Finfanfun.fi
Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Rinnakkaistodellisuus => Aiheen aloitti: Neko-Chan - 07.11.2015 23:50:12
-
Nimi: Modern!Levi x Reader: Naapurini Levi
Tekijä: Neko-Chan
Beta: DragonHeart58
Ikäraja: Toistaiseksi vielä sallittu (S)
Paritus: Levi x Reader
Genre: jotain hupaisaa ja romantiikkaakin ;)
Vastuunvapaus: SnK hahmot kuuluvat Hajime Isayamalle, kaikki kunnia hänelle. Osan hahmoista olen luonut itse. Enkä saa tästä rahaa.
A/N: Eli siis, kiitos ja tervetuloa Levi x reader tarinan pariin. Tarina kerrotaan siis pääosin lukijan näkökulmasta. Hieman selityksiä: (Y/N)(L/N) tarkoittaa nimeäsi. (Y/N)=etunimi (L/N)=sukunimi. (H/C) on hiusten väri, (H/L) on hiusten pituus (L=length=pituus) (E/C)=silmien väri. Toivottavasti ymmärrätte. :)
1.Uusi naapuri
Muuttoauto ajoi pois uuden asuntosi edestä ja vilkutit sen perään. Kaksi muuttomiestä oli auttanut kantamaan tavarasi sisälle taloon, jotka oli pakattu erilaisiin laatikkoihin ja kasseihin. Oli kuuma kesäpäivä Kiotossa ja pyyhit hikeä otsaltasi, vaikka oli vasta aamu. Nostit laukkusi maasta ja kävelit taloosi, joka oli oikein viihtyisän oloinen kerrostalo, jonka olit saanut todella halpaan hintaan. Raskas ovi loksahti kiinni sulkeutuessaan, ja kävelit rappuset ylös neljänteen eli ylimpään kerrokseen. Avasit asuntosi oven avaimella, jossa roikkui pieni Totoro, sekä (Y/N) ensimmäinen kirjain. Lattiaa peitti paksu pölykerros, joka sai sinut huokaisemaan. Hienoa, täytyy tehdä kunnon suursiivous heti aamusta. Laitoit laukkusi pahvilaatikon päälle, jossa luki: Keittiövälineet.
Kävelit pölyisen lattian läpi kylpyhuoneeseen ja kurkistit kaappiin katsoaksesi olisiko sieltä pesuainetta, jota onneksesi löytyi puoli pulloa. Nappasit yhden mukaasi ja menit laatikoillesi, joista kaivoit kirkkaan vihreän pesuvadin, mopin ja kovaa ääntä pitävän vanhan pölynimurin. Aloitit imuroimisella, mutta ilmaan lentänyt pöly sai sinut aivastelemaan. Sidoit värikkään muumi-huivin kasvojesi eteen ja jatkoit imuroimista. Pian oli enää makuuhuone imuroimatta. Avasit oven ja kolistelit imurin kanssa sisään. Sisääntulosi nostatti pölyä ilmaan, mutta onneksi muumi-huivi osasi hommansa. Kävit raivokkaasti pölyn kimppuun, ja kohta se olikin syvällä imurin syövereissä. Kolistelit takaisin eteisaulaan, jossa avasit imurin ja otit pölypussin pois. Kiikutit pussin keittiöön laittaaksesi sen roskikseen, mutta tajusit, ettei sinulla ollut roskapussia. Äännähdit ärtyneesti ja kävelit vessaan, jossa ei myöskään ollut roskista. Täytyy mennä varmaan lainaamaan naapurilta muovipussia, tai voisinkohan laittaa tämän vain naapurin roskikseen? Pohdit ja näpersit (h/l) (h/c) hiuksiasi.
Astuit ulos ovesta ensin varmistettuasi, että sinulla on avaimet mukana. Kävelit ilman kenkiä lyhyen matkaa rappukäytävää pitkin ja saavuit lähimmälle ovelle, jonka postilaatikossa luki: Ackerman. Vedit syvään henkeä, ja painoit ovikelloa. Aluksi asunnosta ei kuulunut mitään ääntä. Painoit uudestaan ja keinuit hermostuneena kannoillasi. Käännyit lopulta lähteäksesi, kun ovi avattiin nopeasti ja se tönäisi selkääsi. Kiljaisit ja lensit kumoon pölypussin kirvotessa kädestäsi ja sen hajotessa ympärillesi kunnon harmaan pölypilven saattelemana.
”Tch”, sanoi oven avannut henkilö.
Nousit istumaan polvillesi ja hieroit selkääsi, johon ovenkahva ikävästi osui. Käännyit katsomaan ovella seisovaa miestä, joka katsoi karsaasti suuntaasi. Nousit seisomaan ja kumarsit pienesti.
”Anteeksi äskeinen. Olen (Y/N)(L/N) ja muutin naapuriisi tuossa kaksi tuntia sitten”, sanoit ja vilkaisit kelloasi. ”Tulin lainaamaan teiltä muovipussia roskakassiksi”, jatkoit ja katsoit miehen silmiin, jotka olivat kovat kuin teräs.
”Miksi sitten toit koko hemmetin pölypussin mukanasi?” mies kysyi ja nojasi ovenpieleen.
”No, ajattelin jos teillä ei vaikka ole antaa muovipussia, voisin ehkä laittaa tämän teidän roskikseenne”, selitit ja puhdistit hamettasi pölystä. (Jos et käytä hameita koskaan, shortsit käyvät myös)
”Älä teitittele, se on ärsyttävää. Nimeni on Levi”, mustahiuksinen mies sanoi ja pyöräytti silmiään. ”Saat muovipussin sitten, kun olet siivonnut tämän saastan”, Levi sanoi ja silmäili pölyä. Nyökkäsit ja kumarsit taas. Kiiruhdit sisälle taloon, vaihdoit imuriin uuden pölypussin ja raahasit sen rappuun. Laitoit töpselin seinään ja käynnistit imurin. Sen humina voimistui entisestään avarassa tilassa, ja hetken kuluttua Levi astui ulos ovestaan ärtyneen näköisenä. Hän viittoi sinua sammuttamaan imurin. Imurin huminan loputtua hän nappasi töpselin seinästä ja ojensi sen sinulle.
”Vie surkea romusi muualle, herätät koko rapun tuota menoa”, Levi käski tylysti.
Hieman hämmentyneenä kolistelit taas sisälle asuntoosi ja tulit ulos harjan ja rikkalapion kanssa. Ihmetykseksesi Levi oli jo täyttä häkää imuroimassa rappua tietenkin superhiljaisella pölynimurillaan. Hän katsoi sinua ärtyneesti ja mieleesi juolahti, että osaako tämä mies muita ilmeitä, kuin ärtynyt ja tylsistynyt.
Katsoit Levin työskentelyä hiljaisuuden vallitessa ja katsoit nyt miestä vasta kunnolla. Hän oli lyhyt, varmaan siihen 160cm pintaan. Korpinmustat hiukset näyttivät sileitä, ja niiden jännästi leikattu malli sopi hänelle hyvin. Keho näytti lihaksikkaalta, mutta oli silti sopusuhtainen. Silmät olivat tummat, ja hän näytti väsyneeltä. Havahduit mietteistäsi, kun Levi irrotti töpselin seinästä. Kävelit hänen luokseen ja laskit katseesi.
”Anteeksi, että sinun täytyi tehdä tämä loppujen lopuksi”, sanoit.
”No, et saa muovipussia”, Levi ilmoitti. ”Kun et kerran siivonnut.”
”He-hei! Teinhän minä osan, ja sitä paitsi en pyytänyt sinua imuroimaan!”
”Imurisi on äänekäs”, Levi huomautti.
”Olisin hoitanut siivoamisen näillä loppuun!” heiluttelit rikkalapiota ja harjaa kädessäsi.
”Tch. Olisit tehnyt huonoa jälkeä”, Levi sanoi vastaan ja tuijotti tiukasti (e/c) silmiisi. Tuijotit tiukasti takaisin, ja näit Levin silmissä välähdyksen. Hän teki luunapin otsaasi.
”Sinulla on sisua. Pidän siitä”, hän sanoi yksitoikkoisesti. Hän kääntyi, nosti imurinsa ylös ja lähti kantamaan sitä asuntoonsa.
”Hei, se muovipussi!” huudahdit ja juoksit hänen peräänsä. Levi astui sisään asuntoonsa, mutta jätti ulko-oven auki. Kurkistit sisään ja astuit varovaisesti ovimatolle. Suljit oven hiljaa perässäsi.
”Anteeksi häiriö”, mutisit hiljaa.
”Kutsuinko sinut sisään?” Levin kylmä ääni kuului edestäsi. Hätkähdit ja nostit katseesi Leviin, joka seisoi eteissyvennyksen (genkanin) kynnyksellä ja mulkoili sinua.
”Tulin noutamaan sen muovikassin”, sanoit jääräpäisesti ja nostit leukaasi.
”Tch”, Levi naksautti kieltään ja kääntyi. ”Odota siinä niin käyn hakemassa.”
Teit pienen tuuletuksen Levin poistuttua huoneesta ja katsoit ympärillesi. Talo oli suurempi kuin sinun ja kiilteli puhtauttaan. Näit olohuoneeseen, jossa oli musta nahkasohva, televisio, sekä japanilainen teepöytä. Lattialla oli beigen värinen matto ja seinän vierellä oli suuri kirjahylly, joka oli värikkäistä kansista päätellen täynnä mangapokkareita. Levi ja manga ei sopinut mielessäsi yhteen, mutta olithan tuntenut Levin vasta noin puoli tuntia, joten paha sinun oli sanoa.
Levi palasi muovikassin kanssa ja ojensi sen tylysti sinulle. ”No niin nulikka, antaa laputtaa”, Levi käski ja heilutti kättään.
”Kiitos kovasti!” kiitit ja kumarsit pikaisesti syvään. Väläytit säihkyvän hymyn ennen kuin suljit oven.
Päivän siivous oli tehty, ja talosi säihkyi melkein yhtä hienosti kuin siivoushullun pikkumiehen. Katsoit kelloa ja se näytti jo kahta. Ruoan aika! Hyräilit iloisesti mennessäsi eteiseen ja vedit gladiaattorihenkiset sandaalit jalkaan, nappasit laukkusi mukaan ja astuit ulos ovesta. Täytyy käydä samalla ruokakaupassa, ei voi koko ajan syödä ulkona, ajattelit. Astuit Kioton tukahduttavaan kuumuuteen ja kävelit arviolta puolitoista kilometriä, ennen kuin näit lupaavan ravintolan, jonne astuit sisään.
”Tervetuloa!” kuului naisen ääni ja näit edessäsi kauniin tummahiuksisen naisen, joka kumarsi sinulle. ”Onko teillä pöytävarausta?”
”Ei, ole”, vastasit ja hymyilit kohteliaasti takaisin. Katsoit naisen nimilappua, jossa luki Carla.
”Selvä, tätä tietä sitten”, Carla hymyili ja lähti johdattamaan sinua pöytien lävitse pieneen ikkunapöytään.”Tämä kelvannee neidille?”
Nyökkäsit ja hymyilit. ”Kiitos.”
”Saatte pian ruokalistan”, Carla kertoi ja poistui.
Laskit laukkusi lattialle ja istuit alas. Pian pöytääsi tuli mustavalkoiseen asuun pukeutunut hymyilevä, varmaan suunnilleen ikäisesi poika.
”Hei, olen Eren, tarjoilijanne. Tervetuloa! Tässä ruokalistanne!” vihreäsilmäinen poika sanoi pirteästi ja ojensi mustakantisen ruokalistan.
”Kiitos”, sanoit ja silmäilit nopeasti ruokalistaa. ”Haluaisin (vapaavalintainen lämmin ruoka, mistä pidät)”.
”Selvä!” Eren vastasi ja kirjoitti tilauksen ylös. ”Ruoka tulee hetken kuluttua.”
Pian saitkin ruoan eteesi ja kiitit nopeasti ruoasta (itadakimasu!) ja ahmit annoksen alta aikayksikön. Maksoit laskun, joka oli ihan kohtuuhintainen, ja poistuit ravintolasta. ”Tervetuloa uudelleen!” Eren huudahti iloisesti ja kumarsi. Saavuit kotiin jatkamaan tavaroiden purkamista. Olit käynyt kaupassa matkalla ja asettelit mausteita hyllylle, kun ovikello soi.
”Tullaan!” huusit ja kiiruhdit ulko-ovelle. Avasit oven ja sen takana seisoi vanha pariskunta, joka hymyili lämpimästi.
”(L/N)-san?” nainen kysyi.
”Ai, kyllä!” vastasit ja kumarsit.
”Olemme tämän talon isännöitsijöitä, ja olemme iloisia saadessamme toivottaa teidät tervetulleeksi tänne asumaan”, mies sanoi.
”Tulkaa toki peremmälle”, pyysit ja avasit ovea enemmän. Pariskunta hymyili ja astui sisään. Johdatit heidät keittiöön, missä nainen ojensi sinulle leipomansa kirsikkapiirakan.
”Kiitos kovasti rouva…?” jätit kysymyksen riippumaan ilmaan.
”Otori”, nainen vastasi ja hymyili. ”Otori Asami.”
”Ja minä olen hänen miehensä Otori Michio”, mies sanoi ja silitteli partaansa. Laitoit teille kaikille jääteetä, ja puhelitte mukavia säästä ja siitä kuinka erilaista oli muuttaa Kiotoon ja kuinka siistiä talossasi olikaan. Kello löi seitsemän, kun herra ja rouva Otori lähtivät omaan asuntoonsa alakertaan. Huokaisit, sillä olit aivan poikki.
Kahdeksaan mennessä olit juuri saanut loputkin tavarasi purettua ja laskit kylpyveden itsellesi. Laitoit mukaan ruusuntuoksuista kylpyvaahtoa, jonka olit saanut kaupanpäälliseksi ostamastasi vessapaperipakkauksesta. Likosit lämpimässä vedessä rentouttaen kireät lihaksesi. Nousit ylös ja kääriydyit kuohkeaan pyyhkeeseen. Suljit nopeasti olohuoneen verhot ja vaihdoit makuuhuoneessasi yöpuvun päälle, joka koostui naruolkaimisesta polviin ulottuvasta valkoisesta, kukkakuviollisesta mekosta. Kävelit makuuhuoneesi läpi parvekkeelle, jossa kuuntelit kaupungin etäistä melua ja cicadan kilinää leppeässä kesätuulessa. Katsahdit vasemmalle nähdessäsi liikettä silmäkulmassasi. Levi nojasi parvekkeensa kaiteeseen juoden kummallisesti jotakin vihreästä kupista. Hymy nousi huulillesi ja ajattelit, mitä uusi kaupunki, talo ja naapuri mahtaisivat tuoda tullessaan.
-
Ooh, sä sait vihdoin julkaistua tän tänne <3
Kunnon paineet kun näyn tuolla sun betana, kaikki näkee kuinka rupu oon siinä hommassa :D Mä laitan aluks tähän pari kohtaa, jotka vielä huomasin (ei takeita etteikö niitä olisi siellä vielä lisää :P)
kurkistit kaappiin katsoaksesi olisiko sieltä pesuainetta, jota onneksesi löytyi puoli pulloa. Nappasit yhden mukaasi ja menit laatikoillesi
Jos laittaisi tolla tavalla yhden, niin sehän meinaisi että niitä pulloja on useampi kuin tuo puoli pulloa. Eli yhden-->sen.
Pian pöytääsi tuli mustavalkoiseen asuun pukeutunut hymyilevä, varmaan suunnilleen ikäisesi poika.
Ei tässä kieliopillisesti ole mitään väärää, mutta tässä on vaan se että Erenhän on 155 (tai jotain sinne päin), ja tekstin lukija voi olla kuitenkin vanhempi/nuorempi kuin Eren, joten ehkä ton voisi muuttaa suunnilleen ikäisesi poika -->suunnilleen 15-vuotias poika :)
Kolmas juttu on käyttämäsi kolistella-verbi. Sitä oli aika monessa kohtaa, kun lukija kolistelee imurin kanssa edestakaisin. Eihän siinä ole kieliopillisesti mitään väärää, mutta siinä on vähän turhaa toistoa, u know? Eli sitä vois vaikka muuttaa tömistellä, rymistellä... :)
Mutta nyt itse tarinaan :D Levi on tch-ääntelevä, siivoushullu ja tyly - toisin sanoen oma ihana itsensä<3 Eren on myös kawaii :3 Kirjoitat myös kivasti, mulle tulee jollain tavalla hyvä mieli kun luen tätä :) Tykkään myös otsikosta, se on yksinkertainen mutta kuitenkin kertoo kaiken oleellisen :) Ja niin, tykkään myös tässä ihan kamalasti Levin ja lukijan vuoropuhelusta, toi pölypussimuovikassi-episodi nauratti mua :D On myös hauska idea kirjoittaa sillä tavalla, että päähenkilö on tämän tarinan lukija, ja myös se että tää tapahtuu nykypäivänä modernissa maailmassa :)Ääh, en malta oottaa että julkaiset uutta lukua <3
Kiitus tästä ihanuudesta :-*
-DragonHeart58
-
Hei, ja kiitos kommentista DragonHeart58! Sinähän se betani olet, olisit sanonut aikaisemmin *verisesti loukkaantunut* ja siitä kolistelusta, musta tuntuu että aina kun imuroin, kolistelen ympäriinsä, en tömistele XD
Se pullojuttu oli silkka vahinko. Niin ja erenistä vielä, lukijan iän määrittelen myöhemmissä luvuissa, ja näin eren on suunnilleen hänen ikäisensä ;) en siis tarkoita että lukija on 15 :)
-Neko-chan
-
Sain juuri luettua tarinan ja vaikka en titse osannut hahmoon ja sen luonteeseen eläytyä mutta osasin kuvitella hahmon ja tarina oli ihana. Rakastin nippelitietoa jota oli tungettu sinne tänne ja yksityiskohtaista kerrontaa kuten vessapaperinmukana tullutta ruusulitkua. Odottelen innolla jatkoa ;D
-
Hei, kiitos kommentistasi Citzya!
Ihanaa saada tuollaista palautetta! Tiedän että on välillä vaikea samaistua päähenkilöön, sillä ihmiset ovat niin erilaisia :)
Jatkoa on luvassa, postaan sen tänne kun ehdin!
-Neko-Chan
-
2. Mangaa ja sushia
Heräsit aamulla järkyttävään kuumuuteen ja hoipertelit tokkurassa lämpömittarin luo. 35 astetta lämmintä jo kello 9 aamulla? Kävelit jääkaapille ja otit lasillisen persikkamehua. Otit siitä kulauksen, ja sen makeus levisi kielellesi ja viilensi ihanasti oloasi. Laitoit tuulettimen päälle ja päätit katsoa uutiset, joten avasit television.
”Metsäpalot ovat riehuneet Japanin pohjoisosissa, joten alueella liikkuvia ihmisiä kehotetaan erityiseen varovaisuuteen” Luki uutistenlukija. ”Sitten viihteen maailmaan. Hannah-san, ole hyvä.”
”Kiitos Franz-kun. Kiotossa tänään järjestettävä Mangatapahtuma on vetänyt ennätysmäärän mangakoja, sekä mangan ystäviä Kioton kaduille…”
Mangatapahtuma? Kiotossa? Vedit mehua väärään kurkkuun ja yskit samalla kun harjasit hiuksiasi. Sen jälkeen juoksit huoneeseesi ja puit päälle vaaleanpunaisen hameen sekä ruusukuvioisen topin. Jalkaan laitoit eiliset gladiaattorisandaalit ja painoit vaalean kesähatun päähäsi, jota somisti iso valkoinen rusetti.
Nappasit laukkusi mukaan ja astuit rappukäytävään. Juuri samaan aikaan ulos astui ah-niin-ihana – naapurisi Levi. Levillä oli yllään musta t-paita, jonka etupuolella oli vihreät kissansilmät ja harmaat farkut, ja hänen olallaan roikkui viininpunainen olkalaukku. Hiukset näyttivät sileiltä ja puhtailta.
”Huomenta Levi!” huikkasit ja pysähdyit hänen eteensä. ”Minne matka?”
”Keskustaan”, mies vastasi tylysti.
”Ai sepä sattui! Olen itse menossa mangatapahtumaan. Omituista, että kuulin siitä vasta puoli tuntia sitten!” Kerroit ja huomasit Levin kasvojen venähtävän hiukan.
”Sinnekö sinäkin olet matkalla?” kysyt teidän kävellessä rappuja alas, sinä muutaman askelman edellä.
Levi huokaisi ärsyyntyneesti. ”Niin.”
Kävelitte pari kilometriä ja keskustelunne meni suurin piirtein näin:
”Eikö sinulla ole kuuma?”
”Ei.”
”Meinaan itse kuolla tänne!”
”Siitä vaan.”
”Eikö sinulla sattuisi olemaan vettä?”
”Ei sinulle.”
”Miksi?”
”En halua bakteerejasi.”
Loppuajan olitte hiljaa ja huomasit ihmismäärän lisääntyvän, osa cosplayasi lempi anime- tai mangahahmojaan. Bongasit ainakin kahdeksan Gokua, viisi Natsua, yhden Asunan, kaksi Kurokoa sekä Cielin ja Sebastianin. Perille saapuessanne olit silminnähden innostunut.
”Waauuu!” henkäisit katsoessasi silmät loistaen kojujen jonoa edessäsi. Vilkutit Leville nopeat hyvästit ja sukelsit mukaan ihmisvirran vietäväksi. Menit kuvattavaksi monien lempihahmojesi kanssa. Suunnistit kojulle ostaaksesi kreppejä, joita yllätykseksesi valmisti sama poika ravintolasta.
