Kirjoitti: Funtion - 25.01.2015 20:31:47
Kaikkien Sherlock Holmes -kirjoihin perustuvan materiaalin luetteleminen veisi iäisyyden, joten tyydyn esittelyiden sijaan heittämään keskustelua herätteleviä kysymyksiä: miten tutustuit ensimmäisen kerran Sherlock Holmesiin? Kuka on sinun mielestäsi "se aito ja oikea" Sherlock Holmes? Kuka on lempihahmosi? OTP?
**
Mun tutustuminen Sherlock Holmesiin oli vahinko! Kesällä 2012 eräs nimeltä mainitsematon finiläinen kertoi menevänsä katsomaan Sherlockia telkasta ja kysyinpä siinä sitten et mitä ihmeen Sherlockia. Olin niin tylsistynyt silloin, et päätin itsekin avata television ja katsoa vaikka sitten toisella silmällä --- vaan miten kävikään! Koukutuin fandomiin ja sarjaan (BBC:n Sherlockiin) välittömästi eikä siitä ollut enää paluuta. Se oli hurjaa aikaa, itkin silmät päästäni nähdessäni ensimmäistä kertaa Reichenbachin ja olin shokissa koko loppuillan ja yön. Tosin mä itkin pääosin siksi, että Jim Moriarty kuoli siinä jaksossa. En oo toipunut siitä vieläkään näin kahden ja puolen vuoden jälkeen. </3
Tästä päästäänkin lempihahmooni joka on, ylläri ylläri, Moriarty. Ihastuin Jim Moriartyyn ensisilmäyksellä, mutta varsinainen rakkaus sitä kohtaan syntyi mitä enemmän aikaa kului. Nykyään rakastankin kaikkia professori ja ei-professori Moriartyja, vaikkakin Andrew Scottin Jimillä tulee aina olemaan spesiaalipaikka mun sydämessäni.
Oon yks niitä harvoja jotka ei shippaa Holmes/Watsonia (eli Johnlockia); suoraan sanottuna Johnlock on mun NOTP. Oon täysin fine sen kanssa niin kauan kun kukaan ei tuputa sitä mulle tai väitä sitä canoniksi yhteyksissä joissa se ei ole canonia jne. Itse liputan Sheriartyn eli Sherlock/Moriartyn puolesta ja rakastan Elementarya ikuisesti siitä et ne teki Sheriartysta canonia, heheh. Rakastan Elementarya lukuisista muistakin syistä, niistä ensimmäinen on naispuolinen Moriarty ja toinen on naispuolinen Watson. Sit kun saan naispuolisen Holmesin, kierin hautaani tyytyväisenä pallona.
Entäs te? Sana on vapaa ja suosittelen sanoja käyttämään nyt, kun meillon viimein oma topic, eikä tartte enää vallata milloin Tv-sarjat-topicia, milloin Fanifiilistelyn yleistopsua. :D
Kirjoitti: Mustekehrääjä - 25.01.2015 22:13:22
Mun tutustumistarina on oikeastaan aikalailla samanlainen kuin sensaation, paitsi että tämä nimeltä mainitsematon finiläinen vaati meikää katsomaan, vaikka olin täynnä ennakkoluuloja. Mitä ihmeellistä muka ikivanhassa, piippua polttelevassa etsivässä olisi? Kyllä, se oli mun ensimmäinen ajatus, kun kömmin vanhempien sänkyyn avaamaan telkan. Mutta no… Mähän koukutuin kanssa aivan täysillä, kerrankin sarja jota oikeasti jaksaa katsoa. Muutoin en ole tutustunut Holmes-adaptaatioihin niin paljon kuin haluaisin. Novelleja olen lukenut jonkin verran ja Elementarya katsonut pikkaisen. Ja mä tykkään sen sarjan ideasta, se on loistava, mutta toteutus ei vain onnistu viehättämään, mikä on musta tosi surullista. Vanhempia adaptaatioita pitäisi joskus katsastaa mutta ei ole vaan tullut niin tehtyä.
Miks mä toistan kaiken, mitä sensi on sanonut? Tavallaan, koska Moriarty on löytänyt erityisen paikan sydämessäni lempihahmona. Olen aina pitänyt älykkäistä hahmoista, joten… minkäs teet?
Mua väsyttää… mut ehkä mä voisin silti vähintään selittää pikkaisen OTP:istäni. Pidän Sheriartysta, Jarenesta… Mormorista… ja tykkään myös Molstradesta. Olen kuitenkin aika avoin parituksille, joten uudet kombinaatiot on aina jänniä. Oikeesti, mitä mä edes puhun? Pakko mennä olee hiljaa, bye.
Kirjoitti: Hallahäive - 26.01.2015 00:33:27
Aloin jo ensimmäisen jakson myötä shippaamaan Johnlockia ja sillä tiellä olen pysynyt tänne saakka. Rakastuin myös herraan nimeltä Mycroft Holmes ja joku voisi väittää että olen lievän obsessiivinen häntä kohtaan. Holmesin veljesten välinen suhde jaksaa aina vain kiehtoa mieltäni. Tykkään myös tavallaan Gregin ja Sherlockin kanssakäymisestä.
Ficcejä aloitin lukemaan mielestäni ykköskauden katsottuani (ykkös ja kakkos kausihan tulivat silloin peräkkäin telkasta) ja voi sitä riemun määrää kun tajusin kuinka paljon loistavia ficcejä oli tarjolla. Taisin alkaa ficcaamaan Sherlockista itse Reichenbachin jälkeen (joka tuli katsottua nenäliinojen kanssa, voi hyvä luoja kuinka se jakso silloin sattuikaan). Olen kirjoittanut niin monta post-Reichenbach ficciä, ettei sitä edes kehtaa ajatella.
Sittenhän oli se pitkähkö odotus, jonka aikana tuli hankittua jonkun asteinen addiktio ao3:seen ja pyörittyä tumblrissa (joskin lähinnä kavereiden ja ficcareiden blogeissa, oman uskalsin spoilereiden pelossa hankkia vasta kolmoskauden jälkeen (tätä nykyä set!lock onkin sitten suorastaan huume)) ja sitä rataa. Sherlock kamaakin omistan jonkun verran, lähinnä noita kirjoja, mutta myös avaimenperän, kirjanmerkin ja ihastuttavan julisteen. Ja... täällä sitä nyt ollaan. Tulipa kauhea sepostus, joka ei varmaan edes kiinnosta ketään, mutta anyways. Aloin myös muuten jokin aika sitten lukemaan alkuperäisiä tarinoita englanniksi, jotka ovat ihan kivoja nekin (plus kirjassani on Gatissin alkupuhe <333).
Onko teillä jotain suosikkia noista alkuperäisistä tarinoista? Entä mikä on suosikkijaksonne BBC:n versiossa? Itselleni tuo viimeinen kysymys on kauhean hankala ja tuntuu että se vastaus vaihtelee. Oman top kolmoseni muodostavat kenties Reichenbach, His Last Vow ja A Scandal in Belgravia. Joskin A Study in Pink ei koskaan ole menettänyt hurmaavuuttaan.
Kirjoitti: Funtion - 26.01.2015 10:55:50
Yläasteella tuli luettua myös Baskervillen koira ja jossain välissä tykättyä noista RDJ:n Holmes leffoista, mutta varsinainen Sherlock huuma alkoi minunkin kohdallani silloin vuonna 2012, jolloin kahden ystävän vinkistä liimauduin kesällä TV:n ääreen Sherlockia katsomaan.Nyt kun sanoit niin hups, olinhan mä nähnyt sen Ritchien ekan leffan ennen BBC Sherlockia! En vaan osannut mieltää sitä silloin Sherlock Holmesiksi. En tällä tarkota sitä et se olis jotenkin canonille epäuskollinen; pikemminkin BBC:n sarja on se joka rikkoo canonia ahkerasti ja mä vertasin sitä leffaa sillo siihe sarjaan kun en kirjoja tuntenut.
Kirjoista en vieläkään perusta. Oon lukenut Baskervillen koiran, Neljän merkin ja sit abt 300 sivua novelleja tosta 1200 sivuisesta tiiliskivestä. Doylen kirjoitustyyli on musta hirveän tylsä ja ne tarinat puuroutuu toisiinsa.
Mä olin aluks Elementary-vastainen koska olin niin syvällä BBC:n Sherlockissa --- oon iloinen et oon päässyt kuplani sisältä. :p On vaikea edes verrata näitä toisiinsa tai sanoa kumpi on parempi kun niissä on kaikki niin erilaista. Tykkään BBC Sherlockissa siitä et jaksoja on vähän koska oon laiska seuraamaan sarjoja, tykkään myös sarjan nopeatempoisuudesta, siitä et jokainen jakso on ikään kuin oma elokuvansa. Tykkään monista näyttelijöistä ja miljööstä ja sarjan visuaalisuudesta. Siinä ne isoimmat seikat taitaakin olla. Elementaryssa puolestaan rakastan sitä miten hahmot kasvaa ja kehittyy, miten jokaisella sivuhahmolla on oma elämänsä Sherlockin ulkopuolella ja miten siellei oo ketää joka palvois Sherlockia. Elementaryssa juonissa ei oo isoja aukkoja, toisin kuin BBC:n Sherlockissa, ja rikokset on hyvin toteutettuja. Naishahmoja ja POC-hahmoja piisaa ja ne on todella hyvin kirjoitettuja. Löytyyhän sieltä myös trans nainen, rouva Hudson, mikä on suunnattoman iso plussa. Kummankaan sarjan puutteita en lähde tän tarkemmin ruotimaan koska muuten tän viestin merkkiraja tulis vastaan, mut BBC:n Sherlock vetoaa muhun enemmän just sen visuaalisuuden ja elokuvamaisuuden vuoksi. Elementaryssa ne jaksot tuppaa Doylen tarinoiden tapaan puuroutumaan toisiinsa. Jokaisessa jaksossa on aina rikos, mikä on pitkästyttävää kun niitä jaksoja on niiiiiin paljon et niihin mahtuis kyllä mukaan yks tai kaks sellasta jaksoa, jossa keskitytään pelkästään hahmoihin. BBC Sherlockissa taas on just toistepäin, en tahdo mitään ihmissuhdedraamaa siltä sarjalta koska 1) niitä jaksoja on niin vähän 2) ne jaksot kestää niin hemmetin kauan. Mä haukottelin jo katsoessani Johnin ja Maryn häitä.
Onko teillä jotain suosikkia noista alkuperäisistä tarinoista? Entä mikä on suosikkijaksonne BBC:n versiossa?
The Final Problem ehdottomasti tarinoista, jaksoista taas The Great Game. Tykkään enemmän Jimin hiuksista ja vaatteista Reichenbachin jaksossa (senhän perusteella se lempijakso valitaan, right?) mut TGG:ssa on juonellisesti enemmän mua miellyttäviä kohtauksia. Rakastan katsella sitä Jimin ja Sherlockin peliä ja se ensimmäinen tapaaminen uima-altaalla... aah. Ainoo miinus siitä et Jim toi mukanaan sen gooseberryn, mut toisaalta niin mä itsekin olisin tehnyt, John toimi hyvänä suojakilpenä vaikka mitään todellista vaaraa siinä tilanteessa ei ollutkaan. Ofc Sherlockilla oli ase, Jim tiesi sen jo alusta saakka, viittaisihan jo se aloitusrepliikki siihen, mut Jim tiesi myös ettei Sherlock käyttäisi sitä asetta. Tässä uima-allaskohtauksessa Jim on enemmän leikkisä ja flirttaileva kuin esim. Reichenbachissa jossa se näyttää vanhentuneen viidellä vuodella vaik aikaa on kulunut.... vuosi? Lisäks tykkäsin hirveesti siitä Jimin ja Irenen puhelinkeskustelusta vaikka me ei paljoo tiedetäkää mitä ne sano toisilleen (lol Jimin teatraalisuus) mut tää kohtaushan on vasta seuraavassa jaksossa, ASIB:ssa, joka on ehdottomasti top kolmosessani. Top kolmoseni on siis The Great Game, Reichenbach ja A Scandal in Belgravia. Ne on oikeestaan ainoot jaksot jotka jaksan katsoa yhä uudelleen ja uudelleen, alusta loppuun. Top kolme inhokkijaksoani ovat puolestaan His Last Bow, The Empty Hearse ja The Sign of Three. Eli kolmas kausi, tosin mainittakoon et mietin hetken kumpaa pidän tylsempänä, The Sign of Threeta vai The Blind Bankeria. Periaatteessa ne vois kyl jakaa ton pronssin.
Kirjoitti: Vlad - 26.01.2015 15:57:31
Suosikkijaksoja mulla on oikeastaan the Great Game ja the Reichenbach Fall, tykkään vaan liikaa Jimin ja Sherlockin välisestä kemiasta ja kitkasta, kolmoskausi on muutenkin sellanen, että en pahemmin siitä välitä, koska hahmot on jo ehkä vähän turhan OoC ja poikkeaa siitä, miten haluan ne ajatella (ja hemmetin asylum). Scandal in Belgravia on kanssa mukava jakso, tykkään Irenestä kauhean paljon ja tykkään siitä, miten BBC:n sarjan jaksot onnistuu kerran toisensa jälkeen herättään niin paljon tunteita - monet sarjat ei siihen pysty enää sillon, kun ne on katsonut moneen otteeseen läpi, mutta tää pystyy. Huomaan aina kerta toisensa jälkeen nauravani tai itkeväni jaksoja katsoessani, mikä on kyllä osasyy siihen, miksi kerta toisensa jälkeen jaksan niitä katsoa uudelleen. Eli mun suosikkijaksojen top kolmonen on kyllä ihan samanlainen kuin sensaatiollakin.
Kirjoitti: Sisilja - 26.01.2015 22:47:09
Niin. Kaiken tämän innon keskellä mä olen kuitenkin aika kriittinen. Oon yrittänyt antaa Elementarylle jo ties kuinka mahdollisuutta, mutta se ei vain kolahda. Oon yrittänyt lukea alkuperäisteoksia, lähinnä novelleja, mutta en pääse puusta pitkään. Kaikki tuntuu... väärältä BBC:n sarjaan verrattuna. Tai jos ei väärältä niin laimealta. Ehkä se on jonkin sortin sokeaa fanaattisuutta sekin. Olen kuitenkin tykännyt Guy Ritchien Sherlock Holmes -leffoista, tosin en yhtään niin paljon siitä ensimmäisestä kuin The Game of Shadowsista. Odotan myös innolla Mr. Holmes -leffaa, josta mulla on tosi positiiviset ennakko-odotukset. Lähinnä luultavasti Ian McKellenin vuoksi, mutta onko se sitten muka huono syy? ;D
Mikä ihaninta, Sherlock on saanut mut tutkimaan ylipäätään brittiläisiä rikosdraamasarjoja ja ihastumaan niihin yksi toisensa perään. Tällä hetkellä vahtausvuorossa on George Gently, ja vaikka se kaveri onkin kovin yrmy Endeavourin ja Lewisin rinnalla, kyllä sitäkin katsoo. Jotenkin Sherlock, vaikka onnistuikin työntämään mua kauemmas muista adaptaatioista, on saanut mut ihastumaan brittitovereihinsa, enkä valita yhtään.
Kirjoitti: Hallahäive - 27.01.2015 00:09:46
Pidin myös hurjasti siitä, miten paljon ruutuaikaa Mycroftin ja Sherlockin suhde/perhe sai. Koska... ne on hurmaavia. Kolmoskauteen liittyviä metoja on myös tullut luettua paljon.
Mun ei selvästi tähän aikaan pitäisi enää kommentoida mitään minnekään, koska kadotin täysin ajatukseni, mutta taisin vain haluta sanoa, että Sisi ei ole ainoa, joka on ihastunut kolmoskauteen.
Kirjoitti: Sisilja - 27.01.2015 00:25:12
Niin ja siis se His Last Vown mielenpalatsikohtaus on hienoimpia spektaakkeleja, joita oon ikinä nähnyt. Se on ihan älyttömän intensiivinen ja vangitseva ja... voi jestas.
Marysta mulla on nykyään tosi tosi ristiriitaiset fiilikset. Pidin siitä hahmosta heti kolmoskauden jälkeen, mutta mitä enemmän aikaa kuluu, sitä negatiivisemmaksi sitä kohtaan tuun. Siinä on niin paljon kerroksia ja meille näytetään vain osa. Myös ficit tekee ihmeitä hahmokäsityksille, niin hyvässä kuin pahassakin. Oi, taas iskee nostalgia kun miettii, kuinka kylmäksi ja viileäksi ja cooliksi (kuinka monta kertaa voin käyttää samaa luonnehdintaa?) ja kaikin puolin ylivertaiseksi olennoksi Sherlock ennen kuvattiin, kun taas nykyään ficit tuntuu keskittyvän siihen, kuinka rikkinäinen hahmo Sherlock onkaan. Ah, kehitys.
Kirjoitti: Hallahäive - 27.01.2015 00:48:49
Sherlock ja Mycroft yhdessä päättelemässä ja pelaamassa taas sopi kaikkiin headcanoneihini ja suurinpiirtein itkin onnenkyyneliä. Täytyy myös sanoa, että Sherlockin repla "He is different, why should he care, why should anyone care" (tai ainakin sinnepäin, nyt ei aivot toimi) iski jonnekin syvälle.
Redbeard oli mielenkiintoinen lisä Sherlockin hahmoon. Loppujen lopuksi me emme tiedä kamalan paljoa hahmojen lapsuudesta, joten oli mielenkiintoista kuulla Sherlockin kenties ensimmäisestä ystävästä. Odottelen mielenkiinnolla jos näkisimme vielä joskus Victor Trevorin (ACD Holmesin yliopistoaikaisen ystävän).
Ja sitten se, kuinka Mycroft sanoo, ettei ole yksinäinen. Mutta loppujen lopuksi hän kuitenkin on. Mycroftilla ei ole samanlaisia ystäviä kuin Sherlockilla. Hän päästää hyvin harvat lähelleen ja pikkuveli on kaikki kaikessa mikä tekee HLV:n lopusta entistäkin sydäntäsärkevämmän. (Uu ja tuli mieleen että mä niin tiesin että Mycroft tiesi Sherlockin olevan elossa <3 Mun pojat <3)
Olen Sisiljan kanssa yhtä mieltä siitä, että ficit vaikuttavat hahmokäsityksiin ja saavat miettimään/kyseenalaistamaan tiettyjä juttuja.
Itse tätä nykyä olen myös aika negatiivinen Maryn suhteen, lähinnä odotan että vauva ja hän poistuvat näyttämöltä suhteellisen pian. Mutta silloin kun kolmoskausi oli tuoreempi pidin hahmosta enemmän. Mitä enemmän hänen käytöstään miettii, sitä vähemmän valitettavasti hänestä pidän.
Suokaa anteeksi pälpätys, Holmesin pojat saa mussa aikaan liikaa feelsejä.
Kirjoitti: Funtion - 27.01.2015 11:10:22
Marysta mulla on nykyään tosi tosi ristiriitaiset fiilikset. Pidin siitä hahmosta heti kolmoskauden jälkeen, mutta mitä enemmän aikaa kuluu, sitä negatiivisemmaksi sitä kohtaan tuun. Siinä on niin paljon kerroksia ja meille näytetään vain osa. Myös ficit tekee ihmeitä hahmokäsityksille, niin hyvässä kuin pahassakin.
Itse tätä nykyä olen myös aika negatiivinen Maryn suhteen, lähinnä odotan että vauva ja hän poistuvat näyttämöltä suhteellisen pian. Mutta silloin kun kolmoskausi oli tuoreempi pidin hahmosta enemmän. Mitä enemmän hänen käytöstään miettii, sitä vähemmän valitettavasti hänestä pidän.
En oo koskaan saanut tilaisuutta jutella tästä aiheesta ja siks haluaisinkin kuulla perusteluja tälle Mary-negatiivisuudelle mikäli haluatte keskustella tästä. Ootteko te negatiivisia sen takia, koska se ampui Sherlockia? Vai sen vuoks, että se valehteli Johnille, salasi menneisyytensä? Vai jostain ihan muusta syystä jota mä en tiedä enkä muista koska siiton yli vuosi kun katsoin 3. kauden?
Inhoamani Martin Freeman totes joku aika sitten jotain todella fiksua:
“I don’t think she is evil and I don’t think she is a beast. She has had a job [a]nd she’s done beastly things, but so has most of the people in Sherlock. I mean John Watson would have killed people, that’s not a great thing. [H]e’s a soldier and everyone in Sherlock would have killed people, It’s just that she’s done it more and better than them."
Me ei tiedetä mitään Maryn menneisyydestä sen lisäks, et se oli salamurhaaja ja työskenteli CIA:lle. Ei kuulosta kauheen pahalta, right? Ei ainakaan siihen verrattuna, että John oli sotilaslääkäri joka omien sanojensa mukaan "tappoi ihmisiä huonoina päivinään" vaikka sotilaslääkäri on nimenomaan LÄÄKÄRI jonka tarkoituksena ei ole mennä ampumaan vihollisia vaan auttamaan haavoittuneita. Mut ei. Tämä John Watson nimenomaan halusi sotimaan ja kaipasi sotatannerta Lontooseen palattuaan. Sherlock ei yhtään sen parempi; Magnussen ehkä oli ensimmäinen ihminen jonka se tappoi mut Sherlock on kiduttanut ihmistä (heitti miehen toisesta kerroksesta alas roskiksiin niin monta kertaa et meni sekaisin laskuissa), huumannut Johnin ("ai niin laitoin sun kahviis huumetta jotta voisin käyttää sua koekaniina epäilysteni kumoamiseksi/vahvistamiseksi"), valehdellut ihmisille toistuvasti omien etujensa ajamiseksi (Reichenbach, anyone?) ja aiheuttanut sellaista mielenterveydellistä vahinkoa et John joutui takaisin terapiaan... jne.... tää lista on loputon. Tässä siis meillä on sarjan päähenkilöt, kaksi miespuolista hyvistä, joita tää fandom rakastaa. Sitten meillon Mary. Naispuolinen hyvis jonka hyvyyttä on alettu kyseenalaistamaan hänen menneisyytensä vuoksi.
Miksi Mary on ainoa, jonka hyvyyttä kyseenalaistetaan? Toistaiseks oon nähnyt Sherlockin viat kuitattavan sillä et se on "kusipää", "kone", "Sherlock". Toistaiseks en oo nähnyt kenenkään sanovan mitään pahaa Johnista mikä on varmaan huolestuttavinta. Toistaiseks en oo nähnyt kenenkään kuittaavan Maryn vikoja yhtään millään mikä on täysin oikein, koska ei niitä tulekaan kuitata tai unohtaa. Mary teki virheitä menneisyydessään ja se jatkoi niiden virheiden tekemistä vielä naimisiin mentyäänkin. Se olis voinut kertoa Sherlockille ja Johnille Magnussenista ja ne olis voinut yhdessä keksiä suunnitelman Magnussenin pysäyttämiseksi. Mutta Mary ei tehnyt niin, koska se ajatteli et tilanne on hallinnassa ja se pystyy hoitamaan Magnussenin yksinkin, onhan se sentään entinen palkkamurhaaja. Ja kaikki oliskin mennyt suunnitelmien mukaan, ellei Sherlock olis tullut sotkemaan tilannetta. Mary panikoi. Sherlock, rakastamansa miehen paras ystävä ja bestman, tuli paikan päälle vaikka Maryn tarkoituksena oli salata kaikki menneisyydestään. Mun näkemykseni on et Mary oli siinä kohtauksessa jonkinlaisessa adrenaliinihuumassa, vähän samantapaisessa kuin Sherlock ja John on roistoja jahdatessaan, sillä hänen käyttäytyminen oli ihan erilaista. Sen kohtauksen Mary oli nimenomaan palkkamurhaaja Mary, joka oli valmis hankkiutumaan eroon kaikista hänen tielleen tulevista esteistä. Totta kai hän oli psyykannut itsensä siihen hetkeen; hän ei ollut tappanut vuosiin ketään (päinvastoin; hänhän työskenteli sairaanhoitajana) ja hänen piti palauttaa mieleen oppinsa. Kun Mary lähti Magnussenin luokse, hän oli sellaisessa mielentilassa et hän aikoo tappaa miehen sinä iltana.
