Uniloitsu
Kirjoittaja: Kaino
Beta: Ciffie
Genre: Romance & draama
Ikäraja: k-11 //Sansku muutti ikärajan uusien sääntöjen mukaisiksi. (:
Paritus: Ginny/Hermione
A/N: aikoihin en ole ficcaamista harrastanut, tämä on tämmöinen yritelmä jatkaa vanhaa harrastusta Kiitos betalle
uniloitsu
Pienen kammarin ikkuna on raollaan. Yön kuiskaus valuu huoneeseen ja haluaa tuudittaa asukkaat uneen. Silti vuoteessa valvoo kaksi.
"Kiitos kun olet siinä." Hermione kuiskaa. "Vaikka tiedän Ronin ja Harrynkin olevan kunnossa ja työmatkan pian päättyvän, en osaa nukkua."
Ginny hymyilee hämärässä ja silittää ystävänsä hiuksia. "Minullakin on ikävä sulhastani, ja sitä toistakin. En jaksaisi tätä jatkuvaa odotusta ja taas uusia matkoja. Onneksi sinä olet siinä, kaipaan kosketusta."
Hermione puristaa ystävänsä kättä, molemmilla samat tunteet. Viimeiset vuodet ovat olleet odotusta. Yhteinen odotus on ollut molemmille helpottavaa.
Väsynyt katse harhailee kattoon.
”Kun olin lapsi, äiti teki uniloitsun jos en saanut unta tai pelkäsin nukahtaa.” Ginny kertoo.
”Millainen se on? Luulin että unta ei voi loihtia, tai ainakaan kovin syvää unta, sellaista mitä mieli kaipaa jaksaakseen toimia” Hermione kysyy.
"Äh... Ei se ole oikeaa taikaa, vain sanoja. Se kuitenkin auttoi silloin nukahtamaan, loi turvallisuuden tunteen." Ginny hymyilee muistaessaan useat pimeät illat, joina oli nukahtanut uniloitsuun.
”Näytä kuinka se tehdään.” Hermione pyytää, taiattomuus tuntuu jostain syystä lämpimältä ja rentouttavalta ajatukselta.
Ginny silittää kevyesti ystävänsä otsaa. Hermione sulkee silmänsä ja keskittyy kuuntelemaan ja nukahtamaan.
”Millaisia ovat unesi tänä yönä? Millaisia unia tahdot katsoa? Ajattele kauniita asioita, ajattele kevyitä ja hauskoja sanoja.”
Sanat valuvat hiljaa virtaavana purona nuoren naisen huulilta. Hermione ajattelee ystävänsä ääntä ja kasvoja. Pehmeitä sormia.
”Unessa on lämpöä ja läheisyyttä” Ginny kuiskaa. Sormet liukuivat kasvoilta kaulalle. Yöilma sai ihon kananlihalle.
”Onko unessa kaksi kehoa ja rakkautta&?”
”On.” Pieni sana leijuu Ginnyn huulilla. Yön viilentämällä iholla varovainen kosketus.
”Onhan unessa pehmeät hiukset ja ääni?”
”On.” Kammarin seinät toistavat kahdet sydänäänet.
”Onhan unessa hymyä ja rakastavat silmät.” Kevyt suudelma valkealle kaulalle.
”Unessa on tuttu kehoa ja kaipaus.” Hiuksissa kevyt vaniljan ja kahvin tuoksu.
Odotettu suudelma, neljä kättä pitää kiinni. Siro niska ja villit hiukset. Pitkä kaula ja kapea selkä. Yhteinen ilma, jota hengittää. Yhteinen syyllisyys.
Rakastan sinua! Syyllisyys vähenee. Ei katumusta. Onni.
Naisen tuoksu ja kaipaus.
Näin kuuluu olla. Nuorempi nainen pujottaa sormensa kaipaamalleen iholle, yöpaidan kevyen kankaan alle. Näin kuuluu olla, yhteinen hymy. Hermione katselee Ginnyn paljasta vartaloa. Tyttö nukkuu aina alasti.
Ei kangasta joka olisi kosketuksen tiellä. Huulet rinnan kaarella ja kyljillä. Sormet vaeltavat niskassa, vatsalla, pakaroilla, sisäreisillä, lantiolla.
Naisen tuoksu viipyy huulilla. Yö on rakastavaisten ystävä. Hellä puraisu. Kolme sormea. Näin kuuluu olla. Yö hukuttaa äänet. Hiukset kasvoilla. Uskomattoman kaunis nainen! Tahdon lähelle, lähemmäs. Luoja, miten ihanalta voi tuntua. Kaipasin.
”Käännä kasvojasi ikkunaan. Silmäsi loistavat!” Ginny kuiskaa kyljessään makaavalle naiselle.
”Tiedän. Sinunkin. Rakastan tuota ilmettä.” Hermione hipaisee hiukset syrjään Ginnyn kasvoilta. ”Tule syliin, tahdon taas kuulla kun nukahdat.”
Näin tämän kuuluu olla
