Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Hunajaherttua => Aiheen aloitti: Herski - 02.12.2007 18:04:04
-
Tämä on ensimmäinen ficcini.. Laittakaa kommenttia mitä mieltä olette jos pidätte niin teen jatkoa.. :D
Ikäraja: K11 // Kaapo lisäsi ikärajan alkutietoihin
Pairing : D/Hr
Genre : Romance
Beta: niiina
Summary : 20 vuotias Hermione Granger tapaa eräänä päivänä kouluaikaisen vihollisen,Draco Malfoyn.Siitä lähtien he törmäävät toisiinsa melkein kaikkialla.Sattumaa?
Vihasta rakkauteen
1. Osa
Nuori nainen, Hermione Granger, istui täydessä kahvilassa nurkkapöydässä ja pyöritteli lusikkaa kahvissaan samalla tuijottaen tyhjyyteen. Hän vilkaisi kelloaan, joka osoitti puolta neljää. Ronin olisi pitänyt tulla jo puoli tuntia sitten. Ron oli lähettänyt hänelle kirjeen, jossa pyysi Hermionea tulemaan kolmelta viistokujalla olevaan pieneen kahvilaan. He eivät olleet nähneet toisiaan vuoteen Ronin kiireiden takia aurorina, joten Hermione oli ilahtunut kovasti kirjeen saatuaan. Nyt hän istui pettyneenä ja pyöritteli lusikkaa kylmentyneessä kahvissaan. Oliko Ron unohtanut tulla? Vai eikö hän ehtinyt kiireidensä takia? Hermione huokasi.
”Bling” ääni kuului kun joku astui ovesta sisään. Hermione kääntyi katsomaan ovelle. Olisiko se Ron? Hänen hymynsä kuitenkin hyytyi kun sisään ei astunutkaan punahiuksinen pisamanaamainen mies vaan mustaan viittaan pukeutunut mies, jolla oli huppu päässään. Mies käveli tiskille päin ja Hermione kuuli matalan äänen.
”Yksi tuliviski.”
Tiskin takana oleva nainen nyökkäsi ja ojensi lasin tuliviskiä miehelle. Mies otti lasin ja etsi katsellaan paikkaa jonne istua. Pian hän huomasi nurkkapöydässä yksin istuvan ruskeahiuksisen naisen ja hän lähti kulkemaan kohti pöytää. Hermione hätkähti ajatuksistaan kun kuuli saman matalan äänen jonka oli kuullut hetki sitten tiskiltä.
”Saako tähän istua?” Hermione katsoi ihmeissään ylös ja kohtasi jäänharmaat silmät. Hän nyökkäsi pienesti, ”Toki.”
”Kiitos…” mies mutisi ja istahti Hermionea vastapäätä. Hermione katsoi miestä uteliaana. Kuka hän oli, sen Hermione halusi tietää. Samassa mies laski huppunsa alas ja rupesi lukemaan pöydällä lojuvaa Päivän Profettaa. Hermione hengähti. Platinanvaaleat hiukset, jäänharmaat silmät, voiko hän olla..
”Draco Malfoy?” Hermionen suusta pääsi. Mies nosti heti katseensa naiseen.
”Anteeksi, sanoitko jotain?” mies kysyi ja kohotti kulmiaan.
”Öh… Ei, en sanonut”, Hermione sanoi hiljaa. Mitä? Eikö mies tunnista naista? Olihan hän kyllä erinäköinen suorahiuksisena. Draco laski katseensa takaisin lehteensä. Milloin miehestä on tullut noin komea? Hermione ajatteli samalla kun katseli Dracoa. Yhtäkkiä mies aukaisi suunsa yhä katse lehdessä, ”Etkö juo kahviasi?”
Hermione säpsähti.
”Se on jo varmaan jäähtynyt”, Hermione sanoi hiljaisella äänellä.
”Lämmitä se? Tai hae uusi”, mies sanoi edelleenkin pitäen katseensa lehdessä.
”Öm... En taida. Taidan vain lähteä”, Hermione sanoi ja nousi semmoisella vauhdilla, että kumosi vahingossa kahvikuppinsa pöydälle.
”Voi perhanan perhana!” Hermione manasi ja rupesi etsimään taikasauvaansa puhdistaakseen sotkun, mutta mies kerkesi ennen häntä. Hermione katsoi Dracoa nolosti.
”Anteeksi.”
Nyt mies nosti katseensa suoraan hänen silmiinsä.
”No mitäs tuosta”, hän hymyili. Sitten miehen silmät suurenivat ja hymy katosi. Hermione tajusi, voi ei, nyt hän tunnisti minut. Hermione hymyili pienesti, nappasi laukkunsa ja takkinsa tuolilta kunnes hän lähti nopeasti kohti ovea. Pöytään jäänyt mies nousi ylös.
”Hei odota!” Mutta nainen nopeutti askeliaan. Draco huokasi ja istui alas tuolilleen. Hänen ajatuksensa pyörivät vain tuossa äskeisessä naisessa. Voiko olla? Oliko hän..
”Hermione Granger”, Draco sanoi hiljaa.
[size=85]//destine muokkasi ikärajan otsikkoon[/size]
-
Teksti oli todella sekava ja vaikealukuinen, sillä esim. pisteen jälkeen voisi laittaa välilyönnin. Kirjoitusvirheitä oli todella paljon, suosittelen betaa. Ja numerot, jotka ovat alle kymmenen pitää kirjoittaa, koska numerot tekstissä vaikeuttavat lukemista. Itse tykkäisin puhekielestä enemmän, mutta kukin tyylillään. 8)
-
Okei..
-
Hei, äläpäs lannistu tuosta ekasta kommentista. Laita ficin otsikkoon ikäraja ja se homma on ainakin alta. Tämä ficci todella kaipaa sitä betaa ja jos haluat voin kyllä auttaa sinua suurimmissa virheissä, vaikka en minäkään täydellinen niiden suhteen ole, mutta jos vain kelpaisin avuksi, koska uskon, että sinulla voi olla hyväkin idea päässäsi tämän suhteen. Pidin juonesta minkä sinä tähän olet miettinyt ja kunhan tästä vain karsii suurimmat virheet niin tämä toimii varmasti loistavasti!
Paritus on oikein ihana ja varmasti lopputuloskin vielä. Jatka ihmeessä, turha sitä on alkuunsa lannistua. Ota vaan yhteyttä vaikka yksärillä tai jotain, jos betaa kaipaat (:
Kirjoitahan lisää.
niiina
-
Ihan hyvä juoni idea oli, mutta tosiaan noita kirjoitus virheitä löytyi monia ja luvuista kannattaisi tehdä pidempiä, on mukavampi lukea pidempiä lukuja. ja kannattaa. Ja vielä yksi asia mitä kannattaa huomioida on se, että kun joku henkilöistä sanoo jotain laittaa sen eri riville kuin muun tekstin, niin se on paljon selvempää.
Jatkoa
tiny
-
Olis voinu olla vähän pitempi alku eikä noin lyhyt... Mutta mielenkiintonen ja sai mut lukemaan. Toivottavasti jatkat pian vähän pitemmällä luvulla. :) :)
-
Kiitos kommenteistanne. :D tässä olisi luku 2.Sori taas lyhyydestä.Mutta jatkossa kirjoitan pitempiä lukuja.
Kommentteja ? :D Jatkanko?
2.
Draco käveli Viistokujalla kohti asuntoaan. Hän ei saanut ajatuksiaan pois niistä ruskeista silmistä ja niiden omistajasta. Miksi hän ei ollut tunnistanut Hermionea heti? No olihan nainen tietty muuttunut aika paljon. Hermione oli ainakin varmasti tunnistanut hänet. Miksi muuten hän olisi lähtenyt niin kiireellä pois ja tuntunut niin hermostuneelta? Draco huokasi. Hän saapui viimein asunnolleen. Vetäistyään oven kiinni hän potkasi kengät nurkkaan ja heitti viittansa naulakkoon.