”(Y/N)-san? Eren kysyi.
”Eren-kun! Mukava nähdä!” huikkasit ja kävelit Erenin lähelle.
”Kreppejäkö tulit hakemaan?” Eren virnisti ja lappasi kermavaahtoa paistetun taikinan päälle.
”Tuoksu kantautuu pitkälle, en voinut itselleni mitään vaan annoin sen johdattaa minua”, huokaisit dramaattisesti. ”En tiennyt että teet myös tällaisia töitä”.
”Perheeni osallistuu myös suuriin tapahtumiin. Hyvää mainosta, ja täällä on väkeä kuin silakoita parvessa”, Eren sanoi ja kohautti olkiaan.
”Siinä tapauksessa ostaisin yhden, kiitos!” Hymyilit iloisesti.
”Hienoille neideille ilmaiseksi”, Eren virnisti ja ojensi ihanan näköisen krepin, jonka otit vastaan ilosta säteillen.
Haukkasit palan ja ihana maku levisi suuhusi. ”Tämä on ihanaa!” huudahdit kovempaa kuin oli tarpeen ja joukko ihmisiä kääntyi katsomaan sinua. Kuulit erään pikkupojan sanovan, että hän haluaa samanlaista ruokaa kuin onee-san. Pikku hiljaa jono Jägereiden kojulle vain kasvoi ja Eren joutui takaisin keittiöön. ”Kiitos mainonnasta (Y/N)-san!” Eren huikkasi ja palasi työnsä pariin.
Jatkoit matkaa ihmisiä sulavasti väistellen, kunnes saavuit erittäin suuren ihmisjoukon luokse, jonka jäsenet koostuivat pääosin nuorista naisista. Hypit hieman ja kurkit päiden yli nähdäksesi kenestä he kaikki olivat niin tohkeissaan. Kojun varjossa pöydän äärellä istui Levi jonkun toisen hyvännäköisen miehen kanssa. Toinen miehistä keikkui rennosti tuolillaan hymyillen säteilevää hymyä, joka sai naiset huokailemaan ihastuksesta. Pyöritit hieman silmiäsi, kunnes sisäistit näkemäsi. Siis iki-ihana, nyreä, siivoushullu naapurisi istui kojussa, jossa mainostettiin allekirjoitustilaisuutta huippusuosittuun shoujo-mangaan Vanilla boyhin.
”Mi-mitä?” Levi on ollut mukana luomassa Vanilla boyta? Vanilla boy on yksi sinunkin lempisarjoistasi. Änkeydyit ihmismassan läpi tiskille.
”Levi! Et koskaan kertonut, että olet mangaka!” huudahdit päästessäsi miehen eteen, joka tapansa mukaan vain tuhahti.
”No, no Levi, kukas tämä neito on?” komea poika kysyi ja nojasi sinua kohti jättäen fanit tyytymättömänä seisomaan jonoon. Käännyit hymyillen hänen puoleensa.
”Olen (L/N)(Y/N), Levin naapuri. Hauska tutustua”, sanoit ja kumarsit kevyesti.
”Farlan Church, Levin ystävä hänen nuoruusajoiltaan”, esittäytyi vaaleahiuksinen mies ja hymyili.
”Ja kirjailijanimenne on siis Kurookami?” Sanoit tihrustaen nimeä pokkarin yläreunassa. ”Niin kuin musta susi?” (Kirjoittajan huomautus: Samantapainen sanaleikki on siis kyseessä japanin sanojen kuro=musta ja ookami=susi kanssa, kuten vaikka pesukone ja konekivääri, eli pesukonekivääri)
Farlan kohautti harteitaan ja sanoi: ”Musta kuvaa Levin sielua ja olen laumaeläin.”
Naurahdit huvittuneesti ja sanoit: ”No, minä lähden tästä, hyvää päivänjatkoa.”
”Hei hei (Y/N)-chan!” Farlan heilutti kättään hyvästiksi.
Vai että Levi on suosittu mangaka? Ajattelit hämmentyneenä ja pudistit päätäsi. Käsityksesi mukaan Farlan tekee käsikirjoituksen ja Levi hoitaa kuvituksen. Rakastit tämän sarjan piirrustustyyliä, kaikki upeat yksityiskohdat, etenkin silmät ja ympäristö saivat sinut joka kerta lumoutuneeksi. Täytyypä käydä uudemman kerran Levin luona.
Kävelit ajatuksissasi, varomatta mihin astut, kunnes törmäsit johonkuhun, ja se joku kaatui maahan ähkäisyn saattelemana.
”Olen pahoillani, ei kai sattunut?” kysyit ja polvistuit uhrisi viereen. Hän oli aika lyhyt, ja hänellä oli vaaleat hiukset, jotka roikkuivat naamalla, kunnes hän nosti päätään ja väläytti ystävällisen hymyn.
”Olen kunnossa, ja ei se mitään, olen Armin Arlert, hauska tutustua, sano vain Armin”, poika esittäytyi lähes välittömästi. Onpas hän tytönoloinen, niin hauras ja kaikkea. Ajattelit. Tartuit Arminin käteen ja vedit hänet ylös.
”Olen (Y/N)(L/N), hauska tavata sinutkin Armin”, hymyilit. Pidit jo Arminista heti kättelyssä. Armin hymyili, kunnes katsoi kelloaan, jolloin hänen ilmeensä muuttui hieman hätääntyneeksi. ”Anteeksi (Y/N)-san, minun täytyy mennä, olen luvannut auttaa ukkiani hänen kojullaan!” Armin huuhdahti, heilautti kättään ja juoksi pois ihmisten sekaan vaaleansininen reppu selässä pomppien.
Naurahdit huvittuneena ja lähdit samoilemaan kohti uloskäyntiä. Näit jopa Vanilla boyn päähenkilön cosplayaajan, ja vastustit kiusausta ottaa hänestä kuvan ja näyttää Leville. Poika oli hyvännäköinen ja huomattuaan katseesi hän iski sinulle silmää. Naurahdit vain ja jatkoit matkaa uloskäynnille. Massojen seasta päästyäsi vedit keuhkoihisi aimo henkäyksen happea, jota tuntui olevan vain rajoitetusti joukon keskellä. Kotimatkalla kävit nopeasti supermarketissa. Ostit aineksia sushiin, sillä halusit oppia tekemään sitä kunnolla. Kassalla oli tyttö, jonka punaiset hiukset sojottivat työntekijän asuun kuuluvan lipan alta. Tyttö hymyili leveästi, mikä paljasti sateenkaaren väreillä koristellut hammasraudat, jotka tytölle näyttivät itseasiassa sopivan oikein hyvin. Tyttö oli oikein ystävällinen ja puhui paljon ja poistuessasi hän toivotti sinulle hyvää kotimatkaa.
Avasit reippaasti talon ulko-oven, kun näit juuri rouva Otorin astuvan ulos ensimmäisen kerroksen asunnostaan. Hän oli menossa ulkoiluttamaan pientä puudeliaan ”ihanaan kesäiltaan”. Toivotit hänelle hyvät illanjatkot ja kapusit neljänteen kerrokseen taloosi. Etsiessäsi avaimiasi laukkusi loputtomista syövereistä, kuulit askelia takaasi. Ennen kuin ehdit kissaakaan sanoa, Levin ulko-ovi pamahti äkäisesti kiinni. ”Jollakin on taas vaihteeksi huono päivä”, mutisit ja sait vihdoin avaimet käteesi.
Purit nopeasti kauppakassin ja etsit puhelimellasi hyviä sushi-ohjeita. Löysit lupaavan Maki-zushi ohjeen, josta oli useita eri versioita. Päätit tehdä lohitäytteisen, avokadotäytteisen, jossa oli kurkkua, kevätsipulitäytteisen, jossa oli porkkanaa, sekä muutaman seesaminsiemenpäällysteisen. Kun ruoka oli valmis monen epäonnistuneen yrityksen jälkeen, astuit ulos ovesta kutsumaan naapurisi aterialle. ”Hyvä ruoka, parempi mieli”, jauhasit mielessäsi painaessasi Levin ovikelloa. Ovi aukesi ja Levi seisoi yllättävän tyynen näköisenä ovella ja ojensi muovikassia.
”En tullut kyllä lainaamaan muovikassia, anteeksi vain”, ilmoitit ja teit käsilläsi kieltävän eleen. Levi laski kätensä alas ja kurtisti kulmiaan.
”Mitä sitten?” Levi murahti ja naksautti kieltään.
”Tein liikaa sushia ja ajattelin, jos haluaisit osan”, selitit hätäisesti muuntaen hieman totuutta.
Levi mietti hetken. ”Voin tulla, jos sinun talosi on puhdas”, mustahiuksinen mies lopulta sanoi.
”Vetää vertoja teidän talonne puhtaudelle, teidän puhtautenne”, sanoit ja niiasit arvokkaasti.
Levi mumisi jotain, joka kuulosti ranskalta ja seurasi sinua lyhyen matkaa ovellesi, jonka avasit päästäen hänet sisään. Levi riisui ulkokengät ja käveli lyhyen matkaa olohuoneeseen. Hän kumartui lähemmäs tutkimaan kirjahyllyäsi ja kuulit vaimean naurahduksen Levin huomatessa Vanilla boyn kaikki osat siistissä järjestyksessä.
Et ollut uskoa korviasi, hän naurahti ensimmäisen kerran sitten tapaamisenne.
Katoit olohuoneen matalalle pöydälle kaksi mustaa suorakulmiolautasta, syömäpuikot, vesilasit ja – kannun, inkivääriä, soijaa ja wasabia, sekä tietenkin itse sushit. Istuitte vastakkain pöydän ääreen. ”Itadakimasu” sanoitte vaimeasti ja aloititte ruoan. Ruoka oli mielestäsi oikein onnistunut ja katsoit Leviin, jonka silmiin oli noussut pieni pilke. Katsoit ihmeissäsi ilmettä, jonka pystyi laskemaan jopa tyytyväiseksi.
”Onko hyvää?”, kysyit Leviltä ja katsoit tätä ystävällisesti, kun hän nyökkäsi vaimeasti ja puraisi avokado-kurkku sushia.
”Voisi olla ehkä hieman enemmän vaihtoehtoja”, hän sanoi syötyään suunsa tyhjäksi. ”Makuaistini alkaa turtumaan samoihin makuihin”, mies valitti ja katsoi minua tympeästi.
”Tee kuule itse parempi”, haastoit hänet nojautuen hieman pöydän ylle.
”Varmasti”, Levi sanoi ja juoksutti sormiaan hiustensa läpi.
Napsautit sormiasi. (jos et osaa, löit kätesi yhteen) "Se on sitten sovittu, saat todistaa minulle sushikykysi", ilmoitit ja virnistit.
Levi pyöräytti silmiään. ”Sovittu.”
Näin sovitte ja niin vetäytyi ihmeellisen hyväntuulinen pikkumies takaisin luolaansa sinne, minne auringonsäteetkään eivät yletä.
-
Aivan ihana! Rakastin sitä kohtaa jossa Reader kävelee Levin kanssa ja
"meinaan itse kuolla tänne"
"siitä vaan"
ihana
huomautan nopeasti että kohdasta jossa reader sanoo Leville että tämä saa todistaa sushi kykynsä, sieltä on unohtunut "" merkit(?)
Ihana tarina
-
Waaa! Kiitos kommentista Nemesismerri! Piristi myöhäisen iltani lopun :)
Kiitos kun kerroit virheestä, sen pitäisi olla nyt korjattu! Nautin itse mainitsemasi vuoropuhelun kirjoittamisesta! Kiitos!
-Neko-Chan
-
Jei! :3
Ihanaa kun huomasin että tähän oli tullut jatkoa! Levi on edelleen ihana, samoin Eren ja Farlan! :3 Jollain kieroutuneella tavalla voin hyvin kuvitella Levin mangakana, vaikeahan sitä on selittää :) Tosi kivoja kohtia tässä oli muun muassa just toi Nemesismerrin mainitsema keskustelunpätkä, sitten toi sushikohta (awws <3) ja just toi kun Reader näki Levin siellä Vanilla boyn kojussa antamassa allekirjoituksia :P Myös noi cosplayatut animehahmot oli kiva lisäys, josta tykkäsin, vielä kun joku cosplayasi Levin mangaa Vanilla boyta :D Tykkään tästä kauheasti! :D Mutta hei mä en muista betasinko mä tätä koskaan loppuun asti :D
Sitten hiukan rakentavaa:
Suunnistit kojulle ostaaksesi kreppejä, joita yllätykseksesi valmisti sama poika ravintolasta.
En väitä että tuo olisi väärin, mutta minusta voisi ihan hyvä tarkentaa vaikka: sama poika, joka oli ollut tarjoilijanasi ravintolassa päivää aiemmin. Eli ettei poika ollut ihan kuka tahansa poika, vaan nimenomaan Eren. (Ja en ole varma oliko Reader päivää aiemmin ravintolassa, jotain kuitenkin sinne päin :D)
Päätit tehdä lohitäytteisen, avokadotäytteisen, jossa
Onko noi kummatkin siinä samassa sushissa? :D Koska jos on, niin sen voisi korjata lohi-avokadotäytteisen. Mut jos ne on erikseen, niin niiden väliin voi tulla "ja" ja muuttaa jossa --> joissa :D (Sori jos tää kuulostaa kauheen sekavalta, yritän kyllä parhaani :D)
Napsautit sormiasi. (jos et osaa, löit kätesi yhteen) Se on sitten sovittu, saat todistaa minulle sushikykysi", ilmoitit ja virnistit.
Korjaisin:
Napsautit sormiasi (jos et osaa, löit kätesi yhteen). "Se on sitten sovittu, saat todistaa minulle sushikykysi", ilmoitit ja virnistit. :)
Tuossa oli nyt niitä jotka mun silmään osui :) Edelleen rakastan tätä ficciä, enkä malta oottaa millaiset sushitaidot Levillä on :D Odotan siis jatkoa innolla!
Kiitus :-*
-DragonHeart58
-
Hei Dragsukkainen! Kyseessä oli lohitäytteinen, sekä avokadotäytteinen, ilmeisesti mun piti lisätä vielä joku kolmas, mutta se unohtui. Korjaan nuo myöhemmin, anteeksi hätäinen kommenttini!
-Neko-Chan
-
Hienoa tekstiä, vaikken readeriin osaakkaan samaistua. Heh. (Melkeen samaistun enemmän Leviin.)
”Meinaan itse kuolla tänne!”
”Siitä vaan.”
Tää oli loistava *applause*
Farlan kohautti harteitaan ja sanoi: ”Musta kuvaa Levin sielua ja olen laumaeläin.”
Jep, todellakin samaistun Leviin.
Jotain pikkujuttuja jäi kuitenkin häiritsemään, esim "Vanilla boy" (joka näin btw kuulostaa yaoi-hentailta) (eli lukisin heti) (krhm) näyttäis paremmalta jos se olisi "Vanilla Boy".
”Olen pahoillani, ei kai sattunut?” kysyit ja polvistuit uhrisi viereen.
heh
Kassalla oli tyttö, jonka punaiset hiukset sojottivat työntekijän asuun kuuluvan lipan alta. Tyttö hymyili leveästi, mikä paljasti sateenkaaren väreillä koristellut hammasraudat, jotka tytölle näyttivät itseasiassa sopivan oikein hyvin.
Sori mut en pysty kuvittelemaan ketään jolle sopis sateenkaaren väriset hammasraudat.
Löysit lupaavan Maki-zushi ohjeen
sushi
Päätit tehdä lohitäytteisen, avokadotäytteisen, jossa oli kurkkua, kevätsipulitäytteisen, jossa oli porkkanaa, sekä muutaman seesaminsiemenpäällysteisen.
Jotenkin hämmentävä lause?
Kun ruoka oli valmis monen epäonnistuneen yrityksen jälkeen,
Ok, myönnän että tähän samaistun
”Tee kuule itse parempi”, haastoit hänet nojautuen hieman pöydän ylle.
Tää kuulostaa just sulta
Näin sovitte ja niin vetäytyi ihmeellisen hyväntuulinen pikkumies takaisin luolaansa sinne, minne auringonsäteetkään eivät yletä.
Tykkäsin *peukku pystyyn*
Mut joo ylipäätään kivan kepeitä osia ollu molemmat, mukava saada jotain huolettoman arkisia pätkiä sekaan omaan lukukirjastoonsa. Rikasta ja värikästä kieltä ja tykkäsin yksityiskohtien kuvailusta jne. Aika söpö teksti.
-
Hei Obviously Ironic ja kiitos kommentista! Vanilla Boy oli tarkoitus kirjoittaa isolla b:llä myös, korjaan sen sitten, kun olen saanut tietokoneen hyppysiini. Tuosta zushista, tiedän että se on sushi (en ole niin tietämätön) mutta kun selasin netistä kyseisiä ohjeita, siellä luki zushi, joten oletan heidän olevan oikeassa tässä asiassa.
Ja tuo samainen lause häiristsee monia, mutta yritän korjata senkin hieman ymmärrettävämpään muotoon :)
Kiitos paljon kehuistasi, piristivät päivääni! :D
Anteeksi hajanainen vastaus!
-Neko
-
3. Uusia alkuja
A/N: Hei! Kolmas osa tuli, olen pahoillani viivästyksestä, mutta tässä sitä mennään! Toivottavasti nautitte lukukokemuksesta! Tekstiä ei ole betattu, mutta toivottavasti ette anna pienten virheiden haitata lukemista.
Leyhyttelit itseäsi viuhkalla, ja selasit päivän lehdestä vapaita osa-aikaisia työpaikkoja. Kaksi työpaikkailmoitusta oli kiinnittänyt huomiosi: uimavalvoja läheisessä ulkoilmauimalassa ja kukkakaupan avustava myyjä. Leikkasit itsellesi vesimelonia, sillä eihän mikään voita kylmää, mehukasta ja rouskuvaa vesimelonia kuumana päivänä.
Päätit lähteä katsastamaan ensin uimavalvojan homman, ja jos sieltä ei nappaa, kokeilisit onneasi kukkakaupasta. Astuit rappukäytävään, joka auringon paistaessa sisään oli paahtavan kuuma. Laitoit aurinkolasit silmillesi ja kävelit kättäsi portaan kaiteella liu’uttaen alas ulko-oville.
Kuulit oven sulkeutuvan loksahtaen takanasi kävellessäsi erilaisten kasvien reunustamaa pihatietä suuremmalle kadulle, josta olisi noin puolen kilometrin matka uimalaan. Aurinko paahtoi olkiasi ja manasit itseksesi sitä, ettet ollut laittanut aurinkorasvaa. Kuulit pian lasten iloisia kiljahduksia, jotka kaikuivat talojen seinistä, sekä naurunremakoita. Näit valkoisen kissan kulkevan edessäsi talon varjossa, painautuneena lähes kiinni sen kylmään julkisivuun. Ylitit rivakasti tien ja astuit jonoon odottaen pääsyä lipputiskille.
Vuorosi koittaessa kaivoit sanomalehden esiin ja näytit ympyröityä ilmoitusta.
”Hei, haluaisin hakea paikkaa täältä”, kerroit ja naputit ilmoitusta. Lipputiskillä toimiva myyjä nyökkäsi ja neuvoi sinut työnjohtajan luokse.
Seurasit myyjän ohjeita ja pian saavuitkin valvomotornin luokse, josta kohosi jyrkät portaat ovelle. Nousit askelmat ja koputit terävästi oveen. Oven avasi ystävällisen näköinen nuori mies, joka kutsui sinut sisään kerrottuasi mitä asiasi koski. Astuttuasi kynnyksen yli, ihanan viileä ilma toivotti sinut tervetulleeksi.
”Nimeni on Kimura Katsuo, hauska tutustua”, ruskeahiuksinen mies sanoi ystävällisesti.
”Olen (L/N)(Y/N), hauska tutustua. Olen täällä siis hakemassa paikkaa uimavalvojaksi”, selitit ja yritit luoda kasvoillesi mahdollisimman varteenotettavan ilmeen.
”Osaathan uida?” Kimura kysyi huvittuneella äänensävyllä ja katsoi sinua silmiin.
”Tietenkin osaan”, tuhahdit ja katsoit häntä takaisin silmiin.
”Saat paikan”, Kimura ilmoitti ja ryhtyi kaivamaan jotain sekalaisesta pinosta hyllystä, joka nökötti seinän vieressä. Sepä kävi helposti, ajattelit, muttet kyseenalaistanut nopeaa päätöstä, sillä helpompaa vain sinulle.
Kimura tuli luoksesi kädessään työsopimus, jonka hän oli jo täyttänyt omalta osaltaan. Luit tekstin huolellisesti läpi ja katsottuasi kaiken olevan kunnossa, täytit osaltasi tarvittavat tiedot ja ojensit paperin takaisin Kimuralle, jonka hän vei pöytälaatikkoonsa.
Katselit Kimuran puuhastelua ja arvioit hänen ikänsä kahdenkymmenenkolmen pintaan. Hänellä oli ruskeat hiukset, jotka olivat vielä kosteat edellisen uimakerran jäljiltä, sekä leveät hartiat, mutta ruskeissa silmissä oli iloinen tuike. Hän vaikutti mielestäsi luotettavalta.
”Alotat työt huomenna kello 10 aamulla, käykö?” nuori mies kysyi kääntyen puoleesi.
”Käy hyvin”, nyökkäsit ymmärtämisen merkiksi.
