Kun Harrylla & kumppaneilla oli tanssitunteja Liekehtivässä pikarissa, niin mainittiinko kirjassa ikinä, mitä tansseja he opetteli? (lähinnä yleisesti että onko velhoilla jotain omia tansseja)

Kiva että nostit tän tuolta syövereistä, muuten en ehkä olis koskaan törmännyt tähän.  Ginny/Luna on kyllä yksi Potter-fandomin ehdottomista lempiparituksistani. Tässä tunnelma oli just sopivan jouluinen, eli sitä joulua ei mitenkään pursunnut ovista ja ikkunoista mutta silti se välittyi pienistä yksityiskohdista. Jotenkin hauskaa miten Harry & kumppanit vaan pelaa shakkia eikä vissiin oikein tajua että mitä Lunalla ja Ginnyllä on samaan aikaan meneillään, ja sitten huutelullaan keskeyttävät koko ajan

Hauskaa myös miten Luna käyttää näitä omia otuksiaan hyödyksi tässä tilanteessa. Itse haluan ajatella että hän itsekin tietää ettei noita jotain mitä lie pökkijöitä ole oikeasti edes olemassa mutta keksii ne jotta pääsisi hyvällä syyllä Ginnyn iholle  Jotenkin nää kaks vaan sopii niin hyvin toisilleen <3

Nimi: Ne jotka nyt
Ikäraja: S
Paritus: Ron/Pansy
Vastuuvapaus: J. K. Rowling omistaa hahmot ja maailman, enkä saa korvausta niistä kirjoittamisesta.

A/N: Osallistun tällä tekstillä (tai teksteillä, heh) Shuffle VIII-haasteeseen. Olen ottanut tosi pitkän tauon luovasta kirjoittamisesta, eikä järkevän kuuloista tekstiä ole yrityksistä huolimatta oikein syntynyt. Tämän kirjoittaminen oli siis jonkinlainen yritys purkaa blokkia ja sietää epätäydellisyyttä. Kaikki biisit on Spotifysta Best of 70's-nimiseltä soittolistalta.

---

1. (Paul McCartney: Band On The Run)

Ilta on terästetty tuliviskillä. Ron pyytää baarimikkoa täyttämään lasinsa uudestaan.

“Olet humalassa”, Pansy toteaa, samalla tavalla kun toteaisi Maan kiertävän Aurinkoa. Ronin katse viipyilee Pansyn juhlakaavun olkaimessa. Se valuu hiljalleen alaspäin.

Aamunkoitteessa Ron löytää itsensä lusikkaotteesta.

2. (The Emotions: Best of My Love)

He ovat erilaisia rakastajia. Ron ostaa Pansylle kukkia suunnilleen joka toinen päivä. Orvokkeja.

Pansylle on luontevampaa osoittaa rakkautensa ostamalla maitoa, lisäämällä Ronin lauseisiin välimerkit, hiomalla liian terävät ja tikkuisat kulmat.

3. (Bob Marley & The Wailers: Jamming)

Pansyn asunnossa on piano. Hänellä on pianonsoittajan sormet; niihin verrattuna Ron tuntee omaavansa paksut nakit sormien tilalla.

Joskus Pansylla on tarpeeksi kärsivällisyyttä opettaa Ronille jotain. Kolmisointuja. Katsoessaan Pansyn soittavan Ron ihmettelee, miten kaksi kättä voi soittaa toisistaan kokonaan erilaisia sävelkulkuja.

4. (Daryl Hall & John Oates: She’s Gone)

Kesällä Pansy kävelee Kotikolon ovista ensimmäisen kerran. Äiti on yllättynyt nähdessään naisen Ronin käsipuolessa. Äidin katseesta näkee, miten hän mittailee Pansya.

Päivällisen jälkeen Ron huomaa Pansyn kadonneen. Hän löytyy Ronin huoneesta, äidin vierestä, edessään kuva-albumi. Kuvassa Ronilla on mekko.

5. (America: A Horse with No Name)

Kesän lopussa Pansy vie Ronin lomalle Espanjaan. Pansy oli kertonut lapsuuden kesistään ja sukutilasta Alicanten lähellä. Viikon aikana Ronin iho muuttuu posliininvalkoisesta tomaatinpunaiseksi.

“Aurinkorasva”, Pansy muistuttaa öljytessään omaa maitokahvin väriseksi ruskettunutta ihoaan.