----------
Hermionekin oli mennyt asunnolleen. Hän pötkötti sinisellä sohvallaan silmät kiinni, mutta ei nukkunut vaan hänen ajatukset pyörivät siinä platinanvaaleahiuksisessa miehessä, jonka oli nähnyt vajaa puolituntia sitten pienessä kahvilassa. Hermione oli tuntenut miehen heti kun hän oli laskenut huppunsa alas. Mies oli tunnistanut hänet vasta kun Hermione oli ollut lähdössä ja kahvilasta hän oli kuullut vielä takaansa sen matalan äänen.
”Hei odota!”
Hetken Hermione oli ajatellut, että jos hän odottaisi tai jopa palaisi takaisin pöydän luokse, mutta joku hänessä käski hänen lähteä äkkiä pois paikalta.
Hermione hätkähti ajatuksissaan kun kuuli ison ”RÄTS” äänen takkansa luota. Hän katsahti takkansa suuntaan ja sen edessä seisoi nuori punahiuksinen nainen.
”Ginny!” Hermione huudahti iloissaan ja nousi sohvalta mennen halaamaan ystäväänsä.
”Hei Hermione, ihanaa nähdä! Miten sinä voit?” Ginny kysyi myös iloisena hymyillen. He irrottautuivat halauksesta ja menivät istumaan sohvalle.
”Niin minustakin sinua. Ihan hyvin…” Hermione sanoi hymyillen. Hän mietti pitäisikö hänen kertoa Ginnylle tämänpäiväisestä tapahtumasta kahvilassa. Lopulta hän päätti kertoa.
”Arvaa kenet näin tänään kahvilassa?”
”Kenet? Tunnenko minä hänet?” Ginny kysyi uteliaana.
”Voi taidatpa tuntea…” Hermione huokasi hymyillen.
”Öh… Dean? Seamus? Parvati? Lavender?” Ginny ehdotteli. Hermione pyöritteli päätään virne kasvoillaan.
”Äh… Okei, Kerro!”
”Hyvä on... Draco Malfoy.”
Ginnyn suu loksahti auki. Kohta Hermione olikin jo kertonut koko jutun alusta asti.
”Voihan Merlin…” Ginny huokasi, ”miksi et jutellut hänelle mitään?”
”Olin niin hermostunut”, Hermione sanoi pienesti hymyillen. Ginny naurahti ja kysyi jotain mikä sai Hermionen nauramaan pienesti.
”Oliko Draco komea?”
”No olihan hän ihan…” Hermione sanoi vähän punastuen. Ginny nosti toista kulmaansa.
”Ai ihan?”
”No okei, okei. Hän oli todella komea. Paljon öö… miehekkäämpi.”
Ginny tirskahti ja näytti juuri samalla muistavan jotain.
”Tänään on sen uuden yödiskon avajaiset viistokujalla! Menemmehän me sinne?”
”Nääh, enpä nyt tiedä”, Hermione sanoi.
”Heeermm… Kilttiii”, Ginny kinusi ja teki koiranpentu ilmeen.
”Äh, okei!”
”Jes! Meille tulee kivaa!” Ginny sanoi naama hymyssä ja Hermionekin hymyili.
--------------------------
Draco oli juuri tullut suihkusta ja mennyt pukeutumaan makuuhuoneeseensa, kun kuuli jonkun koputtavan ulko-oveen. Hän asteli ovelle ja aukaisi sen.
”Hei Draco!”
”No hei Blaise”, Draco virnisti. ”Tule sisään”, hän lisäsi ja siirtyi toisen miehen edestä. Blaise astui sisään ja veti oven kiinni perässään.
”No mikäs sinut tänne toi?” Draco kysyi.
”Noh, kun viistokujalla tänään on yhden yökerhon avajaiset. Tuletko? Juotaisiin pari olutta ja silleen.”
Draco näytti miettivän hetken, kunnes hän lopulta nyökkäsi.
”No, mikäs siinä.”
”Hieno homma!” Blaise innostui.
Parin tunnin kuluttua pojat jo lähtivät Dracon asunnolta.
”Draco, mikä hätänä? Et ole ollut tänään oma itsesi”, Blaise sanoi ihmissään.
”Ei minulla mikään ole...” Draco sanoi. ”Oikeasti”, hän lisäsi, kun Blaise katsoi häntä epäuskoisena.
”Draco, minä tunnen sinut sen verran hyvin ja minä tiedän, että kaikki ei ole kunnossa.”
Draco huokasi: ”Hyvä on… No, tänään päivällä kahvilassa tapasin yhden henkilön joka kävi samaan aikaan Tylypahkaa kuin mekin.”
Blaise kohotti kulmiaan. ”Kenet?”
”Grangerin…”
”Hermione Grangerin?” Blaise tarkisti. Draco nyökkäsi.
”Häntäkö sinä ajattelet koko ajan?” Blaise kysyi huvittuneena.
”En vain saa häntä mielestäni, vaikka kuinka yritän. Hän oli niin… kaunis”, Draco sanoi hiljaisella äänellä. Hän huomasi kuinka Blaisen suu loksahti auki.
-
Välilyönti aina lauseen/virkkeen jälkeen:
-Arvaa kenen näin tänään kahvilassa?
-Kenet?Tunnenko minä hänet? Ginny kysyi uteliaana.
- Voi taidatpa tuntea..Hermione huokasi hymyillen.
- Öh..Dean?Seamus?Parvati?Lavender? Ginny ehdotteli.
Hermione pyöritteli päätään virne naamalla.
- Äh..Okei,Kerro!
- Hyvä on..Draco Malfoy.
Ginnyn suu loksahti auki.Kohta Hermione oli koko jutun alusta asti.
Yllä olevan pitäisi olla alla oleva.
- Arvaa kenet näin tänään kahvilassa?
- Kenet? Tunnenko minä hänet? Ginny kysyi uteliaana.
- Voi taidatpa tuntea... Hermione huokasi hymyillen.
- Öh... Dean? Seamus? Parvati? Lavender? Ginny ehdotteli.
Hermione pyöritteli päätään virne naamalla.
- Äh... Okei,Kerro!
- Hyvä on... Draco Malfoy.
Eli KOLME pistettä, ja ne välit, plus kaikkea pientä sanamuotojuttua: kenen -> kenet yms.
-
Minä suosittelen sitä betaa, koska tämä nyt on vähän vaikealukuinen tarina.
Minä rakastan tätä ideaa kuitenkin!! Jatkoa minä ehdottomasti haluan,
mutta betan katsastamisen jälkeen!
-
pakko sanoa: sait mielenkiintoni heräämään :D joten jatkoa vaan mahollisimman pian! ^^
-
Tämä on ensimmäinen ficcini.. Laittakaa kommenttia mitä mieltä olette jos pidätte niin teen jatkoa.. :D
Pairing : D/Hr
Genre : Romance
Summary : 20 vuotias Hermione Granger tapaa eräänä päivänä kouluaikaisen vihollisen,Draco Malfoyn.Siitä lähtien he törmäävät toisiinsamelkein kaikkialla.Sattumaa?
Vihasta rakkauteen
1.
Nuori nainen Hermione Granger istui täydessä kahvilassa nurkkapöydässä hän pyöritteli lusikkaa kahvissaan ja tuijotti tyhjyyteen.Hän vilkasi kelloa.Puol 4.Ja Ronin olisi pitänyt tulla puoli tuntia sitten.Ron oli lähettänyt hänelle kirjeen jossa pyysi häntä tulemaan 3:lta Viistokujalla olevalle pineen kahvilaan.He eivät ole nähneet toisiaan vuoteen Ronin kiireitten takia Aurorina.Hermione oli ilahtunut kovasti kirjeen saatuaan.Nyt hän istui pettyneenä ja pyöritteli lusikkaa kylmentyneessä kahvissaan.Oliko Ron unohtanut tulla?Vai eikö hän kerinnyt kiireittensä takia?Hermione huokasi.Bling! Kuulu kun ovesta astui joku sisään.Hermione kääntyi katsomaan ovelle.Onko se Ron?Hänen hymynsä kuitenkin hyytyi kun sisään ei astunutkaan punahiuksinen pisamanaamainen mies vaan mustaan viittaan pukeutunut mies,hänella oli huppu päässä.Mies käveli tiskille päin.Hermione kuuli matalan äänen. -1 tuliviski. Tiskin takana oleva nainen nyökkäsi ja ojensi lasin tuliviskiä miehelle.Mies otti lasin ja etsi katsellaan paikkaa.Sitten hän huomasi nurkkapöydässä yksin istuvan ruskeahiuksisen naisen.Mies lähti kulkemaan kohti pöytää.Hermione hätkähti ajatuksistaan kun kuuli saman matalan äänen jonka oli kullut hetki sitten. -Saako tähän istua? Hermione katsoi ihmeissään ylös ja kohatsi jäänharmaat silmät.Hän nyökkäsi pienesti -toki. -Kiitos.. Mies mutisi ja istahti Hermionea vastapäätä.Hermione katsoi miesta uteliaana.Kuka hän oli?Hän halusi tietää.
