Finfanfun.fi
Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Toinen ulottuvuus => Aiheen aloitti: Mort - 01.12.2015 21:27:13
-
Ficin nimi: Ärhäkkä peruna ja muita sattumuksia
Kirjoittaja: Mort
Ikäraja: K-11
Fandom: Supernatural
Genre: Huumorista angstiin ja kaikki siihen välille sopivat tyylilajit
Hahmot: Winchesterin veljekset, Castiel ja Crowley mm.
Vastuuvapaus: En omista mitään enkä hyödy taloudellisesti mitenkään tämän kirjoittamisesta.
Varoitukset: Ei vielä varoituksia, lisäilen, jos tarve vaatii.
A/N: Meinasin jo olla kirjoittamatta joulukalenteria tänä vuonna, mutta tässä sitä ollaan. Ja vielä valloittamassa uutta fandomia - toivon totisesti, että saan pidettyä hahmot edes rahtusen canonina. Mitään selvää suuntaa tällä ei vielä ole - tässä on nyt se reipas 20 päivää ottaa selvää, mihin tämä meidät - tai ainakin minut - vie. Mutta tämän suuremmitta puheitta, polkaistaan homma käyntiin ja aloitetaan joulunodotus kera veljesten, enkelien ja demonien unohtamatta tietenkään muitakaan otuksia. ^^
****
1. Ärhäkkä peruna
Sam katsahti veljeään, joka näytti tuijottavan edessä avautuvaa maantietä yhtä keskittyneesti kuin pari tuntia aikaisemminkin.
He olivat matkalla Nebraskaan uuden jutun perässä, kuten aina. Dean ei ollut puhunut mitään hetkeen ja se alkoi tuntua jo häiritsevältä.
"Väitätkö, että tämä hiljaisuus johtuu siitä perunasta?" Sam kysyi hetken pohdinnan jälkeen.
"Se ei ollut peruna", Dean vastasi.
"Perunalta se näytti..."
"Se ei ollut peruna, se oli ärhäkkä peruna."
"Ei se tee perunasta ärhäkkää, jos et itse osaa käsitellä sitä ja se lentää lattialle."
Dean mulkaisi Samia niin murhaavalla katseella, että nuorempi veljeksistä sulki suunsa virne huulilla kareillen.
Hiljaisuus ei vaivannut enää niin paljon.
****
A/N: Kuten totesin ja ensimmäinen osa varmasti osoitti, tutkimattomat ovat ja tulevat olemaan veljesten ja tämän joulukalenterin tiet...
-
Buahahahaa, ärhäkkä peruna ;D Ihanaa, ettei kaikki Winchesterien huolet ole aina niin kuolemanvakavia.
Molemmat hahmot tuntuivat itseltään, Dean kypsästi syyttää viatonta perunaa ja Sam naureskelee (olemattomaan) partaansa. Jään ehdottomasti seurailemaan tätä, jännä nähdä mihin tässä vielä mennään :P
~Violet
-
Violetu: Kiitos paljon kommentistasi. Ja joo, mielestäni Winchesterit tarvitsevat välillä tällaisia kevyempiäkin murheita. :D Kiva kuulla, että tälle löytyy edes yksi seuraaja ja nyt alkaa olla jo hieman käsitystä, mihin tämä on menossa ja jos vain saan idean pidettyä kasassa, niin tästä tulee ihan mielenkiintoista. ;D
****
2. Irtirevitty sydän
"Mitä jos se ei olekaan ihmissusi?" Sam totesi nostaessaan katseensa ylös kannettavansa näytöstä.
Hän nousi seisomaan ja venytteli raajojaan, jotka olivat jäykistyneet tuntikausia jatkuneiden tutkimusten seurauksena. Niskasta kuului iljettävä rusahdus.
"Miten niin ei ole ihmissusi? Sydän on revitty rinnasta ja sitä ei löydy mistään. Ilmiselvä ihmissusi."
"Jälki on liian siistiä ollakseen ihmissuden tekosia."
"Eli tarvitaan enemmän verta ja suolenpätkiä, että se olisi hukan askareita? Hyvä on, mitä veikkaat syylliseksi?"
"Varjodemonia."
Dean kurtisti kulmiaan ja mietti Samin sanoja.
"Ja mitä demoni tekisi sydämellä?"
Sam kohautti olkiaan. Dean oli esittänyt varsin hyvän kysymyksen, joka ei selviäisi itsekseen - olisi palattava tutkimusten pariin.
****
-
"Eli tarvitaan enemmän verta ja suolenpätkiä, että se olisi hukan askareita? Hyvä on, mitä veikkaat syylliseksi?"
Hukan askareita :'D ihana sananvalinta.
Jee, mahtavaa jos tähän on muodostumassa jotain juonentynkää, sellaiset on aina kivoja. Tykkäsin otsikostakin, miellyttävän vahva.
Onnistuin jotenkin lukemaan varjodemonin voldemortina, apua xD
-
Violetu: Hih, kiitos taas kommentistasi. Mukava kuulla, että tämä miellyttää. Ja huh, toivon mukaan Volde ei sentään eksy tähän ficciin mukaan. :DD
****
3. Yllättävä ymmärrys
"Keksin sen!"
"Piirakan, jossa yhdistyy kaikki suosikkimakuni?"
Sam hymähti huvittuneena.
"Niinhän sinä toivot, mutta ei. Muistatko ne varjodemonit, joiden kynsistä pelastuimme Chicagossa?"
