Finfanfun.fi
Originaalit => Pergamentinpala => Aiheen aloitti: haryu - 31.07.2014 19:27:23
-
Author:
Springways Otaku
Pairing: Selviää kun luette
Rating: max K11
Genre: angst, drama
Varnings: käsittelee itsemurhaa, vaikka ei suoraan mainitakaan
Sanamäärä: 100
A/N: Mitäpä tästä nyt sanoisi.. Hetken inspistä syntyi tällainen, eka raapaleeni ikinä (en olisi uskonut pystyväni tähän) Noh, lukuiloa :)
Minä kävelin
[/size]
Kun sinä juoksit, minä kävelin. Kun sinä pyöräilit, minä kävelin. Kun sinä hiihdit, minä kävelin. Kun sinä skeittasit, minä kävelin.
Kun pyysit minua mukaasi, pudistin päätäni. Elämäni oli merkityksetöntä, aina samanlaista, sinun oli täynnä vaihtelua ja merkitystä.
Sinä elit täysillä, nautit elämästäsi. Minä vain elin, jos sitäkään.
Onko elämällä edes merkitystä?
Minä en enää jaksanut, minä lähdin. Sinä et kestänyt lähtöäni, joten seurasit.
Kyllä, elämälläni oli merkitys, en vain huomannut sitä. Sinä toit elämääni merkityksen, mutta en ymmärtänyt sitä ennen kuin oli liian myöhäistä.
Nyt olemme yhdessä. Muulla ei ole väliä. Ei silläkään, että vaikka vielä kutsuit juoksemaan, minä kävelin.
-
Etsiskelinkin tässä helppoa lyhyttä tekstiä luettavakseni!
Aihe oli tietenkin surullinen, hienovaraisesti kirjoitettu, mutta silti. Kyllä päähenkilön kohtalon ymmärsi, olisi ymmärtänyt vähemmistäkin viittauksista, joten ikäraja oli ainakin omasta mielestäni oikein. Ensimmäiseksi raapaleeksi siis suhteellisen hyvin onnistunut! Sataan sanaan on hankalaa mahduttaa montaa asiaa tai juonta ylipäätään, vaan kerronnan on pakko jäädä rajalliseksi, sen perusidean olit ainakin ymmärtänyt. Yksinkertaisesti kerrottu tarina erään ihmisen vaiheista, ei liikoja koreillen tai yrittäen.
Päähenkilön asenne oli kiehtova, hän eli mukana, mutta vastentahtoisesti ja hän vertaili itseään jatkuvasti. Elämästä löytyi kuitenkin pieniä onnistumisiakin...?
Sinä elit täysillä, nautit elämästäsi. Minä vain elin, jos sitäkään.
Masentunut hän silti oli, sitä en käy kiistämään. Näinkin vakavasta aiheesta on mahdollisuus saada aikaan surullisen kaunis kirjoitelma, yllättävää. Itsemurha ratkaisuna on tietenkin viimeinen vaihtoehto, joten oli hyvä, kuinka pohjustit sitä. En tiedä tuliko se ikäänkuin luonnostaan ja tahattomasti, vai mietitkö sisältöä paljonkin.
Ainoa, mikä pisti silmään, oli tämä otsikon jälkeinen ylimääräinen sana.
Minä kävelin
[/ size]
Toun "size"n ei pitäisi olla tuossa. Myös sisennykset näyttivät hieman oudoilta, mutta se taitaa johtua vain omasta tottumattomuudestani. Muuta vikaa tässä tekstissä ei ollutkaan, jopa vaikea lopetus oli hallittu hyvin.
Muulla ei ole väliä. Ei silläkään, että vaikka vielä kutsuit juoksemaan, minä kävelin.
Varsin sujuva raapale, kiitokset tästä lukukokemuksesta! :)
-
Orenji, kiitoksia paljon kommentista! Tässähän ihan punastuu :D Tää vaan tuli jostain, en paljoa miettinyt tai muotoillut, viimeisiä sanoja vaan karsin ettei ylittäis sataa sanaa. Kiitoksia vielä kerran kommentistasi, se on luettu jo moneen kertaan ;) Annoit mukavan piristysruiskeen kirjoittamisintooni :)
-
Ensimmäiseksi raapaleeksi tää oli ihan hullun hyvä!
ainakin verrattuna omiin ensimmäisiin teksteihini :------D
En yleensä kommentoi mitään raapaletekstejä, en yleensä edes lue niitä, mutta tähän mä kommentoin, koska, no, tää herätti mussa ajatuksia, tiettyjä tunteita. Nimi iski silmään, tykästyin jo siihen. Sitten luin enemmän.