”Tuo oma uimapuku, saat täältä muut tarvittavat välineet”, hän kertoi ja osoitti hyllyä, jossa oli pinoittain valvojien paitoja ja hattuja.
”Selvä, Kimura-san”, sanoit ja teit jo lähtöä. Avatessasi oven hän huusi perääsi:
”(L/N)-chan, voit kutsua minua ihan Katsuoksi!”
”Selvä, kutsu sitten minuakin etunimelläni!” huusit takaisin ja heilautit kättäsi.
Kävelit puistoon, joka sijaitsi aivan kivenheiton päässä uimalasta. Ostit jäätelön kojusta ja istuit puiden varjoon syömään sitä ja katselemaan ihmisten puuhastelua. Nojasit puuhun ja ihmettelit miten heillä – varsinkin lapsilla - riitti energiaa tuollaiseen riehumiseen, itse olit aivan uuvuksissa kuumuuden takia. Aivan yllättäen puusta hyppäsi alas hahmo: tyttö, jonka punertavat hiukset olivat kahdella sotkuisella saparolla. Tyttö piteli suojaavasti jotain kämmenillään. Olit säikähtänyt tytön äkkinäistä ilmestymistä, ja olit hypännyt varmaan kaksi metriä taaksepäin, kädet koholla puolustautumista varten. Tyttö kääntyi vilkaisemaan olkansa yli ja hymyili anteeksipyytävästi.
”Anteeksi äskeinen”, tyttö hymyili, mutta hymy katosi nopeasti tytön katsahdettua käsiinsä. Tyttö veti kädessä olevan kerän lähemmäksi.
”Minun on parasta lähteä”, tyttö ilmoitti ja kääntyi lähteäkseen.
”Odota! Mitä sinulla on siinä?” kysyit tytöltä. Uteliaisuutesi oli herännyt.
Tyttö ojensi kätensä sinua kohti ja niissä lepäsi pieni mustarastas, joka näytti aivan höyhenpeitteiseltä pallolta.
”Löysin sen loukkaantuneena maasta, kävin katsomassa olisiko sen pesä ylhäällä puussa. Nimeni on muuten Isabel”, tyttö kertoi kuin ohimennen.
”Olen (Y/N)”, sanoit ja hymyilit. Kumarruit lähemmäs lintua. ”Mitä aiot tehdä sille?”
”Vien sen eläinlääkäriin”, Isabella sanoi. ”Katsotaan mitä sille sitten käy.”
Nyökkäsit. Katsoit kelloasi.
”Kotini lähellä on ainakin yksi pieneläinasema, voimme viedä sen sinne”, ehdotit.
Isabel nyökkäsi, ja lähditte askeltamaan kohti eläinlääkäriasemaa.
*timeskip*
Noin puoli tuntia sitten olit hyvästellyt Isabelin, ja olitte vaihtaneet numeroita. Isabel oli iloinen persoona, jonka kanssa viihdyit mainiosti. Hän lupasi pitää sinut ajan tasalla linnun kohtalosta. Kotona olit laittanut kylpyveden valumaan, tällä kertaa vaahdon tuoksuna oli persikka.
Odottaessasi veden valumista söit kuppinuudeleita ja luit Vanilla Boyn uusinta ilmestynyttä volumea. Olit miltei unohtaa veden valumaan, mutta onnistuneesti kaadettuasi vesilasin säädettyäsi keittiössä, muistit sen, ja ryntäsit kylpyhuoneeseen sulkemaan vesihanan.
Riiiiiing! Riiiiiiiiing!
Ovikello.
Kävelit ripeästi eteiseen ja avasit oven. Ovella seisoi tympääntynyt Levi, jonka tummat silmänaluset näyttivät entistä tummemmilta.
”Sulje se hemmetin hana”, Levi käski.
”Huh?” tuijotit Leviä hetken. ”Jos siis puhut kylpyhuoneen hanasta, suljin sen juuri kun painoit ovikelloa.”
Levi nosti hieman katsettaan ja kuunteli hetken.
”Tch”, hän naksautti kieltään.
”Kiva, että välität”, mainitsit ja nyökäytit päätäsi.
”Asuntosi vesivahinko vaikuttaisi lähes koko muuhun taloon, et ole mitenkään erityinen”, mustahiuksinen mies tuhahti, ja heitti sinuun hieman tympääntyneen katseen.
”Miten vain”, kohautit olkapäitäsi ja naapurisi ihmetykseksi suljit oven hänen edessään häpeämättä tekoasi.
Aamulla kello kahdeksan aikaan puhelimesi kilahti. Olit saanut viestin Isabelilta:
Saan pitää linnun, sillä se ei voi enää kunnolla lentää. Voimmeko tavata pian?
Isabel
Kerroit, että sinulla on tänään töitä, mutta sen jälkeen käy hyvin. Sovitte tapaamisen samassa puistossa missä tapasitte.
Olit vetänyt hiuksesi ponihännälle (paitsi jos niitä ei saa, ne voivat olla auki), pukenut t-paidan ja shortsit päälle ja syönyt aamupalan. Laitoit laukkuusi puhelimen, lompakon ja muuta pikkusälää, kuten aurinkolasit.
Astuit ulos talosta ja näit pitkän miehen asettelevan kylttiä viereisen kahvilan eteen. Kyltissä luki:
Huomenna: Hovimestarit ja palvelustytöt palvelevat teitä!
Lukiessasi kylttiä törmäsit sitä asetelleen miehen selkään.
”Anteeksi!” huudahdit ja nostit katseesi miehen… pikemminkin pojan sinisiin silmiin. Tunnistit pojan välittömästi samaksi, joka iski sinulle silmää mangatapahtumassa. Poika vain hymyili vinosti ja palasi sisälle kahvilaan. Mielesi teki mennä perään ja kysyä, kuka hän oikein on, mutta katsottuasi kelloa pinkaisit juoksuun. Et todellakaan aikonut myöhästyä ensimmäisenä päivänäsi.
Uimalalle saavuttuasi menit suoraan valvomon pukuhuoneeseen vaihtamaan päällesi uimapuvun, sekä lippalakin, t-paidan ja pillin, jotka Katsuo sinulle toi. Hän ojensi myös radiopuhelimen selittäen, miten sitä käytetään. Tapasit myös toisen uimavalvojan – nuoren naisen nimeltään Petra – joka esitteli ripeästi valvomisalueesi ja toivotti mukavaa työpäivää.
Istuit korkeassa tuolissa rantavarjon alla silmäillen altaassa pulikoivia ihmisiä, silloin tällöin juoden vesipullostasi. Katsuo oli erityisesti painottanut juomisen tärkeyttä, jopa oli ottanut radiopuhelimella yhteyden ja kysynyt olitko muistanut juoda riittävästi.
”Eren, varovasti!” kuulit suhteellisen korkean äänen huutavan. Kääntyessäsi katsomaan huudon suuntaan, näit Erenin, joka juoksi kohti ponnahduslautoja, samalla kun Armin kipitti perässä ja sinulle vieras tyttö saavutti Ereniä yhä nopeammin. Eren liukastui ja näit hidastettuna kuinka Erenin pää iskeytyi maahan.
”Eren!” huusitte vieraan tytön ja Arminin kanssa yhtä aikaa ja laskeuduit alas tuolista syöksyen Erenin luokse.
Eren makasi tajuttomana laatoituksella yhä suuremman ihmisjoukon kerääntyessä hänen ympärilleen. Tyttö oli polvillaan Erenin vieressä, samalla kun Armin panikoi Erenin toisella puolella. Tunkeuduit ihmisten läpi ja otit radiopuhelimen käteesi.
”Katsuo, poika on liukastunut, ja on nyt tajuton, tuo nopeasti ensiapulaukku! Loppu.”
”Tulossa ollaan, loppu.” kuulit Katsuon äänen.
Erenin päästä ei valunut verta, joten uskalsit kääntää hänet varovasti kylkiasentoon, juuri kun Katsuo saapui paikalle.
Hän taputti Ereniä kevyesti poskille ja puhutteli tätä kovaan ääneen. Samalla sinä, rauhoittunut Armin ja Mikasaksi nopeasti esittäytynyt tyttö hajaannutitte ympärille kertynyttä väkijoukkoa.
Eren virkosi, ja Mikasa soitti paikalle Erenin isän noutamaan tätä kotiin. Puhelu ei kestänyt kauaa, ja pian väkijoukon läpi pujotteli mies, jonka epäilit olevan Erenin isä. Miehen lasit heijastivat valoa tämän auttaessa poikansa seisomaan ja hän jutteli pikaisesti Katsuon kanssa. Hänen kävellessään ohitsesi Mikasan ja Arminin kanssa, hän kiitti sinua ripeästä toiminnasta. Kumarsit kevyesti ja palasit istumaan tuoliisi. Katsuo tuli luoksesi juttelemaan.
”Hyvin toimittu (Y/N)”, Katsuo kehaisi. ”Aika harva joutuu kokemaan tällaisen tilanteen heti ensimmäisenä päivänään. Onneksi pojan isä on lääkäri”, Katsuo tuumi.
Vai lääkäri. Ajattelit.
”Se on mukava kuulla. Käykö näin useinkin?” sinä kysyit.
”Ihme kyllä, jo kolmas kerta, kun sama kaveri satuttaa itsensä”, Katsuo kertoi.
Vedit työpäiväsi kunnialla loppuun ja Petra kysyi sinua ulos limulle, mutta kieltäydyit tarjouksesta. Olihan sinulla tapaaminen Isabelin kanssa.
Saavuit puistoon, jossa Isabel odotti lintu sylissään. Kävelit hänen luokseen ja hän tervehti sinua iloisella hymyllä.
”Eli saat pitää linnun?” kysyit ja silitit sormellasi linnun pientä päätä.
”Kyllä, sillä lintu on vasta poikanen ja alkanut tottua ihmisiin. Se kuolisi luonnossa.”
”Varsinkin, kun sen siipi on vahingoittunut”, lisäsit ja vilkaisit Isabelia.
Punapää nyökkäsi.
”Onko sillä nimeä vielä?” kysyit.
”Itse asiassa olen tainnut keksiä sille sopivan”, Isabel vastasi pirteästi.
”No?”, kysyit jännittyneenä.
”Levi.”
Jäädyit hetkeksi.
Isabel heilutti kättään naamasi edessä. ”(Y/N)-chan?”, hän sanoi.
Palauduit takaisin normaaliksi, ja kysyit tästä nimivalinnasta.
”Lintu muistuttaa anikia”, Isabel selitti. ”Anikin nimi on Levi.”
”Tosin lintu on iloisempi”, tuumit.
Isabel nosti katseensa sinuun. ”Tunnetko anikin?”
”Tuota, ainakin joku Levi on naapurini”, kerroit ja virnistit.
”Ai sinä olet se pölytyttö!” Isabel puhkesi nauramaan. ”Levi on puhunut sinusta”, Isabel kertoi.
”Sepä kiva kuulla”, totesit kuivasti. Mitäköhän muuta Levi on kertonut? Tuumit.
”Onko Levi oikeasti veljesi?” kysyit Isabelilta.
”Ei biologisesti, mutta olemme tunteneet jo kauan, hän ja Farlan ovat parhaat ystäväni”, Isabel kertoi. ”Jännä yhteensattuma, että tunnet Levin”, Isabel totesi perään.
”Siivoushullu”, totesit. ”Oli yllätys, että hän piirtää mangaa”, selitit ja katsoit Isabelin vihreisiin silmiin.
”Piirtää vai?!” Isabel pomppasi polvilleen. Levi-lintu rääkäisi säikähtäneenä.
”Etkö tiennyt?” Nyt oli Isabelin vuoro jäätyä.
Heilutit kättäsi Isabelin kasvojen edessä.
”Aniki sanoi, että hän on töissä koulun siivoojana”, Isabel sanoi ja käänsi vihreät, lautasen kokoiset silmänsä sinuun.
Huokaisit raskaasti. ”Ja luulitko oikeasti Levin puhuvan totta?”
”No, hän pitää siivoamisesta…” Isabelin ääni vaikeni loppua kohden.
”Enemmänkin on pakkomielteinen siivoaja. Sitä paitsi, Levi varmasti inhoaa lapsia”, pohdiskelit.
”Aniki ei vain pidä siitä, että ne sotkevat ja meluavat”, Isabel korjasi nostaen sormensa pystyyn.
”Joten turhaan ainakaan olisi koulussa”, lisäsit loppuun.
”Mitä mangaa aniki sitten tekee?” kysyi Isabel, joka oli jo ehtinyt toipua järkytyksestä.
”Itse asiassa Levi kuvittaa, ja Farlan tekee juonen.” Isabel jäätyi uudestaan. ”Mutta sarjan nimi on Vanilla Boy”, jatkoit.
”Ai se, missä on paljon hyvännäköisiä poikia?”
”Juuri se.”
Istuitte kummatkin hetken hiljaa. Levi-lintu lauleli pariin otteeseen, kunnes Isabel nousi seisomaan.
”Selvä! Nyt menen käymään Levin luona!” Isabel pinkaisi juoksuun. Nousit hämmentyneenä ylös ja juoksit punapään perään.
Juoksit Isabelin jäljessä, kunnes saavutit hänet Levin ovella. Nojasit huohottaen polviisi ja katsoit, kuinka Levi avasi oven, johon Isabel oli vaativasti koputtanut.
”A-NI-KI!” Isabel huusi painottaen jokaista tavua.
”Mitä nyt?” Levi murahti. ”Äläkä huuda rapussa.”
Isabel käveli rivakasti sisään taloon vetäen Levin mukanaan. Näit miehen hämmentyneen ilmeen oven sulkeutuessa heidän perässään.
Pian alakerrasta kuului hiljaisia askelia, ja rouva Otorin harmaa pää ilmestyi porrastasanteelle.
”Onko täällä kaikki hyvin?” hän kysyi sinulta.
”Öh, tuota juu, on”, naurahdit hermostuneesti ja ristit sormesi selkäsi taakse.
Palasit omaan asuntoosi, ja puolen tunnin ajan kuulit äkäisiä askeleita, sekä kummankin huutavan toisilleen. Podit hieman huonoa itsetuntoa siitä, että olit tullut paljastaneeksi Levin salaisuuden Isabelille, mutta asialle ei enää voinut mitään. Lopulta kuulit Levin ulko-oven käyvän ja juoksuaskelia, jotka loittonivat Isabelin juostessa alas. Hetken päästä ovikellosi soi. Avasit oven odottaen Isabelia, mutta sisään änkeytyikin vihaista vihaisempi naapurisi Levi. Levi tuijotti sinua hyvin murhaavasti. Totta puhuen mielesi olisi tehnyt sulaa lätäköksi ja imeytyä huonekasvisi multaan. Valitettavasti tällainen pelastautuminen on mahdotonta, joten luovuit ideasta. Tyydyit vaan nostamaan kädet eteesi ja peräännyit hitaasti taaksepäin Levin lähestyessä. Mieleesi muistui neuvo:
Älä luo katsekontaktia suteen, se voi käsittää sen aggressiivisena eleenä
Loit nopeasti katseesi Levin hiuksiin, jotka kiiltelivät kattolamppusi valossa. Niin kauniit hiukset, ajattelit hetkellisesti lumoutuneena hänen hiuksistaan. Astuit taaksepäin vielä viimeisen askeleen, ennen kuin selkäsi tapasi seinän. Käänsit katseesi Levin nenään. Täydellisesti muotoiltu, kuin veistoksella. Levi vain läheni, mutta olit unohtanut uhan jo lähes kokonaan. Siirryit tutkailemaan Levin suuta, joka läheni hetki hetkeltä. Suu oli kääntynyt vihaiseen irveeseen, mikä sai sinut toivomaan, että näkisit hänen hymyilevän joskus. Levin kädet osuivat seinään, vangiten sinut hänen, sekä seinän väliin. Levistä lähtenyt tuoksu kantautui nenääsi: minttua, pesuainetta ja sitruunaa. Lopulta käänsit katseesi Levin silmiin, välittämättä seurauksista. Silmänne kohtasivat ja katsoit niiden sini-harmaata väriä. Niin kaunista, ajattelit lumoutuneena. Kuinka kukaan voi olla näin kaunis?
”Oi, miksi menit kertomaan Isabelille työstäni?” Levi murisi. Tunsit hänen hengityksensä kasvoillasi.
Palasit todellisuuteen. ”Kuinka oletat minun tietävän, ettei hän tiennyt ammattiasi? En edes tiennyt, että tunnette!”
Levi meni sanattomaksi. Jatkoit:
”Joten ajattele, ennen kuin lähdet syyttelemään ketään. Tässä ainoat ketä voi syyttää, olette sinä ja Farlan-san.”
Kun nostit kätesi Levin kädelle siirtääksesi sen pois tieltäsi, käsienne osuessa tunsit oudon tunteen, kuin sähkövirran välillänne. Henkäisit hiljaa ja irrotit otteesi Levistä. Käänsit katseesi häneen. Hän oli luonut sinuun katseen täynnä ihmetystä. Hän laski kätensä alas ja astui askeleen taaksepäin. Olit näkevinäsi hentoa punaa miehen kasvoilla, mutta et ollut varma. Kohtaa, jolla olit koskenut Leviä, kihelmöi heikosti ja puristit sitä toisella kädelläsi.
Seisoitte kumpikin vastakkain, katseet maahan luotuina, kuin odottaen toisen sanovan jotakin.
”(Y/N)-san, olen pahoillani äskeisestä”, naapurisi sanoi välttäen katsekontaktiasi.
Silmäsi laajenivat hämmästyksestä. Levi kurkisti hiustensa läpi reaktiotasi. Hän kääntyi ympäri ja sanoi:
”(Y/N)-san, olen pahoillani tökeröstä käyttäytymisestäni ensimmäisestä päivästä lähtien.”
Mikä häntä vaivaa? Yhtäkkinen alkanut muodollinen ja kohtelias puhuttelu, sekä kamala anteeksipyytely alkoi jo pelottaa sinua.
”Levi, voitko hyvin?”
”Huh?” Levi kääntyi katsomaan sinua.
”Et koskaan puhuttele minua (Y/N)-saniksi. Se alkaa pelottaa. Myös tuo anteeksipyytely.” Pysähdyit hetkeksi miettimään. ”Toisaalta, olen iloinen, että olet ymmärtänyt virheesi ja toivottavasti opit niistä jotain. Meidän tapaamisemme oli alusta alkaen hieman nihkeää, mutta peliä ei ole vielä menetetty!” Hymyilit säteilevästi Leville juuri kun ilta-aurinko hukutti huoneen kultaiseen valoon.
-
Muistin etten ollut heittänyt kommenttia vielä tähän lukuun! :o
Heh, tää luku oli just hyvä ;D Tää on minusta sellainen kiva, hyvänmielen tarina, jota lukiessa tulee paremmalle tuulelle :P Olet minusta saanut hyvin SnK:n hahmoja tähän, eivätkä he ilmesty minusta töksähtäen, vaan ihan luontevasti astuvat mukaan kuvioihin :D Isabel on minusta kiva hahmo, sellainen pirteä, seikkailunhaluinen ja "anikin" fani :D Tässä tekstissä oli paljon hauskoja kohtia, jotka huvittivat ja pistivät nauramaan :D :
”Sulje se hemmetin hana”, Levi käski.
Perus-Leviä, voin hyvin kuvitella hänen sanovan just jotain tuollaista ;D
”Miten vain”, kohautit olkapäitäsi ja naapurisi ihmetykseksi suljit oven hänen edessään häpeämättä tekoasi.
Tää oli musta hupaisa :D Reader on vaan silleen "jaa", ja laittaa oven ihan pokkana oven kiinni, vaikka Levi ei vielä ollut menossa mihinkään ;D Musta on oikeastaan aika hauskaa, että Reader pistää Leville pikkusen hanttiin, vaikka omasta mielestäni Levi on sellainen henkilö, jolle saattaa olla tosi vaikeaa pistää jauhoja suuhun :D
Eren liukastui ja näit hidastettuna kuinka Erenin pää iskeytyi maahan.
”Käykö näin useinkin?” sinä kysyit.
”Ihme kyllä, jo kolmas kerta, kun sama kaveri satuttaa itsensä”, Katsuo kertoi.
Eren :D Luulisi nyt että kerran liukastuttuaan Eren saattaisi olla varovaisempi, mutta ei näköjään :D
”Onko sillä nimeä vielä?” kysyit.
”Itse asiassa olen tainnut keksiä sille sopivan”, Isabel vastasi pirteästi.
”No?”, kysyit jännittyneenä.
”Levi.”
*Purskahtaa nauruun* ;D ;D ;D
”Lintu muistuttaa anikia”, Isabel selitti. ”Anikin nimi on Levi.”
”Tosin lintu on iloisempi”, tuumit.
Toi Readerin kommentti oli loistava :D Toisaalta ei vaadi paljoa olla iloisemman oloinen kuin Levi :P
Ja tän luvun loppupuolisko olikin sit aika ihana, nawws :3
Kiitos tästä luvusta, oli nannaa :3 Jään odottamaan jatkoa nälkäisenä :>
-DH58
-
4. Tervetuliaisjuhla
Ikäraja: S
Beta: DragonHeart58
Warnings: Alkoholia esiintyy… Joskin vain täysi-ikäisillä ;)
A/N: Tässä kappaleessa esiintyy pari uutta henkilöä, ketkä ovat omaa mielikuvitustani . Kappale myös hieman venähti, toivottavasti jaksatte lukea sen! Ja pahoittelut viivästyksestä, en vain halua kirjoittaa väkipakolla.
