Minua kiinnosti kovasti (omalla kohdallani jotenkuten kunnialla loppuun saatetun) pizzahaasteen jälkeen katsella, millaisia lättyjä muut ovat paistelleet. ^^ Herkkusieni ei ole paras kaverini, mutta mozzarellasta ja pepperonistakin saa jo aikamoisesti iloa, ja kyllähän nuo kombona toimivat! Ainekset antoivat tekstillekin aika hauskan lähtökohdan, vaikka juonellisesti vähän hurjia tapahtuikin. :O

Harrysta ja Cedricistä tulee harvemmin luettua, mutta onhan se vallan herttainen ship. <3 Muistan myös kun miitissä joskus kertoilit, miten paljon tykkäät siitä ja tästä tulee kyllä tunne, että hahmot ovat kirjoittajallekin läheisiä ja tärkeitä. :3 Tässä on niin mukavaa huolehtimista. <3 Ei kuulosta yhtään helpolta hommalta noin pitkä ilmiintyminen.

”Oksensin juuri, mutta haluaisin suudella sinua nyt todella paljon”, Harry kuiskasi ja Cedric naurahti.
”Tämän kerran”, hän sanoi ja vei kätensä Harryn niskaan ja tämän suudelmaan. Cedricin keho lakkasi lopultakin vapisemasta.

Okei tämän kohdan kanssa tuli vähän sellainen "OOH HEELL NOO BOYYY" -fiilis, koska eiiii. xDDD Mutta eihän sitä nyt voi kieltäytyä oman mussukan läheisyydestä, eiku. Inhaa mutta herttaista. :----D

Kiitus tästä ja onnittelut arpajaisvoitosta! <3

- Mai

Ikäraja: S
Tyylilaji: draama
Haasteet: Tiedostonimestä otsikoksi II ja Originaalikiipeily (70. logiikka (tai pikemminkin sen puute))

A/N: Omistan tämän kokoelman mursikselle, jonka sukasta inspiroiduin marraskuussa! Näillä ei ole kerrassaan mitään muuta yhteistä kuin se, että nämä on kirjoitettu samana päivänä tarkoituksenaan karkottaa blokkia (jossa muuten silloin epäonnistuin pff). Mutta ei mikään mene hukkaan, ei oikeasti.

---

21.11 blokkipurkua

I

Minä olen sukka
Reikäinen pikkurukka
Liian suuri tähän jalkaan
Päivä on kovin harmaa


II

Korkeiden, ruudullisten ikkunoiden takaa näkyy pakeneva päivänvalo. Kohta voi sytyttää kynttilät. Huoneessa vallitsee kireä, tyytymätön hiljaisuus. Jostain syystä sitä on ikävämpi kuunnella kuin karjumista.


III

Meri on arvaamaton ja vaarallinen. Syvä, lähes loputon ja aina täällä, kauan meidän jälkeemmekin. Pinnaltaan meri on sininen. Syyllinen siihen löytyy taivaalta. Veden alla on pelkkää pimeyttä ja syvyyden kauhuja. Tutkimattomat merenpohjat kiusaavat. Ihmisen mieli on herkkä. Sinne keksitään myyttisiä taruolentoja tai hampaikkaita hirviöitä, jotta ei tarvitsisi ajatella mustaa tyhjyyttä, jossa ei elä mikään.

---

Dron on niin aliarvostettu paritus, että heistä on aina mukava lukea ❤ Dialogificit on mun mielestä aika vaikea tyylilaji, kun kaikki pitäisi pystyä kertomaan siinä dialogissa. Ja sillä tavalla, että ymmärtää, kuka puhuu. Mutta tässä siinä on onnistuttu!

“Tehän rakastatte toisianne! Keksikää joku kompromissi!”
“…”
“…”
“Olen oikeassa, enkö vain?”

Rakastan tällaisia hetkiä, jolloin joku hahmo kertoo jonkun totuuden, jota ei olla aikaisemmin sanottu ääneen. :> Go, Hermione, go! Tästä keskustelusta seuraava hetki Dracon ja Ronin välillä oli aika hellyyttävä - mulle lukijana tuli sellainen kuva, että seurustelusuhdetta on jatkunut suhteellisen lyhyen aikaa. Ron kun käytti sanaa jo. Tämmöisistä alkusuhteen haparoinneista on musta tosi mukava lukea.

“Tahdotko sinä joskus naimisiin, Draco?”
“Ron, kyllä minä tahdon.”

Apua, nyt täytyy kaivaa jostain Dron-hääficci. En pistäisi ollenkaan pahakseni, jos intoutuisit vielä kirjoittamaan tästä kaksikosta. ❤ Kiitos!

Kommenttikampanjasta heips!

Olipas tämä ihanan lempeä ja herkkä. Etenkin yksityiskohdat, joita olit ripotellut tekstiin, herättivät tämän eloon. Ilmassa väreilevä vesihöyry ja pieni suuri innostuksen liekki. Niin söpö tuo vastakohtaisuus! Ihan kuin ei uskallettaisi näyttää tunteita täysin suoraan tai myöntää niitä täysin edes itselleen. Kaunista nuorta epävarmuutta, jonka olet osannut ilmaista todella hienovaraisesti ja aidosti ♥︎

Samaistun Ginnyn intoon päästä kertomaan hyvää juttua. Minustakin on ihana tarinoida läheisilleni, kun näen, miten he reagoivat sanoihini. Tärkeän ihmisen antama huomio on niin huumaavaa ja palkitsevaa, ja senkin olit osannut ilmaista niin vaivattomasti!

Tykkäsin myös siitä, että vaikka Ginny on selvästikin rempseä rämäpää, joka käy paljon treffeillä, Luna tekee heidän välisensä aloitteen. Kysyy suoran kysymyksen, jonka jälkeen Ginnyn ei tarvitse enää esittää eikä hermoilla. Ja kauniisti ilmaistu tuo suudelma! Pienet terveiset Lunalta. Niin söpöä!

Kiitos, tämä oli ihana!! ♥︎

Voih kun tämä oli suloinen! ^^ Sanailu kaksikon välillä oli aivan parasta ja tykkään tosi paljon tällaisesta vakiintuneen parin välisestä rakastavasta vittuilusta. Toimi tosi hyvin, että dialogi oli yksinään, se kulki kivan sujuvasti juuri siksi ja tuntui, että he tietävät täsmälleen, miten ja mitä vastata toiselle missäkin kohtaa.

“Olis se tulipalokin ihan mieleenpainuva vuosipäiväyllätys ollu.”
“Katotaan sitä sit seuraavan viiden vuoden päästä.”
“Oliks toi lupaus?”
“Jaa että lupaanko mä sytyttää koko talon tuleen viiden vuoden päästä?”

Tämä oli täynnä herkullista (öhö öhö) veistelyä, mutta tämä oli yksi suosikeistani, aivan loistava. <3 Ihanaa oli myös, miten vuosipäivän unohtumisesta ei suututtu, koska tunnetaan toinen jo niin hyvin. Ja muistaa voi monin eri tavoin! Mutta voi ei, siitä pannukakusta tulikin pannukakku! Pitää sanoa, että ruokalusikka on tosi typerästi nimetty mitta, koska normikäytössä olevalla ruokalusikalla on vaikea mitata mitään, joten ei ole ihme, että tulee tuollaisia virheitä. Thih, rakastun sua, mutta on kyllä vähän erikoinen tapa tunnustaa tunteitaan. Kiitos tästä!