Kyllä Dean muisti. Muisti ne paskiaiset, jotka tottelivat Megiä ja hyökkäsivät heidän kimppuunsa, kun isä oli vielä elossa. Dean pudisti huomaamattomasti päätään ja katkaisi ajatuksenjuoksun ennen kuin se ehti jatkua pidemmälle.
"Miten Chicago liittyy tähän?"
"Niiden kutsumiseen tarvitaan alttari ja taitoa..."
Sam jätti ajatuksen leijumaan heidän välilleen. Hän uskoi, että Dean saisi siitä kiinni, kun vain tarpeeksi yhdistelisi palasia toisiinsa. Ja siinä se lopulta tuli. Niin monesti Sam oli nähnyt sen saman ymmärryksen palon syttyvän veljensä silmiin.
"Crowley."
****
-
****
4. Vanhassa vara parempi
Siitä lähtien kun Dean oli ymmärtänyt, että Crowley oli sotkeutunut mukaan kuvioihin, ei hän voinut lopettaa miettimästä, mitä sillä kierolla paskiaisella oli mielessään.
Oli mukava tietää, että vastassa oli tuttu vastustaja - Crowleysta kun ei tuntunut pääsevän eroon kirjaimellisesti kirveelläkään.
Toinen puolisko yritti kovasti hokea, että jos kyseessä oli Crowley, olisi viisaampaa hypätä Impalan rattiin ja kaasuttaa pois taakseen katsomatta.
Ongelma oli, että Dean ei ollut tottunut luovuttamaan eikä se tullut kyseeseen nytkään. Ja hänellä oli niin paljon kaunoja hampaankolossa sitä kusipäätä kohtaan,
että tuntuisi hyvältä pitkästä aikaa upottaa nyrkki sänkiseen poskeen.
Ehkä sanonta "vanhassa vara parempi" piti sittenkin paikkansa.
****
-
A/N: Pahoittelut suuresti, että eilinen luukku tulee näin myöhässä - viikonloppu oli astetta kiireisempi. Mutta eilinen luukku onkin sitten triplaraapale ja mukana tulee myös tämän päivän luukku. Ja oikein hyvää itsenäisyyspäivän viimeisiä minuutteja kaikille. ^^
****
5. Tanssivia pölyhiukkasia
"Onko Castielista kuulunut mitään?" Sam kysyi.
Dean pudisti päätään.
"Ei pihaustakaan, vaikka liitin rukoukseen muutaman alamaailman tehostesanankin."
Veljekset olivat ajatelleet, että enkelistä olisi apua Crowleyn kohtaamisessa, mutta ilmeisesti kyseinen toveri oli jälleen kiinni taivaallisissa tehtävissään.
Niin tuntui tapahtuvan harmittavan usein.
"Eiköhän ole aika lähteä ottamaan selvää, mitä se mulkero suunnittelee. Cass tulee, jos on tullakseen.", Dean totesi.
Muutamaa hetkeä myöhemmin Dean parkkeerasi autonsa hylätyn varaston pihamaalle. Päivä oli kääntynyt illaksi ja taivaalle lipuneet pilvimassat lupailivat sadetta.
Vain yksinäinen kulkukoira näytti tonkivan täysinäistä roskapönttöä helpon aterian toivossa.
"Vaikuttaako tämä liian helpolta?"
"Niinkin voisi sanoa. Mennään tekemään tästä vaikeampaa."
Painava rautaovi päästi valittavan äänen, kun pojat väänsivät sen väkisin auki. Vaikutti siltä, ettei kukaan ollut käyttänyt sitä vuosiin.
Tuuli käytti myös tilaisuuden hyväkseen ja livahti poikien ohitse edeltä halliin nostattaen pölyhiukkaset tanssimaan taskulamppujen luomiin valokeiloihin.
"Varsin sotkuista. Oletteko nyt aivan varmoja, että olemme oikeassa paikassa?"
"Cass, kuinka helvetin monta kertaa pitää sanoa, että älä tee noin", Dean manasi.
"Tee miten?"
"Ilmesty selän taakse noin hiljaa."
"Anteeksi?"
Enkelin ilme oli enemmän hämmentynyt kuin anteeksipyytävä, joten Dean tiesi, ettei Cass ymmärtänyt taaskaan, mitä oli tehnyt väärin.
"Jos te saitte parisuhdekriisinne ratkaistua, niin voisimmeko jatkaa demonien metsästystä?" Sam kysyi turhautuneena.
Samalla hetkellä hallin perältä kuului kolahdus. Kolmikko vilkaisi toisiaan ja siirtyivät vaitonaisina hallin sisälle.
He hiippailivat vanhojen romujen suojissa lähemmäksi aluetta,josta kolahdus oli kuulunut.
"Tulkaa esiin, idiootit. Tiedän, että olette siellä", tuttu ääni sanoi.
Winchesterit ja Castiel tekivät, kuten oli kehotettu ja astelivat maireasti hymyilevän Crowleyn eteen.
"Pojat. Castiel. Aina yhtä mukava nähdä."
"Tunne ei ole molemminpuolinen", Dean totesi.
"Mikä teidät tänne tuo?" Crowley jatkoi välittämättä Deanin kommentista.
"Varjodemonisi."
"Oi, ei se ole minun. Mutta olemme täällä samoissa asioissa ja koska olen niin ystävällinen helpotin tehtäväänne ja palautin sen sinne, minne se kuuluukin. Nähdään taas, pojat."
Pölyhiukkaset jatkoivat tanssahteluaan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
6. Irstaileva terapiaistunto
"Onko löytynyt mitään?"