Samassa mies laski huppunsa ja rupesi lukemaan pöydällä lojuvaa Päivän Profettaa.Hermionen hengähti.Platinanvaaleat hiukset..Jäänharmaat silmät..Voiko hän olla.. - Draco Malfoy? Hermionen suusta pääsi.Mies nosti heti katseensa naiseen. - Anteeksi?Sanoitko jotain? Mies kysyi ja kohotti kulmiaan. -Öh..En..En sanonu.. Hermione sanoi hiljaa.Mitä?Eikö mies tunnista naista?Olihan nainen kyllä erin näköinen suora hiuksisena.Draco laski katseensa takaisin lehteen..Milloin miehestä on tullut noin komea?Hermione ajatteli samalla kun katseli Dracoa.Yhtä-äkkiä mies aukasi suunsa yhä katse lehdessä. -Etkö juo kahviasi? Hermione säpsähti
-Se on jo varmaan jäähtynyt..Hermione sanoi hiljaisella äänellä.
-Lämmitä se?Tai hae uus.Mies sanoi edelleenkin pitäen katseensa lehdessä.
-Öm..En taida.Taidan lähteä..Hermione sanoi ja nousi semmoisella vauhdilla että kumosi vahingossa kahvi kuppinsa pöydälle. - Voi perhanan perhana! Hermione manasi ja rupesi etsimään taikasauvaa puhdistaaksen sotkun mutta mies kerkesi aijemmin.Hermione katsoi miestä nolosti. - Anteeksi.
Nyt mies nosti katseensa suoraan hänen silmiinsä. - No mitäs tuosta.Hän hymyili.Sitten miehen silmät suurenivat ja hymy katosi.Hermione tajusi. Voi ei,nyt hän tunnisti minut..Hermione hymyili pienesti ja nappasi laukkunsa ja takkinsa tuolilta sitten hän lähti nopeasti kohti ovea.Pöytään jäänyt mies nousi ylös. - Hei odota! Mutta nainen nopeutti askeliaan.Draco huokasi ja istahti alas tuolilleen.Hänen ajatukset pyörivät vain tossa äskeisessä naisessa.Voiko olla? Oliko hän.. - Hermione Granger.. Draco sanoi hiljaa.
[size=85]//destine muokkasi ikärajan otsikkoon[/size]
Tuo on siis ensimmäinen lukusi... Aion kirjoittaa sen kokonaan uudelleen omalla tavallani, jotta huomaat virheesi.
Tämä on ensimmäinen ficcini... Laittakaa kommenttia mitä mieltä olette. Jos pidätte niin teen jatkoa...
Pairing: D/Hr
Genre: Romance
Summary: 20-vuotias Hermione Granger tapaa eräänä päivänä kouluaikaisen vihollisensa, Draco Malfoyn. Siitä lähtien he törmäävät toisiinsa melkein kaikkialla. Sattumaa?
Vihasta rakkauteen
1.
Nuori nainen nimeltään Hermione Granger istui täydessä kahvilassa nurkkapöydässä. Hän pyöritteli lusikkaa kahvissaan ja tuijotti tyhjyyteen. Hermione vilkasi kelloa. Puoli neljä. Ronin olisi pitänyt tulla puoli tuntia sitten. Ron oli lähettänyt hänelle kirjeen, jossa hän pyysi Hermionea tulemaan kolmelta Viistokujalla sijaitsevaan pieneen kahvilaan. He eivät ole nähneet toisiaan vuoteen Ronin kiireiden takia aurorina. Hermione oli ilahtunut kovasti kirjeen saatuaan. Nyt hän istui pettyneenä ja pyöritteli lusikkaa kylmentyneessä kahvissaan. Oliko Ron unohtanut tulla? Vai eikö hän ehtinyt kiireidensä takia?Hermione huokasi.
Bling! Ovesta astui joku sisään. Hermione kääntyi katsomaan ovelle. Onko se Ron? Hänen hymynsä kuitenkin hyytyi kun sisään ei astunutkaan punahiuksinen pisamanaamainen mies, vaan mustaan viittaan pukeutunut mies, jolla oli huppu päässä. Mies käveli tiskille päin.
Hermione kuuli matalan äänen: - Yksi tuliviski.
Tiskin takana oleva nainen nyökkäsi ja ojensi lasin tuliviskiä miehelle. Mies otti lasin ja etsi katsellaan paikkaa. Sitten hän huomasi nurkkapöydässä yksin istuvan ruskeahiuksisen naisen. Mies lähti kulkemaan kohti pöytää. Hermione hätkähti ajatuksistaan kun kuuli saman matalan äänen jonka oli kullut hetki sitten.
-Saako tähän istua?
Hermione katsoi ihmeissään ylös ja kohtasi jäänharmaat silmät. Hän nyökkäsi pienesti.
- Toki.
- Kiitos... mies mutisi ja istahti Hermionea vastapäätä.
Hermione katsoi miesta uteliaana. Kuka hän oli? Hän halusi tietää. Samassa mies laski huppunsa ja alkoi lukemaan pöydällä lojuvaa Päivän Profettaa. Hermionen hengähti. Platinanvaaleat hiukset... Jäänharmaat silmät... Voiko hän olla...?
- Draco Malfoy? Hermionen suusta pääsi.
Mies nosti heti katseensa naiseen.
- Anteeksi? Sanoitko jotain? Mies kysyi ja kohotti kulmiaan.
- Öh... En... En sanonut... Hermione sanoi hiljaa.
Mitä? Eikö Draco tunnista minua? Olenhan kyllä eri näköinen suorine hiuksineni.
Draco laski katseensa takaisin lehteen.
Milloin miehestä on tullut noin komea? Hermione ajatteli samalla kun katseli Dracoa.
Yhtäkkiä Draco aukasi suunsa yhä katse lehdessä: - Etkö juo kahviasi?
Hermione säpsähti.
- Se on jo varmaan jäähtynyt... Hermione sanoi hiljaisella äänellä.
- Lämmitä se. Tai hae uusi. Draco sanoi edelleenkin pitäen katseensa lehdessä.
- Öh... En taida.Taidan lähteä... Hermione sanoi ja nousi sellaisella vauhdilla ylös, että kumosi vahingossa kahvikuppinsa pöydälle.
- Voi perhanan perhana! Hermione manasi ja rupesi etsimään taikasauvaansa puhdistaaksen sotkun, mutta Draco ehti aiemmin.
Hermione katsoi Dracoa nolosti sanoen: - Anteeksi.
Nyt Draco nosti katseensa suoraan hänen silmiinsä.
- No mitäs tuosta. Draco sanoi hymyillen.
Sitten miehen silmät suurenivat ja hymy katosi.
Hermione tajusi: Voi ei, nyt hän tunnisti minut...
Hermione hymyili pienesti ja nappasi laukkunsa ja takkinsa tuolilta. Sitten hän lähti nopeasti kohti ovea. Pöydän ääreen istumaan jäänyt Draco nousi ylös.
- Hei odota!
Mutta Hermione nopeutti askeliaan. Draco huokasi ja istahti alas tuolilleen. Hänen ajatuksensa pyörivät vain naisessa.
