Finfanfun.fi

Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Toinen ulottuvuus => Aiheen aloitti: Violetu - 13.02.2022 16:35:12

Otsikko: The Witcher: Kulje kanssani, K-11 (Geralt/Valvatti)
Kirjoitti: Violetu - 13.02.2022 16:35:12

Otsikko: Kulje kanssani
Kirjoittaja: Violetu
Fandom: The Witcher
Ikäraja: K-11
Genre: draama, angst, fluff
Paritus: Geralt/Valvatti

Varoitukset: Spoilaa kakkoskauden finaalia. Valvatti on käsitellyt ja käsittelee tapahtunutta enimmäkseen alkoholin avustuksella.

Haasteet, joihin tämä osallistuu:
- Tropehaaste: Missing scene (kakkoskauden viimeisen jakson loppuun jäin kaipaamaan lisää Valvattia, joten kirjoitin sitten sitä).
- Pizzaperjantai: Ananas, aurinkokuivattu tomaatti, oliivi, persikka, mozzarella

Spoiler: näytä

(mutual pining+viittaus menneisyyteen/historiaan+pyhä paikka+houkutus, johon sorrutaan tai jota vastustetaan, lempeä/pehmeä kohtaus)

A/N: Otin kirjoittajanvapauksia, joten pyhä paikka ja menneisyyteen viittaaminen ovat aika löyhästi siellä. Witcher-kirjat on kyllä luettuina kaikki, mutta tämä olkoon vähän oma tulkinta siitä maailmasta, ficci perustuu enimmäkseen netflix-sarjaan.
Joka kerta yhtä jännää huomata, että teksti jotenkin mukamas kypsyy, kun sen jättää pariksi viikoksi muhimaan omaan rauhaansa. Äkkiä jatkaminen ja valmiiksi kirjoittaminen on helpompaa, kun ongelmat ei enää näytä ongelmilta😅
Enjoy!


***


Kulje kanssani


Valvatti oli kähveltänyt Kaer Morhenin keittiöstä viinipullon ja istuskeli salissa katselemassa noiturien pyhää puuta, jonka oksille amuletteja ripustamalla nämä kunnioittivat kuolleitaan ja sapattiaan ja ties mitä muita kaltaisilleen pyhiä asioita.
Valvatti ei tiennyt noitureista niin paljon kuin olisi halunnut, koska tiedon kiskominen Geraltista… no, välillä tuntui, että olisi ollut helpompaa kiskoa hampaita puhetta pitävän nilfgaardilaisen suusta. Ja varmasti olisikin.

Pyhä puu oli aiemman yhteenoton aikana ottanut aika paljon osumaa, ja etenkin Vesemirin suru oli paistanut kauas, kun tämä kulki puun ympärillä pudonneita amuletteja keräämässä. Miehen kasvoilta melkein näki, miten jokainen riipus merkitsi toista noituria, suurin osa nyt menetettyjä.

Valvatti oli pöydän alta taistelussa nähnyt, miten noituri toisensa jälkeen joutui Cirin kutsumien petojen hampaisiin, mutta hän oli osannut pelätä vain yhden puolesta.
Kuukausia hän oli ajatellut, ettei ehkä näkisi Geraltia enää koskaan - ja osan ajasta miettinyt, ettei halunnutkaan nähdä - ja nyt oli ollut ihan hilkulla, että niin olisikin käynyt.

“Sinä ja minä”, Valvatti nyökkäsi viinipullolle ennen kuin väänsi korkin auki ja otti aimo kulauksen. Hän oli kuvitellut ensimmäisen vierailunsa linnakkeeseen menevän hiukan toisella tavalla. Ei tuntunut varsinaisesti suurelta perheeltä niin kuin hän oli ehkä hiukan toivonut.

