Finfanfun.fi
Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Toinen ulottuvuus => Aiheen aloitti: Lady Dynamite - 29.03.2009 17:48:14
-
Leijonanharjaromanssi
Luku 2/2 (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=9455.msg197296#msg197296)
Author: Rebecca Lupin
Beta: Sassa ♥
Pairing: Jasper/Bella (Edward/Bella)
Rating: K-11
Fandom: Houkutus
Genre: romance, drama, fluff, kaksiosainen
Disclaimer: Hahmot kuuluvat Stephenie Meyerille. En saa tästä mitään. Paitsi kommentteja. Ehkä. Ainakin elättelen siinä toivoa.
Warnings: Rakas minä-muoto taas hyökkää, en uskalla päästää siitä irti. Ja hanhensilmät edelleen käytössä. »_»
Houkutuksen jälkeistä aikaa, mutta!
Uuttakuutta tämä ei varsinaisesti spoilaa, mutta jos et kyseistä kirjaa ole lukenut, jätä varmuudenvuoksi tämä ficcikin lukematta. Ficissä toisto poikkeaa silti Uusikuusta.
Kommentoithan. Minä stalkkaan.
Summary: Cullenit ottavat Bellan mukaansa baseball-peliinsä jo toiseen kertaan, vaikka edellisen ottelun päättyminen toistuukin yhä Edwardin mielessä. Ja Edwardin kauhuksi Bellan huono onni baseball-aukiolla jatkuu – hän nimittäin kompuroi itselleen vertavuotavan haavan ja Jasperin itsehillintä ei riitä perääntymään.
A/N: Jasper/Bellaa toivottiin ja Jasper/Bellaa saadaan!
Emmett/Bella sai niin nätisti kommentteja, oikein yllätyin positiivisesti siitä! Pelkäsin saavani siitä negatiivista kommenttia, »Emmett on OOC»-valituksia, mutta ihme ja kumma en tainnut saada ainuttakaan vaan pikemminkin päinvastoin.
Minusta tämä ei ole ehkä yhtä hyvä, kuin aiemmat Houkutus-ficcini, mutta tämäkin menettelee, vai mitä? Jos olen väärässä, sanokaa.
Milgia taas hieman auttoi nimen keksimisessä. ♥
Ei spoilaa Epäilystä eikä Breaking Dawnia.
Joten älä spoilaa sinäkään.
Luku 1/2
Minä en tietysti osallistunut siihen. Baseballpeliin, aukiolla, jolle olimme matkalla.
En minä varsinaisesti ollut huolissani, että sama huono-onnisuuteni saattaisi hyökätä, kuten viime pelissä. Lopullisesti kuollut, minua kiduttanut sadistinen vampyyri James tuskin päättäisi tällä kertaa peliä.
Olin kyllä jännittynyt ja innoissani, kun pääsin jälleen nauttimaan pelistä, jota vampyyripoikaystäväni vampyyriperhe pelaisi. Ukkosella.
»Olisin voinut aivan hyvin jäädä seuraksesi.» Edward kuiski aina välillä korvaani. Tiesin hänen olevan epävarma ja varmasti osin myös hiukan peloissaan, vaikka Alice oli jankuttanut hänelle pitkään ennen aukiolle lähtöä, ettei hän nähnyt Victoriaa, ei Laurentia eikä myöskään mitään uutta, verenhimoista vampyyrijoukkoa.
»Olet hyväksi seuraksi minulle pelissäkin», vakuutin vastaukseksi hiukan ärtyneesti. Ymmärsin hänen pelkäävän puolestani, mutta mikä oli ongelma, kun Alicekaan ei sellaista nähnyt?
Saavuimme pian aukiolle, lyhyen – vampyyrille lyhyen – kävelymatkan jälkeen, jota ei voinut taittaa autolla. Matkustin tietysti Edwardin selässä, kävelemäänhän minä en suostunut.
Puiden kehystämä valtava baseballaukio iski tutuilla muistoillaan tajuntaani rajummin kuin osasin odottaa.
Yritin olla paljastamatta tunteitani muille, jotta minua ei pidettäisi liian heikkona, eikä minua vietäisi Edwardin pakottamana takaisin. Silti siinä samassa, kun olin huomannut tutun ympäristön, joka oli juuttunut mieleeni varsin ikävin muistoin, sai lievä pelko aikaan pienen myllerryksen vatsassani.
Vedin raikasta ilmaa keuhkoihini, jotta saisin hapen avulla aivoni toimimaan paremmin ja näyteltyä innostunutta itseäni hiukan paremmin. Edward vilkaisi minuun kyllä epäluuloisesti; luultavasti hän odotti minun reagoivan, kuten oikeasti reagoinkin – en vain näyttänyt sitä hänelle.
Kuinka olisin voinut edes valehdella itselleni, etten muistaisi sitä pelkoa, joka minussa häivähti silloin, kun äkkilähtö aukiolta keskeytti pelin? Kun henkeni oli vain hiuskarvan varassa? Tai... Ehkä se on liian vähättelevä vertauskuva, vaikka James olikin taitava jäljittäjä ja tappaja, en voinut väittää olleeni aivan vaarassa Cullenien muodostaman suojamuurin turvassa. Vaikka no, lopultahan minä melkein tulin syödyksi, mutta se oli vain minun omaa syytäni.
Tajuamattani Edward oli laskenut minut selästään maan tasalle omille jaloilleni. Katsoin ympärilleni ällistyneesti, olin ollut niin uppoutunut ajatuksiini ja ikäviin muistoihini. Minä jopa värähdin, kun tunsin Edwardin kylmien sormien kietoutuvan omieni lomaan, mutta hymyilin vasten hänen toiveikasta ilmettään; hän etsi jatkuvasti syytä palata takaisin, vaikka hän itse rakasti baseballin pelaamista, enkä tahtonut millään riistää häneltä sitä iloa.
Hän riisui takkinsa ja asetti sen maahan ikäänkuin eräänlaiseksi viltiksi ja päättäväisesti istutti minut huolellisesti housujani varjelevalle kankaalle kuin pikkulapsen, joka saattaisi milloin hyvänsä nousta ja juosta karkuun kuin päätön kana. Loin Edwardiin paheksuvan katseen ja hän vastasi siihen huvittuneesti hymyillen.
Kun hän viimein jätti minut takkinsa litistäjäksi ja ennen lähtöään painoi kylmän suudelman otsalleni, jäin täysin kiukkuni unohdettuani katsomaan Edwardin harppomista yhä vain kauemmas aukiolla. Hän oli aivan liian nopeasti aivan liian kaukana minusta ja katselin, kuinka hän asetteli Rosalien ja Emmettin kanssa pesiä hyvän matkan päähän toisistaan. Mieleni teki nousta seisomaan ja huutaa rakastettuni takaisin, huutaa ikävöväni häntä.
Joskus en todellakaan täysin ymmärtänyt itseäni.
»Bella!»
Säpsähdin ajatuksistani ja kohotin katseeni yläilmoihin; Alice hymyili minulle säteilevästi, hänen varjonsa piirtyessä vasten taivasta. Hänen viereensä ilmestyi toinen hahmo, ja leijonaharjamaisesta hiuspehkosta tunnistin hänet oitis Jasperiksi.
»Hei Alice, Jasper», sanoin ja hymyilin heille kummallekin. He olivat ilmeisesti vasta juuri saapuneet, emme nimittäin olleet tulleet samalla autolla.
Alice istuutui empimättä viereeni tavattoman sulavasti ja kietoi kätensä koukkuun nostettujen jalkojensa ympärille. Jasper jäi seisomaan varautuneena; hänelle teki edelleen hieman vaikeaa olla lähelläni. Minua harmitti, ettei Jasperin kanssa tullut koskaan oikein puhuttua, sillä hänen oli pidettävä minuun hyvä etäisyys. Minun parastanihan hän vain ajatteli ja olin siitä kiitollinen, vaikkakin harmissani. Joskus jäin ihmeellisen pitkiksi ajoiksi miettimään enemmän Jasperia. Hänen salaperäisyyttään, ilmeitään, ääntään, kasvojaan. Muutaman kerran jopa paloin halusta puhua hänelle; mietin, kuinka aloittaisin keskustelun hänen kanssaan ja mitä puhuisin. En voinut silti puhua hänelle, en ilman vartijoitani.
Käänsin katseeni takaisin siihen suuntaan, jossa viimeksi olin Edwardin nähnyt. Hän oli kauemmas siltä pesältä, jota hän oli hetki sitten merkkaamassa. Kohtasin hänen katseensa, jota olin kaivannut jo pidemmän aikaa ja pystyin hahmottamaan hänen leveän virneensä – mutta hän oli silti niin kaukana, eivätkä hänen ihanat hymynsäkään riittäneet tukahduttamaan kaipuutani.
»Ettekö te pelaa?» kysyin, kun hiljaisuus kävi liian painostavaksi. Taisin kuitenkin jäädä ainoaksi, jota tilanteen äänettömyys häiritsi.
»Pelataan tietysti», Alice sanoi pirteästi, aivan kuin mitään hiljaista hetkeä ei olisi ollutkaan, ja jatkoi: »Mutta pidämme sinulle siksi aikaa seuraa, kun he hoitavat kaiken kuntoon, jotta voidaan aloittaa.»
»Laiskurit», totesin hymysuin.
»Voidaan me jättää sinut rauhaankin. Sitäkö sinä tahdot?»
»Ei, ei, en.»
»Harmi, ettet voi osallistua», Jasper liittyi keskusteluun. Loin häneen katseen ja sain häneltä lyhyen, arastelevan hymyn.
»Joo no, oikeastaan minua ei harmita yhtään», vastasin Jasperille ja hymyilin takaisin. »Mitä järkeä minun olisi osallistua, kun te kumminkin lyötte ja juoksette vähän paremmin kuin minä?»
»Niin, olet ehkä oikeassa.»
»Ja kun yritän pitää tasapainoni juostessani pesälle – jolle on pidempi matka kuin mitä minä juoksin cooper-testissä – varmaan kaadun matkalla. Ja kun yritän lyödä palloa, niin se joko paiskautuu kasvoihini tai sitten lyön mailalla pallon sijasta takaraivooni...»
Alice alkoi hihittää vieressäni ja irvistin hänelle. Jasper oli sama tyyni itsensä, mutta huomasin selvästi, kuinka hänenkin suupielensä nykivät ylöspäin. Laskin katseeni nurmikkoon jalkojeni viereen hieman häveten; olin tosissani siinä, mitä sanoin. Osasin koheltaa aina mahdollisuuden tullen, ei väliä, kuinka minua ongelmilta suojeltaisiin.
»No niin!» Alice sanoi hihityksensä lakattua ja nousi seisomaan yhtä sirosti kuin oli istuutunutkin, »peli alkaa aivan pian.»
Nostin katseeni huojentuneena Aliceen ja seurasin, kuinka hän nappasi sulavasti Jasperin käden omaansa ja lampsi kohti muita. Jostain syystä pistin heidän yhteenliitetyt kätensä normaalia paremmin merkille; ehkä kaipasin samaan tilanteeseen, mutta Edwardin kanssa. Edwardin, jonka pian huomasin aloittaneen pienen painiottelun karhumaisen Emmett-veljensä kanssa, ilmeisen tylsistyneinä odotteluun.
Esme, Alice ja Carlisle purkivat muita baseballtarvikkeita sillä aikaa, kun Rosalie ja Jasper katselivat kauempaa kyllästyneen oloisina Emmettin ja Edwardin painia. Kiinnitin huomioni kahteen toistensa voimia koettelevaan veljekseen ja heihin huomioni jäikin hetkeksi. Olin salaa kauhuissan siitä, kuinka huomasin Emmettin käsittelevän Edwardia, kuinka kaunis Edwardini oli selvästi alakynnessä. Tiesin kuitenkin, ettei vaaraa ollut, toisin kahden ihmisen välillä olevassa yhtä rajussa painiottelussa olisi ollut.
Säpsähdin, kun viereeni oli istuutunut äänettömästi ja huomaamattani Esme, joka ojensi minulle pientä pussia.
»Otimme sinulle eväitä, Bella», hän sanoi lempeästi hymyillen.
»Ai. Kiitos», sanoin, edelleen hämmentyneenä Esmen äänettömästä saapumisesta. Otin pussukan vastaan jäykästi Esmen sulaviin liikkeisiin verrattuna.
»Jännittääkö sinua?» Esme kysyi hiljaisesti. Ei varovaisesti tai epäröiden, vaan hellästi ja lempeästi.
»Ei.»
Tiesin tasan tarkkaan hänen miettineen samaa, mitä Edwardkin aiemmin. Miksi olisin lähtenyt mukaan peliä katsomaan, jos minua pelottaisi? Tai kuten Esme saman asian muotoili, jännittäisi.
»Mutta Edwardia jännittää», sanoin hetken päästä kieltävän vastaukseni jälkeen. Loin Esmen lempeistä kasvoista katseeni takaisin Edwardiin, joka nauraa hekotti Emmettin kanssa, eikä selvästikään kuunnellut meitä salaa.
»Hän on kovin huolissaan», hän sanoi ja suuntasi katseensa myös Edwardiin. Huomasin sivusilmällä hänen nyrpistävän lievästi paheksuvasti nenäänsä; tiesin hänen pitävän kahden teinipojan rajua painiottelua vain lapsellisena, eikä hän näyttänyt olevan huolissaan, toisin kuin minä olin. Turhaan, kuten Edwardkin oli huolissaan minusta. Turhaan.
»Edward on hupsu», sanoin huokaisten, »Alice ei nähnyt mitään, mikä voisi satuttaa minua. Ja tässähän minä istun, liikkumatta.»
Esme naurahti hiljaa sanoilleni ja yllätyksekseni hän kietoi hellästi kätensä ympärilleni ja veti minut äidilliseen halaukseensa. Vastasin siihen empimättä, enkä voinut estellä kasvoilleni nousevaa hymyä.
»Sinä olet tehnyt Edwardin hupsuksi», Esme sanoi lempeästi.
Kun peli viimein oli alkamassa, Esme ja minä lopetimme rupattelun ja hän auttoi minut hellin ottein ylös maasta. Hän jäi odottelemaan minua, kun välttämättä tahdoin nostaa maasta Edwardin takin, jonka päällä istuin, ja työnsin käteni takin hihoihin. Vaikka Edward ei ollut lähelläni, pystyin silti haistamaan hänet lähelläni, vaikkakin kera kitkerän ruohoisen aromin.