"On, paljonkin."
"Niinkö? Mikset sanonut mitään?"
"En uskonut, että haluaisit tietää."
Sam kummasteli veljensä sanoja ja siirtyi sen verran, että pystyi näkemään tietokoneen näytön. Hän luuli näkevänsä lehtien uutisotsikot - he olivat muutaman päivän ajan yrittäneet löytää jotain, jonka avulla pääsivät Crowleyn jäljille. Sen sijaan kone pyöritti videota, jossa nainen kumartui niin hämmentävään asentoon, ettei Sam ollut tiennyt, että se oli edes mahdollista.
"Dean, tuo ei auta löytämään Crowleya", Sam moitti veljeään.
"Se auttaa minua keskittymään."
"En halua kuulla enempää."
"Se on kuin terapiaa, murheet unohtuu ja sen jälkeen on aivan kuin uudestisyntynyt."
"Irstaileva terapiaistunto?"
"Täsmälleen niin."
****
-
Hohoo Deanin ja Castielin parisuhdekriisi! ;D
Tällä haavaa ei irtoa mitään tämän järkevämpää kommenttia (itse kullakin oli odotettua kiireisempi viikonloppu), mutta jeee, lisää luukkuja!
Jään tänne väijymään ja odottamaan seuraavia :DD
~Violet
-
Ooh, SPN-kalenteri, toiveeni on kuultu ;D pakko tulla antamaan tagikommentti, ja muutenkin nyt kommaamaan, koska tämä on jotenkin tosi ihana. En yleensä lue mitään Supernaturalista suomeksi, koska poikien luonteet on vaikea saada oikeanlaisiksi meidän kielellä, mutta sä olet onnistunut siinä erinomaisesti. Jopa näin lyhyissä pätkissä sekä Sam, Dean, Cas että Crowleykin ovat ihan omia itsejään.
Tykkään siis kovasti ja jään innolla odottamaan seuraavia luukkuja :-D
-
Tääki on vähän tämmönen tägikommentti, kun haluan saada ilmoituksen uusiin vastauksiin viesteissä aina kun uusi osa tulee. En ole pitkään aikaan lukenut edes Supernatural-ficcejä ja sarjan itsensäkin katsominen on ollut viimeiset kaksi ja puoli kautta vähän epäsäännöllistä säätämistä allekirjoittaneen kohdalla, mutta kyllähän sitä nyt joulukalenteri aina maistuu! Tää on just helmi. Kommentoinen vähän paremmin ja rankentavammjin jahka löydän sielustani jotain järkevää sanottavaa, mutta jatka nyt hyvä ihminen samaan malliin :)
jjb
-
Violetu: Kiitän jälleen. Ei ole joulukalenteria pientä parisuhdekriisiä eiku.. No mut haah, kiva kuulla, että mulla on väijyviä lukijoita. ^^
Nerevar: Kiitos, kiitos. Kiva kuulla, että hahmot ovat pysyneet oikeanlaisina ja mulla on vähän samaa ongelmaa, että dialogi varsinkin kuulostaisi paljon paremmalta englanniksi, mutta hyvä jos tämä toimii myös näin suomeksi. :D
jossujb: Tägikommentit ovat sallittuja siinä missä muutkin. (: Kiva kuulla, että maistuu ja toivotaan, että pysyy maistuvana aina jouluaattoon asti. :D Kiitos kommentistasi. ^^
A/N: 7. luukku kehään ja se venähti tuplaraapaleen mittoihin - pitkästä aikaa pääsin sellaisen sujuvan dialogin kirjoittamisen makuun enkä sitten raaskinnut jättää sitä tyngäksi. Tästä tuli yksi suosikkiluukuistani. :D
****
7. Viheliäinen anagrammi
Kello oli kymmenen minuuttia yli neljä aamuyöllä, kun Deanin puhelin pärähti soimaan. Vanhempi veljeksistä haparoi pimeässä,
löi varpaansa yöpöytään samalla kun etsi puhelintaan vaimentaakseen sen. Kuka piru saattoi soittaa siihen aikaan?
Dean löysi puhelimen ja vilkaistuaan sen näyttöä, unohti ajatuksensa hylätä puhelu.
"Crowley?"
"Äh, pilasit yllätykseni. Kaipasitko minua?"
"Kuin nainen tiettyä aikaa kuukaudesta."
"En halua tietää, miten sinä tiedät niin paljon naisten hormonitoiminnasta."
"Oliko sinulla asiaa, Crowley. Nukkuminen kiinnostaa minua enemmän kuin sinun kanssasi juoruaminen."
"Dean, Dean, Dean, älä ole niin tyly. Olin juuri antamassa vinkin, missä olen tällä hetkellä."
"Noh?"
"Mitä noh?" Crowley kummasteli.
"Se vinkki..."
"Sinä se et koskaan opi."
"Anna tulla nyt vaan", Dean tivasi.
"Kannat eleet, etten lankea, annat elkeet, lanteen ekat, telakan teen, talteen ekan."
Linjalla oli hetken aikaa hiljaista.
"Olet aina ollut vaikeasti ymmärrettävä, mutta pitäisikö tuosta oikeasti saada jotain irti", Dean kummasteli.
"Se on anagrammi, idiootti!" Crowley huusi puhelimeen niin lujaa, että viereisellä sängyllä istuva, täysin hereillä oleva ja puhelua mielenkiintoisena seuraava Samkin säpsähti.
"Tiesitkö, että sinulla on vakavia itsehillintä- ja vihanhallintaongelmia? Niiden hallitsemiseen löytyy erilaisia kursseja, joita sinun kannattaisi harkita."
