Finfanfun.fi
Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Toinen ulottuvuus => Aiheen aloitti: Lady Dynamite - 28.02.2009 15:44:27
-
Author: Rebecca Lupin
Beta: Sassa
Pairing: Emmett/Bella (Bella/Edward)
Rating: K-11
Fandom: Houkutus / Twilight
Genre: romance, drama, oneshot
Disclaimer: Hahmot kuuluvat Stephenie Meyerille. Kaikki muut kuuluvat Meyerille. Paitsi idea. Ja sekin kuuluu flawlessille. Ainoa, joka kuuluu minulle, on itse teksti. Ja näppäimistö, jolla kirjoitin sen.
En saa tästä mitään hyvitystä.
Warnings: Ihastuin minä-muotoon, olen pahoillani. Toivottavasti Emmett ei ole liian OoC. Jos on, niin saa valittaa, vaikka mitäänhän se ei hyödytä. :D
Saattaa sisältää pieniä määriä kliseyttä.
Lue omalla vastuullasi. ♥
Summary: Edward on lykännyt jo liikaa metsästysreissuaan ja viimein on melkein pakonomaista lähteä reissuun – mutta häntä pelottaa jättää onnettomuusaltis Bella yksin kotiinsa, joten hän kuskaa tytön kotitaloonsa ja vähemmän salaa pyytää Emmett-veljensä Bellan »lastenvahdiksi» siksi aikaa.
Mutta mitä käykään, kun Culleneiden taloa pitää hereillä vain kaksikko, joiden sielunkumppanit eivät ole mailla halmeilla?
A/N: Twilight-foorumilla minulle ehdotettiin muutamaa haastetta, jotka kaikki kuulostivat hyviltä, joten haluaisin tehdä ne kaikki, mutta aloitin tästä haasteesta, jonka ensimmäisenä antoi flawless, kiitos!
En kaivannut mitään kamalan suurta juonijuttua, vain sellaisen, mistä saisi jotain keheheheh-tyylistä aikaiseksi.
Ja toinen viaton toive olisi kommentit lukemisen jälkeen, jooko? Varo avaamasta tätä ficciä, jos et aio kommentoida – viimeksikin stalkkasin pari ilkeää finiläistä, jotka lukivat ficcini mutta eivät kommentoineet! Murrr!
Kiitos Silenelle leikki-ideasta! Tyssäsin kauan yhdessä kohtaa, kun yritin keksiä, mitä tekemistä Emmett Bellalle keksisi.
Betani Sassa teki taas loistotyötä, kiitos!
Sassa huomautti minulle parista seikasta, joka saattaa ihmetyttää muitakin lukijoita:
Kyllä, vampyyrit hengittävät, mutta se ei ole välttämätöntä, mutta hengittävät haistaakseen ja »tottumussyistä».
Kyllä, Edwardin silmät ovat vaaleammat – mutta vain silloin, kun hänen ei ole jano tai hän ei ole vihainen.
Lue myös Luuri rakkauden tiellä (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=8881.0) (K-18) Houkutus-ficcini.
// Beyond lisäsi ikärajan linkkiin.
Ei spoilaa Uuttakuutta, Epäilystä eikä Breaking Dawnia.
Joten älä spoilaa sinäkään.
»Mutta en ymmärrä miksi...»
Edward piti tiukan, mutta samalla taitavasti hellän, otteensa käsivarrestani, jota aluksi yritin vetää takaisin itselleni; osasinhan minä kävellä itsekin! Luuliko hän tosiaan, että vaikka olin taitava vetämään onnettomuuksia itseeni kuin magneetti, hankkiutuisin hankaluuksiin parissa tunnissa?
Ehkä hän tunsi minut aivan liian hyvin.
»Bella-rakas, johan minä sen sinulle selitin», hänen pehmeä, huvittunut äänensä kuiskasi pian, »tahdon nähdä sinut naarmuitta, kun palaan janoni tyydytettyäni.»
»Naurettavaa – mitä minulle voisi sattua, jos lukisin kiltisti Humisevaa harjua?»
»Taasko sinä sitä luet?»
Kun huokaisin tappioni hyväksyttyäni, enkä vastannut, hän nauroi luovutukselleni. Pysähdyimme juuri Culleneiden upean, syrjään rakennetun talon eteen ja tunsin Edwardin päästävän vihdoin käsivarrestani irti; hän takuulla arvasi, etten lähtisi hapuilemaan metsän läpi kotiin ilman täydellisen suuntavaiston omaavaa seuralaista.
Lisäksi hän saisi minut tuossa tuokiossa kiinni. Turha minun oli sitä faktaa kiistääkään.
»Ei sinusta koskaan tiedä, Bella», hän ilmeisesti viimein vastasi varsinaiseen kysymykseeni, »ehkä kolautat otsasi sen kirjan kulmaan – olet todellakin joskus niin ennalta-arvaamaton. Saatat koska tahansa koheltaa yksinkertaisissakin askareissa.»
»Kiitti vaan!»
Hän avasi minulle kohteliaasti oven raikas vino hymy kasvoillaan, vaikka kokonaisuutta hieman synkistivätkin hänen janosta tummentuneet silmänsä ja violetinmustat silmänalusensa. Loin hänelle vihaisen mulkaisun, vaikka hänen kasvojensa taivaallisuuden takia se oli melkeinpä mahdotonta.
Astuin sisään avaraan eteiseen, enkä jaksanut enää sen erikoisemmin vaivaantua Edwardin herrasmiesmäisyydestä. Olin jo turhan ärtynyt vaivaantumaan.
Hän astui äänettömästi ja uskomattoman sulavasti viereeni ja sulki oven. Ilman ääntä, jonka oven sulkeutuminen aiheutti, en olisi tajunnut Edwardin olevan vieressäni.
»Emmett!» hänen pehmeä äänensä kutsui. Olin saanut sen kuvan, että hänen mukava, karhumainen veljensä Emmett – joka oli minullekin toisinaan kuin veli – pitäisi minulle sen aikaa seuraa, kun muut olivat poissa. Tai siis vahtisi minua, niinhän se meni.
Mutta viimein ajatus siitä, että Edward ei olisikaan enää kanssani pariin tuntiin, iski kunnolla tajuntaani, musersi suuttumustani ja muuttui samassa kaipaukseksi. Käännyin Edwardin puoleen ja heittäydyin häntä vasten lujemmin kuin oli tarkoitus. Varvistin Edwardia kohti, eikä hän jäänyt kauan miettimään, mitä minä tahdoin; hän kumartui sen matkan, mitä varpailleni kohottautuminen ei riittänyt korvaamaan ja painoi jäiset huulensa omilleni. Kiersin käteni hänen niskaansa ja uppouduin tajuntani vievään, turvalliseen suudelmaan, vaikka se ei oikeastaan ollut lähelläkään turvallista hänen janonsa takia, mutta –
»Älä syö häntä, veli, tai minullekin tulee nälkä.»
Oli vähällä etten kiljaissut säikähdyksestä; en ollut kuullut Emmettin saapuneen eteiseen. Punastuin syvästi häpeästä, olimme sentään jääneet kiinni hellyydenosoituksista – vieläpä aika kiihkeistä sellaisista. Kun vilkaisin Edwardiin, hän näytti huvittuneelta. Tietysti! Olihan hän kuullut Emmettin ajatukset ja tiennyt tämän saapuneen.
Edward kietoi kätensä vyötärölleni ja painoi minut tiukasti kylmää rintaansa vasten, vaikka meillä oli normaalia tarkempi silmäpari tarkkailemassa. Puna kasvoillani ei hälvennyt, vaikka painoin poskeni Edwardin viilentävää rintakehää vasten.
»Terve, Bella», Emmett sanoi viimein, kasvot leveän virneen valloittamina. Sain kuin sainkin luotua katseeni Emmettiin ja hymyilin vastahakoisesti vastaukseksi.
»Hei, Emmett.»
»No niin, lähden nyt saman tien», Edward sanoi ja työnsi minut hellästi kauemmas itsestään. Huokaisin kärsimättömästi ja käännyin takaisin häneen päin.
»Ikävöin sinua jo nyt», sanoin ja kohtasin hänen tummat silmänsä, joissa väristään huolimatta välkehti huvittuneisuus, kun hän nauroi.
»Tiedän. Palaan pian.»
»Rakastan sinua.» Hän vaimensi sanani uudella suudelmalla, kevyellä, lempeällä. Vastasin siihen innokkaasti yrittämättä pilata sen hellää sävyä. Hän kuitenkin irrottautui aivan liian nopeasti ja varvistin kerjäävästi uudestaan.
»Ei makeaa mahan täydeltä, Bella», hän sanoi ja suukotti otsaani luodessani häneen pettyneen irvistyksen. Hän lähti sulavasti ulos talosta, enkä ehtinyt edes tajuta sitä, jotta olisin voinut hyvästellä hänet paremmin.
Säälittävää, Bella, kahdeksi tunniksi. Mutta se oli silti liian kauan.
Käännyin huokaisten Emmettin puoleen ja tapasin hänen katseensa. Hän nauroi ja minua hävetti entisestään, sillä odotin hänen alkavan kiusoitella nyt kun Edward ei ollut minua puolustamassa.
Loin häneen saman mulkaisun kuin Edwardiin ennen taloon astumista.
»Varauduin odottamaan paljon kauemmin», hän sanoin virne yhä kasvoillaan ja risti kätensä puuskaan rinnalle.
»Heh heh», sanoin kuivasti, »mitä me sitten aiotaan tehdä?»
»Älä huoli, Bella, olen miettinyt kaiken etukäteen! Sinulle ei takuulla tule tylsää.»
»Voi ei... Miksen minä voi vaan lukea vaikka jotain lehteä?»
»He! Hyvä yritys, Bella, mutta ei tule kuuloonkaan!»
Jäin kauhusta kankeana odottamaan, mitä Emmett kertoisi meidän tekevän. Pelkäsin, että hän ehdottaisi painiottelua ja murskaisi luuni säpäleiksi. Hänen ilkikurinen hymynsä ei hälvennyt, vaan leveni entisestään; hän oli selvästi tyytyväinen järkytykseeni.
»Me leikimme piilosta!»
En voinut uskoa korviani ja varmasti suuni auki loksahtaminen paljasti hämmentyneensävyiset ajatukseni. En saanut aluksi sanottua mitään ja yritin väkisin koota järkeni kasaan, jotta olisin pystynyt vastaamaan jotain fiksumpaa kuin epäselvää möngerrystä.
»Piilosta?» toistin ihmeissäni hiukan myöhässä, kun ensijärkytykseni laantumaan. »Emmett, en minä ole mikään lapsi!»
»Edward käski minun pitää sinulle seuraa ja pitää sinun ajatuksesi muualla. Täytän vain veljeni toivomuksen!»