Astelimme Esmen kanssa lähemmäs peliä, mutta vain siksi, että voisin nähdä pelin edes hiukan paremmin. Pysähdyimme kuitenkin hyvän matkan päähän, mutta tällä kertaa tahdoin jäädä seisomaan.
Katselin, kuinka Alice hyppelehti omalle syöttäjänpaikalleen. Jäin tuijottamaan hänen kauniita, sulavia tanssijanliikkeitään kateellisena. Välillä minusta tuntui voimakkaasti siltä kuin tuuli olisi ollut osallisena hänen täydellisen ilmaviin liikkeisiinsä. Sillä aikaa, kun Jasper valmistautui mailaa sujuvasti käsissään heilautellen, Alice syötti palloa omissa käsissään, vasemmasta kädestä oikeaan ja muutaman kerran ilmaan monen metrin päähän ja nappasi sen yhdellä kädellä sujuvasti kuin vanha tekijä. Katselin kummankin ketteryyttä kateellisena osaamatta edes päättää, kumpaa ensin ihailisin katseellani. Molempia oli vaikea seurata samaan aikaan.
Alicen käsi välähti ilmaan juuri sekunnilleen samaan aikaan, kun taivaalta kuului korviahuumaava ukkosenjyrähdys ja kirkas salama välähti. Samassa pallo lensi kohti lyöntivalmiudessa olevaa Jasperia, enkä ehtinyt ymmärtää sitä nopeutta, kun ukkostakin voimakkaampi ääni sulki kuuloni hetkeksi ja säikähdin sitä niin, että horjahdin taaksepäin.
»Oi!» huudahdin yllättyneesti, kun kaaduin selkä edellä kohti maata – ojensin käteni automaattisesti ottamaan vastaan.
En huomannut, kuinka ympärilläni elävä ympäristö oli jähmettynyt niille sijoilleen, kun keskitin huomioni pelkästään siihen, kuinka epämukavalta minusta tuntui istua maassa, kuinka takapuoltani hitusen särki kaatumisen takia – kuinka pistävä kipu oikeassa kädessäni herätti senkin vähän huomioni.
Nostin kipeän käteni hämmästyneenä maasta ja tarkastelin sitä katseellani. Maassa ollut terävä kivi oli tehnyt kämmeneeni pienen haavan, josta nyt vuosi verta – onnekseni ei paljon, mutta kuitenkin aivan tarpeeksi saadakseen aikaan heikotuksen –
Saadakseen aikaan suuren myllerryksen sekä vatsassani että ympäristössäni, jonka olin kaatuessani unohtanut.
»Ei!»
Minun ei olisi pitänyt kohottaa katsettani; edessäni tapahtui aivan liian monta, salamannopeaa asiaa, että olisin voinut kipuni lisäksi tajuta sen kaiken samaan aikaan.
Tajusin vain alkutilanteen, sen mistä kaikki hullunmylly alkoi. Kuva, joka piirtyi selvänä mieleeni: Jasperin mustina palavat silmät hänen seistessään jähmettyneenä kesken aloittamansa juoksun pesälle. Carlislen, Alicen, Emmettin ja Esmen kauhistuneet ilmeet, Rosalien tilannetta tarkkailevat luonnottoman kauniit kasvot... Edwardin pelokkaasta vihaiseen muuttuvat ilmeet –
Kuulin aivan liian läheltä matalaa, mutta voimakasta murinaa. Kahta, erisävyistä murinaa. Kahden eri henkilöiden rinnasta kumpuavaa murinaa.
Kun sain tapahtumienkulun taas tajuntaani, huomasin Edwardin. Edessäni, minua suojaamassa, hänen hieman kyyristynyt asentonsa, kädet suojaavasti hieman erillään ja kohollaan kyljistä. En hänen asentonsa takia nähnyt, keneltä hän minua suojasi, mutta minun ei edes tarvinnut nähdä, sillä pystyin arvaamaan sen.
Jasperin itsehillintä oli pettänyt.
»Bella, Bella!» kuulin Esmen huolestuneen äänensävyn vaimeana taustalla. En saanut katsettani kirvoitettua Edwardin selästä, kun tunsin, kuinka vahvat kylmät kädet nykivät minua pois Edwardin suojasta. Säikähtäneesti käänsin katseeni minua pois kiskovaan Esmeen.
Suuntasin katseeni hänestä Jasperiin, jonka näin Edwardin luoman suojan takaa. Emmett ja Alice kuljettivat häntä poispäin läheltäni, eikä Jasper pistänyt vastaan. Hänen valpas, kankea katseensa pysyi minussa.
»Ei hätää, Bella», pehmeän sointuva ääni tyynnytteli ja joku silitti jäisellä kädellään poskeani. Esme auttoi minut kunnolla seisomaan ja puhdisti hiekkaa vaatteiltani toisen otteen tarttuessa kipeään käteeni. En ehtinyt edes vilkaista, kuka siihen tarttui, kun jo tunsin oman pääni kolmannen käsiparin välissä ja kylmät huulet jäykkinä omillani. Olin aivan liian häkeltynyt kaikesta tapahtuneesta, etten ehtinyt reagoimaan siihen mitenkään, ennen kuin Edwardin huulet jo erkanivat omistani. Normaalisti olisin kaivannut suudelmaa uudestaan, nyt en voinut edes ajatella niin. En osannut edes punastua häpeästä, kun tajusin Esmen ja Carlislen nähneen Edwardin antaman suudelman.
Edward kuljetti minut autoja kohti ja tiesin, että hän piti valppaan katseensa Jasperissa, jota tällä hetkellä pidettiin paikoillaan Emmettin vahvojen käsivarsien vankina, eikä Jasper pääsisi otteesta irti ennen kuin minä ja Edward olimme kaukana.
Edward istutti minut auton pelkääjänpaikalle, enkä pistänyt hanttiin; tajusin vasta nyt, mitä oli tapahtunut ja kuinka minun olisi kuulunut hentona ihmisenä reagoida. En ollut kuitenkaan kiljunut tai juossut karkuun, vaikka olisi ehkä pitänyt.
Auto hyrähti hiljaisesti käyntiin, eikä Edward jäänyt odottelemaan vaan suuntasi kalliin auton nokan kohti Cullenien taloa.
»Edward?» sanoin pian, kun järkytykseni ja hämmästykseni oli laantunut ja kaipasin kipeästi hänen ääntään hiljaisuuden valloittajaksi. Ääneni tärisi, luultavasti vain siksi, etten ollut käyttänyt sitä tapahtuneen jälkeen ja hämmennys kuulsi siitä. Hän loi minuun tutkivan ja hieman kireän katseen, kuin varautuneena siihen, että saattaisin pyörtyä.
»Minä olen kunnossa», sanoin, mutta jouduin sitä ennen rykäisemään, jotta ääneni kuulostaisi vakuuttavalta ja varmalta. Hän piti tutkivan katseensa minussa, yritti etsiä pelkoa ilmeistäni ja silmistäni – en tiedä, mitä hän kasvoiltani löysi, mutta näköjään hän suostui uskomaan sanojani ja käänsi katseensa tiehen, jotka pitkin hän ajoi.
»Oletko sinä?» kysyin hetken päästä, kun hän ei näyttänyt aikovan vastata minulle.
»Voin mainiosti», hän vakuutti ja irvistin. Hän näki ilmeeni ja huomasin Edwardin suunpielien nykivän ylöspäin. »Ihan totta, Bella. Sinussahan tässä on kyse, ei minusta. Pelkäsin, etten ehtisi väliin.»
»Mutta ehdit.»
»Juuri ja juuri.»
Jäin katsomaan häntä epäluuloisesti. Oliko hän juuri kääntämässä kaikkea jälleen itsensä syyksi? Sietämätönsä, typerää.
»Niin juuri, minustahan tässä on kyse. Miksi hemmetissä sitten syytät itseäsi?»
Hän käänsi varovaisen katseensa takaisin minuun. »Enhän minä itseäni syytä.»
»Minähän se pilasin sen pelin, etkä sinä», sanoin ankaraan sävyyn.
»Et pilannut mitään, Bella», Edward väitti vastaan sävyttömästi ja hieman haikeasti. Ristin käteni äkäisesti puuskaan rinnalleni ja jäin odottamaan, sillä tiesin, että hänellä oli vielä jotain lisättävää.
»Alice ei nähnyt sitä ennalta», hän sanoi. Avasin suuni hämmästyksestä auki.
»Ei se ollut hänenkään syynsä. En minä ennalta päättänyt kaatua», intin vastaan turhia odottelematta, »eikä hänellä ole sitä paitsi mitään velvollisuutta nähdä kaikkea, mitä minulle mahdollisesti tapahtuu.»
Edward oli hetken vaiti. Hän selvästi mietti ahkerasti, mitä vastaisi, mutta tyytyi epäselvään mutinaan, josta en saanut selvää muutamaa sanaa lukuunottamatta: »sinä» ja »vaarallinen».
Tällä kertaa en jaksanut väittää vastaan, sillä huomioni kiinnittyi muihin seikkoihin, muunmuassa siihen, että hänen kylmät huulensa painuivat hiuksiini sekä siihen, että Edward oli pysäköinyt autonsa Culleneiden talon pihaan.
-
Tästä ei tosiaan voi sanoa muuta kuin Vau.
Yhden kirjoitusvirheen huomasin: Edwarn - Edward. : )) Mutta aika pieni asia, ei haittaa mitään.
Aivan mahtava, yksinkertaisesti. Rakentavaa ei nyt irtoa. ; ))
Jatkoa odotellessa:
~Suklaamurunen
-
Mä taisin lukea niin kiinnostuneesti, etten huomannut kyseistä kirjoitusvirhettä minkä Suklaamurunen mainitti : D.
Voih, en jaksa odottaa seuraavaa osaa. Laitoin tossa just linkin yhtee ryhmäkessaan, että ne pääsee taas nauttimaan sun kirjottamisestas. Hehkutusta, hehkutusta! Pian jatkoa kehiiin :-*
-
Tää oli just hyvä ;)
Ehkä ei vielä kovin paljoa Bella/Jasper :D Mutta kyllä se varmaan sieltä vielä tulee :)
Muutaman jutun sieltä bongailin ;)
»Edward on hupsu», sanoin huokaisten
Hehheehh :D Mikä sanavalinta ;D
Edwarn kuljetti minut autoja kohti ja tiesin, että hän piti valppaan katseensa Jasperissa
Kerrankin minä löysin virheen :D Noh, kyllähän minä niitä useinkin löydän, mutta kun en jaksa korjailla ;D Mutta siis Edward ;D Ja tiedän että tuo on vain vahinko, joten ei mitään hätää ;).
Tällä kertaa en jaksanut väittää vastaan, sillä huomioni kiinnittyi muihin seikkoihin, muunmuassa siihen, että hänen kylmät huulensa painuivat hiuksiini sekä siihen, että Edward oli pysäköinyt autonsa Culleneiden talon pihaan.
Ja tämä oli vielä pakko laittaa, sillä vaikka tämä on Bella/Jasper ficci, se on aivan super suloinen kohta ::)
Kiitos! Ja jatkoa ;) Nopsaan. Tykkäilin...
-cilent
-
Mahtavaa, upeaa, fantastista, pöyristyttävää ja kerta kaikkiaan ihanaa!
Tosi hyvä ficci, oot mun idoli! :D
Jatkoa!<3
-
Pidän sinun kirjoitustyylistäsi todella paljon, sitä on helppo lukea ja kuvailu on tosi kivaa :D Muutaman virheen löysin:
Ei varvovaisesti tai epäröiden, vaan hellästi ja lempeästi.
varovaisesti
tajusin vasta nyt, mitä oli tapahtunut ja kuinka minun olisi kuulunt hentona ihmisenä reagoida.
kuulunut
Ihmettelin ensin, kun tässä ei ollut yhtään Jasper/Bellaa, mutta sitten tajusin, että tämä on kaksiosainen ficci ;D Jatkoa, tahdon lukea pian lisää! ^^
-
oonko mä koskaan kertonut miten paaaaaljon mä vihaan bellaa? :----)
no tässä tulee:
ASD!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!1111111111111111111111111111111111111111111111111111
..kiitos. :-------------)
ja sitten ficciin :-----D
okei, jasper/bella on heti jacob/bellan jälkeen mun inhokkiparitukseni koko fuckin' twi-fandomissa. :----D miksi kukaan haluaisi sotkea ihanaista jasperia bellaan. hyi hitto! D: mutta hehe, ihan vaan sen takia ees vaivauduin avaamaan tän ficin koska sä olit kirjottanut tän ja mietin et ei kai tää mitään kauheeta schaissea vois olla. no joo thank god ei ollut 8D
bella ihan omana itsenään tottakai teloo itsensä ja ainakun sille tytölle tapahtuu ihan mitä vaan mä nään punaista, kukaan ei VOI olla noin kömpelö, varsinkaan joku ultimate-mary sue ja ed on heti pelastamassa. hehe, tuttu kaava mutta toimii :--D emt, tässä ekassa osassa jasper ainakin jäi ainakin mun mielestä aika kylmäksi ja aika peittoon sinänsä, ehkä ensi luvussa enemmän jasperia, tunteita ym? hope so! :---------D muutenkin mun mielestä tapahtumat tässä ekassa luvussa vyöry aika kovaa alas, ja ottaen huomioon et tää on vaan kaksosanen ficci ootan tosi paljon tolta tokalta osalta, hehe 8---] mut joo.
okei mä olen vaan sairaan huono kommentoimaan keskeneräsiä ficcejä.. lolz. :---D tykkäsin kyllä joo ja haluan lukea tietysti tokan osan. mitä muutakaan. (((:
e: ja ainiin petyin tosi paljon kun j ei imenytkään b:tä kuiviin :--------(
-
Oih, ihanaa sait tämän valmiiksi! :D
Tai siis ensimmäisen osan!
Joka oli aivan loistava! Odotan innolla, että itse paritus tulee esille, tosin pidin tästä ekasta osasta myös, koska Bella joutui vaaraan ja Jasper oli vaaratekijänä (Edward to the rescue!) :D
Oikein hyvin kirjoitettu ja vei kyllä mukanaan totaalisesti, baseballista kun on virallisesti tullut yksi lempilajeistani :D
Nyt ei tarvitse edes stalkata, koska kommentoin ilomileni ja en malta odottaa seuraavaa osaa!
