Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Hunajaherttua => Aiheen aloitti: azza - 18.08.2011 21:22:03
-
Nimi: Rakkaudella, James Potter
Kirjoittaja: Azza, eli minä ;D
Genre: romancehan se varmaan olis :D
Ikäraja: S korkeintaan :)
Paritus: James ja Lily
Summary: James kirjoittaa Lilylle rakkauskirjeen ;D
A/N: Tämä on siis ensimmäinen ficcini, joten toivoisin, ettette tuomitse kovin suoralta kädeltä. :D Ja kaikista virheistä saatte syyttää minua itseäni, koska tämä on ollut ennen tätä vain ja ainoastaan minun luettavissani! :D Ja laulun sanat ovat Chris Brwnin biisistä "Next 2 you", jossa feattaamassa Justin Bieber. ;)
Rakkaudella, James Potter
Hei Lily!
Ajattelin kirjoittaa sinulle kirjeen, kun kuitenkin kiroaisit minut, jos puhuisin sinulle kasvotusten. Vaikka varmaankin kiroat tämänkin jälkeen... Pyydän tämän lähettämistä anteeksi jo nyt.
You've got that smile,
That only heaven can make.
I pray to God everyday,
That you keep that smile.
Tiesitkö, Lily, että hymysi tekee minut hulluksi? Se vain on niin kaunis, että kaikki järkevä katoaa päästäni. Se on toinen syy, miksi minun kannattaa kirjoittaa sinulle kirje.
Mutta hymysi, sen täytyy olla taivaasta. Sinun täytyy olla taivaasta, sillä mikään noin kaunis ei voi olla tästä maailmasta.
Hymysi on häikäisevä ja toivon todella, ettei se koskaan katoa.
Yeah, you are my dream,
There's not a thing I won't do.
I'll give my life up for you,
Cos you are my dream.
Tiesitkö sitäkään, että olet unelmani? Olet ainoa unelmani. Sitä olet ollut jo heti ensimmäisestä luokasta lähtien.
Ei ole mitään, ei mitään, mitä en tekisi puolestasi tai vuoksesi. Voisin antaa vaikka oman elämani, jos vain sinä säästyisit.
Olet unelmani, Lily, ja olen valmis tekemään kaikkeni saavuttaakseni unelmani.
And baby, everything that I have is yours,
You will never go cold or hungry.
I'll be there when you're insecure,
Let you know that you're always lovely.
Girl, cos you are the only thing that I got right now
Annan sinulle kaiken. Kaiken, mitä minulla on. Jos sinulla kylmä, annan sinulle viittani, hanskani ja huivini ja vien sinut sisälle takkatulen eteen, jotta sinulle tulisi taas lämmin.
Jos sinulla on nälkä, annan sinulle kaiken ruokani ja varastan tarvittaessa vaikka naapurilta, kunhan sinulla ei ole nälkä.
Silloin, kun olet epävarma, olen luonasi ja kannustan sinua, kerron sinulle, että olet ihana. Olet aina ihana.
Lily, olet kaikkeni. Millään muulla ei ole minulle mitään väliä.
One day when the sky is falling,
I'll be standing right next to you,
Right next to you.
Nothing will ever come between us,
I'll be standing right next to you,
Right next to you.
Sinä päivänä kun taivas putoaa, lupaan olla vierelläsi. Lupaan olla vierelläsi kaikkina päivinä ennen sitä ja jokaisena sen jälkeen.
En anna minkään tulla väliimme. En yhdenkään Ruikulin, enkä yhdenkään Siriuksen. Seison vierelläsi ikuisesti, lupaan sen Kelmin kunnia sanalla.
You had my child,
(My lady)
You make my life complete.
(My lady)
Just to have your eyes on little me,
That'd be mine forever.
Ja jos joskus saisit yhteisen lapsemme, se tekisi elämästäni täydellisen. Sinä tekisit elämästäni täydellisen... Ja niin myös pikku-James, jolla olisi sinun vihreät silmäsi.
Hän olisi yhtä suloinen kuin sinä, olen varma siitä. Hän olisi minun ikuisesti, kuten olisit myös sinä, rakas Lilyni.
And baby, everything that I have is yours
You will never go cold or hungry
I'll be there when you're insecure
Let you know that you're always lovely
Girl, cos you are the only thing that I got right now
One day when the sky is falling,
I'll be standing right next to you,
Right next to you.
Nothing will ever come between us,
I'll be standing right next to you,
Right next to you.
Ymmärätkö jo, Lily? Mnä rakastan sinua! Olet kaikki, mitä minulla on! Jos sinua ei olisi, en tideä, olisiko minuakaan.
Sanot aina, että olen itserakas, mutta kun en minä ole! Oikeasti. En välitä itsestäni paskaakaan. Sinä olet ainoa, jolla on jotain väliä.
Minä oikeasti rakastan sinua ja toivon, että sinäkin tajuat sen vielä joskus.
We're made for one another
Me and you
And I have no fear
I know we'll make it through
One day when the sky is falling
I'll be standing right next to you
Stand by my side, side, side
When the sky falls down
I'll be there, I'll be there
Olemme luodut toisillemme, tiedän sen!
En pelkää sitä, että torjut minut, koska tiedän, että saan sinut vielä jokus.
Olen vieressäsi vielä tuon puoleisessakin. En irroita otettani koskaan.
Kun taivas putoaa olen vierelläsi!
Rakkaudella,
James Potter
You've got that smile,
That only heaven can make.
I pray to God everyday,
To keep you forever.
PS. Siitä sinun hymystäsi vielä. Sen on häikäisevä, kuten jos sanoinkin. Mutta tosiaan, en ruokoile Jumalaa vain säilyttämään hymyäsi, vaan sinut kokonaan. Koska hymy on vain osa siitä, mitä sinussa rakastan. En halua vain osaa, tahdon kaiken.
------
A/N2: Eli siis, risuja? Ruusuja? :D
-
Lily/Jamesilla on hyvä ficcarinura aloittaa. ;)
Tää oli tosi hyvä ensimmäiseksi ficiksi, ainakin jos multa kysytään. Mulle tuli tätä lukiessa sellanen olo että hitto, miksei kukaan oo ikinä kirjoittanut mulle rakkauskirjettä?? Miehet sais oikeestii kirjoittaa niitä kun niistä tulee niin hyvälle mielelle. :) Jostain syystä mä koko ajan kuvittelin itseni Lilyn paikalle ja tuli sellanen, hitsi, jos mä voisin mä juoksisin nyt Jamesin kaulaan. Ihan loistavaa tuo kerronta, jotenkin niin viatonta... ja vähemmän viatonta.
Olihan siellä niitä virheitäkin aika ajoin, mutta ne ei kovin häirinneet lukemista. Suosittelen kuitenkin lukemaan koo höskän vielä läpi. :) Niin, ja se että jossain vaiheessa lakkasin lukemasta noita biisin sanoja kun totesin että kirje kertoo vaan sen saman mutta suomeksi. :D Laiska kun olen.
Jäi oikeastaan vähän harmittamaan että tässä ei ole Lilyn reaktiota kuvattu. Olisin halunnut tietää miten Lilyn suhtautuminen Jamesiin muuttuu - jos muuttuu (ja kuten mä uskon, muuttuu). Siitähän voisi tehdä tälle toisen osan, miten Lily reagoi. ;)
Kiitos tästä, tästä tuli ihan oikeasti tosi hyvä mieli. :)
-
Must tää oli kiva, varsinki jos on eka ficci (:
-
Salla: Kiitos kommentista ja kehuista! :D Luin koko jutun useampaan kertaan, mutta en itse löytänyt virheitä, koska olen omille virheilleni suhteellisen sokea. :-\ Ehkäpä löydän ne vielä. :)
Ehkä tähän tulee vielä Lilyn reaktio jossain vaiheessa, jos inspiraatiota vaan riittää. Tällä hetkellä jatko kyllä tuntuu hyvinkin mahdolliselta. ;)
Zoklet: Kiitos kommentistasi! :D
-
A/N: Eli siis TOINEN OSA! ;D Tämä on kerrottu Lilyn näkökulmasta ja 'saattaa' *köhköh* olla hiukan angstahtavaa... Sanat ovat Olifia Lufkinin biisistä "Winter sleep", joka on mielestäni aivan tajuttoman kaunis biisi! Ja virheistä saatte taas syyttää minua (ja surkeaa koneemme kirjoitus ohjelmaa!).
It keep comming back to me
I remember this pain
It speards across my eyes
Everything is dull
Tuska halkoi sisintäni. Kipu oli minulle jo tuttu, mutta jollainlailla vieras. Nyt se oli vahvempi kuin koskaan.
Tunsin kyyneleiden kostuttavan silmäni, vaikka yritin pysyä vahvana. Vaikka oli keskellä punakultaista oleskeluhuonetta kyyneleisten silmieni läpi kaikki näytti harmaalta.
Everyone is smiling,
They're smiling
It pushes me far, far away
I can't understand
Everything is blue
Ympäri huonetta näin hymyilevia kasvoja ja nauravia suita.
Työnnyin kauemmas, syvemmälle nurkkaan, jossa jo olin. Tunsin olevani musta lammas. Masentunut yksilö keskellä iloista joukkoa.
Ulkona, sinisellä taivaalla lensi lintu iloisesti sirkuttaen.
En ymmärtänyt. Linnun onnellinen viserrys kuulosti minusta suruhymniltä, vaikka tiesin sen olevan onnellista.
Kaikki oli sinistä, kaikki oli surullista.
Can you hear me out there?
Kuuliko kukaan hiljaista itkuani? Ainakaan kukaan ei nähnyt, sillä pidin kirjaa kasvojeni edessä. Kirjan sivujen väliin olin laittanut Jamesin kirjeen.
Will you hold me now?
Hold me now, mu frozen heart
I'm gazin from the distance and
I feel everything pass through me
I can't be alone right now
Toivoin voivani olla Jamesin sylissä. Toivoin, että hän voisi pitää minusta tuikasti kiinni, olla koskaan päästämättä irti.
Hän istui huoneen toisessa päässä Siriuksen, Remuksen ja Peterin kanssa. James luki, mutta aina välillä hän vilkaisi suuntaani huolestuneen näköisenä. Sydämeni pomppasi kurkkuun ja tunsin ilon valtaavan sydämeni. Annoin ilon kuitenkin lipua vain lävitseni, pysäyttämättä sitä mitenkään. Mitä väliä noilla pikaisilla vilkaisuilla oli, kun en kuitenkaan voisi vastata niihin?
Eihän parhaan ystävän ihastukseen voinut kajota, eihän?
Millainen ystävä ihastuu parhaan ystävänsä ihastukseen? En halunnut olla yksin, mutta olisin ansainnut sen.
Will you hold me now?
Hold me now, my frozen heart
I'm lost in deep winter sleep
I can't seen to find my way out alone
Can you wake me?
Miksi rakastat minua, James? Miksi rakastat minua, vaikka olen sinulle aina niin ilkeä?
Olisi vain helpompaa, jos vihaisit minua.
Vaikka tuskin se minua auttaisi mitenkään. Kipu säilyisi. Se vain muuttaisi muotoaan.
En löytänyt ulos pääsyä ja toivoin, että joku osaisi auttaa.
I know when I let it in
It hides love from this moment
So I guard it close
I watch the move it makes[/b]
Tiesin, että jos James joskus luovuttaisi, lukisin hänen lähettämiään kirjeitä ja uskottelisin itselleni, että hän rakastaa minua yhä. Siksi vartioin niitä tarkkaan, jotta sinä paivänä, kun hän luovuttaa, minulla on jotain, jolla jaksaa eteenpäin.
Tulevaisuus muuttuu, ja haluan nähdä, millaisia liikkeitä se tekee.
But it gets me, but it gets me
I wish I could undestand how I
Could make it dissapear,
Make it dissapear
Tulevaisuus ilman Jamesia saavutti minua. Minua pelotti. Ihan oikeasti pelotti.
Voi, kun ymmärtäisin sen taian, jolla pysäytetään aika. Silloin tulevaisuus katoaisi ja James olisi luonani ikuisesti.
Will you hold me now?
Hold me now, my frozen heart
Kiss my lips and maybe you
Can take me to your worl right now
I can't be alone right now
Tahdoin todella Jamesin syliin. Toivoin, että hän suutelisi huuliani, ja veisi minut omaan, aurinkoiseen, kelmimäiseen maailmaansa.
Mutta minulla ei ollu oikeutta haluta Jamesin syliin, sillä millainen ihminen veisi parhaan ystävänsä ihastuksen? Minäpä kerron. Huono ihminen. Enkä minä halunnut olla huono ihminen. James oli Jennyn ja minun piti vain tyytyä siihen.
En halunnut, että Jenny hylkää minut, sillä en halunnut olla yksin.
Will you hold me now?
Hold me now, my frozen heart
Please make it go away
Am
I never gonna fell myself again?
I hope I will
Syleile minua, James. Syleile minua ja sulata jäinen sydämeni. Pakota jää ruumiistani ja korvaa se liekeillä.
Tulenkohan koskaan enää olemaan se sama Lily, joka olin ennen sinua?
Toivoin, että olisin.
Will you hold me now?
Hold me now, my fozen heart
I'm gazin from the distance and
I fell everything pass trough me
I can't be alone right now
Will you hold me now?
Hold me now, my frozen heart
I'm lost ib deep winter sleep
I can't seen to find my way out alone
Can you wake me?
Huokaisin ja aloin laahustaa kohti makuusaleja. Välimatka minun ja Jamesin välillä piteni ja kuulin kuinka James sanoi menevänsä nukkumaan.
Monet toivottaivat minulle hyvää yötä, mutta kaikki meni vain toiseta korvasta sisään ja toiseta ulos. Mikään ei painunut mieleeni.
En voisi vastata siihen rakkauskirjeeseen, tiesin sen. Minä en pettäisi ystävää, en veisi Jamesia Jennyltä.
Vaivuin uneen syksyn viimeisenä päivänä. Vaivuin talviuneen, josta minut voisivat herättää vain kevätaurinko.
Mutta koska James oli elämäni aurinko, olisko hän siten myös ainoa, joka minut voisi herättää?
A/N2: Siinä se toinen osa sitten oli. Jatkoa tulee, ainakin uskon näin. :D Ja kommentointihan on pakoll... siis suotavaa! ::)
-
Okei, aluksti ikävät uutiset, eli virheet:
Kipu oli minulle jo tuttu
Nyt se oli vahvempi kuin koskaan.
Vaikka oli keskellä punakultaista oleskeluhuonetta (välilyönti) kyyneleisten silmieni läpi kaikki näytti harmaalta.
jossa jo olin. (välilyönti) Tunsin olevani musta lammas.
Ulkona, sinisellä taivaalla lensi lintu iloisesti sirkuttaen.
kuulosti minusta suruhymniltä (yhteen)
Sydämeni pomppasi kurkkuun -- sydämeni. (yhteen sydämeen ei mahdu kahta ämmää ;) )
Millainen ystävä ihastuu parhaan (välilyönti) ystävänsä ihastukseen?
Siksi varroin niitä tarkkaan
Tulevaisuus ilman Jamesia saavutti minut.
Voi, kun ymmärtäisin (välilyönti) sen taian
Syleile minua, James. Syleile minua ja sulata jäinen sydämeni. (yhteen sydämeen ei mahdu kahta ämmää ;) )
joka olin ennen sinua?
josta minut voisi herättää vain kevätaurinko (yhteen)
JA SITTEN mukavampiin asioihin, eli siihen, kuinka tykkäsin tästä. ;) Tosi hyvä. Yllättävä tämä käänne, mutta mä siltikin jaksan toivoa että Lily vastaa siihen kirjeeseen. Tai vielä parempi olisi että tämä Jenny-bitch pakottaisi Lilyn vastaamaan, jolloin bitch-mantteli putoaisi sen harteilta ja se saisi Amorin kunniakirjan. ;) Mutta tää on sun fic, sun debyyttitanssiaiset. Sä tiedät mitä tehdä, ja sä teet sen aivan oikein.
Jatkoa sitten vaan! :)
-
Salla: Kiitos kun ilmoittelit noista virheistä, korjailin niitä. Ja kiitos myös kehuista, jatkoa tulee heti, kun saan kirjoitettua. Ja Jennystä tulee luultavasti enemmän ensi luvussa, joten saa nähdä pysyykö bitch-manteli sen harteilla. :D
-
A/N: Kolmas osa vihdoin valmis! :D Tämä osa on kirjoitettu Jamesin näkökulmasta ja sanat ovat Hollywood Undeadin biisistä Pour me (http://www.youtube.com/watch?v=_J07Sl44Wzk). Kirjoitin tämän kolmannen osan kaksi kertaa, koska en aluksi ollut tyytyväinen. Tähän olen suurinpiirtein tyytyväinen. :D
Pour me, pour me, pour me another
It holds me, holds me, like no other
One more drink, then I swear that I'm going home
Truth is that I don't really have a place to go
So pour me, pour me, pour me another
Kävelin sateessa kohti Kolmea luudanvartta. Minulla oli näkymättömyysviitta päälläni, mutta sateen valuessa sitä pitkin minut saattoi erottaa aivan selkeästi.
Astuin sisään Kolmen Luudanvarteen ja riisuin märän viittani. Kukaan ei erityisemmin kiinnittänyt huomiota, kun ilmestyin tyhjästä, vain Rosmerta katsoi minua kiinnostuneena.
Kävelin tiskille ja istahdin sen edessä olevalle jakkaralle.
”Tuliviski”, tilasin ja sain sen viipymättä eteeni. Mumisin kiitokset.
I wake up right about the mid-afternoon
With the sun in the sky, the night's coming soon
And I walk to the mirror just to fix myself
Yeah, life gets harder when you love nothing else
Heräsin sängystäni Rohkelikon seitsemäsluokkalaisten poikien makuusalista. Huomasin näkymättömyysviittani rytyssä sänkyni vieressä.
Ilmeisesti joku oli raahannut minut takaisin, sillä minun muistini loppui siihen, kun Sirius saapui Kolmeen luudanvarteen.
Vilkaisin kelloa yöpöydälläni. Se näytti melkein kolmea. Onneksi oli lauantai.
Nousin hitaasti ylös päätäni pidellen. Kirosin hiljaa ja tein itselleni äänettömän lupauksen siitä, etten enää koskaan joisi mitään vettä vahvempaa. Tiesin, ettei se pitäisi, mutta aina kannatti yrittää, eikö?
Laahustin edelleen päätäni pidellen peilille. Sieltä minua katsoivat surulliset pähkinänruskeat silmät, joita reunustivat tummat ripset ja kalpeat kasvot. Valkoisia kasvoja reunustivat mustat, sekaiset hiukset ja käteni ajautui automaattisesti haromaan niitä.
Mieleeni muistuivat sanat, jotka Lily oli minulle kerran sanonut.
”On varmaan vaikeaa, kun ei rakasta mitään muuta kuin itseään, vai mitä sanot, Potter?”
Naurahdin kolkosti. Mieleni teki itkeä.
So I pick my pills from the counter drawer
Pick my self esteem up off the fucking floor
I guess I'm a man of no recourse
As I cracked another bottle, got no remorse
Noukin tavaroitani lattialta ja takkini taskusta tipahti tyhjä lasipullo, joka rikkoutui lattialle. Kirosin taas, sillä särkyvän lasin ääni sai pääni särkemään vain lisää. Etsin housuni lattialta ja otin taikasauvani niiden taskusta. Näppärällä siivous loitsulla sain lasin sirpaleet kerääntymään kasaan ja katoamaan.
Jatkoin tavaroideni keräilyä, mutta tällä kertaa varovaisemmin, koska en halunnut lisää kova äänisiä pullojen tai muiden asioiden tippumisisa.
And I'll say a little prayer for the child in me
I swear I used to be what I truly believed
That I'm not just a man with these broken dreams
That even I can go to heaven if a part the sea, so...
Sirius pamahti huoneeseen ja oven kolahdus jäi ikävästi kaikumaan korviini. Hänen katseensa kiersi ympäri huonetta, ilmeisesti tarkistaen, että en ollut oksentanut jonnekin nurkkaan.
”Mikä se ääni oli?” hän huudahti ihmeissään.
”Älä huuda...” valitin ja hipsin takaisin sängylleni.
”Ai, sori”, Sirius virnisteli. ”Mutta mikä se ääni oli?”
”Rikoin pullon.”
Sirius nauroi. Hän oli yllättävän hyvässä kunnossa, koska oli varmasti juonut eilen enemmän kuin minä. Tosin ainahan hän joi meidät muut pöydän alle ja nauroi seuraavana aamuna meille, krapulaisille ystävilleen.
”Taisit saada pakitkin eilen?” Sirius kysyi hymyn yhä kaarehtiessa huulillaan.
”Kiitos, kun muistutit”, sanoin ja ja kävelin ovelle. ”Nyt voisin tehdäkin sen, mitä Lily pyysi, eli hypään tähtitornin huipulta. Adios!”
Kävelin Siriuksen ohi ja pidättelin hymyäni, kun hänen virneensä kuihtui kuin kukka pakkasella.
”Hei, James! Älä -” Nauruni keskeytti hänen hätääntyneen lauseesa.
”Vitsi oli! Menen vain suihkuun.”
Pour me, pour me, pour me another
It holds me, holds me, like no other
One more drink, then I swear that I'm going home
Truth is that I don't really have a place to go
So pour me, pour me, pour me another
Kävelin viidennessä kerroksessa sijaitsevaan valvojaoppilaiden kylpyhuoneeseen. Mutisin salasanan ja astuin sisään. Riisuin vaatteeni ja menin avaamaan suihkun.
Lämmin vesi valui kehoani pitkin ja sai jäykät lihakseni rentoutumaan. Jopa päässäni vellova jomotus helpottui. Mutta kuten aina, lämmin vesi loppui aivan liian nopeasti ja sain niskaani jääkylmää vettä.
Jokin ikivanha loitsu (jonka tarkoituksena oli varmasti vain ärsyttää oppilaita), esti olemasta liian kauaa suihkussa ja kun olit suihkun mielestä ollut siellä tarpeeksi kauan, se päätti heittää jäätävää vettä niskaasi. Hurmaavaa, eikö?
Hampaat kalisten puin vaatteet päälleni ja hipsin takaisin Rohkelikon torniin. Makuusali oli tyhjä, joten menin arkulleni ja kaivoin kelmien kartan esiin.
Siriuksen, Remuksen ja Peterin pisteet olivat Hagridin mökissä, joten minun ei tarvitsisi huolehtia heistä. Katseeni kiersi karttaa etsien erästä henkilöä ja lopulta löysi sen.
Piste nimeltä Lily Evans oli kirjastossa.
People get sick and then watch you bleed
When you fall from the top, boy, you better believe
That the bottom they got just, yeah, just what you need
But at the bottom you can't swim, 'cause you drank up the sea
Istuin omalla sängylläni ja katsoin tuota siistillä käsialalla kirjoitettua nimeä. Päässäni pyöri, enkä osannut päättää menisinkö kirjastoon puhumaan Lilylle vai jättäisinkö sen suosiolla väliin.
Olisiko Lily niin sairas, että voisi särkeä minun sydämeni kahtena päivänä peräkkäin? Parempi kysymys: Olinko minä tarpeeksi sairas kärsiäkseni särkyneen sydämen kahtena päivänä peräkkäin? Huokaisin. Turhat kysymykset saivat minut vain entistä hämmentyneemmäksi.
Olin aina ollu hiupulla. Aina. Kaikessa. Olin aina ollut hyvä koulussa, olin aina ollut kaikkia parempi huispaamaan. Aina olin ollt koulun komeimpia ja halutuimpia poikia. Nyt minusta tuntui, että olin vajoamassa pohjalle. Huipulla tuulee, mutta pohjalla on vaikea uida. Jos pitäisi kulkea keskitietä, niin miksi siitä oli tehty niin vaikea löytää?
Then we stop and we look up to the sky,
They don't ask any questions, they ask us why?
Don't have any answers, don't know what to say,
Our knees are getting tired,
Too tired to pray,
Yö valtasi tilaa ja ainoat äänet hiipivän yön hiljaisuudessa olivat laahaavat askeleeni kivisessä käytävässä. Astelin käytävillä ihan vain tekemisen puutteessa.
Olin lähtenyt makuusalin turvallisesta lämmöstä, koska... no niin, siellä ei enää ollut niin turvallista Siriuksen saavuttua sinne. Vaikka Sirius olikin parasystäväni, en silti mielelläni kuunnellut häntä krapulaisena.
Olin huomaamattani kävellyt Tylypahkan suurille pääoville asti. Kiitin onneani, ettei Voro ollu sattunut eteeni, sillä olin unohtanut näkymättömyysviitan Rohkelikon torniin. Kello oli jo melkein yksitoista ja käytävillä ei olisis saanut enää liikkua.
Katsahdin ympärillenivarmistaakseni, että olin yksin. Avasin ne suuret puiset ovet ja annoin viileän yöilman hyväillä kasvojani. Katsahdin tähtien peittämälle yötaivaalle ja huokaisin.
”Miksi sinun täytyy aina rikkoa sääntojä, Potter?” kuului kiukkuinen ääni takaani. Säikähdin niin, että olin kaatua.
”Lily!” huudahdin käännyttyäni ja kohdattuani hänen kiukkuiset vihreät silmänsä. ”Mitä sinä täällä teet?”
”Et vastannut kysymykseeni, Potter.”
Auoin suutani kuin kala kuivalla maalla. Kun en keksinyt vastausta, virnistin surullisesti ja sanoin hänelle: ”Eivätkö polvesi väsy siihen ainaiseen rukoiluun kiinni jäämiseni puolesta?” kysyin ja huokaisin. ”Minun ainakin väsyvät.”
That's when we laid down the end of the road,
We all seem to walk and I guess I walked it alone,
And I'm not just a man with these broken dreams,
Even I could go to heaven, if I part the sea, so...
Istahdin portaalle ja painoin pääni käsiin. Pitkään aikaan en kuullut muuta kuin oman hengitykseni.
Sitten kuitenkin kuului vaatteiden kahinaa ja Lily istui viereeni. En nostanut katsettani, mutta silti lihakseni jännittyivät odottamaan iskua. Sanallista tai sanatonta.
Solvausten sijasta Lilyn suusta kuului huokaus ja kädet kietoutuivat polvien ympärille tulematta lähellekään minua. Olimme molemmat aivan hiljaa.
”Uskotko Jumalaan, James?” Lily kysyi hiljaa.
Jokin sisälläni liikahti, kun hän kutsui minua Jamesiksi.
”Öö.. Joo, uskon.” Vastaukseni kuulosti melkein kysymykseltä, koska olin niin yllättynyt. ”Miksi kysyt?” Lily jätti vastaamatta ja kysyi uuden kysymyksen.
”Luuletko, että Jumala on aina läsnä? Uskotko, että Jumala kulkee kanssamme valitsimme minkä tahansa tien?”
Hän ei antanut minulle aikaa vastata, kun jo itse jatkoi: ”Koska minusta ainakin tuntuu, että kuljen yksin...”
En osannut sanoa mitään.
Pour me, pour me, pour me another
It holds me, holds me, like no other
One more drink, then I swear that I'm going home
Truth is that I don't really have a place to go
So pour me, pour me, pour me another
Time just seems to go on and on
On and on, and on and on
Life inside a bottle all along
All along, the bottle's gone
Lily jatkoi taas odottamatta vastausta minulta.
”Tiedätkö mitä? Olen aina halunnut pullopostia. Ihan lapsesta saakka. Aika vaan kuluu ja silti odotan pullopostia. Arvaa miksi?” Lily kysyi. En edes yrittänyt vastata, koska tiesin, ettei hän tarvinnut vastausta.
”Jos saisin pullopostia, siinä luultavasti pyydettäisiin apua. Silloin minulla olisi hyvä syy lähteä, jättää kaikki taakseni. Voisin jättää kaikki kipeät muistot ja lähteä, ilman, että kukaan ihmettelisi... Onko sinulla unelmaa, James?” Lily kysy jo kohdisti vihreiden silmiensä palon suoraa minuun.
Nielaisin. Minusta tuntui, että olin menettänyt ääneni.
One more song and I'm finally free
I'll meet you here in heaven, between the sea
'Cause I'm not just a man with these broken dreams
That even I can go to heaven if a part the sea, so...
Minun täytyi kääntää katseeni pois Lilystä, ennen kun pystyin vastaamaan.
”On minulla unelma. Mutta ei se toteudu, vaikka kuinka toivoisin, joten mitä väliä”, sanoin niin hiljaa, että tuskin itse kuulin sitä. Silti Lily kuuli sen.
”Miksei se voisi toteutua?” Hänen äänensä oli surullisen kuuloinen, aivan kun hän säälisi minua. Se ärsytti minua. Siirsin katseeni takaisin häneen.
”Mitä väliä sillä on? Minulle on aivan sama! Olen paljon muutakin kuin mies, jolla on pari särkynyttä unelmaa”, tiuskaisin ja nousin ylös.
”Hei! Minne sinä menet?” Lily huudahti.
”Keittiöön, minulla on nälkä”, sanoin ja tajusin, etten ollut syönyt oikeastaan mitään koko päivänä. ”Tuletko mukaan?” kysyin ennen kun enhdin hillitä itseäni.
Hienoa, Potter! Joku pakkomielle tulla pilkatuksi?
Lily nyökkäsi ja nousi ylös.
Pour me, pour me, pour me another
It holds me, holds me, like no other
One more drink, then I swear that I'm going home
Truth is that I don't really have a place to go
So pour me, pour me, pour me another
Astuimme keittiöön ja joukko kotitonttuja tuli heti luoksemme.
”Iltaa, herra Potter. Saanen kysyä kuka on viehättävä ystäväsi?” eräs kotitonttu piipitti. Hymyilin tontulle ja kerroin Lilyn olevan eräs vuosikurssimme Rohkelikoista.
”Iltaa teillekkin, neiti”, tontut kumartelivat. Lily näytti lievästi kauhistuneelta.
”Mitä tahtoisitte, hyvä herra?” ne kysyivät.
”Tuota, voisin ottaa teetä ja lämpimiä leipiä”, vastasin. Katsahdin Lilyä, joka mumisi ottavansa samaa. Kotitontut poistuivat kumarrellen.
Kävelin yhden keittiön pöydän luokse ja Lily seurasi minua tiiviisti. Hän katseli kotitonttuja vieläkin kauhistuneena ja hänen ilmeensä nauratti minua.
Kun istuuduimme toisiamme vastapäätä, kotitontut toivat meille pyytämämme leivät ja teet, sekä suuren kasan siirappikakkuja.
Tonttujen poistuttua Lily kumartui puoleeni.
”Mitä nuo ovat?” hän kysy vilkaisten nopeasti askareisiinsa palanneita kotitontuja.
Pidättelin nauruani, kun kerroin Lilylle.
”Ne ovat kotitonttuja. Ne siivoavat linnaa, tekevät ruokaa sunmuuta.”
Lily näytti lievästi pahoin voivalta ja minä repesin nauruun.
”Ei ole hauskaa”, hän mumisi ja nappasi yhden leivän.
Ehkä se minun unelmani ei olekkaan niin tuhoontuomittu, ajattelin kun otin yhden leivän ja aloin mutustella sitä. Lily hymyili minulle ja sydämeni löi kerran tyhjää. Pokseni kaartuivat hymyyn kuin itsestään.
Ei ehkä...
A/N2: Jeejee! :D Kaikki kommentoi, jookos? Jos piditte kertokaa, jos ette kertokaa sekin. :D Yritin tarkistaa tämän osan mahdollisimman tarkasti virheiden varalta, mutta jos niitä bongailet, olisin kiitollinen jos ilmottelisit.
-
Tää on aika suloinen fikki :)
Virheitä en hirveästi löytänyt
”Eivätkö polvesi väsy siihen ainaiseen ruokoiluun kiinni jäämiseni puolesta?”
Mutta tuo kohta jäi häiritsemään.. Pitikö siinä lukea rukoiluun, vai tarkotettiinko tolla ilmaisulla jotain muuta?
Kaiken kaikkiaan J/L-tarinoita ei ole koskaan liikaa ja tää vaikuttaa tosi hyvältä, kai on tulossa vielä jatkoa?
Tom^^
-
Tom^^: Kiitos kommentista! Ja kiitos kun ilmoittelit tuosta virheestä. Jatkoa tulee heti kun saan kirjoitettua. :)
-
Oii, ihana! En tavallisesti lue mitään tältä osastolta, mutta aloin tylsyyksissäni selailla tätäkin osastoo, ja törmäsin L/J:hin, joka btw on mun lempiparitus... Sitten aloin lukeen tätä, ja koukutuin. Tosi kauniisti kuvailet tyyppien tunteet ja kaikkee. Muutaman virheen huomasin, m ut en löytäny niitä enää, ku luin uudestaan...
Muuten aivan sairaan sulosta tekstiä, ja James varsinkin on ihana. Lily on aika angsti, mutta se jotenkin sopii tähän ficin tunnelmaan. Aika ristiriitasta, kun just äsken kirjotin ite huumoria, ja sitten luen tän, joka on aika angst-romancee... Noo, ei se haitannu. Aloin yhessä vaiheessa aina skippaan noi lyriikat, kun ficci imas niin mukaansa. Sitte luin toisen kerran lyriikkojen kans.
Hyvä ficci, jatkoo onko tulossa?
Ledi
-
Aivan ihana!
-
Eiih, kyl kai tää jatkuu???
Bongasin YHEN virheen:
Lily hymyili minulla ja sydämeni löi kerran tyhjää.
Siin pitäis kai lukee minulle.
Mut muuten tää oli tosi söpö ja ihana, ja on kiva ku kirjotat vuorotellen Jamesin ja Lilyn näkökulmista :)
Jatka jatka jatka jatka jatka ... [jatkuu loputtomiin]
~Tonks
-
Mitä vitsiä, mulla on jäänyt tää kolmas osa kokonaan näkemättä!!
Onhan se tavallaan aika söpö. Siis tosi söpö. Luku oli ehkä vähän sekava, mutta kyllä sen tajusi sitten kun luki vähän pitemmälle. Tavallaan mä olisin ehkä odottanut että James kilahtaa Lilylle totaalisesti, siis ohan OIKEESTI kilahtaa, ja sitten Lily tajuaisi miltä se tuntuu ja sitten olis kaikki silleen happy happy joy joy ja sitä rataa. Mutta ei se olis sopinut tähän. Tää on hyvä näin. :)
Jumalan esiin ottaminen oli aika yllättävä veto. En mä sitä osannut kuvitella. :D Tavallaan se sopi tähän oikein hyvin ja näin, mutta silti se oli vähän että aha. :(
Kuitenkin, kaikista näistä huolimatta, mä tykkään tästä edelleen. Ja mä oon vahvasti sitä mieltä, että mestaritkin kompastelee välillä, varsinkin ihan alkumatkasta. :D Jatka tätä, tää on vielä kesken!
-
Kiitos kaikille kommentoineille ja anteeksi, että oon laiminlyönyt teidät! Anteeksi, että tässä jatkossa on nyt estäny, mutta kovin ironisesti, oon joutunut selvittään parin kaverin tällästä ns. "kaverin ihastuksen pöllimis" -juttua ihan oikeessa elämässä... Huoh. Mutta selittelyt sikseen ja siis OSA 4 ON NYT TÄÄLLÄ! :D Sanat on tällä kertaa biisistä Emilian biisistä "Big big world" (http://www.youtube.com/watch?v=HWDupadpaWI). Ja siis vaikka noi sanat on tuolla niin ne ei oo mitenkään tärkeitä, lähinnä oon ne tonne laittanu, kun tossa ensimmäisessä osassakin on. :D Ja täähän on taas Lilyn näkökulmasta.
I'm a big big girl
In a big big world
It's not a big big thing if you leave me
Minun täytyy kertoa Jennylle. Minun täytyy...
”Hoi, Lily! Maa kutsuu!” Jenny sanoi ja heilutteli kättään kasvojeni edessä. ”Olet ollut koko päivän ihan omissa maalilmoissasi. Onko kaikki kunnossa?”
”On! Kaikki on kunnossa!” vastasin ehkä hiukan liiankin nopeasti, sillä Jennyn ilme muuttui epäluuloiseksi.
”Älä valehtele Lily. Näen, ettei kaikki oli hyvin.”
En tiennyt mitä sanoisin. En halunnut menettää Jennyä, mutta en halunnut valehdellakaan hänelle.
”Lily?”
Nielaisin. Minun olisi pakko sanoa se. Jenny ei jättäisi minua rauhaan, ennen kun olisin kertonut, mikä minua vaivaa.
”Tuota... Sinähän olet ihastunut Jamesiin?” ääneni oli lähes syyttävä ja toivoin, ettei hän kiinnittäisi siihen suurempaa huomiota.
Sano ei, sano ei!
Jennyn posket muuttuivat punaisiksi ja minun teki meili hakata päätäni seinään.
”Mitä siitä?” Jenny mumisi, näpräten samalla vaaleiden hiustensa latvoja.
”Minäkin olen.”
But I do do feel
That I do do will
Miss you much
Miss you much
Ensin Jennyn kasvoilta paistoi hämmennys. Pian se kuitenkin vaihtui järkytyksen kautta raivoon, ja sanaakaan sanomatta hän nousi seisomaan. Luoden minuun yhden raivoisan katseen, hän kulki oleskeluhuoneen poikki, ulos muotokuva-aukosta.
Tiesin, että olisi turha juosta hänen peräänsä, sillä hän ei kuitenkaan kuuntelisi. Siksi vajosinkin vain syvemmälle upottavaan nojatuoliin ja tuijotin mitään näkemättömin silmin takassa leiskuvaan tuleen.
En antanut itseni itkeä. En olisi ansainnut sääliä, joka minulle olisi silloin annettu. Kun en antanut itseni itkeä, saisin halveksuntaa, ja sen olisin todella ansainnut. En antanut itseni näyttää edes surulliselta, koska silloinkin minua olisi säälitty. Pidin kasvoillani sellaisen neutraalin ylimielisen naamion, jonka olin usein nähnyt Sirius Mustalla. Musta ei koskaan paljastanut tunteitaan.
I can see the first leaf falling
It's all yellow and nice
It's so very cold outside
Like the way I'm feeling inside
Tuuli riepotteli viimeisiä lehtiä puista, kun kävelin koulun tiluksilla. Lehdet liimaantuivat kosteina kenkiini, ja hallan kouriin joutunut nurmi rapisi niiden alla. Hengitykseni kohosi vaaleana usavana kohti tummaa taivasta.
Olin ahtautunut ulos Rohkelikon tornista, kun kelmit olivat saapuneet sinne. En halunnut kohdata Jamesia, vaikka tiesin, että minun täytyisi tehdä se ennemmin tai myöhemmin. En ollut todellakaan varma, mitä sanoisin tai tekisin. Valintani oli siis ehdottomasti myöhemmin.
Kävelin rannalla sijaitsevan pyökin alle ja istahdin kylmänkosteaan maahan sen juurella. Kiedoin viittani tuikemmin ympärilleni tuulen puhaltaessa taas voimakkaamin.
Ajatukseni olivat sekaisin, enkä tiennyt, mitä tekisin Jennyn tai Jamesin suhteen. Pitäisikö minun mennä Jennyn luokse ja sanoa, että James on hänen, vai pitäisikö minun mennä Jamesin luokse ja sulaa hänen syliinsä?
”Lily?” kutsui ääni, joka oli lähes tuskallisen tuttu. Nostin katseeni ja kohtasin tummanruskeat silmät.
Niiden katse oli kylmä, suorastaan jäätävä, ja se jäädytti sisimpäni.
I'm a big big girl
In a big big world
It's not a big big thing if you leave me
But I do do feel
That I do do will
Miss you much
Miss you much
”Jenny.”
”Miksi viet aina kaiken, Lily?”
Kysymys pyyhki mielestäni kaiken järkevän. En osannut muuta, kuin aukoa suutani, mutta Jenny ei ilmeisesti olisikaan tarvinnut vastausta.
”Miksi haluat aina kaiken itsellesi?” hän jatkoi. ”Olet aina halunnut olla paras koulussa ja päntännyt hulluna. Olet aina ollut kauniimpi, kuin me muut. Olet aina ollut jokaisen pojan unelma punaisine hiuksinesi ja vihreine silminesi. Voisit saada kenet tahansa, kenet tahansa! Miksi haluat Jamesin? Mikset voi jättää edes häntä minulle?!” Jennyn ääni oli noussut koko ajan korkeammaksi ja hän suorastaan kirkui minulle viimeiset sanat.
Antamatta minun vastata, Jenny kääntyi ja juoksi pois.
Sydämeni, joka oli aikaisemmin tipahtanut jonnekkin vatsan tienoille, tykytti nyt lähes kivuliaasti kurkussani, saaden aikaan halun haukkoa henkeä- Kuumat kyyneleet juoksivat alas poskiani, vaikka yritin pyyhkiä ne pois. Lopulta en enää edes jaksanut yrittää, vaan annoin kivun viedä mukanaan.
Kaikki oli nyt juuri, niinkuin olin aina pelännyt. Olin yksin.
Outside it's not raining
And tears are falling from my eyes
Why did it have to happen?
Why did it all have to end?
En ollut enää varma, kuinka kauan olin istunut pyökin alla, mutta kello oli varmasti jo yli puolen yön, kun hiippailin takaisin linnaan. Ajatus rohkelikontorniin menosta ei innostanut, joten päädyin taas keittiöön.
Tontut tervehtivät minua iloisesti ja kumartelivat jatkuvasti.
”Mitä neiti tahtoisi?” eräs tonttu piipitti jalkojeni juuresta.
”V-voisin ottaa kaakaota ja voileipiä”, änkytin. Tonttu nyökkäsi ja poistui kumarrellen. Kävelin sen saman poydän luokse, jonka ääressä olimme eilen Jamesin kanssa istuneet. Istajdin alas katselemaan tonttujen puuhaamista. Minusta ne olivat karmian näköisiä, jopa hiukan pelottavia.
”Tässä neidin kaakao ja leivät. Katanko tähän?” se samainen tonttu, jolta olin ruokia pyytänyt, piipitti herättäen minut ajatuksistani.
”Juu, siihen vaan”, sanoin muutaman oktaavin liian korkealla äänellä.
”Neiti näyttää surulliselta. Ottaisitteko Te myös suklaata?” tonttu kysyi katsellen minua huolestuneesti suurilla silmillään.
Kysymys yllätti minut, mutta huuleni sulivat silti pieneen hymyyn. Vaikka kyseessä olikin vain yksi kotitonttu, sen huoli sai minut tuntemaan oloni paremmaksi.
”Kyllä, kiitos”, vastasin tontulle. Sen kasvoille piirtyi onnellinen hymy ja se poistui nopeasti hakemaan suklaan.
Vaikka tontun huoli oli nostanut mielialaani hetkellisesti, vajosi se takasin alas. Olin yrittänyt vältellä ajatusta, mutta nyt se iskostui päähäni tiukasti, eikä sen karkoittaminen enää onnistunut.
Minulla ei enää ollut parasta ystävääni. Oikeastaan, minulla ei ollut ollenkaan ystäviä enää, koska Jenny oli varmasti jo kertonut kaikille. Ja kuka nyt haluaisi olla ystävä henkilön kanssa, joka vie kaiken?
I'm a big big girl
In a big big world
It's not a big big thing if you leave me
But i do do feel
That I do do will
Miss you much
Miss you much
Laskin pääni pöydän pintaan ja huokaisin syvään. Käteni ajauituivat automaattisesti poskeni ja pöydän väliin ja suljin silmäni taistellakseni kyyneliä vastaan.
Väsymys kuitenkin valtasi nopeasti mieleni ja ajauduin jonnekkin unen ja tietoisuuden välimaastoon. Kuulin kaiken, mitä ympärilläni tapahtui, mutta uniset aivoni eivät kiinnittäneet niihin asioihin huomiota. Ajan tajuni katosi, kun uni lopulta voitti, ja vei minut syvemmälle maailmaansa.
I feel yout arm around me
Warm like fire
But when I open my eyes
You're gone
Tunsin vahvat käsivarret, jotka yrittivät ravistella minua hereille. Huitaisin kädelläni siihen suuntaan, jossa kuvittelin ravistelijan olvan ja käänsin kasvojani silmät tiukasti kiinni.
Huokaus kaikui korvissanim ja tunnistin sen hälyyttävän helposti. Silmäni rapsahtivat auki, enkä ollut enää yhtään väsynyt. Katseeni viuhtoi ympäriinsä etsien, mutta mitään ei löytynyt. Hän ei ollut täällä, James ei ollut täällä.
Pettymys laskeutui mieleeni, vaikka en vieläkään tiennyt, mitä olisin hänelle sanonut. Silti olisin antanut mitä tahansa tiedosta, että jotakuta kiinnosti, missä olin.
I'm a big big girl
In a big big world
It's not a big big thing if you leave me
But I do do feel
That I do do will
Miss you much
Miss you much
Kävelin kohti rohkelikontornia hakeakseni kirjat ja ehtiäkseni ensimmäiselle tunnille. Olin syönyt keittiössä, joten olin välttänyt aamiasisen.
Astuin lähes tyhjään oleskeluhuoneeseen ja nopeutin tahtiani, jotta pääsisin mahdollisimman nopeasti makuusaleihin. En katsonut keheenkään päin, mutta tunsin kuinka niiden muutaman huoneessa olijan katseet kohdistuivat minuun. En antanut hartioideni painua kasaan, vaan jatkoin selkä suorana makuusaliehin johtaviin portaisiin.
Avasin makuusalin oven ja näin Jennyn istumassa sängyllään. Hänen katseensa napsahti minuun, mutta en antanut hänen kylmän tuijotuksensa häiritä minua.
Kävelin omalle matka-arkulleni kaivaakseni pimeydenvoimilta suojautumisen kirjani.
”Missä olit koko yön?” kylmä ääni näpäytti takaani. En nostanut katsettani vastatessani: ”Olin keittiössä.”
Pilkallinen nauru täytti huoneen. En ollut koskaan kuullut Jennyä niin katkerana.
”Ihan niinkuin minä tai kukaan muukaan uskoisi! Olit Jamesin ja kelmien kanssa, vai mitä? Heitäkään ei näkynyt koko yönä.”
Jämähdin paikalleni sekunnin sadasosaksi, ennen kuin kaivoin nopeasti kalenterini ja tarkastin epäilykseni. Kyllä, viimeyö oli ollut täydenkuun yö. Heitin kalenterin takaisin arkkuuni ja tungin muut kirjat laukkuun.
”Jos et usko minua, luulen, että kelmit varmasti kertovat sinulle totuuden”, sanoin ja käännyin kohtaamaan Jennyt katseen.
I'm a big big girl
In a big big world
It's not a big big thing if you leave me
But I do do feel
That I do do will
Miss you much
Miss you much
”Eivät ne mitään kerro, te pelaatte samassa joukkueessa”, Jenny vastasi luoden minuun halveksuvan katseen.
Ärtymys tulvahti siälleni. Vaikka hänen vihansa minua kohtaan oli oikeutettua, ja ymmärsin täysin ansainneeni sen, hänellä ei ollut mitään oikeutta väittää valehtelijoiksi kaikkia, joilla voisin olla mitään tekemistä minun kanssani.
”Siinä tapauksessa neiti Svart ei voi kun nuolla näppejään ja voivotella huonoa onneaan!” kivahdin ja Jenny kohotti yllättyneenä katseensä leiskuviin, vihreisiin silmiini. Oli hän odottanut mitä tahansa vastausta, antamani vastaus ei selkeästikään ollut sellainen.
”Ja nyt jos neiti sallii, lähtisin tunnille.”
Käännyin kannoillani antamatta hänelle aikaa vastata ja marssin ulosn ovesta. Jatkoin matkaani oleskeluhuoneen läpi katsomatta keheenkään. Muotokuva-aukolla eteeni kuitenkin sattui este. James.
”Lily!” hän huudahti, kun tönäisin hänet tieltäni, jotta pääsisin eteenpäin.
”Jätä minut rauhaan, James”, sanoin ja jatkoin matkaani jättäen huomioimatta huudot, jotka kaikuivat takanani. Kyyneleet eivät vielä valuneet, mutta teisin, että nekin vielä saapuisivat raidoittamaan poskiani.
Olin yksin.
~*~
Angstia, angstia... Suraavaan osaan lupaan jotain ilosempaa! :D Kommentteja kehiin!
-
Anteeks, oon aina ollu tosi huono kommentoimaa mitää järkevää :D
Mutta tää on tosi sulonen ♥
Ja jatkoa odottelen !
-
sateenkaarinalle: Kiitos kommentistasi ja jatkoa tulee kyllä! :)
-
Juup, luin yän aiemmin, mutta en jostain kumman syystä jaksanut kommentoida... Ja nyt sen teen.
Eli, osa oli tosi angstinen, mutta se ei ole pahastakaan. Joskus pieni angstikin on hyvästä, varsinkin minulle, koska luen ja kirjoitan vain romancea ja fluffya ja kaksimielistä huumoria. Joo. Tämä Lilyn ja Jennyn sama ihastus on mukavaa vaihtelua, koska monessakaan lukemassani ficissä ei sitä "kilpailevaa osapuolta" ole, ainakaan Lilyn lähipiiristä. Biisin sanat sopivat hyvin, ja en ennen ollutkaan kuullut koko kappaleesta, niin tuli musamakuakin koulutettua. ;D
Mutta, pahoittelen lyhyttä ja sekavaa kommenttia, koska uusi koiranpentumme on valvottanut pari viimeistä yötä... Mutta jatkoa pyytelisin. ;D
Ledi
-
Mäkin luin tän oikeestaan, jo viikko sitten, mutta vasta nyt jäi aikaa tulla kommentoimaan...
Musta luvut on ollut ihania! Toisaalta niin sulosia, mutta sitten parin virkkeen päässä tulee kuitenkin tippa silmään! Angstiakin tosin löytyy aika paljon, mutta toisaalta se sopii tähän ficciin! Toivottavasti James saa Lilynsä lopussa!
Jatkoa odotellessa... ;)
-
onski: Kiitos! Jatkoa tulee kyllä! :D
Ledi: Angsti vaan on se mun juttu, mutta yritän kyllä saada jotai iloisempaakin aikaseksi. :) Lilyllä pitää olla kilpailia, mahdollisimman läheinen, koska elämä ei saa olla liian helppoa. Kiva, jos tykkäät, jatkoa tulee kyllä! :)
Midnight: Mukavaa, että tykkäät. :) Toivottavasti, toivottavasti! Jatkoa, tulee kun saan valmistettua!
-
oi, tykkäsin tästä tosi paljon. Eka aattelin et tää on one shot, ja olis oikeestaan ollu silleenki ihan hyvä mut oon ilonen et tuli jatkoa :) juoni on tosi söpö, ja angstin kirjottaminen luontuu sulta tosi hyvin :D jatkoa toivon.
-
iipimoi: Kiitos kommentistasi, mukava että pidät! Ja tämänhän piti ensin olla one-shot, mutta siihen sitten melkein niinkuin vahingossa tulikin jatkoa. :D Jatkoa tulee kyllä! :)
-
Apua, kun tässä on taas kestänyt! :-[ Mutta siis, tässä olisi nyt osa 5! Biisinä tällä kertaa Ed Sheeranin Cold Coffee (https://www.youtube.com/watch?v=dyl3HS1xHlo), joka on muuten ihan mahtava biisi, joka jokaisen kannattaa kuunnella! :) Jamesin näkökulmasta, kuten jo varmaan aavistelittekin!
Mutta joo, kirjoitusvirheista otan taas täyden vastuun ja mielissäni olisin, jos niistä ilmoitelisitte! ;D
”Lily!” huusin hänen peräänsä, kun hän jatkoi juoksemista. Kun hän katosi kulman taakse, käännyin katsomaan taakseni. Jenny seisoi tyttöjen makuusaleihin johtavien portaiden yläpäässä ja katsoi minua tuimasti. Sanaakaan sanomatta hän kääntyi ja asteli takaisin makuusaleiin, joista oli selkeästi tullutkin, jättäen minut seisomaan kummastuneena muotokuva-aukkoon.
”No! Meneppäs siitä! En minä tässä kokopäivää aio auki roikkua!” Lihava Leidi kivahti. Hypäsin nopeasti sisään oleskeluhuoneeseen ja taulu heilahti pamahtaen kiinni.
Astelin ylös makuusaleihin päätäni puditellen. Naiset, kuka heitä ymmärtäisikään.
She's like cold cofee in the morning
I'm drunk from lastnight's whisky and coke
She'll make me shiver without warning
And make me laugh as if I'm in on a joke
Päivä kului nopeasti tunneilla juostessa. Liemien tunnilla minut ja Sirius erotetiin ja jouduimme molemmat vaihtamaan paikkoja. Kuhnusarvio sijoitti meidät kahdelle vapaalle paikalle, sanoen, että vierustoverimme saisivat kyllä pidettyä meidät aisoissa.
Tyytyväisesti virnuillen Sirius käveli luokkahuoneen poikki ja istahti Jennyn viereen iskien tälle silmää. Jenny ei selvästikään arvostanut elettä, sillä hän vain loi Siriukseen kylmän katseen, ennen kuin palautti sen luokan edessä puhelevaan Kuhnusarvioon.
Raahasin tavarani Lilyn vieren ja avasin kirjani. Tänään meidän oli tarkoitus valmistaa totuusseerumia pareittain.
”No niin, voitte aloittaa!” Kuhnusarvio tokaisi ja palasi pöytänsä taakse.
”Jos sinä vaikka pistät noidankattilan tulille, niin minä etsin ainekset?” Lily kysyi katsomatta minuun päinkään. Nyökkäsin ja aloin laittaa kattilaa pakalleen sillä aikaa, kun Lily etsi aineksia. Pian luokka täyttyi liemien höyrystä. Minä ja Lily jatkoimme työskentelyämme hiljaisina.
”Mikset istu tänään Jennyn kanssa, kuten yleesäkin?” kysyin Lilyltä. Hän pysähtyi hetkeksi kesken liikkeen, ennen kuin jatkoi taas ainesten lisäämistä.
”Sehän ei sinänsä ole millään tavalla sinun asiasi, Potter...” hän sanoi vieläkään minuun katsomatta.
”Se voisi olla minun asiani, jos kertoisit sen,” vastasin virnistäen. Tiesin, että näsäviisauteni ärsyttäisi häntä, mutta silloin ainakin saisin hänestä ulos jonkin reaktion.
”Keskity vain siihen liemeen,” hän sanoi, luoden minuun yhden närkästyneen katseen. Virnistin hänelle ja olin aikeissa laittaa kaksisarvisen sarvesta mittaamani jauheen kattilaan, kun Lily nopeasti nappasi ranteestani kiinni.
”Kirjassa lukee kaksikymmentä grammaa, ei kaksi kiloa!” hän huudahti ja veti käteni mahdollisimman kauas kattilasta. Hänen kosketuksensa sai kylmätväreet juoksemaan selkäpiitäni pitkin ja jouduin peittämään suustani kuuluneen vinkaisun naurahduksella.
”Olisiko se nyt vaikuttanut niin paljoa?” naurahdin. Kiitin onneani, ettei ääneni pettänyt.
Lily pyöräytti silmiään ja mittasi jauheen uudestaan.
And you can stay with me forever
Or you could stay with me for now
And tell me if I'm right
And tell me if I'm wrong
Tell me if you need a loving hand
To help you fall asleep tonight
Tell me if I know
Tell me if I do
Tell me how to fall in love
The way you want me to
Tuntien loputtua istuimme oleskeluhuoneessa takan edessä olevilla muhkeilla nojatuoleilla. Remus, joka oli noin tunti sitten pääsyt pois sairaalasiivestä, oli päättänyt hukuttaa meidät kaikki kirjoihin yrittäessään takoa päähänsä kaiken, mitä meille oli päivän aikana opetettu. Sirius istui laittialla ja taitteli paperilennokkeja, jotka hän taikoi lentämään ympyrää Remuksen pään ympärillä. Peter istui Siriuksen vieressä ja ketseli silmät kiiluen, kun tämä laittoi yhden lennokeista tökkäämään Remusta ohimoon.
”Kuutamo hei! Lopeta jo tuo pänttääminen! Olet varmaan oppinut jo enemmän kuin minä, vaikka olin tunneilla!” Sirius marisi. Remus loi häneen kuivahkon katseen.
”Leikkisit Matiksen kanssa ja antaisit minun opeskella,”hän vastasi. Sirius avasi suunsa sanoakseen jotakin, mutta Remus keskeytti hänet. ” Ja jos haluat jonkun isomman leikkikaverin, niin Hagridilla on varmasti sinulle aikaa.”
Sirius jäi aukomaan suutaan kuin kala kuivalla maalla, sillä aikaa kun minä nauroin hänen hämmentuneelle olemukselleen. Peter yhtyi nauruuni hiukan myöhöhässä ja Remus virnuili Siriukselle kirjansa yli.
”Naurakaa vaan!” Sirius sanoi ja mulkoili meitä, saaden meidät nauramaan vain kovemmin. Hento ykähdys kuitenkin sai meidän huomiomme kiinnittymään punapäähän, joka seisoi takanamme.
”Sopiiko liittyä seuraan?” Lily kysyi silmäillen meitä hiukan varuillaan. Sirius loi minuun yhden oudon katseen ennen kuin vastasi Lilylle myöntäsävästi.
Lily istahti maahan tuolini eteen, Peterin ja Siriuksen viereen. Hän nojasi selkänsä tuoliani vasten, avasi kirjansa ja jatkoi kirjoitelmaansa anteeksiantamattomista kirouksista.
Istuimme hetken katsoen häntä ihmeissämme, ennen kuin Sirius jatkoi aikaisempaa puuhaansa saaden Peterin hihkumaan ja Remuksen ärisemään.
Saatuaan tarpeeksi lennokeista Remus taikoi taikajuomien kirjansa jahtaamaan Siriusta ympäri oleskeluhuonetta, yrittäen näykkiä tämän varpaita. Minä ja Lily lähes kiljuimme naurusta, kun Sirius kompastui omiin jalkoihinsa ja sai kivuliaan puraisun takapuoleensa.
Pyyhkiessäni naurunkyyneleitä silmistäni huomasin ilkeät katseet, joita Jenny heitteli suuntaamme.
I'll make it with coffee in the morning
But she prefers two lumps of sugar and tea
Outside the day is up and calling
But I don't have to be
So please go back to sleep
Seuraavana aamuna istuimme Rohkelikkojen tupapöydässä aamiaisella. Olimme tavallista hiljaisempia, sillä Sirius oli pitänyt koko makuusalin hereillä pikkutunneille asti kysellen minulta Lilyn oudosta käytöksestä. Ainoa, jolla ei näyttanyt olevan minkäänlaisia ongelmia silmiensä auki pitämisessä oli Peter, joka oli siunatti Siriuksen kesätvillä unenlahjoilla.
”Mikäs pojat noin hiljaisiksi vetää?” Lily kysyi pelmahtaessaan paikalle. Hän istahti viereeni Remusta vastapäätä ja kaatoi itselleen teetä pöydällä olevasta pannusta.
”Sirius tunsi pakottavaa tarvetta kaivella ihmisten rakkauselämiä keskellä yötä...” vastasin ja kaadoin itselleni kolmennen kupin kahvia. Lilyn helisevä nauru täytti uniset korvani ja tunsin poskieni punehtuvan hiukan. Hän lisäsi teehensä kaksi sokeripalaa ja sekoitti sitä hetken ennen kun kietoi kapeat sormensa mukinsa ympärille ja siemaisi siitä. Tyytyväinen hymy kohosi hänen kasvoilleen ja hän kääntyi katsomaan minua.
”Älä ole niin äreä, James! On kaunis päivä, menisit vaikka lentämään!” hän sanoi. Ennen kuin ehdin sanoa sanaakaan Sirius puuttui puheeseen.
”Älä viitisi, Lily. Kukaan ei mene lentämään, jos toinen vaihtoehto on nukkuminen,” hän sanoi ja kolautti päänsä pöytään. Heti perään hän voihkaisi, saaden Remuksen tirkumaan hänelle lehtensä takaa.
And stay with me forever
Or you could stay with me for now
Lily vietti koko loppupäivän kanssamme. Hän tottui nopeasti Siriuksen outoon huumoriin ja pääsi nopeasti jyvälle metkuistamme. Hieman ennen muodonmuutosten tuntia hän jopa kirosi Kalkkaroksen hiukset Rohkelikon punaisiksi ja näpäytti tälle kullankimalteiset raidatkin saaden koko käytävän kaikumaan Rohkelikkojen naurusta. Sirius kiljui naurusta vielä silloinkin, kun McGarmiwa antoi hänelle jälki-istuntoa, kieltäytyen uskomasta, että Lily oli kironnut Kalkkaroksen.
Ennen yrttitiedon tunteja hän kuitenkin katosi, jättäen Siriukselle loistavan tilaisuuden kuulustella minua. Paetakseni hänen kysymyksiään hiippaili salaa kasvihuoneiden taakse piiloon. Istuin siellä hetken silmät kiinni ja kuuntelin hiljaisuutta.
Silmäni räpsähtivät auki, kun kuulin läheltä ääniä. Hetken oli aivan varma, että Sirius oli löytänyt minut, mutta pian tajusin, että ääni ei ollut lähtöisin Siriuksesta, ei sen pahemmin koirana kuin ihmisenäkään. Hiivin lähemmäs kulmaa, jonka takaa äänet kuuluivat. Pian aloin jo erottaa sanoja, keskustelusta, joka kulman takana oli menossa.
”Hän ei ole sinun, Jenny!” kuulin Lilyn äänen sanovan. Jenny vastasi pilkkanaurulla ja sanoilla, joista en saanut selvää. Lilyn seuraavat sanat hukkuivat läähätykseen korvani juuresta. Käännähdin ihmeissäni ja huomasin tuijottavani suoraan suuren mustan koiran silmiin.
”Anturajalka, mitä hittoa? Ala painua siitä!” sanoin sille. Koira pudisti päätään ja nuolaisi poskeani.
”Sirius, mit-?” sanani keskeytyivät, kun tunnistin oman nimeni kulmantakana käytävstä keskustelusta. Molemmat, minä ja Sirius jähmetyimme ja jäimme kuuntelemaan.
”Huomaatko Lily, teet sen taas!” Jenny kivahti Lilylle.
”Miten niin taas?” Lily kysyi vihaisena.
”Niin, taas! Ensin se irlantilainen poika Rick ja nyt James!””Miten niin Rick? Enhän minä-!”
”Ethän sinä ikinä-!”
”Älä syytä minua, kun en ole edes tehnyt mitään väärää!” Lily kiljaisi peittäen Jennyn vastalauseet.
”Vai niin, no jätetään neiti Täydelliyys omaan ylhäiseen yksinäityyseensä, koska muut ihmiset ovat aivan liian epätäydellisiä hänen seuraansa, sillä hänhän ei koskaan tee mitään väärää.”
Kuuntelimme Jennyn loittonevia askelia hetken, ennen kuin kuulimme hiljaisen nyyhkäisyn ja vaatteiden kahahduksen, kun Lily lysähti maahan.Olimme Siriuksen kanssa ihan hiljaa, ennen kuin hän tökkäsi minua kunonollaan eteenpäin ja nyökkäsi kulman takana olevan Lilyn suuntaan. Kun en heti reagoinut, hän tökkäsi minua uudestaan ja vinkaisi. Mulkaisin häntä ennen kuin nousin seisomaan.
”Hyvä on, hyvä on, senkin typerä piski!” mumisin hänelle ennen kuin kävelin kulman taakse. Loin häneen yhden katseen käskien hänen painua mahdollisimman kauas ennen kuin käännyin katsomaan maassa istuvaa Lilyä.
And tell me if I'm wrong
And tell me if I'm right
Tell me if you need a loving hand
To help you fall asleep tonight
Hän oli kiertynyt pieneksi palloksi kasvihuoneen seinää vasten nojaten. Hän oli kiertänyt katensä polviensa ympäri ja painanuKävelin hitaasti hänen luokseen ja polvistuin hänen viereensä. Varovasti, kuin hän olisi hento lasiesine, laskin käteni hänen olkapäälleen. Hän hätkähti ja nosti katseensa minuun.
”J-James,” hän sanoi pienellä äänellä. Kyyneleet valuivat hänen poskillaan ja hänen kirkkaan vihreät silmänsä kiilsivät.
”Shh,” sanoin hänelle ja kiedoin käteni hänen ympärilleen. Silitin hänen selkäänsä yritäen saada hänet rentoutumaan ja pian hän pitikin rystyset valkoisina kiinni kaapuni selkämyksestä ja itki kasvot rintakehääni vasten. Istuimme pitkään samalla tavalla, ennen kuin keräsin tarpeeksi rohkeutta, nostin hänet käsivarsilleni ja lähdin kävelemään linnaa kohti.
Tunnit olivat alkaneet jo aikoja sitten, joten käytävät olivat tyhjiä. Matkamme jatkui keskeyttämättömänä aina neljänteen kerrokseen asti. Koko matkan Lily piti kasvonsa käännettynä rintaani vasten sanaakaan sanomatta ja aloin epäillä hänen nukahtaneen.
”Herra Potter, minekäs olette matkalla?” kysyi Dumbledore, joka asteli eteemme.
”Lilyllä ei ollut kovin hyvä olo, joten ajattelin viedä hänet makuusaleihin, professori,” vastasin. Dumblerore nyökkäsi ja katsoi käsivarsillani olevaa Lilyä ja hymyili hiukan. Hän katsahti minua ennen kuin totesi: ”Toivottavasti sinulla on suklaata matka-arkussasi, ettei sinun tarvitse lähteä hakemaan.” Hän vinkkasi minulle silmää ja jatkoi matkaansa vihellellen jättäen minut ihmissäni seisomaan keskelle käytävää.
Kun vihdoin pääsimme Rohkelikon torniin, jouduin viemään Lilyn poikien makuusaleihin, koska tiesin kokemuksesta, että tytöjenmakuusalien portaat eivät tulisi kohtelemaan minua hyvin.
Laskin Lilyn hellästi sängylleni ja irrotin hänen kätensä kaavustani. Hän kääntyi painamaan kasvonsa tyynytäni vasten samalla, kun minä kaivelin matka-arkkuani etsiäkseni suklaata. Valittettavasti huomasin, että suklaa varastossani oli käytnyt hiiri, tai tässä tapauksessa rotta, ja se loisti tyhjyyttään. Huokaisin ja nappasin kemien kartan Siriuksen yöpöydän laatikosta. Vedin viittani päällenij astelin sänkyni viereen katsomaan Lilyä. Hänen kasvonsa olivat vieläkin haudattuna tyynyyni. En voinut vastustaa kiusausta ja sipaisin hellästi hänen tulenpunaisia hiuksiaan. Vedin käteni pois ja käännyin lähteäkseni hakemaan suklaata Hunajaherttuasta, sillä vaikka aina välillä vitsailimmekin Dumbledoren olevan höpsö vanha ukko, en uskaltanut olla luottamatta häneen.
En ehtinyt ottaa askeltakaan, kun tunsin Lilyn nappaavan kädestäni kiinni.
”Älä jätä minua,” hän kuiskasi tyynyäni vasten.
”Menen vain hakemaan suklaata,” sanoin hänelle, mutta hän ei päästänyt irti.
”Älä jätä minu yksin,” hän sanoi kovempaa ja käänsi kasvonsa katsoen minua veilä hiukan itkemisestä punaisilla silmilään. Huokaisin ja istahdin sängyn laidalle.
”Tahdotko sitten tulla mukaan?” kysyin häneltä. Hän mietti hetken ennen kuin nyökkäsi, mutta ei vieläkään päästänyt kädestäni. Nappasin matka-arkustani vanhan, pienekis jääneen talviviittani ja annoin sen hänelle. Hän katsoi hetken minua ja sitten kättäni josta hän vieläkin piti kiinni.
”En minä juokse karkuun vaikka päästäisitkin hetkeksi irti,” sanoin hänelle pyöräyttäen silmiäni ja hymyillen hänelle hiukan. Hän katsoi minua vakavana.
”Lupaatko?” hän kysyi.
”Lupaan.”
Tell me if I know
Tell me if I do
Tell me how to fall in love
The way you want me to
Lily hymyili minulle pienesti ja päästi kädestäni irti. Hän veti viittani päällensä ja nappasi samantien uudestaan kiinni kädestäni. Naurahdin hänelle ja hän uskaltautui hymyilemään minulle leveämmin. Puristin hänen kättään hiukan ja lähdin johdattamaan häntä ulos makuusalesita, kohti kolmannen kerroksen yksisilmäistä patsasta.
”Minne me olemme menossa?” Lily kysyi, kun olimme kävelleet hetken. ”Viitoista päätellen emme ainakaan keittiöön.”
”Ei, me menemme ny käymään Hunajaherttuassa,” vastasin hänelle ja katsoin tarkkaan hänen reaktionsa. Hänen silmänsä laajenivat ja hän katsoi minua kauhuissaan.
”Mutta sehän on kiellettyä!” hän huudahti.
”Luuletko että keittiössä käynti ei ole?” vastasin hänelle virnuillen. Hän katsoi minua ymmällään. ”Älä huoli, Lily. Emme me jää kiinni,” sanoin hänelle ja heilautin kelmien karttaa hänen kasvojensa edessä. ”Vannon pyhästi, että minulla on vain pahat mielessäni.”
Lily katsoi hämmentyneenä, kun kartta alkoi piirtää itseänsä. Kun se oli piirtynyt pergamentille jokaista viivaana myöten Lily luki ääneen: ” Herrat Kuutamo, Matohäntä, Anturajalka ja Sarvihaara toimittavat apuvälineitä taikojen ilkitöihin ja ylpeänä esittävät: KELMIEN KARTTA.” Hän pudisteli päätään ja naurahti. ”Vai Kelmien Kartta. Menestyksenne salaisuus?”
”Yksi niistä monista,” totesin iskien hänelle silmää.
Kun vihdoin pääsimme kolmanteen kerrokseen katsoin kartasta, ettei kukaan ollut lähettyvillä. Kävelin patsaan luo, kopautin sen kyttyrää taikasauvallani ja kuiskasin: ”Halkhios!”
”Naiset ensin,” sanoin virnistellen Lilylle. Autoin Lilyn aukosta sisään ja pujahdin itse hänen jälkeensä. Päästyämme eroon liukumäestä jatkoimme matkaa tunnelissa kävellen. Lily kyseli minulta kaikkea Kelmien Kartasta ja ”typeristä lempinimistämme” kuten hän asian ilmaisi. Vastailin parhaani mukaan, yrittäen kuitenkaan olla paljastamatta liikaa, sillä en halunnut loukata ystäviäni lavertelemalla heidän salaisuutensa.
”Lily kuule, kun minä en oikeastaan voi kertoa,” sanoin hänelle pahoittelevasti, kun hän kysyi mistä Remuksen lempinimi tuli. Hän katsoi minua hetken, ennen kuin hymyili.
”Ei se mitään. Anteeksi, että utelin,” hän sanoi. Jatkoimme matkaamme hieman hiljaisimpina kuin aikaisemmin, mutta onneksi pian pääsimme käytävän päähän. Nousimme viimeiset portaat ennen salaluukkua, joka johtaisi Hunajaherttuan kellariin. Aloimme olla jo portaiden yläpäässä ja sanoin Lilylle: ”Varo päätäsi.”
”Mit-,”hän ei saanut sanottua kysymystään loppuun, kun hän kolautti päänsä luukkuun. En voinut estää pienen nauraduksen karkaamista huuliltani, mutta kun hän loi minuun kiukkuisen mulkaisun päälakeaan pidellen. Hymyilin hänelle ja siirsin hänen kätensä pois hiljalleen kohoavalta kuhmulta. Painon hellasti huuleni siitä vasten ja kuulin hänen henkäisevan hiljaa. Tunsin punan kohoavan kasvoilleni, mutta kun katsoin taas häneen huomasin, etten ollut ainoa punaposkinen tässä tilantteessa. Käänsin katseni nopeasti pois ja avasin luukun. Kävelimme nopeasti pois kellarista ja tulimme kassan takana olevasta ovesta ulos. Kassalla istuva harmantunut nainen, Sandra hymyili minulle lämpimästi.
”James! Mihinkäs sinä olet muut jättänyt?” hän kysyi naurahtaen.
”Tunnille,” vastasin hänelle virnistäen. Hän naurahti äänekkäästi ja heristi minulle sormeaan.
”Soosoo, tuhma poika! Mutta kukas on viehättävä seuralaisesi?” hän kysyi katoen Lilyä hymyillen. ”Onko tässä se Lily, josta Sirius sinulle aina keljuilee?” Lily katsoi minua aivan yhtä kysyvästi kuin kassalla istuva Sandrakin. Tunsin poskieni lämpiävän vaarallisesti. Naurahdin hiukan hermostuneesti.
”Mistäpä Sirius ei keljuilisi?” virnistin. Sandra kohautti olkapäitään ja naurahti. Käännyin Lilyn puoleen nopeasti, ennen kuin Sandra ehti kysellä lisää.
”Millasita suklaata sitä sitten ostetaan?” kysyin häneltä. Hän kohautti olkiaan ja kävelimme suklaa hyllylle valitsemaan suklaita. Viiden minuutin pähkäilyn jälkeen päädyimme ostamaan Hunajaherttuan hunaja sulkaata, jonka Sandra sanoi olevan uutuus. Maksoin sulkaan, vaikka Lily kuinka olisi halunnut maksaa sen.
”Haluatko jo koululle, vai menemmekö käymään kermakaljalla Kolmessa luudanvarressa?” kysyin Lilyltä. Hän näytti miettivältä ennen kuin vastasi: ”Jos minä saan maksaa.”
”Ei tule kuuloonkaan!” naurahdin, nappasin häntä kädestä ja aloin vetämään häntä Kolmea luudanvartta kohti.
”Mutta James!” hän sanoi ja veti minut paikoilleni. Huokaisin ja käännyin häntä kohti.
”Kuule Lily, tämä voi olla ainoa kerta kun saan sinut kanssani mihinkään, joten anna minun nyt olla herrasmies edes tämän kerran,” sanoin katsoen häntä syvälle silmiin. Häm katsoi minua silmiin ja avasi suunsa ilmeisesti esittämään jonkinlaisen vasta lauseen, mutta sulki sen sitten ja hymyili.
”Ensi kerralla minä maksan.”
'Cos I love the way you wake me up
Astuimme suhteellisen hiljaiseen Kolmeen luudanvarteen. Pyysin Lilyä valitsemaan meille pöydän. Astelin kassalle ja soitin sillä olevaa kelloa kutsuakseni Rosmertan. Pian hän pyyhälsikin paikalle punaiset korot kopisten.
”James! Ompa mukava nähdä sinut taas!” hän sanoi iskien minulle silmää. Jäin hetkeksi miettimään, mistä kyseinen ele mahtoi johtua.
”Hei, Rosmerta. Kaksi kermakaljaa, kiitos,” sanoin hymyillen kohteliaasti hänelle. Rosmerta nosti kaksi pulloa tiskin alta ja kaatoi ne tuoppeihin. Maksoin juomat ja kiitin Rosmertaa.
”Koska vain, James, koska vain,” hän sanoi minulle ja isku uudestaan silmäänsä. Tunsin kylmienväreiden kulkevan pitkin selkääni, kun hymyilin hänelle hiukan väkinäisesti. Käännyin ja kävelin kohti pöytää, jossa Lily odotti minua. Kun pääsin pöydän luo hän loi katseen tiskin takana seisovaan Rosmertaan.
”Mikäs tuolla oikein on?” hän kysyi minulta.
”Jos totta puhutaan, niin ei mitään tietoa. En muista mitään viime kerrasta, kun oli täällä,” vastasin Lilylle, joka nauroi luoden Rosmertaan vielä yhden epäilevän katseen.
And for goodness sake, will my love not be enough?
”Koska sitten oli se viimekerta, josta et muista mitään?” Lily kysyi minulta hetken kuluttua.
”Perjantina, koska lauantai-iltana oli keittiössä ja sunnuntaina....” annoin lauseen lopun hiljentyä olemattomiin, sillä tajusin juuri, kuinka vähällä olin ollut paljastaa Remuksen salaisuuden. Lily katsoi minua hetken oudosti ja se ahdisti minua hiukan.
”Mutta tuota, kertoisitko nyt mikä se juttu sinun ja Jennyn välillä on?” kysyin nopeasti vaihtaen aihetta. Lily jähmettyi hetkeksi ja tajusin kuinka väärän aiheen oli vailinnut. Lily veti syvään henkeä ennen kuin sanoi: ” Jennyn mielestä on väärin, että vaikka hän on ihastunut sinuun, sinä et pidä hänestä samalla tavalla ja haikailet minun perääni.” Hän katsoi minua silmiin, enkä minä oikein osannut sanoa mitään asiaan. ”Hänestä on myös väärin, etten minä anna sinua hänelle, koska olen itse ehkä hiukan ihastunut sinuun,” hän jatkoi ja punastui railakkaasti, mutta ei siltikään kääntänyt katsettaan pois silmistäni. ”Ja nyt hän ei puhu minulle, koska olen hänestä itsekäs narttu, joka haluaa omistaa maailman.”
Katsoin Lilyä silmät selällään ja yritin sisäistää sen, mitä hän juuri oli sanonut. Hän katsoi minua suoraan silmiin ja antoi minun hukkua hetksi hänen silmiensä vihreyteen.
”En ole iha varma pitäiskikö minun kiljua riemusta vai etsiä Siriusta jostain kulman takaa nauramasta,” sanoin hänelle hiljaa. Lily purskahti raikuvaan nauruun.
”Sinä olet iha hölmö!” hän sanoi naurunsa keskeltä. Hymyilin hänelle. Äkkiä hän kuitenkin vakavoitui ja katsoi minua hiukan surulisesti.
”En silti tiedä aionko lähtä kanssasi ulos, koska en ole aivan varma haluanko luopua parhaasta ystävästäni,” hän totesi ja käänsi katsensa ulos ikunasta. Otin kiinni hänen pöydällä olevasta kädestään.
”Minä rakastan sinua,” sanoin. ”Eikö se riitä?”
Lily käänsi kasvonsa takaisin minuun ja hymyili.
Tell me if I'm wrong
Tell me if I'm right
Tell me if you need a loving hand
To help you fall asleep tonight
Tell me if I know
Tell me if I do
Tell me how to fall in love
The way you want me to
”Sarvihaara!” Sirius huusi, kun hän tuntien jälkeen tuli oleskeluhuoneeseen. ”Lintasit sitten koko päivän! Olisit voinut edes ilmoittaa, jouduin olemaan Kuutamon pari ja kyllähän sinä tiedät ettei se sudenpoika tee mitään pahaa koska herra on niin- Au! Mistä hyvästä tuo oli, Kuutamo?!”
Remus käveli taysin tyynesti Siriuksen ohi tämän mulkoillessa Remusta pahasti ja pidellen ohimoaan. ”Ei nyt sentään tarvitse hakata kirjoilla, vaikka vähän kritisoitaisiinkin,” hän sanoi ja käveli minun ja Lilyn luo sohvalle. Hän katsoi meitä vähän epäileväisesti, ennen kuin palasi takaisin uuteen lempiharrastukseensa; Remuksen kiusaamiseen. Peter tuli viimeisenä ja istahti minun ja Lilyn jalkoihin ja hymyili meille hiirimäistä hymyään.
”Kiva nähdä teidät kaksi vihdoin yhdessä,” hän sanoi meille. Sirius lopetti pysähtyi oudosti kesken liikkeen ja kääntyi katsomaan meitä. Remus käytti tilauuden hyväksi ja taikoi Siriuksen kädessä olevan paperilennokin tökkäämään tätä sieraimeen, saaden Siriuksen kiljumaan yllätyksen tekaisesta kivusta ja meidät muut naurusta.
Tell me if I'm wrong
Tell me if I'm right
Tell me if you need a loving hand
To help you fall asleep tonight
Kiedoin varovaisesti käteni Lilyn vyötärön ympärille saaden hänet nojautumaan rintaani vasten. Painon kasvoni hänen punaisiin hiuksiinsa ja hengitin sisääni hänen kukkaista tuoksuaan. Hän nosti kätensä hiuksiini ja pörrötti niitä tavalla, jota oli aina sanonut vihaavansa. Saatoin enemmänkin aistia, kuin nähdä hänen hymynsä.
Kuulin Siriuksen päästelevan yökkääviä ääniä ja pian sen jälkeen valittavan kivusta, Remuksen ilmeisesti kolauttaessa häntä taas kirjalla.
~*~
Toivottavasti piditte! :) Tämän jälkeen tulossa veillä yksi osa (jonka lupaan julkaista ennen joulua! :D) Kommenteista olisin ikionnellinen ja niitä kirjoitusvirheitä saa ja pitää ilmoittaa, jos löytää! :)
-
tää oli ihana :D puhelimella kirjoitan niin en voi lähteä virheitä etsimään, mutta kun dumbledore puhui niin siitä puuttui lopusta kirjain ja laulupätkässä oli "to help you fakk asleep tonight." ihanan biisin oot valinnut, ed on ihana <3 jatka ihmeessä ja suosittelen betan hankkimista tai jotain wordia. virheitä ei ollut häiritsevän paljon mutta onhan se aina kivempi lukea puhdasta tekstiä :)
-
iipimoi: Kiitos kommentista! Ed! <3 Kiitos, kun ilmoittelit noista virheistä. Oon itekkin ajatellut, että pitäis hankkia beta, mutta eipäs sitä ole sitten kuitenkaan tullut etsittyä. :D Mutta juu, kiitos kommentista. :)
-
Viimeinen osa viimein täällä! :D Wohooo! Lilyn POV, kuten ekä jo osasittekin aavistaa. Vähän epilogin tapainen tämä on, ei sinänsä sisällä juonen kannalta mtään tärkeää, mutta... ;) Lukekaa niin selviää mistä puhun.
Biisinä tänään meille toimii Jack Vidgenin coveri biisistä "What the world needs now". (https://www.youtube.com/watch?v=ZESsaFM15f8) Sanat ei sisälly tekstiin niin paljoa, kuin aikaisemmissa osissa, ja sijoitin ne vähän erilailla kuin yleensä, mutta SILTI! :D Etteköhän te keksi, miten ne tähän liittyvät ilman että selittelen.
Joten, en selittele enempää, vaan annan teidän lukea. :)
Katselin kuinka Harry lensi edestakaisin leluluudallaan Jamesin juostessa perässä nauraen. He olivat niin samannäköisiä. Molempien mustat hiukset olivat sekaisin ja heillä oli samanlainen hymy. Harry käänsi luutansa suuntaa ja lensi Jamesia kohti. James nappasi Harryn lentävän ludan päältä ja kiepautti tätä muutaman kerran ilmassa, ennen kuin kaatui tämän kanssa sohvalle. Luuta jatkoi liitämistään itsekseen, ja kissamme Charles joutui hyppäämään alas vartiopaikaltaa ikkunalaudalta sen tullessa varoittavan lähelle. Harry kihersi iloisesti Jamesin kutittaessa hänen kylkiään.
”James, älä kiusaa lasta hengiltä!” varoittelin nauraen.
”Ei hän mihinkään kuole!” James virnisti minulle. ”Ethän Harry, ethän?” hän kysyi katsoen poikaamme. Harry jokelteli vastaukseksi ja James painoi nauraen kasvonsa pojan vatsan ja puhalsi ilmaa sitä vasten saaden Harryn nauramaan. Pyöräytin silmiäni ja nousin hakemaan luudan ikkunalta.
Katsoin ulos ikkunasta Godrickin notkon kylmään lokakuun iltaan. Huokaisin hiljaa ja jäin ikkunan viereen seisomaan. Dumbeldore oli antanut tämän talon meille suojaksi ja käskenyt meidän valita salaisuudenhaltija, johon voisimme luottaa. Tiesin, ettei kukaan voisi löytää meitä, mutta en silti voinut täysin vapainmielin asettua taloksi tähän paikkaan. Ties kuinka monetta kertaa kävin päänisislällä läpi Dumbledoren kanssa käymamme keskustelun.
Istuimme Tylypahkassa, rehtorin kansliassa. Minä, James ja Dumbledore. Harry oli Siriuksen ja Remuksen kanssa kierelemässä linnaa. Siriuksen tuntien Harry olisi jo käynyt läpi kaikki Tylypahkan mahdolliset salakäytävät ja portaikot ennen, kuin edes saapui kouluun oppilaaksi.
”Teidän täytyy piiloutua.”
Katsoimme Dumbledorea sanaakaan sanomatta, kysymyksemme paistaen kasvoiltamme. Hän nousi seisomaan ja alkoi kierrellä huonetta.
”Miksi?” James kysyi seuraten Dumbledorea katseellaan. Dumbledore ei kuitenkaan vastannut vaan napautti sauvallaan erästä entisaikojen rehtoria, joka oli esittänyt nukkuvaa. Tämä kiljaisi kovaan ääneen, saaden jokaisen talussaan olevan hahmon hätkähtämään ja karistamaan viimeisetkin tekounen rippeet silmäkulmistaan.
”Poistukaa,” Dumbledore käski. Taulut tottelivat nuristen. Kun viimeinenkin henkilö oli poistunut talulustaan, Dumbledore kääntyi mietä kohti.
”Voldemort on perässänne.”
”Vo-Voldemort?” kysyin kauhuissani. Tiesin kuolonsyöjien olevan peräsämme ja olin aina ajatellut, että Voldemort antaisi heidän hoitaa tappamisen, pysyen itse sivussa ja keräillen voitot.
”Mikä suo meille moisen kunnian?” James kysyi sarkastisesti. Häntä pelotti, tunsin sen.
”Harry."
Juuri sillä sekunnilla Sirius ja Remus toivat Harryn kansliaan. Tämä kikatti ja leikki Siriusken varastamalla siepillä, aivan kuten Jamesilla oli ollut tapana.
Remus huomasi huoneen ilmapiirin, otti Harryn syliinsä ja poistui paikalta, nyökäten meitä jatkamaan. Sirius jäi hölmistyneenä seisomaan paikalleen, eikä hänellä tuntunut olevan aikomustakaan poistua. Dumbledore oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja jatkoi.
”On ennustettu, että vanhemmille, jotka ovat uhmanneet häntä kolmesti ja on syntynyt lapsi heinäkuun lopussa ja tämän lapsen on määrä kukistaa Voldemort. Teidän on parasta ottaa vastaan Killan tarjoama turvatalo ja valita salaisuudenhaltija,” hän sanoi.
”Sirius,” James sanoi heti. Sirius nyökkäsi ja astui askeleen eteenpäin.
”Ei,” sanoin ja sain sekä Jamesin että Siriuksen katsomaan itseäni kummastuneina. ”Sirius on ilmiselvä vaihtoehto. Kuolonsyöjät tiestäisivät, kenestä lypsää tietoa.”
”Mutta enhän minä-” Sirius aloitti, mutta keskeytin hänet ennen kuin hän ehti sanojensa loppuun.
”Et kertoisi, mutta tappamalla sinut, he saisivat helpommin puhuvia henkilöitä, joilta voisivat udella paikan,” sanoin. ”Eikö meidän kannattaisi valita joku epätodennäköisempi henkilö?”
Sirius ja James katsoivat toisiaan.
”Matis.”
Huokaisin ja käännyin takaisin Harrya ja Jamesia kohti. James oli ottanut sauvansa esiin ja taikoi Harrylle pieniä savupilviä kaikissa eri väreissä, jotka vain tiesi. Naurahdin ja kävelin heidän luokseen. Pörrötin Jamesin hiuksia ja suutelin hänen poskeaan. ”Menen laittamaan Harryn pedin valmiiksi,” sanoin. James nyökkäsi ja hymyili minulle.
Kävelin rappuset ylös lastenhuoneeseen ja laitoin Harrylle puhtaat lakanat sänkyyn. Nostin hänen hevoskotka pehmolelusa hyllyltä sänkyyn, ennen kuin palasin takaisin alas hakemaan Harryn.
”Aika ruveta iltapuuhiin Harry!” sanoin, kun astuin takaisin olohuoneeseen. James kaappasi nauravan poikamme syliinsa ja antoi hänet minulle. Astuin ulos huoneesta viedäkseni Harryn iltspesulle ja sen jälkeen nukkumaan.
Ovi kuitenkin pamahti kovaäänisesti auki ja James syöksyi eteiseen.
”Lily, ota Harry ja pakene! Hän tuli! Pakene! Juokse! Minä pidättelen häntä -!”
Juoksin yläkertaan Harry sylisäni. En ollut ehtinyt kuin portaiden yläpäähän, kun kuulin korkean miesäänen huutavan, ”Avada kedavra!” ja ruumiin lyhistyvän. En voinut itselleni mitään, kun jo kiljaisin kauhuissani.
Ensimmäinen ovi vasemmalla oli lastenhuone. Juoksin sinne niin nopesti kuin vain kykenin. Harry sylissäni yritin kasata mahdollisimman paljon huonekaluja oven eteen, jotta hän ei pääsisi sisään. Ponisteluistani huolimatta, hän tuli ovesta läpi ja pyyhkäisi yhdellä sauvan heilautuksella kaiken tieltään. Laskin Harry pinnasänkyyn ja käännyin kohtaamaan punaiset silmät, jotka tuijottivat minua.
”Ei poikaa, ei poikaa, minä pyydän, ei poikaa!” yritin anoa.
”Väisty sivuun tyhmä naikkonen... väisty sivuun, nyt...”
Jatkoin anomista ja hän yritti saada minua väistymään. Huomatessaan, etteivät hänen uhkailunsa tehonneet hän kohotti sauvansa ja osoitti sillä minua.
What the world needs now is love, sweet love
It's the only thing that there's just too little of
What the world needs now is love, sweet love,
No not just for some but for everyone.
Lord, we don't need another mountain,
There are mountains and hillsides enough to climb
There are oceans and rivers enough to cross,
Enough to last till the end of time.
What the world needs now is love, sweet love
It's the only thing that there's just too little of
What the world needs now is love, sweet love,
No, not just for some but for everyone.
Lord, we don't need another meadow
There are cornfields and wheat fields enough to grow
There are sunbeams and moonbeams enough to shine
Oh listen, lord, if you want to know.
What the world needs now is love, sweet love
It's the only thing that there's just too little of
What the world needs now is love, sweet love,
No, not just for some but for everyone.
No, not just for some, oh, but just for everyone.
”Avadra kedavra!”
Ja kaikki pimeni.
~*~
Kommentoikaa, kiitos, ja virheistä ilmoitelkaa jos bongailette! :)
Kiitos kaikille, jotka tätä on jaksanut lukea ja etenkin niille jotka on jaksanut kommentoida. Iso iso kiitos! ♥
NIIN, ja hyvää 31.10 iltaa teille kaikille! ;)
-
Oih... Melkein itken täällä ja pikkuveli kattoo oudosti :DD Nyt en voi enää IKINÄ puhua iltapesusta *niisk* Surullinen mutta ihana :3 Luen tätä uudestaan ja uudestaan <3