"Hyvää yötä, Dean."
"Hyvää yötä, Crowley."
Dean sulki linjan, laski puhelimen alas ja vilkaisi Samia.
"Oletkin sopivasti hereillä. Meillä on anagrammi ratkaistavanamme."
****
A/N: Kuka ratkaisee Crowleyn anagrammin? ;D
-
****
8. Antelias yksilö
Sam oli levittänyt kartan Impalan nokkapellille ja tutki sitä miettien, mikä olisi Nebraskasta lyhin ja nopein reitti Missourin Lake Annetteen - kaupunkiin,
jonka väkiluku oli yltänyt kolminumeroiseen lukuun vuonna 2010. He olivat selvittäneet Crowleyn anagrammin ja se oli ohjannut heitä kyseiseen suuntaan.
Vielä pojilla ei ollut tietoakaan, minkä vuoksi demoni kyläpahasessa majaili.
Dean ilmestyi Samin vierelle ja kumartui myös vilkaisemaan karttaa. Vanhempi veljeksistä oli käynyt hakemassa tarvikkeita pienestä huoltamosta, jonka pihaan he olivat pysähtyneet.
"Ilmeisesti löysit kaiken ja enemmänkin", Sam totesi vilkaistuaan ostoskassia.
"Mitä voin tuohon sanoa? Myyjätär sattui vain olemaan hieman anteliaampi yksilö", Dean vastasi ja iski silmää merkityksellisesti.
****
-
****
9. Arvokas päiväkirja
Sam selaili isänsä päiväkirjaa niin kuin monesti aikaisemminkin. Sen sivut olivat nähneet parempiakin aikoja. Osalle sivuista oli - tahroista päätellen - loiskunut kahvia, oli repeytymiä,
jotka oli teipattu kasaan useamman kerran. Sivut pursuilivat lehtileikkeitä ja tekstiä - sivumarginaaleihin oli kirjattu pieniä, mutta oleellisia ja tärkeitä huomautuksia.
Sam juoksutti sormiaan tutun aukeaman ylitse ja muisti jokaisen virkkeen, joka niille kahdelle sivulle oli tallennettu. Ne sivut olivat pelastaneet heidät useammastakin hankalasta paikasta. Aiemmin Sam ei ollut antanut kirjalle suurtakaan arvoa, mutta nykyään tilanne oli toisin. Sam oli kasvanut, vanhentunut ja ymmärsi enemmän. Ja olihan kirja ainoa, arvokas asia, mitä isästä oli jäljellä.
****
-
A/N: Meni niin myöhäiselle tämän päiväisen luukun julkaiseminen, että lämätään mukaan myös huominen. Tälle päivälle triplaa, joka on jaettu kahteen osaan. :D
****
10. Outoja tapoja
"Teillä ihmisillä on omituisia tapoja", Castiel tuumasi.
Enkeli oli ilmestynyt muutamaa minuuttia myöhemmin, kun Dean oli esittänyt hänelle kutsun rukouksen muodossa. Dean oli ymmärtänyt rukoilevansa näinä aikoina enemmän kuin koskaan aikaisemmin - sivulauseessa hän oli lohduttanut itseään, että hänellä oli pätevä syy rukouksiin.
"Miten niin?" Dean kysyi lievästi huvittuneena.
Castiel oli tunnettu siitä, että suurin osa ihmisten tavoista oli hänen mielestään outoja tai hämmentäviä. Ehkä se oli ymmärrettävää.
Ei varmasti ollut helppo sopeutua elämään maan päällä, jos oli elellyt taivaissa vuosisatoja.
"Miksi tuon naisen suussa on side, jos hänet yritetään saada tunnustamaan? Ja miksi hän vaikuttaa siltä, että hän nauttisi piiskaamisesta?" Cass ihmetteli.
Dean vilkaisi enkeliä, joka katseli televisiota pää kallellaan. Huvittunut tuhahdus pääsi karkaamaan hänen huuliltaan, kun hän huomasi Castielin eksyneen maksukanavien ihmeelliseen maailmaan.
"Cass, kuuntelee tarkkaan, mitä sanon sinulle. Nuo ovat asioita, joista ollaan hiljaa ja ne eivät kuulu päiväkahvikeskusteluihin."
"En ymmärrä."
"Siinä nyt ei ole mitään uutta."
****
Sam palasi kymmenen minuuttia myöhemmin kirjastosta.
"Luulen tietäväni, minkä vuoksi Crowley on täällä", nuorempi veljeksistä totesi ja katsahti nopeasti televisiota, jossa pyöri edelleen sama kanava, jota Cass oli katsellut.
Sam loi Deanin tuiman katseen, jonka päätteeksi pyöräytti silmiään. Dean taas kohautti harteitaan ja yritti viestittää, ettei hän ollut tällä kertaa syyllinen siihen, mistä häntä syytettiin.
"... Ja sen takia Crowley on täällä", Sam jatkoi selityksensä.
"Minä niin tiesin, että sillä kusipäällä on jotain isoa suunnitteilla."
"Kyseessä on Crowley, joten aina on tekeillä suurta, jos hän sotkeutuu asioihin", Sam huomautti.
"Olette oikeassa. Saitko selville, missä hän lymyää?" Castiel esitti kysymyksen Samille.
"Uskoisin niin. Voin näyttää kartasta."