~Amy
//Ja kai pitää olla sen verran samaa mieltä kanelitangon kanssa, että vähän olin odottanut Jasperin saavan muutaman osuman Bellaan (ottavan tämän vangiksi ja he piiloutuisivat johonkin kallion koloon (: )
-
Tää oli kaunis. Ei tosin toi loppu, mut silti. Tykkäsin lukee. Ihana.
Kiitos.
-
Oi, tää on ihana. <3 jatkoa? kiitos. ei muuta.
-Riitu-
-
Oi, tää on ihana. Vaikka Jasper/Bella paritus ei ookaan yks mun lemppareista (joihin oikeestaan kuuluu vain ja ainoastaan Edward/Bella -paritus :D) niin tää oli kuitenkin kivaa luettavaa. Kirjotat tosi hyvin, enkä mä huomannut kuin pari kirjoitusvirhettä. Juoni kulki hyvin, seuraavassa osassa olis kiva nyt saada kunnolla sitä Jasper/Bella -paritusta sitten näkyviin. :D
Eli jatkoa pian kiitos (8
-
Pakko ihan uteliaisuudesta oli lukea, kun en koskaan ennen ole Jasperia/Bellaa lukenut. Itse en henk.kohtaisesti kauheasti pidä Jasperista. En ole oikein kirjoissa saanut hänestä minkäänlaista otetta tai sitten olen vain tyhmä ^^ Eikä Jasper/Bella - parituskaan kovin hyvä ole.
Luulin, että tässä tulisi olemaan paljonkin Jasperia ja Bellaa, ja hiukan hämmästyin, kun sitä oli tuskin lainkaan, vaikka ficci onkin kaksiosainen. Toisen osan täytyy sitten olla aika pitkä, että sitä saadaan siihen paljon, eikö niin? ;) Baseball-otetteluista on aina kiva lukea, ja lukisin enemmänkin, mutta siitä ei kauheasti kirjoiteta mitään :D
Mutta olen surkea kommentoimaan, jonka takia harvoin kommentoin mitään ;> Jään kuitenkin odottelemaan jatkoa...
-
Olihan se ihan hyvä, mutta liian samanlainen kuin uudenkuun 'aidossa' kohtauksessa. Toivottavasti ymmärrät ;D
Odotan innolla tätä varsinaista Bella/Jasper: a :D
Ei mitään rakentavaa :-\
Kiitos
-
Oho! Kiitos kommenteista ;D
Mukava saada välillä vähän negatiivisempaakin : D
Annabelle, kiitos kommentista! : D Mukava että pidit.
Vaikka jotenkin Bellan sanomiset tuntui ehkä vähän OoC:ltä osittain, tai en tiedä.
Osaatko kertoa mitkä kohdat (tai jokin sävy, johon Bella sanoo?) jos osaisin seuraavaksi välttää OoC:yden :D
Suklaamurunen oi, kiitos kommentista.
En aluksi löytänyt tuota virhettä, mutta kun löysin, niin äkkiä korjasin. (Mikä häpeä! Kirjoittaa nyt Edward väärin?!) Hyvä että huomautit!
Nannepuh thank ya honey. ;D
Riiku kiitos! Hirmu kiva, että lopulta kommentoit vaikka aluksi et voinut : D Jasper/Bella on minusta aika erikoinen paritus kyllä, etenkin perinteiseen E/B:n verrattuna, ottaen Jasperin ihanan luonteen huomioon :D Ihana kulla että tykkäät. Alice/Bellaa voin kirjoittaa, jos saan juoni-idean :D
cilent tänks! Joo, ei ollut vielä Jasper/Bellaa, sitä tulee turkasti enemmän viimatteessa osassa (joka_on_vieläkin_kesken!). Ja hyvä että lainasit tuon Edwardin-nimen-väärinkirjoitus-kohdan, että löysin sen :D Hyvä että tyksit!
Idiela Cullen heee, kiitos! ;D En kai nyt sentään idoli. : D
SnowCherry kiitos! ^^ Kuvailuni ei ole mitään kovin laadukasta, eikä omasta mielestäni tarpeeksi kuvalevaa, mutta onneksi kuitenkin miellyttää :D hyvä että mainitsit nuo virheet, korjasin!
kanelitanko melkein pelkäsin, kun huomasin kanelitangon kommentoineen : D jotain räikeää ja mieleenpainuvaa kommenttia tulossa... enkä erehtynyt! XD
Haha, en ole ainoa Bella/Jacobin inhooja... Jasper/Bella ei ole lempiparitus, ei lähimainkaan, mutta pakko oli kokeilla, kun niin moni pyysi! : D Ja tosi hieno juttu, ettei ollut... öö... schaissea... DX
Mua itseäni ärsyttää suuresti se, miksi otan jatkuvasti ficeissä saman kaavan: Bella teloo, Edward pelastaa. Pitää vaihtaa kaavaa, ettei mene toistamiseksi D: Ja kyllä, Jasperia ja tunteita seuraavaksi tulossa, voin jo luvata sen!!
Älä kuitenkaan liikaa odota toiselta osalta... Idea nimittäin on by me, joten laatu on... mitä on... : D
Ja kiitos kommentista, sitä oli äärimmäisen ilo lukea! XD ihan totta, pisti hymyilemään. Bellandissaus... :D
Amy Malfoy Hiii, kiitos kommentista! ^^
//Ja kai pitää olla sen verran samaa mieltä kanelitangon kanssa, että vähän olin odottanut Jasperin saavan muutaman osuman Bellaan (ottavan tämän vangiksi ja he piiloutuisivat johonkin kallion koloon (: )
Voi hitto! Olisinpa tuon keksinyt, miksi en keksinyt! Toisaalta... Edwardhan olisi saanut Jasperin aika nopeasti kiinni, mutta eiköhän sille olisi keksitty jokin selitys... Oma ideani on tuohon verrattuna hirmu laimea ja nyt alkoi harmittaa, etten keksinyt parempaa! D: Noh, ensi kerralla sitten (tökin sinua ja kysyn ideoita ficciin)!
{samba}, kiitos kommentista! Kiva että tykkäsit :D
Riitu, kiitos! Joo, jatkoa on tulossa, kunhan saan sen valmiiksi ja betattua. ^^ Ja näin meidän kesken... yritän vielä keksiä siihen jotain vähän enemmän, vaikkakin tosi huonoin tuloksin...
ffake tänks! Jasper/Bellaa seuraavassa osassa vahvemmin :D Välillä kannattaa lukea muutakin, kuin E/B, sillä se kun on pääpari itse kirjasarjassa, niin saattaa fanfictionissa vähän pistää itsensätoistoksi ja kirja saattaa maistua vähitellen puulta... Fanfiction vähän laajentaa ja antaa kontrastia : D
Sun Lee, kiitos kommentista! Olin ihan ihmeissäni, kun huomasin että olit kommentoinut :D Jasper on aika liian sivullaheiluja, kuten Emmett, ei se tyhmyydestä ole kiinni. Jotkut ihmiset vaan ottavat joskus enemmän selvää "sivuhahmoista", kun jotkut taas keskittyvät päähahmoihin... Ja siksi on paljon kiinnostavampaa kirjoittaa sivuhahmoista, kun joutuu vähän itse tekemään töitä, saadakseen hahmosta itsensä ja uskottavan... ja päläpäläää, voisin hiljentyä tästä aiheesta nyt. :D
Seuraavan osan pituudesta en osaa enkä viitsi sanoa mitään – se on vielä kesken ja riippuu myös siitä, aionko tehdä siihen vielä jotain lisää.
Minusta kommentoit oikein hyvin, tällaisia kommentteja lukee mielellään! ^^ Kiitos vaivannäöstä ;D
LND, kiitos kommentista! Joo, niin taitaa olla, hiukan toistaa Uuttakuuta, mutta no, syytetään sitä, että minulta toivottiin Jasper/Bellaa, johon sisältyy Jasperin hyökkäys. :D Tosin, Amy Malfoyn mainitsema Bellannappaamis-idea olisi ollut silti parempi... Äh!
Kiitos kaikille kommenteista! Varoitan kaikille tasapuolisesti tässä, että älkää odottako liikoja seuraavalta osalta. Olen surkea keksimään mitään jännää (paitsi sillon, kun ne vaan tupsahtavat mieleen) joten mitään idearikasta ei ole tulossa. Mutta tunteita ja Jasper/Bellaa on tulossa, sen voin luvata.
Pssst! Houkutus-fikki-haasteita otetaan vastaan (paritus ja jokin pieni idea/juonenpätkä. Mieluiten ei E/B, eiköhän sitä ole Houkutus-fikit jo ihan pullollaan :D)!
Ja... kommenttejakin otetaan vielä vastaan... *vihj vihj*
-
Oi!
Sori et vast nyt ehdin kommentoimaan... :-[
Mut AIVAN ihana, varsinkin Jasper/Bella paritus. On kiva lukee vaihteeks jotain muuta kun E/B parituksella. Siitä pisteet sulle.
Odotan kovasti seuraavaa osaa.
Ainii! Toivosin et voisit kirjoittaa Carlisle/Bella parituksella
Jatkoa <3
-
Annabelle, kiitos kommentista! : D Mukava että pidit.
Vaikka jotenkin Bellan sanomiset tuntui ehkä vähän OoC:ltä osittain, tai en tiedä.
Osaatko kertoa mitkä kohdat (tai jokin sävy, johon Bella sanoo?) jos osaisin seuraavaksi välttää OoC:yden :D
Haha, pelkäsin tätä, että joudun sönkkäämään sinulla jonkun syyn. Ää. No en tiedä, joten niissä oli vain eri sävy mikä kirjassa, vaikka se ei kuitenkaan haitannut mitenkään ! Päinvastoin, päinvastoin. Toivottavasti sait jotain selvää tästä sönkkäyksestäni, siis jotenkin ne tuntuivat vain erilaisilta.
Äh.
- Annabelle
-
Kiitos kommentista ÄssÄ! Täytyyhän sitä kirjoittaa muutakin kuin E/B:aa :D (vaikka olen sitä vain yhden kappaleen kirjoittanut).
Carlisle/Bella menee mietintään, jos keksin hyvän idean sille. Ehdotuksia saa antaa : D
Annabelle, ei paniikkia, ei paniikkia ymmärrän kyllä : D ajattelin vaan, että jos olisit osannut selittää sen, niin huomaisin virheeni, enkä toistaisi sitä :D
-
hei pistä Jasper ja Bella makuuhuoneen puolelle ja Edward yllättääne HAHA
-
Vihdoinkin sain luettua tämän. Aivan loistavaa tekstiä, taidat niin upeasti kirjoittamisen ja twilightmaisen kirjoittamistyylin... tunnelma on niin jotain Meyermaista, juoni, hahmot, repliikit ovat niin sinua ja niin Meyeriä <3 Siis en osaa kuin ihkuttaa vaan. Paritus on jännä, ja pesäpallo ^^ tykkään tykkään.
Jatkoa joskus por favor :)
M
-
Tosi hyvä idea, vaikka se olikin aika samanlaisena Uudessakuussa,mut kumminkin oli hirveän sujuvaa kerrontaa ja hyvä ficci kaikin puolin.... :D p.s. pesäpallo kohtaus-ficit on parhaita!
-
awwwwwwwwwws, Jasper on ihanan itsensä<33(muut myös, mutta toi ansaitsee kunniamaininnan Jasper Hale-häiriöiseltä x))
Jatkoajatkoajatkoa!! Miten se lopppuuuu?? Ei ollut kovin rakentavaa, mutta ficci oli hyvin kirjoitettu ja hahmot kuvattu hyvin omina itsinään(voiko noin sanoa edes?) Ja hyvin houkutus-tyylillä kirjoitettu:)
Jatkoa!!
(okei nyt tuli niin kauheaa ihkutusta että hävettää, muttakunJazzficcejäonliianvähän*mutinaamutinaa*)
-
Aivan ihana. Ei tälläkertaa mitään rakentavaa.
Toivottavasti nopeasti jatkoa. Odotan innolla. :D
-
Oli kyllä hyvä.
En katsele yleensä virheidenperän tai muuta joten ei muuten ole mitään kommentoitavaa.
Mutta oli harvinaisen oikeantuntuineen kaikki oli omissa elementeissään.
-
Olihan tää ihan hyvä, poikkean nyt muitten mielipiteistä aika paljon, mutta musta tämä ei ollut mitenkään erityisen mahtava ficci. Ei siis mitään valittamista, en minäkään mitenkään hirveän erityisesti kirjoita, mutta ei mitään maata mullistavaa.
Toivottavasti tästä saa mitää selkoa. ;D
-
täytyy sanoa, että olen samaa mieltä cynthian kanssa.
teksti on mukavaa ja ihan kiva lukea, mutta tämä ei ole niin erikoinen, olen lukenut sulta vielä mahtavampaakin tekstiä.
aion silti seurailla tätä, toivottavasti jatkoa saadaan kehiin.
~phodos
-
Mä en ymmärrä miten mä olen aina näin myöhään kommentoimassa...? Mukamas aina stalkkaan finissä näitä ficcejä, mutta..
No juu. Siis tämähän oli aivan mielettömän hyvä. :D Teksti on sujuvaa. Itse en mitään Edwarneja sieltä löytänyt, mutta pari kielioppi virhettä ja outoa lausetta tuli vastaan *yrittää pää punaisena muistella mitkä ne olivat, jotta kommentti vaikuttaisi edes hiukan asialliselta*
Pidän kauheasti tyylistäsi kirjoittaa. Tässä alkaa ihan hävettää, kun miettii mitä kaikkea sontaa omista tiedostoista löytyy.
Erittäin hyvä paritusvalinta (Jasper<3) Tässä on myös hyvin meyermainen tunnelma, ehkä kuitenkin astetta vakavampi..?
Oma (eikä mikään ehdoton ja ainoa oikea) käsitykseni Jasperista on ehkä hieman avoimempi, paitsi tietysti jos tämä sijoittuu jonnekin Uuden Kuun tienoille, silloin jasper taisi olla vielä etäisempi. emt.
Nyt kuitenkin sitä jatkoa nopeasti tulemaan!!!! ;D
-pendulum
-
aika söpöä. vaikken kyllä mikään erityisen suuri twilight-fani ookkaan niin kyl mä silti tän jaksoin lukea.
tää oli kyl aika samanlainen kuin kirjassakin , tai siis , jotenki mulle tuli vaan mieleen se kirja koko ajan kun mä tätä luin ..
ja sitten , ihan vaan pilkunnussintaaviilausta harrastaakseni , eikö ton otsikon pitäis olla Leijonanharjaromanssi eikä Leijonaharjaromanssi ? tai ainakin mun korvaan se kuulostaa paremmalta mut en tiiä sitten.