Puuskahdin raivostuneena ja huusin: »Edward!»
»Hän on jo kaukana», sanoi Emmett ja virnisti voitonriemuisesti.
»Oi miksi, miksi suostuin tähän?»
»Koska et voinut muutakaan, koska Edward olisi raahannut sinut vaikka väkipakolla tänne», Emmett sanoi ja vakavoitui sitten. »Sitä paitsi olin innoissani, kun saan vihdoinkin viettää kahdestaan aikaa kanssasi. Olisin pettynyt hyvin paljon, jos olisitkin kieltäytynyt tulemasta. Se olisi loukannut herkkiä tunteitani.»
»Voi luoja», minä huokaisin ja peitin epätoivoisena kasvoni käsilläni.
Emmett otti huokaisuni luovutuksena ja saapui lähelleni ja kaappasi minut syliinsä ilmeisesti saadakseen minut ongelmitta pois eteisestä, vaikka molemmat tiesimme varsin hyvin minun tappioni, jos alkaisin kinastella fyysisesti Emmettin kanssa.
Hän kiikutti minut pois eteisestä olohuoneeseen, enkä saanut koko aikana sanottua mitään, en edes kiljaistua yllätyksestä.
»Ole sitten kiltisti tai joudun kantelemaan Edwardille. Siitä hän ei takuulla pidä», Emmett sanoi ja samalla laski minut keskelle olohuonetta. Ristin käteni rintakehälleni kuin kiukutteleva pikkulapsi.
»Bella, ole kiltti!»
»Mikset leiki piilosta Rosalien kanssa?»
»Ei Rosalie oikein tahdo leikkiä piilosta minun kanssani...»
»En minäkään!»
Hän katsoi minuun ja hätkähdin siinä samassa. Jokin Emmettin katseessa kosketti minua ja aloin hävetä heti sanojani.
»Hyvä on!» ärähdin, mutta äänessäni ei ollutkaan enää sitä varmaa ärtymystä, vaan paljon pehmeämpi ja rauhoittuneempi sävy.
Emmett näytti heti piristyvän vapaaehtoisesta myöntymisestäni. Hän olisi saanut minut helposti pakotettua piiloleikkiin, mutta tiesi, että kantelisin Edwardille.
»Mutta eikö se ole vähän epäreilu leikki», minä aloitin oivaltaessani erään asian, »sinähän haistat minut heti?»
Emmettiä selvästi harmitti, että olin häntä teräväpäisempi.
»No, ei sinun tarvitse piiloutua... Ehkäpä sinä etsitkin minut!»
»Mutta silti. Mistä voin tietää, ettet minut haistaessasi hipsi äänettömästi toiseen piiloon?»
Hän jäi miettimään katse minuun nauliintuneena.
»Olet niin täydellinen Edwardille», hän mutisi ällistyneenä.
»Pidätkö sinä minua ihan tyhmänä?» kysyin terävä särmä äänessäni.
»En tietenkään, Bella», hän sanoi virnistäen, »tarkoitin vain, että olette molemmat aika fiksuja.»
Pyöräytin silmiäni hänelle. »Just joo.»
»Lupaan, etten haistele sinua – olen hengittämättä, jooko?»
»No... Leikkiähän tämä vaan on», sanoin alistuneesti, vaikka tarkkailinkin Emmettiä etsien hänen eleistään ja ilmeistään jotain vähänkin valhetta paljastavaa sävyä.
Istuuduin ja Emmett alkoi astella poispäin selvästi miettien mahdollisimman ovelaa piiloa itselleen. Painoin kasvoni käsiini, jotten näkisi Emmettiä. Mutta toisaalta se oli aivan sama, katsoinko, mihin suuntaan hän katosi, sillä hänen etsiminen tulisi olemaan huijaamisestani huolimatta aivan yhtä vaikeaa.
Huokaisin turhautuneesti. Miksi Edward kidutti minua tällä tavoin, pistämällä juuri Emmettin lastenvahdikseni? Ja mikä pahinta – juuri lastenvahdiksi. Mihin minä sellaista tarvitsisin? Kyllä minä itsestäni osasin huolehtia, vaikkei hän siihen niin luottanutkaan.
Yritin ajatella positiivisesti; en sentään joutunut Emmettin painikaveriksi.
Olipa siitä paljon lohtua.
»Etsitkö minua jo, Bella? Olen ollut piilossa vaikka jo kuinka kauan! Heh, et ikinä löydä minua...»
Voihkaisin sekä säikähdyksestä että turhautuneisuuden aiheuttamasta sisäisestä tuskasta. Edes hänen äänensä ei auttanut minua jäljittämään häntä; se tuntui kaikuvan joka puoleltani, läheltä, aivan kuin hän olisi huutanut korvaani.
Nousin kärsivänä sohvalta, jolle olin istuutunut odottamaan ja laahustin suuntaan, jonka toivoin hartaasti olevan väärä, jotta tämä typerä leikki venyisi etsimiseni takia, enkä yrittänytkään etsiä Emmettiä. Hän ei näet voinut marista hänet löydettyäni – sillä olinhan vain ihminen. Olin saanut kulutetuksi vasta suunnilleen kymmenen minuuttia. Vilkuilin toiveikkaasti kelloon, sillä ne säälittävät viisiminuuttiset tuntuivat kahdelta tunnilta ja odotin hartaasti kuulevani Edwardin pehmeän äänen kutsuvan minua. Silti minun piti olla järkevä; aikaa ei ollut mitenkään voinut kulua kovin paljon, sillä Emmett olisi tylsistyneenä paljastanut piilonsa ja pilkannut, kuinka hidas minä saatoin olla jopa ihmiseksi. Jatkoin siis Emmettin etsimistä.
Olin saanut vaivalla kulutetuksi vain puoli tuntia, kun harmikseni kuulin lasin räsähtävän lattiaan. Hätkähdin ääntä, mutta tiesin, että se oli vain Emmett, joka antoi kyllästyneenä vihjettä olinpaikastaan. Ääni oli niin voimakas, etten voinut esittää kuuroa.
Lähdin siis kohti ääntä hieman reippaampaa ja innostuneempaa vauhtia ja samalla muutin ärtyneen ilmeeni pirteämmäksi, jotten pahoittaisi Emmettin mieltä hänet löydettyään; olihan hän tietysti hurja toisinaan, voimakas ja pelottava ulkokuoreltaan, mutta sisältä hän oli nallekarhu. Hänestä paljastui silloin tällöin lempeitä, halittavan suloisia piirteitä, vaikkei sellainen, joka ei tuntenut häntä niin hyvin, olisikaan heti voinut uskoa.
Pian huomasin Emmettin käyttämättömän keittiön ruokapöydän alla. Olipa naurettavan helppo piilo! Olin varma, että Emmett oli hitauteeni tylsistyneenä vaihtanut piilonsa helpompaan, luullen etten olisi löytänyt häntä hänen entisestä piilostaan.
Pysähdyin keittiön ovelle typertyneenä Emmettin valitsemasta yksinkertaisesta piilosta. Tai ihmeissäni olin enemmänkin siitä, kuinka hän oli isosta, lihaksikkaasta koostaan huolimatta kyyristynyt pöydän alle niin pieneksi, nuoren pojan näköiseksi. Hän katsoi minuun ja samassa hänen tummien kiharoidensa kehystämille, ystävällisille kasvoilleen levesi leveä virne.
»Oho, taisin löytyä», hän sanoi nauraen. Nyrpistin ärtyneesti hänelle nenääni päästyäni yli ihmetyksestäni.
»Sinä lupasit olla käyttämättä aistejasi!» minä kivahdin.
»Mitä, Bells! Enhän minä luvannut olla vaihtamatta piiloa, vaan olla hengittämättä», hän sanoi ääni naurusta täristen.
»Vampyyrit!» huokaisin turhautuneena.
»Äläs nyt hermoile», hän hekotti, »et ole vielä todistanut löytäneesi minua.»
Suuttumukseni hänen petturuuttaan kohtaan hälventyi jälleen aivan liian nopeasti. Huokaisin jälleen, mutta paljon syvempään ja näyttävämmin kuin aiemmin. Asettelin kasvoilleni iloisen, pikkutyttömäisen hymyn, ponkaisin jalallani vauhtia ja ryntäsin pöydän alla piilottelevaa Emmettiä kohti. Aioin kurkistaa pöydän alle osoittaakseni löytäneeni hänet, kuten kunnon piiloleikissä kuului tehdäkin.
»Löyt –» avasin juuri suuni, kun olin tarpeeksi lähellä lastenvahtini piilopaikkaa, kun kompastuin, nimittäin omiin jalkoihini kesken matkan. Olinkin jo ihmetellyt, mihin kömpelyyteni oli kadonnut. En saanut päästettyä ääntäkään, kun kaaduin uhkaavasti kohti pöydän reunaa. Kaatumisestani auheutuva ilmavirta, joka veti kasvoni peittäneet hiukseni taakse, yhtäkkiä näytti loppuvan. Hetken sitä ennen, tunsin kyllä kevyesti kolauttavani pääni pöydänreunaan, mutten lähellekään niin lujasti, kuin minun olisi vauhdistani johtuen pitänyt.
Varsinaisen kaatumisen aiheuttamaa kipua, tömähdystä lattiaa vasten, en kuitenkaan tuntenut. Olin huomaamattani puristanut silmäni kiinni kaatuessani ja nyt avasin ne hämmästyneesti. Tunsin kylmät käsivarret ympärilläni ja haukoin henkeäni; olin hetken varma, että Edward oli saapunut, vaikka selvästi näin Emmettin samalla hämmästyneet ja nauravat kasvot tarkalleen siinä kohtaa, jossa pelastajani kasvojen kuuluikin.
»Miten sinä osaat toheloida noin!» hän sanoi ja nauroi jäätyneen sydämensä kyllyydestä.
Voihkaisin pienestä kivusta, jonka pöydänkulma oli kaatuessani aiheuttanut, ja nostin käteni helpottaakseni särkevää päätäni.
»Edward oli aivan oikeassa – vedät itseesi onnettomuuksia kuin magneetti, vaikka leikittäisiin yksinkertaista piiloleikkiä... Ja minä kun luulin valitseeni turvallisen leikin!»
Irvistin puoliksi Emmettille ja puoliksi päässäni tykyttävälle kivulle ja mutisin jotain, joka kuulosti omaan korvaani kutakuinkin tältä: »Joo joo».
»Sattuuko?»
»Mitäs luulisit... Ehkä sinua ei satu kolauttaa pääsi pöydänreunaan...»
»Anteeksi Bella!» Emmett sanoi ja puhkesi uudestaan nauramaan. Enkä minä nähnyt tässä mitään huvittavaa!
Yhtäkkiä hänen naurunsa lakkasi kuin seinään. Kuvittelin hänen tajunneen, etten ollut tippaakaan huvittunut tästä naurettavan leikin aiheuttamasta onnettomuudesta.