Tämä ei oikeuta Maryn tekoa vaan pikemminkin aukaisee syitä siihen miksi hän teki virheen. Sherlockin ampumisen jälkeen Mary "vapautui" siitä mielentilasta ja muuttui erilaiseksi ja soitti ambulanssin Sherlockille. Hän katui tekoaan välittömästi. Tän kohtauksen jälkeen hän oli tietty paniikissa, koska nyt Sherlock tiesi totuuden ja oli vain ajan kysymys kunnes John saisi tietää. Jälleen Mary teki virheen. Hän valmistautui tappaamaan Sherlockin jotta totuus kuolisi hänen mukanaan ja he, John ja Mary, voisivat palata normaaliin elämään, siihen minkä he jakoivat kun Sherlock oli "kuollut". Mut Sherlock huijasikin Marya ja pakotti hänet kertomaan totuuden Johnille. Sen jälkeen kaikki tuho oli tapahtunut eikä Mary voinut kuin hyväksyä sen. Marylle ei tullut enää mieleenkään tappaa Sherlockia, miksi tulisikaan, kun Mary ja Sherlock pitävät toisistaan ja tulevat hyvin toimeen keskenään? Totuuskin oli jo kerrottu, joten sitäkään ei enää tarvinnut salata.
Oonko mä missannut jotain äärimmäisen tärkeää, kun en ymmärrä mistä tää Mary-negatiivisuus kumpuaa? Tai no ymmärrän, mahdollisesti, on siihen yks selitys mut en mee siihen ihan vielä. Oon tässä viestissä osoitellut vain hyvisten negatiivisia piirteitä ja tekoja, mut en oo sanonut sanaakaan pahiksista. Jim Moriarty on yks rakastetuimpia hahmoja tässä fandomissa vaikka se on konsultoiva rikollinen. Mary on yks vihatuimpia hahmoja tässä fandomissa koska se on entinen palkkamurhaaja ja ampui Sherlockia. Mistä tää johtuu? Siitä et Jim on ollut alusta saakka pahis ja siks kaikki odottaa siltä pahoja tekoja? Miksei tää toimi toistepäin? John ja Sherlock ovat olleet alusta saakka hyvisten puolella, mut saavat kuitenkin käyttäytyä pahisten tavoin ilman et kukaan vihaa niitä. Irene puolestaan ajaa vain omia etujaan, ja oon nähnyt monien Mary-negatiivisten pitävän hänestä ja sellasten jotka uskoo et Johnlockista tulee canonia suorastaan vihaavan häntä (en sano et näillä asioilla on yhteys mut näillä asioilla on yhteys. Pari viikkoa sitten löysin naurettavan postauksen tumblrista nimeltä How we know Sherlock wasn’t attracted to Irene (http://loudest-subtext-in-television.tumblr.com/post/79372877867/ehi-so-i-made-my-uncle-watch-sherlock-and-he). Älkää lukeko ellette halua tulla todella vihaisiksi ja hakata päätänne seinään. Henkilökohtaisesti haluaisin tuhota koko tuon blogin koska noi jutut eivät ole päätelmiä vaan fanfictionia).
Ok, mikä siis on se yks selitys tälle kaikelle Mary-negatiivisuudelle?
The same reason every other female character ever is hated (http://dynamics-of-an-asteroid.tumblr.com/post/80054619397)
En yritä tällä viestillä sanoa, ettei Marya saisi inhota --- totta kai sitä saa, ketä tahansa hahmoa saa inhota! Mut tää fandom on täynnä negatiivisia puheita ja "päätelmiä" Marysta ja se näkyy ihan kaikkialla; tumblrissa, fanfictioneissa, fanarteissa, metapostauksissa, analyyseissa. On paljon helpompaa mennä yleisen mielipiteen mukaan kuin uida vastavirtaan. On myös houkuttelevaa uskoa siihen yleiseen mielipiteeseen, kun sitä puoltavia perusteluja on kaikkialla kun taas kukaan tai vain aniharva yrittää vakuuttaa päinvastaista (eikä usein tule kuulluksi koska enemmistö puhuu vähemmistön suulla). Edelleen tahtoisin kuulla teidän ajatuksia Marysta ja siitä miks ootte niin negatiivisia sen suhteen. Mä puhuin tässä viestissä vain noista kahdesta syystä (menneisyyden salaaminen ja Sherlockin ampuminen) koska niihin mä oon useimmiten törmännyt Mary-negatiivisuuden yhteydessä. Mikäli on muitakin syitä hänen inhoamiselleen, valaiskaa mua. :)
Kirjoitti: Vilna - 27.01.2015 15:28:51
Mulla ei ole mitään Marya vastaan, se on ihan okei hahmo ja harvoin mä ainakaan voisin sanoa, että inhoan jotain hahmoa. Inhoa on iso sana, ja vihaaminen siitäkin vielä. Eikä mun tietääkseni Sisilja tai Hallahäive kumpikaan sanonut varsinaisesti inhoavasa Marya. :D Korjaatkaa jos oon väärässä, mutta ite en saanut sellasta kuvaa.
Mutta musta hahmon "inhoamiseen" tai että ei pidä siitä, ei välttämättä ole edes mitään syytä sellaisessa merkityksessä, jossa sä haet, sensi. Ihan irl:ssäkin saattaa tavata ihmisen, jonka olemus/puheet/etc ei miellytä, vaikka ei välttis edes tunne koko henkilöä. Erotuksena tässä tietenkin, että fiktiivisiä hahmoja on niin paljon helpompi dislikettaa (...) kuin oikeita ihmisiä. Maryn hahmossa on paljon ns. "inhottavaa" pintapuolisesti tarkkailtuna. Just noi mitä oot maininnut, mutta musta ei pidä unohtaa canonin/tv-sarjan eroa, koska näyttelijät ja näiden muuntautuminen hahmoksi on toisinaan... no, niin. On huonoja näyttelijöitä ja hyviä näyttelijöitä ja on sellaisia näyttelijöitä, joista pitää ja joista ei pidä. Oon huomannut valitettavan usein, että en pidä hahmosta, jos en pidä näyttelijästä. Kauhean pinnallista, I know.
Tästä ei välttis edes ole kysymys (imo Amanda on jees), mutta halusin tuoda esiin sen, että aina ei välttämättä ole sellasta syväluotaavaa asennetta hahmoihin. :D Teillä kaikilla kolmella on mun tulkinnan mukaan kuitenkin intohimoisempi suhde tähän fandomiin, mut joo. En ole edes varma, mitä halusin sanoa. Niin paljon on kyse niistä viboista, joita siitä hahmosta saa, eikä välttämättä teoista.
Kirjoitti: Sisilja - 27.01.2015 15:43:51
En suoraan sanottuna kyennyt lukemaan sensin viestiä kokonaisuudessaan, koska se tuntui heti alkuunsa vähän turhan syyllistävältä ja sellaiselta, että tarkoituksena oli haastaa riitaa. Silti, peace ja no hard feelings, sensi. Jatketaan!
Kirjoitti: Funtion - 27.01.2015 15:59:13
Mutta musta hahmon "inhoamiseen" tai että ei pidä siitä, ei välttämättä ole edes mitään syytä sellaisessa merkityksessä, jossa sä haet, sensi. Ihan irl:ssäkin saattaa tavata ihmisen, jonka olemus/puheet/etc ei miellytä, vaikka ei välttis edes tunne koko henkilöä. Erotuksena tässä tietenkin, että fiktiivisiä hahmoja on niin paljon helpompi dislikettaa (...) kuin oikeita ihmisiä. Maryn hahmossa on paljon ns. "inhottavaa" pintapuolisesti tarkkailtuna. Just noi mitä oot maininnut, mutta musta ei pidä unohtaa canonin/tv-sarjan eroa, koska näyttelijät ja näiden muuntautuminen hahmoksi on toisinaan... no, niin. On huonoja näyttelijöitä ja hyviä näyttelijöitä ja on sellaisia näyttelijöitä, joista pitää ja joista ei pidä. Oon huomannut valitettavan usein, että en pidä hahmosta, jos en pidä näyttelijästä. Kauhean pinnallista, I know.Mitä tahansa saa tehdä vain sen tekemisen vuoksi, ehdottomasti. Halusinkin keskustella niistä syistä jotka näiden tekemisten takana on, koska molemmat, sekä Halla että Sisi, sanoivat aluksi pitäneensä Marysta ja vasta sitten ajatelleet häntä negatiivisesti (Sisi mainitsi omalla kohdallaan "ristiriitaisia tunteita"). Juurikin tämän vuoksi ajattelin, et ehkä, mahdollisesti, fandomin yleinen Mary-viha (se on todellakin silmitöntä vihaa jollaista en väittänyt Sisin tai Hallan harrastavan vaikka heitinkin ton linkin toho oivaan kirjoitukseen) on saanut heidät muuttamaan mielensä ja siks halusin puolustaa häntä hahmona ja selittää miten itse hänet näen. Arvuuttelin myös mahdollisia syitä negatiivisuudelle takertuen niihin perusteluihin joihin oon eniten törmännyt (ja joita itsekin oon miettinyt Maryn kohdalla tbh).
// Ja nyt Sisi tuli väliin joten kommaan sitä:
En suoraan sanottuna kyennyt lukemaan sensin viestiä kokonaisuudessaan, koska se tuntui heti alkuunsa vähän turhan syyllistävältä ja sellaiselta, että tarkoituksena oli haastaa riitaa. Silti, peace ja no hard feelings, sensi. Jatketaan!Mun keskustelutapani on hyvin... noh, järkiperäinen joskin liioitteleva mut ehkä se ei oo sopivin tapa tunneperäisiin aiheisiin. Yritin parhaani mukaan jättää perisyntini eli sarkasmin pois (ja mielestäni jätinkin?) mut ilmeisesti ilmaisin itseni silti huonoin sana/lausemuodoin kun tällainen maku jäi suuhun. :D En jaksa turhia riitoja enkä varsinkaan tästä aiheesta, mullon varmaan vaan eri käsitys siitä mikä loukkaa ihmisiä? Haluan nimenomaan keskustelua ja pohdintaa ja mietteitä mut ofc haluan myös vakuuttaa toista osapuolta ja haluan et se toinen osapuoli vakuuttais mua tai ainakin avais perustelujaan. Tällanen ei oo kaikkien juttu ja siks alussa sanoinkin et mikäli haluutte keskustella tästä.
En muistanut tota juttua et joku vois vihata hahmoa näyttelijän takia, Vilna, toi on hyvä lisäys. Mullon siitä omakohtaisia kokemuksia nyt kun asiaa mietin, sillä joku aika sitten Sisi suositteli mulle yhtä sarjaa mut mä sanoin et no thanks, koska siinä on Martin Freeman. Joitakin näyttelijöitä on vaan sietämätöntä katsoa niiden persoonallisuuden/jonkun muun jutun vuoksi.
En vaan vieläkään ymmärrä mitä viboja se Mary sit ihmisissä aiheuttaa jos kyse ei oo noista aiemmista jutuista. Siis kun tää ilmiö on ihan äärettömän laaja fandomissa, tässei oo kyse muutamista negoilijoista vaan uskallan väittää et sellasia ihmisiä jotka ei tykkää Marysta on enemmän kuin niitä jotka tykkää. Vielä kun osa ihmisistä vihas sitä jo ennen kuin se tuli sarjaan. Jokainen voi ite miettiä miks.
Kirjoitti: Ansa - 27.01.2015 17:37:10
Miksikään superfaniksi en voi itseäni kutsua, kun eniten fanitytön aivoistani tilaa vie Potter (lukekaa Voldemort), mutta sen verran kuitenkin, että jotenkin pysyy kärryillä fandom-keskusteluissa.
Koska olen heikkona pahiksiin, lempihahmoni on, yllätys yllätys, Moriarty. Toinen lempihahmoni on Mary, Irenekin oli ihana, mutta muut hahmot ovatkin sitten aika meh. John on tylsä sylikoira (mutta Martin Freemanista sitten taas pidän PALJON.) Sherlock taas on (tungetaan imo väliin, ettei herneet juutu nenuun) yliarvostettu, ja alkuhuuman jälkeen myös tylsistyttävä ja ennalta-arvattava hahmo (nyyh, John on kaikki kaikessa, minä olen paras kaikessa, vaadin arvostusta ja kunniaa, yyh, en ole hyvis vaikko olenkin.)
En vaan vieläkään ymmärrä mitä viboja se Mary sit ihmisissä aiheuttaa jos kyse ei oo noista aiemmista jutuista. Siis kun tää ilmiö on ihan äärettömän laaja fandomissa, tässei oo kyse muutamista negoilijoista vaan uskallan väittää et sellasia ihmisiä jotka ei tykkää Marysta on enemmän kuin niitä jotka tykkää. Vielä kun osa ihmisistä vihas sitä jo ennen kuin se tuli sarjaan. Jokainen voi ite miettiä miks.Itse olen huomannut, että moni Maryn vihaaja on hc Johnlock-shipperi. Ja muutenkin naiset tuntuu vihaavan eniten juuri naishahmoja, kun ne tulee unelmien miehien tai paritusten tielle. Samasta syystä tiedän ihmisiä, jotka vihaa Ireneä. Mun mielestä sitte taas Sherlockissa on niin hyviä ja vahvoja naishahmoja, että ei voi kuin tykätä (Mary on fiksu, itsenäinen ja ex-palkkamurhaaja, Irene älykäs ja osaa kyllä hyvin käyttää avujaan hyväkseen. Molly taas deittaili Jimiä [okei, se vaati kyllä luultavasti enemmän kanttia Jimiltä], avusti Sherlockia vale-itsarissa ja veteli samaista tyyppiä korville. Me likes.)
En nyt tiedä mitä höpöttäisin, mutta haluaisin kyllä keskustella. :)
// Ah, ai niin! OTP on Sheriarty/Jimlock, yllätys. :,D Siis fanfictionissa, mutta jos se olisi BBC!Canonia, niin en kyllä pitäisi. Elementary taas onnistui siinä hyvin. (:
-Ansa
Kirjoitti: Sarveiskalvo - 27.01.2015 18:25:31
Oma suosikkihahmoni on Sherlock, mutta pidän myös Johnista ja Gregistä. Moriartya kohtaan tunteeni ovat ristiriitaiset, toisaalta inhoan mutta toisaalta hahmo on aivan mahtava soittoäänineen. Ensimmäisen tuotantokauden aikana inhosin Mycroftia, mutta hiljalleen olen hahmolle lämmennyt varsinkin perhekuvioiden myötä, veljekset pelaamassa sitä lääkäripeliä oli ihan mahtava kohtaus! Kolmoskaudella kiherrystä aiheutti myös Sherlockin pikkuvelimäinen reaktio, kun äiti tenttaa tupakoimisesta: "It was Mycroft!" ;D
Mary-keskusteluun minun on vaikea sanoa paljoakaan, vaikka asia kyllä minua periaatteessa koskettaa. Hahmo on todella moniulotteinen ja pidän yleisesti monissa sarjoissa vahvoista naisista, jotka eivät ole mitään avuttomia kotiäitejä. Kuitenkin jostain syystä en ole missään vaiheessa oikein pitänyt Marysta. Hahmo vaikuttaa jotenkin teennäiseltä ja on olemukseltaan sellainen, että IRL en haluaisi tutustua sen enempää. Jos vertaan tällä osa-alueella Marya vaikkapa siihen Sherlockiin, joka olisi IRL-henkilönä todella rasittava ja ajaa omia etujaan muiden kustannuksella, Sherlock olisi kuitenkin henkilö, jonka haluaisin vähintäänkin tavata.
Minua ärsyttää Maryyn liittyvässä kuviossa myös se, miten paljon todennäköisemmin John olisi Maryn todella jättänyt, jos nainen ei olisi ollut raskaana. Jos vauvakuviota ei olisi ollut, olisi Mary voitu saada potkaistua sarjasta pois, ja se jos mikä olisi minua riemastuttanut. :D (Todetaan nyt kuitenkin, etten tietenkään sano Johnin ottaneen Maryn takaisin pelkästään vauvan takia, mutta uskoisin sen nyt kuitenkin päätökseen vaikuttaneen.)
Kirjoitti: Ansa - 27.01.2015 18:46:15
Minua ärsyttää Maryyn liittyvässä kuviossa myös se, miten paljon todennäköisemmin John olisi Maryn todella jättänyt, jos nainen ei olisi ollut raskaana. Jos vauvakuviota ei olisi ollut, olisi Mary voitu saada potkaistua sarjasta pois, ja se jos mikä olisi minua riemastuttanut. :D (Todetaan nyt kuitenkin, etten tietenkään sano Johnin ottaneen Maryn takaisin pelkästään vauvan takia, mutta uskoisin sen nyt kuitenkin päätökseen vaikuttaneen.)Itse taas olen sitä mieltä, että John olisi ottanut Maryn takaisin vaikka nainen olisi maho, menihän se kuitenkin naimisiin kyseisen ihmiset kanssa. Tottakai John järkyttyi Maryn salatusta menneisyydestä, mutta loppupeleissä menneisyys on menneisyyttä, eikä Mary siitä muuksi muuttunut, vaikka se paljastuikin. Ja ehkä Johnin adrenaliini-narkkius vaikutti asiaan, onhan se Sherlockinkin kanssa ystävä suurimmaksi syyksi siksi, että pääsee vähän päästelemään höyryjä. (: Ehkä Johnin on nyt helpompi olla Maryn kanssa, kun ei tarvitse peitellä viehtymystään rajuihin tyyppeihin/juttuihin, edes alitajuisesti. Olipas höperö selitys minulle, koittakaa ymmärtää. :,D
-Ansa
Kirjoitti: Funtion - 27.01.2015 19:25:27
Ja muutenkin naiset tuntuu vihaavan eniten juuri naishahmoja, kun ne tulee unelmien miehien tai paritusten tielle. Samasta syystä tiedän ihmisiä, jotka vihaa Ireneä. Mun mielestä sitte taas Sherlockissa on niin hyviä ja vahvoja naishahmoja, että ei voi kuin tykätä (Mary on fiksu, itsenäinen ja ex-palkkamurhaaja, Irene älykäs ja osaa kyllä hyvin käyttää avujaan hyväkseen. Molly taas deittaili Jimiä [okei, se vaati kyllä luultavasti enemmän kanttia Jimiltä], avusti Sherlockia vale-itsarissa ja veteli samaista tyyppiä korville. Me likes.)Mmh-hmm. Jälleen kerran oon eri mieltä ja koska ilmaisit halusi keskusteluun, tuun sanomaan eriävän näkemyksen. Mun mielestä Sherlockin naishahmot eivät ole "hyviä ja vahvoja naishahmoja" niin kuin sä ilmaisit. Pidän niistä joka tapauksessa, Irene on heti toinen suosikkini Jimin jälkeen ja Marykin kuuluu ehdottomasti kärkipäähän ja Sally ja nyt kun asiaa ajattelen, lähes kaikki mun lempihahmoni Sherlockista on naisia. Jim on poikkeus joka vahvistaa säännön, haha. Mut niin, aiheeseen: Moffatin käsitys "vahvasta naishahmosta" on basically "badass" joka on olemassa vaan tuottaakseen lisää tuskaa mieshahmoille. WTNW:n käsikirjoittaja Joseph Fink sanoiki kerran Twitterissä, että I think like Joss Whedon he [Moffat] often mistakes "empowered" for "strong in exactly the way I personally want to sleep with".
Otetaan esimerkiks vaikka nyt tää puheena ollut Mary. Mary oli onnistunut hahmo kahdessa ekassa jaksossa. His Law Bow puolestaan on iso katastrofi. Siinä Marysta paljastuu tää CIA-agentti/murhaaja -puoli jolloin Mary muuttuu kyvyttömäksi hahmoksi. Aiemmin se oli hahmo joka pystyi sanomaan Sherlockille ja Johnille takaisin ja oli yhdenvertainen niin kanssa, mut HLB:ssa on eräs kohtaus jossa se kirjaimellisesti vaan seisoo taustalla sanomatta sanaakaan sillä välin kun Sherlock ja John miettivät onko Mary "pitämisen arvoinen" ja mitä niiden pitäis tehdä Maryn kanssa. Siis anteeks mitä???? Lisäks ennen tätä Maryhan meni tappomissiolleen eli hoitelemaan Magnussenin pois päiviltä mut sit heti kun Sherlock ilmaantui sinne, se yhtäkkiä päätti ettei se tapakaan Magnussenia?? Tai siis, mähän jo aiemmin sanoin et se teki virheen ja panikoi kun se ampui Sherlockia, mut miksei se tappanut Magnussenia sitä ennen? Magnussen vaan seisoi siinä ja juuri niinhän Sherlock pysäytti Magnussenin, ampui sitä päähän kun Magnussen ei osannut odottaa sitä.
Puhumattakaan siitä et alkuperäisissä tarinoissa Magnussenin (eli Milvertonin) tappoi nimenomaan nainen. Mofftis muokkas tätä niin et Sherlockista tuli sankari, once again. Sekä Moffat että Gatiss sanoivat haastattelussa ettei ne usko naisen ampuneen Magnussenin vaan et oikeesti Sherlock ja John pysäytti sen. Aiheesta artikkeli tässä (http://www.dailydot.com/fandom/sherlock-bbc-moffat-milverton/).
Sen jälkeen kun Maryn salaisuus on paljastunut ja John ja Sherlock ovat päättäneet "pitävänsä Maryn", Marylla ei juurikaan oo mitään tarkoitusta koko jaksossa. Sherlock huumaa raskaana olevan Maryn minkä jälkeen John ja Sherlock menevät kaksin pysäyttämään Magnussenin. WTF????? Eikö niille tullut mieleen ottaa Marya mukaan sinne? Se on kuitenkin entinen palkkamurhaaja, ammattilainen joka osaa ne hommat.
Minua ärsyttää Maryyn liittyvässä kuviossa myös se, miten paljon todennäköisemmin John olisi Maryn todella jättänyt, jos nainen ei olisi ollut raskaana. Jos vauvakuviota ei olisi ollut, olisi Mary voitu saada potkaistua sarjasta pois, ja se jos mikä olisi minua riemastuttanut. :D (Todetaan nyt kuitenkin, etten tietenkään sano Johnin ottaneen Maryn takaisin pelkästään vauvan takia, mutta uskoisin sen nyt kuitenkin päätökseen vaikuttaneen.)Uskon kyllä et se raskaus vaikutti siihen päätökseen, mut mun mielestä John ei oo niin vanhanaikainen et se menis naimisiin (tai tässä tapauksessa: pysyis naimisissa) vain koska nainen odottaa sille lasta. Ei, kyllä siinä ihan muut syyt olivat takana eli se miten John antoi sille anteeksi. Totta kai se oli vihainen kun sille valehdeltiin, mut ne menneisyyden asiat on mennyttä ja se halus nimenomaan sen tulevaisuuden Maryn kanssa. Samoin se antoi Sherlockille anteeksi kun Sherlock valehteli vuosikausia ja --- toisin kuin Mary --- jätti pyytämättä käytöstään anteeksi. (Joo, oon vieläkin katkera tästä jaksosta. :D)
Kirjoitti: Vilna - 27.01.2015 19:57:50
No mutta kuitenkin. Mä katsoin ekan jakson Sherlockia vuoden 2013 kesällä, ja jotenkin se ns. täräytti mun mielen. Mun kaveri oli ostanut Briteistä Sherlockin kaksi ekaa kautta, ja me sitten katseltiin ensimmäinen yhdessä meidän mökillä ja saman tien sen jälkeen pistin tilaukseen Discshopista ne kaksi ekaa kautta. Voi vitsit, tykkäsin Sherlockista jäätävästi ja ficcailin ja öäöä. Tykkään mä Sherlockista vieläkin, mutta jotenkin mun ficcausinnostus ko. fandomista on laskenut. :c Tykkään lukea muilta, mutta mun oma kirjoitusinto on syöpynyt. (Etenkin nautin Sisilja ja Hallahäive teidän kivoista Johnlockeista, hehe.) Ehkä se johtuu siitä, etten loppujen lopuksi edes ole niin perehtynyt ko. fandomiin niin kuin suuri osa täällä.