-
Tämähän oli mainio O_o
Odotin jo jotakin sekalaista Jasperin rakkaudentunnustusta; Bellan suurta rakkautta Jasperia kohtaan; tai muuta vastaavaa, ja sain onneksi huokaista helpotuksesta kun sellaista ei tullutkaan :)
Tarinassa oli aikalailla Stephenie Meyeriläisyyttä, tai sitä samaa, mitä hän on onnistunut vangitsemaan kirjoihinsa. Todella nauttittavaa luettavaa, mielenkiinoista ja todella IC:tä. Nautin Edwardin ja Bellan kuvailusta ja heidän kemiansa lukemisesta. Ihanaa ♥
Hmm.. tämä oli kerrassaan onnistunut.
Toki pieni pettymys tuli, kun huomasin ettei toista kappaletta (tai noh, useampia) ollut vielä tullut. Noo, hiljaa hyvä tulee :)
Haluan ehdottomasti lukea tämän jatkokappaleita, sillä tarinan juoni koukutti minut !!!
Alice
-
Milloinkas tähän mahtaa tulla jatkoa ? :) Olisi mukava päästä lukemaan enemmänkin :)
-
Iiihana ficci, vei melkein mennessään.. Ei kyllä mikään lempiparitukseni, mutta vaihtelu virkistää. ajattelin, että toinen osa olisi tullut, kun oli näin monta sivua.. mutta ne olivatkin täynnä kommentteja. ;) JATKOA EHDOTTOMASTI!!
-
Nyaah, te ihmiset(?) osaatte!
Ajattelin vain vilkaista tätä, mutta juutuin sitten lukemaan. Jasper/Bellan tajusin aivan yhtäkkiä niin kummallisen loistavaksi paritukseksi... tai jotain.
Jotenkin stepheniemeyermäisesti kirjoitit tämän. : D
Jatkoa kaipaillen~
-
awws tää oli ihana ; ) tää on mun eka viesti ku kirjotan finiin ni kattoo nyt mitä mä tähä sättään ;D nytku tunnuksen uskalsin tehä mut joo =))
en osaa sanoo tähä nyt mittää rakentavaa ^^ mut upee alku ja jatkoo äkkiää
-
Mielenkiinnosta kyseistä paritusta kohtaan päätin sitten lukaista : D
Jasper on aina ollut yksi lempihahmoistani(joihin kuuluvat melkein kaikki kirjojen hahmot : o ), mutta apua, en osaa edes kuvitella häntä ja Bellaa yhdessä! Ja voi Alice- parkaa, jos Bella menee hänen rakkaan Jasperinsa nappaamaan : (
Hahah, tässä ensimmäisessä osassa Bellan ja Jasperin suhde ei nyt kuitenkaan näköjään vielä päässyt täyteen loistoonsa, joten jään innolla odottamaan toista osaa ja sitä miten onnistut saamaan heidän välilleen säpinää vain yhdessä luvussa, kun tämä nyt kaksioisainen on(: Ota nyt selvää tästä, mitä yritän selittää :' D
Pidän kirjoistustyylistäsi, minä-muotoinen kerronta sopi tähän hyvin, sillä se vain tekee Bellasta enemmän Bellan : D
Ja mitä tuo baseball-matsi olisikaan ollut ilman Bellan tunaroimista? Sekin oli vain niin Bellaa.
Erityisesti minua hymyilytti kohtaus, jossa Jasper toteaa, että on harmi kun Bella ei voi osallistua peliin, ja Bella sitten kertoo että mitä todennäköisesti tapahtuisi jos hän osallistuisi, eli onnistuisi saamaan pallosta naamaan tai mailasta takaraivoon. En tiedä miksi, mutta jotenkin nämä Bellan liikunnallisetlahjat ovat aina naurattaneet minua : D
Nyt voisin kyllä hiljetä, ja lopettaa nämä ihmeelliset selitykseni : D Jotenkin tuntuu, että komentistani tuli kauhean kalsea, vaikka tarkoitukseni oli hehkuttaa, kuinka mielenkiintoinen ja hyvä ficci tämä on ja kuinka hyvin kirjoitat ja kuinka mielelläni luenkaan jatkoa!
Ja nytkin, ku nuo asiat totesin, totesin ne jotenkin.. latteasti, anteeksi : D
Mutta siis tämä oli hyvä, ja odotan täällä intoa tihkuen jatkoa! (:
-
Luin tämän jo kauan sitten, mutta taisin unohtaa kommentoida ja nyt kun ficci taas hyppäsi silmiini, päätin korjata asian.
En ole koskaan ennen lukenut Bella/Jasper ficciä, joten tämä on ihan uutta. Vaikka tuossa ekassa luvussa heitä ei paljoa ollutkaan, tilanne varmaan kehittyy, pidin kovasti ideasta yhdistää heidät. Luku eteni mukasvasti Houkutusta ja Uusikuuta yhdistellen. Malttamattomana jäänkin jatkoa odottelemaan. :D
-
Vaikutti tosi hyvältä koko luvun ajan =)
Ja olikin sitten hyvä, tietysti. Voi Jasper-raukka, hän ei pysty hallitsemaan himoaan. Tässäkin Bellan kömpelyys ja Edwardin ylihuolehtivaisuus hieman ärsytti, mutta sellaisiahan he ovat. Ainakaan Edward ei ole ihan täydellinen. :D
Jatkoa vaan, sitten kun kerkiät. En löytänyt edes kirjoitusvirheitä, vihii.
-
oisin kommenntoinu aikasemmi, mutku näppäimet jummas. : D
hihiii. ihana. <3 vaikkei tässä kauheesti tapahtunu, mut rakastan noit Bella/Jazz parituksii. ; D
toivottavast tulis jatkoo piann. ; >>
-
Hahaa, jäit kiinni!
Siellä sitä vaan koneen äärellä istutaan, mutta mitään ei saada aikaseksi!
Nyt aivot raksuttamaan ja tekstiä pöytään tai tuun oikeesti sun ikkunan taakse kekkuloimaan ja saat elämäsi opetuksen!
Toivottavasti asia meni perille, jatkoa hetitälläminuutilla!
Rakkaudella, Idiela
-
Hahaa, jäit kiinni!
Siellä sitä vaan koneen äärellä istutaan, mutta mitään ei saada aikaseksi!
Nyt aivot raksuttamaan ja tekstiä pöytään tai tuun oikeesti sun ikkunan taakse kekkuloimaan ja saat elämäsi opetuksen!
Toivottavasti asia meni perille, jatkoa hetitälläminuutilla!
Rakkaudella, Idiela
Juuri näin! (;
-
Anteeksi oudot höpinäni.. Samanlainen kuin Uudessa Kuussa??????? Mitäköhän oon kaan ajatellu, anteeksi. Ficci oli siis erilainen ja Edward oli oma itsensä ja kaikki oli kohdallaan, anteeksi nämä töppäilyni vielä kerran... :-X
-
NYt. Lisää. Tai lähetän hmmm... Artemis Fowlin(tietysti xD), Jakobin ja vaikka kenet muut perääsi. Pidin tästä, joten.. tekstiä tulemaan vaikka sitte kirveellä!! No ni oikeesti..
-
VAU! En itse oikein pidä ei alkuperäisistä parituksista.(tai miten sen nyt voi sanoa:)) Luin vain mielenkiinnolla tätä, koska tämä oli Jasper/Bella-paritus. Tuo "VAU" tarkoitti sitä, että olet siis TODELLATODELLA hyvä kirjoittamaan, tämä oli kuin Stephenie Meyer olisi kirjoittanut tämän. ;) :o En ole koskaan ennen lukenut näin hyvin kirjoittettua ficciä. Taisin löytää ihan pienen virheen, mutta en enää muista missä se oli, eikä se edes yhtään haitannutkaan. ;D Voisit enemmänkin kirjoittaa twificcejä, vaikka ihan alkuperäisillä parituksilla ;) ::)
-
Aah, kiitos kaikille kommentista! En viitsi nyt jokaiselle kommentoida erikseen, tulisi pelkkää kiitoskiitoskiitos :-* -tasoista vastausta, joten kaikille samanaikaisesti!
Ja kiitos myös kärsivällisyydestä. Tämän jatkon kanssa oli niin paljon ongelmia, että mieli teki jättää kirjoittamatta. Juttuhan meni tosiaan niin, että päätinkin kesken ficin muuttaa suunnitelmia ja tehdä toisen "idean" jatko-osaan (joka on parempi kuin aiempi) jolloin tuli pelkkää sotkua.
Suurkiitos Idiela Cullenille, joka piiskasi ja pakotti kirjoittamaan, antoi jatkuvasti hyviä ideoita, mitä ja miten kirjoittaa, auttoi kaikessa muussakin ja – no, Idielan apu oli se, miksi jatkoin loppuun asti, enkä pelkurimaisesti luovuttanut.
Kiitos myös Minttushkalle, joka vaati pyysi saada lukea ficin ja korjaamaan kirjoitusvirheet. Sassa:lla tämä ei käynyt, sillä hänellä oli niin paljon kiireitä koulun kanssa. Olisi kyllä betannut tämän, mutta sanoin ettei ole pakko jos on kiirus. :D
Tässä siis viimeinen osa !
Enjoy!
Luku 2/2
Carlisle oli baseball-aukiolla tyrehdyttänyt käteni lievää vuotoa, kun huomioni oli saanut kohteekseen Edwardin, enkä sitä yksityiskohtaa ollut huomioinut. Nyt Edward hääräsi ympäriinsä, kyseli jatkuvasti, kuinka minä voin ja heikottaako, tahdoinko syötävää ja pitäisikö laastari vaihtaa.
Naurettavaa.
Aivan, kuin olisin ollut vuodelevossa runsaasta vuodosta. Aivan, kuin James olisi jälleen aiheuttanut runsaan verenvuotoni.
Eikä Edward ollut huomaavinaan silmienipyörittelyäni, ylidramattista huokailuani ja tahallani aiheuttamiani haukotuksia, joka kerta, kun hän avasi suunsa kysyäkseen vointiani. Haavani ei tarvinnut edes tikkejä ja se oli lakannut vuotamasta – eikä haava ollut edes senttiä pidempi.
»En anna Jasperin tulla lähellesi hetkeen», hän oli sanonut runsaiden kysymyksiensä väliin päättäväisenä, kuin toteamuksena.
Valpastuin samassa, kun tajusin mitä hän oli salakavalasti sanonut. Korjasin ryhtini vikkelästi ja asettelin kasvoilleni huolellisesti ankaran ilmeen.
»Älä viitsi, Edward, tuohan on kertakaikkiaan typerää. Enhän minä edes vuoda enää – eihän sitä voinut edes vuotamiseksi kutsua.»
Tiesin, kuinka Jasper inhosi jo muutenkin huomion keskipisteenä olemista, etenkin tällaisessa tapauksessa se mahtoi olla sietämätöntä. Ollessaan siis ainoa, joka yhä reagoi vahvasti vereen. Ja nyt se, että häneltä evättiin mahdollisuus puhua kanssani tavallisesti, mahtoi tuntua paljon ikävämmältä – tai siltä se ainakin minusta tuntui.
Se hiljainen vampyyripoika ei puhunut minulle paljon muulloinkaan ja nyt ei puhuisi koskaan. Tai ainakaan hetkeen.
Minusta silti tuntui, että Edwardin outo, hätäinen ja normaalia huolehtivampi käytös johtui pikemminkin siitä, että hän tahtoi epätoivoisesti muuta ajateltavaa, kuin siitä, että hän oli tosissaan niin huolissaan pienestä haavastani.
Hänestä oli varmasti hirveää ajatella oman veljensä hyökkäystä, vieläpä puolustaa minua Jasperilta – mikä pahinta, kenties vielä hyökätä hänen kimppuunsa, mikäli Jasperin verenhimo olisi päässyt remmeistään irti kunnolla.
Ja niin minä tunsin jälleen turhauttavaa syyllisyyttä.
Miksi aina minä? Olin selvästi se joukon heikoin, joka aiheutti vain hankaluuksia koko Cullenien perheelle. Eikö Rosaliekin ollut aivan samaa mieltä? Vihjannut tämän vielä tapahtuvan – silloin kun ensimmäisen kerran tapasin Edwardin koko perheen?
Huokaisin ja pudistin päätäni. Edwardin mukaan tämä ei ollut minun syytäni. Niin hän sanoi joka kerta, kun aiheutin heille ongelmia – joka kerta uskoni Edwardin väitteeseen hupeni.
Kun Edward viimein poistui huoneestaan ja selitti lähtönsä syyn huomaamattaan niin nopeasti, etten saanut siitä mitään selvää, jäin hämmentyneenä istumaan paikoilleni, valmiina odottamaan Edwardia kauaksikin aikaa. Minulla ei ollut mitään tietoa, mihin hän lähti, mutta sain kuitenkin hetken rauhassa antaa ajatuksieni lentää, yrittäen löytää selityksiä mieltäni härnääviin seikkoihin. Nyt Edward ei ollut minua häiritsemässä.
Valitettavasti en saanut aloitettua hartaita mietteitäni, kun ovi viimein avautui. Oletin kyllä Edwardin sentään viipyvän vielä kauemmin, mutta valmistauduin jo tapaamaan hänen helpotuksesta vaalenneet kultaiset silmänsä – mutta yllätyksekseni katseeni kohotettuani, katseeseeni osuikin aivan eri ihminen – tai vampyyri.
Siinä hän seisoi.
Leijonanharjamaiset hiukset yllättävän komeasti sotkussa kasvoja kehystämässä. Hänen katseessaan oli jotain, jonka alaisena tunsin sulavani. Se oli arka, hieman tunnusteleva katse, silmät pahoittelua tulvillaan. En pystynyt estelemään pientä hymyä, joka pakottautui kasvoilleni hänen ilmeensä nähtyäni.
»Hei», Jasper viimein sanoi, kunnes oli huolellisesti sulkenut oven.
»Hei», vastasin tavattoman köyhästi. Olisin voinut keksiä jotain mielenkiintoisempaa – nyt kun minulle suotiin mahdollisuus puhua hänen kanssaan – joten lisäsin heti: »Miten sinä pääsit... Tai siis, kun Edwardhan –»
»Tiedän», hän keskeytti ja nyökytteli päätään, »se olikin aluksi haastavaa, mutta Alice näki minun tulevan pyytämään anteeksi sitä aiempaa... ja pääsin Edwardin ohitse olemalla ajattelematta tulemistani.»
