”Mutta, tuota, toin sen sinulle, koska tiedän, mitä maanantaina kävi”, James jatkoi määrätietoisesti. ”Isä sanoi, että en turhaan häiritsisi, kun sait sairaslomaakin. Mutta minä halusin jotenkin, tuota, näyttää, että”, James katsoi Teddyä silmiin, ”minä välitän.”James oli niin hellyttävän vilpitön halutessaan jotenkin osoittaa Teddylle välittämistä. Monestihan sitä ei oikein tiedä, miten olla jonkun kovia kokeneen lähellä, ja silloin olisi helpompi vaan jättää rauhaan ja ajatella, että toinen tarvitsee aikaa. Mutta varmaan Teddy kuitenkin tuli paremmalle mielelle Jamesin eleestä, vaikka ymmärrettävä reaktio tuokin, ettei uuden poikaystävän haluaisi näkevän itseä silloin, kun on kaikkein huonoimmillaan. Mutta James on kuitenkin muutakin kuin uusi poikaystävä, joten varmastikaan tuo ei hänen kiinnostustaan saa loppumaan, vaikka Teddy sitä pelkäisikin.
”Minä”, Teddy aloitti käheästi, ”en ole koskaan saanut kukkia keneltäkään.” Hän ei pystynyt vääntämään huuliaan hymyyn, mutta hän hymähti aavistuksen lempeästi. ”Kiitos”, hän sanoi. James hymyili pienesti. Teddy tutki kukkia ja James odotti.Teddyn surkea olemus herätti tässä kyllä tosi paljon sympatiaa, kun kaikki hänessä oli jotenkin ihan harmaata, surullista ja väsähtänyttä. Jamesin kimppu oli varsinainen väriläiskä, ja ehkäpä se piristi Teddyä, joka itsekin taitaa yleensä olla aika värikäs, paitsi poikkeuksellisesti juuri nyt. Ehkäpä tuo värien kirjo ja pieni yhteensopimattomuus ei ollut niin paha juttu kuin James ajatteli, ja ehkä se oli juuri sopiva palauttamaan ainakin hiukan värejä Teddyn elämään. Uskon, että aika ja Jamesin suloinen huolenpito saavat Teddyn kyllä palaamaan tuosta vielä takaisin elävien kirjoihin. Kiitos ystävänpäivän piristyksestä! :) Niin, ja ehkäpä pitää seuraavana merkkipäivänä muistaa antaa puolisolle kukkia, koska kyllähän ne tosiaan voivat ilahduttaa miestä ihan yhtä lailla kuin naistakin.
”En ole kauhean kivaa seuraa juuri nyt”, Teddy sai sanottua hetken kuluttua kankeasti.
”Mutta, tuota, toin sen sinulle, koska tiedän, mitä maanantaina kävi”, James jatkoi määrätietoisesti. ”Isä sanoi, että en turhaan häiritsisi, kun sait sairaslomaakin. Mutta minä halusin jotenkin, tuota, näyttää, että”, James katsoi Teddyä silmiin, ”minä välitän.”Mun sydän suli täysin tälle sun Jamesille. <3 Hän on selvästi halunnut piristää Teddya mutta alkaakin kyseenalaistaa koko suunnitelmaa ja kimppua, ja jännitys purkautuukin sitten höpöttelynä. Vaikka toisaalta hän kyllä onnistuu sanomaan ääneen myös sen tärkeimmän, eli että hän välittää Teddysta. Teddysta lukiessa taas tuli itsekin hieman surulliseksi, kun hänestä oikein huokui, kuinka pahalta hänestä sillä hetkellä tuntui, ja olitkin tosi elävästi kuvaillut, miten voimakkaasti Teddyn suru näkyi ulkopuolelle. Onneksi loppu oli kuitenkin onnellinen ja toiveikas, ja James osasi olla Teddylle juuri oikealla tavalla läsnä vaikealla hetkellä.
