Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Pimeyden voimat => Aiheen aloitti: Swizzy - 22.10.2011 17:55:38
-
Nimi: Pieni toivonkipinä
Author: Swizzy
Genre: Angst, deathfic
Rating: K-11
Pairing: Fred/Hermione, pieni George/Hermione
Disclaimer: J.K. Rowling omistaa Potterit, minä vain kirjoittelen.
Warnings: SPOILAA KUOLEMAN VARJELUKSIA!
A/N: Kertoo hetkestä, jolloin Fred kuoli. Lähettelen nyt kilokaupalla ficcejä kun tyhjentelen varastojani :). Pahoittelut vielä lyhyydestä.
Pieni toivonkipinä
Hermione PoV
Tappokirous osuu sinuun. Huudahdan kauhusta. Rakastan sinua. Sinä olet poissa. Kumarrun ruumiisi ylle, suutelen sinua viimeisen kerran. Kyyneleet nuolevat kasvojani. George on yhtä kauhistunut kuin minäkin. Hänkin rakastaa sinua, eri tavalla kuin minä. Hän itkee. En ole koskaan nähnyt hänen itkevän. Lisää kirouksia lentelee suuntaamme. Harry ja Ron hoputtavat minua ja Georgea tulemaan suojaan. Se ärsyttää minua, mutta hyväähän he tarkoittavat. Minä en silti liiku mihinkään, kuten ei Georgekaan. Vilkaisen häntä, ja viestin äänettömästi, että pitää siirtyä, vaikkei haluakaan. Halaan Georgea lohduttvasti. Vain lohduttavasti, kuin ystävää. Georgen katse kohtaa katseeni. Hänen silmissään näkyy surua, mutta lupaus tulevasta. Ehkä joskus. Ehkä, ehkä.
-
Äh, mä en ymmärrä miks tuntuu siltä ku olisin aina eka sun ficeissäs.....
Mut joo, söpö ja ihana. Ei kirjotusvirheitä ja ei mua haittaa et se spoilaa KV:tä.
JAJA rakentava otti lopputilin ja matkusti Kanariansaarille... Ei vaan Mörkö vei sen!
~Tonks
-
Tonks, kiitos! Taidatkin yleensä olla eka kommentoija, ainakin niissä mun ei niin suosituissa ficeissä. Mutta kiva että joku kommentoi.
-
Heipä hei ja hyvää iltaa! Ficcisi vaikutti jo alkuun mielenkiintoiselta, eikä se oikeastaan pettänyt odotuksia. Minun mielestäni Hermione/jompikumpi kaksonen on jotenkin ihan paritus, vaikka tämä olikin hitusen huonosti pohjustettu. Kuitenkin Weasleyt ovat ihania ja Hermione persoonallinen, eikä toinen kaksonen ollut onneksi jäänyt pois, kokonaisuushan he ovat.
Sinussa on selvästi luovuutta, mielikuvitusta ja taitoja, mutta tekstisi on yhä melko hiomatonta, mitä nyt niitä olen lueskellut. Tässä lauseita oli hyvin vähän samoissa virkkeissä, ja ne töksähtelivät vähän. Teksti ei ollut sillä tavalla sujuvaa, että se olisi kulkenut eteenpäin tasaisesti, mutta tavallaan minä myös pidin siitä! Tästä tuli sellainen pätkivä tunnelma, niin kuin ajatukset olisivat olleet vain hajanaisia ja nopeasti vaihtuvia, sekavia. Niin kuin Hermione olisi katsellut sivusta ja sulkenut välillä silmänsä, niin kuin kuva todella olisi pätkinyt, kun kaikki oli niin järkyttävää ettei sitä edes kunnolla tavoittanut. Sekavuus ja ärsyttävä yksiulotteisuus muuttuivat asiayhteydessä tunnelmaiseksi tekstiksi.
Pidin tosiaankin siitä, että myös George oli tässä mukana. Fredin Hermione tunsi paremmin, mutta Georgella oli yhä jäljellä se iloinen ulkokuori, se, joka ei itkenyt - ja sen mainitseminen oli hienoa.
Vaikka tässä nyt oli vähän hienosäädettävää ja tunnelma välillä tökkäisi tekstin yksinkertaisuuteen, pidin tästä tilannepätkästä ja sen tuomista tunnelmista yhdessä sujuvan hahmokuvauksen kanssa. Kiitos hienosta luettavasta. : )
-
Lils, kiitos rakentavaasta palautteesta ja kommentistasi!
-
Hmm, niin että mitähän mie nyt sanoisin? :-\
Oli tää ihan kiva ja menettelee, mutta jotenkin oli...tyhjä? En tiiä, jotakin jäi puuttumaan.
Ficci oli liian lyhyt ja kaipasi muidenkin PoV:ta kuin Hermionen.
Muuten hyvä :D
Kiitos<3
-
Resonanssi, kiitos! Tämän oli kyllä ihan tarkoituskin olla lyhyt. Mulla on yleensä tapana kirjoittaa minäkertojalla, ja Hermionen PoV:sta tykkään eniten. Että sori nyt vaan ja kiitos!