Finfanfun.fi

Harry Potter -ficit => Hunajaherttua => Aiheen aloitti: LittleApple - 18.08.2011 21:07:34

Otsikko: Forgotten - Unohdettu (K-11) (Harry/OC) 2. luku
Kirjoitti: LittleApple - 18.08.2011 21:07:34

Ficin nimi: Forgotten - Unohdettu
Kirjoittaja: LittleApple
Beta: redapple
Genre: Romance/Drama/Humor/Fluff /AU   
Ikäraja: K-11
Disclaimer: En omista mitään hahmoja, paikkoja yms. (paitsi ne, jotka olen itse keksinyt :D). Eli kaikki minkä tunnistatte Rowlingille kuuluvaksi, on hänen.
Tämä on jatko-osa ficille Girl who changed everything (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=18224.0).
A/N:Eli tosiaan, jatko-osa on vihdoin täällä :) ja pahottelen jo etukäteen, että luvut tulee hitaasti, koska miulla pukkaa yo-kirjotukset kohta päälle, jote mie toivon et ootte kärsivällisiä.

Kulkivatko sielumme samojen usvien läpi,
saman ikävän kantamina
ja nyt tällä tähdellä, tällä polulla kohdatessamme
sielumme samaa sukua
löysivät levon toisissaan.
-Maaria Leinonen

Prologi

     JessicaPoV

Kävelin lavalle Harry perässäni. Mikrofonin eteen pysähtyessäni vilkaisin häntä sivusilmällä. Hän hymyili minulle pienesti ja katsahdin sitten häävieraisiin. Huomasin Harryn virnuilevan, kun hän laski mikrofonia alemmas, jotta ylettäisin puhua siihen. Sitten hän otti povitaskustaan puheen ja selvitti kurkkuaan.

”Hyvä hääpari ja häävieraat”, hän aloitti yhteisen puheemme.

”Emme aio pitää pitkää ja tylsää puhetta”, sanoin ja hymyilin.
 
Harry jatkoi, ”Kaikkihan me täällä tiedämme Ronin ja Hermionen tarinan. Muistatteko kuinka he tappelivat aina kuin kissa ja koira? Ja katsokaa mihin he ovat päätyneet vuosia kestäneen taistelun jälkeen. Avioliittoon.”

Yleisöstä kuului tirskuntaa ja Ron ja Hermione virnuilivat meille huvittuneina.

”Haluamme lausua teille kahdelle runon. Meidän mielestämme se kiteyttää yhteen teidän tarinanne”, sanoin ja katsahdin Harryyn. Hän hymyili minulle lämpimästi ja katsoi suoraan silmiini.

Kääntämättä katsettaan hän lausui lempeästi, "Ei onni tule köyhyydestä tai rikkaudesta, ei maailman antamista aineksista. Se tulee meistä sisältä, hiljaa hymyillen, suukottaa poskelle ja kuiskaa korvaan - Sinä olet minun valittuni.”

Sydämeni sykki epätasaisesti ja sillä hetkellä ymmärsin. Hänen luokseen minä kuulun.

Otsikko: Vs: Forgotten - Unohdettu (K-13) (Harry/OC)
Kirjoitti: redapple - 19.08.2011 11:32:44

hei pallokalaseni <3
Äääääää! En osaa kirjottaa nyt mitään järkevää ku on niin kuollut olo  :-\ mutmut tykkään paljon tästä (ja niistä tulevista osista,jotka betaan heti kun ehin!) :p mut tosiaan laita jatkoo kunhan saat sen miulta takas ;) jaa-a ei miulla muuta ku et koitas kirjoitella lisää!

:-* red
P.s. Koita parantua <3

Hänen luokseen minä kuulun. <3

Otsikko: Vs: Forgotten - Unohdettu (K-13) (Harry/OC)
Kirjoitti: L.E - 19.08.2011 16:16:06

Aah, vihdoinkin jatkoa tälle! Et arvaakaan, kuinka kauan oon kuikuillu tän ficin perään ja nyt vihdoin löysin <33 (eihän se toki ollut hunajaherttuan ihan ekalla sivulla...)