Mutta tätä minä en odottanut.
Hänen kylmät, Edwardin huulia kapeammat huulensa painuivat omilleni ja tunsin selkäni vasten lattiaa. Hämmästyin niin, että meinasin huutaa pelästyneesti, mutten saanut nytkään ääntäkään päästettyä. Silmäni rävähtivät auki ja huuleni raottuivat, mutten pystynyt tekemään mitään muuta kuin tuijottamaan minua suutelevaa Emmettiä ja pöydän tason yllemme luomaa katosta.
Jostain hämmästyttävästä syystä kiersin käteni Emmettin kaulan ympärille tiukemmin kuin oli ollut tarkoitus, vastasin kevyesti alkaneeseen suudelmaan ja suljin silmäni. En alkuunkaan ymmärtänyt, miksi tein niin, hänestä kun ei huokunut mitään edwardmaista ja tajusin selvästi hänen olevan Emmett eikä kukaan muu.
Ehkä kaipuuni Edwardia kohtaan, kuten hänen kaipuunsa Rosalieta kohtaan, avasi niitä ovia, jotka olivat muuten tiukasti meiltä suljetut.
Hänen suutelutyylinsä oli paljon rajumpi ja innostuneempi kuin Edwardin. Tavallaan se oli aivan ymmärrettävääkin: Edwardin kanssa oli tunteita pelissä, kun taas Emmettin kanssa tämä oli... enemmänkin lähtöisin pelkästä mielijohteesta.
Suudelma muuttui omasta mielestäni aivan liian nopeasti syvemmäksi ja intohimoisemmaksi. En silti tahtonut pistää vastaan, vaan tiukensin otettani Emmettin kaulan ympäriltä melkein kuristusmaiseksi. Jos olisin ollut yhtään viisaampi, olisin lopettanut viimeistään nyt tai edes kuvitellut Emmettin Edwardiksi.
Mutta nyt minä unohdin Edwardin väliaikaisesti. Tämä himo oli aivan liikaa itsehillinnälleni, jotta olisin voinut edes ajatella lopettavani.
Ja elin siinä toivossa, ettei Emmett olisi lopettanut, vaikka olisin tahtonut.
Hänen kätensä lipui farkkujen peittämälle reidelleni tiukasti, muttei niin tiukasti, että olisin joutunut keskeyttämään mustelmien pelossa. Jostain syystä jopa hänen vahvat otteensa saivat minut entistä innostuneemmaksi.
Suuntasin toisen käteni hänen kihariin, tummiin hiuksiinsa ja puristin niitä tiukasti nyrkkiini.
Hän asettui paremmin päälleni, mutta muisti selvästi minun olevan Rosalieta paljon hennompi, eikä hän voinut painautua minua vasten yhtä voimakkaasti kuin oli tottunut. Emmett nojasikin toisella kädellään maahan niin, että vartalomme olivat vain kevyesti toisiaan vasten. Suudelma rajuni samalla entisestään ja tunsin hänen kätensä nousevan reideltäni lantiotani kohti. Painoin vaistonomaisesti lanteitani hänen omiansa lähemmäs, rohkeasti, kaipaavasti. Haluni ei hellittänyt, ei sitten alkuunkaan. Hengityksenikin tiheni, innosta ja kärsimättömyydestäni. Emmettin hengitys oli tasainen, aivan liian tasainen ja se häiritsi minua.
Tunsin hänen sormiensa siirtyvän salamannopeasti farkkujeni napeille ja aloittavan housujeni avaamisen. Henkäisin hänen huuliaan vasten ja se näytti innostavan häntä entisestään. En uskaltanut liikauttaa kättäni Emmettin hiuksista aloittaakseni hänen paitansa riisumista, olin vain jähmettynyt paikoilleni – ainostaan huuleni liikkuivat hänen omiaan vasten hänen valitsemassaan rytmissä.
Olin menettänyt täysin ajantajuni ja minusta tuntui, että sekunnit vetelehtivät, kenties pysähtyivätkin välillä hetkeksi aikaa seuraamaan tilannetta. Mieleni täyttyi vain Emmettistä ja itsestäni, kaikki muu oli tietämättömissäni.
Jopa se, että huomasin farkkujeni kadonneen jaloistani, tuli minulle täysin yllätyksenä.
»Emmett», kuiskasin, vaikka minulla ei ollut hänelle mitään sanottavaa. Enpä tiedä, kai sanoin hänen nimensä vain muodon vuoksi.
En osannut odottaa sitä, että Emmett unohtaisi minun olevan vain vampyyreja runsaasti hauraampi, yksinkertainen ihminen. En tuntenut Emmettiä niin hyvin, että olisin osannut arvata, millainen hän oli kiihkeämpänä ja intohimoisempana, ja siksi myös hänen rajuutensa oli minulle täysi yllätys, sillä olin tottunut puhumaan sen halittavan nallekarhun kanssa, vaikka olihan se hänen pelottava sisäinen karhunsakin välillä tullut varsin tutuksi.
Nimittäin ilmeisesti hänen huuliaan vasten päästämäni kuiskaukseni oli hänelle aivan liikaa.
Hän paiskasi dominoivasti käteni, sitä suoristamatta, hänen hiuksistaan päin lattiaa niin nopeasti, etten ehtinyt tajuta sitä ennen kyynärtaipeeseeni iskevää kipua.
Kipu yllätti minut niin kylmiltään. Nyt se iski aiempaa tuskaa niin paljon yllättävämmin ja rajummin, että suustani päässyt parkaisuni jähmetti jopa Emmettin paikoilleen. Hän oli paikoillaan ehkä sekunnin, huulet liikkumattomina vasten omiani.
»Bella –» hän aloitti, tajutessaan mitä oli tehnyt. Hän katosi päältäni ja ryntäsi pois keittiöstä ja sanoi jotain niin nopeasti, että sen kuuleminen oli minulle mahdotonta, etenkin nyt, kun olin keskittynyt voihkimaan kivusta.
»Carlisle», kuulin pian Emmettin sanovan. Ei minulle, vaan selvästi puhelimeen.
»Ei... Ei – Emmett!»
En halunnut huolestuttaa heitä, en halunnut heitä tänne. Kuinka selittäisimme, mitä oli tapahtunut?
Voihkaisin ääneen, kun muistin vihdoinkin sen tärkeimmän: Edwardin.
Emmett ei ollut kuulevinaan minua tai tuskanvoihkaisujani, vaan puhui niin nopeasti, etten saanut siitä mitään selvää. En olisi tajunnut hänen puhuvan, ellen olisi nähnyt hänen suunsa liikkuvan.
Emmett-parka. Kivustani huolimatta säälin häntä.
Edwardista huolimatta säälin Emmettiä.
»Bella olen niin pahoillani, oikeasti – Carlisle on jo tulossa, samoin Edward ja Jasper...»
»Ei... Ei! Emmett, he eivät saa tulla!» minä rukoilin epätoivoissani, vähät välittäen enää kyynärtaipeeni kivusta.
»Kyynärnivelesi on murtunut, Bells.»
»Edward ei saa tietää...» Yritin nousta istumaan, mutta Emmett painoi minut tiukasti takaisin lattiaa vasten, jotten satuttaisi kättäni vielä pahemmin, vaikka aikomukseni olikin vain päästä näkemään ympäristöni oikein päin.
»Hän tietää jo», Emmett sanoi. Hänen täysin tyyni äänensävynsä oli hämmästyttävän aito.
»Miten –»
»Hän luki ajatukseni, vaikka Carlisle puhui minun kanssani.»
»Ei...»
»Ei hän ole sinulle vihainen, Bella.»Nyt hänen äänessään alkoi olla toista, epätoivoisempaa, hyvin epäemmettimäistä äänensävyä.
Mutta hänen lohdutuksensa ei auttanut minua pätkääkään. Edward olisi vihainen Emmettille siitä, mitä tapahtui.
»Bella.»
Tunnistin hänen äänensä heti. Se oli huolestunut, mutta samalla yllättävän sävytön.
Kun avasin silmäni, tajusin vasta silloin, että olin joko pyörtynyt tai jostain kummallisesta syystä nukahtanut.
Tapasin enkelini mustasta hiukan vaalenneen suklaisen katseen heti, kun aloin saada selvää siitä, mitä ympärilläni oli.
»Edward», sanoin heikosti. Ääneni kuulosti uniselta, yhtä vastaheränneeltä kuin miltä minusta tuntui.
»Olen tässä.»
»Anteeksi, Edward.»
Hän huokaisi syvään ja päästi hiljaisen, hyssyttelevän äänen.
»Ei ole mitään syytä pyytää anteeksi.» Hänen äänestään kuulsi epävarmuus ja huomasin hänen välttelevän katsettani. Etsin hänen ilmeistään vastauksia kysymyksiini, joita en uskaltanut kysyä ääneen. En vielä.
»Mitä tapahtui?» kysyin, kun en saanut mitään selkoa hänen täydellisen tyynestä ilmeestään.
Edward siristi hieman silmiään kysymykselleni.
»Me tulimme paikalle heti, kun Emmett oli soittanut ja kertonut Carlislelle, mitä oli tapahtunut.»
»Tyhmä murtuma se vaan oli, ei sen vakavampaa», minä sanoin närkästyneenä.
»Bella, kaikki, mikä sattuu sinulle, on vakavaa.»
Huokaisin syvään ja nyökkäsin alistuneesti. »No, miten minä... Pyörryinkö minä?»
»Et pyörtynyt. Jasper –»
»Jasper... Niinpä tietysti... Olisihan minun se pitänyt arvata», sanoin. Olihan Jasper tehnyt saman tempun minulle kerran aiemminkin, tällä kertaa se oli vain onnistunut paremmin.Vilkaisin murtuneeseen käteeni, mutten nähnyt sitä makuuasentoni takia kunnolla, eikä Edward takuulla antaisi minun nousta istumaankaan.
Yksi naurettava murtuma ja näin vakava soppa. Mutta sellainen Edward oli.
»Älä ole Emmettille vihainen», minä pyysin lopulta. En ollut huolissani itsestäni, vaan siitä, että rikkoisin Edwardin välit hänen rakkaimpaan veljeensä. Hän oli vaiti ja näytti miettivän, mitä aikoi vastata. Halusin selittää kaiken ennen kuin antaisin hänelle puheenvuoron.
»Se oli vain mielijohde. Se tapahtui niin nopeasti. Meidän piti leikkiä vain piilosta – tai hän leikki, minä laahustin ympäri taloa – sitten minä vain kaaduin –»
»Mitä?» Edward valpastui heti mainitessani kaatumiseni, vaikka yritin piilottaa sen viattomaksi sivuseikaksi.