Sinun ja Levin tuttavuus alkoi saada uuden, paremman suunnan. Tervehditte toisianne tavatessanne, ja hän kutsuu sinua nulikaksi tai kakaraksi ihan vaan lempinimenä, ei niinkään halveksuen. Niin, ja hän laittoi sinulle sushia, kuten sovitte. Suruksesi Levin tekeleet maistuivat sekä näyttivät paljon paremmilta kuin omasi. Myönsit tappiosi ja sait Leviltä omahyväisen virnistyksen kaupanpäälle. Kävitte jopa yhdessä viereisessä kahvilassa, missä näit Levin nopeasti luonnostelevan palvelustytön sekä hovimestarin asut. Valitettavasti et nähnyt mysteeristä silmäniskijää, mutta Levin kanssa koetun sähköisen kohtauksen jälkeen et ole häntä ajatellutkaan.
Iloitsit myös uudesta ystävästäsi Isabelista, joka vieraili sinun tai Levin luona lähes päivittäin. Olit myös tutustunut paremmin Farlaniin, joka innostui huomattuaan kirjahyllyssäsi olevat Vanilla Boyt. Isabel oli päättänyt pitää sinun kunniaksesi myöhäiset tervetuliaisjuhlat, johon oli osallistumassa sinä, Isabel, Levi ja Farlan. Farlan ei tuntunut olevan yhtään hullumpi tapaus, keskustelitte jopa tarinan juonesta odotellessanne Isabelia ja Leviä takaisin illan juhlia varten järjestetyltä kauppareissulta. Olitte huomaavaisesti kutsuneet myös herra ja rouva Otorin mukaan, mutta heidän sanojensa mukaan: ”Antaa nuorten pitää hauskaa ilman tällaisia vanhoja haahkoja.” Joskin rouva Otori toi sinulle tuulihattuja.
Levi ja Isabel saapuivat kaupasta ja Levi ryhtyi valmistamaan ruokaa. Isabel veti kassista sinulle ja hänelle limutölkit, kun taas Farlanille hän ojensi oluen.
”Isabel, kuinka Levi jakselee?” kysyit Isabelilta tarkoittaen lintua. Levi kurkisti olkansa yli kuultuaan oman nimensä.
Isabel katsoi sinua hämmentyneenä. ”Mikset kysy häneltä itseltään?”
Löit kädelläsi otsaasi. ”Isabel, puhun nyt linnusta.”
”Aaa-AAA! Hyvin voi, ostin hänelle lintupuun äidin kanssa tuossa yksi päivä”, Isabel kertoi. ”Levi ei pidä häkeistä.”
”Vai pitääkö? Vai onkohan kahleet sittenkin enemmän hänen mieleensä? ”Farlan sanoi maireasti ja kohotteli kulmiaan Levin suuntaan. Keittiöstä lensi tomaatti Farlanin päähän.
”Hei, ei minun talossani!” huudahdit ja syöksähdit kädet ojossa sotajalalla olevan Levin ja kihertävän Farlanin väliin.
Hetken kuluttua kävelit keittiöön Isabelin ja Farlanin jäätyä pelaamaan korttia olohuoneeseen. Kurkistit Levin takaa liedellä porisevaan pataan.
”Mitä valmistat?” kysyit katsoessasi kattilassa kiehuvia nuudeleita.
”Mausteisia udoneja ja katkarapuja”, mies vastasi peratessaan katkarapuja.
”Tarvitsetko apua?” tarjouduit avuksi. ”En tosin tiedä kuinka suureksi avuksi voin olla.”
”Pärjään hyvin yksikseni, kiitos vain. Muut olisivat vain tiellä”, Levin ääni vaimeni loppua kohden.
Perus Levi.
Kaivoit kuitenkin astiat kaapista ja katoit olohuoneessa olevan matalan pöydän. Isabel ja Farlan olivat siirtyneet parvekkeelle, mahdollisesti vakoilemaan alhaalla kulkevia ihmisiä.
Levi tarjoili annokset ja menit kutsumaan kaksi vakoilijaa sisään. Ruoka oli herkullista, ja Farlan näytti olevan jo pienessä hiprakassa illan edetessä. Levi vain pyöritteli silmiään Farlanin selittäessä edellispäivän kauppareissustaan ummet ja lammet. Korjasit astiat pois ja Isabel asetteli naposteltavia tarjolle. Ilta jatkui ja Levi oli päätynyt Farlanin kanssa tutkimaan levyjäsi, jotka löytyivät kirjahyllyn alimmasta hyllystä. Isabel jutteli sinulle koulusta ja sen oppilaista, missä sinäkin olit aloittamassa opiskelun kesän jälkeen.
”Harmi vain, että tulet keskellä vuotta, vedät taatusti huomiota puoleesi enemmän kuin tarpeen”, Isabel pukkasi sinua ystävällisesti kylkeen. (Japanissa kouluvuosi alkaa keväällä)
”Mutta siis koulussa on eräs todella hyvännäköinen poika, olisiko luokalla 2-C. Lähes kaikki tytöt ovat hulluna häneen, jopa senpait”, Isabel selitti. ”Olen nähnyt hänet useasti käytävillä, tyttöjen piirittämänä.”
”Mikä hänen nimensä on?” Kysyit uteliaana.
”Se on hieman vaikea lausua…” Isabel sopersi punastuen.
”Antaa tulla”, kehotit.
Levi ja Farlankin olivat hiljentyneet ja olivat tulleet lähemmäs kuuntelemaan. Tai no, Farlan oli tullut lähemmäksi raahaten Leviä mukanaan.
”A-Anger Aa-ru-tonen”, Isabel änkytti mutta kurtisti sitten tyytymättömänä kulmiaan. ”Ei, vaan An-Angel A-A-Aar-Aaltonen.”
”Angel Aaltonen?” toistit ja Isabel nyökkäsi hyvillään. Tämäpä kummallista, suomalaisperäinen sukunimi.
”Mutta kuitenkin, hän erottuu joukosta aivan täysin!” Isabel pulisi. ”Hänellä on vaaleat hiukset ja siniset silmät, mutta suurimman eron tekee hänestä huokuva mysteerinen ja rauhallinen aura! Hän jopa taitaa asua tässä lähinurkilla, olet onnekas (Y/N)-chan!”
Mieleesi palasi väistämättä mysteeripoika. Voisikohan olla että kyseessä on sama henkilö?
Levi tuhahti. Katsoit häneen ja hän sanoi:
”En ymmärrä mikä tyttöjä viehättää mysteerisissä pojissa, ei sellaisiin voi luottaa.”
Kuka tässä on ollut yksi iso mysteeri, ajattelit tiiraten Leviä.
”Aniki, yritätkö kenties kertoa meille jotakin?” Isabel virnisti ja Farlan kohotteli jälleen kulmiaan.
”Isabel, ehkä Levi vain haluaa sinun hankkivan tuota… hyvän tulevaisuuden sellaisen henkilön kanssa johon voit luottaa”, ehdotit.
”Eikä pelkästään Isabelin”, Farlan pisti väliin ja virnisti sinulle.
”Tch.”
”Aniki on välillä hieman tällainen. Jakelemassa mukamas hyödyllisiä vinkkejä.”
”Levin siivousvinkit kyllä ovat usein hyvinkin käteviä”, Farlan jatkoi.
Levi löi kumpaakin päälaelle. ”Nyt suut tukkoon kumpikin!”
Katsoit hetken motkottavaa Leviä, anteeksipyytelevää Farlania sekä kyynelsilmäistä Isabelia. Aluksi rupesit kikattamaan, mutta lopulta purskahdit kunnon nauruun. Muut kolme
katsoivat sinua hieman kummastellen, sitten Farlan, sekä Isabel konttasivat viereesi ja kumartuivat yläpuolellesi selvittämään syytä naururemakkaan. Levi seisoi vähän taaempana, sama vanha hapan ilme kasvoillaan, joskin hänen kylmissä silmissään oli pieni huvittuneisuuden tuike, jota kukaan ei huomannut.
Kun ilta oli jatkunut myöhään yöhön, eivätkä muut olleet saaneet tietää syytä naurukohtauksellesi, lähditte Levin ja Isabelin kanssa viemään humalaista Farlania Levin sohvalle. Mietit kuinka Levi ei ollut humalassa, vaikka olit nähnyt hänen juovan melkein yhtä paljon kuin Farlan. Farlanin kuorsatessa onnellisesti hyvästelitte Levin ja palasitte Isabelin kanssa asuntoosi, sillä olitte sopineet Isabelin jäävän luoksesi yöksi. Siistitte nopeasti paikat ja levitit Isabelille sekä itsellesi futonit olohuoneen lattialle. Päädyitte lopulta puhumaan Levistä. Hän kertoi, kuinka Levi ei ollut koskaan sairastanut, eikä hän ollut koskaan humaltunut, olipa hän juonut mitä tahansa.
Millainen superihminen naapurisi oikein oli?
Isabelin mukaan Levillä on ollut pari tyttöystävää lukioaikoinaan, mutta nekään suhteet eivät kestäneet kauaa.
Millainenkohan poikaystävä Levi mahtoi olla? ajattelit, mutta et saanut luotua tarpeeksi realistista kuvaa mielessäsi.
”Isabel, minkä ikäisiä Levi ja Farlan ovat?” kysyit Isabelilta.
”Aniki ja Farlan ovat kummatkin 23-vuotiaita.” Isabel kertoi.
”Niinkö nuoria?” ihmettelit. ”Minusta Levi näyttää vanhemmalta!”
”Levi on näyttänyt lähes samalta lukiosta lähtien”, Isabel kohautti harteitaan.
”Entä millaisia Levi ja Farlan olivat lukiossa?”
Isabel naurahti. ”No, Farlan oli suosittu tyttöjen keskuudessa. Anikikin oli, mutta höm, luotaantyöntävän olemuksensa takia kukaan muu, kuin Farlan ja ne pari tyttöä eivät uskaltaneet lähestyä häntä suoraan. Levi oli myös kovanaama. Ei sellainen, joka ryöstää viattomien lounasrahat, vaan sellainen, joka hakkaa kaikki, ketkä ärsyttävät häntä. Levi myös lintsasi usein tunneilta, mutta pärjäsi loistavasti koulussa. Farlankin oli hyvä koulussa, oppilaskunnan puheenjohtajakin hetken aikaa, kunnes kyllästyi koko touhuun.”
”Eli siis Levi oli lukionsa ”thug”? Ja Farlan kiiltokuvapoika?” kysyit tehden sormillasi kaninkorvat thug-sanan kohdalle.
Isabel purskahti nauruun. ”Näin asian voisi varmaan sanoa, mutta ei Levi nyt niin thug ollut.”
Nauroitte kummatkin hetken, kunnes puheenaihe vaihtui animeen ja mangaan. Puhelitte hetken lempisarjoistanne, kunnes päätitte mennä nukkumaan. Sammutit valot ja kaivauduit peiton alle.
”Hyvää yötä (Y/N)-chan.”
”Hyvää yötä Isabel”, vastasit ja suljit silmäsi.
Seuraavana aamuna heräsit viereisestä asunnosta kuuluvaan hälinään. Nousit ylös katsottuasi Isabelin jatkavan uniaan ja kiiruhdit ulos Levin asunnolle. Painoit ovikelloa, ja oven tuli avaamaan synkkäilmeinen Levi.
”Huomenta Levi”, tervehdit.
”Mmhm”, mies vastasi ja kääntyi ympäri. ”Jos kestät Farlanin oksennuksen lemua, voit tulla sisään.”
Nenäsi nyrpistyi inhosta, mutta astuit sisälle taloon. Kävelit olohuoneeseen, jossa Levi kuurasi lattiaa todennäköisesti tehokkaimmalla löytämällään pesuaineella. Kurkistit kylpyhuoneeseen, jossa näit Farlanin makaavan pöntön vieressä. Kiiruhdit hänen luokseen ja polvistuit hänen viereensä.
”Farlan, oletko kunnossa?” Tai siis ottaen huomioon, että sinulla on krapula, lisäsit perään ajatuksissasi.
”(Y/N)-chan…”, Farlan ehti sanoa ennen kuin syöksyi taas pöntön ylle. Tukit korvasi ja keskityit ajattelemaan kissanpentuja, ettei sinulta lentäisi laatta. Jätit Farlanin oman onnensa nojaan heti kun olit kiikuttanut tälle lasin vettä, ja palasit Levin luokse olohuoneeseen.
”Levi, tarvitsetko apua?” kysyit kumartuen hänen puoleensa.
”Alkaa olla pian valmista”, Levi kertoi ja loi myrkyllisen katseen kylpyhuoneen suuntaan. Hän nousi ylös lattialta ja laittoi siivousvälineet paikoilleen, jonka jälkeen hän kääntyi
puoleesi ojentaen muovikassia.
”Vie roskat”, hän komensi.
”Ha? Pyytääkin saa”, nurisit mutta otit silti pussin vastaan. Kätenne koskettivat, ja sama sähkövirta sävähti ruumiisi läpi. Naamasi muuttui leiskuvan punaiseksi.
”Minäpä tästä menen, kohta nähdään!” huusit hermostuksissasi ja pamautit ulko-oven kiinni. Juoksit alakertaan ja ulko-ovista ulos talon kulmalle roska-astioille ja pudotit pussin löyhkäävine sisältöineen astiaan. Nojasit seinää vasten katsellen käsiäsi. Mikä minua vaivaa? ajattelit.
Panikoit vielä hetken roskisten luona ennen kuin rauhoituit ja palasit sisälle. Kävelit portaat ylös, ja juuri kun kävelit Levin oven ohi, Isabel astui ulos asunnostasi.
”Ha, (Y/N)-chan! Huolestuin jo kun en nähnyt sinua talossa!”
”Anteeksi, kuulin aamulla melua Levin asunnosta ja menin katsomaan mitä tapahtui. Farlanilla on ilmeisesti krapula ja oksenteli siellä Levin lattialle.”
Isabella repesi nauruun. ”Oliko Aniki vihainen?”
Kumarruit Isabelin korvan juureen ja sanoit hiljaa: ”Hyvin vihainen, olisit nähnyt sen-”
Samassa Levin asunnon ulko-ovi pamahti auki saaden teidät kummatkin hyppäämään säikähdyksestä.
Levi raahasi vihertävää Farlania ulos asunnostaan ja ärisi: ”Oksenna KERRANKIN vielä pöntön ohi, niin lupaan, ettet näe huomista!”
Oih, Levi. Aina niin innostunut muiden hyvinvoinnista.
Samassa rapusta tuli kaksi nuorta poikaa, jotka kiiruhtivat Farlanin ja Levin luokse, ja ottivat Farlanista kiinni juuri kun Levi päästi irti.
”Onii-san!” toinen pojista huudahti Farlanille nähdessään miehen.
”Ryu, älä huuda”, Farlan vaikeroi.
Ryuksi kutsuttu poika vain pudisteli päätään, ja toinen pojista kääntyi puoleemme ja kumarsi.
”Olemme pahoillamme veljemme aiheuttamasta vaivasta!” poika sanoi ja suoristi selkänsä.
”Siivouslasku tulee perässä”, Levi murahti.
Katsahdit Isabeliin, joka oli punastunut äskettäin kumartelevan pojan puhutellessa häntä. Samassa oivalsit tilanteen ja kasvoillesi levisi välittömästi ilkikurinen virne. Isabelin vilkaistessa sinua kohottelit hänelle merkitsevästi kulmakarvojasi. Hän punastui ja kääntyi poispäin sinusta. Jäit yksin kihertämään tietämättä, että Levi katseli sinua.
Farlanin veljien raahattua krapulaisen Farlanin pois huokaisitte kaikki hiljaa. Seisoitte hiljaa kunnes rikoit hiljaisuuden:
”No, saisiko olla vesimelonia?”
”Mm, joo”, Levi ja Isabel vastasivat, ja kuulit loppuun Levin sanovan vaimeasti: ”kiitos”.
Istuitte parvekkeellasi, nauttien kaupungin heräämisestä ja vesimelonista. Samassa Isabel sanoi:
”Mennään katsomaan ilotulituksia.”
”Baka, eihän niitä järjestetä nyt”, Levi vastasi ja löi Isabelia päähän.
”Ei nyt, mutta Viikon päästä järjestetään festivaalit! Mennään sinne yhdessä! Aniki, minä, (Y/N)-chan ja Farlan!” Isabel sanoi innostuneena.
”Ja ehkä Farlanin veljet”, sanoit ja virnistit. Isabel katsoi sinua murhaavasti.
”Hei Levi”, sanoit mustahiuksiselle miehelle. Levi kääntyi katsomaan sinua ja nosti kulmaansa.
”Mikä on Farlanin toisen veljen nimi?”
”Raku”, Levi vastasi ja haukkasi melonia.
”Ryu ja Raku”, pohdiskelit ääneen.
Isabel kiemurteli tuolillaan.
”(Y/N), onko sinulla vielä yukataa?” Isabel kysyi vaihtaen puheenaihetta.
”Ei ole”, myönsit häpeillen.
”Eeeh! (Y/N)-chan!”, Isabel kauhistui.
Itse kysyit, ajattelit tympääntyneesti.
”Ei auta muu kuin mennä hankkimaan sinulle sellainen!” Isabel päätti ja nousi ylös päättäväinen katse silmissään.
Nyökkäsit väsyneesti. Joskus tämänkin ajan oli tultava. Katsahdit Leviin, joka näytti siltä, että häntä ei voisi vähempää kiinnostaa koko touhu.
”Selvä on, huomenna minä ja (Y/N)-chan menemme yukatatreffeille!” Isabel ilmoitti mahtipontisesti.
”Ynh”, mumisit.
”Aniki, tuletko mukaan?”
”Huomenna on tapaaminen editoijan kanssa”, Levi huokaisi ja nojasi käteensä.
Samassa mieleesi muistui eräs asia.
”Hei Levi”, sanoit kiinnittääksesi miehen huomion.
”Hm?” Levi ynähti matalalla äänellään ja katsoi sinuun yhä nojaten käteensä.
”Näin silloin siellä mangatapahtumassa pojan, joka cosplayasi Yukio-kunia!” kerroit innostuneesti. ”Se oli itse asiassa oikein näköinenkin”, lisäsit perään. (Yukio-kun on Vanilla
Boyn miespäähenkilö)
”Tch.”
Oi, mikä asenne tuo nyt on? ajattelit ja katsoit Leviä synkästi.
Iltapäivällä, kun olit hyvästellyt Isabelin ja Levin, valmistauduit seuraavaan työvuoroosi. Lähdit hymyillen astelemaan pitkin Kioton katuja kohti työpaikkaasi uimalaa.
Toivottavasti Eren ei vahingoita tänään itseään, ajattelit.
Perille päästyäsi tervehdit kassahenkilöä, joka istui kopissaan tuulettimen huristessa vieressä. Kävelit valvojien torniin, jonka sisälle päästyäsi Katsuo tuli tervehtimään sinua hymy huulillaan.
”Hei (Y/N), Katsuo tervehti. ”Työskentelet tänään B-alueella”.
”Se jossa on vesiliukumäkiä?” kysyit ja katsoit Katsuota.
”Juuri se”, Katsuo nyökkäsi ja nosti peukalon pystyyn. ”Tiedät kyllä missä kaikki on, jätän sinut nyt yksin”, Katsuo ilmoitti heilauttaen kättään, ja astui ulos ovesta. Vilkutit hänen peräänsä hieman hymyillen.
Vaihdettua vaatteesi kävelit vesiliukumäkien läheisyydessä sijaitsevalle valvojan tuolille ja kapusit sinne istumaan heti edellisen valvojan tultua alas. Kuuma, ajattelit ottaessasi kulauksen vesipullostasi. Äkkiä luoksesi tuli kolmissakymmenissä oleva nainen, joka kertoi poikansa kadonneen jonnekin uima-allasalueelle. Kysyit naiselta pojan tuntomerkit. Kuuden ikäinen, mustat hiukset, sini-vihreä raidalliset uimahousut, jossa lahkeessa mustekalan kuva, mukana mahdollisesti iso uimarengas, toistelit mielessäsi ottaessasi yhteyden radiopuhelimellasi Katsuoon. Pian kuuluikin kuulutus, jonka Katsuo luetteli hitaasti ja selkeästi. Nainen lähti sovitulle tapaamispaikalle ensin kiittäen sinua. Pian
Katsuolta tuli radiopuhelu:
”(Y/N), hyvää työtä, poika löytyi, loppu”, Katsuo kertoi iloisen kuuloisesti.
”Ihana kuulla!” hihkaisit puhelimeen. ”Olihan pojalla kaikki hyvin? Loppu.”
”Kaikki oli kunnosa, hän oli ostamassa jäätelöä, loppu!”
Kuulit Katsuon nauravan lauseen lopussa, ja päästit itsekin helpottuneen naurahduksen.
Töiden sujuttua ongelmitta loppuun asti pääsit vihdoin lähtemään kotiin. Kävit nopeasti ruokakaupassa ostamassa jäätelöä, sillä kuten aina, asunnossasi odottaisi saunamaiset lämpötilat ilta-auringon paistaessa suoraan olohuoneeseen. Olit kumartunut pakastealtaan yläpuolelle valitsemaan jäätelöä. Näit houkuttelevan näköisen jäätelöpaketin ja lähdit innoissasi tavoittelemaan sitä altaan perältä. Jalkasi nousivat maasta ylävartalosi kurkottautuessa lähemmäksi pakettia.
Vielä vähän! Sormenpääsi hipoivat jo paketin pintaa, kunnes kuulit Levin äänen takaasi:
”Hei kakara.”