Voiko olla? Oliko hän...? - Hermione Granger... Draco sanoi hiljaa.
Muuttelin sanoja parempaan muotoon, korjasin omasta mielestäni kaikki kirjoitusvirheet ja jäsensin luvun ehkä paremmin.
Tämä ei tarkoita, että sinunkin pitäisi kirjoittaa noin! Tuo nyt oli vain esimerkkinä! Kiva ficci, jatka kirjoittamista!
-
Ehdottamasti jatka :D Minun mielenkiintoni ainakin heräsi, eivätkä kirjoitusvirheet ainakaan minun lukunautintoani härinneet
-
Hmmm... Oikeastaan voisinkin kirjoittaa tähän 3 osankin tässä lähiaikoina.
Viikonloppuna oisi kyllä aikaa. :)
Kiitos kommenteistanne.. :D
-
Joo viikonloppuna on paljon aikaa. Ehdit kyllä hyvin kirjoittamaan 3osan! Sitä odotellessa :D
-
Hellou,tässä oisi nytten tämä kolmas luku. :)
3.Osa
Hermione ja Ginny saapuivat uuden yökerhon eteen kymmenen aikoihin. He eivät todellakaan olleet ainoita, jotka tulivat avajaisiin. Monia noitia ja velhoja oli jo jonottamassa sisälle, joten Hermione ja Ginny matkasivat jonon päähän.
”Onpa täällä porukkaa...” Ginny ihmetteli.
”Joo... Näetkö ketään tuttuja? Ihan kuin olisin äsken nähnyt Lunan ja Nevillen”, Hermione sanoi. Ginny katsoi Hermionea ihmeissään.
”Nevillen ja Lunan?! Ovatko he yhdessä?”
”Luulisin... Olihan niillä melkoista säpinää seiskalla.”
”Totta...” Ginny sanoi ja katseli ympärilleen. Vähän matkan päässä hän huomasi tutun näköisen velhon. Ginnyn silmät suurenivat ja hän tökkäsi Hermionea olkapäähän.
”No? ”
”Hermione, katso! Malfoy on tuolla!” Ginny huudahti ja osoitti vaaleahiuksista miestä. Totta tosiaan, siellähän Malfoy seisoi, Hermione voihkaisi mielessään.
”Voi ei, olisihan se pitänyt arvata, että hän tulee tänne...”
”Nyt voit mennä juttelemaan hänen kanssaan!” Ginny ehdotti virnuillen. Hermione katsoi tätä kuin hullua.
”En varmasti!”
”Miksi?”
”No miksi menisin?”
”Koska pidät hänestä!”
”Enkä pidä!”
Hermione huusi virnuillen Ginnylle takaisin. Ja taisi huutaa liiankin kovaa, koska muutama kääntyi katsomaan häneen, myös Draco. Heidän katseensa kohtasivat ja Hermione käänsi nopeasti päänsä Ginnyyn päin.
”Hän huomasi minut...” Hermione sanoi hiljaa. Ginny jatkoi vain virnuiluaan.
**
Draco seisoi jonossa Blaisen vieressä. Porukkaa oli todella paljon ja jonoa oli vielä edessä vaikka kuinka. Draco huokaisi.
”Miksi tämä menee niin hitaasti?”
”En tiedä”, Blaisekin huokaisi.
Draco huokaisi taas ja rupesi katselemaan ympärilleen. Muitakin näytti ärsyttävän pitkä jono. Draco vaipui ajatuksiinsa. Olisiko sittenkin pitänyt jäädä kotiin? Olisi voinut lukea jotakin kirjaa tai sitten vain mennyt nukkumaan, kun olihan hänellä ollut melkoisen kiireinen viikko. Aurorin työ oli raskasta, mutta Draco kuitenkin piti siitä.
Dracon ajatukset katkesivat kun hän kuuli takaansa naisen äänen.
”Enkä pidä!”
Draco kääntyi katsomaan äänen suuntaan ja tunnisti tämän naisen heti. Hermione. Hän seisoi vähän matkan päästä hänestä. Hermionen ja hänen katseensa kohtasivat, mutta pian kuitenkin Hermione käänsi päänsä vieressään seisovaan naiseen päin.
Draco kääntyi Blaiseen päin. ”Granger on tuolla...”
Blaise katsoi Dracoa kulmat koholla.
”Todellako? Missä?”
”Tuolla takana...”
Blaise kääntyi katsomaan ja vähän aikaa tähyiltyään hän huomasi myös hänet.
”Onko tuo todella Granger?”
”Kyllä on... Hän näköjään on tullut tänne Weasleyn tytön kanssa, häntä ei voi olla tunnistamatta noista hiuksista”, Draco sanoi. Blaise hymähti.
”Nythän sinä voit mennä juttelemaan Grangerin kanssa.”
Draco virnisti pienesti.
”Hän juoksisi varmaan heti pois jos menisin lähellekään häntä, ja miksi minä edes menisin hänelle juttelemaan?”
”No vastahan tänään sinä sanoit, että miten kaunis hän on ja et saa häntä mielestäsi”, Blaise virnisti ja sai Dracon huokaisemaan.
**
Sisälle päästyään Ginny ja Hermione ihailivat paikkoja ja menivät sitten hakemaan tiskiltä juomat itselleen.
”Kaksi omenasiideriä, kiitos”, Ginny sanoi tiskin takana hymyilevälle nuorelle naiselle ja tämä antoi siiderit heille nopeasti. Hörppäillessään siidereitään tytöt lähtivät kiertelemään isoa yökerhoa.
”Tämä on upea!” Ginny sanoi innoissaan ja istahti punaiselle sohvalle.
”Niin on”, Hermione sanoi myöntäen ja istahti Ginnyn viereen.
”Ginny, tuo tummahiuksinen mies on katsellut sinua kauan”, Hermione sanoi hiljaa ja heilautti päätään tähän päin. Ginny katsoi miestä, joka hymyili hänelle heti.
”Mene juttelemaan hänelle!” Hermione yllytti.
”En tiedä...”
”Mene nyt vain, minä menen etsimään naistenhuonetta”, Hermione naurahti ja nousi sohvalta.
Ginnykin nousi ylös ja katsahti mieheen, joka vieläkin katseli häntä, sitten hän kääntyi vielä Hermioneen päin.
”Okei, nähdään tässä joskus 12 aikaan?”
Hermione nyökkäsi hymyillen Ginnylle ja lähti kuljeskelemaan pitkin yökerhoa etsiäkseen naistenhuonetta. Musiikki soi todella kovaa, mutta silti hän oli kuulevinaan kun joku olisi huutanut hänen nimeään. Hän katsoi taakseen, mutta ei nähnyt ketään tuttua. Hän kääntyi jatkaakseen matkaa.
”Hermione! Hermione, odota!”
Hermione kääntyi taas. Nyt hän näki mustahiuksisen silmälasipäisen miehen juoksevan häntä kohti.
”Harry!” Hermione huudahti innoissaan. Harryn saavuttua Hermione luokse he halasivat pitkään.
Irrottauduttuaan he katselivat toisiaan.
”Näytät upealta, Hermione!” Harry sanoi ja katsoi häntä ihaillen. Hermione tunsi kuinka pieni puna nousi hänen poskilleen.
”Kiitos, niin sinäkin, Harry”, Hermione sanoi hymyillen. Harrykin hymyili hänelle.
”Miten sinulla on mennyt?” Harry kysyi ja hörppäsi pienesti omasta juomastaan.
”Ihan hyvin... Tapasin tänään vanhan tutun.”
”Annas kun arvaan...” Harry sanoi muka mietteliäästi. ”Olisiko Draco Malfoy?” hän lisäsi hymyilen. Hermione katsoi häntä ihmeissään.
”Miten...?”
”Draco kertoi minulle äsken, että tapasitte kahvilassa.”
Hermione katsoi Harryä vieläkin ihmeissään ja Harry naurahti.
”Olemme Dracon kanssa haudanneet sotakirveet, olemme samassa työpaikassa. Hänkin on aurori.”