Sam kaivoi kartan esiin ja osoitti pienehköä maatilaa kaupungin laitamilla. Tila oli sen verran kaukana muusta asutuksesta, ettei häiriöistä pitäisi olla vaivaa. Sehän sopisi Crowleylle.
"Voisin käydä katsomassa", Castiel sanoi.
"Ei me menem..."
Deanin lause keskeytyi, kun enkeli katosi.
"Vihaan sitä, kun hän tekee noin."
11. Turhia huolia
"Oletko huomannut, että enkelimme käyttäytyy oudosti?" Dean kysyi, kun he istuivat Impalassa ja tarkkailivat maatilaa, jossa epäilivät Crowleyn olevan.
"Nyt puhutaan Castielista. Hän käyttäytyy aina oudosti", Sam totesi.
"Niin mutta vielä oudommin kuin yleensä."
"En minä ole huomannut mitään. Miten niin?"
"Ei mitään. Ehkä vain kuvittelen kaiken."
Dean ei halunnut huolestuttaa Samia. Hänellä oli tunne, ettei kaikki ollut kunnossa. Castiel oli palannut hostellille myöhemmin illalla ja
todennut ettei ollut nähnyt mitään raportoitavan arvoista. Ja samassa lauseessa enkeli oli ilmoittanut, että häntä tarvittiin muualla ja niin Cass oli taas poissa.
Dean päätti unohtaa huolensa. Cass kyllä kertoisi, jos jokin oli vialla.
****
-
****
12. Lainvastainen kasettisoitin
Sam ei usein myöntänyt Deanille, ettei hän voinut sietää isän vanhoja kasetteja, joita veli tykkäsi soitattaa aina, kun he ajelivat kohti tuntematonta ja sen yli. Nyt he olivat varjostuskeikalla ja
kun tilanne ei ollut edennyt suuntaan eikä toiseen - Dean oli vääntänyt levysoittimeen lisää volyymia, kun hiljaisuus oli alkanut tuntua liian vaivaannuttavalta.
Dean istui tapojensa mukaisesti ratin takana ja hyräili kasariasävelmiä antaen sormiensa rummuttaa ohjauspyörän nahkaista pintaa. Sam mulkaisi kasettisoitinta. Sen olisi kuulunut hajota jo aikapäiviä sitten,
mutta kuin Samin kiusaksi, se vain jatkoi nauhojen pyörittämistä kuuliaisesti. Sam huokaisi ja toivoi, että jonain päivänä kehitettäisiin laki, joka kieltäisi kyseiset vempaimet.
****
-
A/N: Hah, huomasin yhtäkkiä, etten ole kirjoittanut vielä yhtään dialogiosaa ja epäilin, kuinka se mahtaa toimia näin raapalemuodossa, mutta noh... Toimihan se. Pojat vähän nyt jumii, mutta eiköhän ne aattoon mennessä saa Crowleyn suunnittelmat selville ja jos ei, niin sitten pitää jatkaa pidemmälle... :D
****
13. Verenhimoisia tonttuja
"Vaikuttaa aika hiljaiselta."
"Ajattelin juuri samaa. Jos en paremmin tietäisi, niin väittäisin paikan olevan autio."
"Pitäisikö meidän käydä vilkaisemassa?"
"Luit ajatukseni. Mennään."
"Edelleen hiljaista..."
"Hiljaisuus on aina yhtä pahaenteistä, vai mitä?"
"Mahtavaa, olen hylätyllä farmilla pelkurin kanssa."
"En minä niin sanonut. Huomautin vain..."
"Shh Sam. Yritä jo hyväksyä, että olet mitä syöt."
"Mitä?"
"Se on sanonta. Ole hiljaa ja anna minun keskittyä."
"Keskittyä mihin? Puutarhatonttujen vahtimiseen?"
"Älä koskaan aliarvioi tonttua. Se voi yllättää."
"Miten niin?"
"Mikä kyselytunti sinulla on meneillään? Mutta tontut ovat verenhimoisia."
"Nyt puhut ihan hevonhumppaa ja höpö höpö juttua."
"Aivan kuten haluat uskoa, veliseni, aivan kuten haluat."
****
-
****
14. Hienosteleva ääliö
Pojat tunkeutuivat hiljaa vanhan ladon sisälle. Paikka vaikutti edelleen autiolta ja ainoat äänet olivat rakennuksen aiheuttamia huokauksia ja narahduksia.
Dean näytti merkin, että hän etenisi vasemmalle. Sam nyökkäsi ja lähti itse oikealle. Rakennus ei ollut suuri ja oli nopeasti varmistettu, ettei siellä ollut ketään heidän lisäkseen.
Ainakaan ketään elävää, jota tarvitsisi lyödä, puukottaa tai pahoinpidellä muulla tavalla. Ainoa asia, jonka veljekset löysivät, oli musta, helmenhohtoinen kirjekuori.
"Olen aina pitänyt Crowleya ääliönä, mutta hän onkin hienosteleva ääliö", Dean totesi, nappasi kuoren ja avasi sen.
Sam odotti hiljaa, kun Dean luki sisältä löytyneen viestin.
"Se kusipää!"
Tuo ei voinut tietää mitään hyvää.
15. Pirullinen arvoitus
"Onko sillä koppavalla idiootilla tylsää vai miksi hän viljelee näitä pirullisia arvoituksia?" Dean kummasteli ärtyneenä.
Sam kohautti olkiaan ja käänsi sitten katseensa jälleen Crowleyn viestiin.
Viesti ei ollut pitkä. Vain muutaman rivin pituinen ja sitäkin epäselvempi.
Etsin uutta tietä, vaan en löytänyt.
