Minä täällä taas bannujahdissa ja tietty tulin ekana tänne, tuli taas valinnanvaikeus kun kaikki sun teokset on aina niin ihania! Lopulta kuitenkin päädyin tähän ihanan tunnelmalliseen ja vuodenaikaan sopivaan söpöön kupposkuvaan, vaikkakin rohmusin kyllä taas monta muutakin nättiä mukaani. Kiitos taas tuhannesti ♥

Pakko liittyä muiden ihastelijoiden joukkoon! Molemmat työt on super söpöjä. <3 Tuossa ensimmäisessä on niin paljon kivoja pieniä yksityiskohtia ja tykkään siitä, että olet säilyttänyt Muumi-animaation tyylin. Viimeinen lohikäärme on hellyyttävä. Molemmissa kuvissa on omanlaisensa tunnelma. Jotenkin tykkään tuosta viimeisestä lohikäärmeestä, se on kuin screenshot suoraan animaatiosta. Näistä tulisi todella kauniita postikortteja. <3

Laita ihmeessä lisää kuvia tänne meidän iloksi, jahka saat aikaiseksi. ^^ Erityisesti Myy ja Nipsu olisi söpöjä.

Title: Bloody Mary
Author: Larjus
Chapters: Ficlet
Genre: Joku pöljä
Rating: S
Summary: Ilmestyykö Bloody Mary peiliin, jos häntä kutsuu nimeltä?

A/N: Muistaako kaikki Bloody Mary -legendan? Me ainakin kokeiltiin sitä joskus ala-asteella. Ei toiminut 😅 Idea tähän tarinaan tuli aasinsiltojen kautta true crime -videosta, jota kuuntelin Maissinaksun kanssa, kun sattui Bloody Mary muistumaan mieleen.

Osallistuu Otsikoinnin iloja -haasteen kakkoskiekalle (erisnimiotsikko) sekä Kaiken maailman ficlettien seiskakiekalle (aiheena kauhu).



Bloody Mary


Sarah katseli kylpyhuoneen peilissä näkyvää heijastustaan jännittyneesti kuin se voisi hetkenä minä hyvänsä herätä henkiin. Huoneen ainoana valaistuksena olevat kynttilät saivat hänen kasvonsa näyttämään aavemaisilta.

”Sano se! Sano se!” Lucy hänen vieressään supisi kiihkeästi huomatessaan, miten hän epäröi.

”Et kai pelkää?” Emma haastoi toiselta puolelta.

”En tietenkään!” Sarah suivaantui ja mulkaisi Emmaa kiukkuisesti. Sitten hän käänsi katseensa takaisin peiliin, veti syvään henkeä ja sanoi: ”Bloody Mary, Bloody Mary... Bloody… Mary.”

Tytöt seisoivat paikallaan miltei henkeä pidättäen, eikä kukaan heistä uskaltanut edes kuiskata sanaakaan. Kynttilöiden liekit lepattivat ääneti hämärässä. Ilmassa tuoksui steariini. Sekunnit tuntuivat tunneilta. Lopulta Sarah kuitenkin avasi suunsa:

”No niin, siinä. Minähän sanoin, ettei se toimi! Ei Bloody Marya ole olemassakaan! Koko juttu on pelkkää hölynpölyä.”

”Noinhan sinä nyt sanot, vaikka äsken jännitit niin, että melkein pissasit housuun”, Emma huomautti. Sarah katsoi häntä taas häijysti.

”Ehkä se pitääkin sanoa kolmetoista kertaa, tai se ei toimi”, Lucy pohti. ”Niinhän joissakin lähteissä luki.”

”Kyllä kolmen pitäisi riittää”, Emma väitti.

”Vaikka sen sanoisi sata kertaa, ei se varmasti toimi. Bloody Mary ei ole totta!”

”Varmasti on!” Lucy intti. ”Yritetään uudestaan, ja sanotaan se nyt kolmetoista kertaa, jos se sitten toimisikin. Ja ehkä meidän pitäisi sytyttää lisää kynttilöitä…”



**


Bloody Mary, Bloody Mary... Bloody… Mary.

Mary kuuli, miten joku toisteli hänen nimeään, mutta sen sijaan, että olisi vastannut kutsuun, hän ei ollut ottaa sitä kuuleviin korviinsa. Jo vuosikymmeniä sitten hän oli päättänyt, ettei enää lähtisi, vaikka joku häntä nimeltä kutsuisikin, sillä lopputulos oli joka kerta sama: typeriä kakaroita kiljumassa kuin lauma teuraalle vietäviä sikoja, kun hän oli kuin olikin ilmestynyt peiliin eikä ollutkaan pelkkää satua. Kukaan ei ikinä ollut valmis oikeasti kohtaamaan häntä ja tekonsa seurauksia.

Kun Maryn nimeä lausuttiin toistamiseen, hän vain tuhahti itsekseen, otti sohvalla mukavamman asennon ja käänsi uuden sivun kirjastaan. Toisiaan yllyttävät teinit ja muut typerykset kuristakoot itse itsensä. Hän ei enää vaivautuisi.

Mun mielestä tää on juuri mahtava tällä tavalla kuvana julkaistuna! Kellastunut paperi, sivunumerot ja alaviitteet ovat kaikki tosi riemastuttavia yksityiskohtia. Idea on myös loistava: totta kai tuottoisa taikahistorioitsija Bathilda Bagshot olisi kirjoittanut Merlinistä, onhan Merlin velhomaailmassa eräänlainen käsite (Voi Merlinin parta/ pöksyt!)  Tykkään myös noista viittauksista edeltäviin ja seuraaviin lukuihin, joita olet tekstiin ripotellut.

Jaa, mä itse varmaan Bathildana passittaisin Clennanin Pyhään  Mungoon, sillä hän loogisesti ajatellen vaikuttaa enemmän mielisairaalta kuin luotettavalta lähteeltä. Mutta tässä onkin mielenkiintoista, miten Bathilda epäilee haastateltavaansa, mutta silti tässä on jotain, mikä saa Bathildan jatkamaan haastattelua ja vielä julkaisemaankin sen osana tutkimustaan. Ja kyllä minuakin Merlininä kutkuttaisi, jos joku minusta kirjaa kirjoittaisi ja varmasti menisin elämänkerturilleni juttelemaan ihan vaan hämmentämisen ilosta. Pidän myös tuosta, miten Bathilda kuittailee jästihistorioitsijoiden puutteellisesta tiedonsäilytystaidosta, mutta lukija tietää, että jästien historiankirjoituksen olleen koko ajan enemmän oikeassa.

Jos haluat jatkaa Bathildana, mua kiinnostaisi kuulla tarina Merlinin pöksyjen taustalla, kun ne ovat kirosanaksi päätyneet.

Onpa sieviä töitä