Paring: James/Lily
Rating: K-11
Genre: romance
Beta: Ei
Muuta: Albumihaaste - Backstreet Boys / Everything but mine
Summary: James haaveilee Lilysta ja toivoo, että tyttö olisi jonain päivänä hänen.
***
Siinä hän taas meni.
Huokaisin syvään ja kurtistin kulmiani. Hän ei vilkaissutkaan minun suuntaani. Miksi olisikaan? Lily Evans ei koskaan ollut huomaavinaan minua, kulki vain ohitse kuin olisin pelkkää ilmaa. Pudistin päätäni ja katselin synkkänä takkatulen iloisia liekkejä. Kuulin hänen iloisen naurun oleskeluhuoneen toiselta puolen ja vilkaisin taakseni. Siellä hän istui kahden ystävänsä kanssa. Punaiset hiukset hehkuivat kauniiden kasvojen ympärillä ja kirkkaanvihreät silmät säkenöivät.
Kuinka usein olinkaan nähnyt unta hänestä? En osannut enää edes laskea. Olin ajatellut häntä niin paljon, että koulustakaan ei meinannut tulla mitään. Sirius, Peter ja Remus alkoivat tympääntyä minuun jo, kun en koskaan lakannut puhumasta Lilystä. Heidän mielestään minun olisi pitänyt unohtaa koko tyttö. Tylypahkassa oli muitakin kauniita tyttöjä, ei Lily ollut ainoa.
Mutta minulle hän oli. Tiesin sen.
Hätkähdin, kun Sirius tönäisi minua niin rajusti, että melkein keikahdin alas sohvalta.
”Taasko uneksit Evansista, Sarvihaara? Etkö muuta enää osaa tehdäkään?” Sirius murahti. Pojan vihainen, loukkaantunut katse sai omatuntoni soimaamaan, mutta minkä minä ajatuksilleni mahdoin? Kohautin harteitani ja katsoin häneen anteeksipyytävästi.
”Anteeksi, en tajunnut… sanoitko sinä minulle jotain?” kysyin niin anteeksipyytävän näköisenä kuin pystyin. Sirius mulkoili minua hetken harmissaan.
”Kyllä minä sanoin. Olen puhunut sinulle viimeiset kaksi minuuttia etkä ole tainnut nähdä tai kuulla yhtään mitään?” Sirius puhisi. Kohautin taas harteitani ja vilkaisin vaivihkaa Lilyn suuntaan. Tyttö oli kumartunut läksyjensä kimppuun, punainen tukka verhosi hänen kauniit kasvonsa. Huokaisin mielessäni. Voi kunpa saisin vielä pidellä häntä sylissäni, koskettaa hänen punaisia hiuksiaan. Halusin upottaa sormeni niihin ja tunnustella, tuntuivatko ne silkinpehmeiltä.
Sirius lakkasi puhumasta minulle ja kääntyi vihaisena Remuksen puoleen, joka tuntui kuuntelevan häntä selvästi paremmin. Minä en piitannut. Ajatukseni olivat valovuosien päässä. Lilyssä.
Lily tuntui saavuttamattomalta. Hän oli lähellä, mutta silti niin kaukana. Miksei hän tuntunut tajuavan, että välitin hänestä? Että pidin hänestä ihan oikeasti? Halusin kertoa hänelle tunteeni, mutta en uskaltanut. En halunnut nolata itseäni hänen edessään – koko koulun edessä. Minullakin oli ylpeyteni.
En ollut vielä pyytänyt häntä koskaan ulos. Mutta tulisin vielä tekemään sen. Ehkä jo huomenna, pohdin mielessäni. Huomenna voisin pyytää häntä Tylyahoretkelle, joka lähestyi taas. Se olisi alku. Lily suostuisi. Kuinka hän voisi vastustaa minua?
“James”, Sirius katsoi minua taas odottavasti. Vilkaisin häntä hämillisenä, ajatuksiini vaipuneena.
”Niin?” mutisin.
”Etkö voisi jo tehdä jotain Lilyn suhteen? Olet jo pari viikkoa haaveillut hänen peräänsä niin, että meiltä muilta menee kohta järki”, Sirius sanoi vakavana. Tuijotin häntä kuin en tajuaisi mitään hänen puheestaan. Sirius huokaisi syvään ja pudisti päätään. Hän taisi ajatella, että Lily oli tehnyt minusta vähä-älyisen.
”James? Ymmärsitkö sinä?” Sirius kihahti ja potkaisi minua sääreen jalallaan. Hätkähdin.