Nimikirjaimeni on väärä, mikä on Hirven tietomäärä?
Kuka minä olen? Missä minä olen?
Sam kohotti kätensä ja hieroi ohimoitaan. Arvoitus oli naamioitu hyvin - se vaikutti vaikealta, mutta Sam oli aivan varma, että hän oli varsin lähellä ratkaisua.
Aivoissa ei vain tuntunut enää veri kiertävän monen tunnin järkeilyn jälkeen. Oli parempi nousta ja käydä ulkona kävelyllä selvittämässä ajatuksia.
****
A/N: Komppaan vanhempaa veljestä ja epäilen, että Crowleylla on tylsää, mutta en tiedä, oonko se vaan minä, mutta mun on kauheen helppo kuvitella Crowley kyhäämässä noita arvoituksia se pieni, vittumainen virne suupielessään. :''D
-
****
16. Fiksu, fiksumpi Hirvi
"Oletko sinä vieläkin vihainen?" Sam kysyi, kun he ajoivat kohti Ohion pääkaupunkia.
"Ei voi sanoa, että olen vihainen. Ärtynyt kuvaa paremmin tätä tunnetta", Dean vastasi ja vilkaisi pikaisesti Samia ennen kuin siirsi katseensa takaisin tiehen.
"Dean, tuo on typerää."
"Tiedätkö, mikä minun mielestäni on typerää? Se että pystyit kuluttamaan arvoitukseen niin paljon aikaa ja sitten vastaus oli aivan yksinkertainen."
"Jouduin selittämään vastauksen sinulle kolme kertaa ennen kuin ymmärsit sen."
"Se ei kuulu tähän. Sinun pitäisi olla meistä se fiksu yksilö."
"Minähän olen", Sam sanoi hieman epäröiden.
"Mutta vielä fiksumpi olisi parempi olla, vai mitä Hirvi?"
"Älä kutsu minua sillä nimellä."
****
-
****
17. Se aika vuodesta
"Oletko huomannut, että elämme joulukuuta ja aattoon on viikko?" Sam kysyi yllättäen.
Dean tuhahti heittäessään kangaskassinsa rähjäiselle sängylle, joka oli varmasti nähnyt enemmän kuin oli tarpeellista.
Hän ei ollut koskaan välittänyt kyseisestä ajanjaksosta. Luultavasti se johtui lapsuudesta - he eivät olleet viettäneet joulua. Tai viettivät he sitä omalla tavallaan - isä oli yleensä metsästämässä otuksia ja hän vahti Samia tämänkaltaisessa, sotkuisessa hostellihuoneesta. Seisoessaan huoneen oviaukolla isä oli luvannut tulla hakemaan heidät muutaman päivän kuluttua, sekoittanut Deanin hiukset ja käskenyt pitämään huolta veljestä. Sam ja hän olivat katsoneet haikeina, kuinka isän auto oli kaartanut pois parkkipaikalta.
Onneksi joulu oli kerran vuodessa.
****
-
mee laikey, huumori on just sellasta jota sarjassa vois olla. en osaa rakentavaa enää tähän aikaan, tuun paremmalla ajalla uudestaan :)
-
StilettoOctavia: Kiva kuulla, että tykkäät ja kiitos kommentistasi. :)
****
18. Hämmentävä yökävely
Ilta oli vaihtunut yöksi, kun Sam ryntäsi huoneeseen ja ulko-ovi kolahti komeasti pamahtaen kiinni hänen perässään.
"Dean, herää. Näin Crowleyn."
"Mitä? Missä? Missä olet ollut?" vanhempi veljeksistä kysyi pompatessaan ylös sängystä ja hieroessaan loppuja unihiekkoja pois silmistään.
"Kävelyllä, mutta se ei ole merkittävää tässä vaiheessa."
"On se minusta, kun tunnut harrastavan yökävelyitä tavallista useammin. Onko Lucifer palannut?"
"Ei, ei mitään sellaista. Dean, kuuntele nyt!" Sam ärähti.
Dean kohotti kulmiaan kummastuneena. Joku taisi olla pahalla tuulella. Ei, ei sittenkään. Sam vaikutti enemmänkin kiihtyneeltä ja hieman tyrmistyneeltä.
"Kerrohan, mikä mieltäsi painaa."
"Näin Crowleyn..."
"Sanoit sen jo", Dean keskeytti.
"Näin Crowleyn Castielin seurassa."
****
-
Eiii, Cas, eiiiii :-X
Yksi juttu on mietityttänyt koko ajan, minnepäin sarjaa tämä oikeastaan sijoittuu? Vai sijoittuuko ylipäätään?
Selvää on, että vitoskauden jälkeen, mutta...
-
Violetu: Hihihiii tai paremminkin muahahahaa... :P Pahan pistit, en oo sitä pahemmin pohtinut, kun AU:ksihan tämä meni aika nopeastikin, mut sopisi sopivaksi sinne vitosen jälkeisiin aikoihin. Kiitos jälleen kommentistasi. :)
****
19. Epämääräistä pohdintaa
"Mitä Cass oikein touhuaa?" Dean esitti kysymyksen puoliääneen.
Hän ei odottanut, että Sam vastaisi eikä niin myöskään tapahtunut. Veljen otsalle oli ilmestynyt pari syvempää uurretta - niin kävi aina, kun Samin aivot askartelivat hankalamman tehtävän parissa.
"Onkohan kyse taivaan ja helvetin porttien sulkemisesta?" Sam pohti.
