaisesti selkään.
A/N2: Tällainen tämä, jotain pientä hienosäätöä siihen olen tehnyt.