Avasin suuni vastatakseni ja suljin sen aivan yhtä nopeasti, kun en saanutkaan suustani ulos sanoja, joita olisin tahtonut.
Hän oli tullut pyytämään minulta anteeksi. Pyytämään anteeksi tapahtuneesta, jolle hän ei ollut mahtanut minkään.
»Ethän pistäisi pahaksesi, jos joutuisin nyt mahdollisimman nopeasti viemään sinut ulos, mahdollisimman kauas Edwardin taidon ulottumattomiin?» hänen hellä bassoäänensä kysyi.
Näin hänet nyt jotenkin niin erilaisessa valossa, kuin ennen. Ehkä Edwardin kauneus hänen rinnallaan – vaikka Jasperkin oli tavattoman kaunis – häikäisi minua niin, etten ennen ollut kyennyt keskittyä tarpeeksi Jasperin olemukseen. En meinannut saada suustani vastausta, niin lumoutunut olin paitsi hänen kauneuteensa, että hänen sointuvaan ääneensä. Keräsin itseni kokoon ja keräsin keskittymiskykyni äärimmilleen ja kysyin: »Niin kuin... mihin?»
»La Pushiin.» vastaus tuli niin äkkiä ja niin yllättävänä, että olin tippua sohvalta – niin mahdottomuus kuin se olikin. La Pushiin?... mutta –
»Ethän sinä voi mennä La Pushiin?»
»En, en tietyn rajan yli. Minulla on kiire, Edward kuulee minut jo.»
Vilkaisin melkein vaistomaisesti ovelle, kuin odottaen näkeväni Edwardin mustanpuhuvat silmät raivosta hehkuen. Säikähdin jo pelkkää mielikuvaa, etten jäänyt turhia odottelemaan vaan ponnahdin seisomaan. »Äkkiä sitten, ettei hän ehdi kuulla liikaa!»
Mitä liikaa ikinä tarkoittikaan, sitä en tiennyt, mutta jonkin takia Jasperin oli pidettävä ajatuksensa Edwardilta salassa.
Jasper ennätti luokseni niin nopeasti, että normaalisti olisin hämmentynyt hänen nopeuttaan. Nyt en jaksanut enää reagoida siihen mitenkään, niin tottunut olin – mutta yllättyneenä henkäisin ääneen, kun tajusin Jasperin kaapanneen minut syliinsä. Hän loikkasi Edwardin huoneen ikkunasta maahan niin nopeasti ja sulavasti, että tajusin tapahtuneen ainoastaan siksi, että tuulenvire oli itsepäisesti tarttunut hetkeksi hiuksiini.
Jasper ei antanut minulle aikaa toipua äkkinäisestä lähdöstä, vaan lähti siinä samassa juoksemaan kohti hänelle kiellettyä La Pushin rajaa. Olin niin hidas tajuamaan nopeita asioita, kuten esimerkiksi nyt. Jasperin juoksuvauhti ei ollut niin hillitön, kuin Edwardin, mutta silti silmissäni välähti ympäristö ohitsemme niin nopeasti, että ei kauaa vaatisi katsominen, kun olisin jo vähällä pyörtyä.
Painoinkin siksi ajattelemattomasti kasvoni Jasperin lihaksikasta, paidanpeittämää rintaa vasten ja puristin silmäni kiinni; niin oli helpompi olla ja pystyin selvemmin ajattelemaan, mikäli siihen oli edes tarvetta.
Eräs asia minua kyllä askarrutti.
Ne harvat kerrat, jolloin Edward oli kantanut minua juostessaan, hän oli pitänyt minua ihmisreppunaan. Oliko vain sattumaa tai ajattelemattomuutta, että Jasper piti minua sylissään kuin omaa rakastaan, vai oliko sillä eleellä kenties syvempikin takoitus?
Ja niin minua viimeinkin alkoi pyörryttää. Eikä se todellakaan johtunut etenemisnopeudesta.
Yritin selvittää ajatukseni ja tasata hengitykseni vetämällä happea keuhkoihini mahdollisimman suurin määrin. Kun tajusin hengittäväni Jasperin huumaavaa tuoksua, ymmärsin, ettei yritykseni helpottaa oloani, todellakaan toimisi.
»Bella?»
Hätkähdin säikähdyksestä ja silmäni räjähtivät melkein auki. Hän oli sanonut nimeni täsmälleen samaan sävyyn, kuin Edward ja hetken jo luulin hänen olleen lähettyvillä. Tapasin hänen rauhoittelevat silmänsä, eikä luuloistani aiheutunut hetken paniikkini ollut hänen läsnäollessaan, syystä tai toisesta, niin voimakas.
Vasta nyt älysin kurkkia ympärilleni; olimme perillä, La Pushissa – enkä ollut huomannut vauhdin pysähtyneen.
Jasper laski minut sylistään rauhallisesti ja varmisti, että jalkani tapasivat maan; hän tunsi epävarmuuteni ja hämmentyneisyyteni selvästi – senhän näki jo kasvoistanikin.
Melkein painostava hiljaisuus lankesi yllemme, huusi minulle, kuinka minun pitäisi sanoa jotain. Jasper ja minä olimme kumpikin hieman arkoja, hiljaisia. Seinäruusuja. Sellaisia, jotka eivät tahtoneet olla huomion keskipisteenä – eikä toisinaan kovin taitavia keksimään mitään sanottavaakaan. Loin katseeni vaivaantuneesti hiekkaiseen maahan, kuin etsien suustani sinne pudonneita sanoja poimittavaksi.
Ilmeisesti Jasper löysi sanottavaa ennen minua, ja alkoi esittää anteeksipyyntönsä.
»Minä olen hyvin, hyvin pahoillani siitä, mitä tapahtui, Bella, tarkoitukseni ei todellakaan ollut hyökätä sillätavoin.»
Huokaisin melko turhautuneesti, liioitellun syvään, ennen kuin nostin katseeni tähän tavattoman kauniiseen, vaaleahiuksiseen vampyyriin. Ilmaisten huolellisesti ensin tunteeni ilmeelläni – vaikka toisaalta, hän osasi tuntea ne ilman kasvojeni tulkitsemistakin.
»Jasper kuule», aloitin ja yhä kokosin sanoja mielessäni kunnollisiksi lauseiksi, »minä tiedän, että se oli vahinko – mitä olen niin kömpelö!»
»Mutta älä syytä itseäsi siitä.»
»Sinä toistat ihan Edwardia. Älä sinäkään syytä itseäsi, jooko?»
»Mutta Edward on aivan oikeassa. Minun pitäisi kyetä hillitsemään janoni paremmin.» Jasper väitti vastaan, kuin eväten suoralta kädeltä pyyntöni.
»Ei, mutta Edward ei todellakaan ole oikeassa. Hän melkein syytti Aliceakin, kun perustelin häntä vastaan kaikki, joita hän syytti tapahtunutta. Jos me etsitään joku, kenen syy tämä oli, niin eiköhän se ole minä.»
Jasper hiljentyi hetkeksi, keskittyneenä miettimään sanojani. Pidin kasvoni peruslukemilla ja odotin hänen seuraavaa vastaväitettä varautuneena.
»Alicella ei ole mitään tekemistä tämän kanssa.» hän viimein sanoi sävyttömästi, puolustuskannalla.
»Tiedän ja tein varmaksi myös Edwardille, että hänkin tietää», vastasin samantien, sanat valmiiksi valikoituna, »Alice ei ole minun tekemisistäni vastuussa.»
Tiesin heti hänen ilmeestään, että Jasperin teki mieli väittää vastaan, kuten Edwardkin. Asettelin kasvoilleni muka ankaran ja tiukan ilmeen.
»Ja lisäksi. Miksi tämän asian kanssa täytyy väitellä, kun kaikki kuitenkin kääntyivät parhain päin? Edward pelasti minut – niinkuin hän tuppaa tekemään minulle aina – etkä sinä hyökännyt hänen kimppuunsa. Eikä teille kummallekään käynyt kuinkaan joten... Minulle on aivan sama, kuka on syypää, mutta tiedän, että syypää ei aiheuttanut tätä tahallisesti.»
Huomasin Jasperin kasvoilla nykivän hymynpoikasta.
»Ole kiltti, äläkä syytä itseäsi tästä. Se ei todellakaan ollut sinun syysi ja tiedät sen varmasti hyvin itsekin!» sanoin ja heristin Jasperille sormeani, kuin olisin torunut jostain harvinaisen pahasta teosta. Hän huomasi sävyni ja ankaran ilmeeni ja soi minulle sellaisen hymyn, joka saattaisi milloin hyvänsä viedä minulta jalat alta.
»Joten», aloitin, kun Jasperin kauneus meinasi viedä minulta ne vähätkin järjenrippeet, jotka olivat enää jäljellä. Varmuuden vuoksi vielä rykäisin äänelleni mahdollisuuden parhaimpaan kuuluvuuteen, ennen kuin jatkoin: »sinullako oli... tuota... jotain muutakin asiaa? Jotain mitä Edward ei saisi kuulla?»
»Ei oikeastaan», hän vastasi viimein, »ajatukseni oli enemmänkin se, ettei Edward saa kuulla siitä, että olen lähelläsi, että aioin pyytää anteeksi.»
Jostain syystä en todellakaan uskonut hänen selitykseensä – vaikka se oli täysin järkeenkäyvä. Jasperin sävyssä vaan kajahti epävarmuus ja välttelevyys, enkä saanut hänen ilmeestäänkään irti sitä vilpittömyyttä, mitä kaipasin.
Jäin siis odottamaan hänen asiaansa.
Jouduinkin odottamaan turhan kauan, sillä hiljaisuus palasi onnellisena siitä, ettei Jasper kertonut asiaansa, eikä siis täyttänyt sitä hetkeä sointuvalla äänellään – joka puolestaan täyttäisi mieleni ja tukkisi ajatukseni. Päätin taistella hiljaisuutta vastaan ja avasin suuni.
»Aivan kuin anteeksipyyntösi tarkoittaisi sitä että söisit minut.» minä mutisin, ajattelematta lainkaan, kuinka heikkoon kohtaan saatoinkaan sanoillani iskeä.
Hetken hiljaisuus vallitsi ja syytti minua sanoistani, joiden vaikutusta en etukäteen miettinyt. Loukkasinko nyt Jasperia? Hän hyvää hyvyyttään näki näin paljon vaivaa, pyytääkseen anteeksi ja minä, ajattelemattomasti heitän jotain näin typerää.
»Anteeksi, huumorintajuni on aika laimea», kiirehdin sanomaan.
»En minä loukkaantunut. Edward saattaa hyvinkin luulla niin.»
»Edward on Edward. Minä en luule niin eikä sinunkaan kuulu luulla niin, että uskallatkin pyydellä anteeksi.» sanoin jälleen jatkaakseni liioitellun ankaraa puhetapaani.
Hän vastasi käskyyni hymyllä ja vastaukseksi minun suupieleni kohosivat korkealle hipomaan silmiä. Se oli jollain tavalla merkillinen hetki – hymyilimme toisillemme kuin idiootit, mitään sanomatta, mitään ajattelematta.
Tosin no, ainoa olin kai minä, joka näytti idiootilta siinä virnuillessa. Jasperin kaltaiselta olennolta hölmöltä näyttäminen vaatisi varsinaista taitoa.
Jälleen katseeni lukkiutui itsepäisesti Jasperiin, niin tiiviisti, että poiskääntyminen olisi minulle sula mahdottomuus. Tämä tunne oli tuttu – siis Edwardin kanssa. Joka tapauksessa Jasperissa oli jokin, joka nyt minua erityisesti viehätti. Kenties hänen hymynsä, joka kurottautui aitona lähes korviin saakka, samalla helpottuneeseen ja rohkeampaan sävyyn. Kenties hänen silmänsä – niin samanlaiset väriltään kuin ne olivatkin Edwardien omien kanssa, jokin uusi sävy niistä huokui mieleeni, mutta en saanut selvää, mikä. Minusta tuntui, että hänen silmissään loisti jokin, jonka olin nähnyt loistaneen Edwardinkin silmissä aika ajoin.
Tai, kenties hänen sekaiset, kiharat, kullankeltaiset hiuksensa, joihin pian huomasin jostain syystä käteni takertuneen. Katsoin kättäni typerä hymy yhä huulillani, hämmästynyt katse silmissäni. Miten käteni hänen hiuksiinsa oli joutunut?
Kun palautin katseeni hänen kullankeltaisiin silmiinsä, niissä säihkyi jokin aiempaa uudempi sävy; häkeltynyt, kysyvä.
Hän ei enää hymyillyt.
Olin täysin huomaamattani lähestynyt Jasperia, niin kiinni häneen, että tunsin jääkylmän rintakehän vasten omaani ja jostain syystä kätenikin oli saanut vapaan tahdon. Ruumiini pakotti minua lähemmäs häntä, järjenhippeeni eivät enää toimineet johtajana, ohjaajana, määrääjänä.
Annoin hymyni kadota salakavalasti kasvoiltani ja henkäisin Jasperin tuoksua. Olin yhtä ihmeissäni, kuin hän, mutten osoittanut tunteitani yhtä selkeästi kuin Jasper. Osoitin kyllä typeryyteni häntäkin paremmin.
Eikä seuraava siirtoni ollut todellakaan mikään se parhain.
Kiedoin sormeni tiukasti hänen uljaansotkuiseen leijonanharjaansa ja ymmärsin virheeni vasta silloin, kun painoin huuleni väkisin ja vaativina Jasperin omille. Tunsin, kuinka hän jähmettyi niille sijoilleen ja pelkäsin jo sen ikuisuudelta tuntuneen hetken, mitä olinkaan voinut saada aikaan harkitsemattomalla, typerällä tempullani.
Odotin henkeäni pidätellen myös liikkumattomana Jasperia vasten, silmät apposen auki, katse lukittuna vampyyripoikaan. Olin lähes aivan varma, että näkisin hänen vaaleissa silmissään sävyn tummenevan ja melkein jo hahmotin mieleni sopukoissa lyhyen, salamannopean hetken, jossa Jasper tekisi minusta siististi lopun. Luultavasti ajatus sai minut havahtamaan järkiini ja olin jo astumaisillani kauemmas Jasperista, kun tapahtui jotain täysin ennenkuulumatonta.