Hermione nyökkäsi ja hymyili pienesti.
”Kenen kanssa olet täällä?” Hermione kysyi.
”Dracon ja Blaisen. Olimme juuri juttusilla kunnes huomasin sinut ja lähdin perääsi”, Harry hymähti virnistäen. ”Entä sinä?”
”Olen Ginnyn kanssa”, Hermione hymyili.
”Ai, en ole nähnytkään häntä... eromme jälkeen”, Harry sanoi vaisusti. ”Missä hän nyt on?”
”Hän meni juttelemaan yhden miehen kanssa...”
”Ai...” Harry sanoi hiljaa ”Jos haluat voit tulla tuonne kanssamme!” Harry sanoi nyt jo paljon pirteämmin.
”En taida...” Hermione sanoi. ”Ainakaan vielä!” hän lisäsi nähdessään Harryn pettyneen ilmeen.
”Okei, mutta minun pitää mennä, toivottavasti nähdään vielä.”
”Joo, nähdään.”
Harry hymyili ja lähti menemään takasin sinne mistä oli aikaisemmin tullutkin. Jonkin aikaa kierreltyään Hermionekin viimein löysi naistenhuoneen.
**
Draco ja Blaise seisoskelivat tiskin luona ja joivat juomiaan.
”Milloin Potter tulee? Ja minne sillä tuli niin kiire?” Blaise kysyi vieressään seisovalta Dracolta.
”En tiedä... Jonkun tytön perään se lähti”, Draco sanoi virnistäen.
Samassa Harry tuli heidän luokseen. ”Hei taas.”
”Kenen tytön perään sinä lähdit?” Blaise kysyi.
”Hermionen”, Harry sanoi ja katsoi Dracoa huvittuneesti. Draco katsoi virnuilevaan Harryyn ja rypisti kulmiaan. ”Mitä?!”
”Eiii mitään”, Harry sanoi naureskellen. Draco tuhahti ja joi lasinsa tyhjäksi.
”Menkää istumaan tuonne pöytään”, Draco sanoi ja osoitti lähellä olevaa pyöreää pöytää, jonka ympärillä oli neljä tuolia. ”Minä tuon juomat”, hän lisäsi ja meni tiskille.
”Kolme isoa pirunviinaa.” Pirunviina oli kaikkein vahvinta juomaa tässä yökerhossa.
Nainen antoi Dracolle pirunviinat räpytellen silmiään ja hymyillen koko hammasrivistöllään. Draco otti isot tuopit naiselta ja tuhahti: ”Kiitos.”
Hän suuntasi pöytään, jossa Harry ja Blaise jo istuivatkin. Draco istui heidän seurakseen ja laittoi tuopit heidän eteensä. Harry katsahti tummanpunaista juomaa isossa tuopissa. ”Mitä tämä on?”
”Pirunviinaa.”
Harry katsoi tätä ihan kauhistuneena.
”Mutta, sitten kun me nämä juodaan, me ollaan ihan humalassa!”
”Niinhän se on tarkoituskin, pitäähän sitä joskus pitää hauskaa!” Draco sanoi ja nosti tuoppiaan.
”Ja nyt katsotaan onko teissä miestä, tehkää perässä”, Draco tokaisi ja kulautti pirunviinan kerralla alas. Draco laski tuopin pöydälle ja irvisti.
Harry katsoi tätä ihmeissään. ”Hullu...”
”No antaa mennä”, Draco virnuili ja katsoi vuoroin perään Blaisea ja Harryä. Hetken kuluttua Blaise ja Harrykin olivat saaneet juotua tuoppinsa tyhjäksi.
Jonkin ajan kuluttua he olivat jo melkoisen humalassa. Draco oli kaatunut ainakin kuusi kertaa tuolilla, Harry oli hävittänyt monia kertoja silmälasinsa ja Blaise ei ollutkaan tehnyt mitään muuta kun nauranut kippurassa Dracon ja Harryn pöljille jutuille. Yhtäkkiä Draco löi nyrkkinsä pöytään. Blaise ja Harry katsoivat häneen ihmeissään.
”Nyt on asia niin, että minä menen juttelemaan Grangerille!”
”Niin sitä pitää!” Harry huudahti ja taputti Dracoa selkään. Draco nousi ylös horjuen.
”Pystytkö sinä edes kävelemään?” Blaise kysyi huvittuneena.
”Pystyin, pystyn”, Draco mumisi ja lähti horjumaan pitkin käytäviä. Vähän aikaa horjuttuaan käytävillä Draco törmäsi punahiuksiseen tyttöön.
”Ai anteeksi... Weasley.”
”No hei, Malfoy...” Ginny sanoi ja katsoi huvittuneena horjuvaa Dracoa.
”Tiedätkö missä Granger on?”
”Viimeksi hän oli ainakin menossa naistenhuoneeseen.”
”Vai niin...” Draco mutisi ja lähti taas hoipertelemaan seinästä tukea ottaen.
Dracon saavuttua oven luokse jossa luki ”naiset”, hän aukaisi oven ja astui sisään. Samassa hän huomasi Hermionen, joka oli peilin edessä siistimässä kampaustaan eikä huomannut Dracon tuloa.
Draco laittoi oven kiinni ja siinä vaiheessa Hermionekin kääntyi katsomaan Dracoon, joka nojasi oveen typerästi virnuillen. Hermione katsoi tätä hämmästyneenä.
”Terve Granger... taas”, Draco sanoi virnistäen ja painottaen viimeistä sanaa.
”Malfoy... mitä sinä teet naistenhuoneessa?”
”Tulin juttelemaan kanssasi”, Draco sanoi ja käveli lähemmäs hämmästynyttä Hermionea.
”Sinä olet ihan humalassa...”
”Ehkäpä, mutta eihän se estä juttelemista”, Draco huokaisi ja läheni Hermionea, joka meni vain kauemmas kunnes törmäsi seinään. Draco tuli aivan hänen lähelleen vartalo melkein kiinni toisen vartalossa ja laittoi kämmenensä seinää vasten estääkseen Hermionen pääsyä pois.
”Nyt et voi karata”, Draco sanoi ja virnisti voitonriemuisesti.
Hermione katsoi järkyttyneenä suoraan jäänharmaisiin silmiin, joista ei enää näkynyt viha eikä inho... vaan jotain aivan muuta... Himo.
Kommenttia?? :D
-
Hienoa, jatkoa oli tullut :D
Jännään kohtaan kyllä menit jättämään :D
On toisaalta hassua lukea Dracosta sellaisena osapuolena, joka on kiinnostunut jostakusta. Yleensähän se on Draco, jota havitellaan :D
Mutta jatkoa odotan pikaisesti :D
-
Koska on mahdollista tulla jatkoa? Toivottavasti pian sillä tahdon tietää mitä tapahtuu vaikka arvelen jo tietäväni ;)
[size=50]toisten kännijuttuja on aina hauska lukea/katsoa/nähdä omia nauhalta[/size]
Ai niin pidän todella tästä ficistä! I love it
-
Ihanaa kommenttia. :D
Totta,Puhpallura. :) Mutta voihan sitä aina olla silleenkin päin että Draco havittelee jotain tyttöä (ja tässä ficcissä se tyttö on Hermione ;) ) Jatkoa tulee!
Gaploon, luulempa että jatkoa tulee viimeistään viikonloppuna.Alan kirjoittamaan sitä varmaan tänään,viimeistään huomenna! :) Kiva kun pidät tästä!
Kiitos kommenteistanne!
-
toisiinsamelkein vaiko toisiinsa melkein? ;p muutappa tuon ekan luvun alkuun tuohon välilyönti.
tuntuu, kuin olisin lukenut tämän ennenkin.. kenties vanhasta finistä tai muualta, en sitten tiedä.
Vuoropuheluun voisit hieman panostaa niin kyllä tästä hyvä tulee. Jatka toki vielä (:
-
Tää on hyvä fic, sen sanon heti. :) En jaksa alkaa sepostaan mitään pitäs kouluunkin raahautua. heihei ja jatkoa!
-
jaaatkoa?
