Finfanfun.fi

Originaalit => Sanan säilä => Aiheen aloitti: Lyra - 18.03.2016 16:22:07

Otsikko: Muistojen kauneudesta ja katoavaisuudesta / S
Kirjoitti: Lyra - 18.03.2016 16:22:07

Ficin nimi Muistojen kauneudesta ja katoavaisuudesta
Kirjoittaja Lyra
Varoitukset -
Ikäraja S
A/N Tämä fic on omistettu Ookalle Salainen ystävä (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41727.msg796862#msg796862) -haasteen kautta. Toivomuksessa ei puhuttu originaaleista mitään, mutta otin hiukan vapauksia ja toivon kovasti, että kelpaa
Kirjoittaessani kuuntelin tämän (https://www.youtube.com/watch?v=LiAWP_mcIzY) linkin takaa aukeavaa musiikkia. Omasta mielestä se sopii tunnelmaan. Jos haluaa kuunnelle samalla niin siitä vaan. Mutta olkaa hyvä.

Muistojen kauneudesta ja katoavaisuudesta

Pienet keijut leijuvat ilmassa. Niiden siivet kimaltelevat auringonsäteiden valossa. Kevyt tuuli liikuttelee keijuja edestakaisin. Se puhaltaa niiden hiukset ilmaan ja laskee ne sitten alas. Keijujen siivistä kuuluu kilinää ja kuulostaa aivan siltä kuin tuhannet tuulikellot soisivat samaan aikaan. Niitty keijujen alla on täynnä erivärisiä kukkia. Punaiset liljat nostavat päätään narsissien ja kissankellojen lomasta. Pienemmät keijut leikkivät hippaa kukkien välissä. Ne liikkuvat niin nopeasti, että silmä ei aina ehdi tavoittaa liikettä. Keijujen asut ovat sinistä taivaan lasia. Niissä kimaltelee seitsemän valtakunnan tähdet ja viiden vuoden kesä. Keijut hohtavat valoa, vaikka sitä ei kaikesta kirkkaudesta erota. Taivas on sinikirkas. Pilviä ei näy. Ilmassa tuoksuu vastaleikattu nurmikko. Huolettomuuden voi aistia. Jossain niityn heinikon välissä näkyy liikettä, kun vaalea kani loikkaa laiskasti eteenpäin.

Kuva tummuu. Hetkeksi tulee aivan pimeää. Sitten kuuluu lapsen naurahdus ja voikukan siemenet lennähtävä keijuparven läpi tuulen mukana. Nauru kaikuu ilmassa. Keijut jatkavat tanssiaan. Heinikosta hyppii valoon hetkeksi vaalea kani ja sen jälkeen kolme muuta pienempää täplikkäistä. Joku keijuista aloittaa laulun. Luonto ei hiljene sitä kuuntelemaan, vaan yhtyy mukaan. Yksi keijuista lentää pois muiden luota. Se tulee lähemmäs. Kellertävät pienet kädet nousevat ylös ja peittävät maiseman. Keiju jää käsien väliin ja kädet yrittävät tavoitella pientä lentävää olentoa.

Kuva värähtää. Keiju tulee lähemmäs. Se lentää käsien välistä ja nousee näkökentän ulkopuolelle. Hetken päästä otsalla tuntuu viileä suudelma ja uusi naurahdus täyttää ilman.

Keskellä niittyä lojui kori. Korissa oli lapsi, jonka kädet kurottelivat kohti tyhjää ilmaa edessään. Ja lapsi nauroi.

Kuva katoaa kokonaan. Sen muistokin on jo pyyhkiytynyt pois. Monen vuoden jälkeen lapsi on kasvanut, eikä häntä voi enää kutsua lapseksi. Hän katsoo harmaata tyhjää niittyä edessään, eikä näe keijuja, jotka vilkuttavat hänelle hyvästit.

