No voi äwww ja tui näitä kahta :3 Ihanan henua menoa ja se sopiikin mitä mainioimmin. Kyllähän itselle rakkaan tyypin lähellä on hyvä olla, varsinkin kun saa selkähierontaakin siinä samalla! En voinut olla kuin hymyilemättä kuvauksille siitä, miten Huskin kissamaiset piirteet menivät selvälle automaattivaiheelle Varsinkin maininta siitä, miten hän leipoo tassuillaan... äwwww en ehkä kestä x3c Hänen sisäinen kissansa saa varsin hyvin käydä vähän ylikierroksilla. Angelkaan ei näytä panevan pahakseen asiaa! Vaikka Huskia itseään vähän nolottaakin, mutta sellaista se toisinaan on 😅

“Sinun ei tarvitse kuin olla lähelläni, ja jo se saa oloni viisi kertaa paremmaksi.”
Angelin sanat saivat Huskin kehräämään, ja tämän silitysten ansiosta purina kohosi äänekkäämmäksi. “Teen parhaani... Tahdon, että sinulla on hyvä olla.”
“Nyt ainakin on”, Angel hengähti tyytyväisenä ja painoi poskensa Huskin päälaelle. “Älä vain lähde siitä...”

No äääää mitä lässyä ♥♥ Tämmösten lukemisesta tulee aina niin mukava olo itsellekin, sellainen lämpöinen ja pehmoinen :3 Hahmoilla on hyvä olla ja niin on lukijallakin. Kiitos tästä suloisuudesta!

Teki mieli valita jotain simppeliä ja söpöä arpajaisiin ja hoodeehen voi aina luottaa. Olen tykännyt viime aikoina tosi paljon tällaisesta Dracosta, joka toipuu sodan aiheuttamista jäljistä ja tämä oli jo vähän askelta pidemmällä siinä, että Draco ei enää akuutisti kärsinyt oman päänsä sisällä ja heti ensimmäisestä lauseesta tuli olo, että hän on jo päässyt pitkälle. Vaikka hän joutuukin edelleen miettimään niitä tapoja, hän kuitenkin osaa etsiä niitä ja tietää niiden auttavan, eikä ole vain lohduton tulevaisuutensa suhteen. Hyvä Draco, että jätti lehden lukematta, itsekin välttelen uutisia tällä hetkellä ja se on auttanut superpaljon hyvän olon kanssa ja tunnistan tuonkin, että silti uutiset houkuttavat lukemaan. Kiva kontrasti, että taikoja käytetään aamiaiseen ja siivoamiseen, mutta jotain juttuja on kivaakin tehdä käsin. Luulisi, että paahtoleivän paahtaminen ja voiteleminen olisi helppoa ilmankin, mutta oikeastaan tykkäsin, että Draco oli tuolla tavalla pikkuisen laiska, mutta kuitenkin jaksoi tehdä itse sämpylää. Ehdottomasti pitää olla välillä laiska!

Hihi, minusta oli hauskaa, että Harry kiusoitteli Draco leipomisesta. Se oli ehkä jopa isoin merkki luottamuksesta näiden kahden välillä, että saattaa kiusata tuollaisesta asiasta, joka kaksi vuotta sitten oli Dracolle halveksuttava ajatus. Että Harry uskaltaa huoletta vitsailla siitä. ^^ Näiden kahden suhteessa rakastan sitä, että semmoinen lapsellinen härnääminen ei ole mennyt minnekään vaan edelleen pakko keksiä joku herja, mutta nyt siinä on vähän eri sävy.

Kotiin hän kirjoittaisi, että oli vihdoin löytänyt tarkoitusensa.

Ihanaa, että Dracolla on Harry ja vielä ihanampaa, että hänelle perhe on edelleen tärkeä. Loppu oli siten tosi kaunis. Ja ajatus, että leipominen voisi olla asia, johon pyrkiä tulevaisuudessa oli tosi toiveikas. Hauska ajatus Dracosta töissä leipomossa ja hauskaa, että hän nappasi sen noin äkkiä Harryn ehdotuksesta, että siitä voisi tulla hänen kutsumuksensa, mutta ehkä se kertoo muutoksista Dracossa, että uusi idea tulevaisuuden suhteen on aina hyvä idea, eikä tarvitse ruveta murehtimaan idean toimivuutta. Jos se ei ole Dracon kutsumus, se on sitten sen ajan murhe ja hän voi löytää uuden.
Kiitos tästä söpöilystä!

