Finfanfun.fi

Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Rinnakkaistodellisuus => Aiheen aloitti: Violetu - 25.12.2019 18:03:42

Otsikko: MCU: Silent night (Steve/Bucky), S
Kirjoitti: Violetu - 25.12.2019 18:03:42

Otsikko: Silent night
Fandom: Marvel cinematic universe (lopullinen sijoituspaikka: Rinnakkaistodellisuus)
Kirjoittaja: Violetu
Ikäraja: Sallittu
Genret: Kevyt Angst, Fluff, Slice of life.
Hahmot/Paritus: Steve/Bucky (voi toki halutessaan lukea myös platonisena ystävyytenä)

Summary: Miten hänen Buckynsa olikin muuttunut siitä äänekkäästä, flirttailevasta juhlien keskipisteestä täksi hiljaiseksi erakoksi, joka puhui enemmän käsillään ja katseellaan, kuin varsinaisilla sanoilla?


A/N: Hyvää joulua Crystedille, Waulishille & Beelsebuttille (joiden joulu- tai synttäritoiveista löytyi Stuckya)!
Jollei ole nähnyt Infinity waria tai Endgamea, tämän ei pitäisi spoilata. Jos on nähnyt kyseiset elokuvat:

Spoiler: näytä

 tämä on tavallaan endgame-fixit, Steve ei koskaan tehnyt sitä paskaa stunttiaan, jossa mukamas hankki menneisyydestä itselleen elämän. Hemmetti, olen vieläkin niin vihainen tuollaisesta kökkökamasta.

***


Silent night

Luminen niitty heidän alapuolellaan oli autio ja äänetön. Maailma oli ollut hiukan sekaisin Thanoksen jälkeen, jopa koko Wakanda oli saanut ylleen lumipeitteen.

"Kuuntele, Steve", Buckyn ääni oli käheä niin kuin oli ollut siitä lähtien, kun hän edellisen kerran heräsi kryoputkesta.

Steve kuunteli.
Vaikka hän kuinka pinnisteli, hän ei kuullut, mitä ikinä Bucky halusikaan hänen kuulevan.

"En minä kuule mitään."

"On niin hiljaista", Bucky hymyili lämpimästi, kuin Steve olisi ollut hänen mielestään hölmö. Miehen hymyssä oli kuitenkin myös surua.

Steve tönäisi Buckyn hartiaa pehmeästi omallaan ja hiljentyi sitten kuuntelemaan uudestaan.
Nyt hänkin kuuli sen. Hiljaisuuden, joka oli sininen, ja jotenkin elävä.

Bucky ei ollut halunnut muuttaa Wakandasta New Yorkiin Thanoksen jälkeen, ja Steve alkoi hiljalleen ymmärtää miksi.

Miten hänen Buckynsa olikin muuttunut siitä äänekkäästä, flirttailevasta juhlien keskipisteestä täksi hiljaiseksi erakoksi, joka puhui enemmän käsillään ja katseellaan, kuin varsinaisilla sanoilla?
Winter Soldierin täytyi olla haavana syvällä Buckyssa, kaikki se väkivalta, jonka ruumis oli tehnyt ilman tietoisen mielen lupaa.

Pakkanen pisteli iholla, ja maisema kimmelsi kuin joku olisi sirotellut kimallenauhaa lumelle.
He seisoivat rinnakkain, hartia hartiaa vasten niin kuin monta kertaa ennenkin koettelemusten edessä.
Nyt heitä vastassa ei kuitenkaan ollut taistelu tai vihollinen, jonka saattoi kamppailla ja lyödä maahan, vaan autio, hiljainen niitty.

Tämä hiljaisuus pelotti Steveä enemmän kuin mikään taistelu koskaan.


Hän saattoi melkein tuntea, miten Bucky liukui hänestä kauemmas, miten tuo outo hiljaisuus kurotti toista kohti jäisillä sormillaan, hyväili ja sulautui osaksi hänen ystäväänsä.


Steve tarttui Buckyn käteen omallaan ja puristi, saaden toiselta osakseen kulmien kohotuksen.


“Alatko pehmoilemaan, Stevie?” Buckyn kasvoilla kävi kiusoitteleva hymy, joka viilsi kipuna Steven sisuksissa.
Se oli kuin välähdys entistä Buckya.

“Ehkä”, Steve rykäisi, ettei ääni olisi särkynyt.

“Mennäänkö pian sisälle?” hän vinkkasi peukalollaan mökin suuntaan toivoen, että Bucky oli saanut jo hiljaisuudesta tarpeekseen. Hän ainakin oli.

Bucky pudisti kuitenkin päätään.