Ficin nimi: Helvetin ankeaa ja auvoista
Kirjoittaja: Minä taas
Fandom: Hazbin Hotel
Ikäraja: k-11
Mukana: Adam sekä muita hahmoja
Genre: Slice of life, arkikohellus ja -huumori, taustalla Sinner!AU

Summary: Adamin nykyisestä miljööstä löytyy rutkasti positiivisia ja negatiivisia puolia esimerkiksi puitteisiin, ruokakulttuuriin ja sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyen.

A/N: Itseäni tai ketään muutakaan tuskin kamalasti yllätti tämä fandomvalinta vuoden 2024 kalenteriin. 😂 Jokunen haaste oli keksiä sopiva 24 luukkuun jakautuva aihepiiri, mutta tällainen asioiden tuumailu ja pyörittely sekä pieni hahmokuvan laajentaminen tuntui varsin passelilta. Rakenteen puolesta ajattelin siten, että parittomissa luukuissa käsitellään jotain negatiivista asiaa, kun taas sitä seuraavassa parillisessa löydetään niin sanotusti kolikon kääntöpuolta. Kolikon kääntöpuoli olisi sopinut otsikoksi, mutta nykyiseenkin olen kumman tyytyväinen. 😄 Sinner!AU tuntui luonnolliselta valinnalta, se kun on yhä niin pahuksen ihastuttava ja vienyt sydämeni. Mukavaa joulun odotusta tämän myötä kaikille! ❤️


JOULUKALENTERI 2024

1. Pierua, kusta ja paskaa
2. Rikkidioksidia ja jotain
3. Liiallinen punaisuus



***


1. PIERUA, KUSTA JA PASKAA


Kai sitä täytyi kodikseen kutsua.

Ilmaan harva se päivä luikerteleva, vuodenajasta riippumaton lemu oli aina voimakkaimmillaan Pentagram cityn kaupunkialueella. Hotellista ulos lähtiessään Adam puri hammasta ja pakottautui olemaan irvistelemättä tai sitomatta huivia nenänsä ja suunsa eteen. Siten tekemällä olisi saanut tuota pikaa niskaansa tulokkaan leiman, eikä hän halunnut ruokkia sellaista harhaluuloa. Tulokkaat tekivät omat amatöörimäiset liikkeensä ja mokansa totutellessaan elämäänsä tuonpuoleisen nuivemmalla puolella ja olivat alttiita vääränlaiselle huomiolle ja epämääräisille kontakteille.

Adam oli ollut olemassa kauemmin kuin koko Helvetti, mutta paikallisessa miljöössään hän oli vasta noviisitasoinen, niin vittumaista kuin sitä olikin myöntää. Hän olisi kovin mielellään myynyt edes kolmasosan Luciferin omistuksessa killuvasta sielustaan vain saadakseen hengittää raikasta ilmaa.

Vaan ei. Helvetissä ilma haisi pierulle, kadut kuselle ja tyypit paskalle. Siinä sitä oli pyhää kolminaisuutta kerrakseen.

Purnaaminen oli hyödytöntä ja turhaa, näin häntä oli muutama eri tyyppi auliisti ja vielä ihan pyytämättä valaissut. Ei hän mikään idiootti ollut, vaikka asennevammaansa autuaasti syleilikin, Adam puuskahti itsekseen. Ehkei jurnuilu auttanutkaan kahta paskaa vallitseviin olosuhteisiin, mutta sai se hänet hetkellisesti paremmalle tuulelle.

Kitkerä palanen kipaisi Adamin kurkkuun, kun hän oli astua johonkin kertakaikkisen törkeältä löyhkäävään, joka oli hetki sitten ollut jonkun toimiva ja ennen kaikkea kropan sisäpuolella pysytellyt suolisto.

Että hän vihasi nykyistä eloaan.

Kiitän sydämeni pohjasta kaikkia tätä pientä ficciä kommentoinutta ja kehunutta! (Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, kai.) Tämä ficci oli tosiaankin ensimmäinen Finissä julkaisemani teksti, ja myöskin ensimmäinen kokeilu ficcien kirjoittamisen maailmaan. On ilahduttavaa nähdä, miten niin monella on ollut positiivista sanottavaa tästä tekstistä. Kaikki kehut todellakin on piristänyt mun päivää ja antanut kauan kaivattua motivaatiota ja intoa kirjoittaa. <3