Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Hunajaherttua => Aiheen aloitti: Ankkuli - 05.01.2008 00:19:49
-
Nimi: Kolme kertaa kun Sirius suuteli Harrya
Kirjoittaja: Ankkuli
Genre: Romance, angst
Paritukset: Sirius ja Harry
Ikäraja: K11
A/N: Niin kuin nimestä näkyy, tämä osallistuu Kolme kertaa kun...-haasteeseen. Kaikki kohdat sijoittuvat Feeniksin kilta-kirjan ajalle. Ekasta tuli hiukan pitkä :D
Huhhuh. Tämä on ensimmäinen ficcini, joten kommentoini on enemmän kuin sallittua! :) noniin.
Ensimmäinen kerta
Harry tärisi kauttaaltaan, pelon ja hermostuneisuuden pirullisen sekoituksen ansiosta. Hän todella pelkäsi: tästä oikeudenkäynnistä riippui koko Harryn maailma; jos hänet erotettaisiin Tylypahkasta, ystäviensä luota, ei mikään olisi enää ennallaan. Harry ei tahtonut ajatella vuosia, joita hän joutuisi viettämään Dursleyiden seurassa pääsemättä pois, velhomaailmaan, johon hän kuului. Paitsi jos... Sirius. Hänen luokseen Harry tulisi asumaan. Harryn pelko hellitti vähän, kun hän ajatteli kummisetäänsä. Tämä oli luvannut, että Harry voisi tulla asumaan hänen luokseen.
”Harry, on aika lähteä!” herra Weasleyn ääni kiiri alakerrasta.
”Mennään ajoissa, etteivät pääse vain aloittamaan ilman meitä”, herra Weasley hymyili hiukan jännittyneenä kun Harry laskeutui portaita Kalmanahanaukion alakertaan.
”Harry. Minulla olisi hiukan asiaa, kahdenkeskeistä, ennen kuin lähdet.”
Harry lähti seuraamaan Siriusta syrjemmälle, erääseen varastohuoneeseen.
”Jännittääkö sinua?” Sirius kysyi kun oli laittanut oven kiinni.
”Hiukan. Tai aika paljonkin”, Harry vastasi ja näpräsi takkinsa kulmaa.
”Ymmärrän. Mutta muista, että sinä loitsit itsepuolustukseksi, siinä ei ole mitään pahaa. Ja jos kuitenkin häviät, muista, että minä pidän sinusta huolta. Tulen ehkä katsomaan sinua myöhemmin”, Sirius hymyili ja veti Harryn halaukseen.
Kun velhot irrottautuivat halauksesta, Sirius otti hellästi Harryn leuan käsiensä väliin ja suuteli häntä. Harry häkeltyi niin, ettei vastannut suudelmaan, ja Sirius irrotti otteensa.
”Voi ei... olen pahoillani... näin ei olisi saanut käydä... Olet liian samanlainen kuin isäsi...” hän mutisi ja rynnisti ulos huoneesta.
Toinen kerta
”Mikä minua vaivaa? Olen niin vihainen, koko ajan, ja pelkään, että olen tulossa Voldemortin kaltaiseksi”, Harry sopersi Siriukselle.
Pojan silmät täyttyivät kyynelistä, ja hän halasi kummisetäänsä.
”Harry, sinä et ole paha ihminen, et vain ole! Luota itseesi, tee niin kuin sydämesi sanoo, silloin teet oikein.”
Harry katsoi Siriusta silmiin, ja vain pienen hetken päästä Sirius painoi huulensa pojan huulille, varoen, kuin poika voisi loukkaantua jokaisesta väärästä liikkeestä.
”Älä koskaan jätä minua”, poika sopersi, vastasi suudelmaan, ja hitaasti he kallistuivat sohvalle avaten puserojensa nappeja.
Kolmas kerta
”Et sinä noin helposti häntä saa.”
Harry yllättyi täysin. Kuolonsyöjän ja hänen väliinsä oli ilmiintynyt velho, jota Harry rakasti eniten maailmassa.
”Sirius..?” Mies kääntyi Harryyn päin. ”Niin, kultaseni?" mies kysyi ja hymyili pienesti.
”Minä rakastan sinua, autan teitä kaikkia voittamaan kuolonsyöjät.”
”Ei. Sinun täytyy mennä pois, tulen perässäsi sitten, kun vain pääsen,” mies sanoi kiireisenä, ja suukotti Harrya nopeasti suulle.
”Nähdään taas.”
Eikä kumpikaan voinut tietää, että se oli heidän viimeinen kosketuksensa.
A/N: No niin, haluan kuulla tuomionne :D
-
Ah, mitä fluffya, miten suloista.
Iih, voin kuvitella nuo tilanteet mielessäni (ja haluankin, sen jälkeen mitä äsken luin, tämä tuli tarpeeseen).
Ensimmäinen ficcisi; no, olet minusta hyvin silti onnistunut saamaan kaiken pieniin pätkiin.
Kiitän ja kumarran.