”James”, Teddy ähkäisi ja kääntyi hitaasti laskemaan kimpun sivupöydälle pienessä eteisessään kuin ei lopultakaan jaksanut enää kannatella niitä. ”Tarkoitan sitä. Me ollaan tapailtu vasta pari viikkoa, enkä halua…” hänen äänensä hiipui.Oli tosi jännittävää lukea näistä pienistä tiedonmurusista, joita olit saanut upotettua tähän tarinaan. Molemmat olivat selvästi jo aikuisia, mutta heillä oli myös pitkä yhteinen historia takanaan ystävinä. Ja James on varmasti ihan oikeassa; vaikka he olisivat alkaneet tapailemaan ihan vasta hiljattain, on pitkä ystävyys varmati luonut jo vahvan pohjan ja yhteyden heidän välilleen, jolloin toisen seurassa voi olla ihan oma itsensä. Jamesin itsepintaisuuden takia Teddykin varmaan tajusi, ettei hänen tarvitse esittää mitään Jamesin seurassa, vaikka he ihan vasta hiljattain ovatkin alkaneet tapailemaan.
”Joo, mutta sitä ennen me ollaan oltu ystäviä vuosia. Olen nähnyt sinut huonoimmillasi”, James sanoi.
Mutta minä halusin jotenkin, tuota, näyttää, että”, James katsoi Teddyä silmiin, ”minä välitän.”Voi mikä murunen ♥
”Yksinolo ei ole auttanut. Mutta ei parantajalle juttelukaan”, hän sanoi epävarmana.James on niin ihanan mutkaton tässä! Sellaista pehmeää määrätietoisuutta, ei liian painostavaa muttei ole heti antamassa periksikään ja jättäytymässä takavasemmalle. Sekin on tärkeä havainto, että yhdessä ollessa ei aina tarvitse olla äänessä, hiljaakin voi olla ja se on ihan yhtä tärkeää ♥ Itsekin arvostan tosi paljon sitä, että ystävän tai kenen tahansa muun itselle tärkeän ihmisen kanssa voi olla "yksin yhdessä", ettei välttämättä tarvitse puhua tai muutenkaan olla aktiivisessa vuorovaikutuksessa. Jotain sellaista Teddykin selvästi tarvitsee. Ihanaa kun hän ehtii selvästi piristyä näin lyhyenkin ficin aikana :3 Itsellekin tuli angstisesta vibasta huolimatta hyvä mieli tämän lukemisesta!
”Sitten ollaan hiljaa yhdessä”, James sanoi.
”Kokosin sen kaupassa itse ja...kävi näin”, James jatkoi ja silmäsi ojentamiaan kukkia.Suloinen James! Hän on jotenkin niin sympaattinen kaikkine raksuttavine ajatuksineen ja yksinpuheluineen - ja tietenkin omintakeisine kukkasommitelmineen. :-* Minusta on ihanaa, kun kimppu on antajansa näköinen, ja silloinhan se todella on, kun kukat ovat itse valittuja. Mitä väliä, jos keltainen ja violetti vähän riitelevät keskenään - sehän on oikeastaan vain viehättävää!
”Yksinolo ei ole auttanut. Mutta ei parantajalle juttelukaan”, hän sanoi epävarmana.Ihanaa järkeilyä, sydämeni sulaa. ♥ Onneksi on James, joka haluaa olla Teddyn vierellä vaikeinakin hetkinä. Se kertoo minusta paljon, että Teddy ja James ovat valmiita jakamaan tämän ajanjakson keskenään, vaikka parisuhde onkin vasta tuore. Monesti sitä seurustelun alkuaikoina ehkä yrittää näyttää itsestään ne parhaat puolet, joten se, että on valmis tällaiseen, vihjaa minusta kauniilla tavalla suhteen vakaasta pohjasta ja siinä vallitsevasta luottamuksesta. Tällä kaksikolla on toki takanaan jo pitkä ystävyys, joka varmasti osaltaan auttaa, mutta onhan se eri asia olla parisuhteessa, ja ymmärränkin hyvin Teddyn huolen siitä, ettei hän välttämättä ole kovin hyvää seuraa.
”Sitten ollaan hiljaa yhdessä”, James sanoi.