Tykkään jostain syystä tosi paljon muuten Mystradesta. Äärimmäisen rarea ja sellaista, joka on never gonna happen, mutta se just mua viehättää siinä! Ficatessa muutenkin yhdistelen kaikista epätodennäköisempiä pareja ja yritän istuttaa ne mahdollisimman sulavasti toisiinsa. Joskus onnistuu, joskus ei, mutta se on hauskaa, vaikka Johnlock onkin (kai) mun OTP ja luen siitä eniten, mutta itse en kirjoita. :D Haha, jotenkin outoa, että oon aloittanut monta Sheriartya sen sijaan silloin aikoinaan.
Ja sensi, järkytyin ehkä vähän, koska Martin Freeman on ihana! :D)
Fun fact on, että mun oli tarkoituksena katsoa Elementarya silloin, kun sitä alettiin näyttää Suomessa, mutta tapani mukaan unohdin täysin, koska mä nyt satun olemaan maailman huono seuraamaan sarjoja telkkarista käsin. Haluaisin tosi kovasti antaa sille mahdollisuuden, mutta mua pelottaa, että jenkki!Sherlock kuulostaa väärältä, haha. Toisaalta mua viehättää ajatus, että siinä canonia on käännelty tosi paljon. Watson on ainakin nainen, eikö? Ja Moriarty samoin tein, mikäli oon oikein ymmärtänyt. Olisi tosi hauska verrata näitä kahta sarjaa keskenään, mikä natsaa ja mikä ei.
Onko kukaan kattonut täällä muuten Granadan sarjaa? Katoin sitä pienenä niin paljon. <3
Kirjoitti: Ansa - 27.01.2015 20:00:38
No joo, eihän badass tarkoita automaattisesti vahvaa, mutta pysyn kannassani, ainakin Maryn osalta. Tajuan kyllä, että Mary tavallaan menetti "tasavertaisuutensa" poikiin siinä kohtaa kun salaisuus paljastui, mutta itse ajattelen sen niin, että Mary tieten tahtoen alistui Johnille ja tilanteelle. Olisihan se yhtä hyvin voinut menettää Johnin, ja sitä hän ei tietenkään halunnut. Olisin myös halunnut että Mary tappaa Magnussenin, mutta siitä ei voi syyttää Marya, vaan Sherlockia (ja Moffatia.)Ja muutenkin naiset tuntuu vihaavan eniten juuri naishahmoja, kun ne tulee unelmien miehien tai paritusten tielle. Samasta syystä tiedän ihmisiä, jotka vihaa Ireneä. Mun mielestä sitte taas Sherlockissa on niin hyviä ja vahvoja naishahmoja, että ei voi kuin tykätä (Mary on fiksu, itsenäinen ja ex-palkkamurhaaja, Irene älykäs ja osaa kyllä hyvin käyttää avujaan hyväkseen. Molly taas deittaili Jimiä [okei, se vaati kyllä luultavasti enemmän kanttia Jimiltä], avusti Sherlockia vale-itsarissa ja veteli samaista tyyppiä korville. Me likes.)Mmh-hmm. Jälleen kerran oon eri mieltä ja koska ilmaisit halusi keskusteluun, tuun sanomaan eriävän näkemyksen. Mun mielestä Sherlockin naishahmot eivät ole "hyviä ja vahvoja naishahmoja" niin kuin sä ilmaisit. Pidän niistä joka tapauksessa, Irene on heti toinen suosikkini Jimin jälkeen ja Marykin kuuluu ehdottomasti kärkipäähän ja Sally ja nyt kun asiaa ajattelen, lähes kaikki mun lempihahmoni Sherlockista on naisia. Jim on poikkeus joka vahvistaa säännön, haha. Mut niin, aiheeseen: Moffatin käsitys "vahvasta naishahmosta" on basically "badass" joka on olemassa vaan tuottaakseen lisää tuskaa mieshahmoille. WTNW:n käsikirjoittaja Joseph Fink sanoiki kerran Twitterissä, että I think like Joss Whedon he [Moffat] often mistakes "empowered" for "strong in exactly the way I personally want to sleep with".
Otetaan esimerkiks vaikka nyt tää puheena ollut Mary. Mary oli onnistunut hahmo kahdessa ekassa jaksossa. His Law Bow puolestaan on iso katastrofi. Siinä Marysta paljastuu tää CIA-agentti/murhaaja -puoli jolloin Mary muuttuu kyvyttömäksi hahmoksi. Aiemmin se hahmo joka pystyi sanomaan Sherlockille ja Johnille takaisin ja oli yhdenvertainen niin kanssa, mut HLB:ssa on eräs kohtaus jossa se kirjaimellisesti vaan seisoo taustalla sanomatta sanaakaan sillä välin kun Sherlock ja John miettivät onko Mary "pitämisen arvoinen" ja mitä niiden pitäis tehdä Maryn kanssa. Siis anteeks mitä???? Lisäks ennen tätä Maryhan meni tappomissiolleen eli hoitelemaan Magnussenin pois päiviltä mut sit heti kun Sherlock ilmaantui sinne, se yhtäkkiä päätti ettei se tapakaan Magnussenia?? Tai siis, mähän jo aiemmin sanoin et se teki virheen ja panikoi kun se ampui Sherlockia, mut miksei se tappanut Magnussenia sitä ennen? Magnussen vaan seisoi siinä ja juuri niinhän Sherlock pysäytti Magnussenin, ampui sitä päähän kun Magnussen ei osannut odottaa sitä.
Puhumattakaan siitä et alkuperäisissä tarinoissa Magnussenin (eli Milvertonin) tappoi nimenomaan nainen. Mofftis muokkas tätä niin et Sherlockista tuli sankari, once again. Sekä Moffat että Gatiss sanoivat haastattelussa ettei ne usko naisen ampuneen Magnussenin vaan et oikeesti Sherlock ja John pysäytti sen. Aiheesta artikkeli tässä (http://www.dailydot.com/fandom/sherlock-bbc-moffat-milverton/).
Sen jälkeen kun Maryn salaisuus on paljastunut ja John ja Sherlock ovat päättäneet "pitävänsä Maryn", Marylla ei juurikaan oo mitään tarkoitusta koko jaksossa. Sherlock huumaa raskaana olevan Maryn minkä jälkeen John ja Sherlock menevät kaksin pysäyttämään Magnussenin. WTF????? Eikö niille tullut mieleen ottaa Marya mukaan sinne? Se on kuitenkin entinen palkkamurhaaja, ammattilainen joka osaa ne hommat.
Sherlockin ampuminen taas... Joo, Mary panikoi. Jos Mary meni tappamaan Magnussenia siksi, että John ei saisi koskaan tietää hänen menneisyydestään, niin silloinhan Sherlock pilasi kaiken tulemalla paikalle (koska Magnussenin voisi hoidella myöhemminkin Johnin tietämättä, mutta jos Sherlock tietää, niin silloin automaattisesti myös John tulee tietämään. Itsesuojelua koko Sherlockin ampuminen.)
Lopusta taas, siitä syytän puhtaasti Sherlockin itseriittoista minä-osaan-kaiken-paremmin-kuin-kukaan-muu -ajattelua, eihän sille voisi edes tulla mieleen, että Mary voisi tulla mukaan. John taas ajattelee miesmäisesti, että raskaana oleva nainen ei voi tehdä mitään ekstraa (ja silti ei vetänyt pahempia kilareita kun bff huumasi vaimon), mutta noistahan ei edelleen voi syyttää Marya, vaan pääkaksikkoa. Siksi en Johnista ja Sherlockista edes pidä. :D
-Ansa
Kirjoitti: Tehilla - 27.01.2015 20:29:09
Mary oli onnistunut hahmo kahdessa ekassa jaksossa. His Law Bow puolestaan on iso katastrofi. Siinä Marysta paljastuu tää CIA-agentti/murhaaja -puoli jolloin Mary muuttuu kyvyttömäksi hahmoksi. Aiemmin se oli hahmo joka pystyi sanomaan Sherlockille ja Johnille takaisin ja oli yhdenvertainen niin kanssa, mut HLB:ssa on eräs kohtaus jossa se kirjaimellisesti vaan seisoo taustalla sanomatta sanaakaan sillä välin kun Sherlock ja John miettivät onko Mary "pitämisen arvoinen" ja mitä niiden pitäis tehdä Maryn kanssa.
Mä oon tästä varsin eri mieltä. Mä en aluksi juuri lämmennyt Marylle (vaikutti liiankin hajuttomalta ja mauttomalta hahmolta), mutta tykästyin häneen entistä enemmän sitä mukaa, kun kolmoskausi eteni ja hänestä saatiin tietää lisää. Mun mielestä esim. juuri tuo kohtaus ei ole kiinni siitä, että Marysta olisi jotenkin tullut kyvytön hahmo, vaan siitä, että hän ei halunnut puuttua siihen keskusteluun. Oon ehkä tykästynyt Maryssa just tähän puoleen, hänen tilannetajuunsa ja "viekkauteensa" (hitsi että on hankala kuvata sitä mitä Marysta ajattelen, ei noi kuulosta yhtään Marylta, mutta en parempiakaan keksi!), jos nyt niin voi sanoa. Mielenkiintoinen naishahmo, kuten myös monet muut BBC:n Sherlockissa, esim. Irene ja Molly. En minäkään sanoisi hahmoja niinkään vahvoiksi, mutta ainakin he ovat monipuolisia ja kiinnostavia! Huomattavasti kiinnostavampia mun mielestä kuin vaikkapa John.
Lainaus
Itse olen huomannut, että moni Maryn vihaaja on hc Johnlock-shipperi.En ole mikään superfani siinä mielessä, että en ole juuri yhtään perillä siitä, mitä "isoilla kentillä" fanien keskuudessa tapahtuu, mutta mäkin laittaisin yleisen Mary-vihan ehkä tähän piikkiin enimmäkseen. En näe itse hahmossa mitään selkeetä syytä, joka saisi niinkin voimakkaan inhoreaktion aikaan. Mä en itse oikeestaan ymmärrä Johnlockin suosiota siinä mielessä, että mä en näe Johnin ja Sherlockin välillä kemiaa. Toki sarja ohjailee ajattelemaan, että sitä kemiaa olisi, mutta mä en näe niiden välillä muuta kuin äärimmäisen läheisen mutta myös tosi kieroutuneen kumppanuussuhteen.
Niin, ihana keskustelu! Mielenkiintoista kuulla toisten näkemyksistä sarjoista, joista löytyy paljon keskusteltavaa. Itse olen perehtynyt vain BBC:n Sherlockiin ja Elementaryyn, ja pidän kummastakin osaltaan paljon (vaikka ensin olinkin hyvin vastahankoinen kummallekin sarjalle : D)
Kirjoitti: Funtion - 27.01.2015 20:32:26
Entäs muut naishahmot? Irene? Sarjan ainoa seksuaalivähemmistöä edustava hahmo eli lesbo joka rakastuu Sherlockiin. Toki sarjassa on ollut muitakin seksuaalivähemmistön edustajia mutta vain äärettömän pienissä rooleissa ja negatiivisessa valossa; ne Baskervillen majatalon pitäjät jotka sit rahasti ihmisiä huijaamalla niitä, Johnin sisko joka on alkoholisti eikä koskaan esiinny sarjassa ei edes oman veljensä häissä, TGG:ssä se Connie Princen veljen salarakas (?? menikö oikein) joka tappaa Connien, plus ofc Jim Moriarty eli sarjan pääpahis joka heti ensimmäisessä kohtauksessaan esiintyy homona ja muutenkin alinomaa flirttailee Sherlockin kanssa. Näiden lisäks meillon vaan Irene joka, kuten sanottua, rakastuu Sherlockiin. ASIB-jakson lopussahan Irene on täysin voitettu ja Sherlock menee pelastamaan sen hengen kun siitä tulee "neito hädässä". Jälleen alkuperäisteoksissa Irene voitti Sherlockin, eikä toisinpäin.
Vilna, canonia on käännetty äärettömän paljon BBC:n Sherlockissa. Imo Elementary tavoittaa huomattavasti paremmin Sherlockin ja Watsonin välisen ystävyyssuhteen plus Elementaryn Sherlock on hahmona lähempänä sitä kirjojen hahmoa kuin BBC:n Sherlock. Joten tuon perusteella en jättäisi katsomatta sitä. :D En suosittele kylläkään vertaamaan sarjoja keskenään, se on aika vaikeeta. Mut hei, ei se oo jenkki!Sherlock! Tai siis joo ne asuu NYC:ssä (tosin yhdessä vaiheessa ne menee Lontooseen!!) mutta Sherlock on silti Lontoosta kotoisin ja eiks sen näyttelijä oo brittiläinen? Idk.
// Tehilla tuli väliin, haluaisin saman tien vastata tuohon mut tasalta alkaa Elementary telkasta ja pitää mennä valmistautumaa siihen. Palaan aiheeseen kuiteki myöhemmi!
Kirjoitti: Ansa - 27.01.2015 20:51:50
Lainaus
Entäs muut naishahmot? Irene? Sarjan ainoa seksuaalivähestöä edustava hahmo eli lesbo joka rakastuu Sherlockiin.No jaah, ehkä taivun. Vaihdan sanan vahva tässä puheyhteydessä kovaan ja mielenkiintoiseen muijaan. Moffatin huonot puolet kirjoittajana jo tietää kaikkki, ja silti yhä ärsyttää. :D Mutta sitten taas... Onko sarjassa edes yhtäkään "vahvaa" hahmoa, jos niitä oikein pohtii? Nyt alkoi vain ärsyttämään miten sarjassa sivuutetaan kaikki muut paitsi Sherlock.
//ärsyttää myös tuo, että Maryn menneisyydestä tehtiin kauhea hype, ja silti siitä ei edes paljastunut mitään salamurhaajan lisäksi. :P
-Ansa
Kirjoitti: Sisilja - 27.01.2015 21:39:43
// Tajusin kääntää neloselle ja tutkia taas kerran tätä asiaa. : D
/// Pilkku viilviil, sen BBC:n Sherlockin jakson nimi on His Last Vow. His Last Bow on se alkuperäistarina.
//// Just Sherlock sanoi Elementaryssa että haluaa korjata sen ja Joanin välit ja ne meinasi halata ja okei, kai ne sitten ovat ystäviä ja mä olen vain katsonut vääriä jaksoja... ;D
Kirjoitti: Funtion - 27.01.2015 22:41:45
Tehillan pointin tajuan kyllä. Marya vois hyvin kuvata sanalla "viekas" sillä se toimii tilanteen mukaisesti, ja osoittihan se viekkautta siinä kohtaa kun se saattoi Sherlockin ja Johnin yhteen ratkomaan rikosta juonimalla kummankin miehen kanssa. Oon myös samaa mieltä siinä et nää naishahmot on mielenkiintoisempia kuin John. :D Mut on Johnillakin oma tarinansa ja persoonallisuutensa, en vaan henk. kohtaisesti välitä siitä.
Niin ja hei Vilna, unohdin aiemmin sanoa kun oli niin paljon asiaa mihin tarttua, et mä oon kattonut Granadaa! Se on hyvä jos tykkää Sherlockista ja Watsonista eli se ei sovi mulle, haha. Moriarty on siinä ihan grumpy cat (http://24.media.tumblr.com/tumblr_m7m8t34IJR1rxn85bo1_500.jpg). :D Se sarja on kyllä ehdottomasti kaikkein eniten canonia myötäilevä ja Jeremy Brett vetää hienon roolin.
Sisilja, ensinnäkin sori, sekotan koko ajan kumpi on alkuperäistarina ja kumpi on ton jakson nimi! Siis Vow on BBC:ä, Bow on Doylea. Jotenkin mä vielä tungen ton päähäni niin syvälle etten tee tätä virhettä mut se hetki ei oo nyt.
Okei, en oo mikään Elementary-ekspertti, oon katsonut jaksot kerran ja seuraan Suomen tahtiin mut jos nyt jotain ajatuksiani kokoan niin:
Alussa Joan ja Sherlock ottivat yhteen monesti, mikä on luonnollista koska nehän oli toisilleen tuntemattomia ja Sherlock oli narkomaani niihin aikoihin. Nyt tilanne on vähän samankaltainen kun Sherlock on ollut Lontoossa ja palannut takaisin NYC:iin eikä se lähtiessään sanonut mitään Joanille (jos muistan oikein). Sherlock ei siis oo enää narkomaani, mut niiden suhde kärsi paljon sen lähdön takia eikä ne enää esim. asu saman katon alla yms. Sen takia niillon tän 3. kauden aikana ollut vähän närää toistensa kanssa, mut kuten just tän iltaisessa jaksossa nähtiin, Sherlock haluaa korjata niiden suhteen. Kitty ei oo Joanin "korvike" vaan Sherlock myönsi että se näki Kittyssa potentiaalia ja et siitä tuli varmasti hyvä etsivä. Sherlock siis haluaa toimia Kittyn mentorina ja sen takia Kitty asuu nyt Sherlockin kanssa. Joan ja Sherlock ei oo enää kumppaneita, tavallaan, niillon välillä samoja tapauksia mut ne pääosin työskentelee erikseen. Joan siis löysi tän kiinnostuksen etsivän työhön Sherlockin kautta. Alkuperäistarinoissaha Watson oli vaan apuri, mut Elementary on tässä kohtaa uudistanut canonia, aivan niin kuin BBC Sherlock tekee muissa asioissa. Mun mielestä tää on onnistunut hyvin, koska Elementaryssa on kuitenkin säilynyt se, että Sherlock on se nero jolta pyydetään apua. Watson on lääkäri ja lääkäreiltä edellytetään keskimääräistä suurempaa älykkyyttä, mikä selittää hyvin tän Joanin tapausten ratkomisen.
Mitä taas tulee Sherlockin ja Joanin väliseen ystävyyteen... oon eri mieltä, ne nimenomaan arvostaa toisiaan hyvin paljon. En mitenkään pysty luettelemaan niitä kaikkia viitteitä, vaan täytyy yksinkertaisesti katsoa se sarja jotta ymmärtää. Sherlock ja Joan on tasa-arvoisia keskenään, eikä Joan anna periks Sherlockin paskamaisuudelle vaan se tekee selväks ettei se pidä siitä mitä Sherlock teki yms. ja sit sitä kautta Sherlock voi korjata tilanteen. Mut Joan ei pelkästään tee Sherlockista hyvää ihmistä, vaan myös Sherlock on auttanut Joania; silloin kun ne tapasivat Joanilla oli henkisesti raskasta aikaa, koska sen potilas oli kuollut ja se tietty syytti siitä itseään kun se toimi kirurgina. Sherlock autto Joania pääsemään tästä ylitse ja se myös autto sitä löytämään uuden urapolun eli tän rikosten ratkomisen. Sherlock toimi Joanin mentorina, ihan niin kuin se toimii nyt Kittyn mentorina.
Niiden suhde ei oo täydellinen ja ne tietää sen itsekin, mut ne tekee aktiivisesti töitä et se kehittyis paremmaks. Ne puhuu asioista. Niillon kummallakin oma elämä toisen henkilön ulkopuolella. Ne on tehnyt väärin toisiaan kohtaan mut ne on ottanut siitä opiksi. Tän enempää en pysty näiden suhdetta kuvailemaan tällee yleispätevästi. Elementaryssa on niin monta jaksoa, ettei sitä pidä missään nimessä arvioida vain muutaman jakson tai sieltä täältä nähdyn kohtauksen perusteella. Imo kestää hetki ennen kuin siihen pääsee sisälle ja ennen kuin ne hahmot oppii tuntemaan.
Plus tietty tärkein syy: Sherlock nimesi mehiläisen Joanin mukaan. Hei come on, truu luv.
Kirjoitti: Unohtumaton - 27.01.2015 22:51:52
Mitä tulee Maryyn, niin mä en oikein jaksa uskoa, että kolmoskausi olis jotenki kietonu koko hahmon tarinan pakettiin eikä siihen palattaisi enää. Ensinnäkin mun ajatuksiin ei oikein istu se, että John Watson olisi täydestä sydämestään, sataprosenttisesti ilman mitään hiertämään jääneitä kaunoja antanut anteeksi Marylle. Sama henkilö kuitenkin ampui hänen parhaan ystävänsä, jonka menetyksen John on jo kerran joutunut elämään läpi, ja olisi tehnyt saman toistamiseen, kuten näiden kolmenkeskisestä kohtauksesta myöhemmin nähtiin. Jos kyseessä olisi ollut kuka tahansa muu kuin Sherlock, luoti olisi oikeasti tappanut. Ja tappoikin, Sherlockin sydän pysähtyi. Maryn teko oli oikeasti aika julma, kun miettii kuinka paljon Marykin tiesi Johnin ja Sherlockin menneisyydestä. Silloin kun Sherlock palasi takaisin ja esittäytyi ravintolassa, Mary sanoi "Oh my god, oh my god, do you have any idea what you've done to him?" mikä viittaa siihen, että hän kyllä ymmärsi kuinka äärimmäisen sidottu Johnin elämä oli aiemmin ollut Sherlockiin ja nähnyt, minkälaista suruprosessia John oli käynyt lävitse. Ja ampui Sherlockia tästä kaikesta huolimatta. Rakastaa Johnia, mutta on silti valmis ampumaan tämän parhaan ystävän, koska oma menneisyys ei kestä päivänvaloa.
Mary voi ihan hyvin olla vaikka pahis neloskaudella, mene ja tiedä, mutta mitään perheonnea kaiken tän pohjalta en lähtisi luomaan.
Kirjoitti: Sisilja - 27.01.2015 22:56:22
// Oon erittäin samaa mieltä sun kaa, Unohtumaton!
Kirjoitti: Funtion - 27.01.2015 23:02:15
Niin ja sopii myös muistaa et Johnhan antoi Sherlockille anteeksi eikä kukaan kyseenalaista tätä anteeksipyyntöä, sen sijaan ihmiset ei usko et John antoi Marylle anteeksi.
Sisi, Mycroft on kamala Elementaryssa!!!! Mut imo se on kamala BBC Sherlockissa'ki, joten en oo paras sanomaan tähän mitään. :D
Kirjoitti: Sisilja - 27.01.2015 23:07:48
Ehkä oon vain pikkumainen. ;D
Kirjoitti: Unohtumaton - 27.01.2015 23:44:11
(huh siitä on pitkä aika kun viimeksi oon keskustellut vähän syvällisemmin tästä sarjasta :D)
Kirjoitti: Funtion - 28.01.2015 00:23:23
Sherlock on kohdellut äärettömän huonosti Johnia eikä sitä kuitenkaan inhota sen vuoks tai ajatella jotenkin julmana. Oon puhunut tästäkin miljoona kertaa ja siks tuntuu vähän tyhmältä toistella samoja juttuja. Johnin huumaaminen on klassikko, mut sen lisäks koko Sherlockin anteeksipyyntö TEH:ssä oli manipuloitu sen puolelta ku se uskotteli Johnille et ne on kuolemanvaarassa. Sherlockin käytös selitetään aina jotenkin; se on kone tai se ei tiedä miten käyttäytyä tai se ei ymmärrä loukkaavansa toisia. Bullshit. Benedict itsekin sanoi että: Do you not think he’d [Sherlock] just look at you twice and tell you everything you hate about yourself and crumple you up like a little bit of paper and flick you away? He’s a machine and brutal and ruthless and has no time for the distractions of your fawning.
Siinä kaikki, tähän jätän keskustelen ellei jotain uusia pointteja tuu esiin. Musta on vaan käsittämätöntä miten näitä asioita ei pidetä samanarvoisina; onhan olemassa muutakin kuin kaksi ääripäätä, julma teko ja ei-julma teko. Siltikään kukaan ei kyseenalaista kuin Maryn teot. Whateverrrrr.
