Nimi: Syaanisuudelmia
Fandom: Ranma ½
Genre: Romantiikka, seikkailu
Ikäraja: K-11
Paritus: Ranma/Akane
Tiivistelmä: Taikalähteestä oudon kyvyn saanut 16-vuotias Ranma Saotome on edelleen kihloissa (vasten tahtoaan) Akane Tendon kanssa.
Akanen siskon Kasumin ja tohtori Tofun häät ovat juuri päättymäisillään, kun Ranma näkee jotain, mikä saa hänet vihasta suunniltaan. Samoihin aikoihin pahuuden demoni Cyan etsii uutta isäntäkehoa, ja ikävä kyllä Cyan päätyy valtaamaan Ranman.
Varoitukset: En ole lukenut/katsonut Ranma ½:ta moneen vuoteen. Jouduin tarkistamaan hahmojen nimiä hakukoneella. Juoni on kuitenkin pyörinyt päässäni siitä asti, kun viimeksi sarjaa katsoin.
Disclaimer: Ranma 1/2 on Rumiko Takahashin luoma, Suomessakin vuodesta 2003 julkaistu manga-sarja. Lisäksi sarjasta on tehty anime ja OVA-elokuvia. Cyan on minun hahmoni.
Muuta: Tästä piti alunperin tulla oneshot, mutta tarina venähti; katkoin sen siis kolmeen lukuun.
Syaanisuudelmia
1/3
”Ensimmäinen suudelma”
Länsimainen valssi täytti kamppailusalin (dōjōn), joka oli koristeltu valkoisella pitsillä ja kirsikankukilla. Kestäisi monta päivää hinkata siirappinen haju pois parkettilattiasta, joka oli tarkoitettu miehiseen käyttöön. Tietenkin sen hinkkauksen joutuisi tekemään Ranma, joka salia käytti kaikista eniten.
Olihan tilaisuus ihan viihdyttävä, vaikka aika ajoin joku iäkäs Tendojen sukulainen tuppautui Ranman seuraan ja hymyili hänelle hampaattomasti samalla, kun uteli, milloin hän ja Akane menisivät naimisiin. Silloin Ranma täytti suunsa täytekakulla ja kohautteli hartioitaan. Hän vihasi sitä nimenomaista kysymystä.
”Ja nyt, arvon juhlavieraat, on teidän vuoronne astua parketille”, Nabiki kailotti omahyväisellä äänellään mikrofoniin. Hän oli suostunut tilaisuuden juontajaksi sillä ehdolla, että hänelle maksettiin.
Häävalssi oli juuri päättynyt. Isä meni tietenkin nolaamaan itsensä keskelle lattiaa. Hänen hyväkseen täytyy sanoa, että hän oli onnistunut koko illan pysymään ihmishahmossaan.
Kasumi näytti säteilevältä valkoisessa hääkimonossa. Ujo Tofu onnistui juuri ja juuri olemaan kompuroimatta mekolle.
”Ranma, tuletko sinä vai et?”
Akanen kylmä ääni sai Ranman hätkähtämään. Hän oli niin väsynyt, ettei hän ollut huomannut, että Akane oli jo tovin seissyt hänen vieressään.
”Meidän täytyy tanssia ainakin yksi valssi”, Akane sihahti, ”se kuuluu kihlattujen hääperinteisiin!”
Ranman sisuksissa muljahti. Hän ei todellakaan tanssisi metriäkään, joten hän pudisti päätään.
”Ranma!” Akane kiljahti. Muutama lähellä oleva vieras katsahti heihin hämmentyneenä. Japanilaisissa häissä ei ollut tapana korottaa ääntä; ei ainakaan ennen kuin hääpari oli poistunut paikalta, jotta huono onni ei seuraisi heitä.
Ranma risti kätensä päättäväisesti. Akane mulkoili häntä.
”Anteeksi neiti, mutta soisitteko minulle tämän tanssin?”
Ryoga oli ilmestynyt jostain heidän taakseen. Hänellä oli smokki päällä, mutta tuttu keltainen huivi oli sidottu hiuksien ympärille.
Akane näytti hämmentyneeltä, mutta hän suostui ja katosi väkijoukkoon. Ranma jäi pöydän ääreen ihmettelemään, mistä pelkurimainen (ainakin naisasioissa) Ryoga oli yllättäen löytänyt rohkeutta pyytää Akanea tanssimaan.