Kirjoitat tosi sujuvasti eikä kirjoitusvirheitä löytynyt, mistä aina plussaa, yleensä ensimmäiset tekstit ovat niitä pullollaan. Elämäni oli merkityksetöntä, aina samanlaista, sinun oli täynnä vaihtelua ja merkitystä.
Sinä elit täysillä, nautit elämästäsi. Minä vain elin, jos sitäkään.
Tykkäsin tästä päähenkilön ajatuksista siitä, miten suhde ei toimisi kahden liian erilaisen ihmisen keskellä. Miten toinen oli liian onnellinen ja toinen ei ollenkaan. Hienosti kirjotettu kohta!
Minä en enää jaksanut, minä lähdin. Sinä et kestänyt lähtöäni, joten seurasit.
Kyllä, elämälläni oli merkitys, en vain huomannut sitä. Sinä toit elämääni merkityksen, mutta en ymmärtänyt sitä ennen kuin oli liian myöhäistä.
Nyt olemme yhdessä. Muulla ei ole väliä. Ei silläkään, että vaikka vielä kutsuit juoksemaan, minä kävelin.
Lopussa toit hienosti alun mukaan raapaleeseen. Ympyrä sulkeutuu, tarina loppui.
Kirjoita vain lisää, en löytänyt tästä mitään negatiivista! Kiitos tästä! :)
<3: Lily
-
Lily-Rose, oon nyt ihan hämilläni kun oon saanut positiivista palautetta niin paljon (vaikka kommentteja on kaksi) :) loppu tuotti mulle pientä päänvaivaa mutta hyvä että sekin on onnistunut! Kiitoksia paljon kommentista, onnistuit sinäkin piristämään ihan kunnolla <3
-
Olen huono kommentoimaan,mutta pitää, koska hyvä teksti :)
Masennus on kuvattu todella taitavasti, uskon että juuri siltä elämä silloin tuntuu, kokonaan merkityksettömältä. Ja raapalekin kun on, hattua nostan :) (100 sanaa ja siihen vielä sopivasti kuvailtu juoni, se on vaikeaa)
-
Hiemanjälkeenjäänyt, kiitos kommentista! Äläs nyt, tämäkin kommentti piristi tosi paljon! En edes tiedä miten mä onnistuin saamaan tästä raapaleen, onneksi en kirjoittaessa paljoa miettinyt :D
-
Eikun minä kävelin ja sinä juoksit! Eikö niin. Ihanaa kuvailua, lisää Springwayssin ficcejä. Itsekin aloitan kirjoittamaan näitä... :)
-
Syvä Miete, kiitos sullekin, odotin että milloin pääsisit tämme asti ;) Mm.. Taidan pitää tän nyt ihan näin miten se on. (vaikka oilikin kieltämättä houkutteleva idea..)
-Ways
-
No mä muistin että oon kommentoinut... Joo. Mutta mä sitten olin se joka juoksi. Mä odotin koska sä pääset mun ficcejen luo kaauan, koska tiesin että mulle tulee tällainen kaveri tänne :-*
-
Mä olenkin sellainen tylsä ihminen joka kävelee ;D Olehan onnellinen, mä olen nyt täällä <3
-
Ouh. It hurts.
Whauu.. Tosi hyvä ekaksi raapaleeksi! Tuo minä kävelin on niin kaunis. Vertasit ihanasti ja tämä on niin <3 oot tosi hyvä tässä.
Ei, en saa sanaakaan suustani. Hittolainen. No tämä jää nyt tähän moi!
-
Eii älä tätä nyt Under ala nostelemaan!! Kauheaa tekstiä :D Noh mutta kiitos kuiteniin. Mä en voi uskoa että sä näistä niin paljon tykkäisit mut ehkä johtuu vaan siitä et häpeen ite :D Heippahei, lopeta tuo kommentointimaratonis nyt!! :-*
-
Pysäyttävää tekstiä. Mun piti lukee tää monta kertaa ennen kuin ymmärsin ja sain sisäistettyä sanoman, mutta syyttäisin enemmän mun väsy,ystä kuin tekstiä. Teksti oli mielestäni oikein nerokas. Mistä keksit ideasi tälle raapaleelle. Niin hieno ja monimutkainen, mutta silti niin simppeli ja yksinkertainen. Todella hienosti muotoiltu kokonaisuus.
Kiitos lukukokonaisuudesta
4forever