Noiturit olivat aika nuivaa sakkia, he eivät noteeranneet bardia ollenkaan, tai jos noteerasivat, niin ainoastaan ilmaistakseen, ettei hän kuulunut joukkoon.
Toki Valvatti oli edellisiltana nauttinut salaa hiukan kurkunkostuketta viinikellarista ilman erillistä lupaa, mutta oli se silti vähän pikkumaista käytöstä suuttua moisesta niin paljon. Jos noiturien kalseus nyt johtui siitä.
Veljiinsä verrattuna Geralt oli suorastaan kohtelias.

Geralt.
Valvatti istuskeli täällä yksin, koska Geralt oli päättänyt yhtäkkiä ryhtyä isäksi kohtalon lapselleen, ja mitä vielä, ottaa sen petollisen noitakäärmeen, Yenneferin, äidiksi kotileikkiinsä.
Mennyttä olivat kaiketi yhteiset poikamiesvuodet, jolloin Geraltilla oli aikaa kierrellä manteretta Valvatin kanssa.
Valvattia harmitti, ettei hän edes inhonnut Yenneferiä enää niin paljon kuin silloin joskus aiemmin. Naisessa oli hyvät puolensa.
 
Kai Valvatti oli aina tiennyt, ettei hänellä ollut Geraltiin mitään saumaa, mutta silti kirpaisi, kun totuus iskettiin näin karusti kasvoille.

“Minä en tarvitse ketään”, Valvatti mutisi itsekseen matkien Geraltin murisevaa ääntä ja toivoi, että sanat olisivat olleet totta hänen omalla kohdallaan.
Hän otti uuden kulauksen pullosta. Viini oli yllättävän hyvää, kun otti huomioon, että noiturit suosivat ainakin näiden viinikellarin sisällöstä päätellen enemmän kirkkaita.

Valvatti oli nauttinut reilun kolmasosan pullosta, kun hän tunsi jonkun istuvan raskaasti viereensä, noin puolen metrin päähän. Ilman miehen päästämää raskasta huokaustakin Valvatille oli selvää, että tulija oli Geralt.
Hän olisi tunnistanut noiturin tavan liikkua, tämän tuoksun, missä tahansa.

“No, minä sitten epäonnistuin”, Valvatti avasi suunsa ensimmäisenä ja tarjosi pulloa Geraltille, joka katsoi häntä kulmiaan kurtistaen.

“Miten niin?”

“Tarkoitan siis, kun käskit viedä Cirin Kaer Morheniin ja pitää hänet poissa vaikeuksista”, Valvatti yritti kuulostaa kepeältä ja kulautti itse pullosta, kun Geralt ei näyttänyt sitä haluavan.

“Sinä et olisi voinut estää tätä mitenkään”, Geralt murahti.

Valvatti ei uskaltanut katsoa ystäväänsä, mutta tunsi Geraltin katseen painon.

Yllättäen pullo nykäistiin Valvatin kädestä ja bardi kääntyi noiturin puoleen aikeinaan vastustaa moista törkeää anastusta.
Miksi piti repiä kädestä, kun ei kerran tarjottuna kelvannut -

Geralt laski pullon kolauksella hiukan sivummalle lattialle.
Miehen miekan käsittelystä karheat sormet tarttuivat Valvatin leukaan ja jähmettivät kaikki bardin kielelle pyrkineet sanat niille sijoilleen.

“Älä syytä itseäsi, Valvatti”, Geraltin äänessä oli selkeää käheyttä, “Ciri on minun vastuullani, ei kenenkään muun. Jos tämä on jonkun syytä, niin minun.”

Jos Valvatti olisi saanut sanansa kulkemaan, hän olisi vakuuttanut, ettei tämä ollut Geraltin syytä sen enempää kuin hänenkään, mutta noiturin katuvat, surulliset meripihkasilmät pitivät Valvatin tavallisesti ylitsevuotavat sanahanat kiinni.

Geraltin sormilla saattoi olla myös jotain tekemistä asian kanssa. Niiden ote tuntui pakottavan Valvatin pitämään katseensa toisen kasvoissa.
Valvatin katse lipui väkisinkin Geraltin raolleen jääneille huulille.