»Edward, kuuntele, ole kiltti!» pyysin hieman tiukemmin ja yritin vangita hänen katseensa omallani, kuten hän taitavasti teki usein minulle. »Hän nappasi minut kiinni. Kolautin vain pääni, joten muuta – ei päähäni satu, Edward!» Hän oli nostanut kätensä huolestuneena äkkiarvaamattani, aivan kuin hän olisi aikonut tarkistaa pääni. Kun nostin terveen käteni töytäisemään Edwardin käden kasvojeni läheltä, hän nappasi torjuvasta kädestäni kiinni ja laski sen hellästi vasten pehmeää sohvaa, jolla makasin.
»En ole hänelle vihainen», hän lupasi lopulta.
Sitten lopulta hän poisti mahdollisuuteni ajatella selvästi painamalla hellästi huulensa omilleni.
-
Ah vihdoinkin tää on täällä ja pääsin ahmimaan sen. On tätäki saatu odottaa :P .
No, tää oli taas hyvä. Vaihteeksi tällänen Bella / Emmett paritus oli hyvä juttu!
Mä en tiedä miks mä repesin tässä kohtaa..
Pian huomasin Emmettin käyttämättömän keittiön ruokapöydän alla. Olipa naurettavan helppo piilo!
Kuvitelkaamme Emmett ruokapöydän alle :D.
Myös Bellan kaatuminen oli hilpeää, miten se osaakin aina olla niin kömpelö!
Miinuustaaa yhestä kirjoitusvirheestä (vairpailleni), jonka jo luultavasti korjasit kun mainitsin sulle siitä mesessä XD.
-
Oih, ihana!
Jotenkin vaan todella suloinen!
En osaa sanoa miksi, mutta jotenkin Bellan ja Emmetin suhde on vaan niin...suloinen :)
Tosin enemmän kyllä kuvittelen Emmetin Bellan isoveljeksi enkä miksikään muuksi, mutta tämä toimi loistavasti :)
Muistan kuinka vielä puoli vuotta sitten vihasin minä-muodossa kirjoitettuja tekstejä, mutta kun luin Houkutuksen en voinut sille mitään, että itsekin rupesin kirjoittamaan sillä, ja pidän siitä kovasti!
Tämä oli kyllä mahtava one-shotti, ihana ja vähän pelotti, mitä Ed tekisi, odottelin jo hirveää tappelua heidän välilleen, mutta ihan hyvä, että Ed otti hieman rennommin tämän :)
Ja Bellan kompurointi, en yhtään ihmetellyt...Odottelinkin jo puolivälissä, että milloin hän lentää alas portaita, etsiessään Emmettiä :D
Pian huomasin Emmettin käyttämättömän keittiön ruokapöydän alla. Olipa naurettavan helppo piilo!
Kuvitelkaamme Emmett ruokapöydän alle .
Kikatuskohtaus numero 434 ;D
Emmet pöydän alla kyyryssä... Hehehhehe :)
Mutta oikein hyvä kokonaisuus ja ficcejäsi on mukava lukea, varsinkin Houkutus-ficit houkuttelevat ja koukuttavat, vaikka en ole vielä kerennyt kaikkia läheskään lukemaan... Aikaa onneksi on :)
~Amy
-
Tää oli tosi hyvä :) Bella/Emmett paritus oli hyvä. Osaat kirjottaa sujuvasti enkä virheitäkään löytäny.
-
Pidin tästä, nimikin oli hyvä.
Tämä oli sopivan pituinen, ja suloisesti kirjoitettu.
Bella joutui taas ongelmiin ;D Niin hänen tapaistaan lyödä päänsä pöytään.
Vaikka pidänkin aina eniten Edward/Bella paritukusen omaavista ficeistä, tätäkin oli hauska lukea.
Minäkin muuten ennen vihasin Minä-tekstejä, mutta kun luin Houkutuksen, se muuttui minullakin. :D
Kiitos paljon.
- Mortti
-
Tartuin tähän ficciin luultavasti parituksen takia, ja tämä onkin ensimmäinen Bella/Emmett ficci, jonka luen. Toi mukavaa vaihtelua tavanomaisesta Edward/Bella parituksesta, jota on kyllä ihana lukea, mutta ainahan vaihtelu virkistää. Myönnettäköön, etten odottanut ihan tällaista suhdetta Bellan ja Emmettin välille, lähennä sellaista "perherakkautta", mutta kelpaahan se noinkin ;D Ehdin jo säikähtää, että Edward suuttuisi Emmettille kunnolla, mutta onneksi niin käynyt. Ja Bella se vaan se sama kömpelö itsensä :D Tää ficci eteni minusta hyvin, virheitä en löytänyt ja tykkäsin muutenkin kaikinpuolin. Isot kiitokset ja kumarrukset sinulle tästä, jäi hyvä maku suuhun :)
-
IHANA<3 :D Emmett/Bella paritus on mahtava juttu. Emmett on taas ihana, suuri ja suloinen nallekarhu, joka tässä ficissä on toteutettu mahtavasti. Lisää ficcejä Emmett/Bella - parituksella. KIITOS<3 ;) ps. sry kun tätä viestiä ei ole tehty rakentavasta.
-
Ihana!
Oikeastaan kammoan tätä paritusta, mun on aina tosi vaikea kuvitella Bella tai Edward kenenkään muun kuin toistensa kanssa ja tän ennakkoluuloni takia meinasin jättää koko ficin lukematta. Mikä erehdys se olisikaan ollut! Tää oli tosi suloinen ja osasin kuvitella koko tilanteen ilman yhtäkään yökkäystä - itse asiassa ihan luontevasti. Mikään Bella/Emmett-fanittaja musta ei ikinä tule, mutta tässä se toimi tosi hyvin.
Kiitos lukukokemuksesta :-*
~ shira
-
Hmm. Mielenkiintoinen ficci. Eka lukemani Houkutus ficci.Mielenkiintoinen näkökulma siihen ,että Emmetillä ja Bellalla voisi olla jonkin näköinen suhde keskenään. Jotenkin se tuntuu absurdilta ajatella että Bella vois tykätä muista, kuin täydellisestä Edwardista.
-
Aaaw. tää oli aikas ihana, pystyin taasen kuvittelemaan tapahtumat, voi että...
Kirjoitit jälleen ihanasti, niin aidosti Meyermäisesti mutta kuitenkin omanlaisesti, rakastan näitä sun Twificcejäsi <3
Mä en oikein tiedä, olisin pettynyt jos intohimoinen kohtaus olisi edennyt liikaa, tämä oli juuri hyvä, oikein sellainen Cullenmainen juttu ;) Ja Edward, Edward, siinä oli sitten herrasmies, no mutta entäs sitten jos hän ei osaisi lukea ajatuksia? No joo ei siitä sen enempää.
Ihana oli, aaw. <3
M
-
Tää oli hyvä. Mä en oikeen innostu muista, kuin E/B parituksista, mutta jotenkin oli pakko lukee tää. Enkä kadu. Kirjotusvirheitäkään ei löytynyt. Tää oli kyl mielenkiintoinenki, mä en oikeen osaa kuvitella Emmettiä ja Bellaa yhdessä... Mahdotonta... Liian hauska ajatus...
Kiitos.
-
Tämä oli hyvä, vaikka paritus olikin outo.. Liian kokuttunut Bedwardiin ja Jasper/Edwardiin. :D
Kirjoitustyylistä tykkäsin, tapahtumat etenivät tasaisesti ja pituus oli ihana.
-
Ja toinen viaton toive olisi kommentit lukemisen jälkeen, jooko? Varo avaamasta tätä ficciä, jos et aio kommentoida – viimeksikin stalkkasin pari ilkeää finiläistä, jotka lukivat ficcini mutta eivät kommentoineet! Murrr!
Jos nyt tällä kertaa en olisi niin ilkeä, että jättäisin kommentoimatta. ;)
En ole mitenkään ylettömän ihastunut Houkutukseen, ja varsinkaan Edwardiin ja Bellaan, joten avasin tämän lähinnä uteliaana otsikon ja parituksen perusteella. Minusta tämä oli kiva ja hauskaa vaihtelua. (Eipä sillä, että olisin tullut lukeneeksi yhtään E/B-ficciä, mutta jo kirjoihinkin verraten.) Edwardin tuntien vain vaikea kuvitella, että rakkaan Bellan löytyminen pöydän alta käsi murrettuna ja ilman housuja ei tuottaisi aika ankaraa ärsytystä ja mustasukkaisuutta pahimmasta päästä tai vähintään angstikohtausta tyyliin "Bella, jos haluat jonkun muun kuin minut, kerro vain siitä niin väistyn sivuun, sillä sinun onnesi menee kaiken muun edelle, olenkin tässä tottunut yksinoloon jo viimeiset sata vuotta..." ;D
Jäin kauhusta kankeana odottamaan, mitä Emmett kertoisi meidän tekevän. Pelkäsin, että hän ehdottaisi painiottelua ja murskaisi luuni säpäleiksi.
No, ei tuo pelko ihan aiheetonkaan ollut. ;)
mutten pystynyt tekemään mitään muuta kuin tuijottamaan minua suutelevaa Emmettiä ja pöydän tason yllemme luomaa katosta.
Minusta oli oikein söpöä sijoittaa romanttinen kohtaus vaihteen vuoksi ruokapöydän alle! Kun siinä nyt muutenkin leikittiin, niin pöydänkansi kattona tekee viehättävän majan tunnelman tapahtumille.
Nauroi jäätyneen sydämensä kyllyydestä oli minusta jotenkin ihanasti ilmaistu. Muutenkin kerronta eteni sujuvasti ja leppoisasti, teksti oli helppolukuista ja tapahtumat pystyi hyvin näkemään mielessään.
Kuvitelkaamme Emmett ruokapöydän alle.
;D No niinpä.
(Bongasin pari typoa:
»Varauduin odottamaan paljon kauemmin», hän sanoin - sanoi
sillä hänen etsiminen tulisi olemaan huijaamisestani huolimatta aivan yhtä vaikeaa.
- etsimisensä
Kaatumisestani auheutuva ilmavirta - aiheutuva )
Oli aika jännä, että Edwardiin niinkin syvästi kiintynyt Bella unohti kaiken heittäytyessään Emmettin syleilyyn. Itse asiassa nyt muuten tuli hirmuinen kiinnostus lukea tälle jatkoa mitä käy sitten, kun muutenkin tulokkaalle niin ystävällinen Rosalie saa selville että Bella yritti iskeä hänen miehensä heti kun silmä vältti. ;D Hehee.