Kirjoitti: Hallahäive - 28.01.2015 01:15:20
Ensin Marysta sen verran, että en mä siis sitä suinkaan vihaa, musta se on mielenkiintoinen hahmo. Lähinnä juuri nämä Sherlockin ampumiset kuolettavasti ja kaikki se valehtelu (ei edes tiedetä oikeaa nimeä, siispä hankala tietää mikä hahmosta on ollut totta ja onko puoletkaan) + se ettei se pyydä ollenkaan anteeksi mitään hiertävät. En jotenkin, kuten osa jo sanoivatkin, usko että John on antanut Marylle oikeasti ainakaan kokonaan anteeksi. Voin tietenkin olla väärässä ja mielipiteet voi aina muuttua. Amanda on mielestäni ihastuttava ja Maryn naiseus ei vaikuta mielipiteisiini hahmosta lainkaan. Molly ja Irene (ja Anthea!) ovat kaikki hahmoja joista tykkään paljon. Ja rouva Hudson tietenkin <3 Sherlockissa on ihania leidejä.
Komppaan paljolti Unohtumatonta.
Mutta se Marysta, en halua alkaa riitelemään tai muuta. Innolla odotan mitä hänelle ja muille tapahtuu sitten spesiaalissa/seuraavalla kaudella. Kenties se taas osin muokkaa ajatuksia.
Lainaus
(Etenkin nautin Sisilja ja Hallahäive teidän kivoista Johnlockeista, hehe.)
Voi kiitos Vilna, ihana kuulla <3
Kirjoitti: wishbone - 28.01.2015 01:16:35
Ekan vuoden jälkeen ruoho alkoi kuitenkin olla monelta osin vihreämpää muiden sarjojen puolella ja hiatus tietysti vaati veronsa. Samaa tahtia kun oma tietoisuus monistakin asioista kasvoi (lue: tumblr teki allekirjoittaneesta feministin), sitä enemmän alkoivat monet asiat sarjassa nyppiä. Moffatin naishahmojen (ynnä seksuaalivähemmistöjen) kohtelusta & yleisestä kyvyttömyydestä kirjoittaa seurauksia maatajärisyttäville plot-twisteilleen on keskusteltu monesti ja täällä sensaatio onkin jo ehtinyt mainita samasta. Mark Gatissia on moni ylistämässä ihan koska mies itse kuuluu vähemmistöön ja ymmärtää ehkä vähän enemmän subtextin päälle, mutta koska herrat kynäilevät sarjaa niin tiiviisty yhdessä, koen että ongelmat lopputuloksessa ovat yhteisiä. Kaikkien inhokkijakso (tai jakso jota kukaan ei ainakaan koskaan nimeä lempparikseen) eli ykköskauden toka, the Blind Banker, on taas kolmannen vakkarikirjoittajan eli Stephen Thompsonin kynästä ja rasismia lähentelevine stereotypioineen sellaista settiä että oksat pois.Varsinkin kolmoskauden jälkeen tajusin aika selkeästi, etten kykene enää kääntämään aivoja sellaiseen off-tilaan jossa pystyisin nauttimaan sarjasta ilman että kaikki mahdolliset epäkohdat huutavat läpi, joten otin suosiolla etäisyyttä fandomista. Lähtöä vauhditti myös täällä puitu Mary-depaatti, joka onkin saanut ihan naurettavat puitteet kansainvälisellä puolella; itse koen että kaikki aukot hahmon tai hahmojen logiikassa ovat vain käsikirjoittajan syytä, eli jälleen on annettu enemmän tilaa shokkielementille kuin fiksusti perusteltavissa olevalle hahmokehitykselle. Näin ollen oma kipukynnys minkään sortin juupas-eipäs, teki oikein-eipäs väittelylle on melko pieni, koska en osaa nähdä hahmojen motiivien takana mitään muuta kuin partoihinsa myhäilevät tekijät.
Eli tätä nykyä tulee aika ajoin tehtyä jotain satunnaisia ekskursioita BBC:n puolelle, ehkä lähinnä täällä Finissä. Seuraan kuitenkin aktiivisesti Elementarya ja olin erittäin innoissani Kittyn tulosta mukaan, joskin vähän varuillani hahmon taustastoorin luoteen vuoksi. Tähän mennessä kuitenkin tuntuu että sitä on käsitelty sen ansaitsemalla vakavuudella ja ylidramatisointiin sortumatta, plus oli positiivinen yllätys että Kitty ja Joan saivat niin nopeasti välinsä selvitettyä eikä mitään rasittavaa kilpailuasetelmaa syntynyt. Koen että Joanin hahmokehitys ehkä vähän polkee paikallaan lupaavan alkukauden jälkeen, mutta syyt saattavat olla ihan kamerantakaiset, koska näyttelijä itse on tainnut alkaneen raskauden vuoksi pyytää vähän enemmän vapaapäiviä.
Olin vissiin sanomassa vielä jotain noista Richien leffoista, mutta kadotin ajatuksen tässä kaiken vaahtoamisen aikana. Ehkä siis vaan veikkauksia kehiin - saadaanko lupailtua kolmatta elokuvaa koskaan vai onko RDJ jo niin Marvelin/Tony Starkin lumoissa ettei kykene enää feikkaamaan brittiaksenttia?
Kirjoitti: Unohtumaton - 28.01.2015 16:42:23
Pelkästään se, että Mary on ollut Johnille kamala ei itsessään aiheuta mussa mitään inhoreaktioita (Maryhan on ihan jees hahmo!), koska tällä logiikalla tosiaan pitäis vihata sitten Sherlockia sun muita. Jos Mary olisi pyytänyt anteeksi tai edes osoittanut jonkinasteista katumusta tekojaan kohtaan, niin mun olis huomattavasti helpompi rinnastaa kyseinen hahmo Sherlockiin. Kumpaakaan näistä ei nähty kolmoskaudella, päinvastoin. Summa summarum, miten John voi antaa anteeksi, kun a) Mary ei ole missään vaiheessa edes ilmaissut olevansa pahoillaan/pyytävänsä anteeksi ja b) osoittanut katumusta? Sherlock, olkoonkin ihmissuhteissaan kömpelö, pyysi anteeksi (se miten anteeksianto lopulta tapahtui on tietenkin vähän ongelmallisempi, mutta pääpointti on siinä että Sherlockille Johnin anteeksianto osoittautui asiaksi, jota hän kaipasi, Marysta en kolmoskauden perusteella sanoisi samaa) ja osoitti läpi kolmoskauden, että heidän ystävyytensä on oikeasti tärkeä Sherlockille.
Kirjoitti: Funtion - 28.01.2015 17:44:01
Summa summarum, miten John voi antaa anteeksi, kun a) Mary ei ole missään vaiheessa edes ilmaissut olevansa pahoillaan/pyytävänsä anteeksi ja b) osoittanut katumusta? Sherlock, olkoonkin ihmissuhteissaan kömpelö, pyysi anteeksi (se miten anteeksianto lopulta tapahtui on tietenkin vähän ongelmallisempi, mutta pääpointti on siinä että Sherlockille Johnin anteeksianto osoittautui asiaksi, jota hän kaipasi, Marysta en kolmoskauden perusteella sanoisi samaa) ja osoitti läpi kolmoskauden, että heidän ystävyytensä on oikeasti tärkeä Sherlockille.Siis nyt ihan puhtaasti muistamattomuuttani kyselen, et miten niin se ei pyytänyt anteeksi? Siis joo, en muista nähneeni kohtausta jossa olis sanonut anteeksi, mut mä käsitin sen sillee et se pyysi anteeksi off-screen koska siinä kohtauksessa jossa John antaa anteeksi, Mary sanoo et on kulunut kuukausia siitä kun John on viimeks puhunut sille. Niin aattelin et ne oli käynyt jonkun keskustelun ja sit John oli sanonut tarvitsevansa aikaa miettiä sitä ja sit jouluna se viimein suostu puhumaan.
En voi edes katsoa uusiks tota jaksoa koska inhoreaktiot, joten oon täysin gifsettien ja oman hataran muistini varassa. :D
Kirjoitti: Sisilja - 28.01.2015 18:31:01
wishbonen viestistä muistui mieleen että mun piti katsoa Sherlockia jo silloin kun se eka kausi ekan kerran näytettiin Ylellä, mutta jostain syystä sen missasin. Myöhemmin kävi ilmi että mun isäni oli kyllä katsonut ekan kauden silloin, muttei ollut viitsinyt mainostaa mulle sarjaa, johon sitten myöhemmin rakastuin päätä pahkaa. Sinänsä kiva kun ei tarvinnut kärvistellä The Great Gamen uima-allaskohtausta kuukausitolkulla, mutta vähän oon silti yhä ihmeissäni kuinka lähellä oli, että olisin päässyt fandomiin ennen kunnon hypetystä.
Kirjoitti: Sisilja - 01.03.2015 17:35:23
Kirjoitti: Unohtumaton - 02.03.2015 20:56:07
Onko muuten joku kokeillut Sherlock: The Network (http://www.sherlockthenetwork.com) -sovellusta? Törmään tuohon aina silloin tällöin ja huvittaisi kyllä ostaa, sehän on melkein kuin saisi käsiinsä uuden jakson, vaikka pelailu sinänsä ei innostakaan (pottermoreilukin kaatui juuri niiden tehtävien suorittamiseen ja päädyin vain lukemaan uudet Potter-faktat muualta). Kellään kokemusta?
Latasin tabletille joskus viime vuoden puolella ja oli minusta ihan hintansa arvoinen peli! Etenkin kaikki videoklipit ja erinäisten johtolankojen selvittäminen tekivät tuosta todella mielenkiintoisen, vaikka sinne väliin mahtui myös osioita, jotka vähän alkoivat toistaa itseään (tosin ovat skipattavissa), mutta jos kaipaa aivonystyröille tekemistä, niin tuon pelin myötä sitä kyllä saa. Tehtävät itsessään on kuitenkin ihan hauskoja ja monipuolisia sekä haastavia, kun tuossa kuitenkin pääsee kaikenmaailman koodeja ratkomaan. :D
Kirjoitti: Sisilja - 03.03.2015 18:51:50
Kirjoitti: Saphira - 22.04.2015 17:19:18
Ensimmäinen kausi ja ensimmäinen jakso ovat lemppareitani. Sherlock ja John ovat vasta tutustuneet toisiinsa, ja tapahtumat ovat suurimmaksi osaksi keskittyneet heihin ja heidän työhönsä.
Minulla ei ole mitään parituksia (kai?). En kyllä ole varma, koska välillä vain tulee sellainen Johnlock-shippausolo :D En koskaan pitänyt Johnin tyttöystävistä siksi, että John ei enää viettänyt niin paljon aikaa Sherlockin kanssa (joo okei, taidan minä olla shippaaja... ainakin vähän :D). Sarah oli ihan ok, ja muista ei olekaan hirveästi tietoa.
Täällä on ollut paljon puhetta Marysta, ja itse en varsinaisesti inhoa enkä myöskään pidä hänestä. Suurin syy on se, että nyt en pääse näkemään Sherlockin ja Johnin yhteiseloa samassa asunnossa. Mary tunkee siihen väliin. :(
Pidän melkein kaikista hahmoista BBC:n Sherlockissa. Jokainen on aivan erilainen. Molly on kyllä vähän ärsyttävä. Moriarty on yksi mielenkiintoisimmasta hahmoista ja välillä jotenkin niin läppä sen Stayin' Alive -kappaleen kanssa. :D Mycroft on huvittavan viileä.
Sherlock ja John ovat ehdottomasti suosikkejani.
Mikä Sherlockissa ärsyttää eniten, on se asia, että joutuu odottamaan ensi vuoteen seuraavaa kautta. Onneksi jokin joulujakso tulee vielä tämän vuoden puolella, mutta sekin vasta joulukuussa. Noh, eihän siihen ole kuin 8 kuukautta.
Kirjoitti: Sisilja - 01.11.2015 22:18:34
Mikä Mr. Holmes? Klik! (http://hiff.fi/elokuvat/mr-holmes/) Brittiläis-yhdysvaltalainen elokuva, jonka nimiosassa on sir Ian McKellen.
"Bill Condonin tenhoavassa epookkimysteerissä Mr. Holmes mestarinäyttelijä luo kaksi Holmesia: kumaraan painuneen ärhäkän vanhuksen ja nuoremman, voimiensa tunnossa olevan teräväkatseisen etsiväneron. Sussexin talossaan vuonna 1947 vanha Holmes hoitaa mehiläisiä ja taistelee pettävää muistiaan vastaan yrittäen ratkaista arvoituksen, joka aikanaan sai hänet jättämään etsivän työn. Apulaiseksi lyöttäytyy taloudenhoitaja rouva Munron (Laura Linney) nokkela poika Roger (valloittava tulokas Milo Parker). Muistot vievät Holmesin kolmen vuosikymmenen takaiseen Lontooseen."
Itse luulen jättäväni tämän leffan sohvalta katsottavaksi, sillä olen kuullut siitä monenlaista mielipidettä. Lähtöasetelma eläkkeelle vetäytyneestä Sherlock Holmesista on kiehtova ja Ian McKellerin roolisuoritus kiinnostaa myös. Tuppaan valitsemaan katsottavia elokuvia vahvasti näyttelijöitä silmällä pitäen...
Kuitenkin olen kuullut, ettei John Watsonia ole elokuvassa juurikaan, ja olen päätellyt, ettei hänen ja Sherlockin suhde ole (kenties) yhtä läheinen kuin mihin itse olen tottunut/mistä itse pidän. Silti tuntuu karulta ignoorata leffa pelkästään sen vuoksi.
Ihmetyttää myös, miksi Finnkino ei ole halunnut tätä teattereihinsa.
--
Ja vähän tuoreempia uutisia! Sherlockin uusinnat alkavat kahden viikon päästä sunnuntaina! Yle TV2 uusii kaikki kolme kautta, joten kannattaa olla teeveen ääressä 15.11. alkaen joka sunnuntai. Kiva temppu Yleltä ennen tulevaa spessujaksoa. (:
Kirjoitti: Fiorella - 12.11.2015 01:40:14
Lainaus
miten tutustuit ensimmäisen kerran Sherlock Holmesiin? Kuka on sinun mielestäsi "se aito ja oikea" Sherlock Holmes? Kuka on lempihahmosi? OTP?Tietysti luin jo joskus muinoin Doylen Sherlock-kirjoja, ja novellit luin tässä ihan lähivuosinakin. En koskaan ole ollut kovin kummoinen fani tälle fandomille, todennäköisesti siksi, että nähtävästi yhdistän Holmesin mielessäni jollain tapaa Christien Poirotiin, josta en ole ikinä paljoakaan pitänyt. (Taitaa juontaa juurensa lapsuudesta, kun noita luin, että ovat menneet ajatuksissa sekaisin.) Enkä kovin paljon tykännyt Disneyn Basil Hiiri -versiostakaan, sen puoleen. ;) Silti fandom tavallaan houkuttelisi puoleensa.
Nyt hiljattain katsoin puhtaasti uteliaisuudesta ne kaksi suhteellisen uutta elokuvaa (lähinnä Jude Lawin takia, ja voi ei, silläkin oli niissä viikset!), enkä mitenkään hirmuisesti ihastunut niihinkään, joskin olivat omalla tavallaan ihan hauskoja ja vauhdikkaita. Olin skipannut ne aiemmin, koska en tykkää Robert Downey Juniorista, eikä kyllä tunne niidenkään myötä miksikään muuttunut. ;) Niinpä epäilen, että tämä fandomin saama innostus perustuu juuri tuohon BBC-sarjaan, jota en ole vielä päässyt katsomaan. BBC:n sarjat yleensäkin ovat laadukkaita ja miellyttäviä katsella, joten elättelen toivoa sen suhteen. :)
Lainaus
Ja vähän tuoreempia uutisia! Sherlockin uusinnat alkavat kahden viikon päästä sunnuntaina! Yle TV2 uusii kaikki kolme kautta, joten kannattaa olla teeveen ääressä 15.11. alkaen joka sunnuntai. Kiva temppu Yleltä ennen tulevaa spessujaksoa. (:Kiitos tiedosta! Pitää pistää tämä korvan taakse, niin että pääsee kenties itsekin kärryille! :D Sepäs tulikin sopivasti!
Kirjoitti: wishbone - 30.12.2015 00:44:39
(Seuraava osuus ei sisällä ainuttakaan aitoa spoileria, ainoastaan trailerin pohjalta tapahtuvaa pohdintaa. Jos haluaa kuitenkin pysyä täysin pimennossa, kannattaa lukeminen lopettaa tähän. )
Itse tosiaan tipahdin viimeistään kolmoskauden kohdalla täysin fandomin kelkasta, mutta tiettyä nostalgiaa tämäkin versio pitää sisällään. Menneenä kesänä hurahdin uudestaan Holmes-canoniin, joten siinäkin mielessä viktoriaaninen lähestymiskanta madaltaa kynnystä päästä taas sarjan makuun. En ole yhtään seuraillut asiasta mahdollisesti käytyä juonipohdintaa tumblerin yms. puolella, joten en sitten tiedä, mitä kaikkea siellä on jo ehditty teorisoida. Itseäni kiinnostaa ovatko tekijät kokeneet mitenkään tarpeelliseksi selitellä tätä time warppia - jonkun uni? Johnin uusi kirjallinen tyylikokeilu? Sherlockin huumehallu? - vai mennäänkö ihan pokalla alternative universen puolelle. Suurimpia kysymysmerkkejä taitavat trailerin perusteella olla se, kuka onkaan jo jakson nimessä mainittu morsian, ynnä se, miksi Marylla vaikuttaisi olevan ajankuvaan kuuluva surupuku päällään. Oma crack-teoriani on tällä hetkellä se, että morsiamen hunnun takaa löytyisi tosiasiassa mies, eräässä originaalitarinassa kun vastaavaa naamioitumiskikkaa tosiaan sovellettiin juuri tällä tavoin. Ainut asiaa koskeva tumppupostaus jonka olen nähnyt heitti puolittain läpällä, että ehkä morsian onkin Moriarty, jonka paluuta haudan takaa kolmoskauden loppu ehti jo mainostaa. Yhdistelmällä Andrew Scott + cross-dressing ei voi mennä metsään, eihän? Mutta mitä todennäköisimmin tämä toive jää vain meikeläisen päiväunien tasolle.
Kirjoitti: Funtion - 02.01.2016 00:50:30
Mullakaan ei oo juuri mtn tietoa tästä spessusta kun en oo menny lukemaan mtn teorioita sun muita, mut mulla kans kävi mielessä toi miten se morsian vois olla Moriarty, tai pikemminkin vertauskuva siitä. Nehän on meinaa sanonut, et spessun pitäis selittää Moriartyn kohtalo, joten mikäli se on elossa (se ei ole, ei todellakaan ole) niin ehkä tää SPOILER! morsiamen itsemurha (mikäli se siis tappaa itsensä, en muista oliks tää trailerissa vai näinkö tän setlock-kuvista joten siks spoilerit) SPOILER! selittää miten Moriarty selvisi. Tosin kuten sanottua ei siinoo mtn järkee et Moriarty olis elossa mut eipä tässä sarjassa muutenkaa oo enää paljoakaan järkeä.
Idk toivon vaan et tässä olis jtn Moriartysta ja samaan aikaan toivon ettei tällä olis mtn tekemistä Moriartyn kanssa. Lol.
SPOILERIA SPESSUSTA ÄLÄ LUE MITÄÄN TÄSTÄ LOPPUVIESTISTÄ ELLET HALUA SPOILAANTUA
MÄ TÄRISEN.
Enkä edes tiedä mistä aloittaa! Kaikki toi Sheriarty. Oon kuollut. Tärisen ja vapisen. Professori Moriarty. Ei jumalauta.
Ja, siis, se Jimin kommentti siitä miten mukava Sherlockin sänky on?????????? siis... näinkö mä just unta?????? hyvin todelta tuntuvaa unta??? katselinko mä vaan omaa ficciäni hyvin aidon tuntuisesti???
Okei, vähän järkevämpi pointti: oon iloinen siitä miten luuloni osoittautui oikeeksi siitä, et Jim on palannut mutta ei elossa. Nyt voin hengittää, nyt voin oikeesti odottaa 4. kautta sillee suht iloisella mielellä. Ja se on kaikki mitä tahdoin tältä spessulta. Sori fangirlaus, meen nyt kokoamaan itseni.
Kirjoitti: Gil Galad - 09.01.2016 16:54:16
Kirjoitti: Röhkö - 23.01.2016 16:59:33
Ja viestini tietenkin spoilaa! Pahimmat kohdat pienensin.
Päällimmäisenä mielessä: Benedict on yhä seksikkyyden ruumillistuma, olematta vähäpukeinen.
Mutta vakavissaan. Tykkäsin feminismiteemasta, joskin tapaus jäi taas vähän itse Sherlockin oman tunne vs. järki -sodan taakse. Ei se mitään. Yllätyin, kun juonessa yhtäkkiä hypättiinkin nykyaikaan ja se oli hyvä: siksi en eka syttyny tosta 1800-luvusta, koska mun mielestä tän Sherlockin hedelmä on juuri modernismi. Hahmoja oli muunneltu luovasti, kuitenkaan luonteenpiirteisiin kajoamatta.
Jimlockia oli enemmän kuin koskaan, mutta pilkahti siellä myös Adler ja johnlock, joten jatkan Sherlockin multishippaamista. Minusta Sherlock on vain liian monitasoinen ja tunteita ymmärtämätön hahmo, joten en kannata tässä kohdin monogamiaa - vaikka haluaisin. Itse oon sitä mieltä, että Gatiss parittaa Jimiä ja Sherlockia (osin kannanotto), Jimin hahmo selvästi on homo - tämä nyt on ollut jo aiemmin itsestäänselvyys mutta nyt varmaa - mutta Sherlockilla ei ole välineitä käsitteellistää omia tunteitaan. Irene Adler antaa Sherlockille mahdollisuuden tuntea itsensä samanlaiseksi kuin "muut" ja sankariksikin eri tavalla kuin muut tapaukset. John taas on hyvä ystävä ja työpari, jonka kautta Sherlock peilaa tunteitaan.
Isoin miinus oli se kohta jossa Sherlock hyppää alas putouksesta - siis tekninen toteutus, joka näytti vähän kömpelöltä ainakin omalla telkulla.
Leffateatterissa en harmikseni ehtinyt tätä näkemään :(
Nyt vain kolmoskautta odottelemaan. Sinänsä tämä erikoisjakso toimii itsenäisesti, mutta selitti Jimin hahmosta lisää.
Spekulointia:
Janine on sangen varmasti Jimin sisko. Tästä on tosin ollut jo niin paljon puhetta eri nettifoorumeilla, että Gatiss saattaa oveluuksissaan käyttää tätä epäilyä faneja vastaan ja tehdä Janinesta jotain muuta..?
Ekstrajaksossa morsian "ampui itseään" kallon läpi kuten Jim. MUTTA kädessä oleva ase olikin se joka pamahti. Viittaako tämä myös siihen, että Jim on elossa? Toisaalta Sherlock oli varma, ettei ole.
Kirjoitti: Funtion - 23.01.2016 21:43:53
Viimein jotain keskustelua tänne!!! Johan tätä on odotettukin.
Röhkön spekulointiin omia mietteitäni: Jim on kuollut. Jimillä ei ollut kahta asetta käytössään kun se kohtas Sherlockin siellä katolla. Mehän nähtiin ihan selkeesti miten se ampui itsensä ja sit makas omassa veressään. Ja mitä järkeä olis ees tuoda Jim eloon kun se joutuis kuitenkin taas kuolemaan? Ellei ne sit veis Sherlockin ja Jimin suhdetta syvemmälle tasolle mitä ne ei kyllä tuu tekemään. Siis; Jim on kuollut. Siitä ei oo epäilystäkään. Jimillä oli kuolemantoive koko sen ajan kun se sarjassa näyttäytyi, joten olis tosi halpamaista laittaa se lavastamaan itsemurhansa (...ellei syynä lavastukseen ole Sheriarty-teoria, lol. Koska Sherlock on ainoo syy miks Jim vois viivyttää kuolemaansa jonkin verran; Sherlock tarjoaa sille välttämätöntä älyllistä stimulaatiota).