"Crowleyko sulkisi alakertaan johtavan portin? Paremminkin avaisi sen niin suurelle kuin mahdollista, että kaikki paskaläjät pääsisivät maailmaamme."
"Olet oikeassa. Mitähän ne kaksi juonivat? Ja miksi Cass ei ole sanonut mitään?"
"Sen kun tietäisi, Sam. Tiedäthän sinä Castielin? Hän kuvittelee selviävänsä yksin tästäkin, mitä se sitten ikinä onkaan."
Nyt Dean tiesi, ettei ollut ollut turhaan huolissaan.
****
-
A/N: Dialogiosa. ^^
****
20. Niitä poikia
"Näenkö oikein vai pitääkö Cass Crowleya kädestä?"
"Oletko mustasukkainen?"
"En. En vain tiennyt, että Cass olisi niitä poikia."
"Crowleyko sitten olisi?"
"Siltä ketaleelta voi odottaa mitä vain."
"Ehkä se on enkelitapa?"
"Jota Cass ei ole näyttänyt meille?"
"Hyvä pointti."
"Ja jos kädestä pitäminen on enkelitapa, niin onko tuo sitten demonitapa?"
"Ehkä he tekevät sopimuksen?"
"Ei sopimusta tehdessä tarvitse tunkea kieltä toisen kurkkuun niin syvälle, että se tulee pian toisen kautta pihalle."
"Olemmeko nähneet tarpeeksi? Tuo rupeaa näyttämään iljettävältä."
"Mahtavaa. Tämä hakkaa melkein aasialaiset elokuvat."
"Et nyt varmaan puhu kauhuelokuvista?"
"En tietenkään. Mutta mentäisiinkö syömään?"
"Miten pystyt ajattelemaan ruokaa tuon jälkeen?"7
****
A/N: Mä yhtäkkiä havahduin siihen, että mun huominen ja ylihuominen on hieman (lue: erittäin) kiireinen, ku onnistuin vähän buukkaan kaikkea touhua kyseisille päiville ja seuraavat osat on kirjoittamatta, joten jos käy niin että paria seuraavaa osaa ei näy silloin kuin pitäisi, niin yritän korjata tilanteen sitten keskiviikkona ja postata puuttuvat osat silloin. :D
-
****
21. Pelastettava enkeli
Samin sähköposti äännähti saapuvan sähköpostin merkiksi. Nuorukainen raahautui kylpyhuoneesta katsomaan, kuka häntä kaipasi. Lähettäjän kohdalla näkyi vain rivi pelkkiä kuutosia.
"Dean, tämän sinä ehkä haluat nähdä", Sam totesi yllättävän rauhallisesti ja klikkasi sähköpostissa olevaa linkkiä.
Linkin takaa paljastui videotiedosto, jonka Sam antoi ladata sen aikaa, että Dean ehti paikalle.
Sam klikkasi hiirtä ja tietokone alkoi toistaa tiedostoa. Ensimmäisenä he saivat nähdä kenenkäs muun kuin Crowleyn naaman.
"Hei pojat. Olette varmaan huomanneet, että joulu on jo lähellä, mutta se ei välttämättä koita niin kirkkaana ja valoisana rakkaalle enkelillenne."
Crowley siirtyi ja paljasti takanaan avautuvan näkymän, jonka kiintopiste oli Castiel, joka oli kahlittuna järeisiin puuparruihin. Demoni asteli lähemmäs,
tarttui enkeliä leuasta ja käänsi tämän päätä niin, että vasen silmä, joka oli melkein muurautunut umpeen, paljastui.
"Sinä varmaan haluaisit kutsua pojat mukaan meidän pikkujouluihimme."
"Dean, Sam, älkää tulko. Minä selviän kyllä. Crowley haluaa vain..."
Enkelin lause ei ennättänyt loppuun, kun alakerran miehen nyrkkiin puristettu käsi kohosi, heilahti ja osui valtavalla voimalla Castielin leukaperiin.
"Eiköhän siinä tullut tärkein kerrottua. Minä odotan teitä. Nähdään", Crowley totesi, kiskaisi sivummalta tonttulakin päähänsä ja heilautti kättään hyvästiksi ennen videon loppua.
Veljekset katsoivat toisiaan ja sama ajatus kävi heidän mielessään. Viimein heillä oli konkreettinen tehtävä tiedossa - enkelin pelastus.
****
-
****
22. Ravista migreeniin
Mitä Castiel ajatteli luottaessaan siihen kusipäähän?"
"Dean."
"Kyllähän hänen pitäisi jo tietää, että se paskiainen osaa lirkuttaa ja syöttää puppua, jonka mukaan helvetissä tuoksuu ruusut ja kaikki on niin ihanaa."
"Dean!" Sam lopulta karjaisi, kun veli ei suostunut kuuntelemaan.
"Mitä?"
"Lopeta ensinnäkin tuo ravaaminen ympäri huonetta, aiheutat minulle migreenin ja toisekseen tuo Castielin moittiminen ei auta pelastamaan häntä."
"Onko sinulla sitten parempi idea mielessäsi?"
"Itse asiassa on minulla. Kuuntelehan tätä."
Sam selitti veljellensä kaiken mitä oli saanut kaivettua irti Crowleyn videoviestistä.
"Tuohan on varsin nerokasta. Hyvin tehty, Hir... Sam."
"Minähän sanoin, että olen fiksumpi kuin miltä näytän. Oletko valmis pelastusoperaatioon?"
****
-
****
23. Jouluinen lähiö
"Ihmettelen suuresti taitojasi", Dean totesi, kun he parkkeerasivat Impalan kadun reunaan.