-
Kiitos kommenteistanne ! :)
En ole kertinnyt kirjoittaa 4 lukua paljon yhtään kun on ollut niin paljon kiireitä.
Mutta luulempa että jos innostun taas kirjoittamaan niin 4 luku voi olla sunnuntaina täällä näin. :)
Mutta älkää tappako minua jos se tuleekin vähän myöhemmin,mutta lupaan että siitä tulee pitkä luku. :D
-
Kyllä me voidaan vähän odotella jos se luku on piiiiitkä :D
Eikä me sua tapeta sillä silloin tää jäis kesken ;)
-
Hellou! Sori kun vasta nytten laitan nelos luvun tänne. :D ja pahoittelen myös kun luvusta ei tullutkaan kovin pitkä,mutta toivottavasti pidätte silti. On ollu vähän kiirettä koulussa jne. Ens luvusta yritän tehdä piiitkän!
*********
4.Luku
Hermione ei tiennyt mitä tehdä, hän oli Draco Malfoyn kanssa naistenhuoneessa ahdistettuna seinää vasten. Dracon vartalo oli sillä hetkellä aivan kiinni hänen vartalossaan. Hetken siinä seisottuaan, toisiaan silmiin katsoen, Hermione työnsi Dracon kauemmas hänestä. Draco katsoi häntä kulmat koholla ja pienesti virnistäen.
”Sinähän halusit jutella”, Hermione sanoi hermostuneena.
”Jutella? Ei meidän tarvitse jutella. Sen sijaan voisimme vaikka - ”, Draco sanoi vihjailevasti hymyillen.
”Malfoy, sinä olet humalassa. Sinun pitäisi varmaan mennä selvittämään pääsi”, Hermione keskeytti.
Draco naurahti pienesti ja läheni Hermionea, joka meni kauemmas hänestä varoen, ettei taas jäisi seinän ja Dracon väliin.
”Minun asuntoni ei ole kävelymatkan päässä ja en varmaan pysty ilmiintymään”, Draco sanoi.
”No et tosiaankaan”, Hermione tuhahti.
”Joten... Ajattelin jos voisin tulla luoksesi”, Draco tokaisi ja katsoi Hermionea, joka katsoi häntä silmät pyöreinä.
”Mitä?” Hän kysyi järkyttyneenä.
Draco huokaisi.
”Kuulit kyllä, en minä sinua syö... vaikka kyllä näytätkin todella herkulliselta”, Draco sanoi ja vinkkasi silmäänsä. Hermione hymyili pienesti ja näytti miettivän jotain. Jonkin ajan kuluttua hän hymähti ja katsoi Dracoa, joka nojasi lavuaariin katse hänessä.
”Hyvä on”, Hermione huokaisi.
Draco näytti hämmästyneeltä, mutta myös iloiselta. ”Todellako?”
”Joo, mutta saat nukkua sohvalla!” Hermione sanoi napakasti.
Draco nyökkäsi pienesti hymyillen. ”Lähdemmekö?”
Hermione vilkaisi rannekelloaan, joka oli jo kymmentä vaille kaksitoista.
”Lähdetään vain. Käyn vain sanomassa Ginnylle”, Hermione sanoi.
**
Hermione istahti siniselle sohvalleen. He olivat Dracon kanssa juuri tulleet hänen pieneen asuntoonsa. Pian Dracokin rojahti hänen viereensä.
”Kuules Granger...”
”Niin, Malfoy?”
”Voinko minä tulla sinun viereesi nukkumaan?”
Hermione hengähti syvään. Hän tiesi, että Draco tulisi vielä kysymään tuota. Eihän se toisaalta niin kauheaa olisi. Niin kauan kunhan he vain nukkuisivat.
”Katsotaan”, Hermione hymyili vieressään istuvalle Dracolle.
”Tiesin, että lämpenisit minulle...” Draco sanoi ja laittoi kätensä Hermionen reidelle. Hermione hymähti vaivaantuneesti ja tarttui Dracon käteen ja siirsi sen pois.
”Haluatko jotain juomista?” Hermione kysyi ja meni pienen tummasta puusta tehdyn kaapin luokse.
”Ihan sama”, Draco sanoi ja käveli Hermionen luokse kiertäen kätensä hänen vyötärönsä ympärille lujasti. Hermione henkäisi. Eikö tuo mies koskaan luovuttanut? Hermione otti kaapista viinipullon, jonka oli joskus saanut lahjaksi. Hän yritti päästä Dracon lujasta otteesta pois, mutta se ei onnistunut, kun mies vain tiukensi otettaan.
”Malfoy! Päästä minut pois”, Hermione ärähti.
Draco irrotti otteensa ja päästi Hermionen menemään. Draco huokaisi ja katsoi keittiössä olevaa naista. Eikö tuo nainen koskaan antanut periksi? Sehän nähdään, koska hänhän ei aikonut luovuttaa. Hän oli tottunut saamaan kaiken minkä tahtoi ja niin saisi nytkin.
Draco virnisti ja istahti sohvalle. Hetken kuluttua Hermione tuli Dracon luokse olohuoneeseen ja ojensi hänelle lasin. Draco otti lasin ja maisteli sen sisältöä.
”Mitä tämä on?”
”Tonttuviiniä”, Hermione sanoi ja istui Dracon viereen hörpäten omaa viiniään.
”Tämähän on hyvää”, Draco sanoi ihmeissään. Hermione naurahti.
”Etkö muka ole koskaan aiemmin juonut tonttuviiniä?” Hermione kysyi yllättyneenä.
”En, olen pysynyt tuliviskissä...”
Hermione naurahti taas.
”Saanko lisää tätä viiniä?”
”Toki.”
**
Jonkin ajan kuluttua viinipullo lojui tyhjänä olohuoneen lattialla, ja Draco ja Hermione istuivat sohvalla lähekkäin, ehkä liiankin lähekkäin Hermionen mielestä. Mutta muutaman viinilasin jälkeen järki ei ollut enää kovin mukana. He nauroivat ja muistelivat vanhoja kouluaikojaan.
”Muistatko kun kolmosluokalla mottasin sinua?” Hermione hihitti. Draco murahti.
”Miten voisin unohtaa”, Draco sanoi hieman vakavana, mutta yhtyi kuitenkin nauruun Hermionen kanssa. Hän ei voinut olla hymyilemättä kun hän katsoi vieressään nauravaan kauniiseen naiseen, hän näytti kuin enkeliltä. Hänen silmänsä tuikkivat kuin tähdet. Draco unohtui tuijottamaan Hermionea. Pian hän kuitenkin havahtui kun kuuli Hermionen puhuvan taas.
”Entä kun liemientunnilla Kalkaroksen päälle kaatui kutistumislientä”, Hermione hihitti taas. Draco nauroi myös muistellessaan vauvan kokoista Professori Kalkarosta, joka yritti saada nauravan luokan hiljenemään. Draco ei ollut aikoihin nauranut näin paljon kuin nyt Hermionen kanssa. Yhtäkkiä Hermione pomppasi sohvalta ylös ja lähti kulkemaan makuuhuonettaan kohti.
Draco katsoi hänen perään ihmeissään.
”Mitä nyt?” hän kysyi.
”Tule tänne!” kuului Hermionen huuto makuuhuoneesta. Draco nousi sohvalta ja lähti itsekseen hymyillen makuuhuonetta päin ja löysi Hermionen vaatekaapiltaan.
”Mitä sinä teet?”
”Odotas... Hahaa! Tässähän se onkin!” Hermione sanoi ja otti kaapista henkarissa roikkuvan vaaleanpunaisen mekon. Draco katsoi sitä silmät suurina.
”Onko tuo se, mikä sinulla oli joulutanssiaisissa?” hän kysyi.
”On, tunsin itseni prinsessaksi tässä mekossa”, Hermione sanoi hymyillen.
”Prinsessalta sinä näytitkin”, Draco sanoi ihailevalla äänellä. Hermione katsoi häntä ihmeissään.
”Todellako?”