Janine ei ole Jimin sisko. Mary ei ole Jimin sisko. Molly ei Jimin sisko. Rouva Hudson ei ole Jimin sisko -- tai äiti. Mehän tiedetään että Jim oli yksinäinen ja asui yksin. Täten en oikein usko et sillä olis lämpimiä sisarusvälejä. Ja vaikka oliskin ollut, niin mitä Janine edes tekis ens kaudella? Kostais Jimin kuoleman? Vaikka Jim halusi kuolla? Vaikka Jim tappoi itse itsensä? Vaikka Jimin kuolemasta ei voida mitenkään syyttää Sherlockia? Ja Jimin rikosllisverkkohan on nyt tuhottu, ainakin Sherlockin sanojen mukaan. Mikä siis tän Janinen rooli Moriartyna olis kun sillei olis edes Jimin rikollisorganisaatiota tukenaan??
Mun mielestä tää spessu oli samaa tasoa kolmoskauden kanssa eli juonellisesti köyhä ja huumoripitoinen (eikä se huumori ees naurattanut. Mycroft läskipuvussa, really?). Mut en jaksa olla vihanen koska sain niin paljon Jimiä kun en uskaltanut toivoa näkeväni siitä kuin vilauksen. Tän jakson sheriartypitoisuus pääsi yllättämään mut positiivisesti ja oon ilonen siitä jos tää epäsuosittu paritus on saanut lisää kannatusta! :D (Mut missä ne kaikki ficit on?? Okei en oo paras puhumaan kun en oo ite julkassu mtn uutta yli vuoteen mut...)
Kirjoitti: Röhkö - 24.01.2016 09:40:08
Janine on oma itsenäinen hahmonsa, ei mielestäni mikään miespuolinen Jim vaikka olisikin tämän sisko. Janine ei tarvitse Jimin rikollisliigaa ollakseen pahis. Spessussa Janine paljastuu "kammottavaksi morsiammeksi".
Jimin tuominen takaisin kuolleista olisi melkoinen antikliimaksi. Siksi olen kehittänyt mieluummin Janine-teorian.
Kirjoitti: Funtion - 24.01.2016 12:01:50
Ja samalla logiikalla myös Molly vois olla pahis, olihan sekin siinä asussa? Tietenkään Janine ei tarvitsisi Jimin rikollisjoukkoa avukseen mut ihmettelenpä silti hänen motiivejaan. Kolmoskaudella ei myöskään ollut mtn vihjeitä siihen suuntaan et Janine olis pahis; toisin kuin Maryn kohdalla kun Sherlock päätteli et se on valehtelija eli se salas jotain. Tosin en miellä Maryakaan pahikseksi, tarkotin tällä vaan sitä et sillon rikollistaustaa. Olisko Janine muka niin taitava peittelemään että se pystyis huijaamaan jopa Sherlockia?
Kirjoitti: Mustekehrääjä - 24.01.2016 12:07:02
No nyt mun on pakko tulla höpöttämään. Okei siis joo, kaanonissahan Jimillä on veli kyllä, se tiedetään jees. Mutta tää sarja on muutenkin ottanut jonkin verran erivapauksia, joten en nyt oikein usko tähän Janine-teoriaan, vaikka sitä itse pyörittelin kolmoskauden päätyttyä. En kuitenkaan koskaan ottanut sitä oikeasti tosissani, se oli enemmänkin vain lupaavaa ficcimateriaalia. Miksi en ottaisi siis sitä tosissaan? Koska ensinnäkin Yasmine, joka näyttelee Janinea, on puoliksi pakistanilainen. Joo siis joo se on myös irkku, mutta jos katsellaan hahmojen ja näyttelijöiden etnisiä taustoja, Janinen täytyisi korkeintaan olla Jimin puolisisko. En itse ole mitenkään sitä teoriaa vastaan, että Jim saisikin siskon eikä veljen, mutta en mieltäisi Janinea tähän.
Ja kuten sensi tuossa jo ennätti toteamaan, pidätkö sitten myös Mollya pahiksena? Koska muutoin perusteet tälle "pahikseudelle" alkaa olla aika hatarat.
Kirjoitti: Röhkö - 24.01.2016 12:15:10
Janinen ammatti taitaa nyt olla jokin muu kuin Magnussenin sihteeri, mutta onhan tässä sarjassa ennenkin muutettu vähän Doylen kaanonia.
Janine ei ole selkeä pahis kuten sensaatio sanoit enkä ole varma, onko hän edes sitä. Jimin sisar hän voi kuitenkin olla. Käsikirjoittajat ovat aiemminkin piilottaneet sarjaan pieniä vihjeitä tulevasta. Esim. Janinen sukunimeä ei näytetä lopputeksteissä.
Seuraavan vihjeen luin täältä (http://sherlockmeta.tumblr.com/post/79087590335/why-i-believe-janine-is-jim-moriartys-sister-and) eikä se ole oma päätelmäni:
Jim: "Miss me?"
= Miss Moriarty on tulossa!
Toi olis aika loistava sanojen homonymia! :D
//Eikä toi "Janine on Jimin sisko" ole mulle mikään päähänpinttymä, ehei ::) Olis vaan kerrankin kiva arvata jotain oikein!
Kirjoitti: Funtion - 24.01.2016 12:50:33
Occamin partaveitsen periaate; yksinkertaisin selitys on yleensä paras. Näin ollen musta järkevin selitys tähän kaikkeen on se, että Jim järjesti ton koko "Miss me?" -jutun vielä eläessään; siinä klipissä sen hiukset on yhtä lyhyet kuin vuonna 2010 siellä uima-altaalla ja se näyttää paljon nuoremmalta kuin nyt. En sano että se klippi olis pitänyt kuvata sillo vuonna 2010, mut ainakin se on maskeerattu näyttämään nuoremmalta kuin vuonna 2012. Toiseks, Jim osaa ohjelmoida, se on canonia. Sehän itse teki ne sovellukset joilla se murtautui pankkiin, vankilaan ja varasti kruununjalokivet. Vaikka sen sovelluksen pointtina saattoi olla vaan se, et sitä iconia klikkaamalla lähti tekstiviesti jollekin ("It's showtime!") niin silti se on tehnyt sen sovelluksen koska tietääkseni vastaavanlaisia ei ole olemassa. Lisäks me nähtiin TBB jaksossa miten Jim oli yhteydessä yhteen alaiseensa tietokoneen välityksellä; sen yhteyden oli pakko olla salattu ja sellainen että sitä ei voinut jäljittää takaisin häneen. Tähänkään ei ole olemassa mitään valmiita ohjelmia vaan Jim joutui tekemään nämä itse. Täten Jimin on täytynyt osata ohjelmointi, josta päästään tähän Miss Me? -viestiin; se hakkeroitiin kaikille kuvaruuduille Lontoossa. Se on myös ajastettu, tai sitten Jim oli ennen kuolemaansa käskenyt jotakuta näyttämään sen jonkinlaisessa tilanteessa. Ja tällä käskemisellä en tarkoita mitään kasvokkain tapaamista, koska Jimhän ei tällaista harrastanut, vaan viestiä, "kuiskausta"; hyvinhän Jim on voinut antaa jollekin alaiselleen tehtävän joka tapahtuu vasta vuosien päästä.
Kun Jim meni sinne katolle tapaamaan Sherlockia, se tiesi kuolevansa. Se oli siis varautunut siihen eli se oli järjestänyt kaiken elämässään kuntoon ennen sitä hetkeä. Mukaan lukien tän viestin. Totta kai se tuli ajatelleeks mitä Lontoolle, tai Sherlockille, kävis sen kuoleman jälkeen; Sherlock tuhoais sen rikollisverkon, mitään yhtä nerokkaita tapauksia ei enää tulis. Tämä siis sillä ehdolla, että Sherlock todella olis yhtä fiksu kuin Jim toivoi hänen olevan; mikäli näin ei olisi ollut, niin sitten Sherlock olis kuollut yhdessä Jimin kanssa ja mitään viestiä ei olis tarvittu.
Jim tiesi miten Sherlock tylsistyisi tuhottuaan hänen rikollisverkkonsa. Jim tiesi Sherlockin huumetaustasta (sehän oli Mycroftin kuulustelussa ja siellä sai tietää kaiken Sherlockin elämästä; ja vaikkei olisi saanutkaan, se olis kyllä löytänyt sen tiedon muualtakin, plus Jim on tiennyt Sherlockin olemassaolosta yli 20 vuotta eli se on saattanut seurata sen tekemisiä hyvinkin läheltä) ja siitä miksi Sherlock käyttää huumeita; tylsyyden lievittämiseen. Saatan sanoa tän seuraavan jutun shipperilasit päässä, mut ehkä Jim oli ajastanut sen viestinsä siihen hetkeen kun Sherlock on vajoamassa takaisin huumekoukkuun? Sherlockhan sanoi spessun lopussa ettei se enää tarvitse huumeita koska sillon nyt "the real thing" aka Jimin järjestämä rikos.
Musta olis tosi kivaa jos Janine olis kuvioissa vielä 4. kaudellakin, mut en halua siitä, tai kenestäkään muusta tän sarjan vähäisistä naishahmoista, Jimin siskoa tai muuta sukulaista. Mua nimittäin tympii se miten Jimiä kohdellaan tässä fandomissa argumentin "se on pahis!!!" nojalla, enkä halua ees kuvitella miten naispuolista Moriartya kohdeltais.
Kirjoitti: Röhkö - 24.01.2016 14:19:47
Janinen motiiveja neloskaudelle en ole edes miettinyt pidemmälle. Joku sponsori sillä enivei on, ja haluan yllättyä.
Kirjoitti: Unohtumaton - 12.12.2016 18:02:55
SEURAAVASSA SPOILIA!
En ehkä vaan kestä tätä odotusta kun pitää vielä muutaman viikon ajan kieriskellä tuon "I love you" -kohtauksen kanssa että tietää kontekstin. Onkohan mind palacea, vai mitä ihmettä? Spekulaatiot on kovat, yksi teoria taisi olla että Sherlock joutuu ampumaan jomman kumman yms. mutta mene ja tiedä. Oon vaan ihan täpinöissäni!! On muuten ihanaa että saadaan taas kolme jaksoa pitkästä aikaa.
Kirjoitti: Vlad - 12.12.2016 18:55:57
MAHDOLLISTA SPOILIA
Toi "I love you" kohta kutkuttaa täälläkin. Kovasti sitä haluais jo nähdä, mihin se liittyy, koska tälläsenään mä en oikein saa tuosta mitään irti. Mä en oo perehtynyt mihkään teorioihin, koska tää pääs yllättään mut tosi isosti, kun en oo ollut fandomissa kolmoskauden jälkeen juurikaan. Toi toki vois olla ihan mahdollista, että Sherlock joutuis ampumaan jomman kumman ja sen takia sanois sen "I love you". Jotenkin tosta trailerista tulee itelle sellanen fiilis, että Sherlock on jotenkin pulassa tai joutuu kohtaamaan uuden kauden aikana varsin synkkiä asioita tai omat pelkonsa tai tekemään jotain, mitä ei tahtoisi. Kutkuttavalta toi uus kausi kyllä vaikuttaa näin trailerin perusteella. Jotenkin jäi trailerista tavanomaista synkempi vaikutelma, mutta jännityksellä odotan kyllä, mitä seuraavaks tapahtuu.
Kirjoitti: lurikko - 12.12.2016 22:20:15
Mä oon jo vähän psyykannut itseäni tässä joulun alla odottelemaan uutta kautta, ja tuo pari iltaa sitten julkaistu toinen neloskauden traileri kyllä vei psyykkauksen ihan uudelle tasolle! Nyt enemmänkin yritän pitää jäitä hatussa etten ois hirveän pettynyt jos romanttiset fiilikset Sherlockin ja Johnin välillä eivät etenekään uudella kaudella. Katsoin koko tv-sarjan ekaa kertaa vuosi sitten ja silloin aika pitkään kuvittelin katselevani ihan tarkoituksella käsikirjoitettua slowburnia Johnin ja Sherlockin välille, ja petyin katkerasti kun sitten kolmoskauden jälkeen mitään konkreettista ei ollut vieläkään tapahtunut. Nyt olen selaillut tumblr:n Johnlock-tagia ja siellä osa porukkaa tuntuu olevan ihan varma että pian tulee rakkaudentunnustuksia ja pussailuja, ja huomaan itsekin olevani toiveikas, ja.... sitten tuo traileri! Tiedän ettei se ole luultavasti sitä mitä toivon että se ois mutta silti! Huh huh. Ainakin on odotettavaa elämässä, kun tulee joululoma ja sitten vielä Sherlockin uusi kausi :D
Ilman trailerin spoilausta: olen siis fiiliksissä uudesta kaudesta ja odotan malttamattomana ja yritän samalla pistää vähän jäitä Johnlock-hattuuni.
Kirjoitti: Arte - 17.12.2016 16:28:35
Pitipä käydä katsomassa nuo trailerit viimein, kun satuin vilkaisemaan näitä viestejä ja näin tuon "I love you"-viittauksen. Itsehän olen vakuuttunut siitä, että sarjassa ei tule koskaan tapahtumaan mitään oikeaa romanttista Johnin ja Sherlockin välillä, koska niin maailma vain toimii. Nuoria naisia koukutetaan ohjelmaan kaikilla näillä miljoonilla paritus-viittauksilla, mutta niitä ei koskaan lunasteta. Tälle ilmiölle oli olemassa joku termikin, joka viittaisi nimenomaan Johnlockiin samoin kuin SPN:ssa olevaan Destieliin... Tympeää. ): Odotan toki silti innolla, mihin tuo "I love you"-viittaus liittyy! Voisin kuvitella, että Sherlock sanoisi sen kummalle tahansa, mutta sillä ei varsinaisesti olisi mitään merkitystä tai sitten se olisi joku huiputusjuttu taas.
Itsekin alan odottaa uutta kautta! Kivaa saada taas lisää Sherlockia, koska Sherlock itsessään on jo niin mielenkiintoinen. Pitänee melkein katsoa joululomalla kolmoskausi uudelleen samoin kuin sen jälkeen tullut välijakso!
Kirjoitti: lurikko - 18.12.2016 01:14:10
Minäkin olen kyllä kohtuullisen skeptinen mahdollisten Johnlock-käänteiden suhteen vaikka toivonkin niitä kovasti. Toisaalta olen myös jo etukäteen jokseenkin turhautunut siihen ajatukseen, että edelleen rivien välistä vois lukea tiivistä slowburnia ja että edelleen muut tyypit erehtyisivät luulemaan Johnia ja Sherlockia pariskunnaksi, ja siitä huolimatta edelleenkään mitään ei oikeasti tapahtuisi. Maryn ja lapsen takia tarvittaisiin aika dramaattisia juonenkäänteitä, jotta ihan oikeasti jotain romanttista tapahtuisi, ja en oikein jaksa uskoa että tällaisessa ison luokan tv-sarjassa lähdettäisiin siihen - ja olen turhautunut siihen, että jo etukäteen on sellainen olo, että "no ei varmasti suuren yleisön tv-sarjassa voi tulla selkeästi ilmi, ettei päähenkilö olekaan hetero". Sherlockissa Sherlockin ja Johnin mahdollisella suhteella ja myös Sherlockin seksuaalisuudella on kuitenkin leikitelty niin paljon, että tuon queerbaiting -termin hengessä olen kyllä pettynyt siihen, jos homoseksuaalisuus jää tulkinnanvaraiseksi jutuksi ja vitsiksi.
Mutta kaikesta pessimistisyydestä ja jo etukäteen turhautumisesta huolimatta vähän kyllä jännittää, ja ihan hitusen olen myös toiveikas. Että jos olisi joku looginen tapa kirjoittaa Mary ja skidi vähän niin kuin ulos ja Sherlock ja John onnellisesti yhteen. Tai edes se molemminpuolinen romanttinen kiinnostus esiin vaikka loppu ei oiskaan onnellinen. Tai edes Sherlockin romanttinen kiinnostus Johniin tulisi esiin selkeästi ja ilman väärinymmärryksen mahdollisuutta. Joku kysyisi, että eikö ole mahtavaa että kaksi miestä ovat niin läheisiä ja hyviä ystäviä, mutta voivathan he ja niin ovatkin monessa populaarikulttuurin tuotteessa, ja sen sijaan näyttää siltä että he eivät voi rakastaa toisiaan romanttisessa mielessä, vaan muusta kuin heteroseksuaalisuudesta pitää tehdä vitsi.
Hmmm. Yleisesti ottaen en juurikaan ota stressiä siitä, osuuko mun shippauksen kohteet ja canonin tapahtumat yhteen, canonin puutteet on mainio syy kirjoittaa fanfictionia ja niin edelleen. Mutta Sherlockin osalta kyllä edelleen vähän haaveilen että jos kuitenkin mun Johnlock-fiilikset saisivat sarjasta vastakaikua.
Kirjoitti: Sarveiskalvo - 02.01.2017 22:59:33
Spoilaa neljännen kauden ensimmäistä jaksoa!
No olipahan aloitus. :o Jakson alku oli kevyempi kuin odotin, kun heti ei lähdettykään mihinkään päättömään Moriarty-jahtiin tms. Sinällään hauskaa, koska kevyemmät hetket tekee sarjasta mukavampaa seurattavaa ja väliin saadaan viljeltyä niitä huumorikohtiakin. Sherlock ja vauva ja Sherlock ja koira, aww! Ja kukka Johnin korvan takana. :D <3
Olin jakson puolivälissä jo vähän turhautunut, kun koko juttu koski niin paljon vain Marya. Ko. nainen on hieno hahmo ja sinällään pidän siitä, mutta sarjan suhteen mua kiinnostaa enemmän itse Sherlock, Sherlockin ja Johnin välinen vuorovaikutus ja ne murhamysteerit. Maryn menneisyydestä oli kyllä kiva saada tietää vähän enemmän, mutta tuskailin jo sitä, että koko jakso on yhtä Maryn seuraamista ja pelastamista. Mä en ole tutustunut alkuperäisiin Sherlockeihin oikeastaan yhtään, joten en tiedä miten Marylle niissä käy, mutta olin kyllä yllättynyt sen kuolemasta. Luulin sen olevan sellainen kuolematon hahmo, mutta toisin kävi. Sinällään kuolintapa oli mun mielestä todella marymäinen samoin kuin etukäteen nauhoitettu viesti Sherlockille.
John-parka ja Sherlock-parka. :( Oon hirmu suruissani Johnin reaktiosta Sherlockia kohtaan, vaikka se toisaalta ihan ymmärrettävä onkin. Ei auta kuin elää siinä uskossa, että seuraavissa jaksoissa John hyväksyy Sherlockin takaisin elämäänsä.
Sinällään mun mielestä oli mielenkiintoista, ettei Sherlockin huumeiden käyttöä nostettu alun "olet pilvessä"-kommenttien lisäksi. Jouluspessujakson suurin paljastus kun tuntui olevan ne aineet ja John oli siinä niistä niin järkyttynyt, mutta nyt niistä ei sanottu oikeastaan mitään. Eipä sillä, mä en tohon sarjaan kaipaakaan erityisesti mitään huumevalistusta, mutta luulin, että niistä olisi jossain kohti puhuttu.
Kirjoitti: Kaira - 03.01.2017 14:13:43
Siis... apua mikä ensimmäinen jakso! Hassua, olen lukenut viimeaikoina jonkin verran johnlockia ja toivoin ilkeästi koko jakson ajan, että Mary jotenkin häipyisi kuvioista - ja siinä vaiheessa, kun Sherlock löysi sen muistitikun ja Mary pakeni ajattelin, että toivottavasti se ei tule ikinä takaisin. Kuitenkin tirautin muutaman järkyttyneen kyynelen kun se sitten oikeasti kuoli. Tietenkin minulla on omat vakaat mielipiteeni siitä, miten Sherlock pystyisi parhaiten toteuttamaan Maryn hänelle antamaa tehtäväänsä ;)
Jotenkin omalla tavallaan karun kyseisestä jaksosta teki se, että Martin Freeman ja se Maryn näyttelijä (olen huono nimissä) oli tainneet erota ennen kuvauksia, ja sitten niiden piti ensin näytellä yhdessä uusia vanhempia ja sitten vielä tavallaan erota sarjassakin.
Toisin kuin Sarveiskalvo, mä taas vähän ihmettelin Johnin reaktiota. Ensinnäkin jos minun rakas nyt kuolisi käsivarsilleni, itkisin niin loputtomasti, etten ehtisi edes miettiä kenelle kannan kaunaa ja miksi. Minusta oli vähän hassua, että Johnin aviopuoliso juuri heitti veivinsä ja ensimmäisenä miehen ajatuksissa on se, että Sherlock vähän mokasi. Kyyneleettömyys tuntui myös vähän hassulta. Kai se oli sen tason raivoa ja surua ja järkytystä, ettei jotkut voi enää siinä itkeä. Mutta joka tapauksessa, en suoraansanottuna kunnolla edes ymmärrä miksi John on niin kamalan vihainen nyt Sherlockille. Todellako siksi, että Sherlock lupasi suojella heitä ja sitten Mary kuoli? Eihän kukaan nyt voi sellaista lupausta pitää sataprosenttisen varmasti, se on minusta ennemminkin sellainen lupaan tehdä kaikkeni teidän puolestanne -juttu. Ja päätös hypätä luodin eteen oli Maryn oma, miten Sherlock olisi voinut suojella häntä sellaisesta? Johnhan ei tainnut nähdä tilannetta, mutta kai joku hänelle kertoi, miten se oikeasti meni? Aaaaargh so many questions! :D
Joka tapauksessa tietenkin haluan, että pojat nyt kiireenvilkkaa paikkaavat välinsä, tunnustavat tunteensa toisilleen ja kasvattavat Rosiesta kunnon ihmisen yhteistuumin. Voi miksi seuraavaa jaksoa pitää odottaa?
Ai niin, mua kiinnostaa, että pettikö John sitten todella Marya sen värikkään naisen kanssa? Vai johtuivatko ne tunnontuskat viestittelystä ja, hmm, ajatuksista? Mitä luulette?
Kirjoitti: Vlad - 03.01.2017 15:08:15
Jotenkin jakson alku meni pitkälti kikattelemiseen, koska pojat on niin höpöjä ♥ Kyllähän se siitä sitten aika nopeesti lähti eteneen ja vakavoituunkin.
Musta oli mielenkiintosta saada tietää lisää AGRA:sta ja Marysta. Välillä kyllä tuli kivoja "heeetkonen?" fiiliksiä, kun olinkin yhtäkkiä ihan kujalla. Ihan hyvä alku uudelle kaudelle musta, vaikka toki tää tuntui lähinnä vaan herättävän enemmän kysymyksiä kuin vastaavan niihin.
Toi John-juttu ja Maryn kuolema on musta ihan looginen (siis Johnin reaktio), koska ainakin itse olen sellanen persoona, että jos joku mulle läheinen kuolee, niin mä olen sokissa siitä enkä itke pitkään aikaan. Myös omasta kokemuksesta voin sanoa, että viha on aika luonnollinen reaktio siinä (nimim. olin vihainen vähän kaikille, kun sain kuulla läheisen kuolemasta ja selvisi, että muut oli tienneet siitä aikaisemmin - ja olin vihainen hyvin pitkään). Toki mä toivon, että Sherlock ja John saa asiat kasaan ja kuntoon seuraavissa jaksoissa, koska Sherlockin ja Johnin vuorovaikutus on jo normaalistikin niin hirmu herkullista, että sitä olis sääli jättää väliin.