-
Oli tosi mukava lukea ja muutenkin nautin sen lukemisesta. Ja parituskin meni ihan kohdalleen, vaikka aluksi oli vähän epäilyksiä. Vaikken ficcejä ole pitkään aikaan (lue: vuosiin) lukenut niin ei tämän lukeminen tahtiani ainakaan hidasta. :D
-
Naa jotenkin tosi... suloinen. ;D tykkäsin kyllä paljon. Mielestäni hahmojen oma luonne säilyi hyvin mutta kirjoitus oli kuitenkin täysin omaasi. Sellainen vaatii taitoa kirjoittajalta. Muttajuu hyvähienoa. : >
-
Oli tosi mukava lukea vaihteeks Emmett/Bella parituksella. Toivosin että niitä olis lisää... Mut kumminkin. Sujuvaa tekstiä ja hahmojen luonne pysyi samanlaisena kuin kirjassa.
-
Kovin suloinen. ^^
Olin enne tätä ficciä jumittunut paritukseen Edward/Bella, mutta nyt aloin avata silmiäni. : D Pidin tästä kovasti, helppo lukea, teksti oli sujuvaa. :) Lisää vain tämmöisiä.
-
aivan ihana. tykkään tosi paljon sun kirjotustyylistä, lukeminen on helppoa, ei raskasta. innolla ootan jatkoa♥
-
Ah tykkäsin tästä ::) Alussa tämä oli semmonen hauska, en edes ajatellut, että Bellan ja Emmettin välillä tapahtuisi jotain. Mutta itse asiassa tajusin tykkääväni tästä parituksesta aika paljon, kirjoita lisää tällaista. ;) (vinkvink, Jasperista ja Bellasta tykkään myös.)
Oli varmaan todella hankalaa löytää Emmett pöydän alta, ihan voin kuvitella sen näyn mielessäni! :D
-
Tää oli tosi hyvä ei voi muuta sanoa.Ja hyvä paritus.
Jotain vaihtelua.
-
Uaah.. tää oli hyvä. ;D hiukan oli lyhykäinen ja pidemmin olis voinu kuvailla tms. Emmet oli vähä OC, mut sehän oli sun näkökulmasi.
periaatteesta vastutan muita ku Edward/bella paritusta, mutta nyt en ehkä enää..? ::) Koska tää oli niin hyvä. Edwardin tyyni reagointi oli ehkä liiankin tyyni. Jopa hänelle. ;D jotenkin tosiaan teksti hyppi paikasta toiseen, ehkä juuri sen lyhykäisyyden takia?
Ei nyt mitään kauheen upeaa ja rakentavaa ole sanottavaa, mutta tykkäsin. kirjoitahan lisää tälläisiä. :D
-pendulum
-
Tää ficci on tosi hyvä ja aiheeltaan varsin mielenkiintoinen! Oli todellakin mahdottoman huvittavaa kuvitella Emmett pöydän alla piilossa! ;D Myös kohta, jossa Emmett tajusi satuttaneensa Bellaa ja meni paniikkiin oli mainio! Edward olisi tosiaankin voinut reagoida vähän kiivaammin ja epäillä sitä, miten Bella oli loukkaantunut. Mutta hienoa! Lisää lisää! :D
-
Pian huomasin Emmettin käyttämättömän keittiön ruokapöydän alla. Olipa naurettavan helppo piilo!
Kuvitelkaamme Emmett ruokapöydän alle :D.
Nyt kyllä repesin :''DD Osaan kyllä hyvin kuvitella sen tilanteen 8D
Pidin tästä ficistä todella paljon, rakastan tapaasi kirjoittaa! Jos julkaiset kirjan, haluan lukea sen ensimmäisenä ^^
Toivoin koko ajan, että tämän ficin ikäraja olisi ollut NC-17 ;D Se sinun E/B -ficcikin sillä ikärajalla oli mahtava (:
Lisää vain tällaisia, luen kyllä ^^
-
Tämä on yksi parhaimmista Houkutus-ficeistä mitä koskaan olen lukenut, jotenkin tämä vain iski minuun ja nyt tykkään Emmetistä enemmän kuin koskaan... Kiitos tästä ihanata ficistä! :D
-
Mä luin, ja oli mun mielestä kyllä tosi hyvä. En löytänyt kirjoitusvirheitä, enkä kyllä muutakaan huonoa. ;) Tää oli hyvin kirjotettu, tuli mieleen et Stephenie Meyer ois kirjottanu tän :D Sit vielä repesin tolle ku se Emmett oli siellä pöydän alla ;D ja en kyllä tiiä miks nauroin myös sille, ku se Bella huomas et sen housut on kadonnu.. :D Tosi hyvin kirjotettu. En kyllä osais kuvitella Emmettiä ja Bellaa yhteen.. Ois aika outo pari :P Jatkuuko? :D
-
Meinasin lukea tämän useaan otteeseen ja et arvaakkaan kuinka harmitti, kun en ollut tähän aijemmin tarttunut. Tuli vaan meileeni, että oliko siinä pöydässä pöytäliina?
-
En ole kertaakaan kiittänyt kommenteista?
*lyö päätään seinään*
Anteeksi! Nyt tulee kiitoksia!
Kommentteja on niin paljon (ihan jumalattomasti, en ole näin paljon saanut kommentteja sitten Luuri rakkauden tiellä -ficcini!) joten sanon kaikille tasapuolisesti,
Kiitos!
Arvostan todella paljon sitä, että olette viitsineet lukea SEKÄ kommentoida ficciini! Se jos mikä piristää aina päivää. ;D
Nannepuh, Amy Malfoy, ude, Riiku,
kiitos kommenteista! Mukavaa että piditte : D
Pöydän alle piiloutunut Emmett on omakin lempparini, eikö hän sovikin sinne oikein hyvin?
Riiku, minä stalkkasin aika paljon monta päivää ja olisin nirhannutkin, jos et olisi kommentoinut! Bella/Alicea voin kokeilla, koskaan en femmeä ole (tietääkseni?) kirjoittanut, joten se voisi olla mielenkiintoinen. Muutama Houkutus-ficci projekti on kyllä mielessä ollut jo pitkäänkin (kumpaankin kuuluu toiseksi osapuoleksi Edward ja lisäksi slash).
Saa nähdä, kuinka pitkäksi aikaa kirjoitusintoni jatkuu.
Mortti, Kuurankukka, Minttushka, Servetti,
Kiitos! Minäkään en ennen pystynyt minä-kirjoja/tekstejä lukemaan, mutta Geishan muistelmien jälkeen se alkoi kiehtoa, eikä Houkutuksen minä-muoto siksi paljoo hämmentänyt – vaikka yllätys toki sekin.
Tämähän on fanfictionia, joten täytyy vähän laajentaa mieli-ku-vitusta paritusten kanssa – jos kaikki kirjoittaisivat Edward/Bellaa (vaikka ihana paritus – kirjassa) sehän olisi tavallaan kaikki toistensa toistoa, lisäksi aika tavanomainen, sillä se esiintyy pääasiana kirjassa. ;D Emmett/Bella ei kirjassa ikinä voisi olla mahdollinen. Kuten ei Draco/Harrykään Harry Pottereissa. : D
Minttushka, eräs asia avassasi yhdisti muiden avaan suurinosin: minun tekemä! Tosin enää se ei ole (mihin Paramore-neito hävisi! :'() mutta silloin oli, kun kommentoit. : D
En laittanut Edwardia suuttumaan Emmettille, koska näkökantani mukaan hän ei suuttuisi siitä. Pettyisi, olisi mustasukkainen kenties, mutta ei suuttuisi – ainoa, jolle Emmettille suuttuisi, olisi se, että hän satutti Bellaa... tosin no, Edwardin reaktio oli siihen verraten kyllä laimea, että enemmänkin hän olisi voinut suuttua : D
SPOIL Epäilystä: Jacobillekaan hän ei suuttunut, paitsi kun hän pakkosuuteli Bellaa ja Bella ei sitä halunnut. Mutta, kun Jacob ja bella suutelivat toiseen kertaan ja Bella tahtoi sitä, Edward ei ollut moksiskaan. Sama taitaa olla tässä. : D /SPOIL
En toistaiseksi ole vielä Emmett/Bellaa kirjoittamassa, on niin paljon muita parituksia, joita pitää kirjoittaa! ;D
shira, Gil Galad, Milgia, {samba}, mabwe,
Kiitos teille myös!
Ei kannata koskaan jättää erikoisempia parituksia lukematta, niistä saa kovasti kontrastia Houkutus-ficcien lukemiseen : D Kuten aiempana sanoin, Edward/Bella – niin ihana paritus kuin onkin – on ficeissä ehkä liian laimea ja toisiaan toistava.
Eihän Bella oikeastaan voikaan pitää kenestäkään muusta (tai voihan se) mutta tämä onkin fanfictionia – mielikuvitusta saa käyttää. : D
Minäkään en oikein halunnut kuvitella Emmett/Bellaa pidemmälle, joten jätin sen en-niin-intohimoiselle-tasolle.
Fanfictionissahan paritusten aika pitkälti kuuluukin olla outoja! ;D Bella/Emmett ei vielä hipoakaan outouden rajaa, eiköhän niitä oudompiakin vielä tule...
Fiorella,
Kiitos todella paljon rakentavasta kommentista! Hyvä, että kommentoit, muuten olisi varmasti käynyt pahasti – jos olisin tuolloin stalkannut : D
Taisin jo korjata kirjoitusvirheet, jotka mainitsit, kiitos niistä. Luin tuon ficin moneen kertaan, enkä huomannut! :o
Kiitos kommentista!
anyki, StolenCandy, ÄssÄ, Pumpulipallo,
Kiitos kommenteista!
Hyvä että onnistuin pitämään hahmot omana itseinään ^^ Emmett oli melko vaikea, koska hän on aika taka-alalla oleva hahmo, mutta uskaltauduin ottaa hänestä esille sen nallekarhu-Emmettin, joksi hänet kuvittelen.
Eiköhän Emmett/Bellaa vielä myöhemminkin ilmesty joltain joskus – minulta viimeistään, sitten kun olen saanut muitakin outoja parituksia kirjoitettua ;D
Hyvä että avasin silmiä! Kannattaa vaan lueskella enemmänkin oudompia parituksia, ettei jumahda Edward/Bellaan. Myöhemmin kyllä huomaa, kuinka virkistävää on lukea ensin muita parituksia ja sitten palatessaan kirjaan Edward/Bella tuokin oman sävähdyksensä uudestaan.
Phobos, Luna (:, verppa, pendulum,
Kiitos kommenteista!
Tämä oli oneshot, eli jatkoa ei ole tulossa. Voisihan tietysti jonkun lyhyen jatko-osan tekaista, mutta ideaa en sille ole keksinyt.
Minäkin aloin tykätä Emmett/Bellasta. : D aika suloinen pari oikeastaan, eikö totta? Jasper/Bellaa tulossa, kaksiosainen fic projektina : D
pendulum, kiitos rakentavasta! Joo, Emmett on ehkä OoC, hänestä kun lukija joutuu ottamaan oman versionsa ja minun versioni oli nalle. : D Sinä näytät Emmettistä pitävän aikalailla joten luulen että tunnet häntä hahmona hiukan paremmin... ;D Pelkäsin, että kirjoitan liian pitkän. Tämähän oli – mitä se nyt mahtoi olla... 6-7 sivua fontilla Times new roman ja fonttikoolla 10.