Aluksi hän raotti huuliaan päästääkseen hapen ulos elottomista keuhkoistaan, vasten suutani ja sitten hämmästyksekseni hän jatkoi aloittamaani suudelmaa yhtä vaativasti, kuin oli alkanutkin.
Nyt tiesin, mikä hänen silmissään oli hetki sitten paistanut.
Himo. Se sama tuttu sävy, jonka olin Edwardinkin silmissä usein nähnyt.
En kertakaikkiaan osannut ajatella tai hahmottaa tapahtumia selkeästi, kun Jasperin huulet suutelivat omiani lumoavina, ihanina. En melkein tuntenut edes hänen käsiään, jotka kietoutuivat vahvoina ja varmoina ympärilleni.
Tahdoin epätoivoisesti tuntea hänen vahvan ja lihaksikkaan vartalon voimakkaammin vasten omaani ja painauduinkin ajattelemattomasti Jasperia vasten ja kiedoin käteni vampyyrin kaulan ympärille tiukasti. En miettinyt lainkaan, mitä ajattelemattomuudestani voisi aiheutua. En välittänyt, vaikka elämäni saattoi olla siitä kiinni. Vain haluni määräsi, mitä kuului tehdä ja mitä jättää ajattelematta – ja sitä tottelin orjallisesti.
Ympäristön unohdin täydellisesti. En muistanut missä olen, kuinka yleisellä paikalla. Vain yhden asian muistin, sillä sydämeni lausui jokaisella pamppailullaan hänen nimeään: Jasper. Jasper. Jasper, Jasper, Jasper, Jasper.
Vain Jasper ja minä. Ei mitään, ei ketään muuta.
Suudelma ei ollut kiihkeä, ainakaan niin kiihkeä kuin olisin halunnut – vaikkakin vaativa, silti hyvin hellä, varovainen – ja epävarma.
Se oli selvästi merkki. Merkki siitä, että hän aikoi lopettaa. Epävarmuus hänessä käski lopettaa – ja samassa hänen huulensa irtosivat omistani ja vetäytyivät ulottumattomiini. Kasvoni valtasi lähes heti lapsekas, kiukkuinen ilme, kuin minulta olisi viety väkisin pois jotain makeaa.
»Jasp–»
Tunsin parillisen määrän kylmiä sormia huulillani, jotka kielsivät minua puhumasta enempää. Hiljennyin käskystä ja odotin hänen puhuvan, kertovan miksi keskeytti. Nipistin kärsimättömästi huuleni yhteen, kun mitään ei liian pitkään hetkeen kuulunut. Jasper katseli minua – ei niin kuin ihmistä katsotaan, vaan kuin kuuntelisi ympärilläolevaa, mutta katse luotuna lähinnä muodonvuoksi minuun.
Olin jo avaamassa suutani, kun hän jo kaappasi minut jälleen syliinsä ja kiiti lyhyen matkan. En ollut tajunnut matkan lyhyttä kulkua, kun tunsin jo tasaisen maan jalkojeni alla – ja ruohon kevyen sihahduksen kenkieni alla. Jasper ei näyttänyt kiinnostuvan vieläkään minusta, joten annoin huomioni hetkeksi ympäristölle; tarkastelin, mihin Jasper oli minut tuonut.
Hetki sitten olimme hiekkatiellä, mutta nyt kenkieni pohjia vihersi sateesta kastunut nurmikko. Takanani alkoi harvaa metsää; Jasper oli tuonut minut pikkumetsän rajalle ja hetken ihmettelinkin sitä. Suuntasin katseeni kohtaan, jossa aiemmin olimme, tajusin syyn: tämä oli hieman syrjäisemmässä. Myös puut hieman suojasivat meitä uteliailta katseilta.
Hahmotin mielessäni yhden tutun silmäparin, joka saattaisi omata tuon uteliaan katseen. Värähdin ajatusta ja kiedoin käteni ympärilleni, kuin minun olisi ollut kylmä. Jasper loi vihdoin läsnäolevan katseensa minuun ja ilmaisi kysymyksensä, jonka osasin arvata jo pelkästään hänen katseestaan.
»Onko sinulla kylmä?»
Pudistelin rivakasti päätäni, mutta sanaakaan en saanut suustani. Vastasin silti hänen katseeseensa, ilmeettömästi: tässäkö se oli? Nytkö siis käännymme takaisin ja esittäisimme, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan? Turhautuneena nojaudun lähimpään puuhun ja siihen tukeutuen asetuin maahan istumaan. En jaksanut välittää, kuinka vihreä takapuoleni mahtaisi olla, kun viimein nousisin.
Minua tarkkaillut Jasper jäi liikkumattomana katselemaan ylhäältäkäsin minua. Pidin huolen, etten kohdannut hänen katsettaan. Hän varmasti tunsi turhautuneisuuteni. Pettymykseni. Alakuloisuuteni.
Varmasti siksi hän istuutui seurakseni nurmikolle, lähelle minua. Hänen katseensa kaipasi katsekontaktiani, vastausta melkein kerjäävästi, mutten suostunut, vaan pidin sen itsepintaisesti ruohikossa.
Jasper tuntui nyt niin paljon erilaisemmalta, kuin mitä olin tottunut. Normaalisti hän oli joukon syrjäänvetäytyvin, hiljainen, mutta viisas ja paljon kokenut – täydellinen vastakohta siis vampyyriveljelleen Emmettille.
Pian tunsin rintaani vasten koukistamani jalkani suoristuvan kylmän käden kautta. Hämmästyin elettä niin paljon, että unohdin vältteleväisyyteni; Jasper sai viimein kaipaamansa huomion.
Katsoin häntä typertyneenä, hänen sitriininvärisiä silmiään. Hänen hymynsä paistoi niistä ennen, kuin se ilmestyi valaisemaan kasvoja. En kerennyt edes haukkomaan henkeäni, kun hänen päänsä oli jo sylissäni. Nyt olin jo niin yllättynyt, etten saanut henkeä.
Siinä hän oli ja pysyi. Aivan liikkumattomana, pitkin pituuttaan ruohikossa, päänsa minun sylissäni. Se oli toisaalta aivan uskomaton näky; minulle pakostikin muistui mieleen hetkeni Edwardin kanssa, hänen niityllään. Päätin silti itsekkäästi sysätä Edwardin pois mieleni sopukoista ja keskittyä nykyhetkeen.
Palautin käteni Jasperin leijonahiuksiin, missä käteni oli ollut muutama hetki takaperin. Hiljainen vampyyripoika ei värähtänyt kosketustani, eikä kieltänyt kättäni karkaamasta hänen hiuksiinsa. Itse asiassa, hän ei tuntunut huomaavan kosketustani lainkaan.
Käytin tilaisuuden hyväkseni ja tutkin hänen kauniita hiuksiaan sillä välin, kun vaalea osapuoli syventyi keskittyneesti johonkin sisällä mielessään.
Vedin muutaman kerran kättäni läpi hänen hiuksiensa ja seurasin kuinka kullankeltaiset kiharat asettuivat kauniisti myötäilemään siistiä hiusjakausta. Tuijotin hiuksia melkein kateellisuuden valtaamana; jopa hiukset liikkuivat täydellisen sulavasti. Melkein tuntui, kuin hänen hiuksillaan olisi vapaa tahto, että jokaisella hiussuortuvalla oli oma määrätty paikka, johon oli palattava jos tuuli – tai tässä tapauksessa käteni – sotki järjestystä.
Ilmeisesti Jasper oli lopettanut mietiskelynsä ja päätti sekoittaa hänen hiuksiinsa kohdistuneet mietteeni karhealla, mutta sointuvalla äänellään.
»Bella», hän sanoi ja kohotti päätään sylissäni. Kohtasin Jasperin epävarmat silmät ja jäin katsomaan niitä hetken lumoutuneena, lainkaan tajuamatta että hänellä saattoi olla jotain asiaakin.
Vastasin hänelle sanattomasti teolla. Painoin enempiä ajattelematta kevyen suukon Jasperin kylmille marmorihuulille.
Minulla kun ei ollut kiire mihinkään.
Nostin molemmat käteni Jasperin poskille, molemmin puolin. Aluksi Jasper ei näyttänyt edes huomaavan, että hänen huulensa olivat saaneet seuraa, ennen kuin ehdin jo päättää suukon. Hän avasi suunsa, kuin aloittaakseen puhumaan, kertomaan asian, jonka tähden oli puhutellut minua nimeltä. Osasin lukea hänen asiansa jo pelkästään silmistä ja ilmeistä tulkiten.Luultavasti hänen asiansa olisi... Lähdetään pois ja ollaan, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tai peräti... Bella, tämä oli virhe.
Hän ei saanut sanottavaansa ulos. Hän jähmettyi liikkumattomaksi, tunsin sen käsilläni. Hänen silmänsä tummentuivat tyrmistyksestä ja ilme vääntyi kauhistuneeksi. Hänen katseensa harhaili ohitseni metsään, selvästi lainkaan tietämättä mihin katsoa.
Mikä häntä oikein vaivasi? Oliko hänen kielensä jäätynyt kitalakeen?
Jasper nousi salamannopeasti lähettyviltäni, kuin olisi tuntenut tulen korventavan ihoaan. Erotin tiuhaan käyvän hengityksen; melkein jopa kuulin sen. Jasper oli kauhuissaan. Kenties peloissaankin. Tarkastelin häntä alhaaltakäsin ja kärsivällisesti, joskin hermostuneesti, odotin hänen selittävän käytöksensä.
Mutta pian ymmärsin, ettei hänen tarvinnut selittää.
Vaikka pilvet olivat vallanneet taivaan, eikä kosteasta ilmastosta johtuva pimeyskään pelännyt hallita ympäristöä, silti hänet erotti, kuin kirkkaan valon pimeässä huoneessa.
Mikään, edes katulamppujen himmeä valaistus ei osoittanut hänen olevan paikalla. Raivo, joka hänestä uhkui, tuntui niin silmiinpistävältä, ettei muualle siksi pystynyt katsomaan.
Siksi Jasper oli huomannut, tuntenut hänet ennen minua.
Rosalien muodokas hahmo lähestyi meitä uhkaavasti. Hänen upeutensa sai raivon tuntumaan kamalammalta ja vaikuttavammalta. Hänen hiuksensa hulmusivat melkein pelottavasti tuulessa – yhtä henkeäsalpaavasti, kuin suoraan elokuvista. Silmät loistivat vihaa, vaikka olivat niin mustat, ettei niitä olisi tässä pimeydessä voinut erottaa. Hän oli niin lähellä, että saatoi hahmottaa varjoista hänen kasvonsa. Ne olivat vääristyneet vihasta niin rajusti, että minun teki mieli painua vasten puuta niin tiiviisti, että olisin voinut yhdistyä siihen ja siten kadota näkyvistä.
Rosalie oli pysähtynyt vain neljän tai viiden metrin päähän meistä. Näin Jasperin sivusilmällä; hän oli selkä minuun päin ja järkytyksestä jähmettynyt.
Minä en edes tahtonut tietää, kuinka paljon hän oli nähnyt. Veljensä minun kanssani. Raivosta päätellen hän oli nähnyt aivan liikaa, ehkä vielä enemmänkin.
Hale vastasi toisen raivokkaaseen katseeseen, mutta ilmettä en nähnyt. Yhtä urheasti en voinut suoriutua samasta, kun Rosalie käänsi tummanpuhuvan katseensa minuun ja jäädytti minua, sisintäni. Hänen vihainen, inhoava katseensa vangitsi minut, kuten oli kerran ennenkin tehnyt.
Rosalien ei tarvinnut sanoin ilmaista asioita, joita hänen olisi varmasti tehnyt mieli sanoa. Kaiken oleellisen näin häneen katseestaan ja olemuksestaan: Syytöksen. Sen, kuinka minä saatoin houkutella Jasperin pettämään Alicea. Se, kuinka satutin tällä Edwardia. Se, kuinka minun kuuluisi kadota heidän elämästään.
Jasper tunsi epätoivon, joka tulvahti minuun Rosalien katseesta, sillä hän siirtyi eteeni, jolloin Rosaliella ei ollut enää suoraa katsekontaktia minuun ja sain itseni hänestä vapaaksi.
»Rosalie...» hän aloitti sovitellakseen asian, ehkä selittääkseen. Selittääkseen, kuten pelkäsin: tämä oli virhe.
En nähnyt hänen takaansa mitään, enkä edes halunnut enää suostua Rosalien katseen vangiksi. Silti pystyin kuvittelemaan, kuinka hän loi yhtä tappavan katseen veljeensä, samanlaisen kuin minulle, mutta erilaisin syytöksin. Tiesin sen, sillä se vähän rohkeus, joka Jasperissa oli hänen suojatessaan minua Rosalien katseelta, kaikkosi siinä samassa ja vampyyri jähmettyi liikkumattomaksi taas.
»Se... ei ollut...» yritin avata ääntäni. Siltä se kuulostikin; hauraalta vikinältä. Siirryin Jasperin takaa, nähdäkseni Rosalien. Melkein uhrautuen hänelle. Antaakseni periksi.
Mutta hän oli kadonnut.
Käännyin hätääntyneenä Jasperiin päin, kysyäkseni, kuinka ihmeessä hän katosi ja mihin. Jasperin jäykät, ilmeettömät kasvot saivat minut vaikenemaan sillä sekunnilla. Hänen kasvonsa kääntyivät minuun päin, jotta hän olisi pystynyt puhumaan – ellei huuletkin olisi itsepäisesti kivettyneet toisiinsa kiinni. Hänen katseensa ei tavannut omaani, vaan harhaili välttelevästi ohi korvani takanani häämöttävään metsään.
Jasper pakotti huulensa tottelemaan itseään. Huomasinkin niiden raottuvan niin vähän, että välistä olisi saanut vain hapen heikosti kulkemaan sisään ja ulos. Silti, jotenkin käsittämättömästi hän sai sanottua asiansa selvän kuuloisesti, enkä erottanut huulien edes liikkuvan.
»Menen hänen peräänsä. Haen sinut pian.»
Hän lähti yhtä nopeasti, kuin oli huulensakin liikkuneet, enkä siksi melkein huomannut sitä. Jäin tuijottamaan tyhjyyteen, kohtaan, josta Jasper oli kadonnut.
En siinä pelon ja epätoivon kourissa ollut tajunnut sitä, mitä Rosalie varsin ystävällisesti yritti minulle katseellaan sanattomasti selittää.
