Finfanfun.fi
Originaalit => Pergamentinpala => Aiheen aloitti: lukutaidoton - 03.11.2014 03:15:06
-
Nimi: Keefas
Kirjoittaja: Lukutaidoton
Ikäraja: K-11
Tyylilaji:Tajunnanvirta
Eilen löin veljeäni. Tänään syön kissan, jälkiruoaksi. Kirjoitan syntymäkertani puhtaaksi kolmatta kertaa - ja leikin kuollutta, jotta historianopettajani pyytäisi minua pöytänsä alle. Tunsin kerran pojan nimeltä Pietari, ja siitä päivästä lähtien itkin nimetöntä hautaa. Kerran historiantunnille toin Pietarin peukalon, jotta hän ei tykkäisi enää kertaakaan profiilikuvastani seksipartneri-sivustolla. Pietari oli lyhyt ja pyöreä. Ensimmäisenä vuotena yläasteella käytin Pietarin sormea korvatulppana, etten kuulisi holokaustista. Minä en usko siihen. Jos Jeesusta ei ollut, ei Hitleriäkään. Toisena vuonna pyyhin derivaatat konseptiltani peukalolla, koska en luota luonnontieteisiin. Olenko muka nähnyt atomin omin silmin. Kolmantena vuonna Pietarin peukalo löytyi historianopettajan pöydän alta silloin, kun sinne neitsyyteni menetin. Säädyllisenä seison Golgatan kalliolla: taskustani kaivan naurun, ristin ja Pietarin peukalon. Mihin minä stigmoja, kun on peukalo keskellä kämmentä.
-
Luulin olevani sanaton tämän one-shotin luettuani, mutta itse asiassa keksin jopa muutaman ajatuksen lausuttavaksi! Nimittäin tällaisiin teksteihin ei törmää usein, vaikka olenkin havainnut samankaltaista kirjoitustyyliä ennenkin, kun eräs päivä pengoin kirjaston hyllyjä. Hämmentävää kerrontaa, viittauksia, joita poimiessa sai olla tarkkana ja mielenkiintoinen tapa punoa erinäiset faktat loppujen lopuksi yhteen. Ihailtava taito saada näistä piirteistä aikaan mielenkiintoinen ja rikas tarina, jota seuratessa ei tuskastu vaikeisiin sanoihin ja sekavuuteen.
Sivujuonena toimiva Pietari oli ehkäpä huomiota herättävin ja hämmentävin aihe, mutta juurikin siksi ehdoton suosikkini. Kyseisen henkilön sormi vei teosta omalta osaltaan tehokkaasti eteenpäin, mietin, että miksi ihmeessä juuri niin mitätön ruumiinosa, mutta kaikkea ei tarvitse aina perustella logiikalla. Tajunnanvirraksi yllättävän selkeä hahmotelma näiden kaikkien aiheiden alla, ei missään nimessä loppuun vietyä, mutta silti miellyttävää lukea. Lukisin mielelläni tällaisia enemmänkin, kirjoitahan toki, jos sattuu inspiroimaan!
Tämän kommentin loppuun mun on vielä pakko nostaa esille tuo mainio lopetus.
Säädyllisenä seison Golgatan kalliolla: taskustani kaivan naurun, ristin ja Pietarin peukalon. Mihin minä stigmoja, kun on peukalo keskellä kämmentä.
Aivan loistava kohta, en voi muuta sanoa, koska etenkin tuo viimeisen lauseen nerokkuus ihastuttaa mua. Kerrankin se peukalo on nyt kirjaimellisesti "keskellä kämmentä", sananlasku menettää merkityksensä hyvällä tavalla, jos ymmärrät. :')
Kiitokset tästä tekeleestäsi, erikoinen lukukokemus kaiken kaikkiaan!
-
Hei kiitos paljon! Mahtavaa saada tuollaista palautetta. Paulaute oli kerrassaan tyhjentävä, enpä osaa muuta sanoa. Kiitos :-)