Ryoga varmaan eksyisi ihmispaljoudessa ja pian pari olisi ulkona... Ranma tunsi oudon vihlaisun sisällään, mutta hän ei ehtinyt kauaa ihmetellä tuntemuksen syytä, kun joku jo vetäisi hänet kovakouraisesti seisomaan.
Shampoo tuijotti häntä kiivaasti silmiin.
”Sinä tanssia Shampoon kanssa.”
Sitten Shampoo vei Ranmaa muutaman kierroksen rajusti ympäri salia, kunnes bändi hidasti musiikin tempoa. Viulusti nousi selvästi pääosaan.
Oikeastaan tanssiminen oli ihan hauskaa, kun he pyörivät paikoillaan. Tavallaan valssi oli ihan rentouttavaa.
Ranma huomasi Ryogan ja Akanen muutaman metrin päässä. Johtuiko se vain himmeästä valaistuksesta, vai näyttikö Akane vähemmän poikatytöltä kuin yleensä? Hän oli oikeastaan aika sievä laventelinsinisessä mekossa.
Heidän katseensa kohtasivat hetkeksi, kun Ryoga käänsi selkänsä Ranmaan päin. Akanen otsalle ilmestyi muutama ryppy, kun hän huomasi Ranman tanssivan Shampoon kanssa.
”Pakotti”, Ranma yritti puhua huulilla, mutta hän ei ollut varma, tajusiko Akane.
Lopulta Kasumi ja tohtori Tofu hyvästelivät vieraat ja lähtivät viettämään hääyötä. Kuu valaisi ikkunoiden takana taivasta, kun Genma ja Soun kilistelivät yhteen viimeisiä sakelaseja. Isä tietenkin taas vihjali, että pian he, vanhat ystävät, olisivat oikeasti sukua.
”Ranma”, sanoi Nabiki, joka oli juuri tarkastellut häälahjapöytää muistilehtiön kanssa, ”viitsisitkö kerätä pöydistä kukkakimput? Ne säilyvät hyvinä vielä pari päivää, joten Kasumi halusi ne talteen.”
Nabiki irvisti sen merkiksi, että idea ei todellakaan ollut hänen.
*
Akanen sisällä kuohahti raivo, kun hän näki Shampoon retuuttavan Ranmaa ympäri tanssisalia. Akane ei olisi missään nimessä pakottanut poikaa tanssimaan. Ei hän itsekään ollut mikään parkettien partaveitsi, mutta häissä oli omanlaisensa ihana tunnelma, joka sai hänet myöntymään valssin vietäväksi.
Sitä paitsi punasteleva Ryoga oli ihan kelvollinen kavaljeeri. Hän ei ehkä ollut niin rytmitajuinen kuin esimerkiksi tohtori Tofu, mutta ainakin Akane sai tuntea olevansa nainen.
Viulusti soitti viimeiset pitkät sävelet, kunnes Kasumi tuli siskonsa luokse ja halasi häntä.
”Kiitos paljon avusta, Akane”, Kasumi sanoi lempeästi, ”ilman sinua tämä päivä ei olisi ollut täydellinen!”
Akane hymyili. Oli niin harmillista, että vanhin sisko muuttaisi asumaan tohtorin kanssa. Kotona oli jo valmiiksi niin sekalainen meno, että kodinhengettären puuttuminen jättäisi jälkensä. Toisaalta, Akane oli valmistautunut siihen, että hänestä tulisi perheen äitihahmo.
Siivooja.
Takuulla ei. Akane päätti, että hän pakottaisi muut vastuuseen kodin kunnossapidosta.
Kun Kasumi ja Tofu olivat kadonneet yön pimeyteen ja mustaan limusiiniin, Akane marssi kohti omaa huonettaan. Hän jättäisi siivoamisen muille, koska hän oli vastannut melkein kaikesta muusta.
Vasta kun Akane oli päässyt rappuset ylös, hän huomasi Ryogan seuranneen häntä.
”Öh”, Akane ynähti hämmentyneesti, ”oli kivat juhlat, kiitos tanssista. Hyvää yötä, Ryoga!”
Ryoga mutisi jotain ja seurasi Akanea tämän huoneeseen.
”Minulla on asiaa”, Ryoga kakaisi ulos, kun Akane oli odottanut hetken. Poika oli naamasta kauttaaltaan punainen, mutta hän näytti melko komealta smokissa. Kaikista miehistä sai hitusen miehekkäämpiä juhlapuvun avulla, Akane ajatteli uupuneena. Jopa Ranma oli näyttänyt tänään edustuskelpoiselta.
