Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Hunajaherttua => Aiheen aloitti: RoastedGarlic - 21.10.2012 23:59:42
-
Kirjoittaja: RG
Ikäraja: Sallittu
Tyylilaji: fluff, 250-raapale
Paritus: Molly/Arthur
Vastuuvapaus: Kaikki mikä Rowlingin on kuuluu hänelle ja minä voin vain hiljaa ihailla häntä ja olla saamatta korvauksia tästä tekstistä.
Tiivistelmä: Tässä tarinassa kitketään menninkäisiä ja ollaan niin onnellista pariskuntaa että imelyyskerroin menee katosta läpi.
A/N: Sanoin Milgialle, että haluan kirjoittaa raapaleen ja pyysin heittämään yhden sanan. Milgia antoi sanan 'mato'. No, sitä saa mitä tilaa... :''D Tällainen pikainen sunnuntai-illan kliseinen hömppäromanssihöttö, älkää suhtautuko liialla vakavuudella.
Menninkäisiä
Arthur Weasley ei ollut pienen elämänsä aikana koskaan aiemmin pitänyt menninkäisten kitkemistä erityisen miellyttävänä puuhana. Nyt hän kuitenkin olisi voinut jatkaa vaikka lopun päivää. Samapa tuo, montako menninkäistä loppujen lopuksi tulisi heitettyä aidan yli - parasta oli, että ne menninkäiset olivat heidän pihallaan, heidän ikioman Kotikolonsa pihalla, koska se tarkoitti, että heillä oli oma piha, hänellä ja Mollylla, ja heidän omassa puutarhassaan kasvoi kasveja jotka he olivat sinne istuttaneet, ja Molly tekisi niistä ruokaa kun sato olisi korjattu syksyllä, juureskeittoa ehkä. Silloin Mollyn vatsa olisi jo pyöristynyt ja Arthur voisi ehkä tuntea potkunkin, kun hän halaisi kattilaa tiskaavaa vaimoaan. Kenties kutittaisikin ohimennen. Arthurin haaveissa hän kantaisi Mollyn sohvalle ja kattila saisi odottaa, mutta kyllä hän oikeastaan tiesi, että Molly oli sellaiseen liian kurinalainen, Molly sanoisi häntä höpsöksi ja tiskaisi loppuun ja saapuisi sohvalle vasta sitten. Olisi se ihan yhtä onnellista.
Nyt oli kuitenkin vielä kesä, eikä kukaan muu kuin he kaksi tiennyt että jouluna heitä olisi jo kolme. Mollyn selkänikamat rusahtivat hieman, kun hän nousi seisomaan ja heilautti kätensä päänsä päälle saadakseen menninkäiselle paremman vauhdin. Hänen lappuhaalarinsa olivat aivan multaiset ja punainen hiuskiehkura oli liimaantunut hikiselle otsalle.
Kastemato sujahti multapeitteen alle, menninkäistä pakoon. Menninkäinen puolestaan sujahti pakoon Arthurin kättä, mikä ei ollut tämän senhetkisen keskittymiskyvyn huomioiden kovakaan suoritus. Toisaalta lienee lähinnä hyväksi, että mies katselee mieluummin vaimoaan kuin menninkäisiä. Eivät ne menninkäisiä olleet, jotka hymyilivät häikäisevästi - se oli Molly, totta kai se oli.
"Mitä jos hakisin jääteetä?"
Arthur virnisti vastaukseksi.
"Molly?"
"Niin, kulta?"
"Jos se on poika, annetaan sen nimeksi William."
-
Alku oli oikein hurmaava ^^ En tohdi koko raapaletta lainata tähän joten kerron vain, että alku oli aivan ihana kun jälleen Arthur rönsyilevästi kertoo menninkäisistä jotka ovat heidän omalla pihallaan.
Silloin Mollyn vatsa olisi jo pyöristynyt ja Arthur voisi ehkä tuntea potkunkin, kun hän halaisi kattilaa tiskaavaa vaimoaan. Kenties kutittaisikin ohimennen.
Tää sinun Molly/Arthur kirjoitustapa on aivan ihana, tästä tulee niin hyvälle tuulelle kun kertoilet näitä tjuttuja hieman ohi mennen ja samalla lailla kuin ihminen oikeasti ajattelee.
Molly lappuhaalareissa :3 aikas söpöstä ja voi että kun nää kaks on vaan söpöjä kun ne rakentaa kotia ja kun niitä pian onkin jo kolme.
"Molly?"
"Niin, kulta?"
"Jos se on poika, annetaan sen nimeksi William."
Oli söpöisä juttu madosta ja Mollysta ja Arthurista. Minäkin tahdon tuollaisen perheen.
Kiitos
M
-
Milgia: Molly/Arthuria on ihana ja helppo kirjoittaa, kun saa käyttää vaan kaikki kadehdittavan ihanat ällösöpöt arkiset haaveet ja lopputulos on aina vaan hyvä ja IC :D Tulee hyvälle mielelle sitä paitsi. Minäkin haluan tuollaisen perheen. Kiitos kommentista :-*
-
Tässä tuli kyllä perjantain söpöysannos <3 Voi kun mäkin haluaisin oman perheen ja puutarhan ja menninkäisiä (ne kastemadot ei oo kyllä sitten mun juttu..)
Voisin vaa laittaa copypastella koko sun tekstin tähän alle, voin ihan rehellisesti sanoa tykänneeni sun jokaikisestä lauseesta - erityisesti siitä pitkästä, jossa puhutaan omasta pihasta. Sun tyyli on mukavan omaperäinen ja onnistuit tekemään tollasista ihan tavallisista asioista, kun puutarhanhoidosta ja tiskaamisesta supersuloisia. Kiitos tästä!
-
L.E.: Oi kiitos! Molly ja Arthur on supersuloisia, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Jos tykkäsit tästä niin oon kirjoittanu niistä muuten pari viikkoa sitten toisenkin shotin, löytyy täältä (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=32302.msg639596#msg639596)! ;)
-
Apua, tämäkin on aivan ylisuloinen ja samaan aikaan niin ihanan arkinen.
Olet ihan paras Molly/Arthurin tulkitsija! Awwawwawwaww.
Kiitoksia tästäkin ficistä paljon. :)
-Frac
-
FractaAnima: Voi kiitos <3 Pitäisi ehkä nanon jälkeen ottaa tavaksi kirjoitella enemmänkin Molly/Arthuria, kun sitä on niin vähän!
-
Oi kuinka ihana.
Mä elän itse niin erikoisen arkisensöpöä elämänvaihetta tällä hetkellä, että pystyn täysin samaistumaan näihin lapsenodottelu ja ensikodin fiiliksiin.
Iso kiitos tästä. :)
-
magrat: Tukehdun kateuteeni! Kiitos kommentista :)