”Totta kai… minä olen ajatellut sitä. Ajattelin pyytää Lilyä ulos huomenna”, tunnustin.
”Vihdoinkin”, Peter mutisi takanani. En ollut kuulevinaan.
”No, johan on! Se on suuri askel”, Sirius sanoi huokaisten.
”On… Tylyahon reissu lähestyy, joten pyydän hänet treffeille Tylyahoon”, kerroin.
“Hieno homma”, Sirius mutisi, muttei oikein kuulostanut kovin iloiselta. Ehkä hän olisi halunnut mennä sinne minun kanssani.
Käänsin taas katseeni Lilyyn ja unohdin Siriuksen kokonaan. Hetkeksi aikaa katseemme kohtasivat olohuoneen poikki, ja henkeni melkein salpautui. Mutta pian hetki oli ohi, ja Lily käänsi katseensa muualle. Ja käyttäytyi taas niin kuin olisin pelkkää ilmaa.
Kiristelin hampaitani ja mietin, mitä minun oikein pitäisi tehdä, jotta saisin hänen huomionsa. Halusin häntä niin valtavasti, että se teki kipeää. Olin valmis tekemään mitä tahansa Lilyn vuoksi. Olisin paras vaihtoehto hänelle, kukaan muu ei voisi koskaan saada Lilyä. Ei kukaan muu paitsi minä. Miksei Lily huomannut sitä?
”Taidan mennä nukkumaan”, sanoin huokaisten. Sirius tuijotti minua kummissaan.
”Kello on vasta vähän.”
”Minua väsyttää”, intin.
“Miten vain”, Sirius puhahti näyttäen loukkaantuneelta.
Huokaisin syvään ja astelin kohti poikien makuusalia. Matkalla vilkaisin taas Lilyn suuntaan, mutta tyttö ei enää katsonut minuun. Kohautin harteitani ja kiipesin omaan makuusaliini, jonka jaoin kolmen muun rohkelikon kanssa. Vaihdoin yövaatteet ylleni ja käperryin peiton alle.
Uni ei kuitenkaan tullut. Ei minua oikeastaan väsyttänytkään, mutta halusin ajatella Lilyä ilman häiriötekijöitä. Hymyilin pimeään. Mietin, miltä tuntuisi olla Lilyn kanssa. Pidellä häntä kädestä, koskettaa ihoa, tunnustella huulia… se tuntuisi varmasti ihanalta.
Käänsin kylkeäni ja suljin silmäni. Loihdin eteeni Lilyn kauniit kasvot, kirkkaanvihreät silmät ja punaiset huulet. Kuvittelin painavani huuleni vasten hänen huuliaan ja suutelevani hänet pyörryksiin.
Huomenna. Huomenna minä pyytäisin häntä ensimmäisen kerran treffeille. Ja Lilyn olisi pakko suostua. Kuinka hän voisi vastustaa minua, James Potteria?
Virne kohosi kasvoilleni ja aloin hitaasti leijua unten maille.
Ja unessanikin Lily hymyili minulle kirkkaanvihreät silmät hehkuen.
Fin.
[size=85]Walking along the sky
Chasing a glimpse of you
Painting a world with stars I found inside your eyes
Up here above the haze
Everything looks so clear
Wondering what it would be like if you were here
And time, takes time (takes time)
But I can’t wait
To tell you how I feel
Oh, you’re the calm when my world is crashing
My heart, my blood, my passion
Why, tell me why
You’re everything but mine
I hold you close when it all goes crazy
If you would only be my lady
Why, tell me why
You’re everything, everything but mine
You don’t have to be afraid
Of somebody else’s touch
Just gimme a chance to prove
Just how you should be loved
And time, takes time (takes time)
It’s not too late
To tell you how I feel
Oh, you’re the calm when my world is crashing
My heart, my blood, my passion
Why, tell me why
You’re everything but mine
I hold you close when it all goes crazy
If you would only be my lady
Why, tell me why
You’re everything, everything but mine
Everything thing but mine, ooh
Mine I know, oh baby
Someday you’ll come around
I’m gonna leave the light on
And I won’t let you down
No I won’t let you down
I won’t let you down
Oh, you’re the calm when my world is crashing
My heart, my blood, my passion
Why, tell me why
You’re everything but mine
I hold you close when it all goes crazy
If you would only be my lady
Why, tell me why
You’re everything, everything but mine
You’re everything but mine, yeah
You’re everything but mine, yeah, ooh
You’re the sun
You’re the star
You’re the moon
You're the rain
Love your lips, love your eyes
Drivin' me insane
Oh baby, baby
Oh you're everything but mine, yeah
You're everything but mine [/size]