Kirjoitti: lurikko - 03.01.2017 19:06:34
Jokohan nyt kykenisin ilmaisemaan uutta jaksoa koskevia ajatuksiani... :D Jotenkin tuossa jaksossa oli paljon sellaista mistä en pitänyt ja kuitenkin olen ihan fiiliksissä. Sherlockin ja Johnin kommunikaatiota oli mielestäni jotenkin aika vähän, tai oisin kaivannut enemmän sitä, tai ehkä Maryn läsnäolo vain sekoitti pakkaa. Johnin perhe-elämä ja vauvajutut eivät myöskään oikein kiinnostaneet, ja se Johnin mahdollinen pettämiskuvio oli jotenkin superärsyttävä, se tuntui mun mielestä vähän päälleliimatulta ja myös siltä, että siinä olisi vaan yritetty pönkittää Johnin maskuliinisuutta ja heteroseksuaalisuutta sellaisella kliseisellä "mies ei voi vastustaa nätin naisen kiinnostuksenosoituksia varsinkin kun kotona on pieni vauva ja väsynyt vaimo". Mutta olen kyllä aika luottavainen sen suhteen, että pettämiskuvio oli vaan tekstareiden lähettelyä. Jotenkin en jaksa uskoa että tässä sarjassa olisi niin ärsyttävä ja lattea juonikuvio ja sitten se tosiaan ois just sitä miltä ensisilmäyksellä näyttääkin toisin kuin useimmat muut sarjan juonikuviot :D
Parasta tässä ekassa jaksossa oli mun mielestä loppu, tai oikeastaan sen avaamat mahdollisuudet. Tykkäsin Marysta hahmona kovasti enkä odottanut kuolemaa, mutta kyllä mun suurimmat toiveet tälle sarjalle liittyy Johnin ja Sherlockin (myös romanttisiin) tuntemuksiin toisiaan kohtaa. Tykkäsin Maryn kuoleman yllättävyydestä ja synkkyydestä ja erityisesti tykkään siitä, miten nyt jotenkin koko pakka on sekaisin ja tuntuu että tarina voi lähteä tästä vaikka mihin uuteen suuntaan.
Mä hämmästelin koko jakson ajan hieman tuota Sherlockin "vannoin suojelevani teitä kolmea" -toistelua, ehkä olin jotenkin missannut sen viime kaudella tai ehkä se vaan oli jotenkin hiukkasen imelä ja mahtipontinen juttu makuuni. Sinällään kuitenkin pidän Johnin suuttumusta aika ymmärrettävänä ja loogisena reaktiona. Kuvittelisin että John olettaa, että Sherlock toimi jollain tapaa uhkarohkeasti eikä ottanut omaa tai muiden turvallisuutta riittävästi huomioon - mikä tavallaan on kyllä ihan totta, ja myös hyvin sherlockmaista, ja myös aika hyvä arvaus Johnilta, joka tuli paikalle liian myöhään tietääkseen mitä oikeasti on tapahtunut. Sherlock mielestäni ärsytti kyllä akvaariokohtauksessa Viviania tahallaan, tai sanotaanko että tilanteen ois voinut hoitaa huomattavasti smoothimmin ja ehkäpä silloin ketään ei olisi ammuttu.
Mutta tykkään kyllä tavallaan tosi paljon myös siitä, että John ja Sherlock ovat riidoissa - ikinä aiemmin ei varmaan olla jääty jaksojen välissä näin pahaan riitatilanteeseen? Ihanan synkkää ja sydäntäsärkevää ja toivon ja oletan että ensi jaksossa on nyt pakko olla pitkälti kyse Johnin ja Sherlockin väleistä, koska niissä väleissä on tällä hetkellä niin paljon korjattavaa!
Kirjoitti: Unohtumaton - 03.01.2017 22:07:40
Tätä sarjaa on aina pakko analysoida vähän syvemmin, koska sieltä löytyy niin paljon kaikkea kivaa. Ensinnäkin tästä jaksosta jäi sellaiset "jotain on vähän pielessä/ei tunnu oikelta" vibat ja uskon sen olleen tarkoituksellista. Aivan kun kerrontaan ei olisi voinut luottaa tai ainakin asioissa on enemmän puolia kuin mitä ensikatsomisella tajuaakaan. Johan Mycroft alussa totesi, että he pystyvät muokkaamaan mitä tahansa filmiä/kuvaa/yms halutunlaiseksi, ja se voisi jo ohjata katsojan alitajuntaista ajattelua siihen suuntaan, että jaksossa itsessään kaikki ei ole sitä miltä näyttää.
Yksi on tosiaan tuo Johnin "pettäminen" - onko sekään lopulta sitä miltä näyttää? Bussipysäkillä, jolla nainen istui kun he kohtasivat oletettavasti toisen kerran on myös mainos, jossa komeilee uuden pahiksen naama (Culverton, ja siitä erottaa yksittäisiä sanoje, kuten "he's back", "business", ja "it's murder"). Onko nainen oikeasti töissä tälle uudelle pahikselle ja yrittää aiheuttaa Johnille harmia? Paljon on spekuloitu että John on hengenvaarassa tulevissa jaksoissa.
Onko Mary lopulta kuollut? Harvinaisen pitkään se jaksoi siinä sinnitellä, vaikka Sherlockilta meni tasan kolme sekuntia ennen kuin taju meni silloin kun Mary ampui häntä. Lopun videon perusteella Mary on pahismainen, koska lopputekstien jälkeen tuli se vika lause "go to hell, sherlock". Ehkä Vivian ja Mary olivat suunnitelleet jotain yhdessä tai ainakin olivat samassa juonessa. Auttoiko Vivian todellisuudessa Maryn pakoon Georgiasta? Koko jakson ajan "miss me?" lausahdukset yhdistyivät Maryyn joten Mary/Moriarty -yhteys on edelleen olemassa jollain tasolla.
Turha sanoakaan että odotan innolla seuraavaa kahta jaksoa, joissa selviää (toivottavasti!) niin monta asiaa ja ongelmaa. Joka tapauksessa oon aika vakuuttunut, että kaikki ei todellakaan ole sitä mieltä näyttää tällä hetkellä, vaan meidät heitetään uusissa jaksoissa taas uusille urille. Tumblrissa on aina teräviä analyysejä näistä jaksoista, joten kannattaa siellä käydä vilkuileen keskustelua!
Kirjoitti: Rutto - 04.01.2017 00:40:13
Musta tää eka jakso oli vähän tylsä. Oli vauvaa ja Kuoleman välttelytarinaa ja asiakkaita ja seikkailua pitkin itää ja Lähi-Itää, mutta jotain tuntui jäävän puuttumaan. Olisin ehkä kaivannut sitä, että tämä uusi päävihollinen olisi esitelty, tai että Moriartya olisi edes jotenkin vähän enemmän käsitelty. Koko tämä John tekstailee oranssitukkaiselle naiselle ja tuntee siksi syyllisyyttä kun vaimo kuolee -kuvio oli musta myös jotenkin tosi päälleliimatun ja huteran oloinen. :P
Viime kausi ja tämän kauden trailerit ovat musta aika lailla antaneet osviittaa, että sitä alkuaikojen rikos per jakso -kaavaa ei enää noudateta, vaan tarkoitus on koheltaa paikasta toiseen... mutta todella toivon että edes se kohellus on jatkossa kivempaa katsoa.
Sinällään mun mielestä oli mielenkiintoista, ettei Sherlockin huumeiden käyttöä nostettu alun "olet pilvessä"-kommenttien lisäksi. Jouluspessujakson suurin paljastus kun tuntui olevan ne aineet ja John oli siinä niistä niin järkyttynyt, mutta nyt niistä ei sanottu oikeastaan mitään. Eipä sillä, mä en tohon sarjaan kaipaakaan erityisesti mitään huumevalistusta, mutta luulin, että niistä olisi jossain kohti puhuttu.Kyllähän John on tiennyt Sherlockin huumeiden käytöstä jo aiemminkin? Esim. Irene Adler -jaksossa kun Sherlock luulee, että Adler on kuollut, rouva Hudson ja John etsivät asunnosta huumeita Mycrocftin käskystä. Ja kolmoskaudella samaten John hakee Sherlockin sieltä huumeluolasta... Mun mielestä Sherlock sanoi jossain kohtaa jaksoa, ettei käytä huumeita silloin kun sillä on tapaus. Mikä ei kyllä tähän mennessä ole pitänyt paikkansa, mutta ilmeisesti John ei ole huolissaan. Kaiken kaikkiaan koko huumejuttu on musta vähän hassu, koska se pomppaa esiin niin omituisissa kohdissa ja harvakseltaan.
Kirjoitti: flawless - 04.01.2017 12:53:19
Spoiler: näytä
Kirjoitti: Saphira - 04.01.2017 22:21:38
Ite oon tosi epäluuloinen jakson suhteen, se ei voi olla täysin totta. Olen viettänyt liikaakin aikaa tumblrissa vertaillen muiden havaintoja omiini ja siten vakuuttunut että tässä ei ollut kaikki mitä tapahtui tai tapahtumia on muutettu.
Jaksossa oli nimittäin niin paljon omituisia juttuja (pääkallomaalauksen ihme hohto ja sen lisääntyminen, Johnin blogisivu olikin vain kuvatiedosto, jossa puhuttiin jo vauva-arjesta vaikka vauva ei ollut syntynytkään, bussinaisen ja Johnin juttu, peilit, vesi, sinisyys, toisto, kauppias ja kuolema -tarina, mitähän vielä...) ja kun tiedetään, miten tarkkoja tuottajat ovat yksityiskohtien suhteen, niin jotain tässä täytyy olla pintaa syvemmällä.
Yksi mielestäni hyvä teoria on esimerkiksi se, että Sherlock on muokannut jonkin verran jakson sisältöä omiin tarkoitusperiinsä sopivammaksi.
No, sitten itse jakson tapahtumiin. Ensimmäisellä katselulerralla olin aluksi aivan innoissani, kunnes olotila vaihtui erittäin hämmentyneeseen. Jakso oli jotenkin kiireisen tuntuinen ja sekava, mutta jo toisen katselukerran jälkeen juoni tuntui selkeämmältä. Mutta kolmannenkin kerran jälkeen jotkin asiat (tai aika pirun moni) tuntuu oudolta, esim. se koko koirakohtaus (mistä se koira ties mitä jäljitetään?). Voi tosin johtua siitä,että ei muista kaikkia juttuja.
Sherlockin twiittaaminen on vähän erikoista (eikös twitterissä pitänyt olla BBC:n Sherlock Holmesilla oma tili ja livetwiittejä piti tulla mutta en oo kyllä huomannu :/ ). Johnin ja Sherlockin hiukset häiritsee jatkuvasti, en vain mahda sille mitään xD
Sherlock on muuttunut inhimillisemmäksi, mikä on mielestäni useimmiten hyvä asia mutta kaipaan myös sitä vanhaa Sherlockia. Ja rakastin Mycroftin ja Sherlockin kinastelua puhelimesta :D Mycroft oli muutenkin mahtava.
Sherlockin ja Johnin yhteisten kohtauksien vähyys harmittaa aika paljon. Oli siellä näin Johnlock-shippaajalle pari hyvää kohtausta: Marokkossa Ajayn saavuttua Sherlock kääntää pöydän kyljelleen Johnin suojaksi sekä koirakohtauksessa Sherlock kertoo pitävänsä Johnista. Mutta totuttuun verrattuna todella vähän.
Jakso keskittyi todella paljon Maryyn, mutta ehkä syynä oli hänen kuolemansa ja tarinan saattaminen päätökseen. Tiesin Maryn kuolemasta kirjoissa, joten odotin aika lailla ensi hetkistä alkaen, mikä kohtaus voisi johtaa hänen kuolemaansa. En oikein pitänyt siitä, miten Mary osallistui niin paljon tapauksien selvittämiseen. Toki ymmärrän sen hyvin, mutta se on kuitenkin Sherlockin ja Johnin juttu.
Lestradea oli ihana nähdä. Samoin sitä toista poliisityyppiä, joka esiintyi SiB-jaksossa, koska rakastan vanhojen hahmojen näkemistä. Donovania ei ainakaan nähdä tällä kaudella, mikä on harmi. Andersonista en tiedä. Luultavasti ei :(
En halua uskoa, että John tekstaili sen bussissa näkemänsä naisen kanssa. En todellakaan hyväksy sitä. Siihen naiseen saattaa liittyä jotain... Culverton Smith muuten näkyi siinä bussipysäkin mainoksessa.
Maryn tausta oli ihan mielenkiintoinen, mutta mielestäni tarpeeton ellei tulevissa jaksoissa siihen pureuduta vielä.
Kokonaisuudessaan aika sekavahko ja erilainen Sherlock-jakso kuin mihin on totuttu. En viitsi spekuloida enempää, etten spoilaa ketään, joka ei ole nähnyt setlock- tai muita kuvia tai muita tietoja, joita on kerrottu. Uskon, että seuraavat kaksi jaksoa ovat paljon parempia kuin tämä ensimmäinen, jota pidän huonoimpana tähän asti ilmestyneistä. TST tuntui ainakin minusta vahvistavan Johnlockin, toivon todella paljon että siihen päästään käsiksi jo ensi jaksossa.
Mitä mieltä olette Sherrinfordista? Uskotteko hänen olevan yksi veljistä vai onko Sherrinford jotain aivan muuta, kenties ei edes ihminen? Itse en haluaisi että Holmesin veljeksiä on enemmän kuin kaksi :/
//Sori, huomasin vasta viestin lähettämisen jälkeen, että täällähän on vielä kokonainen sivu lisää viestejä jaksosta joten suokaa anteeksi jos toistan liikaa jo sanottuja asioita :"D
Kirjoitti: lurikko - 09.01.2017 22:29:08
Huh huh, olipa jännä jakso! Mä tykkäsin tästä kakkosjaksosta oikeastaan todella paljon ja huomattavasti enemmän kuin ykkösestä, vaikka ykkönenkin oli ihan jees. Olin lukenut sen verran villinpuoleisia spekulaatioita ykkösjakson outoudesta, että olin ihan pettynyt siihen, että ykkösjakso vaikutti olevan "totta" aika sellaisenaan - mitä nyt Johnin pettämiskuvio onneksi oli pelkkää tekstailua, mikä ei tullut yllätyksenä mutta oli silti tavallaan helpotus. Mary myös vaikuttaisi sittenkin olevan hyvis, vaikka ykkösjakson vihoviimeinen pätkä asetti sen vähän kyseenalaiseksi. Sinällään hiukan tylsä ratkaisu, mutta toisaalta tykkään Marysta ja olisikin ollut aika dramaattista tehdä hänestä pahis.
Mutta siis, tykkäsin tosi paljon kakkosjakson synkkyydestä ja surullisuudesta ja Johnin ja Sherlockin välirikon mehukkuudesta, varsinkin kun välit sitten aika lailla korjaantuivat jakson lopussa. Ykkösjaksoon verrattuna tässä kakkosjaksossa oli myös mielestäni jotenkin vähemmän kohellusta ja erilaisia juttuja ja kokonaisuus oli minusta tasapainoisempi.
Vähän kyllä pidätän henkeä sen suhteen, voisiko Sherlockin ja Johnin välillä tapahtua vielä jotain romanttista, eli aika Johnlock-silmälasien läpi olen kyllä nyt katsonut näitä uusia jaksoja :D Tässä uusimmassa jaksossa yksi tylsimmistä jutuista oli Irenen tekstari ja Johnin reaktio siihen, olen itse niin Johnlock-fiiliksissä että kaikki tuollaiset hetero-oletuskommentit tuntuvat tosi ärsyttäviltä ja päälleliimatuilta. Vähän hirvittää surettaa myös se että jos ensi jakso jää viimeiseksi mutta toivottavasti ois huikean hyvä jakso tulossa!
Kirjoitti: Röhkö - 10.01.2017 07:13:51
Mitäs tykkäsitte neloskauden kakkosjaksosta?
Minä tykkäsin myös paljon enemmän kuin ykkösestä!
Itse taas tykkäsin Irenen tekstarista ja toivoisin, että Pulver tulisi takaisin. Scandal in Belgravia oli muutenkin mielestäni yksi parhaista jaksoista - ei pelkästään Irenen takia, vaan myös juonen ja temmon vuoksi.
Tässä eilisessä jaksossa oli vähän samaa henkeä. Minä itseasiassa sanoin jo ennen alkutekstejä, että tuo terapeutti on liian kiinnostunut Sherlockista eikä Johnista niinkään.
Hajosin pahasti muutamassa kohdassa ja fanitin Sherlock turkoosia paitaa.
Kirjoitti: Crys - 10.01.2017 15:11:12
Kakkosjakson alku oli mun mielestä vähän sekava ja koko se juttu että Sherlock osas ennustaa kaks viikkoa aikasemmin mitä tulee just tapahtumaan oli ehkä vähän pitkälle venytettyä. Että sen suhteen ykkösjakso oli ehkä vähän rationaalisempi. Aloin tykkäämään kakkosjaksosta loppuvaiheissa enemmän kun ykkösestä, vaikka ykkösessä oli kyllä kiva saada selville Maryn taustaa. Kakkojaksossa oli kyllä mun mielestä paljon kiinnostavampi juoni, vaikka se tosiaan oli mulle pitkän aikaa vähän epäselvä siinä alussa.
Mutta isot pisteet kirjottajille rouva Hudsonista!! Eiköhän me kaikki voida myöntää että rouva Hudson oli yks jakson parhaimmista paloista! En osannu yhtään odottaa, että se kaahailee urheiluautolla tuhatta ja sataa Sherlock takakontissa XD
Mutta hei tärkeimpään asiaan mitä kakkosjaksossa tapahtui: NE HALAS!!!! olin siinä vaiheessa ihan kiljumassa mun koiralle joka sattu istumaan vieressä että kato ne halaa :D No eihän se koira mitään tajunnut mutta kuiteski. Itse irvistelin sille että John hoputti Sherlockia tekstaamaan Irenelle, koska no ei oo suuri salaisuus että shippaan Johnlockia ja se vaikutti jotenki vähän pakotetulta heteronormatiivisuuden syöttämiseltä.
Yks juttu mikä on neloskaudessa harmittanut että on näytetty niin vähän Lestradea ja Mollya. Mutta onneksi tosiaan rouva Hudsonia nähtiin kakkosessa enemmän :)
Jännään kohtaan kakkosjakso loppu sitten. Vähän kyllä harmittaa jos Eurus nyt paljastuukin kaiken Moriarty-jutun taakse koska olin odotellut kovasti että Moriarya nähtäis neloskaudella. Tai mulla on kyllä joku muistikuva että Andrew Scott ois listattu esiintymään neloskaudella, mutta en oo ihan varma. Tumblrissa olen lueskellut paljon teorioita Euruksesta ja siellä yleinen teoria on, että Eurus olis tappanut Readbeardin ja sen takia se on lähetetty jonnekin laitokseen. No se selviää sitten ens viikolla.
Onko muuten kenelläkään tietoa onko tulossa vielä viides kausi Sherlockia?
Kirjoitti: Unohtumaton - 10.01.2017 16:13:11
Lainaus
Vähän kyllä pidätän henkeä sen suhteen, voisiko Sherlockin ja Johnin välillä tapahtua vielä jotain romanttista, eli aika Johnlock-silmälasien läpi olen kyllä nyt katsonut näitä uusia jaksoja :D Tässä uusimmassa jaksossa yksi tylsimmistä jutuista oli Irenen tekstari ja Johnin reaktio siihen, olen itse niin Johnlock-fiiliksissä että kaikki tuollaiset hetero-oletuskommentit tuntuvat tosi ärsyttäviltä ja päälleliimatuilta. Vähän hirvittää surettaa myös se että jos ensi jakso jää viimeiseksi mutta toivottavasti ois huikean hyvä jakso tulossa!
Mää oon kyllä ihan vielä vakaassa uskossa ja toivossa, että vikassa jaksossa tapahtuu! Koska käytännössähän John puhui koko ajan itsestään ja itselleen, koska Mary joka jaksossa nähtiin oli täysin Johnin omasta päästä luotu. Eli keskustelu jonka John lopussa "Maryn" kanssa kävi, olisi ihan yhtä hyvin voitu puhua Sherlockille ja lopussa Maryhan ikään kuin väistyy sivuun ja jäljelle jäävät vain John ja Sherlock. Sitten taas tekijät ovat kuitenkin sanoneet, että sarja tulee aina keskittymään Johniin ja Sherlockiin, vaikka välistä tasapaino järkkyy. Molempien elämää täydentäisivät romanttiset suhteet. Jäljelle ei oikeastaan enää jää kuin sellaisen kehittyminen heidän välilleen.
Apua en kestä sitä intiimiä halausta. Siis jumankeikka mikä lataus. Okei en edes häpeä myöntää, että Johnlock-lasit ovat suuret kuin mitkä, mutta jeesus. Lisää tätä kiitos. Seuraava jakso taitaa olla aikamoinen vuoristorata sekin.
Olipa muuten mielenkiintoinen käänne, kun Mycroft päätyi sen Smallwoodin naisen kanssa heilastelemaan. Lisäksi Sherlockin reittivalinta kaupungilla niin että kartassa lukee "fuck off" oli jakson hauskimpia. Rouva Hudson oli huikee!
Lainaus
Onko muuten kenelläkään tietoa onko tulossa vielä viides kausi Sherlockia?
Mitään ei ole vielä vahvistettu, mutta tekijät ovat ainakin kumonneet huhut, että tämä kausi olisi varmasti viimeinen. Eli kyllä vitoskauden mahdollisuus on olemassa. :D
Kirjoitti: Saphira - 10.01.2017 16:53:12
Minäkin pidin tästä jaksosta huomattavasti enemmän kuin ensimmäisestä, mutta olin myös vähän pettynyt siihen että eka jakso vaikuttaisi olevan totta ja outouksia ei käsitelty. Kuitenkin Twitterissä Moriartyn tilillä (contact_JM) luki näin: "blue hides behind a mirror. blue is a liar" TST oli täynnä peilejä ja erittäin sininen... Lisäksi tuolla tilillä oli muun muassa maininta Johnista kaivossa kuten trailerissa.
//tili ei olekaan ilmeisesti aito *facepalm*
Mrs. Hudson oli mahtava! Ajaa vain autolla selkeästi yli nopeusrajoitusten ja jutellen samalla maan hallinnon kanssa, minkä jälkeen alkaa tyynen viileästi siivoamaan terapeutin luona (ainakin miusta se näytti siltä). Rakastin joka kohtausta.
Minua ei Irene Adlerin mukaan tuominen haitannut, koska se sai Johnin ja Sherlockin vihdoin puhumaan. Sherlockille Irene on vain juttuseuraa. Minuu huvitti, kun John yritti saada Sherlockia ottamaan Ireneen yhteyttä, kun John on se jonka seuraa Sherlock kaipaa.
Ja Sherlock melkein tunnusti Johnille juuri ennen kuin John kertoi pettäneensä Marya (jos sitä nyt pettämiseksi voi oikeastaan kutsua)!! Ja se halaus!!! <3 no joo, myös ystävät voivat halata noin. Mutta kun kyseessä ovat nämä kaksi pöllöä...
Tänään kymmeneltä Suomen aikaa on jokin livetapahtuma http://www.bbc.co.uk/events/efwwhn/live/c36g9r Aikooko kukaan seurailla? :) Itse aion ehdottomasti.
En ollut alun perinkään innostunut kolmannesta Holmes-sisaruksesta, mutta mitä jos sisaruksia onkin neljä? Tumblrissa tätä on perusteltu sillä, ettei tiedetä kuka/mikä Sherrinford on ja "There must be something comforting about the number three. People always give up after three."
Itse en usko neljännen sisaruksen olemassaoloon, mutta mistäs sitä tietää.
Uskon, että seuraavassa jaksossa todellakin tapahtuu Johnin ja Sherlockin välillä. En malta odottaa, että pääsen näkemään onko John kaivossa -kohtaus Garridebs moment, sillä jos on...!!! :D
Toisaalta jos Sherlock ja John päätyvät yhteen tällä kaudella, se saattaa tuntua hieman hätiköidyltä.
//Noniin TFP on nyt nähty...
Mie en tiiä mitä sanoa... Olo tuntuu niin tyhjältä. Oon aika pirhanan pettynyt... Juoni oli ihan kuin jostain kauhuelokuvasta vähän kevyemmillä elementeillä. Ainoot kohat jotka tulee nyt mieleen joista tykkäsin oli Mycroftin elokuvan katselu, kun Sherlock sanoi Johnin kuuluvan perheeseensä, Moriarty ja I want to breal free, Maryn antama viimeinen toivo Johnlockille, Mrs Hudson, jotkin Sherlock-John-Mycroft keskustelut. Muita ei tule mieleen.