Hän vastusti halua nojautua eteenpäin ja suudella Geraltin ajatukset muualle, tai ainakin itsesyytökset pois miehen huulilta.
Hän oli halunnut suudella toista niin kauan, että halu oli asettunut pysyväksi jomotukseksi jonnekin Valvatin sisuksiin.

Geralt oli mitä ilmeisimmin päättänyt pitää Ciristä huolta parhaansa mukaan, ja vaikka Valvatilla ei ollut koskaan ollut ainuttakaan omaa lasta, hänkin tiesi sen verran, ettei yksikään vanhempi kyennyt suojelemaan jälkikasvuaan kaikilta maailman vaaroilta.
Eikä kohtalon Geraltille valitsema jälkikasvu ollut edes mitenkään helpoimmasta päästä.
Prinsessa, jonka perässä oli mitä ilmeisimmin koko manner aina Nilfgaardilaisista velhoihin ja ikivanhoihin maagisiin entiteetteihin. Toisaalta Geraltia harvoin saattoi muutenkaan syyttää siitä, että tämä olisi muka mennyt sieltä, missä aita oli matalin.

Valvattiin tulvahti taas se tuttu rakkaus Geraltia kohtaan, se, jota hän oli kuukausia yrittänyt juoda tai talloa sammuksiin.
Valvatti nojautui eteenpäin ja painoi kevyen suukon Geraltin huulille. Hän ei voinut enää olla tekemättä sitä. Syteen tai saveen.

Kipu bardin sisikunnassa hellitti hetkeksi.

Geraltin ote hänen leuastaan tiukkeni aavistuksen, ja pienen hetken Valvatti oli varma, että toinen työntäisi hänet pois.

Geralt kuitenkin vastasi suudelmaan yhtä kevyesti. Sitä kesti häviävän pienen hetken ennen kuin Geralt vetäytyi.

Valvatin oli vaikeaa sanoittaa, mitä hänessä tapahtui, mutta hän huomasi nojautuvansa Geraltin perään. Toisen sormet liukuivat Valvatin leualta tämän kaulalle ja jäivät ympäröimään bardin aataminomenaa.
Geralt takuulla tunsi, miten Valvatin pulssi hakkasi tavallista kiivaammin, vaikka Valvatti kuinka yritti hengitellä syvään rauhoittuakseen.

“Ei täällä, ei nyt”, Geralt kumartui kuiskaamaan Valvatin korvaan, ja bardi yritti kovasti hillitä ruumistaan, joka värisi epäilemättä kuin haavanlehti.

“Mutta joskus vielä, jossain?” Valvatti yritti olla kuulostamatta liian toiveikkaalta, yritti olla ajattelematta, missä muualla halusi tuntea Geraltin sormien varman otteen.

Geraltin suupielet kääntyivät pieneen hymyyn, ja se oli Valvatin sydämen mielestä riittävä vastaus.

“Tule, vien sinut tapaamaan Ciriä, kunnolla tällä kertaa”, Geralt nousi lattialta ja ojensi Valvatille kätensä.
Bardin kärsivä ilme sai noiturin pyöräyttämään silmiään, mutta hymy tämän huulilla pysyi.

“Pitäähän teidän nyt tuntea toisenne edes jotenkin, jos me päädymme välillä kulkemaan kolmisin.”

Valvatti tarttui Geraltin ojennettuun käteen ja vastasi hiukan tuskaisen näköisenä noiturin hymyyn.

“Haluan, että kuljet kanssani”, Geralt jatkoi kiskaisten Valvatin ylös lattialta kivimurskan seasta. Geralt irrotti otteensa Valvatin kädestä vasta, kun he olivat Cirin huoneen ovella.

“Ja minä haluan kulkea sinun kanssasi”, Valvatti vastasi hiljaa.
Kun Geralt katsoi häneen, Valvatti joutui tunkemaan kätensä taskuun, ettei olisi tarttunut Geraltin kasvoihin ja suudellut. 

Ei täällä, ei nyt. Heidän yhteisillä matkoillaan hän saisi varmasti lukuisia tilaisuuksia osoittaa Geraltille, miten paljon halusikaan kulkea tämän kanssa.