Säikähdit ja heilautit itsesi äkkiä ylös altaasta. Onneksi en pukenut tänään hametta!
”Krhm. Ai hei Levi”, tervehdit naapuriasi.
Levi katsoi sinuun ilmeettömästi.
”Mitä? Eikö saa enää jäätelöäkään ottaa ilman että siinä on jotain vialla?” tivasit ja laitoit kätesi puuskaan.
”Onneksi sinulla ei ollut hametta”, Levi vain tokaisi katsoen sinua merkitsevästi.
Naamasi muuttui punaiseksi ja mutisit: ”Mikä sinä nyt olet, isäni vai?”
”Sanoitko jotain?” Levi kysyi.
”Hmph”, tuhahdit ja lähdit marssimaan kotia kohti jättäen miehen pakastealtaan ääreen.
Myöhemmin samana iltana olvikellosi soi vaativasti. Avasit oven olettaen Isabelin seisovan siellä hakien jotain unohtamaansa tavaraa, mutta siellä seisoikin naapurisi kädet puuskassa ruokakaupan muovipussi kädessä roikkuen. Astuit seinän viereen tehden Leville tilaa. Hän astui eteiseen, otti ripeästi kenkänsä pois ja kääntyi sitten luoksesi ojentaen muovipussia. Otit pussin hämmentyneesti vastaan ja kurkistit varovasti sen sisään. Suureksi yllätykseksesi ja iloksesi pussissa nökötti haluamasi jäätelöpakkaus.
”Parasta laittaa se pakastimeen”, Levi mumisi.
”Kiitos Levi!” kiitit iloisesti ja hymyilit viedessäsi jäätelön pakastimeen. Levi seurasi sinua hyvillään reaktiostasi.
Juttelitte olohuoneessasi Levin mangasta, ja suunnittelitte yhdessä miltä näyttäisi viiden tytön pyjamabileet, joka saisi paikkansa seuraavassa volumessa. Tuntui kummalliselta jutella Levin kanssa näin tyttömäisiä asioita.
”Jos Risa-chanille laittaisi kaksi saparoa, joiden kiinnitykset ovat aivan korvien alapuolella… Juuri noin!” selitit Leville tämän piirtäessä hahmoja selitystesi mukaan.
”Ja koska Ayumi on bishoujo-tyyppiä, hänelle sopisi sotkuinen nuttura…” katsoit lumoutuneena Levin piirtämistä.
”Ja sitten..?” Levin ääni kysyi palauttaen sinut todellisuuteen.
”Tuota…” Katsoit vuorossa olevaa hahmoa. ”Minusta Midorille sopisi ihan vain avonaiset hiukset, mutta jos hänelle piirtäisi johonkin kohtaan sellaiset silmälaput?” Naputit Midorin otsaa kynnelläsi.
”Silmälaput?” Levi kysyi nostaen toista kulmaansa.
”Sellaiset jotka laitetaan silmille jos on liian valoisaa nukkua”, selitit ja heilutit käsiäsi kasvojesi edessä kuin idiootti.
”Idea hylätty”, Levi totesi.
”Eeeeeeh?” marisit. ”Olet ihan tyhmä, Chibi-kun.”
Levi muksautti sinua nyrkillä päähän, ihan hellästi kuitenkin.
Nousit seisomaan. ”Minä menen nyt hakemaan jäätelöä, ilkeät vanhat pikkumiehet eivät saa mitään!”
”Tch, ilkeä vanha pikkumies”, kuulit Levin mumisevan. Tullessasi takaisin toit kumminkin Leville jäätelöä, sillä Levihän sen sinulle ostikin. Ojensit kulhoa miehelle, joka otti sen hieman yllättyneenä vastaan.
”Kiitos”, Levi sanoi. ”Itadakimasu.”
”Itadakimasu”, toistit ja ryhdyitte syömään.
”Levi”, aloitit.
Levi nosti katseensa kulhostaan. ”Niin?”
”Kiitos, kun sain auttaa sinua tänään, se oli todella hauskaa”, hymyilit leveästi kauniille miehelle. Levin suupielet kohottautuivat pienesti ylöspäin, joka taisi olla merkki hymystä.
Tai no, ainakin jostain sen tapaisesta.
”Yrittäisit edes vähän enemmän”, nauroit Leville.
”Tch”, Levi tuhahti, mutta jotenkin hän sai sen kuulostamaan ystävälliseltä.
Ilta pimeni, ja Levi lähti omaan asuntoonsa. Juuri ennen kuin hän astui ovestasi ulos, sanoit hänelle:
”Levi, olen todella iloinen, että tapasin sinut!”
Levi kääntyi katsomaan sinua ja sanoi hieman hymyillen: ”Niin minäkin.”
-
Hei DragonHeart58 ja kiitos kommentistasi. :-* (Ei haittaa vaikka tuli vähän myöhässä)
Mukavaa, että sain nauratettua sua mun sanavalinnoilla ja reader-chanin kipakkuudella.
Mutta mutta... tässä seuraava osa!
Anteeksi räkänen kommentti!!! ::)
-Neko
-
Nomnomnom :3
Hei, ei tää luku mun makuuni liian pitkä ollut - tää oli minusta IHANAN pitkä! <3 Tässäkin luvussa oli niin paljon kaikkia hauskoja ja ihania kohtia, jotka saivat nauramaan ja hymyilemään. Sanotaan, etten minä readeriin voi täysin samaistua, mutta minusta hän on kuitenkin ihana henkilö, ja hänen näkökulmastaan on kivaa ja virkistävää lukea :) Tykkään oikeastaan kaikista näistä päähahmoista - Readerista, Levistä, Farlanista, Isabelista, Erenistä ja niin edespäin :) Ja tätä on tosi hauska lukea, piristää - ihan oikeasti - päivää!
Äws, tässä oli niin paljon hauskoja ja ihania kohtia, että niistä on vaikea valita mitenkään mieluisinta tai parasta - mutta jos pakko yksi on mainita, niin varmaankin tämä:
”Hei kakara.”
Säikähdit ja heilautit itsesi äkkiä ylös altaasta. Onneksi en pukenut tänään hametta!
”Krhm. Ai hei Levi”, tervehdit naapuriasi.
Levi katsoi sinuun ilmeettömästi.
”Mitä? Eikö saa enää jäätelöäkään ottaa ilman että siinä on jotain vialla?” tivasit ja laitoit kätesi puuskaan.
”Onneksi sinulla ei ollut hametta”, Levi vain tokaisi katsoen sinua merkitsevästi.
Voi Levi ;D ;D ;D Tuo vain nauratti niin kovin, Readerin ja Levin ajatukset kohtasivat nerokkaasti hupaisassa asiayhteydessä :D Mutta kuten sanoin, tällaisia ihania ja hauskoja kohtia on tässä luvussa - ja tässä tekstissä muutenkin - ihanan paljon! :)
Höh, tää kommentti jää näköjään vähän lyhyeksi :/ Mutta no, sanonpa vielä sen etten oikeasti malta odottaa, mitä myöhemmissä luvuissa tapahtuu, ja haluaisin vain lukea tätä lisää! :D Ai niin, en muista olenko sanonut tästä jo aiemmissa kommenteissa, mutta tykkään kauheasti tän tarinan nimestä! Yksinkertainen ja selkeä mutta silti kiva ja ihana :3 Jotain pikkuvirheitä huomasin, mutta taidan ottaa syyt omille niskoilleni (ihan totta, olen varmaan surkein beta ikinä!) :D
Kiitos taas ihanasta luvusta, jatkoa odottelen kovasti! :3
-DH58
-
Hei, kiitos (taas) kommentistasi DragonHeart58!
Näissä reader x joku tarinoissa on aina se ongelma, että ei osaa samaistua readeriin, vaan katsoo sen toisena henkilönä, mutta ihan kokemuksesta tarina on varmaan ihan tarpeeksi viihdyttävä silloinkin, vaikka ei voi samaistua. Mukava kuulla, että tää huvittaa sua, ja piristää sun päivää. Kiitos paljon!
-Neko
-
A/N: Anteeksi kamalasti, että päivitys kesti! Toivottavasti annatte anteeksi ja luette kappaleen nauttien siitä! :)
5.Festivaalihumua
”Siis aniki hymyili!?” Isabel kysyi silmät pyöreinä kaivaessa jotakin vaatekaapistaan.
”Se kävi nopeasti”, Farlan päivitteli ja asettui makaamaan Isabelin huoneen lattialle kyljelleen.
”Kuinka niin nopeasti?” kysyit.
”Meillekin hän hymyili vasta parin vuoden jälkeen”, Isabel selitti ja nosti laukun olalleen.
Vasta parin vuoden jälkeen?
Isabel ja sinä olitte lähdössä ostamaan yukatoja, ja Farlan oli pyytänyt päästä mukaan, sillä siitä saattaisi olla hyötyä hänelle ja Leville Vanilla Boyn kanssa.
”Luulin, että teillä olisi tapaaminen editoijan kanssa”, sanoit ihmetellen. Farlanin naama kalpeni ja hänen katseensa singahti kohti Isabelin seinällä roikkuvaa kelloa.
”No, se alkoi jo kaksi tuntia sitten, se on varmaankin jo ohi”, Farlan uskotteli itselleen. ”Toivottavasti Levi ei tapa minua…”
Sinä ja Isabel kikatitte Farlanin huolestuneelle ilmeelle, joka kuitenkin pian vaihtui virnistykseksi.
”No, mennäänkö?” Isabel kysyi ja avasi huoneensa oven. Vääntäydyitte Farlanin kanssa ylös lattialta ja kävelitte alakertaan. Isabelin äiti tuli eteiseen ja sanoi sinulle:
”(Y/N)-chan, jos tarvitset apua hiustesi kanssa tai yukatasi kanssa ennen festivaaleja, tuli ihmeessä tänne, niin voin auttaa sinua.”
”Kiitos paljon, mutta uskon pärjääväni yksinkin”, sanoit hymyillen.
”Oi, (Y/N)-chan, aina niin kohtelias!”, Isabel sanoi teatraalisesti. Farlan hihitti Isabelin takana.
Astuitte ulos ovesta ja kävelitte Farlanin autolle. Auto oli hopeanvärinen avoauto, jossa oli automaattisesti nostettava ja laskettava katto. Isabel meni pelkääjän paikalle eteen, ja
sinä kapusit takapenkille Isabelin taakse. Farlan käynnisti auton ja laski katon alas. Samassa kuulit Farlanin henkäisevän hiljaa. Käännyit Farlanin kauhistuneen katseen suuntaan.
Edessänne tiellä seisoi vihainen Levi. Hyvin vihainen Levi.
”Ai, hei Levi!” Farlan tervehti oktaavia korkeammalla äänellä. Levi vain jatkoi tuijottamista.
”Tuota, taisin unohtaa tänään tapaamisen…” Farlanin ääni hiljeni kuiskaukseksi. Levi näytti siltä, kuin olisi halunnut tappaa jonkun.
”Farlan, mitä sanotaan?” Isabel kuiskasi Farlanille.
Farlanin epätoivoiseen katseeseen syttyi pieni valo ja hänen katseensa muuttui surulliseksi koiranpennun ilmeeksi.
”Anna anteeksi Levi…” Farlan pyysi surulliset silmät loistaen. Isabel iski sinulle virnistäen silmää. Hihitit hiljaa nähdessäsi Levin kääntävän katseensa pois Farlanin naamasta, ja yrittäen pysyä vielä vihaisena.
”Leviiiiiii.”
”HYVÄ ON!” Levi ärähti. Kikatit Levin reaktiolle. Et tiennytkään hänen olevan heikkona koiranpentuilmeisiin.
Ilmapiirin kevennyttyä Levi kapusi autoon viereesi takapenkille ja päätti tulla mukaan ostoksille.
Astuitte nelisin liikkeeseen, josta ajattelitte ostaa yukatat. Tiskin takaa tuli esiin vanha mies, joka hymyili ystävällisesti. Kerroit haluavasi ostaa yukatan ja samassa mies olikin vienyt sinut pukukoppien luokse ja ryhtynyt ojentelemaan sinulle erilaisia yukatoja. Soviteltuasi liiankin montaa yukataa, aloit hermostua, sillä mikään ei tuntunut hyvältä. Isabel oli ostanut keltaisen yukatan, jossa oli erilaisia kukkia. Isabel oli valinnut mukaan punaisen obin.
”Uwaa, Isabel, KAWAII!” kuulit Farlanin huutavan Isabelin esitellessä yukataansa.
Samassa sinulle ojennettiin yukata, joka lumosi sinut heti.
(Hyvä reader, nyt voit käyttää mielikuvitustasi ja miettiä, millaisen yukatan oikein haluat. Muista myös valita obin väri. Jos mitenkään jaksat, kerro kommenteissa millainen sinun yukatasi olisi)
Puit yukatan yllesi, ja ihastelit itseäsi kokovartalopeilistä. Tämä on täydellinen! Ajattelit onnessasi.
”(Y/N)-chan, näytä meille yukatasi!” Isabel huhuili.
”Odottakaa hetki!” huhuilit takaisin. Tunsit kuinka joku ryhtyi kiertämään hiuksiasi nopealle nutturalle (jos ne saa), ja katsoit peilistä kuinka vanha mies sujautti hiuksiisi kauniin hiuskoristeen. Yukata näytti entistä paremmalta hiuskoristeen kanssa, ja hymyilit miehelle.
”Okei, täältä tullaan!” Ilmoitit ja astuit esiin.
Ensimmäisenä katseesi osui Isabelin ihastuneeseen ilmeeseen.
”(Y/N)-chan! Näytät upealta!” tyttö hihkui ja taputti käsiään yhteen.
Kuulit kameran äänen, ja käännyit katsomaan Farlania, joka piteli puhelintaan tähdättynä sinua kohti.
”Farlan!” marisit Farlanin jatkaessa kuvien ottamista.
”(Y/N)-chan, olet vaan niin söpö, täytyyhän tämä ikuistaa!” Farlan selitti innoissaan.
Farlanin vielä räpsiessä kuvia käänsit katseesi Levin kasvoihin. Hän tuijotti sinua silmät suurina, suu hieman auki. Levin reaktio sai sinut punastumaan rajusti. Levi näki katseesi ja oletettavasti myös kasvoillesi nousseen punan, sillä tämän kasvoille itse nousi aivan samanlainen puna. Nopeasti hän käänsi katseensa pois piilottaen kasvonsa mustien hiustensa suojiin.
”(Y/N)-chan, käänny ympäri”, Farlan kehotti nostaen puhelintaan. Teit työtä käskettyä, ja pian Farlan olikin tyytyväinen.
”Levi, meilaan nämä sinulle!” Farlan sanoi ja iski silmää mukamas huomaamattomasti.
Lähditte kaupasta yukatat ja obit mukananne, vanha mies oli käskenyt sinua pitämään hiuskoristeen. Ajatuksesi viipyilivät Levin ilmeessä. Katsoikohan Levi Isabelia samalla tavalla? Ei tämä mitään erityistä tarkoita. Yritit uskotella itsellesi. Kuitenkin jossakin mielesi sopukoissa tiesit, että Levi ei ollut katsonut Isabelia samalla tavalla.
Farlan heitti sinut ja Levin kotiin, ja lähti viemään Isabelia. Lähditte kävelemään asunnolle, kun törmäsitte rouva Otoriin, joka kysyi ”missäs nuoret kävivät” ja kikatti hyvin pikkutyttömäisesti ollakseen jo vanha nainen. Näytit yukataasi ja vaihdoit pari sanaa Levin seisoessa hiljaa vieressä. Lopulta heilautit kättäsi ja jatkoitte matkaanne asunnoillenne.
”Levi ei sinun olisi tarvinnut odottaa…” sanoit Leville askeltaessanne portaita ylös.
”Kunhan nyt odotin”, Levi vastasi.
Jatkoitte kävelyä hiljaisuudessa, kunnes Levi pysähtyi ovelleen. Heilautit kättäsi ja hän nyökkäsi ennen kuin sujahti ovesta sisään. Kaivoit omia avaimiasi varmaan minuutin, ennen kuin pääsit sisälle. Iltasi meni vain Leviä ajatellessa. Tajusit, että Levi oli alkanut olla sinulle aivan jotain muuta, kuin naapuri, mutta sinulla ei ollut mitään käsitystä mitä Levi ajatteli sinusta.
Levin pov:
Oven sulkeuduttua Levin takana hän potkaisi tapojensa vastaisesti kengät pois jaloistaan ja istui alas olohuoneen sohvalle. Hän katsoi epäröiden puhelintaan, ennen kuin avasi sen, sekä yhden Farlanin lähettämistä kuvista, jossa sinä seisoit hieman hämmentyneenä silmät osittain kiinni. Levi naurahti hiljaa, ja avasi toisen kuvan, jossa hymyilit sädehtivästi kameralle. Leviin tunsi lämmön leviävän sisälleen. Hän kellahti sohvalle selälleen ja katsoi loput kuvista läpi. ”Milloin hänestä tuli niin tärkeä minulle?” Levi mumisi puoliääneen hiljaisessa talossa.
(Y/N) pov:
Aamulla sait Isabelilta viestin, että sinä ja Levi tapaisitte hänet ja Farlanin vasta festivaalipaikalla. Eli minä ja Levi menemme kahdestaan. Ajattelit ja sinua rupesi hermostuttamaan. Kävit kylvyssä ja tapoit aikaa katsomalla tv:tä. Et voinut muuta kuin ihmetellä japanilaisia mainoksia, jotka olivat niin kummallisia, mutta kuitenkin ihmeellisen viihdyttäviä. Tuntia ennen lähtöä laitoit hiuksesi nutturalle (jos ne saa) ja työnsit hiusneulan mukaan. Läpsyttelit huoneeseesi ja otit yukatan henkarilta alas. Onneksi osaan pukea yukatan. kiitit itseäsi mielessäsi. Obin kiinnittäminen tuotti hieman vaikeuksia, mutta kun sekin oli hoidettu, ihailit itseäsi peilistä. Mitäköhän Levi ajattelee? Laitoit jalkaasi puupohjaiset kolisevat sandaalit ja nappasit käteesi pienen kangaspussukan, joka toimitti laukun virkaa. Astuit ulos ja kopsuttelit Levin ovelle. Painoit ovikelloa ja Levi tuli avaamaan oven. Hänellä oli yllään tummansininen yukata. Näit taas Levin katseen viipyilevän sinussa, mutta nyt pidit punastumisesi kurissa. Levi astui ulos ja sulki oven.
”Mennään”, Levi sanoi ja lähti kulkemaan kohti portaita. Kopsuttelit hänen jälkeensä ja kysyit hetken kuluttua häneltä:
”Levi, näytänkö nyt kauniilta?” Levi seisahtui yllättyneenä kysymyksestäsi ja kääntyi katsomaan sinua. Toinen kätesi lepäsi portaan kaiteella, ja naamasi oli hieman punainen. Silmäsi välähtelivät Levin harmaisiin silmiin ja jalkoihisi vuorotellen. Levin naamalle nousi puna.
”Näytät”, hän myönsi hiljaa. ”Kakara”, hän jatkoi ja muksautti sinua päähän.
”Leviiiii”, marisit kun työnnyitte ulos ovesta, mutta hän vain hymähti.
Festivaalipaikalle kesti kävellä hetki, mutta se ei haitannut sinua. Itse asiassa olisit halunnut matkan kestävän pidempään. Mitä lähemmäs määränpäätänne saavuitte, sitä värikkäämmäksi kaikki muuttui: Naisilla oli upeita yukatoja, ja värikkäät lyhdyt reunustivat katuja. Saavuttuanne festivaalialueelle edessänne oli lukemattomasti kojuja, niin kuin mangatapahtumassa.
”(Y/N)-san!” kuulit jonkun huutavan. Käännyit katsomaan ja sinua kohti kiiruhti Eren, Armin ja Mikasa.
”Hei, Eren! Eikö teillä ole kojua täällä?” kysyit pojan seisahduttua eteesi.
”Äiti on liian kiireinen ravintolan kanssa, emme ehdi jokaiseen festivaaliin ja tapahtumaan”, Eren kohautti harteitaan. ”Ihan mukavaa osallistua itsekin festivaalihumuun.”
Yhtäkkiä muistit Levin läsnäolon. Katsahdit häneen, mutta hänen katseensa oli nauliutunut Mikasan kasvoihin. Mikasa katsoi Leviä. Samaan aikaan kummatkin tuhahtivat ja käänsivät päänsä. Katsoit Ereniä ja Arminia, jotka kohauttivat olkiaan.
”Meidän täytyy nyt jatkaa matkaa, ystävämme odottavat”, sanoit kolmikolle.
”Selvä, nähdään taas!” Eren vastasi ja vilkutti kävellessään pois Mikasa ja Armin kintereillään. Käänsit pääsi pois juuri, kun Eren kompastui ja kaatui maahan.
”Levi, miksi katsoit Mikasaa kummallisesti?” kysyit hetken kuluttua.
”Hän on serkkuni”, Levi vastasi tylsästi.
”Eeeeh? Etkö ole hänen kanssaan hyvissä väleissä?”
”Miltä näyttää?” Levi huokaisi.
”Et.”
”Äitini on Mikasan isän sisko, ja he olivat hyvissä väleissä.” Levi kertoi sinulle.
”Olivat? Eivätkö he ole enää?” kysyit katsoen Leviä.
”Äitini on kuollut”, Levi vastasi. Tunsit myötätuntoa ja surua Leviä kohtaan.