Tämä tuli vastaan Kommenttikampanjassa ja olipas kiva, että tuli. ^^ Minua surettaa tosi paljon, että Sam ei koskaan saanut elää sellaista elämää kuin olisi halunnut, tuntui siltä sarjaakin katsoessa, mutta tässä varsinkin tuli niin iskevästi esiin, mitä kaikkea tuntemuksia Sam kävi läpi lapsuutensa aikana. Tuntuu oikeastaan tosi normaalilta olla haluamatta periä isän yritystä, Samilla siinä vain on twisti. On tosi kurjaa, ettei hän saanut mahdollisuutta tehdä jotain ihan muuta elämässään vaan hänet pakotettiin hirviöjahtiin. Tästä huokui harmaa ja ankea lapsuus, jossa pitää olla koko ajan varpaillaan ja olisi ollut kaunista, jos Sam olisi siitä huolimatta voinut rakentaa ihan oman elämänsä. Ja melkein rakensikin, se on varmaan inhottavinta, että hän pääsi maistamaan arkea, jonka olisi halunnut, mutta se katkaistiin alkumetreillä. :''(

Minun tahtoni isän tahtoa vastaan ja huutoa ja kiroilua. Tätä jatkui kunnes aina joku itki, yleensä Dean.

Ihh, ehdottoman kaunis ja sydäntäsärkevä kohta. Tämä oikeastaan kertoi ihan kaiken perheen dynamiikasta, Sam kapinoi, isä huusi ja Dean haluaa olla kummankin puolella ja tunnemyrsky pistää hänet lopulta ihan sekaisin. <3 Jokaisen reaktio kertoi myös rakkaudesta perhettä kohtaan, vaikka Sam sitten välillä pohtikin vihaako isäänsä, mutta ei tuollaisia suuria tunteita synny, jos ei välittäisi. Ihana ajatus myös, että Samin ensimuistoon kuuluu isoveli. ^^ Muutenkin tässä ajelehdittiin läpi Samin lapsuuden pienten yksityiskohtien kautta, jotka kertoivat aina jotain pientä ja samalla suurta hänen kokemuksistaan. Kiva yksityiskohta etenkin oli varpaankynnet ammeessa. Samoin pullot, joiden hajua Sam inhosi. Voi, miten sydämeni särkyi, tätä lukiessa ties monettako kertaa, kun Sam kutsui päiväkodin työntekijää äidiksi. T0T Hän on ollut niin nuori menettäessään äitinsä ja tavallaan myös isänsä, joten totta kai hän hakee lohtua ihan keneltä tahansa, kun isä ei siihen selkeästi kyennyt. </3

Jossittelussa on kuitenkin sellainen ilkeys, että siitä ei mikään muutu koskaan paremmaksi, se tekee vain vihaiseksi ja surulliseksi.

Uff, miten totta. Pitäisi itsekin muistaa tämä asia. Mutta niinhän Samkin sitten totesi lopuksi, miten vaikeaa jossittelun lopettaminen on. Ja koska Sam tietää, miten turhaa se on, hän sitten heti moittii itseään jossittelusta, vaikka se on vain tosi inhimillistä pohtia, mitä elämä olisi voinut olla, jos äiti ei olisi kuollut.

Joskus pienenä kun heräsin, menin istumaan Deanin tyynyn viereen ja silitin hänen tukkaansa. Halusin leikkiä, että olimme ihan tavallinen perhe, ja että meillä oli äiti, ja ajattelin, että niin äiti olisi tehnyt.

Voi, Sam. :'''') Ensin hän hakee muista ihmisistä äitiä ja kun sitä ei löydy, hän päättää ruveta äidiksi itse. En kestä, miten ihanaa ja samalla tosi kamalaa. Tämä reagointi tuntui jotenkin tosi aidolta lapsen traumojen käsittelyltä. Oikein osuvaa.
Kiitos tästä tutkielmasta, oli todella aitoa ja raastavaa luettavaa. ^^

Inkku: ❤️❤️❤️ Kuten varmaan arvasitkin, niin inspis tulikin vähän niinku sun tuolloin lähestyvistä häistä - täytyhän mun nyt jotain tehdä! Ei mun ihan tarkotus itkettää sentään ollut, mutta vähän olin salaa tyytyväinen, että niin kävi

Mulla oli selvä mielikuva näiden kahden häistä metsän siimeksessä ja vaikka samalla halusin yrittää pysyä hahmoille edes jotenkin uskollisena, niin pitihän tähän saada puhtoisempia ja rauhallisempia elementtejä mukaan - häät kumminkin ja kaikkea! Tärkeintä kuitenkin, että tykkäsit tästä ja meidän mielikuvat Ronjan ja Pepin häistä (ja hääyöstäkin!) osuivat edes jotenkin yksiin :'3 Kiitos, ole hyvä ja olet raksupoksu <3

Odo: Naaaww, kiitos kivasta kommentista <3 Tää shippi on kyllä kiva, suosittelen tutustuun Inkun kirjoittamiin teksteihin, niiden myötä uppoutuu kyllä näiden kahden maailmaan!