Idiela Cullen, SnowCherry, Naxone, Riitu, Rocca,
Kiitos teille kommenteista!
Kyllähän Edward tiesi, mitä Emmettin ja Bellan välillä tapahtui, ehkä olisi pitänyt vähän selvemmin kertoa siitä lukijoille... Siitähän Bella pyysi, ettei Edward suuttuisi. : D
En luultavasti ala kirjoittaa mitään kirjaa, vaikka sekin on ollut jotkut haaveena – kirjoitustyylini kun vaihtuu aika tiuhaan, vähän sen mukaan, mitä kirjoja luen. Napsin sieltä täältä tyylejä, kuten esimerkiksi Meyer, Rowling, Golden, sun muut. Tarvitsisin persoonallisemman kirjoitustyylin, jos aikoisin kirjoittaa kirjan ;D Mutta mukava kuulla, että kirjani kiinnostaisi jotakuta! : D
Oih, kiitos Naxone, tosi mukavaa jos iski voimakkaasti! Tuskin tämä mitään parhaimmistoa on, ehkä keskitasoa, fanfiction kun ei Houkutuksessa ole häävin suuri.
Riitu, heh, kiitos! : D Ei jatku, tämä oli oneshot.
Rocca, hyvä että lukaisit! Aina kannattaa tarttua johonkin uuteen ja tarkastella sitä. Etenkin ficcien parissa. Koskaan ei tiedä, mitä ne sisältää :D
Huh, kun tuli pitkä kiitosviesti.
Kiitän vielä kaikkia kommenteista, aivan älyttömän kivaa, kun jaksoitte lukea ja kommentoida! ;D
-
Emmet ja Bella, tuli ihana aww-fiilis. Olisipa näitä enemmän.
Suloinen ficci. En oikein osaa sanoa mitään sen kummempaa, pidin.
Kiitos
-
Oi kiitos kommenteista LND ja Annabelle! ;D Hyvä etten tuottanut pettymystä : D
Kyllä varmasti näitä "söpöjä" ficcejä tulee lisääkin : D Kunhan Twificcaus vähän kasvaa laajemmaksi.
Edwardia en osannut kuvitella räjähtämään mustasukkaisuudesta, mutta ehkä jotain vahvempaa reagointia olisi pitänyt nostaa esille...
Kiitos vielä kommenteista, mukavaa että tykkäsitte! ;D
-
Otsikko sai minut uteliaaksi (paritus siis) ja pakkohan tämä oli lukaista läpi! Täytyy sanoa, että pidin tästä :) Tämä oli jokseenkin hauska, välillä alkoi hymyilyttää. En ole ikinä ajatellut Emmett ja Bella paritusta, mutta tässä se toimi. Onneksi Edward ei suuttunut lopussa :)
-
Oi että, tämä oli tosi kiva :) Kiitos paljon!
-
Kiitos Tuhisija ja Riikka!
Mukava että piditte. (:
Eihän sitä koskaan oikein osaa muita parituksia ajatella, kuin niitä tuttuja, jotka löytyy kirjoista. Pakkohan sitä täytyy fanfictioneissa vähän sekottaa pakkaa, kun siihen on kerran mahdollisuus... ;D
Lisää pakansekoittelua parituksella Jasper/Bella, löytyy täältä (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=9455.0).
Kaksiosainen ja juuri toinen osa kirjoituksen alla. :D
-
Kivasti kirjotetu ihana ficci^^ on kiva lukee vaihteeks muutakin kun pelkkää Edward/Bellaa(: Hahmot olivat tosi IC:)
-
Samaa mieltä melkein kaikkien kanssa. Mukavaa lukea välillä Emmett Bella parituksella kun näkee usein vain Edward Bella tai Jasper Bella.
Mukavaa että tähän on saatu mukaan hahmojen oikeat luonteet eikä tullut muuta mieleen kuin oikea Emmettin luonne kun luin. Eteni tarpeeksi tasaisesti eikä ollut yhtään liian hätäinen.
Ei mitään rakentavaa tällä kertaa.
Odotan innolla seuraavaa osaa. :D
-
Nyt sitte kommentoin, ku alkuteksteissä niin pakotettiin :DDDDD
Mielestäni tosi hyvä ficci! Hyvä idea! Tykkäsin tosi paljon. Haluisin lukee niitä sun muitakin haasteita, joten niitä odotellessa:D
-
En pidä yhtään Bella/Emmett parituksesta, mutta kun tämän nyt lukaisin (enkä voinut paeta salakavalasti kommeintoimatta), niin perun sanani. Aivan mahtavaa!
Emmett oli ihan ylisuloinen, ikuinen lapsi.
Bella taasen ärsytti: Miten joku voi tehdä Edwardilla noin? ???
Noh, olihan se ehkä vielä enemmän Emmettin vika, mutta herra oli niin viaton (köhköh..) ja lapsenomainen, etten voi syyttää häntä. Ehkäpä hän oli kyllästynyt Rosalineen (toiveajattelua kai ::)).
Edward oli ihan oma itsensä, uhrautuva (hölmö), joka antaa Bellalle kaiken anteeksi, Edwardin ainoa vika.
Emmettin kanssa voisin kyllä leikkiä piilosta ihan milloin vain... :D
Ainiin! Emmett kyyristelemässä pöydän alla sai naurunkyyneleet silmiini. ;D
-
Ohhoh, huomasin etten ole tänne kommentoinut, vaikka tämän olen kyllä lukenut. : ))
Aika kiva, Emmett/Bella paritus, ihme että edward ei suuttunut ym... : O Vaikka ei se sitä ole ikinä tehnytkään... ; ))
~Suklaamurunen
-
Tuleeko tähän muuten vielä jatkoa? Olisi kiva, jos tulisi vaikka Jasper/Bella- "lastenvahti"-ficci?
Toivoen
-Naxone
-
Kiitos kaikille kommenteista! ;D
Hauska nähdä, että vieläkin tulee kommenttia : D
Sekaisin♥, kiitos kommentista! Hyvä että hahmot onnistuivat. :) Edward/Bella tosiaan maistuu ficeissä vähän puulta.
Tilkkutilli kiitos kommentista! Jasper/Bellaa olen nähnyt vain yhden, by minä :D Edward/Bellaa sitten senkin edestä... Seuraavaa osaa ei tähän tule, oneshotti :D
katriqqq kiitos! Hyvä että orjuuduit A/N:ni : D
masque kiitos kommentista! : D Totta, Edward antaa liian helposti aina anteeksi Bellalle.
Suklaamurunen kiitos kommentista ;D hyvä että pidit. Ja kommentoitkin!
Naxone, ei ole, tämä oli oneshotti, ei jatkoa valitettavasti. : D minullahan on vielä kesken Jasper/Bella-ficcini Leijonanharjaromanssi, jonka ensimmäinen lukukin on täällä. : D Mutta hauska nähdä että joku tykkäsi niin paljon, että oikein jatkoa vaatii! ;D
-
aaaaaaaaaaw ♥ DD:
Jäin kauhusta kankeana odottamaan, mitä Emmett kertoisi meidän tekevän. Pelkäsin, että hän ehdottaisi painiottelua ja murskaisi luuni säpäleiksi.
Yritin ajatella positiivisesti; en sentään joutunut Emmettin painikaveriksi.
nuo! ;oo ♥
koko ficci oli puhtaan kymppi plusplusplussan arvoinen, ensin luulin että alan lukea jotain tylsää fluffya, mutta se olikin kaikkea muuta! : DD tuo että Emmett mursi Bellan käden oli kuin kirsikka kakun päälle! n____n
voinen siis sanoa että paras houkutusficci mitä olen ikinä tähän mennessä lukenut (; kiitos siitä. ♥
ja ainiin, Emmett ei ollut todellakaan yhtäään ooc! C:
-
oiih, oon lukenu tän nii mont kertaa enkä koskaa kyllästy tähän, tää on ihanin
sori en pysty sanoon mitää rakentavaa, virheitä en oo löytäny =)
-
»Sattuuko?»
eiks toissa pitäs olla sattuiko ?
-
No niin ,vihdoinkin sitten luin tämän.
Huvittava ficci, Bellan ainainen kömpelyys tosin ärsyttää jo hieman. Ja olen lukenut vasta ficcejä ja katsellut leffan! Varasin kirjastosta Houkutuksen, Uudenkuun ja Epäilyksen. Jos Bella on niissäkin kömpelö, en tiedä miten selviän niistä.
Parituksesta en pidä, olen Rosalie/Emmet -fani. Bella on liian kiltti Emmetille. Tai siis, liian sellainen... erilainen? Tyhmää tavallaan, kun Emmet pettää Rosalieta, mutta ehkä hän vain himoitsi Bellan verta ja sen semmoista : D ?
Kuitenkin, kuitenkin. Kiitoksia ficistä, pidin siitä. Tässä oli hieman tälläistä sarkasmia huumoria, tuo Emmetin nauraminen Bellalle ja niin edelleen.
-
Emmett/Bella ficcejä saisi olla enemmän! ehdottomasti. Pidin tästä todella paljon.
Teksti oli mielestäni todella sujuvaa ja ihanan helppolukuista. :)
Kiitos kun teit tämän!
Fioré
-
Oi kiitos kommenteista Tucanae, Jantt3, Kotitonttu, jaina ja Fioré! :o
koko ficci oli puhtaan kymppi plusplusplussan arvoinen, ensin luulin että alan lukea jotain tylsää fluffya, mutta se olikin kaikkea muuta!
Fluffya! Minultako! Hah! (...okei, no. Fluff on ihan mahdollista mulle... ;D) Tosi kiva että tykkäsit!
oiih, oon lukenu tän nii mont kertaa enkä koskaa kyllästy tähän, tää on ihanin
sori en pysty sanoon mitää rakentavaa, virheitä en oo löytäny =)
Oi kiitos : D Lyhyetkin kommentit piristää :D
»Sattuuko?»
eiks toissa pitäs olla sattuiko ?
Aloin miettiä tuota, mutta tulin siihen tulokseen, että ei, ei kuulu. Emmett kun kysy, että sattuuko Bellaa sillä hetkellä. :D Mutta jos olisikin ollut virhe, niin hyvä että varmuuden vuoksi huomautit.
Parituksesta en pidä, olen Rosalie/Emmet -fani. Bella on liian kiltti Emmetille. Tai siis, liian sellainen... erilainen? Tyhmää tavallaan, kun Emmet pettää Rosalieta, mutta ehkä hän vain himoitsi Bellan verta ja sen semmoista : D ?