***

Otsikko: Vs: The Witcher: Kulje kanssani, K-11 (Geralt/Valvatti)
Kirjoitti: Vendela - 13.02.2022 21:29:36

Lainaus

(kakkoskauden viimeisen jakson loppuun jäin kaipaamaan lisää Valvattia, joten kirjoitin sitten sitä)

Loistavaa! Koska itselläni oli aivan sama fiilis. Mihin ihmeeseen Valvatti tyrkättiin? Joten ihanaa, että kirjoitit tämän ja helpotit hieman tuota omituista fiilistä minkä sarja jätti. Koska kyllähän sen olisi pitänyt loppua siihen, että Geralt ja Valvatti ovat ne jotka ottavat Cirin huolekseen yhdessä ;D

Ah, tuo suudelma oli niin täydellinen. Ja ihanaa sydämentykytystä siitä, että aikooko Geralt vetäytyä ja mikä helpotus kun asiaa vaan vähän lykättiin. Koska kyllähän nämä kaksi kuuluvat toisilleen :) Ihanaa ajatella sitä, että jatkossa näillä on mahdollisuus tehdä vaikka mitä yhdessä!

Kiitos tästä! Oli tosiaan täydellinen puuttuva kohtaus :D

Vendela

Otsikko: Vs: The Witcher: Kulje kanssani, K-11 (Geralt/Valvatti)
Kirjoitti: Angelina - 14.02.2022 14:42:41

Voi naaawweeee ;; Mä en taas tiiä mistään mitään, joskin oon melko varma että just tällänen kohtaus sieltä lopusta puuttuu ;D Ai vitsit tää kyllä otti johonkin sisuksiin!

Ensin tuli ihan surku Valvatin puolesta, vaikka vähän nauroinkin tuolle että hän oli käynyt salaa noiturien viinikellarissa :'D Oon samaa mieltä siitä, että aika pikkumaista olisi moisesta suuttua!

Mutta sitten, kun Geralt tulikin paikalle niin jo helpotti <3 Ja tuo nopea, kevyt suukko oli jotenkin niiin latautunut, että ihan pidättelin hengitystä lukiessa! Ai ettien että. Toivottavasti nämä kaksi saavat kulkea yhdessä pitkän pitkän pitkän matkaa ♥

Otsikko: Vs: The Witcher: Kulje kanssani, K-11 (Geralt/Valvatti)
Kirjoitti: Maissinaksu - 17.02.2022 00:30:22

Draamaa, angstia, fluffia ja missing scene, kyllä kiitos! :D Lisäksi otsikkokin on viehättävä ja luo lukijalle (ainakin minulle) nipun höttöisiä mielikuvia.

Komppaan aiempia kommentoijia ja mutisen siitä, että kakkoskauden loppuun olisi kyllä kaivattu vähän Valvatin läsnäoloa! Ehkä tämä tosiaan meni hiippailemaan viiniä hakemaan, mikä selittää tämän poissaolon näppärästi, eh. :D

Lainaus

etenkin Vesemirin suru oli paistanut kauas, kun tämä kulki puun ympärillä pudonneita amuletteja keräämässä

Äää, tämä rutisti niin sielusta. :'<

Onneksi myöhemmin saatiin sitten hyvää yhteistä aikaa ja dialogia Geraltin ja Valvatin välille. Ja tuo hellä suudelma toimi niin hyvin, kuten myös vakuuttelut siitä, että heillä olisi myöhemmin aikaa toisilleen. Kuten myös kädestä tarttuminen. :D Näköjään tämä ship on hyvällä tavalla höpsäyttänyt minua viime viikkoina.

Niin suloinen illan päätös, kiitoksia. <3

- Mai

Otsikko: Vs: The Witcher: Kulje kanssani, K-11 (Geralt/Valvatti)
Kirjoitti: kaaos - 09.03.2022 07:14:34

Moi kommenttikampanjasta! Tykkäsin kun tää jatkui lopusta ja täähän oli melkein semmonen fix it-fikki. Jaskier, eiku Valvatti (tuohon nimeen on vähän vaikea kirjoja lukemattoman tottua) on kyllä ihanan messy tässä :') pöllittyine viineineen...

