Hän oli tuleva sankari ja kestäisi mitä vain missä hyvänsä olosuhteissa, Izuku päätti silmät kiiluen.Ihana Deku, voin niin hyvin kuvitella tämän sillain visuaalisesti ;D Dekulla sellainen päättäväinen ilme kasvoillaan ja kaikkea. Voi poika rakas ♥
Tuli sellainenkin hauska skenaario mieleen, jossa pojat heräävät aamulla ja Izuku uiskentelee kunnon hikilammikossa. Sitten pitää selitellä Todorokin kysyvälle olemukselle jotain lämpimästä yöstä, ja Todoroki on tyyliin "...pahoittelut", kun tajuaa heti, että kyseessä oli kyvyn mukanaan tuoma käytännön hankaluus. Sitten Izuku vispailee käsiään paniikissa ja vakuuttaa kivenkovaan, ettei mitään ongelmaa edes ollut. ;DApua, siis voisin niin kuvitella tämän ;D Tuo olisi niin Dekua, olla nyt itse pahoillaan ja noloissaan jostain, mikä on periaatteessa Todorokin "vika"! En panisi yhtään pahitteeksi, vaikka tällaisen pienen jatko-osan kirjoittaisitkin, vink vink ;)
"Älä ota paineita", Todoroki hymähti ja kääntyi kohti kylpyhuonetta.Hah, paineiden ottamatta jättäminen ja Deku eivät sovi kyllä samaan yhtälöön ;D
"E-enhän minä...!"
"Kanssasi nukkuminen sai olon tuntumaan ihanan turvalliselta."Voi äää miten lällyä ja niin söpöä, niin viatonta 🥺🥺 Ihanat muruset.
"Mukava kuulla", Todoroki sanoi hämillään kuin ei olisi osannut ajatellakaan, että joku sanoisi siten. Se taas sai Izukun sydämen lepattamaan.
"Ja jos se sinulle sopii, tahtoisin nukkua yhdessä jatkossakin."