"Oletko varma, että Crowley on täällä?" hän varmisti.
"Aivan varma. Luota nyt vain minuun", Sam sanoi.
Dean ei ollut taaskaan täysin vakuuttunut, että Sam tiesi mitä teki, mutta ei ollut oikea aika tai aikaa ylipäänsä alkaa väittämään vastaan.
Alue ei ollut samanlaista seutua, jossa he olivat Crowleyn viime aikoina kohdanneet. Ei näkynyt tyhjiä öljytynnyreitä, täysinäisiä roskapönttöjä tai luisevia kulkukoiria.
Sen sijaan silmien eteen avautui hoidettuja puutarhoja, jotka oli tungettu täyteen joulurihkamaa, niin että silmiä särki, jos niitä tuijotti liian pitkään. He olivat saapuneet lähiöön.
Veljekset hiippailivat aidatulle pihamaalle. Talo oli vartioimaton, joka vaikutti erittäin huolestuttavalta ja Dean vilkuili koko ajan olkansa yli peläten yllätyshyökkäystä.
Sam vaikutti tilanteeseen nähden hämmentävän rauhalliselta. Veli oli ollut sitä jo muutaman päivän, vaikka tilanne oli ajautunut yllättäville poluille.
"Miksi Crowley sieppaisi Castielin, kun he vaikuttivat niin läheisiltä viimeksi, kun näimme heidät", Dean kuiskasi ääneen ajatuksen, joka oli pyörinyt hänen mielessään.
"Mistä minä tietäisin. Crowley nyt on... Crowley. Ei hänen motiiveistaan voi saada selvää."
Dean myönsi Samin olevan oikeassa ja liikkui hiljaa ja huomaamattomasti ikkunan viereen. Hän nojautui eteenpäin ja kurkkasi sisään. Se mitä hän näki, ei ollut ollenkaan sitä, mitä hän oli olettanut näkevänsä.
****
-
A/N: Viimeistä osaa kehiin näin hieman myöhässä. Johan oli matka ja ideat ja ajatukset siitä, mihin tämä kaikki johtaa muuttui niin moneen kertaan kuun aikana. Kiitos kaikille lukijoille (teitä on hämmentävän paljon, jos lukukertoja on uskominen) ja kommentoijille. Ja oikein mukavaa, rauhallista ja iloista Joulun viimeisiä tunteja jokaiselle. :D
****
24. Joulun ihme
Sisällä talossa Castiel istui pöydän ääressä hymyillen samalla kun Crowley teroitti näyttävin elkein fileerausveistä. Kaiken tämän idyllin keskellä istui joulupukki, joka oli sidottu tuoliin kiinni. Valkoparran suu tuntui käyvän tauotta eikä hän näyttänyt ollenkaan tyytyväiseltä tilanteeseen.
Dean tunsi tönäisyn ja hän kääntyi katsomaan veljeään.
"Aiommeko olla tässä koko illan vai mennäänkö sisälle?"
Dean luuli, että Sam tarkoitti, että he hiipisivät hiljaa ja salamyhkäisesti sisälle saadakseen yllätyshyökkäyksen edun puolelleen, mutta Sam kävelikin etuovelle ja painoi ovikelloa. Dean ei voinut kuin seurata perässä mykistyneenä.
Castiel tuli avaamaan oven.
"Sam, Dean. Viimein te tulitte", enkeli totesi hymyillen ja päästi pojat sisälle.
Dean kiinnitti huomiota talon koristeluun - olohuoneessa oli ihan oikea joulukuusi ja sinne tänne oli ripusteltu pieniä koristeita tuomaan joulutunnelmaa. Se ollut ollenkaan sellaista, mihin hän oli tottunut. Se ei muistuttanut ollenkaan lapsuuden kurjia, surkeita jouluja. Dean tunsi pienen, katkeran pistoksen sydämessään.
He menivät keittiöön, jossa Crowley oli siirtynyt kattamaan pöytää. Dean huomasi, että Samia tilanne ei näyttänyt vaivaavan yhtään ja veli juttelikin kaikessa rauhassa Castielin kanssa illan ohjelmasta.
"Mitä tämä oikein on?" hän lopulta kysyi jolloin kaikki kääntyivät katsomaan häntä.
"Tiesin, että olet hidas, mutta että näin hidas. Tämä on joulu, Dean", Crowley vastasi keskeyttämättä puuhiaan.
"Ymmärsin sen, mutta miksi?"
"Kysy veljeltäsi."
Dean kääntyi Samin puoleen, jonka kasvoilta syyllisyys paistoi monen metrin päähän.
"Ajattelin, että voisimme kerrankin viettää kunnon joulun. Castiel ja Crowley innostuivat ajatuksesta."
Dean antoi aivojensa raksuttaa ja ymmärrys iskeytyi hänen tajuntaansa järisyttävällä voimalla.
"Olemmeko me ajelleet ympäri mannerta turhan takia koko joulukuun ajan? Mikset voinut vain kertoa minulle?"
"Et olisi suostunut..."
Dean mulkaisi Samia ja hänen olisi tehnyt mieli antaa veljen kuulla kunniansa. Hän kuitenkin ymmärsi koko ajan enemmän kuinka suuren työn, Sam oli tehnyt järjestääkseen tämän kaiken. Ehkä tämä ei olisi niin kamalaa. Ehkä he olivat ansainneet tämän.
"Päästäkää nyt tuo pukki edes irti", Dean huomautti hymyillen.
****