Mutta jos alku oli vähän humalaista angstailua ja draamaaa  hieman humoristisella otteella niin oi että miten iiihanan rakkaudellinen tuo loppu oli. Suudelma oli aivan täydellisesti kirjoitettu ja yhdessä kulkemisesta puhuminen liikuttavan toiveikasta.

Oli jotenkin super anti-toksista, että ne heti vähän tossa jutteli asioista ja geraltkin sanoi että haluaa kulkea valvatin kanssa.

Kiitos tästä, täydellinen iltasatu, jota en kuitenkaan iaksanut illalla kommentoida.. :)

Otsikko: Vs: The Witcher: Kulje kanssani, K-11 (Geralt/Valvatti)
Kirjoitti: Kineza7 - 16.03.2022 13:32:39

Kommenttikampanjasta terve!

Tämä oli niin ihana, että jäi mun mieleen pyörimään heti kun luin tämän, mutta en silti puhelimella saanut tätä kommenttia selvästikään kirjoitettua.
Mä nautin, kuinka sä kuljetit tätä tarinaa eteenpäin ja erityisesti pidin, miten kuvailit Geraltia. Täytyy kyllä kertoa, että itselläni ei ole muuta kuin sarjan katsominen takana, niin vähän sen mukaan tätä luin. Sai kyllä hymyn huulille kun työharjoittelussa lounastauolla hymyilin tälle typerän näköisesti (kukaan ei kyllä kommentoinut hymyilyäni, hyvä niin).

Lainaus

“Tule, vien sinut tapaamaan Ciriä, kunnolla tällä kertaa”, Geralt nousi lattialta ja ojensi Valvatille kätensä.

Tämä oli lempi kohtani, koska se edustaa niin paljon tässä sun fikissä, että en voinut olla muuta kuin pitämättä tästä. Myöskin tuo lopetus tälle fikille oli niiin ihana, että en ehkä kestänyt enkä kestä edelleenkään. Mä kaiken kaikkiaan pidin tästä erittäin paljon, sai hyvin kuviteltua päässään nämä tilanteet ja se on kyllä hyvä saavutus.

Lainaus

Missing scene (kakkoskauden viimeisen jakson loppuun jäin kaipaamaan lisää Valvattia, joten kirjoitin sitten sitä).

Tämä tieto sai myös hymyn huulelle. Onneksi kirjoitit!

Kiitos tästä!

Otsikko: Vs: The Witcher: Kulje kanssani, K-11 (Geralt/Valvatti)
Kirjoitti: Thelina - 20.08.2022 20:01:45

Onnea kommenttiarpajaisten voitosta! Olipa kivaa lukea vähän Witcheriä tänään ja tämä olikin aivan erinomainen - komppaan muita siinä, että minäkin jäin toisen kauden lopulla kaipaamaan Valvattia ja varsinkin Geralt/Valvattia :P Tuhoa kärsinyt sali palasi heti mieleen, kun alkoi lukea ja jotenkin näin surkeana viiniä latkivan Valvatin elävästi siinä pöydän äärellä. Tietenkin hänen ajatuksensa kulkevat synkkiä ratoja (vaikka olikin hauska ajatus, että "veljiinsä verrattuna Geralt oli suorastaan kohtelias" :D) joten oli ihanaa huomata, miten toiveikkuus ja rakkaus alkoivat lisääntyä ficin loppua kohti! Geralt on niin ihana tässä, taas pystyin näkemään kaiken silmieni edessä: miten hän istuu Valvatin viereen, tarttuu leukaan ja antaa Valvatin suudella. Ja ne silmät<3 Miten ihana ja lupaava voikaan olla tuo kuiskaus “Ei täällä, ei nyt” <3 samoin “Haluan, että kuljet kanssani”. Se sopii tosi hyvin tuohon otsikkoon myös! Kyllä tämä Geralt, Ciri ja Valvatti - perhe on parempi kuin se Valvatin kuvittelema kotileikki :D Kiitos tästä, olipa ihana.