”Todella, en voinut uskoa silmiäni kun astelit ne portaat alas niin kauniina ja... seksikkäänä”, Draco myönsi. Hermione tunsi kuinka hänen poskiaan kuumotti.
”Älä nyt liioittele”, hän kuiskasi hiljaisella äänellä.
”En minä liioittele!” Draco sanoi vakavana. Hermione hymyili hänelle pienesti. Draco katsoi mekkoa, joka oli Hermionen kädessä, sitten hän nosti katseensa Hermionen kasvoihin.
”Haluan nähdä tuon sinun päälläsi”, hän sanoi virnistäen. Hermione katsoi häntä silmät suurina.
”Luuletko tosiaan, että tämä vielä mahtuu päälleni?” Hermione kysyi huvittuneena.
”Jos ei mahdu niin laitetaan se mahtumaan”, Draco sanoi vinkaten silmää. Hermione naurahti ja kääntyi katsomaan sitten vieressään hymyilevään mieheen.
”Saisinko laittaa tämän rauhassa päälle?”
”Jos kerran vaaditte”, Draco tokaisi.
”Kyllä vaadin”, Hermione hymähti.
Draco virnisti vielä Hermionelle ja sulki sitten oven.
Draco istui olohuoneen sohvalla odotellen Hermionea. Draco huokaisi, hän oli odottanut tätä jo kymmenen minuuttia. Kauan hänen ei kuitenkaan tarvinnut enää odottaa, kun makuuhuoneen ovi jo aukesikin. Draco katsoi suu auki henkeäsalpaavan kaunista naista edessään.
”No? Mitäs sanot?” Hermione hymyili säteilevästi.
”Olet kaunis”, Draco henkäisi. ”Hyvinhän se mahtui päälle.”
”Kiitos, piti minun tehdä suurennus loitsu muutamaan kohtaan”, Hermione vastasi leveä hymy kasvoillaan. Draco nyökkäsi hymyillen. Hermione oli kävelemässä Dracon luokse sohvalle, kun yllättäen hän kompastui pitkään helmaan ja lensi suoraan Dracon syliin. Heidän kasvonsa olivat vain muutaman sentin päästä toisistaan. Hermione katsoi Dracon jäänharmaisiin silmiin, joista loisti himo samalla lailla kuin yökerhon naistenhuoneessakin. Hermione sulki silmänsä ja vei kasvojaan vielä lähemmäksi Dracoa. Pian hän jo tunsikin Dracon viileät huulet omilla pehmeillä huulillaan. Hermione vastasi suudelmaan kietoen kätensä Dracon kaulan ympärille.
**
Hermione heräsi kovaan pääkipuun. Hän nousi vaivalloisesti istumaan ja hieroi otsaansa. Mitä eilen illalla tapahtui? Hän muisti vain, että hän tapasi Harryn yökerholla, ja että Malfoy tuli naistenhuoneeseen... Sen hän myös muisti, että oli ottanut Dracon asunnolleen selviämään, kun tämä oli ollut niin humalassa. Hänen asunnollaan he ottivat sitten muutaman lasillisen tonttuviiniä... Loppuillasta hän ei muistanutkaan enää mitään.
Hermionen ajatukset katkesivat kun kuuli viereltään murahduksen. Hermione kääntyi katsomaan vieressään nukkuvaa miestä ja koki järkytyksen.
”Malfoy!” Hermione huudahti. Hän laittoi kätensä äkkiä suunsa eteen. Hän ei haluasi herättää Dracoa, hän saisi varmaan sydänkohtauksen. Draco murahti taas unissaan ja käänsi kylkeä. Hermione huokasi helpotuksesta kun tämä ei ollut herännyt hänen huutonsa. Sitten hänet valtasi taas järkytys. Olivatko he tehneet sen?
Hermione kurkkasi peittonsa alle ja huomasi olevansa alasti, samoin Malfoy. Hermione vingahti ja peitti kasvonsa käsiinsä. Hermione vilkaisi vielä Dracoon varmistaakseen, että hän todella nukkui.
Hermione nousi sängystä ja alkoi keräillä vaatteitaan lattialta. Puettuaan, hän lähti makuuhuoneestaan ja sulki oven hiljaa perässään. Matkalla keittiöön hänen jalkansa osui johonkin kovaan, Hermione katsahti alas ja huomasi tonttuviinipullon jalkojensa juuressa. Huokaisten hän nosti pullon lattialta ja haki myös viinilasit sohvapöydältä vieden ne keittiöön, ja istahti keittiönpöydän ääreen katsellen ikkunasta ulos kaunista ilmaa. Aurinko paistoi, eikä taivaalla ollut ainuttakaan pilven hattaraa. Kesä oli tulossa.
**
Draco heräsi kolauttaessaan päänsä sängynlaitaan. Hänestä tuntui kuin hänen päänsä räjähtäisi. Hän katsoi ihmeissään ympärilleen. Missä helkutissa hän oli?
Dracon noustua sängystä hän huomasi olevansa alasti.
”Jaahas...” hän huokasi ja veti bokserit jalkaansa. Samassa makuuhuoneen ovi aukesi ja Hermione kurkisti sisään. Draco katsoi Hermione järkyttyneenä.
”GRANGER!” hän huudahti.
”No hei, Malfoy...” Hermione sanoi hermostuneena ja yritti olla katsomatta Dracon upeaa vartaloa.
”Mitä sinä täällä teet?” Draco kysyi.
”Tämä sattuu olemaan minun asuntoni.”
”Mitä? Mitä minä täällä teen?” Draco kysyi ihmeissään.
Hermione vain kohotti olkiaan.
”Otatko kahvia?” hän kysyi hetken kuluttua.
Draco katsoi häntä ilmeettömänä ja nyökkäsi. Hermione sulki oven ja meni keittiöön keittämään kahvia. Draco oli aivan pyörällä päästään. Miten hän oli päätynyt Hermionen luokse?
Hän muisti vain kun oli yökerhossa Harryn ja Blaisen kanssa. Sitten hänen mieleensä tuli se juoma mitä he olivat juoneet, pirunviina.
”Ei ihme kun en muista mitään”, Draco tuhahti ja laittoi paitansa päälleen.
**
Kun Draco tuli keittiöön Hermione istui keittiönpöydän ääressä ja luki Päivän Profeettaa. Draco istui Hermionea vastapäätä ja katseli naista.
Hermione tunsi Dracon tutkivan katseen itsessään ja se teki hänet taas hermostuneeksi, mutta hän yritti olla kun ei huomaisikaan Dracon katsetta, mutta se oli todella vaikeaa. Yllättäen Draco rikkoi pitkän hiljaisuuden matalalla äänellään.
”Miksi lähdit eilen niin kiireellä kahvilasta pois?”
Hermione nosti katseensa yllättyneenä Dracon ilmeettömiin kasvoihin.
”Tuli kiire...” Hermione sanoi hiljaa ja laski katseensa takaisin lehteensä. Taas heidän ylleen laski hiljaisuus, jonka Draco taas rikkoi.
”En meinannut tunnistaa sinua, tunnistin sinut vasta kun olit lähdössä.”
Kun Hermione ei sanonut mitään, Draco jatkoi. ”Sinä taisit tunnistaa minut, koska olit niin hermostunut.”
”En minä ollut hermostunut”, Hermione valehteli.
Draco kohotti toista kulmaansa. ”Ai, et vai? Sinä olet nytkin hermostunut.”
”Enkä ole!” Hermione kivahti.
”Kyllä sinä olet, minä näen sen sinusta.”
Hermione tuhahti. Draco hymyili itsekseen, hänestä oli niin mukava ärsyttää Grangeria niin kuin vanhoina kouluaikoina.
Nyt hiljaisuuden rikkoi kahvinkeittimen ääni. Hermione nousi samassa tuoliltaan ja haki kaksi mukia kaapista ja laski ne pöydälle kaataen kahvia kuppeihin. Hän ojensi toisen mukeista Dracolle, ja Hermionen pieneksi yllätykseksi, hän kiitti. He joivat hiljaisuudessa kahvejaan.
”Tuota...” Draco sanoi hiljaisella äänellä.