Niin paljon asioita joita ei mitenkään selitetty! Huhhuh... Elättelin viimeiseen asti toivoa, että vuodetut jaksot eivät olisi aitoja mutta näemmä olivat.
Pitää kai nukkua yön yli ja katsoa jakso uudelleen, jotta siitä saisi vähän enemmän irti.
Kirjoitti: ruttotohtori - 16.01.2017 10:51:50
*
Avauduin jo naamakirjaan, mutta pakko avautua nyt tännekin. Mähän siis en hirveämmin hypettänyt Sherlockin neloskautta, mitä nyt kolmoskauden jälkeen olin ihan Moriarty-liekeissä, mutta nääh. En ollut spesiaaliakaan katsonut ennenko nytten (ja se oli muuten tosi upee, ihanat Inception-vibat!), mutta en saanut unta ja tää kausi oli Netflixissä ja kelasin että kaipa sitä. Ja no, olihan se katsomisen arvoinen sitten kuitenkin, korvasi kyllä osaltaan sen pettymyksen joka kolmoskausi mulle oli.
Mä henkilökohtaisesti tykästyin Eurusin hahmoon hirveesti. Kun kuulin että Sherlockilla ois sisko, olin vähän että what, eikä, vähäks tyhmää, mut se oli kyllä toteutettu hyvin. Mun mielestä. Kaikki plottwistit tuli puun takaa mutta kävi järkeen ja varsinkin tosiaan vikan jakson aikana olin koko ajan sormi suussa että mitäs nyt. Ja parasta: Moriarty saatiin upotettua tarinaan hyvin. Pelkäsin kovaa että miten ne kusee tämän, mutta lopputulos yllätti positiivisesti. Ja olihan Eurus ihanan traaginen.
Muita hyviä juttuja: Toby Jonesin pahishahmo oli mainio (kuten Toby Jones aina), visuaalisesti tää oli kyllä paras kausi, Sherlockin ja Mollyn puhelu sai mut melkein itkemään, Sherlock pilvessä oli symppis, Mycroft oli tällä kaudella upee, Maryn taustatarina voi itku, Maryn kuolema oli kaunis kohtaus, Johnin mielenterveyden järkkyminen kuvattiin loistavasti, REDBEARD EI SAATANA. Ja. Vitsit. Tunnetta tältä kaudelta löytyi kyllä ihanasti!
Lempiasiani: Sherlock viimein käsitteli Moriartya kunnolla. Kolmoskaudella sen kuolema vaan jotenkin jäi ja blääh, koska olihan Moriartyn ja Sherlockin välinen suhde todella tärkeä. Mut nyt Sherlock oli ihan obsessoitunut Moriartysta ja tämän paluusta - mitä nyt BLÄÄH, se luuli että Moriarty ois ollut sen ekan tapauksen takana vaikkei se juttu ollut yhtään Moriartyn tyylinen, mut pistän sen piikkiin että Sherlock kaipasi Moriartyy niin kovasti. Mikä on hyvä, koska Moriarty toi sen elämään jännitystä enemmän kuin kukaan eli just sitä mitä Sherlock etsi koko ajan, niin että niin. Hyvä että tämäkin vihdoin tuotiin esille.
Miinuspuolia: voi vittu kun Mofftiss ei vaan osaa käsitellä naishahmojaan, minkä takia en varmaan enää ikinä katso noilta kahdelta mitään. Mary oli loistohahmo - joka tapettiin, jotta Sherlock ja John sais vähän angstata. Irene oli loistohahmo - mutta se on laimennettu kokonaan Sherlockin romanttiseksi kiinnostuksen kohteeksi. Molly on upea - sitäkin käytettiin vaan jotta voitais näyttää että Sherlock on inhimillinen. Ja Eurus, aivan mieletön - senkin pohjimmainen syy oli avata kuinka traaginen hahmo Sherlock on. Siis kyllä, Sherlockin naishahmot on kaikki olleet hyviä ja mahtavia, mutta ne tuntuu olevan olemassa vaan tuodakseen mieshahmoihin jotain lisää. Ja ei, ei näin. Ne ansaitsee parempaa. Varsinkin Mary. Angstit ja muut oltais voitu toteuttaa varsin hyvin Maryn ollessa elossa. Plus se Johnin rage kakkosjaksossa oli musta muutenkin aika epäuskottavaa, en mä näe että John tosissaan syyttäis Sherlockia Maryn kuolemasta. Tai ees epätosissaan. Vaikka Sherlock kuinka vannoi suojelevansa niin ei. Kyllähän John sitten muutti mieltään, mut ehm nääh.
Toinen juttu: voisko John jo tajuta kuinka pahaa Sherlock sille tekee? Kyllähän Sherlock välittää Johnista vaikka kuinka, mikä on sympaattista, mutta noiden suhde on niin epäterve ku voi olla. Jo kolmoskaudella Johnille ei annettu yhtään aikaa käsitellä Sherlockin yhtäkkistä takaisin tulemista. Se menee aina niin että Sherlock tekee jotain kamalaa ja John vähän aikaa vittuuntuu mutta lähtee taas mukaan, vaikka Sherlock vaan häntä mollaa koko ajan ja saa Johnin tuntemaan itsensä ihan tarpeettomaksikin välillä. Eikä siinä mitään, mä itsehän rakastan epäterveitä suhteita fiktiossa, mutta Johnlockissa mua mättää se, että se esitetään jotenkin hyvänä juttuna. Nytkin kun John oli vihainen Sherlockille, kaikki hahmot, jopa sen kuollut vaimo, käski sitä palata Sherlockin luo ja... ei. Johnin ja Sherlockin dynamiikka on toki mielenkiintoinen, mut en vaan näe siinä mitään... hyvää. Tai no okei joo, kyllä musta niillä on paljon hyviäkin hetkiä, ja oli tosi symppistä kuinka pitkälle Sherlock meni toteuttakseen Maryn pyynnön, mut. Nii. Musta se, kuinka John voi pelastaa itsensä pelastamalla Sherlockin ei ollut mikään kaunis tai kiva juttu vaan aika kamala, koska se kuulosti ikävän samalta kuin "Johnilla ei ole muuta elämää kuin Sherlock". Sori kaikki shippaajat, tää on vaan kuinka mä asian nään. Pls dont hate. :--((
Mutta kuitenkin, loistavasti toteutettu tarina ja tässä oli niitä rikoksiakin ja. Moriarty. Voivoi kun minä melkein huusin kun ihana Andrew Scott asteli esiin ja oisinkin huutanut ellei tyttöystävä nukkuisi täällä. Hölmö musiikki ja se sassy asenne ja voi minun pientä Moriartyy. ;_; Huomasiko kukaan muu muuten että Moriarty rivien välistä tuli kaapista ulos? Tai siis, musta se oli aika selkeää, ei hän muuten tietäisi henkivartijoidensa sänkytavoista... (; Tsih.
Hyvä kausi, ja itse toivon että viimeinen koska en usko että tämän suurempaa ja eeppisempää ja hienompaa tarinaa pystytään enää tarjoamaan, eikä imho tarviikaan. Kolmoskautta lukuun ottamatta sarja on ollut musta todella hyvä vioistaan huolimatta enkä tahdo että se pilataan. Paitsi jos jollain tavalla ne änkee mukaan lisää Moriartyy niin pakko kai munkin ois kattoo mahdollinen jatko, mutta no, niin. Muussa tapauksessa sarja jää multa tähän ja hyvä niin. Tämä oli sen verta loistava lopetus että jes.
Kirjoitti: tirsu - 16.01.2017 11:13:06
Vittu, olen niin pettynyt. Neloskausi oli yhtä paskaa. Todella paljon OOC-hetkiä, sitten joku salainen psyko sisarus, koira joka olikin oikesti ihminen (joo joo, tiedän että jotkut ihmiset muuttavat jonkun kamalan ja traumaattisen asian joksinkin hieman helpommaksi kestää, mutta silti), kaikki mitä Molly joutui kokemaan, John pahoinpitelemässä Sherlockia... Kaunareissakin näkee parempia juonikuvioita kuin Sherlockin koko neloskaudessa. Ja Sherlock tyyliin antamassa psyko!siskolleen anteeksi, just joo. >:(
Paljon luvattiin, mutta mitään ei toimitettu. Odotukset oli korkeella ja ne murskattiin. Kamala pettymys joka jakson jälkeen. Ihan itkettää miten ennen niin hyvä ohjelma muuttu pelkäksi paskaksi. :'( Mä en ollut näin pettynyt edes silloin, kun Serranon perhe loppus miten loppus. En uskonut, että jokin vois olla vielä paskempaa kuin sen loppu. Olinpahan väärässä.
Ja sitten kaiken tuon lisäksi se queerbaiting. :'( Muutenkin ihan pettynyt koko kauteen, niin tuo siihen päälle. Vihaksi pistää. >:(
Pakko teeskennellä, että neloskautta ei koskaan tapahtunut. Eikä mitään salaisia sisaruksia ollut ja että Redbeard oli oikeasti olemassa, eikä Victor Trevo koskaan kuollut.
On varmaan parasta kaivaa Granada Holmes esiin ja katsoa sitä. Se ei koskaan pettänyt mua.
Kirjoitti: lurikko - 16.01.2017 16:39:24
Mä tykkäsin tämän kauden päätösjaksosta itse asiassa aika paljon, vaikka oonkin hiukan pettynyt tai harmissani siihen että Johnlock-osastolla ei tapahtunut juuri mitään uutta. Mutta jos haaveet Johnlockin canon-asemasta skipataan, niin tämä viimeinen jakso oli mielestäni ihan hyytävän jännä ja toisaalta myös todella hyvä kauden tai koko sarjan lopetusjakso. Koko tuo Eurusin ja Moriartyn järjestämä "peli" oli aivan karmiva mikä oli tavallaan ihan mahtavaa. Ylipäänsä tässä neloskaudessa olen tykännyt siitä miten Sherlockia kuvataan enemmän ja enemmän ihmisenä jolla on tunteita vaikkakaan ei ehkä aina kykyä käsitellä tai käsitteellistää niitä, ja tuo viimeinen jakso kyllä mielestäni on siihen jatkumoon erittäin hyvä lopetus, kun erilaisilla välittämisen tunteilla ja myös moraalilla oli niin suuri osa koko homman karmivuudessa.
Jakson alussa kyllä liikuttiin aika nopeasti eteenpäin - oisin kaivannut vähän lisää avausta siihen The Lying Detective -jakson lopettaneeseen tilanteeseen jossa Johnia näennäisesti ammuttiin ja toisaalta myös siihen 221B:n räjähdyksestä selviämiseen, ja sitten taas jakson viimeiset n. 5 minuuttia olivat tosi korostetun idylliset ja sikäli vähän irrallisen tuntuiset muusta jaksosta. Mutta toisaalta taas tuo lopetus tuntui kovasti siltä että nyt sidotaan langanpätkiä yhteen ja näytetään että elämä 221B:ssä on ennallaan, ja jos tämä nyt jää viimeiseksi jaksoksi ikinä, niin pidän sitä kyllä ihan onnistuneena lopetuksena. Sherlock ja John ovat taas Baker Streetillä kaiken kohelluksen jälkeen, muutkin tärkeät hahmot Marya toki lukuun ottamatta ovat messissä ja kaikki on vähän niin kuin ennallaan ja sopivasti ei kuitenkaan.
Johnlock-meininkejä tosiaan itse odottelin tai pikemminkin toivoin ja niitähän tässä ei hirveästi ollut, mutta toisaalta taas ei myöskään sellaista ärsyttävältä tuntuvaa heteronormatiivista juttua mitä kahdessa neloskauden ensimmäisessä jaksossa molemmissa oli ainakin hitusen. Mä en muutenkaan ole ehkä ihan äärimmäisen kiinnostunut shippauksen kohteideni canon-asemasta, toistaiseksi en kyllä myöskään ole shipannut mitään mistä ois tullut canonia joten en tiedä miltä se tuntuu, mutta ajattelen myös että shippauksessa ja fanfictionissa mulle on tärkeintä ne tarinat mitkä näen rivien välissä, ja Sherlockin ja Johnin rivien välissä kulkeva romanttinen juonne kyllä mielestäni ennemmin vahvistui kuin heikentyi tässä jaksossa - tai tavallaan tuntuu että tämä jakso niittasi Johnin ja Sherlockin yhteen aika jämäkästi ja se suhteen luonne tulevaisuudessa, onko se romanttista vai platonista, on sitten vähän sellainen rivien välissä oleva ja tulkinnallinen asia.
Sitten vielä tuosta Orcan viittaamasta Johnin ja Sherlockin suhteen epäterveydestä... Mä ehkä katson kaikkea vähän vaaleanpunaisten Johnlock-lasien läpi koska jostain syystä oon aivan sarjan alusta asti nähnyt sen sellaisena ääneen lausumattomana rakkaustarinana, mutta tavallaan myös ehkä ajattelen että kyse ei ois niinkään Johnin ja Sherlockin suhteen laadusta vaan Sherlockin kyvystä esimerkiksi empatiaan. Itse näen sellaisena suurena linjana koko sarjan ajalta se, miten Sherlockin hahmo näytetään alussa korostetun epäempaattisena ja se on tavallaan se juttukin ja jopa vähän kyseenalaistetaan sitä, onko Sherlockilla oikeastaan tunteita lainkaan. Ja joka kaudella mielestäni Sherlockista on tehty hiukkasen enemmän sellainen inhimillinen hahmo joka sittenkin kykenee välittämään ihmisistä ja kykenee empatiaan. Ehkä ne Sherlockin Johnille tekemät julmat asiat kuten kuoleman teeskenteleminen ja se kolmoskauden ykkösjakson "me kuollaan ihan just" -huijaus metrovaunussa tulee annettua anteeksi sen takia, että Sherlockin hahmo on alun perin pohjustettu sellaisena, jolla ei ole aitoa sosiaalista älykkyyttä tai empatiakykyä, ja sitten nuo dramaattiset mokat tuntuvat sopivan hahmoon.
Mutta tietenkään Johnin ja Sherlockin suhdetta (oli se sitten platoninen tai romanttinen) ei voi oikein nähdä mitenkään erityisen tasapainoisena suhteena tai esimerkkinä terveellisestä ihmissuhteesta. Mä ehkä ajattelen kuitenkin että siinä heijastuu ennen kaikkea se, että molemmat hahmot ovat tavallaan hyvin olennaisesti hukassa itsensä ja elämänsä ja ihmissuhteidensa kanssa ja toisaalta taas ovat toisilleen ihan kohtuuttoman tärkeitä, mikä muodostaa tavallaan myös riippuvuussuhteen. Ja mä taas ajattelisin että tuskin Johnilla olikaan mitään muuta elämää kuin Sherlock tuossa The Lying Detective -jaksossa :D Rosie totta kai, mutta muutenhan Johnin elämä on kaiketi aika lailla pyörinyt ensin Sherlockin ja sitten Maryn ympärillä, ja kun Mary kuoli, tuskin Johnille jäi muuta kuin tietysti Rosie. Ja Sherlock. Mutta siis ööh, se mitä yritin sanoa ois kai se, että vaaleanpunanäköisenä shipparinakaan en kyllä väittäisi Johnin ja Sherlockin suhdetta miksikään esimerkki-ihmissuhteeksi vaan näen sen kahden tosi rikkinäisen ihmisen hyvin voimakkaana kiintymys- ja samalla riippuvuussuhteena, ja rikkinäiset ihmiset ja voimakkaat tunteet taas on fiktiossa oikein jees koska hyvin ehjät ihmiset ja laimeat tunteet taas ois äärimmäisen tylsää fiktiota :D
Hämmentävää että neloskausi on nyt ohitse! Olen ollut ihan pöhköpäinen tämän sarjan suhteen jo monta viikkoa ja vähän tyhjältä tuntui kyllä vime yönä kun sain viimeisen jakson katsottua. Nyt pitänee hyödyntää vielä näitä neloskauden jättämiä fiiliksiä fanfictionin parissa ja sitten jossain vaiheessa innostua taas jostain muusta fandomista.
Kirjoitti: Luci - 16.01.2017 17:44:14
Oon 100000% Jim_fan_4ever (ja vaikka olin 100% varma, et Jim on kuollut ja oon aina ollut sitä mieltä, et oon kyllä vähän vihanen jos se ei olekaan kuollut koska miten ne voi selittää sitä kuitenkaan fiksusti ikinä), niin ehtisin kyllä pistää jalalla koreeks I want to break freen tahtiin ;D Mun Jim-keskeinen mieli ehtis jo hypätä siihen et kuin siistii olis, jos vikan pelin vika tehtävä ois keksiä, miten Jim selvis, kunnes muistutin itselleni, että ei se kyllä oo mahdollista, eikä sitä vois tyylillä tehdä ainakaan.
Jakson ihan loppu-loppuhan on vähän pliisu mun makuun, mutta ymmärrän sen juonena kyllä, kun jatkosta ei ole varmuutta. Jos tää on nyt viimonen kausi, niin toi on sellanen geneerinen lopetus, joka sitoo kyllä kaikkien nauhat yhteen, ja pojat palaavat Baker Streetille. Toisaalta tosta voi vielä jatkaa uuttakin, jos viidettä kautta lähetään tekemään, tyyliin kausi yks all over again ja ns puhdas pöytä, miltä kaksikko lähtee liikkeelle seuraavaan kauteen.
Mä taas en edes odottanut mitään etenemistä Johnlockin saralla suurimmaks osaks siks että oon pessimisti ja pessimisti ei pety. Noi ystävyyssuhteet niin harvoin on canonia ikinä missään, vaikka kuin vahvasti siihen suuntaan vihjailtais. Trailerista mietin, että voisko olla, että Sherlock tunnustaa vilpittömästi rakkauttaan, mut totesin, että tuskinpa vaan, eikä Johnille kuitenkaan. Mistä päästään mun ja varmasti Mollyn särkyneisiin sydämiin.
Jostain syystä Molly on aina ollut yks mun lempihahmoista ja tää jakso oli mulle kakkoskauden eka jakso all over again. Mun sydän murtui sillon ja tänään sitten hajos ihan pikkusen lisää Mollyn puolesta. Ymmärrän, että se on Sherlock ja se on osa sitä persoonaa, mut kyllä miun sydäntä särkee Mollyn puolesta.
Tässäkin on kai vielä jotain spoilaavaa ehkä? Omalla vastuulla sit toverit!Luuletteko, että vielä saadaan vitoskautta? Mulla on henkilökohtasesti vähän ristiriitaiset fiilikset siitä oisko sellainen tulossa ja olisko se edes tarpeellinen. Totta kai mie olisin innoissaan, jos vielä saadaan Sherlockia, mutta en välttämättä koe vitoskautta ees tarpeelliseksi ja se voiskin olla ihan sukka. Nyt kun ollaan edetty siihen pisteeseen, että tietyllä tapaa ekasta kaudesta asti edennyt tarina on mitä luultavimmin tullut päätökseen (oispa kiva kun The Final Problemin jälkeen tulis "The final final problem XD) musta tuntuu, että kokonaan uus story line ja pahis ei vältsiin tekis hyvää. Nimimerkillä en tykännyt kolmannesta kaudesta yhtään niin paljoa kumminkaan ja silloin me saatiin just katella kokonaan uutta naamaa. //Unohtu aiemmin sanoa, että kun kuitenkaan 1 ja 2 kausien tyyppistä mahtavuutta ei oo enää nähty, niin jotenkin mulla ei oo hirveesti luottoa siihen, että viides kausi yllättäen olisi taas mun mielestä ihan mahtava.
Ne aikataulukysymyksetkin, mitkä ilmeisesti nyt on isoin este uuden kauden edessä saa mut vähän kiikun kaakun, koska onhan sitä ennenkin odoteltu uutta kautta, mutta toisaalta sarjan kuvaamisen aikatauluttaminen ei välttämättä enää ole sen arvoista tietyllä tapaa. Enhän mää nyt osaa sanoa, että mitä cast & crew ajattelee, mutta tää vois olla hyvä aika myös jättää tietty vaihe elämässä taakse.
Kirjoitti: Unohtumaton - 16.01.2017 17:51:50
Oon rehellisesti sanoen pettynyt. Kakkosjakson cliffhanger oli aivan turhake tämän jakson myötä, kun koko tapahtuma huitaistiin äkkiä eteenpäin. Kauhuleffavibat lähinnä nauratti alkuun, koska come on, pelle, oikeasti? Baker Streetin räjäyttäminen kappaleiksi oli samaa linjaa, miten ne muka hyppäsivät ikkunasta ulos ilman sen suurempia vahinkoja? Sitten ollaankin jo kalastusveneessä ja Sherrinfordissa. Kehut täytyy antaa Euruksen näyttelijälle, jolle ne kuuluvat. Muiden hahmojen kohdalla emotionaalinen syvyys jäi jonnekin (? ? ?), en tiedä minne, mutta missä universumissa Sherlock ei reagoi Johnin "Vatican Cameos" varoitukseen tai John ei reagoi sen kummemmin siihen, että Sherlock osoittelee aseella päähänsä.
Molly oli jo aikaisemmilla kausilla päässyt yli Sherlockista ja sitten mennään ja pistetään koko hahmon kehitys paskaksi yhdellä jaksolla. Oli niin vaikea kohtaus katsoa, että kuuntelin pelkän dialogin. No, Sherlock ei sitten heilunut aseen kanssa loppuun asti kun iki-ihana sisko jo kuskasi koko poppoon aivan toisiin maisemiin (miten??) ja John on sidottuna kiinni kaivossa paitsi että lopussa ei ole vaan kiipeää narun kanssa ylös. Mutta no hätä, rakkaus pelastaa ja Eurus oli vain halia vailla. Okei, joutui lopuksi takaisin laitokseen mutta pääsi vielä soittamaan viuluduoa Sherlockin kanssa. John ja Sherlock eivät missään vaiheessa tuntuneet yhtä läheisiltä kuin aikaisemmissa jaksoissa. Oikeastaan ihme että puhuivat toisilleen. Ja sitten vielä lopetus by Mary: ei ole väliä sillä, mitä olette. Kunhan on seikkailua yms. plaa plaa plaa. Eli vaikka ollaan hyvin vahvasti subtextiin kirjoitettu romanttinen vivahde, niin onko sillä nyt sitten niin väliä ollaanko tässä homoseksuaaleja vai ei. Paitsi että sillä on väliä, kun kukaan ei ole uskaltanut vielä selkeästi Sherlock/John -asetelmaa viedä loppuun asti.
Anteeksi nyt jos kuulostan jyrkältä, mutta suoraan sanottuna jakso aiheutti suuren vitutuksen enkä ymmärrä, mitä tällä haettiin kun se ei oikein ollut mitään lopulta. Laimea. Shokkiarvoa vain sen itsensä vuoksi. Laiskaa yksityiskohtien huomioimista. Eurus oli kiehtova, mutta aivan sama kun jakso oli tuollainen.
Mä en vieläkään halua uskoa, että sarja pistettiin tuohon kuosiin missä se nyt on. The Lying Detective oli hieno poikkeus tällä kaudella ja siitä tykkäsin.
Kirjoitti: Vlad - 16.01.2017 17:57:23
Mä oon jotenkin hieman ristiriitaisilla suhtautumisilla tähän neloskauteen tällä hetkellä. Toisaalta tykkään tästä ihan valtavasti, mutta toisaalta taas en sitten yhtään. En tiedä. Tuntuu, että kolmoskauden jälkeen ja etenkin nyt neloskauden jaksoja katsellessa sarjassa on joku punanen lanka vähän hukassa - tai ainakaan ite en oo oikein saanu näistä uusista jaksoista oikein mitään irti, kun oon vaan koko ajan ihan kujalla. Tuntuu, että kauheasti mennään vähän joka suuntaan, mutta varsinaisesti se punanen lanka on pitkälti hukassa ja mihinkään selkeeseen lopputulemaan ei päästä. Ja tän päivän keskustelujen pohjalta, mitä yliopistolla kavereiden kanssa käytiin, niin en ole yksin näiden ajatusten kanssa. Osa kavereista on tykännyt ihan valtavasti näistä uusista jaksoista, mutta toiset taas on vähän samoilla ajatuksilla kun mäkin, että ihan kun punanen lanka olis kadonnut johonkin. Joitain jaksoja en oo edes jaksanut katsoa kertaistumalta läpi, koska mun keskittyminen lähtee harhailemaan, kun tuntuu, että jakso itsessäänkin sinkoilee vähän minne tykkää. Ykkös- ja kakkoskaudella Moriarty oli heti alusta asti selkeenä punasena lankana, mutta jotenkin itestä tuntuu, että nyt etenkin neloskaudella sellanen puuttuu ihan kokonaan tai en oo vaan syystä tai toisesta saanut siitä kiinni. Okei, en ole vielä katsonut The Final Problemia, mutta tähän mennessä neloskaudesta on jäänyt ainakin mulle vähän sekavat tunnelmat.