”Niin?” Akanea ärsytti hieman Ryogan viivyttely, sillä häntä väsytti ja hän kaipasi kovasti sänkyynsä. Kello oli yli kaksi.
Ryoga astui lähemmäs, tarttui Akaneen ja kumartui suutelemaan häntä suoraan suulle. Akane yllättyi niin, että hän vastasi suudelmaan vaistomaisesti. Samalla hän huusi mielessään kysymysmerkkejä.
*
Koristekimpuissa oli omenankukkia ja jotain valkoisia pallokasveja, joita Ranma ei tunnistanut. Hän vei kaksi kimppua keittiöön odottamaan seuraavaa paikkaansa.
Akanella oli kyllä silmää kauneudelle, Ranma ajatteli väsyneenä. Ehkä hän haluaisi yhden kimpun itselleen, koska hän oli nähnyt kovasti vaivaa niiden sitomiseen. Ranma otti kimpun ja ajatteli, että samalla hän voisi pahoitella sitä, ettei suostunut valssiin.
Akane oli ilmeisesti jäänyt vielä juhlasaliin (Ranmalle paikka olisi aina dōjō) siivoamaan, koska häntä ei näkynyt päärakennuksessa. Noustessaan portaita ylös Ranma ajatteli, että hän ei itse haluaisi mennä naimisiin taistelusalissa. Oikeastaan hän ei halunnut mennä naimisiin suuren joukon edessä. Ehkä joskus vanhempana, kun hän olisi päässyt maistamaan elämää, hän voisi harkita menevänsä naimisiin.
Mutta olisiko morsian Akane?
Ei tyttö ollut hullumpi, vaikka hän olikin joskus vähän hikipinko. Heidän isänsä olivat parhaita ystäviä. Akane piti samoista asioista kuin Ranma, kuten erilaisista taistelulajeista ja miekoista. He molemmat pitivät syömisestä.
Ranma työnsi Akanen oven auki ja ajatteli kaiholla saliin jääneitä sushirullia. Sitten hän näki, mitä huoneessa tapahtui, ja kukkakimppu putosi hänen kädestään maahan. Maljakko särkyi.
Ryoga oli kietonut kätensä Akanen ympärille. Heidän huulensa koskettivat toisiaan. Näky oli mitä imelin, kunnes särkyvän posliinin ääni havahdutti parin irti toisistaan salamannopeudella. Akanen kasvoilla oli järkyttynyt ilme, kun hän kohtasi Ranman häkeltyneen katseen.
Ranman sisuksia poltteli ja hänen mielessään kiehui, mutta sanat eivät tulleet ulos. Hän takelteli hetken ja katsoi sitten maahan, missä kukat ja posliini olivat yhtä yksimielistä sotkua.
”Ranma, minä – Ryoga yllätti minut”, Akane sopersi nopeasti. ”Ei tässä ole mitään.”
Ryogan katse ei todellakaan kielinyt, että ”ei tässä mitään”: hän näytti voitonriemuiselta, vaikka olikin typerän näköinen ja punainen.
Ranma puristi kätensä nyrkkiin.
”Älkää antako minun häiritä”, Ranma sanoi rauhallisesti ja hymyili väkinäisesti. Hänen olisi tehnyt mieli kuristaa Ryoga, mutta hän hillitsi itsensä ja kääntyi kannoillaan.
”Ranma!” Akane huusi perään, mutta Ranma marssi portaisiin. Hän kaipasi yllättäen raitista ulkoilmaa.
”Ranma, minun ja Ryogan välillä ei ole mitään!”
Ranma pysähtyi portaiden juurella. Akane oli seurannut häntä.
”Ihan sama”, Ranma sanoi kylmästi, ”eihän tässä mitään hätää ole. Minulle sopii vallan mainiosti, että puramme kihlauksen.”
Akanen silmät suurenivat.
”Sitähän me molemmat olemme kokoajan toivoneet, eikö niin?” Ranma hymähti ja käveli ovelle.
”Ei se ole meidän vallassamme, kuten hyvin tiedät”, Akane sanoi nopeasti, jopa hieman hädissään, ”Ranma, en minä halua olla sitoutunut kehenkään.”
Ranma kääntyi katsomaan häntä.