”Olen pahoillani Levi”, sanoit riiputtaen päätäsi.
”Miksi?” Levi kysyi yhtäkkiä. ”Ei äitini kuolema ollut sinun vikasi.”
Katsoit Leviä hieman hämmentyneenä. Levi vaikutti kummalliselta katsoessaan sinua.
”E-en tiedä. Siitä etten ajatellut yhtään ennen kuin kysyin”, änkytit.
”Mm. Mistä olisit voinut tietää”, Levi kohautti harteitaan.
Levi kertoi välien rikkoutumisen johtuvan todennäköisesti ikäerosta ja eri sukupuolista.
”Mikasan pääsyy inhota minua on kuitenkin varmaan se, kuinka torjuin hänen ja hänen perheensä avun äitini kuoltua. Muutin sen sijaan toisen enoni luokse, joka on myös Mikasan setä”, hän jatkoi.
”Ehkäpä Mikasa on aina halunnut veljen.” ehdotit. Hän varmaan piti sinusta kovasti”, ehdotit hymyillen.
”Tch, tiedä häntä.”
Keskustelu tyssäsi siihen, kun käsipuoleesi tarrautui Isabel.
”(Y/N)-chan! Aniki!”
”Hei Isabel!”, nauroit ja taputit tytön päätä. ”Onko Raku ja Ryu tulossa?”
Isabel nyökkäsi punehtuen hiukan. Virnistit ilkikurisesti.
”Missä he ovat?” kurkotit kaulaasi ja näit Farlanin veljineen kävelevän teitä kohti.
”Hoi, (Y/N)-chan!” Farlan heilutti kättään.
Kävelit heidän luokseen Levi vanavedessäsi. ”Hei Farlan!” hymyilit lämpimästi. ”Ryu?” sanoit katsoen pidempää pojista. Hän nyökkäsi hymyillen.
”Olet varmaan (Y/N)-san?” Raku tuli eteesi ja hymyili poikamaista hymyä ruskeat hiukset pörrössä edestä.
”Sano vain (Y/N)-chan tai (Y/N)”, sanoit ystävällisesti. Raku nyökkäsi. ”Siinä tapauksessa kutsu meitä Rakuksi ja Ryuksi!”
Illan jatkuessa huomasit Rakun olevan puheliasta tyyppiä, kun taas Ryu oli hillitympi. Kummatkin pojat kertoivat hyviä juttuja, jotka saivat teidät nauramaan. Levi vaikutti hyväntuulisemmalta kuin yleensä ja se sai sinutkin paremmalle tuulelle. Menitte nauravana joukkona kokeilemaan onneanne ammuntakojuun, jossa on tarkoitus ampua haluamansa palkinto kumoon. Kuten odotettua, Levi osui kaikkeen mihin tähtäsi. Osuit itsekin kerran, mutta et saanut kohdettasi kaatumaan. Myrtyneesti kävelit pois kojulta Ryun luokse, joka seisoi vähän kauempana tutkimassa onnenamuletteja.
”Eikö onnistanut?” Ryu kysyi.
Pudistit päätäsi. ”Ei tällä kertaa.” ”Ajattelitko ostaa onnenamuletin?” kysyit.
”Ei koskaan ylimääräinen onni ole pahitteeksi”, hän sanoi ja kyykistyi tutkimaan jotakin amuleteista. Ryhdyit itsekin tutkimaan amuletteja ja silmiisi osui rakkausamuletti. Otit sen käteesi ja mielessäsi välähti Levin kuva. Ei ei, (Y/N) anna olla. Laitoit amuletin pikaisesti takaisin. Valitsit (haluamasi onnenamuletti) ja maksoit sen. Ryu tuli jäljessäsi ostaen opiskeluun onnea tuovan amuletin.
”Ryu, (Y/N)-chan! Tulkaa, mennään katsomaan ilotulitusta!” Farlan huusi ampujakojulta. Kiirehditte muiden luokse ja lähditte pölisevänä joukkona kulkemaan kohti ”salaista” katselupaikkaa.
Käveltyänne pois suurimmasta humusta, saavuitte suhteellisen rauhalliselle joenpenkereelle ja otitte mukavat paikat maasta. Varoitte Isabelin kanssa yuktojanne istuutuessanne maahan. Levi istui vasemmalle puolellesi lähelle sinua. Kuulit Levin rauhallisen hengityksen. Katsoit oikealle puolellesi, missä Isabel istui Rakun kanssa jutellen vilkkaasti ilotulitteista. Hymyilit itseksesi. Farlan ja Ryu makailivat nurmikolla Isabelin ja Rakun oikealla puolella jutellen niitä näitä.
Vilkaisit Leviä, joka katsoi sinua silmäkulmastaan.
VIIIIIIIIUUUUUUUUUUUHHHH!!!!
Ensimmäinen raketti ammuttiin taivaalle.
PUUUUUUMMMMMMMM!
Se räjähti säkenöiviksi tähdiksi taivaalle hopean ja punaisen väreissä. Seuraavaksi koko taivas maalautui kauniista väreistä, ilma täyttyi rakettien paukahduksista, ihmisten henkäyksistä ja ruudin katkusta. Taputit innoissasi jokaisen hienon raketin kohdalla ja hymyilit leveästi Isabelille.
”(Y/N) todellakin pitää ilotulitteista”, kuulit Farlanin sanovan Leville, kun olit noussut ylös ja juossut eteenpäin Isabelin kanssa.
”Mmm”, Levi hymähti.
”…ovat todella kauniita”, kuulit Farlanin sanovan.
Et ollut varma, puhuiko hän ilotulituksista, vai kenties… sinusta ja Isabelista. Käännyit katsomaan Farlania, Leviä, Ryuta ja Rakua. Heidän kaikkien katseet olivat sinussa ja Isabelissa, mutta kääntyivät taivaalle heti, kun näkivät katseesi. Virnistäen käänsit katseesi taivaalle ilotulituksen loppuhuipennukseen.
-
Mä luin tuota ekaa lukua vähän joskus aikaisemminkin mutta ei jostain syystä oikein napannut tää idea joten en lukenut loppuun. Nyt kuitenkin luin ja tykästyinkin tähän hurjasti! Ihan liian vähän SnK-ficcejä finissä mun mielestä.
Haha, Levi on ihana itsensä :D kivasti myös muita hahamoja on saatu tähän mukaan.
Tää on ihanan hyväntuulinen ja hauska ficci ja onkin kivaa lukea kun sai ideasta kiinni. Luvut ovat pitkiä mutta se on vaan hyvä sillä tätä on vaan niin mukavaa lukea. Pieniä kirjoitus- ja kielioppivirheitä oli siellä täällä mutta en jaksanut lähteä niitä poimimaan koska eivät haitanneet lukemista.
-
Oi haryu, kiitos kommentistasi! Ihana kuulla, että tykästyit tähän!
Olen pahoillani kirjoitusvirheistä. (Suureksi häpeäkseni) myönnän, että on joitain sääntöjä hakusessa ::)
Mutta onneksi ei haitannut :)
-Neko-chan
-
6. Festivaalin jälkeen
A/N: Hei kaikki! Kiitos kärsivällisyydestänne! Täytyy nyt vain kiristää kirjoitustahtia :) kertokaa ihmeessä kommenteissa mitä mieltä olette tästä tarinasta!
Mutta nyt, nauttikaa! ;D
Ilotulitus loppui. Jäljellä oli ruudin haju, sekä ihmisten aplodit pimeässä illassa. Miehet nousivat nurmikolta ja lähtivät kapuamaan nurmirinnettä ylös takaisin tielle. Kävelitte Isabelin kanssa hieman heidän jäljessään ja keskustelitte hiljaa.
”Isabel, onko Rakulla tyttöystävää?” kysyit hiljaa.
”Ei tietenkään!” Isabel supisi takaisin.
”Hyvä, sillä näin Rakun katsovan sinua illan aikana. Montakin kertaa”, sanoit muina miehinä.
”Mitä!” Isabel kiljahti.
Kaikki neljä katsoivat teihin ihmetellen Isabelin kiljaisua. Heilautit vähättelevästi kättäsi, ja he käänsivät päänsä takaisin eteenpäin ja jatkoivat omia juttujaan.
”Oikeasti?” Isabel varmisti sinulta silmät innosta kiiltäen.
”Oikeasti”, vahvistit nyökäten tomerasti. Olit tarkkaillut heitä illan aikana, puhuit täyttä totta. Omasta mielestäsi olit aika varma, että Rakukin tunsi jotain vahvempaa Isabelia kohtaan. Saa nähdä miten tilanne kehittyy, ajattelit tyytyväisenä.
Isabel ja Raku olisivat loistava pari: Kummatkin ovat huumorintajuisia, helposti innostuvia, mutta huolehtivaisia. Eiköhän Farlan ja Levi hyväksyisi Rakun.
Juoksitte muut kiinni. Olit kehottanut Isabelia kävelemään Rakun vierellä, ja niin hän tekikin. Katsoit kummankin hymyileviä kasvoja, etkä huomannut Levin hidastavan tahtia ja kävelevän vierelläsi.
”Hei kakara”, kuului Levin matala ääni viereltäsi.
”Häh? Ai hei Levi! Mitä asiaa?" sanoit huomattuasi miehen vierelläsi.
”Minä vain… Äh, mitä pidit ilotulituksista?” Levi mutisi.
Levi käyttäytyi epälevimäisesti, huomasit sen heti.
”Ne olivat kauniita… Kuinka niin?” kysyit hitaasti.
”Ajattelimme Farlanin kanssa käyttää ilotulituksia seuraavassa kappaleessa”, Levi sanoi mitäänsanomattomalla äänellään.
”Se olisi hyvä idea”, nyökkäsit.
Äkkiä Levi pysähtyi ja kumartui maahan.
”Mene edeltä, sandaalin remmi on huonosti”, Levi kehotti pitäen katseensa kiinni maassa.
”Okei”, nyökkäsit ja sitten kopsuttelit Isabelin ja muiden perään, nähden vilauksen Levin punaisista kasvoista.
Kylläpäs he ovat ehtineet pitkälle. Ajattelit vilkuillen ympärillesi. Jatkoit kävelyä, mutta kenkäsi alkoivat hiertää jalkojasi. Istuit tien vierellä olevalle penkille ja kaivoit puhelimesi esiin. Valitsit Isabelin numeron ja nostit puhelimen korvallesi. Puhelin soi ja soi, mutta kukaan ei vastannut. Lopetit puhelun turhautuneena. Minne he ovat ehtineet?
”Mitäs tyttö?” kuulit äänen yläpuoleltasi.
”Kelpaisko seura?”
Nostit katseesi ylös ja näit kolme sinua vanhempaa poikaa edessäsi. Äskettäin puhuneella pojalla oli siilihiukset ja korvakoru oikeassa korvassa, toisella blondatut, sekaiset hiukset ja pitkät silmäripset, kolmannella mustat lyhyet hiukset ja terävät poskipäät. He kaikki katsoivat sinua virnistellen. Muita ihmisiä ei ollut paikalla.
”Ei kiitos”, sanoit ja nousit seisomaan.
Blondi tarttui sinua käsivarresta puristaen tiukasti.
”Päästä irti!” tiuskaisit riuhtaisten kättäsi.
”Pidetään vähän hauskaa, ei sen kummempaa!” siilipää huudahti.
”Tulisit ihan kiltisti”, mustahiuksinen hymyili epämiellyttävästi.
”Sanoin. Päästä. Irti!” huusit.
”Oijoi, taidanpa totella, nyt kun nätisti pyysit”, blondi nauroi ja kiristi otettaan.
Tallasit häntä varpaille, ja kun hän päästi irti, pinkaisit juoksuun siihen suuntaan, josta olit tullutkin. Kuulit poikien lähtevän perääsi ja adrenaliini humahti lävitsesi. Kiristit vauhtia minkä pystyit hiertävillä kengilläsi juosten. Vilkaisit olkasi yli ja nähdessäsi poikien olevan lähellä, avasit suusi valmiina kiljaisemaan, kunnes törmäsit suoraan johonkin kovaan.
Se jokin kova kietaisi kätensä ympärillesi. Näkösi selkeni, ja näit Levin seisovan vieressäsi pitäen sinusta kiinni. Olosi tuli saman tien turvalliseksi. Luojan kiitos!
Pojat olivat pysähtyneet äkisti nähdessään Levin murhaavan ilmeen.
”Anteeksi, emme tienneet tytön olevan sinun”, blondi sanoi maireasti ja kaikki kolme lähtivät maleksimaan ohitsemme, kiertäen kuitenkin teidät mahdollisimman kaukaa. Levi vain tuijotti eteensä pitäen edelleen sinusta kiinni. Haistoit Levin tuoksun ja sydämesi lähti laukkaan. Poikien käveltyä viisikymmentä metriä, he pinkaisivat juoksuun.
”Pelkurit”, Levi tuhahti halveksuvasti ja varovasti otti kätensä pois ympäriltäsi.
Vajosit polvillesi maahan päästäen ilman purkautumaan ulos keuhkoistasi. Jalkasi tärisivät minkä kerkesivät adrenaliinin hälvetessä.
Levi kyykistyi eteesi. ”(Y/N)?” hän kutsui hiljaa. Nostit kyynelten sumentaman katseesi Leviin. Levi ojensi kättään ja pyyhki hihallaan silmäsi.
”Kaikki on nyt hyvin”, hän sanoi ja painoi kätensä pääsi päälle.
”Se oli oikeasti pelottavaa!” selitit Leville.
”Tiedän”, hän sanoi ja silitti hiuksiasi pienesti. Hän nousi ylös ja ojensi sinulle kätensä. Tartuit siihen ja hän veti sinut ylös. Seisomaan päästyäsi hän veti sinut vielä hetkeksi tiukkaan halaukseen nähdessään vapinasi. Seisoit Levissä kiinni hengittäen hänen tuoksuaan ja keskittyen hänen hengityksensä rauhalliseen tahtiin.
”Aniki! (Y/N)-chan!” kuulit Isabelin äänen huutavan. He kaikki juoksivat lähemmäs ja irrottauduit nopeasti Levistä. Olit nyt rauhoittunut.
”Jaahas, mitäs täällä on meneillään!” Farlan huudahti riemukkaasti. Kaikki remahtivat nauramaan ja paukuttivat teitä selkään.
”Kolme poikaa yrittivät ottaa (Y/N)-sanin mukaansa. Väkisin”, Levi sanoi hiljaa, vakavan kuuloisella äänellään. Kaikki hiljenivät ja käänsivät katseensa sinuun. Painoit pääsi alas.
”MISSÄ NE SAAKELIN KAKARAT OVAT!” Farlan huusi vihaisesti.
”HAKATAAN NE!” Raku ja Isabel huusivat.
”He juoksivat karkuun aikoja sitten”, Levi sanoi.
”Ja Levi tuijotti heitä murhaavasti!” sanoit virnistellen.
Isabel ja Farlan katsoivat toisiaan. ”No, siinä on traumaa kerrakseen”, he sanoivat yhteen ääneen.
Päätitte kaikki lähteä kotiin, ilta oli kuitenkin jo pitkällä. Otitte Levin kanssa taksin, vaikka se ei ollut mielestäsi tarpeellista.
Levin oven kohdalla käännyit hänen puoleensa ja sanoit:
”Kiitos Levi tästä päivästä, ei pelkästään pelastamisestani.”
”Mmhm”, hän hymähti tutkaillen edelleen kasvojasi huolestuneena.
”Kaikki on hyvin, säikähdin vain. Ei sen kummempaa oikeasti”, vakuutit painokkaasti Leville.
”Hyvää yötä Levi”, toivotit ja käännyit kohti omaa oveasi.
”(Y/N)”, Levi kutsui ja tuli lähemmäksi. Et ehtinyt kääntyä ympäri, ennen kuin Levin kädet tulivat olkapäidesi yli ja laittoivat jotain kaulaasi. Tuntui aivan kaulakorulta. Levin kädet hipoivat niskaasi hänen kiinnittäessään lukkoa. Kokeilit kädelläsi korua. Siinä oli suurin piirtein herneen kokoinen, pisaran muotoinen sileä kivi. Käännyit ympäri Leviin päin.
”Levi…”, sanoit hiljaa. Olit liikuttunut.
”Jos et halua sitä, heitä se vaikka roskakoriin”, mustahiuksinen mies sanoi kääntäen päänsä poispäin sinusta. ”Mutta näin sinun katsovan sitä. Ajattelin, että haluaisit sen.
Mieleesi muistui kaunis (valitse mieleisesi väri) kaulakoru, jota olit ihaillut ammuntakojulla.
”Tietenkin haluan! Älä hulluja puhu!” keskeytit Levin mutinan. Hän nosti katseensa ylös sinun kasvoihisi.
”No, sitten… toivottavasti sille on käyttöä.”
”Lupaan käyttää sitä. Kiitos tuhannesti Levi!” sanoit hymyillen. Kerrankin löysit avaimet näppärästi ja sujahdit ovestasi sisään kiljuen ilosta mielessäsi.
Levin PoV:
Syvä huokaus. Avasin ulko-oven hiljaa ja astuin sisään asuntooni. Vein sandaalit kaappiin ja otin yukatani pois päältä. Ripustin sen huolellisesti henkarille ja laitoin sen vaatekaappiin. Vedin päälle valkoisen t-paidan, sekä harmaat college-housut. Saamarin sandaalit olivat hiertäneet iso- ja etuvarpaan välejä ikävästi, joten laitoin rakkolaastarit hiertymiin. Istuin sohvalle ja avasin puhelimeni lukituksen. Farlanilta kuusi uutta viestiä.
Farlanin viestit:
Farlan: Hei Levi, tässä muutama kuva (Y/N)-chanista. ;)
Katsoin kuvaa, jossa minä ja (Y/N) olimme juuri tulleet muiden luokse. Isabel roikkui yllättyneen (Y/N):n käsipuolessa. Naurahdin matalasti.
Farlan: Tässä seuraava!
Kuvassa (Y/N) oli kyykistynyt katsomaan altaassa uiskentelevia kaloja. Hänen kasvoiltaan paistoi ilo. Tunsin naamani punehtuvan. Onneksi kukaan ei ollut katsomassa. Kolmannessa kuvassa (Y/N) söi takoyakia, näyttäen typerältä kakaralta. En kuitenkaan poistanut kuvaa, vaan jatkoin eteenpäin. Neljännessä kuvassa Isabel ja (Y/N) poseerasivat kameralle kädet toistensa hartioilla. Painoin pääni käsiini ja hieroin kasvojani. Täytyy keskittyä! (Y/N) on naapuri, vain naapuri!
Levin viesti Farlanille:
Lopettaisit jo (Y/N):n kuvien lähettelemisen senkin pervo.
Farlan:
Jaa’a, enpä taida ;).
Levi:
… Haista kukkanen Farlan.
Farlan:
Ja hyvältä tuoksuu!!!
Viskasin puhelimen sohvan toiseen päähän ärtyneenä Farlanin käytöksestä. Kasvaisi jo aikuiseksi. Ensiksi menin keittiöön keittämään kupillisen mustaa teetä, sitten kävelin parvekkeen ovelle. Käänsin kahvaa ja astuin ulos. Nojasin parvekkeen kaiteeseen katsoen autiota katua allani: Näin kissan juoksevan tietä reunustavan pensaikon suojiin äänettömästi kuin varjo.
Näin liikettä oikeassa silmäkulmassani. Käänsin päätäni ja näin (Y/N):n kastelevan parvekkeella kukoistavia kukkia. Hän ei ollut huomannut minua. Seisoin hievahtamatta katse nauliutuneena naapuriini. Olin kuin pientä gasellia väijyvä pantteri. Pian hän palasi sisälle asuntoonsa ja minä sujahdin nopeasti takaisin sisälle, kuin pantteri, joka on juuri päästänyt saaliinsa menemään.
-
Hihii tää on niin suloinen <3 mukavan rentoa meininkiä tähän mennessä eikä mitään tiukkaa draamaa tai kiduttavaa piinausta :D tähän on toki vähän hankala aina sopeutua kun itse on periaatteessa päähenkilönä mutta tosiaan hyvin luontevasti oot onnistunut kirjoittamaan sen.
Jäljellä oli ruudin haju, sekä aplodit pimeässä illassa.
Oi tästä lauseesta tykkäsin paljon. Ihanasti luku lähti käyntiin.
Eiköhän Farlan ja Levi hyväksyisi Rakun.
Eivätköhän.
"Anteeksi, emme tienneet tytön olevan sinun"
Oh god fanityttö sisälläni heräsi henkiin. Mielelläni olen Levin tyttö :D
Apua apua apua varaudu fanityttökiljuntaan ja Levi-ihkutukseen. Koska Levi on ihana. Hajotin itseni ihan totaalisesti tuossa loppupuolella koska niin söpöä. Niin. Söpöä. Onnistun muutenkin saamaan armottomat fanityttökohtaukset Levistä ja muutamista muista animepojista ja -miehistä joten tällaiset ficit eivät oo minkäänlaisia poikkeuksia :D <3 Kiitos ihanasta luvusta taas. Koitan lähteä keräilemään itseäni ja häpeämään myöhemmin tätä järjetöntä kommenttia :D
-
Uaah, ihanaa haryu!