Toi Johnin rageaminen Maryn kuolemasta on musta edelleen ihan uskottavaa, koska hei, se oli vasta mennyt naimisiin Maryn kanssa, se oli tuore isä ja vauvan vanhemmuus ei ole ihan helppoa, joten ainakin itse koen, että Johnin tunne-elämä oli jo muutenkin valmiiksi väsymyksen takia aika sekaisin. Sitten kun siihen otetaan vielä lisäksi se, että John menettää vaimonsa ja jää Rosien kanssa yksin, niin on aika loogista, että se täysin normaali vihantunne suruun liittyen korostuu vielä enemmän. Plus ehkä itse jollain tavalla koen myös tuon Johnin vihan Sherlockia kohtaan sellasena, että se on ehkä enemmän vihainen itselleen kuin Sherlockille ja syyttää itseään enemmän, mutta koska ei tiedä, kuinka sen purkaisi ja kehen, niin purkaa sen sitten Sherlockiin, koska oli paikalla Maryn kuollessa ja kehen muuhunkaan John sen muka purkaisi.
Joo, tää on vähän tällästä kahden jakson jälkeen hölinää, koska en oo vikaa jaksoa vielä jaksanut katsoa/saanut aikaiseksi katsoa, niin paha siitä kommentoida, mutta tällä hetkellä fiilikset on ristiriitaset enkä tiedä, miten kolmas jakso pystyis sitä muuttamaan mihinkään. Varsin todennäköstä on, että kolmannen jakson jälkeen neloskausi liittyy kolmoskauden seuraan niiden kausien joukkoon, joista en pidä ollenkaan tai ainakaan niin paljoa kuin kahdesta ensimmäisestä. Tällä hetkellä neloskaudesta fiilikset on vähän "meh", että onhan se ihan kiva nähdä sekin, mutta ettei se ole niin maatamullistavan hieno kuin mitä kaks ekaa oli näihin kahteen uusimpaan verrattuna.
Lainaus
Mun mielestä ton pelin olis pitänyt loppua johonki valtavaan juttuun ja putoovan lentokoneen ois pitänyt olla totta (vaikka kelasinkin että eikö yhdessäkään Lontoon lennonjohtotornissa oo muka huomattu tota)En oo tosiaan tuota vikaa jaksoa nähnyt vielä, mutta jo tän kohdan perusteella voi olla mulle suht rankka jakso katsoa, kun pelkään putoavia lentokoneita :D Ne tykkää tehdä kestoesiintymisiä mun painajaisissa, mutta mielellään ton vikankin jakson katson. Kovin suuria oletuksia mulla ei ole siitä, että tykkäisin siitä tai saisin oikeastaan mitään irti siitä, mutta sais edes katottua, niin vois olla jo pelkästään siitä ylpeä.
Kirjoitti: Sarveiskalvo - 16.01.2017 21:13:15
Kokonaisuudessaan mä en ole tästä neloskaudesta kovinkaan vaikuttunut, mutta viimeisestä jaksosta kyllä tykkäsin. Kakkosjaksosta en nyt sen enempää läpise, kunhan totean vaan rouva Hudsonin olevan mahtava hahmo! ;D Nauroin räkäisesti sen autokruisailuille Sherlock takakontissa. Ja tietysti nyt kolmosjaksossa se joraaminen imuroinnin tahtiin!
Mutta tosiaan, mä kyllä pidin tosta kolmosjaksosta ja Euruksesta. Okei, suutuin koiran (tai siis Victorin) hukuttamisesta, mutta kaikessa sekopäisyydessään siis älyttömän hyvin luotu naishahmo jälleen kerran! Olivat kyllä luoneet Moriartyn kanssa mielenkiintoisen pelin, vaikkakin mua alkoi naurattaa escape room -fiilis kesken kaiken. Lentokonehomma hämmensi mua aika tavalla ja vaikka mä epäilin sitä jollain tavalla feikiksi, niin en silti osannut ihan tätä ratkaisua odottaa. En ehkä ihan ymmärtänyt tapauksen loppua - miksi Eurus olikin siellä yläkerrassa vai oliko se ollut siellä koko ajan? Eihän niitä videopätkiä oltu etukäteen nauhoitettu, vaan ne oli livekuvaa? Äää, en ymmärrä! Epämääräisinä kohtauksina tietty myös se kakkosjakson cliffhangerin totaalinen sivuuttaminen ja 221B:n räjähdyksen unohtaminen...
Lopussa jakson tunnelma mun mielestä ehkä vähän lässähti, kun kaikki tapahtumat näytettiin vaan sellaisena tasaisena massana ilman erityisiä kiinnekohtia (paitsi okei, Sherlock muistamassa Gregin nimen! <3). Sherlock soittamassa siskonsa kanssa viulua, perhe vierailulla siskon luona... Mä odotin sellaista suurta "pelastetaan John Watson!"-jännitysloppua, mutta se menikin vaan ton saman puuron mukana, iskettiin valo palamaan, heitettiin köysi alas ja sitten John hengaili maan päällä viltti harteillaan - mihin jäi se kaikki draama tästä koko kohtauksesta?! Ootin sitä jännityksellä, mutta ei sitä sitten koskaan tullutkaan.
Johnlock-juonen mä en varsinaisesti uskonut toteutuvan, vaikka sitä toivoinkin. Kuten joku jo totesikin, tässä viimeisessä jaksossa herrojen välillä oli jostain syystä tosi vähän vuorovaikutusta. Sherlock totesi Johnin olevan perhettä, mutta oikeasti Sherlockin ja Johnin välisiä kohtauksia ja keskusteluja oli todella niukasti, mikä jäi mua vähän harmittamaan. Mulle tässä sarjassa kuitenkin yksi niitä isoimpia suosikkiasioita on ollut se Sherlockin ja Johnin välinen vuorovaikutus, joten sen vähyys jäi tässä jaksossa harmittamaan, vaikka kokonaisuudessaan jaksosta tykkäsinkin.
Loppu jätti vähän ristiriitaiset fiilikset. En osaa kyllä yhtään sanoa tuleeko tähän jatkoa, eivätkä taida tekijätkään olla siitä varmoja. Jakson lopussa oli kyllä sellaista... no, lopun tuntua, kun kaikki vielä vedettiin pakettiin ja näytettiin, miten elämä etenee. Jos tää oli koko sarjan viimeinen jakso, niin loppu oli mun mielestä ihan ok, vaikkakin vähän pliisu. Toisaalta kamalan kesken jätetyt asiat ärsyttäisivät, jos jatkoa ei enää tulisikaan. Mä olen hirmu kiintynyt tähän sarjaan ja sen kautta toki toivoisin, että jatkoa tulisi, mutta vaarana on kyllä helposti tylsiksi tai väkisin väännetyn tuntuisiksi muuttuvat jaksot. Lähinnä mä ehkä kaipaisin murhamysteerien oheen oikeasti kunnollisia Johnlock-kohtauksia, mutta koska en usko niitä olevan kuitenkaan tulossa, niin en nyt välttämättä jää odottamaan uutta kautta. On vaan aina niin haikeeta todeta, että pitkään seuraamaansa sarjaan ei enää uusia jaksoja tehdä ja koko homma on paketissa.
Pari asiaa, joista kolmosjaksossa pidin: Mycroft ja Moriartyn paluu. Koko kolmoskausi on hoettu sitä, miten Moriarty on kuollut ja mä en halunnutkaan sen olevan enää elossa, mutta tällaisena kuolemanjälkeisenä showna se toimi ihan mukavasti. Nostan hattua ja kumarran Moriartyn biisivalinnoille. ;D
Kirjoitti: tirsu - 01.05.2018 22:06:50
Kirjoitti: wishbone - 02.05.2018 20:39:11
Toivottavasti tästä oli apua!
Kirjoitti: tirsu - 02.05.2018 21:49:09
Mahtavaa, että jotkut on nähnyt niin paljon vaivaa. Ja trailerin perusteella se vaikuttaa oiken mahtavalta lyhytfilmiltä. En malta odottaa, että pääsen näkemään sen.
Vielä kerran kiitokset sulle. Käyn tsekkaamassa nuo linkit.
Kirjoitti: Crys - 01.07.2019 11:31:34
Kirjoitti: Winga - 01.07.2019 15:01:59
Jossain kohtaa alotin lukea niitä tarinoita ja se tuntui hassulta, koska Granada oli niiiiiin uskollinen niille kirjoille, ja kun aloin lukea ehdotonta lemppariani eli Yksinäistä polkupyöräilijää (lempparini senkin takia että Holmes nyrkkeilee siinä!), totesin, että osaan tän melkein ulkoa sen sarjan takia, ja että repliikitkin oli aika lailla samat kuin sarjassa. Oon nähnyt sen jakson siis varmaan viisi kertaa :D Katsoin lapsena sitä aina Yleltä kun tuli, se oli mun lemppari pienestä pitäen. Muistan ikuisesti, että yhdessä jaksossa oli tekstityksissä vahingossa Mrs. Hudsonista tullut Mrs. Watson.
Toinen mitä haluaisin ehdottomasti katsoa on Rathbonen Holmesit. Oon ostanut pari kokoelmaa ja pari leffaa katsonut ja tykännyt ihan hirveästi.
Haluaisin myös katsoa The Private Life of Sherlock Holmesin uudestaan! Oikeesti en ees muista sitä mysteeriä kunnolla, muistan vaan, että siinä Holmes sanoo olevansa homo (ei näin suoraan) ja tiedän, että Gatiss oli ottanut siitä vaikutteita BBC!Sherlockia luodessaan.
Lisäks G.S. Denningin Warlock Holmes -kirjat on musta ihan mahtavia! Ihan niidenkin takia haluaisin lukea myös alkuperäiset kirjat ja novellit, koska Warlock Holmesit mukailee niitä tosi paljon ja tuo siihen vielä sen maagisen puolen esiin. Lestrade on vampyyri ;D Löysin nää vahingossa kun oltiin Lontoossa kirjakaupassa, ja sitten siinä vieressä oli myös James Lovegroven Sherlock Holmes and the Shadwell Shadows, joka yhdistää Holmesit ja Lovecraftin.
Mitä lemppariversiointeja Holmesista, oli ne sitten filmatisointeja tai pastisseja, ihmisillä on? Ylläolevat oli mun lemppareita :d
Ja mitä inhokkeja?
Mun inhokkeihin kuuluu Sherlock Holmes joka ilmesty samana vuonna ku RDJ:n leffa ja jossa on dinosauruksia. Ajattelin, että olisin tykänny siitä enemmän muttaahhhhh
Kirjoitti: Fairy tale - 01.07.2019 20:45:33
Kirjoihin haluaisin ehdottomasti tarttua. Se on vain aina unohtunut, kun mietin mitä sitä seuraavaksi lukisi, mutta nyt kyllä muistan tämän kun seuraavaksi menen kirjastoon. Voin ihan itse pureutua tuohon Sherlockin luonteeseen.
Seuraava filmatisointi Sherlocista olivat nuo elokuvat, jossa Robert Downey on Sherlock Holmesina ja Jude Law Watsonina. Muistan kun leffassa ollessani totesin melkein ääneen jostain räjähdyskodasta että "niin varmaan." Se ei heti tuntunut omalta eikä ihan uskottavaltakaan. En ollut elokuvista niin vaikuttunut että olisin niistä viimeisintä edes katsonut. Minulla ei kyllä tuolloin ollut vielä näistä päänäyttelijöistä mielikuvia muihin hahmoihin muissa elokuvissa, mutta nyt kun niitä on, en osaa näihin elokuviin sillä tavalla tosissani tarttua. Vaikka en Marvel-leffoja erityiseti vartavasten katso, niin Downey on nykyään väkisinkin jotain muuta kuin Sherlock. Law on jotain muuta kuin Watson.
BBC:n Uusi Sherlock on ihan omaa luokkaansa.
Jaksot ovat niin erilaisia, että niistä on noussut muutama suosikiksi ja muutama jäänyt "sekametelisopaksi", joiden takia en kuitenkaan ole halunnut koko sarjaa unohtaa. Jaksojen rakenteet noudattavat omaa uutta kaavaansa, johon ei kuulu selkeää järjestelmällisyyttä. Mielestäni "Karmiva morsian" olisi aivan hyvin voinut olla oma irrallinen elokuvansa ilman, että sitä olisi mitenkään linkitetty muihin Uuden Sherlockin jaksoihin tyyliin Sherlock on vähän pilvessä. Minä kuitenkin viittaan kintaalla tuollaisille ja yritän poimia he onnistuneet asiat ylilyöntien joukosta, sillä tässä Sherlockin ja Johnin luonteet ja kumppanuus ovat niin käsinkosketeltavan kutkuttavia - inspiroivia.
Mutta hei ihan mahtavaa, sain kirjavinkin ja voin harkita jätänkö kuivalta tuntuvan aloittamani paksun järkäleen lukematta. ;)
EDIT:// Ei helveette mikä määrä tässä oli kirjoitusvirheitä. Oli pakko korjata. Mutta eilen pää olikin kyllä melkoisen pehmoinen säryn takia. ???
Kirjoitti: tirsu - 01.07.2019 21:53:39
Mitä lemppariversiointeja Holmesista, oli ne sitten filmatisointeja tai pastisseja, ihmisillä on? Ylläolevat oli mun lemppareita :d
Ja mitä inhokkeja?
Mulla oli (on??) aikeena ostaa niin monia erilaisia elokuva- tai TV-sarjaversioita Sherlock Holmesista kuin onnistun löytämään. Jokunen kymmenkunta niitä nyt tällä hetkellä on eikä vastaan ole tullut muita versioita kuin niitä, jotka itseltäni jo löytyy. Olen kovasti koettanut löytää Sherlock: Case of Evil (koska mua kiinnostaa miten D'Arcy suoriutuu roolistaan Holmesina), mutten ole onnistunut löytämään.
Mun suosikkiversio Holmesista tulee aina olemaan Granadan Holmesti. Jeremy Brett on täydellinen Sherlock, aivan kuin hahmo olisi herätetty henkiin. Kukaan ei tule koskaan olemaan yhtä hyvä Holmesina kuin hän. Ja ainoa versio, jossa Irene Adlerista ei ole tehty Holmesin rakkauden kohdetta vaan annettu loistaa omana älykkäänä itsenään, naisena joka päihitti Holmesin. Mua ärsyttää kun melkein kaikissa (ainakin niissä, jotka olen nähnyt) niin Irenestä on tehty vaan love interest.
Rathbornekin on myös hyvä Holmesina ja ne elokuvat, jotka satun omistamaan, on ihan jees ja hauskaa katsottavaa. RDJ:kin on ihan jees Holmesina ja Jude Law näyttää hieman kirjojen kuvituksen Watsonilta.
Benedict Cumberbatch on oikein hyvä Sherlockin roolissa, mutta itse sarja lähti kyllä laskuun joskus tokan ja kolmannen kauden aikana. Neloskausi oli yhtä shaissea, big nope. Toivottavasti eivät tee enää lisää, uudesta kaudesta on ainakin huhuiltu.
Mr. Holmes oli ihan ok elokuva. Katsomisen arvoinen, tosin en tahtonut aina pysyä mukana tapahtumissa. Oli kuitenkin mielenkiintoista nähdä Holmes vanhana ja muistisairaana. Sir Ian McKellen oli ihan hyvä roolissaan.
Elementerystä en pidä sitten yhtään. Se on vaan yksi tavallinen amerikkalainen rikossarja, johon on nyt vaan otettu Sherlock mukaan. Ei vaan toimi mulle. Sanonpahan vaan, että mielenkiintoa ois voinut lisätä se, että Holmeskin olisi muutettu naiseksi Watsonin tavoin. Ainoa hyvä juttu sarjassa on Lucy Liu.
Versiota Sherlockista, jossa Will Ferrell on, vierastan. En ole sitä kylläkään nähnyt, mutta jotenkin Ferrellin ja Reillyn elokuvat eivät ole erityisemmin makuuni.
Sitten on muutamia muitakin versioita, joista en pidä, mutta en nyt millään saa päähäni niiden nimiä tai ketä rooleissa oli. DVD:nä löytyisivät hyllystä, mutten pääse niitä tarkistamaan.
Nyt on kuulemma tulossa uusi Holmes versiointi, Enola Holmes, jossa pääosassa on Sherlockin ja Mycroftin pikkusisko. En erityisemmin pidä näistä, joissa Holmesin veljeksille lisätään uusi sisarrus, enkä ole erityisemmin kiinnostunut muiden kirjailijoiden kirjoittamista Holmes-kirjoista.
Kirjakokoelmani(kaan) ei ole täydellinen, sillä multa puuttuu Neljän merkki, Baskervillen koira sekä Kauhun laakso. Etsinnöistä huolimatta en ole onnistunut löytämään niitä. Mutta ehkä joskus.
// (Watsonin näyttelijöistä sen verran, että Granadan molemmat Watsonin näyttelijät ovat ne parhaimmat. En meinannut muuten ensin huomata, kun sarjaa Yleltä näytettiin, että näyttelijä vaihtui. Aika samannäköiset kaverit oli.)
Kirjoitti: Fairy tale - 02.07.2019 07:49:48
Mr. Holmes oli ihan ok elokuva. Katsomisen arvoinen, tosin en tahtonut aina pysyä mukana tapahtumissa. Oli kuitenkin mielenkiintoista nähdä Holmes vanhana ja muistisairaana. Sir Ian McKellen oli ihan hyvä roolissaan.
Mr. Holmes; tämä pääsi melkein minulta unohtumaan, vaikka kyseinen elokuva löytyy ihan omastakin hyllystä. Elokuvaa kun ei vuokraamon listoilla aikanaan ollut ja halusin tämän katsoa, niin ostin itselleni. Tykkäsin elokuvasta, vaikka ei se erityisesti mieleeni jäänytkään (kuten voitte huomata). Mutta ei se katsomalla kulu, että kestää kyllä useampiakin katselukertoja.
Puolisoni seuraa tuota Elementarya ja tykkää kovin. Minä olen katsonut vain jonkun yksittäisen jakson enkä oikein välittänyt. Minusta siinä puhutaan liikaa ja tapahtuu liian vähän tai siltä se ainakin näin vierestä tuntuu. Enkä oikein tuota New Yorkia tapahtumien pääpaikkana jaksa ymmärtää, vaikka nyt Sherlock taisikin jo muuttaa takaisin Lontooseen, jonne hän mielestäni kuuluu.
Kirjoitti: Karvalakkirakastaja - 02.07.2019 12:56:31
Lainaus käyttäjältä: tirsu
Benedict Cumberbatch on oikein hyvä Sherlockin roolissa, mutta itse sarja lähti kyllä laskuun joskus tokan ja kolmannen kauden aikana. Neloskausi oli yhtä shaissea, big nope. Toivottavasti eivät tee enää lisää, uudesta kaudesta on ainakin huhuiltu.
Katsoin ihan vasta hiljattain BBC!Sherlockin uudestaan ja mulle tuo neloskausi oli ihan paras. Muutenkin luin ihan ihmeissäni tämän ketjun parjausta tuosta sarjasta sen jälkeen, kun itse koin sen parissa ihania ja kauheita tunne-elämyksiä. Tuntuu, että olen sitten tainnut katsoa jotain ihan eri sarjaa kuin tämän ketjun kommentoijat tai jotain. ??? Kidutusta sarjassa oli lähinnä se, että miten Watson ei tajua ja on niin jääräpäisen tyhmä, mutta se on tyypillistä miehille. ;D
Jeremy Brett on mulle kuitenkin yhä se ainoa oikea Sherlock ja komppaan sitä, joka sanoi, ettei huomannut Watsonin vaihtumista. Ihmettelin aikoinaan, että miten ne löysi siihen niin samanlaisen tyypin tilalle. Osa viehätysvoimaa on siinä, että toi Granadan sarja sijoittuu sinne oikeaan Sherlockin aikaan. Osa taikaa katoaa kun hahmo tuodaan nykyaikaan.
Kirjoitti: Sisilja - 04.06.2022 14:01:39
Mulla on just nyt katselussa myös Granadan Sherlock Holmes -sarja, ja ymmärrän hirmu hyvin Karvista ja monia muita, joille Jeremy Brett on ainoa oikea Sherlock Holmes. On se melkoinen!! Aivan ihana ja niin käsittämättömän tarkka. Olin myös pitkään sitä mieltä että oli ihan hirveä vääryys kun Watson vaihtui David Burkesta Edward Hardwickeen, mutta oih voih, oon jo ihan ihastunut siihenkin! :-*
Tästä tuli nyt täydellisen puhtaasti tällainen innostuneen hysteerinen faniviesti, mutta kun yllätyin tästä Sherlock-bongauksesta niin tajuttoman iloisesti! ;D
Kirjoitti: Fairy tale - 26.02.2025 13:10:33
Spoiler: näytä
Kirjoitti: Odo - 26.02.2025 13:21:09
Chrunhyrollista tulin vuoden vaihteessa katsoneeksi Moriarty the Patriot. Katseeni kiinnittyi toistamiseen siinä Sherlockin hauskaan hiuskiehkuraan. Irene Adler oli mukana useammassa jaksossa ja hän "katosi" sarjassa näkyvälle paikalle mutta näkymättömiinEn uskalla kurkata spoilerin alle, mutta hauska tietää, että se löytyy Crunchyrollista! Olen itse lukenut ainakin ensimmäisen mangan ja pohtinut useasti, että pitäisi lukea seuraaviakin osia. Ehkä animesarja toimisi itselleni paremmin, mutta kun olen vähän huono katsomaan sarjojakin. Kiva kuulla sun arvio, että ehkä ainakin yritän. :) Mangasarjan etu toki siinä, että se on suomennettu, kun Crunchyrollissa saatavilla vain enkkusubeilla?Moriarty hahmona sai kyllä sympatiat. Paljon tuttua ja kuitenkin pieniä muutoksia tarina- ja hahmokerronnoissa. Jos miettii että onko tutut hahmot jo kokonaan nähty, niin tämä sarja avasi vielä vähän uusia ulottuvuuksia. Hyvät pisteet sarjalle.Spoiler: näytä
Mullahan ois kanssa ikuisuusprojektina tollainen valtava kirja, missä kaikki (?) Sir Arthur Conan Doylen Sherlock Holmes-tarinat. Komiahan se on hyllyssä, mutta liekkö koskaan saan luettua. :D Muistelen kyllä lämmöllä Sherlock Holmes-museota Baker Streetillä, Lontoossa. ♥
Kirjoitti: Remoteness spectator - 26.02.2025 14:41:18
Itsehän olen siis Granadan Sherlock Holmesin suuri fani, jossa Sherlockia näyttelee edesmennyt Jeremy Brett. Alunperin kyseistä sarjaa esitettiin kai Ylellä, ja olen sitä kautta siihen lapsuudessani/nuoruudessani tutustunut. Hän on mielestäni uskollisin adaptaatio kirjan Holmesista, ja on samalla tuonut rooliin omaa eksentrisyyttään, mikä toimii erinomaisen hyvin. Olen tosin kuullut hyvää myös Basil Rathbonesta(?) joka näytteli Sherlockia sukupolvi aiemmin, mutta en ole koskaan nähnyt hänen roolisuoritustaan. Pitäisikin jostain etsiä käsiini nuo vanhat elokuvat, jotta voin niitä kommentoida.
Brettistä minulta löytyy myös ihan biografia, mikä on ollut mielenkiintoinen lukukokemus.