Kannattaa lukea kirjat – Bella nimittäin on "liian kiltti" ja syyttelee aika usein itseään :D Kyllä varmaan Emmett himoitsi Bellan verta ja sen semmoista... tai sitten ei. ;D Never knows!
Ja valitettavasti Bella on todella kömpelö kirjoissa... Paljon enemmän kuin elokuvissa, paljon enemmän. ;D Silti siitä saa aina niin loistavia juttuja ficceihin... vaikka kieltämättä ficcini alkaa pikkuhiljaa toistaa itseään. ;D
Emmett/Bella ficcejä saisi olla enemmän! ehdottomasti. Pidin tästä todella paljon.
Teksti oli mielestäni todella sujuvaa ja ihanan helppolukuista.
Niin saisi, ihan kiehtova paritus, eikö vaan. :) Ficcarit vaan ovat niin kiintyneitä kirjan parituksiin, sillä aikaa kun minä jo vähän irrottelen, pakkaa sekoitellen... Kiva että pidit!
-
Täytyy sanoa että tää oli siis tosi hyvä.. Mut tää seuraavaa johtuu vain mun mielipiteestä, ei sun kirjoitustaidoista, kirjoitustaitosi ovat todella hyvät. MÄ en tykkää parituksesta, jotenki tuntuu väärältä että Bella suutelee ees jotaki muuta tyyppiä vaikka Bella kyllä katu sitä tuossa lopussa. Bella ja Edward kuuluu yhteen, niitä ei saa sekottaa mihinkään muuhun. Kumminki tuo tilanne satuttaa Edwardia ja silloin se satuttaa myös mua. Tää on siis vain mun mielipide ja vain mun täytyy elää sen kanssa.
Kiitos kumminkin, tää oli kiva lukuelämys..
Tällipaju-
-
Kiitos kommentista Tällipaju- :)
Tietysti, ei Emmett/Bellasta tarvitsekaan pitää. Mutta periaatteessa minulle on turha siitä sanoa, kun otsikossa lukee paritus, joka tarkoittaa sitä, ettei sitä silloin tarvitse painaa jos ei voi sietää. Enkä minä sillä tiedolla oikeastaan tee mitään, koska se ei liity esim. virheisiin, joita voin seuraavaksi korjata (esim. hahmojen OOC:yys, kirjoitusvirheet, lauseet, tapahtumat, kliseet, ym). :D Emmett/Bella ei ole minunkaan lemppari, Emmett on Bellalle kuin suojeleva veli, mutta kun menee vaikka HP-puolelle katsomaan, niin kyllä sieltäkin löytyy vaikka mitä kaappikello/Dumbledore -parituksilla. :D
Ja koska tämä oli fanfictionia, minusta Ed/Bel-paritus menee vähän tylsäksi ja toisiaantoistavaksi (koska sitä se on) ja fanfictionin idea on juuri se, että pääsee vähän irroittelemaan ja käyttämään mielikuvitusta.
Epäilys-spoil! Ja kyllähän Bella nuoleskeli Jacobin kanssa kirjassa. ;D
Mutta kiva että tykkäsit, vaikka paritus ei ollutkaan mieluinen! :)
-
Jatkuuko tää? ::)
Njammm! Ihana tuo emmetin "hupsista ja housusikin katosivat jalasta" asenne ja tosi hauska ficci tämä muutenkin. Emmetin suudelma tuli jotenkin oudossa kohtaa mutta hyvä että tuli sillä se oli erittäin nautinnolista lukea :P
Kiitos tästä.
-
Siis ei toi mee noin kirjois, ei Emmet t voi olla Bellan kans, se on Edwardin (vaik mä kyl olisin mielummin Edwardin kaa....) Et en oikei tykänny, mut hieno oli ja osaat selvästi kirjottaa, kirjota enemmän Ed/Bellaa nii luen<33333<3
Oot siis oikeesti hyvä kirjottaja
Jatkoo kumminki??
-
Kiitos kommenteista!
helimoijjj, ei jatku, yksiosanen niinkun ficin alussa lukee :) Kiitos kommentista ja kiva että luit&tykkäsit! Joo, tuo pusu kyllä tuli vähän hassussa kohtaa. : D
Hugme, kiitos kommentista! Mä olen tästä sanonut monta kertaa ennenkin, mutta tämähän on sentään fanfictionia, eli kirjan mukaan ei tarvitte (eikä oikeasti aina pidäkään) mennä, ja musta fanfictionissa paritus E/B on aika tylsä, etenkin kun ficit toistavat toisiaan niin hitsin paljon. Mulla on yksi E/B-ficci, R-nc17-tasonen :) E/B toimii kirjoissa, mutta melko harvoin fikeissä. Ja jos jokainen ficci oli samaa paritusta, se maistuis kirjoissa ihan puulta. Fikit vähän elävöittää, vaihtelu virkistää.
Edellinen viestini:
Tietysti, ei Emmett/Bellasta tarvitsekaan pitää. Mutta periaatteessa minulle on turha siitä sanoa, kun otsikossa lukee paritus, joka tarkoittaa sitä, ettei sitä silloin tarvitse painaa jos ei voi sietää.
:D
En kirjoita Ed/Bel, koska sitä löytyy täällä jo niin paljon. Keskityn vähän muihin parituksiin. Kun vilkaisee tuonne HP-fikkipuolelle, niin sieltä löytyy paljon muuta, kuin kirjan paritukset. :)
Jatkoo ei tulossa, yksiosainen kun on.
Muita ficcejä mulla on kyllä, kuten tuo E/B ja Jasper/Bella ja tulossa Edward/? ja juonta/ideaa etsin ja mietin nyt pitemmälle ficille, jonka parituksista en tiedä vielä, mutta niitä voi olla siinä useita.
-
Ihana ficci :) Olen jotenkin niin kyllästynyt Edwardiin ja häneen loistavan, upean fantastiseen täydellisyyteen ja ylihuolehtivaisuuteen (varmaan ahdistuisin, jos olisi poikaystävä, joka valvoisi jokaista hengenvetoanikin...), että paritus Bella/Emmett alkoi kiinnostaa.
Emmett on juuri sellainen iso nallekarhu, mutta myös hyvin hyvin voimakas ja riehakaskin. Mielestäni ficcisi Emmett oli oikein mukava, leikkisä ja hauska, mutta kuitenkin huolehtivainen (minäkö rakastunut Emmettiin? No kuule, tuota, köhköh... onpas muuten kaunis sää, tai siis vettähän siellä nyt sataa, mutta kuitenkin...).
Ja naureskelin tuossa itsekseni kun kuvittelin suurikokoisen Emmettin pöydän alla :D
Minä-muodon käyttö käy tähän oikein hyvin, onhan sitä käytetty kirjoissa, joten miksei sitten myös fanfictionissakin :)
Enpä nyt osaa sanoa enää mitään rakentavaa (jos nyt koko sepustustanikaan voi rakentavaksi sanoa...), aivot kun on kesälomalla :D
Hyvä ficci oli! :)
-
Tää ficci on siis aivan kerta kaikkiaan mahtava! Luin tän jo toisen kerran, Emmett ja Bella parituksia kun ei niin kauheesti täällä ole :D
Awww... <3
-
Heti alotettuani tän ficin lukemisen, mulle tuli sellanen tunne, et tää on ehdottomasti yksi parhaimmista Emmet/Bella ficeistä, mitä oon koskaan lukenut!
kunnes .. mää luin tämän lauseen: ...
Hänen kylmät, Edwardin huulia kapeammat huulensa painuivat omilleni ja tunsin selkäni vasten lattiaa.
Lopetin sen sitten siihen. Ei tehny mieli jatkaa enää ollenkaa. Eli ficci meni mun mielestä kokonaan pieleen. Musta on vaan jotenkin ällöttävää ajatella Emmettiä ja Bella suutelemassa. Jotenki vaa niin väärin. Mutta siis joo, muuten oli oikein kiva! Olis saanu vaan loppua IHAN eri tavalla!
-
Voi Emmie, tykkäsin ttooooosi paljon :--) Tää B/Em paritus on joo aika
kiehtova, kiva kun siitäkin kirjoitellaan nykyään enemmän :)
Mielestäni Bells oli ainakin ihan itsensä, eikä Emmettkään OoC pahasti
(jos ollenkaan?) mielestäni olllut =)
Tykkäsin vaan yksin kertaisesti ihan sanoin kuvailemattoman paljon !!
Yritin ajatella positiivisesti; en sentään joutunut Emmettin painikaveriksi.
Olipa siitä paljon lohtua.
ihana<3
-
Oho kiitos niille kommentoijille, joille en ole vastannut ;D
Lopetin sen sitten siihen. Ei tehny mieli jatkaa enää ollenkaa. Eli ficci meni mun mielestä kokonaan pieleen. Musta on vaan jotenkin ällöttävää ajatella Emmettiä ja Bella suutelemassa. Jotenki vaa niin väärin.
Tää mähän niinku ihmetytti. Ficin alussa lukee ikäraja ja paritus, joten jos et voi kuvitella muuta kuin Bella/Edwardia, niin miksi luet ja sitten syytät kirjoittajaa siitä? Tämä oli vaan mun visioni kys. parituksesta ja kun kyseessä on K13, niin mitä muutakaan tulevalta ficiltä voi odottaa? Turhaan pahensit mun mieltä kritisoimalla aihetta, jonka tietoisesti luit ;D
Mun mielestä fanfiction, varsinkin Twilightin tapauksessa, on ehdottomasti parasta, kun ei ole Edward/Bella, sitä kun saa kirjoissa (ja leffoissa) minusta ihan tarpeeksi. Tykkää ken tahtoo, mutta älä hitto lue jos et tykkää parituksesta+ikärajasta ;D
Tää B/Em paritus on joo aika
kiehtova, kiva kun siitäkin kirjoitellaan nykyään enemmän
Sillon kun mä tän tänne julkasin ni oli eka & ainoa ei-edward/bella-paritus finissä ;D
-
Aivan ihana! yli söpö ;D
Toi kuitenkin vähä häiritsi, kun Bella kokoajan hoki että ei se murtuma mitään ole yms. Eikös murtuma yleensä satu?
No joo, kuitenkin, eipä tolla väliä :)
Tykkäsin tästä(kin) Emmett-Bellasta toooosi paljo!
-
Kiitos kommentista culliina! :)
Toi kuitenkin vähä häiritsi, kun Bella kokoajan hoki että ei se murtuma mitään ole yms. Eikös murtuma yleensä satu?
yritin hakea ficissä sitä, kuinka Bella aina vähätteli omia vammojaan etc ;D
-
Siitä luurificistähän mä tänne löysin, tämä kun sielä tuli useampaan otteeseen esille :-)
Tämä oli erilainen B/Em fic, mutta silti hyvä :-) Juoni kehittyi sopivaa vauhtia ja muutenkin oikein onnistunut ficci kaikin puolin! Ihmetytti jotenkin, kuinka Edward antoi noin helposti anteeksi, mutta täytyy myöntää, että tavallaan tykkäsin siitä, kun palattiin takaisin B/E paritukseen lopussa :-)
Ja pakko vielä viilata pilkkua:
»Varauduin odottamaan paljon kauemmin», hän sanoin virne yhä kasvoillaan ja risti kätensä puuskaan rinnalle.