Olen tosi iloinen, että pidit! Voin todella samaistua sun fanityttöilyyn, teen sitä varmaan itsekin aina kirjoittaessani uusia lukuja. (okei varmaan ainakin puolet valveillaoloajastani) ::), ja kaikenlaisista animepojista ja -miehistä on kyllä tultu innostuttua XD
Mutta kommenttisi todella lämmittävät mieltä! Kiitän kovasti! ;D
-Neko
-
Minä hihkun ja nauran samanaikaisesti ;D ;D
Ehehee, (Y/N)-chan (eli periaatteessa mun silmissä mä, mutta ei mennä yksityiskohtiin XD) on mun mielestä just loistava tyyppi :D Oot saanut hänen hahmostaan sellaisen pirteän ja muutenkin hyväntuulisen, joka on vähän höpsö välillä mutta kuitenkin hauska ja fiksu :D Levi on ihana <3 No oikeastaan pidän kaikista hahmoista keitä tässä tarinassa on esiintynyt XD
Mutta mutta, kahdesta viimeisimmästä luvusta (köhköh, on tainnut tätä edellinen luku jäänyt kommentoimatta, pyydän syvästi anteeksi *katsoo samanlaisella koiranpentuilmeellä kuin Farlan Leviä*) sen verran, että ne on ollut ihan mahtavia niin kuin koko muukin tarina :D Tai siis, tää tarina on kokonaisuudessaan sellainen ficci, joka on loistava luettava koska tahansa mutta joka saa oikeasti todella hyvälle mielelle :D Yukataostokset oli mun mielestä hauskat, ja sit kun (Y/N)-chan tuli se yukata päällään sieltä mistä se nyt ikinä tulikaan, nii sit kun Farlan rupesi ottaa vaan kuvia ja vihjaisi Leville auliisti lähettävänsä ne hänellekin ;D Repesin ihan huolella sit kun Levi katsoi niitä kuvia myöhemmin, ja siinä ekassa (?) kuvassa sillä (Y/N)-chanilla oli silmät puoliksi kiinni XD Pystyn niin hyvin kuvittelee et mulle kävisi sillä tavalla ihan varmasti ;D ;D Ja sit mua nauratti siinä ilotulitusten jälkimainigeissa kun pojat vaan tuijotti herkeämättä Isabelia ja (Y/N)-chania ;D Aika awws <3
Tokassa luvussa Levi on jotenkin niin lutuinen :3 Huolehtimassa että (Y/N)-chan on varmasti kunnossa sen poikaepisodin jälkeen, ja sitten kun hän yrittää uskotella itselleen että (Y/N)-chan on vain naapuri ;D Kuulehan Levi, et sä ketään huijaa ;)
Olin kuin pientä gasellia väijyvä pantteri. Pian hän palasi sisälle asuntoonsa ja minä sujahdin nopeasti takaisin sisälle, kuin pantteri, joka on juuri päästänyt saaliinsa menemään.
Jotenkin en voi olla nauramatta kun luen tätä XD Tai siis, kun näen sen vaan niin hyvin mielessäni että Levi kuvittelee olevansa joku sulavaliikkeinen pantteri ;D ;D
Ei vitsit, tää on vaan niin hyvä <3
Kiitos taas, jatkoa odottelen taas mielenkiinnolla :3
-DH58
-
Kiitos DragonHeart58 kommentistasi! Kiva, että tykkäsit tästä/näistä kappaleesta/ista! On aina mukava kuulla tyytyväisiä kommentteja, toivottavasti pystyn miellyttämään myös jatkossakin! ;D
~Neko
-
Haha moi taas, oli pakko vielä yksi juttu tulla sanomaan koska se edellisestä kommentista unohtui. DragonHeart58 kommentissaan mainitsi (Y/N)-chanin ja hänestä mun pitikin tulla puhumaan :D mun on siis tosi vaikea nähdä oikeesti itseni osana tätä tekstiä ja hetken aikaa siihen keskityinkin liikaa ja olin sillei "ää en halua lukea enää" mutta sitten päätin (Y/N)-chanin olevan ihan vaan joku random hahmo :'D ei siis sinun vika oo se etten tykkää itseäni ajatella tähän vaan mulla on vähän probleemia itseni kanssa. Se vain piti mainita että oot tehnyt hänestä tosi mukavan neutraalin hahmon! Missään vaiheessa ei oo tullut sellaista oloa että enhän mä nyt nöin toimisi vaan ihanasti ei oo mitään erittäin päällekäyvää luonteenpiirrettä vaan sopivasti kaikkea :3
-
Hei haryu! Vaikka ite tätä tarinaa kirjotan, oon ihan samaa mieltä XD
Koska kaikki ihmiset ovat erilaisia, tuskin kukaan pystyy (en edes mä ite) samaistumaan tähän y/n:iin, joten mäkin vaan puhun siitä yninä! On vaan otettava rennosti, eikä antaa sen haitata lukemista. Kiitos että silti luet :) mutta kiitos että pidät hänestä hahmona :*
-
7. Yllätyksiä kerrakseen
A/N: Hei, ja kiitos odotuksesta! Tässä kappaleessa pieni maisemanvaihdos kesän kunniaksi! ;) Kiitos kun olette jaksaneet lukea tähän asti!
Oli taas yksi niistä lukuisista lämpimistä päivistä, ja istuit uimavalvojan tuolissa katsellen uima-altaille. Avasit juomapullon ja joit hieman vettä, joka oli lämmennyt päivän mittaa.
”(Y/N)-chan!” kuulit äänen huutavan.
”Häh?” äännähdit vilkuillen ympärillesi. Katseesi osui sinua kohti juoksevaan Isabeliin.
”Isabel-chan!” huudahdit iloisesti ja hyppäsit alas valvojan tuolilta. Kun Isabel oli luonasi, Katsuo ilmoitti radiopuhelimen kautta työvuorosi juuri päättyneen. Katsahditte Isabelin kanssa toisiinne. Kipaisit nopeasti valvojatorniin viemään tavarasi kaappiin. Katsuo kuitenkin pysäytti sinut ovella.
”(Y/N)-san, odottaisitko hetken?”
Pysähdyit käsi ovenkahvalla. ”Niin?”
”Olet tehnyt erittäin hyvää työtä, joten saat palkankorotuksen ja kolmen päivän vapaan”, Katsuo kertoi ja hymyili leveästi.
”Oikeasti?” huudahdit ja katsoit Katsuota silmät lautasen kokoisina.
”Oikeasti”, Katsuo nauroi.
”Kiitos Katsuo!” nauroit ja poistuit ovesta vilkuttaen iloisesti.
Hyppelehdit odottavan Isabelin luokse silmät sädehtien ja kerroit hänelle palkankorotuksesta ja vapaasta.
”Oho, hyvä juttu (Y/N)-chan! Isabel onnitteli. ”Tätähän täytyy juhlia!” Isabel julisti ja kaivoi lintukuvioisesta kangaskassistaan esiin puhelimen. Hän kirjoitti nopeasti viestin, ja sujautti puhelimen takaisin kassiinsa.
”Kenelle kirjoitit ja mitä?” kysyit häneltä.
”Vain Anikille ja Farlanille palkankorotuksestasi, ja siitä, että meidän täytyisi mennä rannalle juhlimaan”, Isabel sanoi arkisesti. ”Mutta ensin me menemme Anikin luo!”
Kävelitte erilaisten kasvien reunustamaa kävelytietä ja juttelitte kaikenlaista maan ja taivaan väliltä. Levi-lintu kuulemma voi hyvin, mutta aika pulskasti. Isabel oli jutellut myös Rakun kanssa useana iltana puhelimessa, ja oli aika selvää, että Rakukin piti rakkaasta ystävästäsi. Olit todella iloinen kummankin puolesta, ja maltoit tuskin odottaa, milloin olisi heidän ensitreffiensä aika.
”(Y/N)!” Isabel suhahti ja veti sinut kulman taakse.
”Isabel, mitä ihmettä?” suhisit takaisin.
”Se on hän!” Isabel kurkisti kulman takaa.
”Kuka?” kysyit hämmentyneenä.
”No se poika, jolla on vaikea nimi!”
Kuka..! Mysteeripoika!
”Aaltonen?” kysyit.
”Hän!”
Kurkistit Isabelin yli, ja siellä tosiaankin seisoi mysteeripoika saman kahvilan ovella asettelemassa kylttiä, missä olin hänet ennenkin nähnyt.
”Isabel, mysteeripoika on Aaltonen!” supisit kiihdyksissäsi.
”Mikä mysteeripoika?”
”No se poika, joka iski minulle silmää! Muistatko kun kerroin hänestä?”
”Ai se! Siis hän on tuo?” Isabel osoitti peukalolla olkansa yli. Nyökkäsit.
”Okei, eiköhän mennä!” Sanoit ja vedit syvään henkeä. Isabel läpsäytti itseään kasvoihin.
”Yritetään käyttäytyä mahdollisimman normaalisti”, sanoit ja Isabel nyökkäsi.
Astuitte kulman takaa ja kävelitte ehkä liiankin normaalisti eteenpäin vältellen visusti katsomatta häneen. Isabel kertoi sinulle juttua kuinka hän ja Farlan yrittivät kerran leipoa kakkua. Lopputulos oli mustaa savua ja paloautot pihassa. Nauroit mielikuvalle. Sillä hetkellä suunnitelmanne kariutuivat.
Onnistuneesti juuri tällä hetkellä kaikista mahdollisista hetkistä kompastuit omaan jalkaasi ja kaaduit maahan pitkin pituuttasi suoraan pojan jalkoihin. Se siitä normaalista!
”Oletko kunnossa?” kuulit miehekkään äänen läheltäsi. Nostit katseesi asfaltista ja näit Aaltosen kyykistyneen sinun viereesi huolestunut katse sinisissä silmissään.
”Ai, juu olen”, vastasit.
”Mukava kuulla” poika vastasi suomeksi.
”Hetkinen! Mistä tiedät, että puhun suomea?” ponnahdit istumaan.
Aaltonen näytti hämmentyneeltä. ”Juurihan sinä puhuit suomea.”
Puhuinko?
Poika hymyili pienesti. ”Angel Aaltonen, hauska tutustua. Olen nähnyt sinut ennenkin.”
”(Y/N)(L/N), kuin myös”, hymyilit hieman ja nousit ähkäisten seisomaan. Isabel oli salamana vieressäsi ja tuijotti vaaleahiuksista poikaa varautuneesti.
”(Y/N)-chan, oletko kunnossa?”
”Olen, Isabel älä huoli.”
”Meidän täytyy jatkaa matkaa, suokaa anteeksi!” Isabel sanoi ja kumarsi. Hän tarrasi käteesi ja lähti vetämään sinua perässään asuntosi sisäpihalle.
”(Y/N), pidä huoli itsestäsi!” Angel huikkasi perääsi nauraen.
Levi ja Farlan olivat tulleet luoksesi ja Isabel kertoi heille Angelista.
”Hän on siis suomalainen, niin kuin (Y/N)-chan”, Farlan sanoi. Levi ja Isabel nyökkäsivät.
”Hei, mikä nyt on ongelma? Tapasin pojan, joka asuu lähinurkilla”, kysyit hieman närkästyneesti.
”Totta", Levi sanoi ja istui alas lattialle. "Tulimme tänään tänne juhlistamaan (Y/N):n palkankorotusta.”
”Minullapa on teille yllätys!” Farlan sanoi riemastuneesti. Hän juoksi eteiseen ja kaivoi laukustaan kirjekuoren. ”Ostin tämän, koska eihän me minnekään Biwa-järvelle jakseta mennä pulikoimaan, mennään saman tien Osakaan!” hän huudahti ja veti kirjekuoresta Osakan esitteen esiin.
”Farlan, olet paras!” Isabel kiljaisi ja hyppäsi Farlanin kaulaan. Seuraavaksi Isabel hyppäsi kimppuusi ja pyöritte nauraen ympäri asuntoasi. Levi hymyili vinosti katsoen teidän intoanne. Menit hymyillen Farlanin luokse ja hän taputti sinua päähän ennen kuin ehdit sanoa mitään.
”Ei kestä kiittää”, Farlan sanoi yllättävän aikuismaisesti ja hymyili.
Kaikki lähtivät pakkaamaan, ja sovitte, että Farlan hakisi teidät puolentoista tunnin kuluttua. Matka kestäisi kolme päivää, juuri lomasi verran. Otit vaatekaapistasi hopeisen matkalaukun, jonne pakkasit kaiken tarpeellisen. Hait hammasharjan ja –tahnan, sekä aurinkorasvan kylpyhuoneesta ja heitit ne laukkuun. Pienen harkinnan jälkeen otit mukaan myös juuri ostamasi bikinit, aika hankkia rusketus! Laukkuusi kertyi myös kaikkea -ei niin tarpeellista- tavaraa, kuten joitain lautapelejä. Ovikellosi soi. Riensit avaamaan oven, jonka takana odotti Levi. Päästit hänet sisään ja hän käveli olohuoneeseen, jossa yritit ängetä matkalaukkua kiinni, mutta se ei ottanut onnistuakseen. Menit jopa istumaan sen päälle, jotta se litistyisi, mutta asia ei ratkennut näinkään.
”Hyvä luoja”, Levi sanoi, ja nosti sinut pois laukun päältä kuin höyhenen. ”Rikot tuon vielä.”
Pohditte yhdessä mitä tekisitte sen jälkeen, kun olit julistanut, ettet halua jättää mitään pois.
”Okei, otan osan tavaroistasi omaan laukkuuni, sinne mahtuu. Levi sanoi ja ryhtyi avaamaan omaa laukkuaan.
Hetkinen, hetkinen. Siis laittaisin tavaroitani Levin laukkuun?
”Le-Levi ei si-sinun tarvitse, tarkoitan että vo-voin kyllä jättää jo-jotain pois!” änkytit naama punaisena.
”Se on okei” Levi sanoi. ”Vauhtia ennen kuin Farlan tulee ovellesi.”
”O-okei!” avasit laukkusi ja laitoit tavaroitasi Levin laukkuun.
”Kuinka miehet pärjäävät näin vähillä varusteilla?” ihmettelit ääneen. Levi vain naurahti.
Juuri kun olitte sulkeneet laukkunne, ovikello soi. ”Tullaan!” huusit, ja juoksit avaamaan oven. Oven takana seisoi Farlan pyöritellen auton avaimia käsissään.
”Oletteko valmiita?” hän kysyi.
”Jep!” sanoit iloisesti. ”Levi, Farlan tuli!” huusit asuntoon.
Levi tuli ovelle kantaen laukkuasi vasemmassa, ja omaa laukkuaan oikeassa kädessään.
”Kiitos Levi”, hymyilit ja ojensit kätesi ottaaksesi sen vastaan.
”Farlan kantaa laukkusi”, Levi ilmoitti ja tyrkkäsi laukkusi Farlanin käteen.
”Minäkö?” Farlan kysyi ja osoitti itseään.
”Juuri niin.”
”No, mikä ettei”, hän kohautti olkapäitään ja lähditte peräkanaa ulos ovesta. Varmistit oven menneen lukkoon ja otit miehet kiinni rappusissa.
Nousitte Farlanin avoautoon, jossa Isabel jo nökötti ja lähditte ajamaan kohti Osakaa.
Noin tunnin kuluttua olitte perillä hotellissa. Rakennus oli hienon näköinen ja todella korkea.
”Uwaa! Farlan olet paras!” Isabel riemuitsi ja ryntäsi hotellin ovista sisään.
Levi ja Farlan ottivat laukkumme autosta ja kävelit heidän kanssaan ovista sisään. Hotellin aulassa kaikki oli kiiltävää. Lattia oli vahattu niin hyvin, että siitä näki oman kuvansa, tiskin marmoripinta kiilteli kristallikruunun valossa. Farlan käveli tiskille, jonka takana seisoi kaunis nainen.
”Neljän hengen huoneisto Churchin nimellä”, hän sanoi ja hymyili vinosti naiselle, joka punastui.
”Selvä on, tä-tässä avainkortit olkaa hyvä. Kutsun piccolon kantamaan laukkunne”, nainen sanoi ja painoi summeria. Pian portaikosta tuli uniformuun pukeutunut nuori poika, jonka nimikyltissä luki Yamaguchi.
Hän tarttui laukkuihimme ja sanoi: ”Tätä tietä, olkaa hyvä!”
Pieni seurueenne seurasi Yamaguchia hissiin, joka vei teidän ylimpään kerrokseen kattohuoneistoon.
”Farlan, otit kattohuoneiston..? kysyit ihmeissäsi.
”Niin otin, paras näköala merelle!” hän sanoi hymyillen.
Hän avasi huoneen oven, ja kävelitte peräkanaa sisään. Yamaguchi laski laukut maahan, ja Farlan ojensi hänelle runsaan tipin. Yamaguchi kumarsi syvään ja poistui sulkien oven perässään.
”(Y/N)-chan”, Farlan sanoi pehmeästi. ”Sinun ei tarvitse maksaa tästä mitään, se on lahja.”
”Kiitos Farlan”, sanoit. Olitkin juuri mmiettinyt paljonko tämä kaikki tulee maksamaan.
Huoneisto moderni, ja kaikilla teillä oli omat huoneet. Huoneessasi oli suuri ikkuna, jonka syvennykseen pääsi istumaan mukavasti. Sänky oli suuri ja pehmeä puhtaanvalkoisine lakanoineen ja yöpöydillä oli suuret kukkaruukut täynnä värikkäitä kukkia, jotka levittivät makeaa tuoksua ilmaan. Veit matkalaukkusi huoneeseesi ja istahdit ikkunasyvennykselle katselemaan alhaalla tapahtuvaa jokapäiväistä näytöstä, jota kutsutaan ihmisten elämäksi. Loikoilit huoneessasi tunnin miettien syntyjä syviä, kunnes oveesi koputettiin. Isabelin punainen pää pisti sisään ovenraosta.
”(Y/N), onko kaikki hyvin?”
”On, kuinka niin?” kysyit ihmetellen.
”No, huolestuimme hieman, koska sinua ei ole näkynyt hetkeen”, Isabel myönsi.
”Ai, anteeksi! Olen vain tottunut olemaan omassa asunnossani kaikessa rauhassa, joten en oikein ajatellut, että te huolestuisitte”, pahoittelit.
”Ei mitään, kunhan mietimme Farlanin ja Levin kanssa. Menemme muuten syömään kohta”, hän ilmoitti.
Katsoit kelloa, joka läheni seitsemää.
”Okei, siistiydyn ensin ja tulen sitten!” sanoit ja vääntäydyit ylös sängyltä.
Harjasit hiukset pikaisesti ja menit muiden luokse olohuoneeseen. Pyysit heiltäkin pikaisesti anteeksi, ja lähditte metsästämään ravintolaa. Päädyitte rannan vieressä sijaitsevaan ravintolaan, jossa myytiin merellisiä annoksia. Ravintola oli kauniisti sisustettu, ja hieman himmeät valot loivat tunnelmaa. Tilasit merellisen pastan, ja se maistui todella hyvältä. Isabel otti makrillia, Farlan miekkakalapihvejä, ja Levi otti tonnikalacarbonaran.
”Harulla on huono maku” Isabel irvisti sinulle tökkien makrilliaan.
”Eikö maistu?” nauroit. Levi ja Farlan eivät tajunneet, että puhuimme Free!:n Harukasta, joten he olivat hieman hämmentyneitä.
”No, täytän vatsani sitten jälkiruoalla”, Isabel ilmoitti ja työnsi lautasen syrjään.
Ruoan jälkeen kiertelitte hetken kaupungilla ja puhuitte huomisen suunnitelmista. Halusitte kaikki käydä Osaka Castlessa (Osakajo), Isabel vaati saada käydä Osakan akvaariossa, joka on yksi Japanin vaikuttavimmista akvaarioista.
”Mutta huomenna mennään myös rannalle!” Farlan sanoi.
”Ai niin tosiaan! Ranta unohtui, vaikka sinne olimme alun perin menossa!” nauroit.
”Ollaan rannalla huomenna koko päivä, ja mennään katsomaan nähtävyyksiä vasta ylihuomenna”, Levi ehdotti.
”Kannatetaan!” sinä, Isabel ja Farlan huusitte kuorossa.
Palasitte hotellille, ja etsit laukustasi yöpukuasi. Samassa oveesi koputettiin vaimeasti.
”Sisään!” sanoit ja pian Levi astui sisään kantaen tavaroitasi.
”Ah, meinasin unohtaa!” huudahdit ja menit Levin luokse. Otit tavarat Leviltä ja laskit ne sängyllesi.
”Tänään on ollut aikamoinen päivä”, sanoit ja istuit sänkysi reunalle. ”Läpäisikö hotelli siisteysvaatimuksesi?”
”Ihme kyllä”, Levi sanoi ja nojasi kaapin oveen.
Levi suoristautui ja sanoi:
”Käy suihkussa nyt, jos aiot mennä, Farlanilla kestää ikuisuus.”
”Kyllä kapteeni!” sanoit ja teit hänelle kunniaa. Hän hymähti huvittuneesti ja poistui huoneestasi.
Keräsit peseytymisvälineesi ja sujahdit suihkuun. Suihku oli iso ja moderni. Ennen kuin menit suihkukoppiin, näit seinässä pienen paneelin, jossa oli eri kuvia. Yhdessä oli nuotin kuva ja siinä luki musiikki. Painoit painikkeesta, ja samassa musiikki täytti kylpyhuoneen. Nauroit ääneen ja jätit musiikin päälle. Peseydyit pikaisesti musiikin tahtiin jammaillen ja peseydyttyäsi kääriydyit yhteen hotellin paksuista pyyhkeistä. Kuivattuasi itsesi otit kylpyhuoneen kaapista muhkean aamutakin, jonka laitoit yllesi ja hipsit takaisin omaan huoneesi sulkien oven visusti perässäsi. Käärit pyyhkeen päähäsi turbaaniksi ja vedit päällesi yöpukusi, joka oli polviin ulottuva, tummansininen ja ohutolkaiminen. Tuttu tuoksu leijaili nenääsi. Yöpuku tuoksui Leviltä: sitruunalta, mintulta, ja hieman pesuaineelta. Nuuhkit tyytyväisenä tuoksua.