Otsikko: Vs: The Witcher: Kulje kanssani, K-11 (Geralt/Valvatti)
Kirjoitti: Kelsier - 02.12.2022 11:21:39

Kommenttikampanjasta hei!

Olipas Valvatti ihana pohtiessaan asioita, ollessaan hieman mustis ja verratessaan Geraltia muihin noitureihin. Ja tietysti hirmuisen rakastunut! Oli hirmuisen tyydyttävää, kun hän pääsi suutelemaan Geraltia ja Geralt vielä vastasi siihen suopeasti. Alku varastettuine viineineen oli hauska, vaikka angstinen. ;D

Kiitos, kun kirjoitit! :-*

-Kel

Otsikko: Vs: The Witcher: Kulje kanssani, K-11 (Geralt/Valvatti)
Kirjoitti: Ygritte - 19.09.2023 21:06:44

Fikkien kirjoittaminenhan on mahtava keino paikkailla canonia, joten ihanaa, kun olet kirjoittanut tämän. Tämä iski suoraan Geralt/JaskieriaValvattia kaipaavaan sieluuni, sillä janoan tällä hetkellä juuri tällaisia ensi hetken hapuiluja heidän suhteessaan. No okei, rehellisyyden nimissä janoan kaikkea muutakin heidän välilleen.

En ole vielä ehtinyt lukea kirjoja (aloitin ensimmäisen tänään), mutta sarjan tunnelman olit onnistunut luomaan tähän todella hienosti! Pystyin kuvittelemaan paikat ja tilanteet, värit ja kaiken, äänensävyt ja ah. Niin ihana. Varsikin hetki, kun Geralt ei työnnä Valvattia pois vaan kumartuu vain supattelemaan hänelle kauniita lupauksia, vaikka suudelma ei aivan oikeaan hetkeen osukaan:3 Kovasti kiitoksia tästä!

Otsikko: Vs: The Witcher: Kulje kanssani, K-11 (Geralt/Valvatti)
Kirjoitti: Meldis - 21.11.2024 17:46:19

En ole vieläkään katsonut sarjaa, tai yritin ekaa jaksoa ja se jäi siihen. Tykkään niin paljon enemmän kirjoista, mutta ehkä vielä joskus. Mutta eipä tässä tarvinnut tietää kauhean tarkasti sarjan käänteitä, että tajusi missä mennään. Taustoitit hetken juuri sopivasti sellaisellekin, jolle sarja on tuntematon, mutta ei älyttömän yksityiskohtaisesti, että tylsistyisi. :) Valvatin ja Geraltin keskustelu oli niin vähällä rakennettu tosi monisyiseksi. Ihanaa oli etenkin, kuinka Geraltin kanssa Valvatti kerrankin uskaltaa näyttää tunteitaan, vaikka päällisin puolin hukuttaisi niitä viiniin. Ja oli ihanaa myös, miten Geraltille oli tärkeää painottaa ystävälleen, ettei tämän kuulunut kokea syyllisyyttä. ^^

Lainaus

Hän oli halunnut suudella toista niin kauan, että halu oli asettunut pysyväksi jomotukseksi jonnekin Valvatin sisuksiin.

Äää, en kestä, miten kauniisti kuvattu. <3 Miten osasitkin kuvata kaipuuta ja rakkautta näin upealla runoudella, missä myös tuntui Valvatin mieli, hän kun runoilija on. Upea kohta. Ja suudelma sen jälkeen oli upea myös. Geraltin vähäsanaisuus oli oikein paljon puhuvaa ja hänelle sopivaa. Tuosta "ei täällä, ei nyt" kumpusi hänen puolestaan myös kaipuu sekä velvollisuuden tunto, mikä oli jotenkin söpöä Geraltilta. Hänellä on vastuita, mutta tuntee myös ja haluaa, että tunteille on vielä aikaa. ^^ Kiitos tosi paljon tästä ihanuudesta!