Petin Edwardin, petin Alicen, parhaan ystäväni. Petin koko perheen.
-
Vau. Jatkoa. Tää oli hieno. Harmi, että tää loppus. Mä oisin voinu lukee enemmänkin.
Kiitos.
-
Ihanaa, vihdoin jatkoa. (:
Tämä veti kyllä ihan tyrmistyneeksi ja hiljaiseksi.
Aiai, minkä teit Bella.
Rakastin sitä, miten kuvailit hiljaisuutta.
Oikeastaan rakastin koko lukua. Jatkoakin olisin voinut vielä lukea, mutta toisaalta tämä oli juuri täydellistä näin.
-
Ihan loistava jatko. Sääli, että tää loppu. Oisin tahtonu tietää miten jatkuu. Tosiaan oisin tahtonu nähän miten Alice ja Ed ois suhtautunu tohon. Bella nyt tuntuu pusuttelevan joka Cullenin kanssa näissä sun ficeissä :D. Aah ihan huippu!
-
Oih!
Tulihan sitä jatkoa!
Ehdin jo vähän pelätä, että toimiiko tämä ollenkaan, mutta toimiihan se (:
En edes ajatellut, että Jasperin ja Bellan yhteinen hetki satuttaisi Edwardia, antaa satuttaa, koska olit kuvaillut sen niin kauniisti (:
Kai ihan hyvä, että Rose löysi parin ennen kuin mitään muuta ehti tapahtua (ensin olin jo ihan varma, että se on Ed), ja Jasperin suojelevaisuus oli herttaista :)
Ihanaa, että sait tämän kuitenkin päätökseen, etkä jättänyt tätä kesken (se olisi tullut vielä joskus kummittelemaan mieleesi, usko tai älä) etkä todellakaan pettänyt odotuksia. Kiitos!
~Amy
-
Raahauduin tänne kommentoimaan nyt sitten :'( no ei :D joopa joo..
Ficci oli yllättävän tutun tuntuinen, varsinkin toi loppu! Lähetin laskun postissa tänään, tulee varmaa ens viikkoon mennessä!
Ficci oli hyvä, koska teet aina hyviä ficcejä ja odotan niiltä paljon ;)
Jotkut kohdat oli tosi hyviä, mutta joo tää oli hyvä, ymmärsit varmaan?
En nyt jaksa jauhaa samaa! :D
Seuraavaksi olisi sitten vuorossa se Emmett/Kukkakeppi vai?
-
Päätit sitten kiduttaa minua (ehkä jopa meitä) jättämällä tämän tällaiseen kohtaan. ((;
Mutta hyvä että sua on tsempattu, etkä ole antanut periksi. Oli sen arvoinen teksti että hallelujaa.
Mahtava paritus, mahtavasti kerrottu, kokonaisuudessaan mahtava teksti.
Kiit♥s.
Suklaamurunen
-
Nytkö tä sit on loppu? Ahmaisin tämän nopeasti kun halusin tietää miten tämä loppuu. Hmmm... mielenkiintoista. Kirjoitit aikas ihanasti ja kiehtovasti tämä, juuri hyvin ja Meyermäisesti mutta omasti silti. Mitähän sanoisin vielä, aikas jännä toi Rosalie tuossa lopussa, ja tuo Jasper oli sööttinä <3
M
-
Kiitos kaikille kommenteista! ;D
Odotin jotain paljon negatiivisempaa, esimerkiksi hyökkäyksiä, kun en lopettanutkaan ficciä onnellisesti kuin on tapana. No, eiköhän seuraava ficcini tule järkyttämään teitä senkin edestä :D
Eara, olihan Jasperkin yhtä syypää, kuin Bella ;) Kiva että pidit! Jos kirjotusvirheitä löytyy, niin olis kiva jos niitä ilmotettaisiin, vaikkapa yksärillä, jos ei kommenttiin viitsi pistää, niin voisin korjata ne. (:
{samba}, kiitos kommentista! Joo se on loppuny. : D Multa tulee (valitettavasti) myöhemmin lisää ficcejä.
masque, kiitti! Kiva että pidit! Yritin saada mahdollisimman selkeää, mutta hyvää kuvailua, kaipa minä sitten onnistuin, vaikken mestari kuvailemisessa olekaan ;D
Nannepuh, jep ;D Bella sekaantuu Culleneihin. Kiva että lukasit ja kommentoit!
Amy Malfoy, hyvä että sain parituksen toimimaan! Olin vähän epävarma myös, saisinko siitä kunnolla sellaista, mitä voi häpeämättä lukea ;D Jasper ja Bella kun ovat samalla niin erilaisia ja samalla niin samanlaisia. Ja pakkohan minun oli tämä jatkaa loppuun, koska tänne tultiin pyytämään erikseen jatkoa ;D
kiva että tykkäsit ja kiitos kommentista!
Riiku Alexa kiitos kommentista! Kyllä siellä ihan varmasti oli kirjoitusvirheitä, mutta minun onneni että ne jäi huomaamatta :D kiva että tykkäsit!
Idiela Cullen, haha XD en maksa vaikka tahtoisitkin kunnon rahat auttamisesta muaha. ;D Kukkakeppi-Emmettiä ei tule... tai sitten tulee, vaikkakin myöhemmin. Vähän toinen ficci suunnitteilla ;)
kiitos että vaivauduit kommentoimaan!
Suklaamurunen, juuri niin ajattelin :D harmi vain, ettei tarpeeksi montaa lukijaa ärsyttänyt loppu. Kiitos kommentista!
Milgia, kiitos kommentista! Loppu se on, se on loppu! :D
Kiitos kaikille kommenteista ja otan mielelläni vastaan lisääkin. (:
Ja jos joku huomaa kirjotusvirheitä vielä, niin pistä kommenttiin tai yksää lainauksen kera, missä se virhe on, että voin korjata. :D
-
jes, kerraki joku muu paritus, ko Bella ja Edward. : D
tää oli tosi nätti ja ihana ficci. taitavasti kirjoitat ja alku oli hyvä.
mut ei kai se toho loppunu? mä ainaki haluisin lisää, se jäi viel nii jännää kohtaa. : DD ois kiva tietää saaks esim saaks Edward tietää mitä Bella ja Jasper touhus ja näin.
kiitos.
-
Kiitos kommentista essss! ;D
Joo, mulla on alkanut olla tapana kirjottaa ihan jotain muuta, kun E/B:aa. : D Minulla on vain yksi Bella/Edward, muut (eli nämä kaksi, Jasper/Bella ja Emmett/Bella) ovat jotain muuta paritusta.
Kyllä tämä tähän loppu, tarkoituksella näin. Halusin saada jotain reaktiota tästä, mutta en näköjään onnistunut, ainakaan kovin hyvin ): Edward varmaan saa tietää, sillä Rosalie näki tapahtuneen ja Edward lukee hänen ajatuksensa ja luultavasti kertoo myös Alicelle. Alicehan ei tuota tapahtunutta voi nähdä, sillä oli tapahtunut La Pushin rajalla, jossa siis on [SPOIL UUSIKUU]ihmissusia, ainakin Sam, Jared ja Paul joten Alice ei voinut nähdä heitä ennalta[/SPOIL UUSIKUU]
Kiitos kommentista ja hyvä kun tykkäsit! ;D
Kommenttia toivon edelleen. Aika vähäseks on jäänyt siihen verrattuna, mitä ennen sain. : D
//Olen taas bongannut monta ilkimystä, jotka lukevat mutteivät kommentoi. ): Grr murrrh.
-
Odotin kyllä ihan erilaista jatkoa.., en kyllä ajatellu, että ne nyt noin pitkälle menis (vaikka ei ne nii pitkälle mennykkään), mut tää jotenkin jäi lopussa keskeneräiseksi lopussa.. (tässä on minun rakentavani). Paritus oli hyvä keksintö, näitä parituksii tulis olla enemmän. E/B on kiva, mut joskus pitää irrotella, ja tähänhän Fan fiction on tehty. Mutta jälleen kerran upeaa tekstiä..
-Naxone
-
Oioioioioioioioioiii!!! :D olipa dramaattinen loppu! ja hyvää tekstiä ,mitä nyt välillä tuntui hiukan kangertelevan... Mutta siis melko erikoinen ratkaisu tämä koko toka luku. Siis hyvässä mielessä tietenkin. :)
Oliko tämä tässä vai onko jatkoa tulossa?
Joka tapauksessa onnistunut ficci, ehkä olisin hiukan kaivannu lisää äksöniä metikössä... ;)
-pendulum *kiittää ja kumartaa*
-
AHHHHH! En tiedä mitä sanoisin! Ihanaa tuo, että joku sai ne kiinni itse teossa! ;D Olisin vielä halunnut tietää miten Alice ja Edward olisi tähän suhtautunut, olisiko Edward käynyt Jasperin kimppuun? :o Minulle tuli tässä jotenkin nyt todella syvä viha Jasperia kohtaan! Ja ehkä hiukan Bellaankin. Miten he voivat pettää Alicea ja Edwardia? Voi miten minä säälin heitä! : ) Voi miten minä niiiin paljon halusin tietää sen lopun koko tähän tarinaan! Ehkä keksin sen sitten itse. ;D
Ihanaa tekstiä, ja vielä paljon sitä! Toivottavasti teet vielä twificcejä! ;)
-
awwwws.
bella,bella,bella, minkä menit tekemään!!!
puolivälissä kun B suuteli Jasperia, meinasin lopettaa ficin kesken. mutta jatkoin sinnikkäästi eteenpäin.
olisipa ihana tietää, mitä Edward tekisi seuraavaksi..
-
En voi uskoa, etten ole vielä kommentoinut mitään, vaikka luin ensimmäisen osan ties koska, ja toisenkin lukemisesta on jo aikaa. Minä ja hyvä muistini. Noh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, kuten on tapana sanoa. ;D
Yleensä pidän eniten normaaleista Edward/Bella, Jasper/Alice ja Emmett/Rosalie parituksista tehdyistä ficeistä. En tiedä miksi, mutta minä en kyllästy niihin, eikä noita täydellisiä pareja voi tuhota. Tai no, nythän sinä sen teit...
Joka tapauksessa, vaikka tämä olikin Jasper/Bellaa, niin pidin tästä silti jokseenkin paljon. Pitäähän joskus jotain muutakin koittaa lukea. Hrr, en vain jotenkin pysty kuvittelemaan Jasperia ja Bellaa tuolla tavalla yhdessä, vaikka miten yrittäisin. Tykkään kirjoitustyylistäsi, enkä nähnyt yhtään, en yhtään kirjoitusvirhettä, joka on aina plusplusplusplus.
Hyvä, että tämä loppui tähän. En olisi pystynyt lukemaan mahdollista Edwardin raivoa – enkä kyllä Alicenkaan. Enkä todellakaan Bellan ja Jasperin angstia, että "annathan anteeksi, Edward(/Alice), en rakasta ketään muuta kuin sinua, enkä voi elää ilman sinua, en enää koskaan tee mitään vastaavaa, kun en voi antaa itselleni edes tätä anteeksi". Tämä loppui tällä tavalla... surullisesti? Ja pidän tällaisista lopuista.
Kiitos paljon. :)
-
No niin, nytpäs sitten viimein saavun kommentoimaan, vaikka kakkosluvun olenkin jo pariin kertaan ehtinyt lukea : D Kommentointi on vaan niin hankalaa, mutta yritetään...
Olit minusta hienosti saanut toteutettua tuon Jasper/Bella parituksen, mielenkiintoinen parivaljakko.
Mukavaa lueskella välillä tällaisilla "erikoisilla" parituksilla, vaikka minua miellyttävätkin enemmän alkuperäiset paritukset.
Bellan ja Jasperin yhteinen hetki oli tosi nätistä kuvailtu(: Kummastutti vain, kuinka innokkaasti Bella oli Edwardia pettämässä, mutta kukapa nyt Jasperia pystyisi vastustamaan : D
Oli vaan jotenkin jännä juttu, että Bella teki sen aloitteen, ja Jasper oli se epävarmempi osapuoli. Olisin luullut Bellan edes ajattelevan jotain että "onkohan tämä nyt oikein" tms. Mutta juu, eipä se nyt oikeastaan häiritsemään jäänyt, pidin tästä juuri sellaisena kuin se olikin. (:
Loppu olikin sitten ihanan dramaattinen, mielestäni tosi toimiva lopetus, vaikka hivenen haikea olo itsellekin jäi : D Pidin siitä, että loppu jäi tällä tavalla auki, pistää kyllä vähän miettimään, että saiko Bella koskaan Edwardia leppymään tms.
Mutta siis kuvailu tässä ficissä oli mielestäni todella hyvää, ja tekstikin oli loistavaa. Bella ja Jasper ovat omalla tavallaan suloinen pari, vaikkakaan ei voita Alice/Jasperia. Mutta siis erittäin hyvin sait parituksen tässä toimimaan!
Tämä oli ihana, pidin kovasti. Suuret kiitokset tästä (:
-
Kaunis ficci, tylsää ettei Bellan Jazzin välillä tapahtunut enempää..:o
Loppu varsinkin oli kuvailtu tosi vangitsevasti(kun Rose tuli):)
-
Jeee, kommentteja ;D
Minttushka, buahahaa : D Mun oli ihan pakko lopettaa tuo ficci juuri noin. Ja syy on tietysti Idiela Cullenin, koska hän sen idean antoi. Mutta kuulosti niin hyvältä, että pakko oli toteuttaa : D Tosi ihkua että tykkäsit! Minä en omasta kirjotustyylistäni oikein tiedä, en ole sinut sen kanssa, mutta hyvä jos joku tyksii!
Kiitos kommentista! :-*
Naxone, kiitämmä! Juu totta, keskeneräiseksi sen kuului jättäytyäkin, jotta lukijoita ärsyttäisi mahd. paljon ;D E/B on ihana kirjoissa, mutta ficeissä se vähän joutuu toistamaan itseään kerta toisensa jälkeen, enkä siksi ole kovin innokas jatkamaan sitä rataa... Olen vähän näitä ainoita, jotka kirjoittaa muuta kuin sitä paritusta. : D
Kiitos kommentista ja kiva että tykkäsit!
pendulum, jee kiitos! Kiva että tykkäsit ;D jatkoa ei ole tulossa, joten jatkon voitte kuvitella päässänne : D Äksöniä en voinut tehdä, vaikka olisin halunnutkin, sillä ikärajahan on tuo K13, joten vähänkin kun olisi noussut, olisi mennyt K15 puolelle ja vaihtanut osastoaan joten...