Hermione nosti katseensa lehdestä Dracoon ja katsoi tätä kysyvästi.
”Mmm?”
”Muistatko sinä mitä eilen tapahtui? Miten minä päädyin sinun luoksesi?” Draco kysyi ja laski kahvimukinsa pöydälle. Hermione huokasi ja katsoi Dracoa.
”Minä muistan vain mitä tapahtui alkuillasta”, Hermione sanoi.
”Niin?”
”Noh...” Hermione henkäisi. Kertoisiko hän Dracolle, että mies oli lähennellyt häntä naistenhuoneessa?
”Muistatko sinä sen kun tulit naistenhuoneeseen?” Hermione kysyi Dracolta.
Draco katsoi häntä silmät pyöreinä. ”Minä tein mitä?”
Hermione hymyili pienesti ja alkoi kertoa, mitä naistenhuoneessa oli tapahtunut ja miten hän oli päätynyt Hermionen asunnolle. Draco kuunteli häntä keskeyttämättä. Hänen ilmeensä vaihteli välillä järkyttyneeksi, hämmästyneeksi ja myös huvittuneeksi. Hermione lopetettua Draco huokasi ja katsoi Hermionea joka hymyili pienesti.
”Olen pahoillani, Granger”, Draco sanoi virnistäen.
”Mistä?” Hermione ihmetteli.
”Siitä kun lähentelin sinua, et varmaan pitänyt siitä”, Draco sanoi huvittuneena. ”Vai piditkö?” Draco kysyi hetken kuluttua hämmästyneenä kun Hermione pysyi hiljaa. Hermione pudisti nopeasti päätään ja virnisti.
”En pitänyt.”
”Varmasti pidit.”
”Enkä pitänyt.”
”Älä narraa.”
”En minä narraa.”
”Narraatpas.”
”Lopeta.”
”En ikinä.”
”Hmph!” Hermione tuhahti ja risti kädet rinnalleen Dracon naurahtaessa.
”Olet mahdoton”, Hermione kuitenkin pian sanoi, vaikka suunnitteli pitävänsä mykkäkoulua miehelle. Draco hymyili leveästi naiselle. Hermione ihaili miestä, hän näytti vielä söpömmältä, kun hän hymyili. Eieiei! Hän ei saisi ihastua Malfoyhin!
Hermione huokasi ja katsoi seinällä olevaa kelloa, joka näytti jo puoli kolmea.
”Kello on jo noin paljon”, Hermione haukotteli ja venytteli käsiään.
”Kyllä minä kohta lähden”, Draco hymähti.
”Ei, en minä sitä. Ole vaan täällä niin kauan kun haluat.”
”Kyllä minun varmaan täytyy kohta lähteä pakkaamaan.”
”Oletko sinä lähdössä jonnekin?”
”Joo, ylihuomenna lähden Espanjaan kahden viikon lomalle.”
”Kenen kanssa sinä sinne lähdet?”
”Yksin, ajattelin kyllä kysyä yhtä viehättävää neitoa mukaani.”
”Ai...” Hermione sanoi vähän pettyneen näköisenä.
”Ja se neito olet sinä”, Draco sanoi hetken kuluttua virnistäen ja naurahti Hermionen hämmästyneelle ilmeelle.
***
Piristäkää päivääni kivoilla kommenteilleillanne! :D
-
Aamu aina pahin... Toi kutsu Espanjaan oli hyvä lähteeköhän Hermione? pidän edelleen jatkoa vaan!
-
Heh, voin vain kuvitella mitä Espanjassa tapahtuu :D
Mutta jatkoa ehdottomasti pian :D :D
-
Kiitos kommenteistanne Gaploon ja Puhpallura! :)
Jatkoa tulee varmaan melko pian! Viikonloppuna on varmaan taas aikaa kirjoittaa. :D
-
Vai että Espanjaan. Toivottvasti tulee hauskaa. ;D
Kiva idea Herski jatka vain. :)
Mukavaa välillä lukea tällaistakin puolta Dracosta ;)
-
Ihana, ihana, ihana! :D
Jatkoa äkkiä vaan, jookos?
-
haa ihana ;D kummallisen lempeä tuo Draco kyllä oli mutta se nyt on sivuseikka :D Jatkoa tietenki yös kinuaisin ;)
-
Jatkoa vai? :) Hmm Hmm... Mikäs siinä. Voisinhan minä oikeastaan ruveta jatkamaan tämän ficin kirjoittamista
jos haluatte. :D
En osaa sanoa milloin saisin tehtyä tähän jatkoa. On nimittäin yksi ficci kesken! (siinäkin on samaa paritusta) ;) Mutta yritän tehdä mahdollisimman pian. Jospa inspiraatio iskisi joku ilta.
Mutta, olkaa kärsivällisiä ja odottakaa, kyllä sitä jatkoa tulee. :)
Kiitos paljon kommenteista<3 Otan toki mielelläni lisääkin kommenttia vastaan!
- Herski -
-
Jäin kyllä tosiaankin koukkuun. Olisi kuitenkin mukavaa jos Hermione ei ihan heti taipuisi kaikkeen. Rakastan lukea Dracosta omistushaluisena. Mitään rakentavaa en kylläkään osaa antaa.
-
aww, i-h-a-n-a stoori, luin kaikki putkeen. Pidän parituksesta, jatka vain. (:
-
No voihan hitsi. :o Yllätyin täysin, kun tulin Hunajaherttuaan ja tämä oli tuossa. :D En ole edes muistanut tätä... Huh.
Hmm. Oikeastaan mileni tekisikin kirjoittaa tällä hetkellä jotain... Joten voisin luvata, että yritän saada kirjoittua tähän mahd. pian jatkoa!
Kiitos kommenteistanne, Ayos, Liinalotta ja DarkAngel! ♥
Nyt kipin kapin kirjoittelemaan lähtee tämä tyttö :D
♥: Herski
-
Herski, pakko sanoa, sinä olet taitelija!
Tämä ficci oli myös todella hyvä! Ihana! Viis siitä, että ensimmäisissä luvuissa oli virheitä, tämähän oli ensimmäinen ficcisi!
DRAMIONE JYRÄÄ! HERSKI JYRÄÄ IHANILLA DRAMIONE FICEILLÄÄN!
Kiitos Herski!
Antelope
-
Voi, Antelope! ♥
Minähän melkein punastelen jo. :D Kiitos ihanasta kommentistasi jälleen, kulta. ♥
Ihana kuulla todellakin, että pidät tästä ensimmäisestä ficistäni (jonka jo unohdin ja luulin jo muidenkin unohtaneen) ja kiitos super ihanasta kommentistasi, joka nostatti mieliani todella korkealle! ♥
Kiitos sinulle, Antelope kulta ♥
♥: Herski
ps. Huh, eiköhän sitä pitäs ruveta kirjoittamaan tähän jatkoa! ;) Nyt taidan ottaa itseäni niskasta kiinni!
-
Herski, ole hyvä vaan, kehut ansaitset. :D Ihanaa, kun joku kirjottaa Dramionea niin ihanasti. Yleensä ne on vaan one shotteja ja sinä kirjotat monta ihanaa lukua.
Herski, nyt muistutan nyt sinua: Älä vaan unohda kirjoittaa "Sydämeen mahtuu vain yksi ämmä" jatkoa. Älä unohda. Muista mitä sanoin, miten koukkuuntunut oon siihen. Pliide älä vaan unohda. :(
Kiitos,
Antelope :-*
Ps. Herski kulta ei sitten mitään paineita, kunhan vaan kirjotat jossain elämän vaiheessa, kun sinulla on aikaa! :-*
-
Heijsan! :)
Pidän tästä ficcistä paljon ja vielä enemmän Dramione paristuksesta...joten kirjoittaisitko jatkoa? :) ♥
Pidän todella paljon kerronta tavastasi ja - tyylistäsi.
Ja tekisi mieli kirjoitella kaikkea kivaa tähän, kuten kuinka ihana tämä on, mutta nyt se jatko olisi pääasia. Eikö? :-*