Hetken istuttuasi ikkunalla ihmetellen Osakan menoa, ryömit sänkyyn peittokasan alle ja suljit valot sängyn vieressä olevasta paneelista. Vaivuit uneen sitruunan ja mintun tuoksun saattelemana.
-
Täällä taas ;D <3
Loistavaa, aivan loistavaa <3 Tää on kyllä mainio tapa aloittaa päivä, kun tästä tulee vaan niin hyvälle mielelle! ;) Hyvin kesäisissä tunnelmissa tässä ollaan, tekee kyllä kunniaa alkaneelle kesälle :) Ehehehee, tässä oli kyllä monta kohtaa mille nauroin taas ihan huolella ;D :
Levi-lintu kuulemma voi hyvin, mutta aika pulskasti.
Voi ei :D :D
”Kuka?” kysyit hämmentyneenä.
”No se poika, jolla on vaikea nimi!”
Hyvä Isabel, tsemppiä! :D
Onnistuneesti juuri tällä hetkellä kaikista mahdollisista hetkistä kompastuit omaan jalkaasi ja kaaduit maahan pitkin pituuttasi suoraan pojan jalkoihin. Se siitä normaalista!
Toi on just niin mun perustuuria!!! ;D Samaistun tässä kyllä erityisen vahvasti (Y/N)-chaniin, ja toi lopputoteamus kruunasi kyseisen virkkeen :D
Päästit hänet sisään ja hän käveli olohuoneeseen, jossa yritit ängetä matkalaukkua kiinni, mutta se ei ottanut onnistuakseen. Menit jopa istumaan sen päälle, jotta se litistyisi, mutta asia ei ratkennut näinkään.
(Y/N)-chan!! ;D Pystyn vaan kuvittelemaan...
”Hyvä luoja”, Levi sanoi, ja nosti sinut pois laukun päältä kuin höyhenen. ”Rikot tuon vielä.”
... mitä Levi ajattelee ;D ;D ;D
”Läpäisikö hotelli siisteysvaatimuksesi?”
”Ihme kyllä”, Levi sanoi ja nojasi kaapin oveen.
:D :D :D
Oho, tulipas paljon lainauksia, hupsista :D Äwws, jään kyllä odottamaan tosi innolla jatkoa, haluun myös tietää miten Isabelin ja Rakun suhde (en keksinyt parempaa sanaa XD) etenee :P Toi rantapäivä kuulostaa myös hauskalta, can't wait! :3
Kiitos taas uudesta ihanasta luvusta ja aamun piristyksestä! :-*
-DH58
-
Nyaa, niin pitkä ja piristävä kommentti! ;D
Kiva kuulla, että saan piristettyä sun aamua! Ja on vaan kiva, jos jaksat laittaa lainauksia, on kiva nähdä mitkä kohdat ovat erityisesti miellyttäneet.
Kuten sanoitkin, osa näistä (Y/N)-chanin kommelluksista on aika samaistuttavia, tarkoitan että ainakin mä menen välillä istumaan laukun päälle jos en saa sitä kiinni ::)
Kiitos, kun jaksat kommentoida! :-*
~Neko
-
8. Rannalla
A/N: Anteeksi kamalasti, etten ole päivittänyt tätä pitkään aikaan! Nyt tässä on kuitenkin uusi luku, toivottavasti nautitte :)
Heräsit aamulla auringonvaloon, jota tulvi ikkunastasi sisään. Levin tuoksu yöpaidassasi oli jo vaihtunut omaasi yön kuluessa. Istuit hetken vielä yrittäen saada häivähdyksen sitruunaa ja minttua nenääsi, mutta samassa oveltasi kuului reipas koputus.
”Sisään!” huikkasit pirteällä äänellä. Isabelin pörröinen pää pisti esiin ovenraosta.
”Ohayo, (Y/N)-chan”, hän tervehti ja astui peremmälle huoneeseen.
”Ohayo, Isabel, kauanko olet ollut hereillä?” kysyit tytöltä.
”Noin tunnin. Aniki laittaa aamupalaa” Isabel vastasi pirteästi ja istuutui sänkysi reunalle.
”Eikö hotellissakin ole aamupalatarjoilu?” kysyit ihmetellen.
”On kyllä, mutta jos Levi haluaa laittaa aamupalaa, niin mikäs siinä”, Isabel kohautti harteitaan.
Vääntäydyit ylös sängystä ja kävelit matkalaukkusi luo haukotellen makeasti.
”Jaa-a, mitäs sitä tänään pukisi”, mumisit puoliääneen tuijottaessasi matkalaukkusi syövereihin. Katsoit mitä Isabelilla oli päällään: ruskeat shortsit ja pehmeänoranssi toppi.
Otit laukusta polvipituisen, sini-valko raidallisen mekon.
Saa kelvata.
Kun olit suorittanut aamutoimesi (Isabelin edelleen nököttäessä sängyssäsi), kävelitte olohuoneeseen. Huone oli hyvin valoisa, kiitos ikkunoiden, jotka ulottuivat lattiasta aina korkeaan kattoon asti. Farlan istui rennosti mustalla nahkasohvalla katsoen televisiota. Hän huomasi tulosi ja nosti kättään.
”Yo, (Y/N)-chan.”
”Huomenta”, vastasit nostaen kättäsi.
Isabel meni istumaan Farlanin viereen, kun taas sinä jatkoit matkaasi keittiöön. Levi rikkoi juuri kananmunia paistinpannulle.
”Vau, keittiö on aika hieno!” sanoit Leville. Keittiön valkoiset kaapit, ruostumatonta terästä olevat kodinkoneet, sekä mustat kiiltävät työtasojen pinnat saivat keittiön näyttämään modernilta ja kalliilta.
Levi vain hymähti ja nyökkäsi. Olitte hetken hiljaa, ja seurasit Levin ruoanlaittoa. Hän sai käännettyä paistetut kananmunat pannulla niin, että ne eivät rikkoutuneet. Lopputulos näytti upealta.
”Nukuitko hyvin?” Levi kysyi rikkoessaan uutta munaa pannulle. Muisto Levin tuoksusta vaatteissasi välähti mielessäsi, ja tunsit kasvojesi kuumenevan.
”Juu, nukuin”, vastasit ja katsoit Leviä pikaisesti.
”Valvoin aika myöhään”, Levi kertoi. ”Ensimmäisenä yönä vieraassa paikassa, en koskaan nuku hyvin.”
”Aamupala on valmis”, Levi ilmoitti niin, että Isabel ja Farlan kuulivat myös.
Matelitte Isabelin ja Farlanin kanssa ruokapöytään, jonka Farlan ja Isabel olivat kattaneet.
Aamupala oli todella hyvää, parempaa et ollut syönyt aikoihin. Farlan nojasi taaksepäin kädet vatsansa päällä.
”Go-chisoo-sama deshita!” sanoitte kaikki yhteen ääneen.
Autoit Leviä siivoamaan pöydän ja tiskaamaan astiat. Juttelitte niitä näitä Levin tiskatessa, ja sinun kuivatessasi astioita.
”(Y/N)-san, mitä shampoota käytät?” Levi kysyi yhtäkkiä.
Eh, mitä?
Levi tuli lähemmäksi ja kumartui nuuhkaisemaan sinua. Karahdit tulipunaiseksi.
”Hm, arvasin”, Levi mutisi ja palasi tiskaamaan astioita.
”Mitä arvasit?” kysyit ääni täristen. Älä sano että haisen pahalle! rukoilit.
”Eilen osa tavaroistani tuoksui erilaiselta.”
Tuoksui?
”Arvelin sen johtuvan siitä, että olit laittanut tavaroitasi laukkuuni. Olin oikeassa”, hän selitti.
Mieleesi muistui mintun ja sitruunan tuoksu.
”Sinunkin tuoksuasi oli tarttunut vaatteisiini”, sanoit hiljaa. ”siinä oli sitruunaa ja minttua.”
”Sitruunaa ja minttua?” Levi kysyi hitaasti ja veti tulpan pois altaasta ja katseli, kuinka vesi valui alas viemäriin.
Kuivasit viimeiset astiat katse alas luotuna. Mielesi teki mieli sanoa jotain vieressä seisovalle Leville, mutta et keksinyt yhtään mitä sanoa. Käännyit kannoillasi ja lähdit ulos huoneesta.
”(Y/N)” kuulit Levin sanovan ja pysähdyit niille sijoillesi.
”Kukat. Tuoksut kukilta”
Tunsit ilon läikähdyksen sisälläsi. Käännyit ja hymyilit pikaisesti miehelle, joka seisoi takanasi katsoen sinua tummien hiustensa lomasta.
Omassa huoneessasi heittäydyit sängyllesi ja puristit tyynyn rintaasi vasten. Uaah, se oli niin kiusallista! Mutta… käännyit vatsallesi ja painoit pään tyynyyn, jonka olit rutistanut kasaan. Olen todella iloinen. Hymyilit itseksesi.
Pian oveesi koputettiin.
”Sisään vaan!”
Ovi avautui ja siellä seisoi Farlan nojaten ovenkarmiin.
”Hei (Y/N)-chan! Lähdemme rannalle! Ole valmis 10 minuutin päästä!” Farlan ilmoitti ja niine hyvineen hän sulki oven.
Laitoit nopeasti hiuksesi uudelleen, sillä ne olivat hieman räjähtäneen sängyssä möyrimisen jälkeen ja riensit kaivamaan bikineitäsi matkalaukustasi. Olit ostanut juuri ennen muuttoasi Kiotoon uudet,
puna-valkoraidalliset bikinit ja olit pakannut ne mukaan. Vedit bikinien päälle shortsit ja t-paidan. Pakkasit rantakassiisi aurinkolasit, aurinkorasvan ja pyyhkeen.
Odottelit olohuoneessa muiden valmistautumista ja tuijottelit suuresta ikkunasta hajamielisesti ulos. Tunsit jonkun laskevan käden olkapäällesi, ja hätkähdit.
”(Y/N), mennään Farlan ja aniki odottavat jo!” Isabel hoputti innoissaan.
”Joo!” vastasit ja poimit kassisi jalkojesi juuresta.
Ajoitte Farlanin avoautolla rannalle, joka sijaitsi parin kilometrin päässä. Miesten mukaan ranta oli rauhallisempi kuin hotellin lähellä oleva. Astuttuanne autosta sinä ja Isabel juoksitte edellä nauraen rannalle. Meri säihkyi auringossa ja näit kuuman ilman väreilevän ylöspäin vaaleasta rantahiekasta.
Etsitte hyvän paikan rannalta ja levititte vesimeloni-kuvioisen viltin siihen. Farlan tappeli aurinkovarjon kanssa ja Levi odotti kärsimättömänä pääsyä aurinkovarjon alle. Kuoriuduitte Isabelin kanssa vaatteistanne, ja ihastelitte toistenne bikineitä. Isabelilla oli pehmeän oranssit bikinit, joissa oli mustia koukeroisia kuvioita. Isabel kertoi halunneensa jotain hieman ”aikuismaisempaa” päälle, eikä ostanut mielestään söpöjä pandabikineitä. Vakuutit Isabelille, että hän näyttäisi kummassakin uima-asussa yhtä hyvältä. Tämän kuultuaan punapää väläytti sinulle pirteän hymyn.
”Ooo, tytöt näytätte kummatkin hyviltä!” Farlan hehkutti skannatessaan teitä katseellaan. Et kiinnittänyt Farlaniin kovinkaan paljon huomiota, vaan katseesi seurasi Leviä, joka kaivoi kassistaan jotain.
Kävelit hänen luokseen ja polvistuit hänen viereensä.
”Etsitkö jotain?” kysäisit häneltä. Hän nosti päänsä ja katsoi sinuun.
”Aurinkorasvaa”, kuului töksähtävä vastaus.
”Saat minulta, jos et löydä” sanoit ja käännyit oman laukkusi puoleen. Kaivoit esiin aurinkorasvaputelin ja ojensit sitä Leville. Hän katsoi sitä hetken, ennen kuin otti sen kädestäsi.
”Laitanko sinullekin?” hän kysyi nostaen putelia.
”Joo laita vaan”, sanoit ja ojensit käsiäsi. Levi katsoi sinua hetken ennen kuin läiskäytti kätensä selkääsi. Sydämesi lähti laukkaan.
”Le-Levi, olisit voinut vain antaa sitä minulle, voin levittää sen itsekin”, sanoit Levin hieroessa rasvaa selkääsi. Naamaasi kuumotti ihan muista syistä kuin kuumuudesta.
”Muttet olisi kuitenkaan saanut sitä hierottua selkääsi”, Levi huokaisi ärtyneesti.
”Älä huoli! Niveleni liikkuvat hyvin”, sanoit itsevarmasti ja haroit käsilläsi selkääsi.
”Jostain syystä en ole kovinkaan vakuuttunut”, kuului Levin huvittunut ääni takaasi. Lopetit haromisen ja painoit pääsi kumaraan.
Näytin varmasti ihan tyhmältä! ajattelit epätoivoisena.
Isabel ja Farlan olivat juosseet veteen kahden jättimäisen vesilelun kanssa ja pärskivät siellä iloisesti. Levi ojensi aurinkorasvaputelia sinulle ja osoitti selkäänsä. Hänen naamansa näytti mielestäsi hieman punaiselta. Nyökkäsit ja kiersit Levin taakse. Hän otti t-paitansa pois, kun laitoit rasvaa kämmenellesi. Laskit kätesi Levin selälle. Hän säpsähti hieman, koska ne olivat kylmät.
”Anteeksi”, kuiskasit ja levitit rasvaa. Kiitit luojaa siitä, ettei Levi nähnyt miten rajusti punastelit. Näit Levin selässä useita arpia ja mietit, että millaisen tarinan ne kertoisivat. Levin vasemmasta olkapäästä lähti ohut hopeinen arpi vasempaan kylkeen asti. Liikutit sormeasi hajamielisesti sitä pitkin ja tunsit Levin lihasten jännittyvän hetkeksi.
”Ah, anteeksi!” huudahdit ja ryhdyit rivakasti levittämään rasvaa.
”Ei se mitään”, hän vastasi ja rentoutui.
Juoksit Isabelin ja Farlanin luokse, ja aloititte kiivaan vesisodan roiskien vettä toistenne päälle.
”Triplahyökyaalto!” Isabel huusi huitoen käsillään vedenpintaa.
”Keihäsaalto!” Farlan huusi ja löi kätensä yhteen veden alla niin, että päällenne ryöpsähti vettä. Nauroit Isabelin kanssa, kun Farlan keikahti ympäri miekkavalas-lelullaan. Isabel tasapainoili kiikkerästi kilpikonnan päällä, kun taas sinä makoilit rennosti ison renkaan päällä. Levi tuli vedenrajaan punaisen uimapatjan kanssa. Olit pistänyt merkille, että hänellä ja Farlanilla oli kummallakin hyvät lihakset, joten näkymä ei ollut yhtään hullumpi.
”Hei Levi, tule veteen!” Farlan huusi miehelle, joka kokeili nyrpeä ilme naamallaan vettä. Pulikoit kiireesti renkaasi kanssa rantaan ja kiiruhdit Levin luokse. Kaappasit hänestä kiinni ja kaadoit hänet veteen. Hän kiskaisi sinut mukaansa ja kaaduitte kummatkin kunnon molskahduksen saattelemana. Könysit ylös, ja pamautit pääsi Levin otsaan noustessanne. Pitelitte kummatkin päitänne ja kirositte. Nostit katseesi ja silmäilit Leviä, joka onnistui näyttämään hyvältä kastuneenakin. Oma olosi oli kuin uitetulla rotalla. Kuulit Isabelin ja Farlanin nauravan takananne, jonka jälkeen kuului molskahdus Isabelin kellahtaessa alas kilpikonnaltaan.
Uimisen jälkeen söitte kaikki eväitä, jotka oli valmistettu hotellin toimesta. Ruoka oli todella hyvää ja kaikki neljä ahmitte ruokaa minkä kerkesitte. Ruoan jälkeen loikoilitte viltillä jutellen kaikenlaista. Farlan otti myös valokuvia teistä kaikista.
”(Y/N)-chan, tiesitkö, että Levi oli koulun jalkapallojoukkueen kapteeni yläasteaikoinaan?” Farlan kysyi asettuen viereesi.
”Oi, Farlan”, Levi sanoi.
”Johan nyt Levi, emmehän me voi jättää (Y/N)-chania nyt uteliaisuuden valtaan nyt kun kerran aloitimme.
”Sinä aloitit.”
”Kuitenkin (Y/N)-chan, ennen kuin Levi ja minä olimme lukioikäisiä, kuuluimme molemmat koulumme jalkapallokerhoon. Kolmantena vuonna Levistä tuli kapteeni ja voitimme aluemestaruuden ensimmäistä kertaa kahteen vuosikymmeneen. Muistan, kuinka rehtori itki ilosta, kun tieto voitostamme saavutti koulun. Levi oli keskushyökkääjä, kun taas minä olin oikea laitahyökkääjä. Olimme hyvä tiimi. Lukiossa Levi ei jatkanut jalkapallokerhoa, vaan perusti ainoana jäsenenä siivouskerhon.”
”Älä selittele omia juttujasi”, Levi komensi.
”Okei, okei. Levi ei liittynyt mihinkään lukiokerhoon, mutta jos lukiossa olisi ollut siivouskerho, sinne hän olisi liittynyt oikopäätä…”
Levi löi Farlania päähän.
Aurinko alkoi laskea ja oranssi väri maalasi taivaan. Viikkasit huopaa Farlanin taistellessa jo toista kertaa päivän aikana aurinkovarjon kanssa. Pakkasitte tavarat auton takakonttiin, ja hurautitte takaisin hotellille. Olosi oli voimaton kaiken touhuamisen jälkeen. Ruoan jälkeen ehditte pelata rantalentopalloa, sekä rakentaa hiekkalinnoja. Hautasitte myös Farlanin kaulaa myöten hiekkaan. Näit Levin nauttivan olostaan teidän kanssanne ja se sai sinut hymyilemään.
Hotellilla tilasitte pizzan, koska ette jaksaneet enää lähteä ulos syömään. Pizzan saavuttua päätitte katsoa elokuvan ja valitsitte Kaunan. Pelkästään kansikuvan katsominen sai ihosi kananlihalle, mutta halusit silti yrittää. Istuit sohvan reunaan ja Levi tuli viereesi istumaan. Hieman elokuvan alkamisen jälkeen otit mukavamman asennon, ja puristit sohvatyynyä pelottavien kohtien iskiessä. Farlan ja Isabel parahtivat aina yhteen ääneen ja he olivat takertuneet peloissaan toisiinsa kiinni, kun heitä pelotti. Levi tuijotti ruutua kulmiensa alta, kuin valmiina haastamaan riitaa kenen tahansa kanssa, joka yrittää säikyttää hänet.
Elokuvan loputtua päätitte vielä katsoa toisen. Isabel vaati jotain romanttista, jotta Kaunan aiheuttama pelontunne väistyisi ennen nukkumaanmenoa. Päädyitte katsomaan ties mitä hömppäkomediaa, ja kellon lähetessä puoltayötä sinua alkoi nukuttaa. Pääsi nuokahti sivulle ja nukahdit.
Levin PoV:
Tunsin kevyen tömähdyksen oikeassa olkapäässäni, kun katselin Isabelin valitsemaa elokuvaa. Elokuva oli mielestäni aivan typerä, enkä ymmärtänyt ollenkaan hahmojen ajatustenkulkua. Katsoin viereeni ja näin (Y/N):n nukkuvan olkaani vasten. Katselin häntä hetken, kunnes asettelin hänet hieman paremmin nojaamaan itseäni vasten, ettei hänen niskansa kipeytyisi. En viitsinyt herättää häntä, ties mitä se typerys olisi ruvennut panikoimaan ja kiinnittänyt Farlanin ja Isabelin huomion. Tch, milloin minusta on tullut tällainen pehmo?
Farlan nousi sohvalta hakeakseen juotavaa, kunnes hän näki minut ja (Y/N):n. Hänen silmiinsä syttyi omituinen kiilto ja pian hän napsikin puhelimella kuvia meistä minkä kerkesi. Isabel nousi ylös ja kiljaisi nähdessään meidät. (Y/N)-heräsi meluun ja tunsin hänen hierovan kasvojaan hartiaani.
”Mitä te meluatte?” hän kysyi unisesti. Nousin ylös niin, että (Y/N) tömähti sohvalle ja menin omaan huoneeseeni sulkien oven äkäisesti perässäni. Kuulin Farlanin ja Isabelin nauravan takanani, sekä (Y/N):n äänen, joka kyseli mitä oli tapahtunut.
(Y/N)n PoV:
Kaikki menivät omiin huoneisiinsa Levin lähdettyä olohuoneesta. Isabel ja Farlan eivät kertoneet, miksi he nauroivat. Samassa puhelimeesi tuli viesti Farlanilta. Se oli kuva sinusta nojaamassa Levin olkapäähän. Kuvassa Levi katsoi kameraan närkästyneen näköisenä. Heitit puhelimesi sängyn päälle ja hautasit pääsi tyynyyn. Hyvin hoidettu (Y/N), oikein tahdikasta! ajattelit tuskastuneena.