-
Kiitos paljon, rohkaisit erittäin paljon :)
-
yhdyn edelliseen kommentoijaan :) Mä pidin tästä vaikka surullinen loppu olikin.
-
Pakkohan tämä oli avata ja lukea, kun noin herkullisella parituksella kirjoitit. Aluksi oli pientä epäilystä, että olisiko tämä jotain liian äklöä fluffya, mutta onneksi ei. Juuri sopivan ihanaa.
Tuo ensimmäinen oli hyvä, tykkäsin siitä lopusta, se saa ajatuksen laukkaamaan. Oliko Sirius Jamesin kanssa? :roll: Ja on ihanaa kun Sirius tuolla tavoin pyytelee anteeksi. Aww.
Tuo toinen oli myös hyvä, mutta loppu latisti tunnelmaa. En vain voi kuvitella, että Sirius käyttäisi Harryn heikkoa tilaa hyväkseen noin inhottavasti. Ja lyhytkin se oli. Mutta myös ihana.
”Mikä minua vaivaa? Olen niin vihainen, koko ajan, ja pelkään, että olen tulossa Voldemortin kaltaiseksi.” Harry sopersi Siriukselle.
Tuossa on pieni virhe. Sen kuuluisi olla näin:
"Mikä minua vaivaa? Olen niin vihainen, koko ajan, ja pelkään, että olen tulossa Voldemortin kaltaiseksi", Harry sopersi Siriukselle. Eli tuolla oli piste heittomerkkien sisäpuolella, vaikka pitäisi olla pilkku heittomerkkien ulkopuolella.
Kolmas oli surullisen fluffyinen. Voi nyyh... :|
”Ei. Sinun täytyy mennä pois, tulen perässäsi sitten, kun vain pääsen.” mies sanoi kiireisenä, ja suukotti Harrya nopeasti suulle.
Eli taas sama virhe kuin tuolla aikasemminkin korjasin, EI - pääsen." - VAAN - pääsen", - Tajusitkohan mitä yritän selittää? :D
Mutta, kokonaisuus oli hyvä, paritus on iso plussa, Harry/Siriusta on maailmassa aivan liian vähän.
-
Kiitos palautteesta, Sierra!
Jep, noita hiukan mietin, että onkohan tämä nyt näin: "dfhdfhsgd." vai "dfdhdhf", siispä korjaamaan :)
Ja kyllä, Sirius/Harrya on maailmassa liian vähän!
-
Itse asiassa, Sirius/Harry ei oikeeen iske, mut tää oli tosi ihana. (:<3
-
pidin tästä todella paljon.
Loppu oli surullinen ja se oli kirjoitettu tosi kauniisti. (niin oli koko ficci muutenkin :) )
No..ei taida multa tulla kyl nyt yhtään mitään rakentavaa kommenttia :)
kiitoksia ficistä.
-
Kiitoksia kommenteista, Emu_ ja kirppu-chan :)
-
Vieroksun tätä pari,a koska näissä on jotain, miks ne ei sovi yhteen. Mutta toi keskimmäinen suudelma oli ton ensimmäisen jälkeen luettuna niin aivan hirvittävän ihana, että siinä kohtaan jopa tää pari toimi :P
Mutta on se vaan aina yhtä hirvittävää että Sirius kuoli :(
Tykkäsin ficistä, suloinen (varsinkin keskimmäinen) vaikka lyhyt olikin.
-
Nyyh, tämä oli harmittavan lyhyt! Ei sillä, olit järkyttävän hyvin saanut kaiken oleellisen paikasta, ajasta ja tunteista mahtumaan noihin minimini pätkiin. Ei siihen tarvinnutkaan lisää tekstiä, että tästä olisi tullut ymmärrettävä ja hyvä ficci, kun se jo noin lyhyydessään sitä oli. Outoa. Kiitos tästä ihanasta fluffytapauksesta, ja pyydän anteeksi lyhyttä kommenttia. (Heh, lyhyt ficci, lyhyempi kommentti.) <3
-
Aww, tämä oli suloinen, surullinen, mahtava ja aivan kertakaikkisen ihana. Suloisensurullisenmahtavanihana! Varsinkin tuo ensimmäinen noista.(: Tosin mua häiritsi toi "Olet liian samanlainen kuin isäsi"-kohta. Jotenkin pilas^^' Mut toisaalta ei pilannu sit ollenkaan :D
Ei uskoisi kenenkään ensimmäiseksi ficiksi :o
Kiitos isolla oolla!
-Superi
-
Mow ficcissäsi parasta oli loppu....se oli mainio... :D
-
Oivoi, aivan ihana! Viimeinen oli tosi surullinen, varsinkin loppu, mutta silti kaikkein ihanin mun mielestä. <3 :) Rakastuin tähän! Ja niin, ei todellakaan uskoisi ensimmäiseksi ficiksi! ;o Kiittoooss!
-
Tää oli tosi ihana. Loppu oli surullinen, tuli haikea olo kun luin viimeisen lauseen. :(
Tästä ei olisi uskonut, että kyseessä on eka ficci, sillä tää oli tosi hyvin kirjoitettu. :)
-tirsu