“Ei ihan vielä.”

Steve näki, miten Bucky antoi katseensa juosta kaukaisuuksiin, sellaisiin paikkoihin ja ajatuksiin, joihin Steve ei voinut häntä seurata.

Steve kietoi käsivartensa Buckyn ympärille, antoi rintansa painua toisen selkää vasten. Hän toivoi halauksen viestittävän, että hän oli siinä, ja ettei hänellä ollut aikomustakaan enää lähteä ja jättää Buckya.

Jotain lämmintä läikähti Steven sisällä, kun Bucky rentoutui, ja antoi päänsä nojata Steven hartiaan.


Hiljaisuuden rikkoi lopulta kavioiden kapse, nauru ja kiljunta, kun lauma wakandalaisia lapsia ilmaantui maisemaan, osa hevosen vetämässä kärryssä, osa suksilla.

Tämä erä hiljaisuuden kanssa oli ohi, ja Steve oli voittanut. Hän tiesi kuitenkin sisimmässään, että samanlaisia hiljaisuuksia tulisi vielä paljon lisää.



***

Otsikko: Vs: MCU: Silent night (Steve/Bucky), S
Kirjoitti: Crys - 26.12.2019 22:03:54

Hehehhe äää söpööö :D Ja kyllä olen aivan samaa mieltä tuosta mitä sanoit tuossa spoilernappulan sisällä :D
Kiva ajatus, että Bucky haluaisi takaisin Wakandaan, ymmärrän kyllä miksi kun se on kuitenkin ollut hänelle ainut paikka sodan jälkeen missä hän on ollut turvassa ja saanut levähtää. Hiljaisuuden kuunteleminen on kyllä ihanaa :D Vaikka näköjään hiljaisuus hieman hirvittääkin Steveä :D Kiva että hän voitti kuitenkin Buckyn hiljaisuudelta itselleen. Ihanaa kuvailua myös, varsinkin tämä:

Lainaus

Pakkanen pisteli iholla, ja maisema kimmelsi kuin joku olisi sirotellut kimallenauhaa lumelle.

Ah!

Kiitos tästä, olipas ihana!
-Crys

Otsikko: Vs: MCU: Silent night (Steve/Bucky), S
Kirjoitti: Fiorella - 26.12.2019 23:31:25

Lainaus

Steve kietoi käsivartensa Buckyn ympärille, antoi rintansa painua toisen selkää vasten. Hän toivoi halauksen viestittävän, että hän oli siinä, ja ettei hänellä ollut aikomustakaan enää lähteä ja jättää Buckya.

Voi ihanuus. <3

Kiitos tästä söpöstä ficistä!

Otsikko: Vs: MCU: Silent night (Steve/Bucky), S
Kirjoitti: Beelsebutt - 28.12.2019 13:39:25

Ooh ääh uuh, voi sinnuu! Kiitos nyt tästä, onhan tämä aivan makoisa ennakkosynttärilahja ja -joululahja samalla että oksat pois! <33 Oon täysin samaa mieltä ton sun spoileritagin alla olevan kommentin kanssa, se tuntui jotenkin kovin irralliselta hommalta ja alkoi vaan ärsyttää leffan jälkeen. Mutta onneksi meillä on fixitit <3

Huu, täähän oli aivan siinä angstisuuden rajamailla horjuileva varsinkin tuon loppukaneetin kanssa! Mutta mää oon sitä mieltä, että Stevie kaipaa vain erilaista ajattelumallia, ei hiljaisuus (tai Bucky) ole häntä sulkemassa pois vaan he kaikki voivat harrastaa kivaa kolmenkimppaa! ;D Sori, kommasin just K18-ficin niin on aivot vielä vähän riettaalla.

Mutta ai että tykkäsin tästä haikeudesta, kuinka verrattiin New Yorkin meluisuutta Wakandan rauhaan ja hiljaisuuteen. Kuinka jälkimmäinen oli se oikea ratkaisu vasta elämäänsä ja minuuttaankin etsivälle ja paikkaavalle Buckylle. Ja enpä usko sen olevan pahitteeksi Stevellekään, varsinkaan kun sen voi jakaa oman kultsipuppelin kanssa <3

Okei, tajuan kyllä mitä hiljaisuus tässä nyt Stevelle tarkoittaa, kryokylmiä sormia kahmimassa Buckya mukaansa, tai oletan sen tarkoittavan, mutta äh. Minusta tuntuu niinkuin nämä kaksi hahmoa tässä nyt ajattelevat samaa asiaa mutta kuitenkin eri asiaa ja että heidän pitää vain saada yhdistettyä nää kaksi eriä samaksi, vähän kuin symboloiden kahden ihmiskohtalon kietoutumista toisiinsa! Ooh, menipä yleväksi ;D

Mahtavanupea ficci joka laittoi ajattelemaan ja pohdiskelemaan oikein urakalla!

