Author: Kristen
Rating: sallittu
Genre: söpöily
Pairing: Luna/nimetön puuskupuhpoika
Disclaimer: Rowling on luonut kaiken, minä leikin.
Hymy huulillaan, virne kasvoillaan
Ulkona satoi lunta. Vaikka Luna istui hämyisässä luokkahuoneessa, hän saattoi silti tuntea pakkasen nipistävän poskiaan. Tai no, ainakin melkein. Ennustuksen tunti oli kesken, ja professori Punurmio kierteli heidän joukossaan selostamassa, mitä hän itse näki oppilaiden kristallipallossa. Suunnilleen joka toiselle professori ennusti kivuliasta kuolemaa, mutta Ernie MacMillanista tulisi kuulemma lahjakas maahistahistan puhuja, Justin Finch-Fletchley rupeaisi pitämään haiskufarmia ja Padma Patil saisi silmälasit. Luna ei ollut jaksanut keskittyä siihen, mitä Punurmio oli hänen varalleen lupaillut, sillä tyttö oli ollut liian kiinnostunut hänen edessään istuvan pojan pään ympärillä pörräävistä rikkokireistä. Hän ei muistanut pojan nimeä, mutta muisti kuitenkin, ettei kyseinen poika ollut koskaan ilkkunut hänelle tai piilotellut hänen tavaroitaan.
"Muistakaa tutkia unianne, sillä koskaan ei tiedä, milloin sisäinen silmänne päättää johdattaa teidät ennustuksen mysteereihin!" professori sanoi korkealla, eteerisellä äänellään. Punurmio onnistui kuulostamaan samalta miltä näyttikin - hiukan sekopäältä. Mutta Luna koskaan arvostellut ketään, sillä hänen mielestään kaikki saivat olla minkälaisia tahtoivat.
Kun Luna pakkasi koululaukkuaan, se kohtalaisen tuntematon puuskupuhpoika kulki hänen ohitseen hymyillen. Luna ei ollut varma, oliko suloinen hymy suunnattu hänelle vai jollekin muulle olennolle, mutta virnisti silti takaisin. Tuskinpa poika mieltään pahoittaisi hänelle suunnatusta hymystä.
Kun Lunan hopeaisen harmaat silmät saavuttivat pojan katseen, poika punastui ja käänsi päänsä nopeasti kohti kulkusuuntaansa.