”Hyvä, en minäkään. Olet siis vapaa pussailemaan possun kanssa.”
Hän vilkaisi hymyillen Ryogaa, joka oli jäänyt kauemmas. Ryogan kasvoilla oli vakava ilme. Akane ei tietenkään tajunnut possu-viittausta.
Akane tarttui Ranman käteen.
”Älä mene”, Akane pyysi, ”annetaan koko jutun olla!”
Ranma kohotti leukaansa.
”Kerro minulle Akane, miksi sinä niin kovasti haluat pysäyttää minut. Onko sillä sinulle jotain väliä, että minä olen kihloissa kanssasi? Onko sillä jotain merkitystä, että minä näin teidän lääppivän toisianne?”
Akane raotti huuliaan ja näytti kalpealta.
”Minä – minä –” hän sönkötti ja pidätteli kyyneliä. Ranmaa ärsytti se, miten heikolta Akane sillä hetkellä näytti. Yleensä Akane oli vahva ja itsepäinen.
Ranma ravisteli itsensä irti Akanen otteesta ja vetäisi ulko-oven auki rivakasti. Sitten hän juoksi kadulle ja jätti idiootit taakseen.
Kun hän oli päässyt muutaman korttelin päähän, hän pysähtyi ja hengitti raskaasti. Sydäntä puristi, mutta se ei todellakaan johtunut huonosta kunnosta. Hän tunsi lämpimien kyynelien valuvan poskille.
Alkoi sataa.
Se alkoi aina aivoista, nimittäin muutos. Testosteroni vähentyi ja tilalle tuli estrogeeniä. Aivojen rakenne muuttui. Seuraavaksi vaihtui hiusten väri, pikimustasta leiskuvan punaiseen. Ranma lyheni, monellakin tapaa. Rintakehään kasvoi kaksi kumparetta, jotka niin kovasti viehättivät muun muassa Kunoa ja Happosaita.
Ranma oli ekspertti tunnistamaan sukupuolien väliset erot, sillä hän oli itse kokenut tuon eron montaa kertaa käytännössä. Nyt muutos oli vähemmän kuin tervetullut, sillä naishormonit saivat hänet vain entistä enemmän tolaltaan. Vollotus jatkui jatkumistaan.
Kun Ranma oli pudonnut taikalähteeseen ja saanut pirullisen kyvyn (tai taudin) muuttua kylmässä vedessä naiseksi, hän oli vannonut etsivänsä parannuskeinon. Nyt hän kuitenkin nautti siitä, että hän sai olla nainen ja itkeä.
Miehet eivät itke.
Lopulta Ranma ryhdistäytyi. Hän alkoi miettiä tilannetta uudestaan. Ryoga oli ollut ihastunut Akaneen ties kuinka kauan, mutta vasta tänään hän oli uskaltanut toimia. Ranma tunsi monta rohkeaa miestä (kuten itsensä), mutta Akanen suuteleminen vaati jo kanttia. Se oli varmasti heidän molempien ensisuudelma, siis kunnollinen suudelma. Ranma tunsi taas vihlaisun sisällään.
Ranma kääntyi kannoillaan ja lähti takaisin kohti Tendojen taloa. Hän päätti selvittää, mistä oikeasti oli kyse. Isä ja herra Tendo eivät antaisi heidän purkaa kihlausta helposti. Ranman oli myönnettävä itselleen, että kihlaus Akanen kanssa oli hermostuttava, mutta myös tietyllä tapaa turvallisuuden tunnetta ylläpitävä. Joskus iltaisin Ranma oli kuvitellut, millaista olisi olla vanha ja jakaa vanhuus jonkun kanssa. Hän nauroi itsekseen mielikuville, joissa hän riiteli Akanen kanssa milloin mistäkin pikkujutusta.
Ehkä Akane ei tosiaan ollut kiinnostunut Ryogasta, joka oli osoittanut tunteensa yllättäen.
Ranma käveli taistelusalin ohi. Hän oli melkein puutarhassa, kun hän tunsi outoa kylmyyttä kasvoillaan. Hän alkoi voida pahoin. Aivan kuin jokin olisi yllättäen lentänyt hänen sieraimeensa ja mönkinyt hänen aivoihinsa…
Ranma valahti hetkeksi maahan. Muutaman sekunnin päästä huono olo oli poissa, mutta tilalla oli uusi vahva ajatus:
Rakkaus on pahinta, mitä tässä maailmassa on.