Otsikko: Vs: Muistojen kauneudesta ja katoavaisuudesta / S
Kirjoitti: Ooka - 21.03.2016 09:36:11

Pidän tästä koko tekstistä todella paljon! Tekstiä lukiessa pystyy näkemään mielessään keijujen menoa ja miljöötä todella hyvin. Eikä yhtään haittaa, että otit vapauksia! Olen kiitollinen ja tekstisi on enemmän kuin tervetullut :)

Nämä lausahdukset jäivät myös pyörimään mieleen, ne vain jotenkin kolahtivat minuun ;-; :

Lainaus

Keijujen siivistä kuuluu kilinää ja kuulostaa aivan siltä kuin tuhannet tuulikellot soisivat samaan aikaan.

Lainaus

Hetken päästä otsalla tuntuu viileä suudelma ja uusi naurahdus täyttää ilman.

Lainaus

Monen vuoden jälkeen lapsi on kasvanut, eikä häntä voi enää kutsua lapseksi.

Lukaisin tämän myös toisen kerran musiikin kanssa ja musiikkikin sopii todella hyvin mukaan :)

Äh, kamalaa kun en oikein osaa kommentoida mitään... mutta pidän tekstistä ja olen todella tyytyväinen, että osuit salaiseksi ystäväkseni ! 

Otsikko: Vs: Muistojen kauneudesta ja katoavaisuudesta / S
Kirjoitti: Tippi - 22.09.2016 22:08:48

Kommenttikampanjasta tervehdys! :)

Pistit kampanjaan yhdeksi kommentoitavaksi vaihtoehdoksi listauksesi, ja nappasin tämän sieltä melkein summamutikassa. Olen kyllä erittäin, erittäin tyytyväinen, että valitsin tämän, sillä tykkäsin tästä kovasti! Jostain syystä keijuaiheiset tekstit ovat minun makuuni... :D

Kuvailusi oli aivan uskomattoman upeaa, tätä lukiessa suorastaan näin, kuinka keijut leijuivat tuulessa ja miten luonto kukki niiden ympärillä. Tunnelma oli lähes käsinkosketeltava! Pidin siitä, miten sulavasti liikuit kepeästä kesäpäivästä vähän tuonne surullisempiin tunnelmiin, siihen miten lapsi kasvoi eikä enää nähnyt keijuja ja ilmeisesti menetti siis jotain tärkeää.

Kielesi oli siis ihastuttavaa, mutta paikoin sanaa keiju toisteltiin turhan usein, sen olisit voinut koettaa korvata jollain muulla ilmaisulla. Muutoin kieli oli erittäin sulavaa ja onnistunutta, ja ihailen sitä, miten paljon sait kerrottua näin pienessä sanamäärässä. :)

Luin tämän ensin kerran läpi, ja toisella kerralla kuuntelin musiikkia samalla, ja se toi kyllä aivan omanlaisensa lisäyksen lukukokemukseen.

Seuraavaksi lempikohtiani:

Lainaus

Punaiset liljat nostavat päätään narsissien ja kissankellojen lomasta.

Kaunis ja omaperäinen tapa ilmaista asia.

Lainaus

Keijujen asut ovat sinistä taivaan lasia. Niissä kimaltelee seitsemän valtakunnan tähdet ja viiden vuoden kesä.

Seitsemän valtakunnan tähdet ja viiden vuoden kesä, niin upeaa ja kaunista! ♥♥♥

Lainaus

- - voikukan siemenet lennähtävä keijuparven läpi tuulen mukana.

Tämänkin kohdan saatoin suorastaan nähdä tapahtuvan.

Lainaus

Luonto ei hiljene sitä kuuntelemaan, vaan yhtyy mukaan.

Oikein hieno!

Kiitokset tästä, oli ilo lukea tämä, pitääkin mennä vilkuilemaan muitakin tekstejäsi! :) Ja ai niin, pidin mielettömästi tämän nimestä! :)