Tuohon ekaan sanoi ja tuohon toiseen voisi olla parempi rinnalleen? :-)
Suudelma rajuni samalla entisestään ja tunsin hänen kätensä nousevan reideltäni lantiotani kohti.
Rajuni, ihana sana mutta onko se sana? :-D Ehkä parempi ilmaisu olisi Suudelma muuttui samalla entistä rajummaksi yms?
-
Päiviä, ficcisi on just valittu Twilight-ficcipiirin kolmannelle viikolle :3 Nyt on pakko kommentoida tällaisen laiskankin, vaikka johan on aikakin kun kolme kertaa olen tän jo lukenut ja etenkin kun tän viikon ficiksi valitsinkin kerran : D
»Sitä paitsi olin innoissani, kun saan vihdoinkin viettää kahdestaan aikaa kanssasi. Olisin pettynyt hyvin paljon, jos olisitkin kieltäytynyt tulemasta. Se olisi loukannut herkkiä tunteitani.»
Eli. Kaikki hahmot olivat tosi IC, Emmett oli ihan yhtä ihana kuin aina ennenkin ja hihittelin sitä useampaan otteeseen ♥ Ja Edward oli aika ärsyttävän rauhallinen, ihan hänen tyylistään olla näyttämättä välittämisensä, kun tyttöystävä pussailee hänen veljensä kanssa : D
Emmett-parka. Kivustani huolimatta säälin häntä.
Edwardista huolimatta säälin Emmettiä.
Jau, just näin! ♥ Jos kirjoittaisit tähän jatkoa, se voisi mennä niin, että Bella tajuaisi rakastuneensa Emmettiin ja... Emmett/Bellaa on ihan liian vähän :/
Ihana ficci kokonaisuudessaankin, Edward saisi lentää kuuseen : D Tykkään noista » -replamerkeistä, hassut : D Kuten oon kehunut jo ennenkin, oot yksi lempificcareistani ja saisit ficata enemmän ja etenkin kirjoittaa Emmett/Bellaa :3
Kiituksia ♥
-
Itsesuojeluvaistoni sanoo, että paras kommentoida, kun tämän luinkin :D
Okei, ensinnäkin; aivan mahtavaa tekstiä! Nuo kuvailut, Bellan tunteet, Emmett... kaikki toimi (:
Kuvailu oli taas kerran ensiluokkaista. Pystyin hyvin kuvittelemaan itseni Bellan paikalle (mikä on oikein mukava juttu tällaisissa tarinoissa (: ).
Jostain syystä en silti ole koskaan pitänyt Bella/Emmett parituksesta, en tässäkään. Minusta se vaan on jotenkin outoa kun Emmetthän on... Emmett. Isoveli, semmoinen halattava hanipuppeli. Emmettille ei vain sovi se, että hän alkaisi muhinoimaan veljensä tyttöystävänsä kanssa.
Mutta en silti ala sinua tökkimään puukolla parituksen takia, koska tarina oli ihana. Joko mainitsin sen? Ihana. Niin suloinen.
Silti aina pistää kiehumaan kun Edward ei suutu Bellalle mistään. Vaikka Bella alkaisi porttohuoraksi kadunkulmaan, (pikkuiset, tuollainen kielenkäyttö on hyvin rumaa ja sitä tulee välttää) Edward varmaan jatkaisi keinutuolissa istumista ja hokisi 'Jos se tekee sinut onnelliseksi niin anna mennä'. PLÄÄ!
Noniin nyt on sitten kommentoitu. Ole hyvä. :D Ja jos mielipiteeni eivät vastaa omiasi, älä suutu.
~ alba the aamunkoi
-
Ooooh kiitos kommenteista, enni, Fell ka alba! ♥ :-*
Vaikka Bella alkaisi porttohuoraksi kadunkulmaan, (pikkuiset, tuollainen kielenkäyttö on hyvin rumaa ja sitä tulee välttää) Edward varmaan jatkaisi keinutuolissa istumista ja hokisi 'Jos se tekee sinut onnelliseksi niin anna mennä'.
Haha! Sanos muuta! :D :D pisti naurattaan tää kommentti!
Rajuni, ihana sana mutta onko se sana? :-D Ehkä parempi ilmaisu olisi Suudelma muuttui samalla entistä rajummaksi yms?
hyvin, hyvin mahdollista että keksin sen sanan itse :------D mun suomenkieleni on mitä on, sitä on aina hyvä syyttää. Mutta kiitosta kun huomasit virheet ja ilmoitit ne mulle! :)
Ihmetytti jotenkin, kuinka Edward antoi noin helposti anteeksi, mutta täytyy myöntää, että tavallaan tykkäsin siitä, kun palattiin takaisin B/E paritukseen lopussa :-)
Sain kirjoista sen käsityksen, ettei Edward tavallaan välitä jos Bella pettää. Tai Jacobinkin tapauksessa Edi ei miettinyt sitä miltä hänestä itsestään tuntuu vaan se mistä Bella on onnellinen :D vähänniinkuin alba tuossa sanoi :D en osaa kuvitella Ediä mykkäkoulussa Bellalle pettämisestä :o
Kuten oon kehunut jo ennenkin, oot yksi lempificcareistani ja saisit ficata enemmän ja etenkin kirjoittaa Emmett/Bellaa :3
*insert loooooong aaaaaaaaaaaaaaaaaaawwwiiieeeeeeeeeesssssssssssssss here*
Kiitos ♥!!!!! Yritän fikata enemmän, on vaan kovat paineet itellä siitä, miten se teksti onnistuu :D
kiitos kaikille kommenteistas ♥
-
Oi, luinpas tämän ja tykkäsin. :)
Itse kammoan muita kuin perus Bella/Edward-paritusta, en osaa jotenkin syventyä muihin. Mutta tästä pidin, Emmett ja Bella vaikutti omilta itseltään ja suloinen tarinankerronta oli mukavaa lukea. Kirjoitat tosi hyvin. (:
Tuli mieleen että mitähän Rose sanoi tästä "syrjähypystä"? :o En usko että yhtä suopeasti kuin Edward! ;D
-
Kiitos kommentista, Jakepoo! (ihana nimimerkki sulla, btw! :D)
Joo, jokainen saa miettiä Rosen reaktion, eikä se todellakaan ole samanlainen kuin Edwardin.... haha :D :D varmaan kuristaisi Bellan tai jotain jos ja kun kuulisi syrjähypystä :D
-
Fellin mainostama ficci oli pakko tulla lukeen, vaikka olenkin joskus tainnut lukea tämän. (::
Mutta ensiksi pitää tietty kehua kirjoittajan taitojasi, oot kyllä ihan omaa laatuas, tietenkin hyvällä tavalla (; Kuvailusi on jotain aivan uskomatonta, tekstiin voi uppoutua helposti vaikka teksti olisikin kuinka lyhyttä.
Mutta hahmot olivat hyvin itsensä kuuloisia ja sait säilytettyä Emmettin huumorin ja nallekarhumaisuuden, ja varsinkin Bellan kömpelyyden. :D Edwardkin oli aika itsensä, hiukan ylisuojeleva. :D
Ainoo mikä häiritsi hiukan, oli Edwardin nopea anteeksianto, paitsi ei häntä kyllä voi uskoa kovinkaan pitkä vihaiseksi.
Minun on myös myönnettävä, ettei Emmett/Bella paritus kuulu suosekkeihini, mutta tekstisi avulla parituksesta tuli ehkä hiukan enemmän siedettävä ja alan ehkä jatkossakin lukemaan niitä. :D Mutta tämä oli omalaatuinen ja hyvää jälkeä vielä. Tykästyin ja nyt harmittaa, kun en saa parempaa kommenttia näin hyvälle ficille aikaseksi. ;/
Tässä lopussa voisin sanoa, että tämä ficci ja kaikki ficcisi taitavat olla yhtiä suosikkejani, toivottavasti jaksaisit jatkossakin kirjoitella tälläisiä suloisia one-shot♥
ninnni~
-
Pakko sanoa heti alkuun, että Em/B paritus on loistava ja sitä ei voi olla koskaan liikaa.
Fic oli jotenkin niin - hyvä? Paras.
Hahmot oli tehty samanlaisiksi kuin kirjoissakin, mikä on tässä tapauksessa hyvä (:
Ainut asia, mikä häiritsi on toi loppu. Miks ihmeessä Edward antaa anteeksi noin helposti, jos Bella on just pettäny sitä? Ja vielä sen oman veljensä kanssa? En ymmärrä, mutta kai se on jotenkin Edwaardille ominaista.. kai?
Rosalien reaktion olisin halunnut kuulla "siitä vois kirjottaa, vink, vink" ; >>
Ei mitään kunnon rakentavaa - taaskaan - sanon vaan, että fic oli parhaimmasta päästä (;
kiitoksia ♥
-
Twilight-ficcipiiristä iltaa
Ensiks täytyy sanoo, et paritus oli mitä mainioin ja parhain. Em/Bella on nimittäin lempiparituksiani. : ) <3
Ja juoni oli kiva, Bella ja Emmett leikkimäs piiloo kaksistee : ) Ja muutenki hyvä fic.
Sori lyhyys, mut mua väsyttää, ja päätin nyt tulla vihdoinki kommentoimaa ennenko taas unohan..
-Ira
-
Ooi. Tosi ihana tää, oon pariinkin kertaan lukenut ja kommentoiminen on jotenkin vaan jäänyt, mutta nyt kokosin sitten itseni ja päätin kommentoida :D Okei, eli ensinnäkin tykkäsin parituksesta, vaikkei se ihan lemppareihin lukeudukkaan, tässä Emmet oli jotenkin sulonen oma itsensä ja Bella... No, Bella oli kanssa ihan oma kömpelö itsensä :D Edward taas on aina sellanen että se antaa kaiken anteeksi, joo, se vähän häiritsi - siinä lopussa nimittäin, mutta Edward on Edward.
Jaja tykkäsin sun kirjotustyylistä kovasti. Rosalien reaktio asiaan olisi varmasti ollut mielenkiintoinen, sitä jäin ehkä kaipailemaan... Muuten tosi hyvä ficci ! :) Piristi mun päivää :)
Kiitos ♥
-
Tää on yksi parhaimmista tarinoista jossa on parituksena Emmett/Bella..... Emmett oli ihana itsensä jälleen kerran...x3 ;D