Kiitos <3333


(pst. "kiitos" korvamadosta, arvaa mikä laulu nyt korvissa soi ::) )

Otsikko: Vs: MCU: Silent night (Steve/Bucky), S
Kirjoitti: Gavry1 - 28.12.2019 20:55:57

Ihanan söpö talvinen ficci ja vielä lempiparituksestani! (helvetin Endgame  >:( >:( >:(). Sopisiko, että käännän sen venäjäksi ja julkaisen käännöksen, johon tulee tietenkin linkki sinun alkuperäiseen tekstiin ja sinun nimi sen kirjoittajana, venäjänkielisessä Winter Temporary Fandom Combat? Olisin todella kiitollinen luvasta!

Otsikko: Vs: MCU: Silent night (Steve/Bucky), S
Kirjoitti: Kelsier - 02.01.2020 12:21:26

Kommenttikampanjasta hei!

Tämä oli kivan suloinen. Rauhallinen Stucky tuntuu minusta vähän erikoiselta, mutta ehkä yhdistän heidän ihmissuhteeseensa aina enemmän tiettyä angstisuutta :)

Lainaus

ja maisema kimmelsi kuin joku olisi sirotellut kimallenauhaa lumelle.

Tämä oli minusta tosi hieno ilmaus. Jotenkin kivan ristiriitainen, kun kimallenauha on keinotekoinen tuote (mielikuva glitteristä oli vahva). Meinaan kun yleensä kimmellystä verrataan johonkin luonnossa esiintyvään esim. vesipisaroihin tai timantteihin. Raikas ja ajatuksia herättävä ilmaisutapa siis. ::)

Kiitos tästä tunnelmapalasta!

Otsikko: Vs: MCU: Silent night (Steve/Bucky), S
Kirjoitti: Waulish - 31.01.2020 12:34:57

Tämä pieni tarina on jotenkin niin eheyttävä ja parantava lukukokemus. Tästä tulee levollinen ja lohdullinen fiilis, sellainen että asiat ehkä vielä järjestyvät, tavalla tai toisella, vaikka vaikeudet eivät olekaan vielä ohi. ♥

Teksti tavoittaa mielestäni oivasti Buckyn melankolisen, etäisen ja tavoittamattoman puolen. Kontrasti entiseen Buckyyn on suuri, ja se on ymmärrettävää, kun miettii, mitä kauheuksia Bucky on joutunut kokemaan. Minua puhuttelee se, miten Bucky imeytyy hiljaisuuteen ja lipuu pois ilman, että Steve voisi häntä seurata. Ihmissuhteessa kuin ihmissuhteessa on asioita, joita toinen ei ole käynyt läpi; paikkoja, joihin toinen ei pääse. Se on hyytävä ajatus, mutta samalla lohtua tuo se, ettei Steve aio luovuttaa eikä lähteä. Steve voittaa tämän taistelun, ja toivottavasti vielä tulevatkin taistelut. :-*

Lainaus käyttäjältä: Violetu - 25.12.2019 18:03:42

Steve kietoi käsivartensa Buckyn ympärille, antoi rintansa painua toisen selkää vasten. Hän toivoi halauksen viestittävän, että hän oli siinä, ja ettei hänellä ollut aikomustakaan enää lähteä ja jättää Buckya.

Ihaninta ikinä. Tämä kosketus ja kontakti viestittää niin paljon. Sydämeni sulaa.

Hiljaisuuden todella voi joskus kuulla, jos keskittyy. Vaikka tässä tarinassa hiljaisuudella on synkempikin merkitys, se on kuitenkin myös kaunista ja herkkää. Kaiken kruunaa upea maisema kimaltelevine lumipeitteineen. Tämän hetken pystyy hyvin kuvittelemaan ja näkemään mielessään.

Kiitos kovasti aivan ihanasta joululahjayllätyksestä! :-* -Walle

Otsikko: Vs: MCU: Silent night (Steve/Bucky), S
Kirjoitti: phoenike - 17.01.2021 00:59:36

Olipas ihana tunnelmointi, surumielinen mutta kuitenkin toiveikas.

Lainaus

Tämä erä hiljaisuuden kanssa oli ohi, ja Steve oli voittanut. Hän tiesi kuitenkin sisimmässään, että samanlaisia hiljaisuuksia tulisi vielä paljon lisää.

Ai että <3