Kiitos kommentista :)
vohveli hehee ;D odotin paljon pettyneempiä kommentteja lopun takia, mutta ihan hyvä että kuitenkin pidettiin. Edward tuskin olisi hyökännyt kimppuun, mutta pettynyt on ja niinedespäin... Joo oman lopun saa keksiä ja kertoa omat visionsa jos tahtoo ;D
Teen Twificcejä vielä toistaiseksi, innostus ei ole kadonnut (okei no vähän on) : D Uusi ficci aloitettu jo.
Kiitos kommentista!
Liinalotta, hyvä että luit loppuun! ;D Eivätkös Bella ja Jasper saavat ihan ansionsa mukaan, kun Rose yllätti heidät. Siitä tuskin seuraa mitään kovin hyvää : D
Kiva että luit ja kommentoit ;)
Noora. hyi hyi, aina pitää kommentoida heti kun on lukenut. :'D No ei, mukava kuitenkin että muistit kommentoida myöhemmin.
Ihan hyvää vaihtelua siis lukea muutakin kuin vakipareja. Näitä kun on melko vähän (mutta minun osaltani alkaa tulla enemmän! Haha) joten vaihtelu virkistää. ;D Hieno juttu että pidit, vaikka paritus ei osunutkaan nappiin :)
Olisi ollut kieltämättä aikamoista tuskaa kirjoittaa sekä Edwardin+Alicen reaktio (oli se sitten mikä tahansa – tai kuka tietää, vaikka Edwardilla ja Alicella olisi ollut juuri samaan aikaan omaa juttua...? Hmm!) ja Bellan+Jasperin angsti... No.
Kiitos kommentista : D
Viola, kiitos! Hyvin onnistuit kommentoimisessa, tosi paljon kiitos vaivannäöstä :)
Ihan hyviä pointteja toit esiin, en tuollaista olisi osannut ajatellakaan ;D olin niin Jasper/Bella!-hurmiossa, etten osannut ajatella muuta..
Kiitos kommentista, hyvä että tykkäsit!
Sekaisin♥ kiitos kommentista! : ) Joo, Jasperin ja Bellan välille olis voinut tulla jotain vähän enemmän – jos ficci olisi ollut tuolla K15-ficciosastolla ;D Kyllä mietin sitä, mutta päädyin kuitenkin pitämään tässä ikärajassa. Kiva että tykkäsit.
Lolz enkä toki käytä liikaa hymiöitä. No mutta, kaikille kiitos, että luitte ja jaksoitte vielä kommentoidakin!
Ja sanon muuten nyt tässäkin, että mietin hiukan pidempää ficciä (joka on mulle riski, koska tämän kaksiosaisenkin kanssa tuli ongelmia – uudestaan kantapään kautta), jolle tarvitsen jonkinasteen idean/juonen. Parituksia voi olla monta, mitä tahansa – Edward/Bella, Bella/Jacob, Edward/Jacob, etc etc etc. Että jos jollekulle tulee mieleen idea, josta rakentaa juoni, niin yksärillä vaan!
-
Näin alkuun pakko sanoa, että Bella on maailman ärsyttävin ja totaalisin luuseri ja onneksi se tulee tässäkin jotenkin esiin (: ♥
Paritus ei (todellakaan) ole mikään lempparini, mutta onnistuit rakentamaan sen ympärille niin uskottavan tarinan, että en tuntenut myötähäpeää lukiessani tätä! 8D
Juoni oli itse asiassa hyvä ja lopetus mainio, on ihanaa päättämää itse, kuinka kivulias kuolema Bellaa odottaa *julman tyytyväinen virne* n_________n ♥
Ja lopuksi löysin tuommoisia pieniä virheitä, listaanpa tähän:
Tosin no, ainoa olin kai minä, joka näytti idiootilta siinä virnuillessa.
'No tosin, minä olin kai ainoa' tai sitten tuo no kokonaan pois
...mutta katse luotuna lähinnä muodonvuoksi minuun.
Muodon vuoksi
Tässä ei nyt virhettä ollut, mutta
En jaksanut välittää, kuinka vihreä takapuoleni mahtaisi olla, kun viimein nousisin.
HAHAHAHAHAHAHA 8D
Minua tarkkaillut Jasper jäi liikkumattomana katselemaan ylhäältäkäsin minua.
Ylhäältä käsin välin kanssa
Nytkö siis käännymme takaisin ja esittäisimme, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan?
En tiedä onko virhe, mutta pistää silmään. Käännymme ja esittäisimme pitäisi kai olla samassa muodossa, eli siis joko kääntyisimme ja esittäisimme tai käännymme ja esitämme. En tiedä. D:
...täydellinen vastakohta siis vampyyriveljelleen Emmettille.
Siis täydellinen vastakohta vampyyriveljelleen Emmettille, eli siis'in siirto :--D
Pian tunsin rintaani vasten koukistamani jalkani suoristuvan kylmän käden kautta.
Koukistamat jalkani kuulostaa järkevämmältä
...ruohikossa, päänsa minun sylissäni.
Päänsä
Vedin muutaman kerran kättäni läpi hänen hiuksiensa
Kättäni hänen hiuksiensa läpi kuulostaa paremmalta, ellet sitten ole tahallasi tuohon jotain runollisuutta hankkinut. Kumpi vain! (;
Tarkastelin häntä alhaaltakäsin
Alhaalta käsin
Toivottavasti en nyt pilannut kaikkea D: yritin tässä nyt lämpimikseni päteä, muuten oli oikein kaunista ja sujuvaa tekstiä, kiitos siitä! ♥
-
Kiitos kommentista leijonaprinssi!
Hyvä että sait napatuksi virheitäkin ja pistit ne esille että varmasti löydän ja saan korjattua ne ;D pari kohtaa (esim läpi hänen hiuksiensa ja tosin ainoa olin kai minä) oli sellaisia tarkoituksella laitettuja, vähän jotain wnb-runotyylistä hakevaa, mutta nuo muut ovat kyllä silkkaa virhettä, joita en koskaan huomaa ellei niistä toiset huomauta, joten kiitos siitä! : D
Mä itse pidän Bellasta – paitsi Uusikuussa ja Epäilyksessä (ghh!). Toivottavasti tuo tarkoitti että sain pidettyä Bella ICnä? :D
Kiva että pidit ja älykiva että jaksoit kommentoida (ja tuoda esiin virheet!!). Ei todellakaan haittaa jos tuo virheitä esiin, päin vastoin, haluan nimenomaan kuulla, missä töksähtää ja missä on virhettä, että saan korjattua ja parannettua seuraavaa fikkiä : D
Tänksis siis tosiaan siitä että jaksoit etsiä nuita virheitä ja listata niitä :)
Edelleen saa kommentoida, kommentit piristää päivää ja inspiroi kirjoittamaan. ;)
Arte yksäsi minulle pientä ideantynkää/haastetta, josta pääsen miettimään pidemmänpäälle sitä itse ideaa ja parituksia pidempää ficciä varten.
Edelleen kaipaan yksäreitä, jos jollekulle tulee mieleen ideaa tai kunnon juonta – jospa saisin monista ehdotuksista yhdistettyä kunnon tarinan ;D
-
Oi, tämä ficci herätti minussa monenlaisia tunteita.
Naureskelin joidenkin kohtien herättämille mielikuville ja muille.
Se oli jollain tavalla merkillinen hetki – hymyilimme toisillemme kuin idiootit, mitään sanomatta, mitään ajattelematta.
Tosin no, ainoa olin kai minä, joka näytti idiootilta siinä virnuillessa. Jasperin kaltaiselta olennolta hölmöltä näyttäminen vaatisi varsinaista taitoa.
Tämä kohta on niin totta, mutta samalla jotenkin koominen, kun kuvittelee Bellalle sellaisen idiootti-virneen :D
Toisaalta tämän ficin loppu oli jotenkin niin haikea. Bella ja Jasper vaikuttivat niin suloiselta ja ihanalta parilta ja sitten tuli Rosalie ja pilasi herkän tunnelman..
Tästä voit vetää johtopäätöksen, että pidän ficistäsi ja kerronnastasi, koska se herätti kaikenlaisia tunteita :) ;D :o :'(
Kirjoitustyylisi on mukava. Huomasin, että joskus sanajärjestys on hieman siitä perussanajärjestyksestä poikkeavaa, esimerkiksi:
vaikkakin kera kitkerän ruohoisen aromin
Ajattelisin sen olevan enemmänkin "vaikkakin kitkerän ruohoisen aromin kera". Tosin en mene nyt mitään vannomaan...
Mutta ei se sinäänsä lukemista haittaa ja onhan sekin tyylikeino.
-
jasper himoitsee bellaa niinkun edward , sen verata ja sitä muutenki ja se vaikutti bellan tunteisiin niin että sekin tunsi himoa Jasperia kohtaan.Näin minä sen ajattelin. Mokoma ihana jasper ei osaa hillitä himojaan >:( ;D
Parasta tekstiä, ei ole vaikea kuvitella että tämä olisi kirjassakin. Yhden kirjoitusvirheeen löysin, vaikka yleensä en, mutta en enää muista mikä se oli joten se jääköön mainitsematta.
Ficcejäsi on ilo lukea, kiitos.
-
Odotin jotain aivan muuta :D
Jäi vaivaamaan tuo Bellan kannalta surkea loppu, vaikka olikin tuhma. Jatkoakin voisi tulla, mutta toimii myös ilman.
Pidin, kiitos tästä.
Lisää tätä Bella/Jasperi: a kaipaisin. Ehkä hieman lempeämmin seurauksin.
-
Oo, kiitos kommenteista! : D
Sinéad, mielenkiintoista kuulla, että tekstini herätti jossakussa tunteita! Hassua nähdä, kuinka mielipiteet muuttuvat monien kohdalla. Joku pitää lopusta, joku pitää parituksesta, joku inhoaa sitä, joku haikailee onnellisempaa loppua... Hyvä että pidit! :)
Juu, muutamat lauseet (kuten läpi hänen hiuksiensa) on lähinnä runollisuus-hakuista tyylikeinoa, jotka omasta mielestäni ovat kuullostaneet kivoilta ;D
Kiitos että luit ja jaksoit kommentoidakin!
hheli, kiitos kommentista! Joo, noinhan sen voi ajatella, riippuu vähän miten lukija sen tahtoo päätellä. : D Vihdoinkin joku syyttää Jasperia! Melkein kaikki muut pistää syyt bellan niskoille ;D mutta kukapa voisi vastustaa ketään Jasperin kaltaista!
Hyvä että pidit ja kiitos kun luit ja kommentoit! :-*
LND, kiitos kommentista! :) Yritinkin "keksiä" (vaikka Idielahan tuon idean minulle keksi) jotain hiukan ei-niin-ennalta-arvattavaa (vaikka no, pettämisestä kiinnijääminen nyt ei ole mitään kovin erikoista ficeissä) loppua (tai äh, pikemminkin yritin saada lukijat kimppuuni ;D). Jatkoa en aio kirjoittaa, vaikka varmasti jotain keksisinkin. Kun kaksiosaisen lupasin, niin kaksiosaiseksi se jääkin : )
Kiitos kaikille kommenteista, en pistä yhtään pahaksi vaikka niitä tulisi lisääkin. *wink wink*
-
Jäipä harmilliseen kohtaan... Tykkään kirjoitustyylistäsi ja juoni oli mahtava. Itse asiassa eka ei-normiparitus-ficci josta tykkään! Mut en suoraan sanoen tykkää tällasista lopuista, eikä tää ollut siinä poikkeus. Ja muutenkin tuntuu kauheelta ajatella Bellan tuskaa, Bellan, joka muutenkin rypee itsesyytöksissä aina kun mahdollista, saati sitten nyt kun tapahtunut todella on sen syy..
Mut muuten upee ficculainen!
-
Todella ihana. Löysin vasta nyt enkä siksi ole aiemmin kommentoinut.
Teksti enimmäkseen oli hyvää, sujuvaa ja kaunista, mutta välillä lauseista tuli hirveän vaikeaselkoisia ja sekavia. Ainoa virhe, joka silmiini osui oli "päänsa" => päänsä.
Tykkäsin tosi kovaa ja Rosalie oli kuvattu hyvin: kova ja kylmä Bellaa kohtaan, sotkee asiat yms. ja se oli otettu todella taitavasti mukaan ficciin. Kiitos
-
Kiitos kommentista Doggeri ja culliina ! ;D
Itse asiassa eka ei-normiparitus-ficci josta tykkään!
Wooow eli panokset oli aika korkeella : D Kiitossia!
Mulle saa ehdottaa ideaa tai paritusta, jota toivois. Ole pitkään aikaan kirjoittanu yhtään mitään joten sitä olis taas kiva harrastaa :--D jos vaan tulee mitään ideaa ja sensellasta ni yksäkköö vaan.
-
Ihanaa, tämä taisi olla ensimmäinen Bella/Jasper ficci, jonka luin..
Teksti oli sujuvaa ja helppolukuista (tai miten sen nyt selittäis)
En vaan tajuu kuinka Bella voi pettää Eddietä noin.. ;/
Mutta juu, tykkäsin, kiitokset! :D
-
Kiitos kommentista Vanamo!
Niin, vaikeahan se on kuvitella Bella pettämässä, mutta onneksi fikkaajana minulla on oikeus luoda se mielikuva :D :D
kiva että pidit!
-
Hemmetin Dynddy, eka koukutat mut koko hemmetin Jasperiin ja sitte vielä Jasper/Bellaan tämän myötä ;D
Tää oli kivan sekava. Tästä ei tajunnu mitään mut silti tajus... kaiken. Minusta tää olis kaivannu ehkä pidempää jatkoa, musta tää jäi vähän vajaaks. Lopetus oli kyllä mainio, mutta vajaa tämä silti on.
Katsoin häntä typertyneenä, hänen sitriininvärisiä silmiään.
Sitriini, ihana sana! Mun piti itseasiassa tarkistaa että minkä värinen sitriini on. ;D Kaunishan se oli.
Thänks, mate.
Garesu
-
Kiitti kommentista Garesu! :D
Joo olis voinut kyllä jatkaakin tuosta, mutta päätin pitää sen lyhyehkönä, enkä olisi ehkä tiennyt miten jatkaa. :D Rosalien ja Edwardin reaktiot oli tarkoitus pitää lukijan mietittävänä :D
-
kiitos.
enempää en osaa sanoa.