Vio: No kyllä täällä nyt on ihan vahingossa itketetty porukkaa :'D Selkeesti hakemani romantiikka välittyi - tarkoituksena kuitenkin oli kirjoittaa aikalailla siirappihöttöä vailla huolen häivää. Annika oli loistava comic relief vähän keventämään tunnelmaa Pepillä ehdottomasti oli myös mun mielikuvissa mekko - joten oikein oletit - ja miksei eriparisukatkin! Kiitos ihanasta kommentista ♥

Vendela: Hihi, vaikka yleensä arvostankin höttöä edes jonkinlaisella juonentapaisella, niin joskus pitää vaan söpöillä ♥ Ja mikäs sen parempi tapa kuin häät! En oikein osaa edes vastata mitään, olipa vaan ihana kommentti :'3

Meldis: Hah joo, mä ajattelin että se tekee tilanteesta vielä merkittävämmän, kun sekä Ronja että Peppi ovat molemmat kerrankin siistejä ja laitettuja - ainakin sen hetken, kun virallisuudet kestävät Olihan tätä sokeripalasta vähän huumorilla kevennettävä, tosi kiva kuulla että se toimi! Kiitos ihanasta kommentista ♥

Walle: Musta on niin kiva kuulla, että sain tehtyä tästä hahmojen näköisen tekstin ja oikeesti luotua vähän tunnelmaakin :'3 Tähän shippiin olen tutustunut käytännössä vain Inkun ihanien tekstien myötä, mutta mulla saattaa olla näihin vähän erilainen ote - toki tällaisessa shipissä vapauksia saaneekin ottaa. Hienoa silti aina kuulla, että on osannut kirjoittaa jotain molemmille hahmoille sopivaa :3 Kiitos myös sulle ♥

Oon ihan pähkinöinä edelleen kaikista näistä upeista kommenteista, iso kiitos :'3

Mä en ole vielä ihan päättänyt, mitä teen näiden sarjojen kanssa. En vaan yhtään jaksa tätä, että tarina on nyt jaettu näin moneen eri spin offiin. Jos olisikin vain yksi jatkosarja, niin varmaan jaksaisin katsoa. Nyt vähän harkitsen, että lueskelen vain jostain läpi pääkohdat kustakin sarjasta.

Eipä noissa taida olla kuin kuusi jaksoa per kausi, niin lienee nopsaan katsottu jos vain kerkiää asettua katsomaan. 

Kieltämättä tämä määrä yllätti itsenikin. Ja sittenhän on vielä se Fear the Walking Dead, josta olen katsonut muistaakseni viisi kautta (ja aloin tykätä yhtään vasta siinä vaiheessa kun ihan eri hahmot astui kehiin ) ja joku uudempi versio, missä on nuorempia hahmoja, jotka on jossain Australiassa tms, ja siitä en oikeastaan edes tiedä mitään.

Alun perinhän Rickin tarina piti tulla julki kolmiosaisessa kokoillan elokuvien sarjassa.  Sarjan suosio vain kerkisi sen verran laantua, etteivät niin isoon projektiin lähteneet. Kaipa tuo minisarja sitten riittää sen osalta tyydyttämään yleisön uteliaisuuden.

Ja liityn niin sataprosenttisesti mielipiteeseen, että Rick on ylitsevuotavan rasittava hahmo, yhtä aikaa täysi pöljä ja maailmanpelastaja-kompleksinen itsensä uhraava sankari. Ei sitä voi nauramatta katsoa. Enkä voi tajuta, miten sillä silti on (tai ainakin oli) niin valtava fanien määrä.

Mutta se on kieltämättä yleistä kaikilla sarjojen ym. päähenkilöillä. Muistatteko vaikka Lostin, jossa oli se tosi ärsyttävä päähenkilö Jack. Sekin oli muka ihan tavan talliainen mutta silti päätyi määräilemään kaikkia ja ottamaan ohjat ja olemaan ylenpalttisen rasittava.

Rickin sarjan ensimmäisen osan loppua spoilaava ajatus: