Title: Muistan sinut aina
Author: Freddie
Genre:Deathfic,Slash,OoC
Pairing: H/D
Rating: S
Summary:Draco kirjoittelee menettämälleen Harrylle kirjeitä,joita hän ei kuitenkaan saa ikinä luettua.Hän on menettäny Harryn ikiajoiksi.
Disclaimer: Kaikki,minkä tunnistatte Pottermaailmaan,kuuluu Rowlingille.
A/N:Ikärajoista en sitten ole aivan varma,korjailkaa jos väärin olen laittanut : DHmm..Hetken mielijohteesta tämän kirjoitin.Toivottavasti miellyttää!
~Rakas Harry
Lehdet putoilevat puista, linnut lentävät Etelään, minä istun puussa ja katselen. Tämä oli meidän ensimmäinen tapaamispaikkamme.
Muistatko vielä sen illan? Joimme kermakaljaa ja söimme keittiöstä pihistettyjä mustikkapiiraita. Huulesi maalautuivat aivan sinisiksi. Niiden kosketus oli tappaa minut, luulin että pyörryin. Onneksi olit silloin ottamassa minut vastaan syliisi. Et antanut minun kaatua. Silloin oli juuri tällainen ilma. Muistathan?
Ron ja Hermione olivat aina suhdettamme vastaan, vaikka minä yritin olla heille ystävällinen. He eivät vain tainneet pitää minusta. Kukaan rohkelikosta ei pitänyt minusta. Lisäksi olin rakentanut suojamuurin ympärilleni. Kukaan ei päässyt sen läpi. Miten olisin voinut, kun halusin olla paljon enemmän kuin he. Ei minusta loppujen lopuksi tullutkaan mitään kovin suurta.
Lisäksi olen menettänyt sinut. Olen menettänyt sinut kokonaan. Jos voisin, taistelisin sinut takaisin. Voisin tappaa niin monta ihmistä, kuin olisi tarpeen, jotta saisin sinut takaisin. Mutta olet poissa.
Jos tuntisit tuskani, tulisitko takaisin? Rakkautemme oli kuitenkin oikeaa, emme välittäneen muiden mielipiteistä. Jos tietäisit, miten paljon kärsin juuri nyt, olisitko valmis ihmeeseen?
Olet poissa. Minun täytyy hyväksyä se. Minun on pysyttävä vahvana. En saa sortua.
Ginny luultavasti lukee nämä, joten hän sentään tietää nyt tunteeni. Toivottavasti hän katuu sitä, ettei päästänyt minua pelastamaan sinua tähtitornista silloin monta vuotta sitten. Onhan sekin sentään jotakin, että hän sentään tervehtii minua. Lapsesi ovat aivan sinun näköisiäsi silloin, kun olit heidän ikäinen. Minun poikani on ystävystynyt sinun poikasi kanssa. Se raapii sydäntäni joka ikinen hetki, sillä heillä on toisensä,minulla ei ole mitään. Maailma on epäreilu.
Joten nyt, kun syksykin on lopulta saapunut, minun on harkittava normaalia elämää, ilman jatkuvaa ikävää. Siitä luultavasti tulee liian hankalaa, mutta minä yritän. Ethän sinäkään haluaisi, että olen surullinen, ethän? En ikinä tule unohtamaan hellää kosketustasi, kun kätesi vaelteli paljaalla rintakehälläni märkien lehtikasojen uumenissa. En ikinä tule unohtamaan sitä tuoksua, joka sinusta huumaavasti karkaili, enkä myöskään sitä, miten silitit päätäni hellästi tuudittaen minut uneen. Voin jopa kuvitella sinut nytkin tähän vierelleni, tuudittamaan minua uneen.
Toivottavasti sinun on hyvä olla, siellä missä nyt oletkaan. Voin vain kuvitella, kuinka kauniisti katsot maailmaa taivaasta, enkelinsiivet selässäsi ja sädekehä pääsi päällä. En ikinä unohda sinua, sinun säteilevän vihreitä silmiäsi, en tuoksuasi, enkä hymyäsi.
Sinun Dracosi~