Pitänee kerrata ehkä tota sun edellistä ficciä vähän, koska ite ainakin hämmennyin pikkasen tästä juonen kulusta. Mutta amyways, kirjoittelehan pian jatkoa niin voin yrittää kommentoida jotain hiukan fiksumpaa.. ;)

Otsikko: Vs: Forgotten - Unohdettu (K-13) 1. luku
Kirjoitti: LittleApple - 20.08.2011 12:26:43

Juups, ensimmäinen luku :)

1. Kihlaus

HarryPoV

”Aika herätä”, kuiskasin hänelle ja silitin hänen käsivarttaan.

Hän löi minua unissaan ja veti peiton korvilleen. Kuinka minä rakastankaan, kun hän on aamuisin äkäinen kuin perseeseen ammuttu karhu.

Naurahdin hänelle ja hän kääntyi minuun päin. Hänen silmänsä olivat raollaan ja hän ärähti,

”Jos sinä et halua nukkua, niin painu helvettiin, sillä minä haluan nukkua.”

Kiedoin käteni hänen ympärilleen ja kuiskasin, ”Nuku vain. Minä voin maata tässä vielä hetken.”

Hän mönki lähemmäs ja käpertyi rintaani vasten. Hän puristi paitaani nyrkkiinsä ja haukotteli hieman. Kyllä hän kohta herää. Makasimme siinä hetken ja pian hän huokaisi,

”Hemmetti Harry, pitääkö sinun aina herättää minut?”

Virnuilin ja sanoin, ”Anteeksi.”

”Sinä et tarkoita tuota, virnuilet kuin mikäkin pelle”, hän mutisi kaulaani vasten.

”PIIP! PIIP!”

Haparoin kädelläni yöpöydälleni ja löin herätyskelloni pois päältä. Nappasin silmälasini pöydältä ja haukottelin. Milloin nämä unet loppuvat?

Nousin ylös ja kuljin silmät vielä ummessa keittiöön. Laitoin kahvinkeittimen päälle ja menin suihkuun. Sieltä tultuani vaihdoin vaatteeni ja suuntasin itseni takaisin keittiöön. Otin kupin ja kaadoin siihen kahvia. Vilkaisin kelloa ja tajusin olevani myöhässä. Kuuma kahvi poltteli kurkkuani, mutten välittänyt siitä vaan ilmiinnyin Ministeriöön. Näin Ronin kävelevän edelläni ja otin hänet kiinni.

”Huomenta”, sanoin hänelle, kun astuimme hissiin.

”Huomenta”, hän vastasi ja virnuili omituisen hyvätuulisena.

Kysyin varovasti, ”Onko jotakin tapahtunut?”

”Kosin Hermionea. Hän vastasi kyllä”, hän sanoi ja hänen kasvoillaan oleva virne leveni entisestään.

Naurahdin, ”Onnea Ron!”

”Kiitos. Suostutko bestmaniksi?” hän kysyi.

”Tietenkin. Kuka on kaaso?” kysyin.


JessicaPoV

Uneni lävitse tunkeutui pirinä. Raotin silmiäni kiukkuisena, tietäen, että olisi aika herätä. Vielä viisi minuuttia. Läimäytin herätyskellon pois päältä, mutta pirinä jatkui. Viskasin kellon seinään, toivoen, että se lopettaisi. Toisin kuitenkin kävi, pirinä vain jatkui.

Kiskaisin peiton pois päältäni ja katsoin murhaavasti kelloani. Manasin itseni, kun tajusin, että kelloni ei ollut soinut, vaan puhelimeni soi yöpöydälläni. Jess, sinä senkin idiootti.

Nappasin puhelimen pöydältä ja sanoin siihen, ”Haloo.”

”Jess! Ron kosi minua!” Hermionen ääni kiljahti. Siirsin puhelimen kauemmas korvastani ja hieroin silmiäni unisena.

”Voi Hermione, se on hienoa, olen iloinen teidän puolestanne, mutta sinä herätit minut”, sanoin hänelle ärtyneellä äänellä.

Hermione naurahti, ”Anteeksi Jess, en voinut odottaa enää pidempää! Minulla oli oikeatakin asiaa sinulle. Haluatko tulla kaasokseni?”

Hymyilin pienesti ja haukottelin, ”Tietenkin haluan.”

”Ron pyysi minua kysymään, että tuotko Dominicin häihin?”

Purin huultani ja kuiskasin, ”En… minä jätin hänet.”

Hermione oli puhelimen toisessa päässä hetken hiljaa ja henkäisi sitten, ”Voi Jess, olen niin pahoillani.”

”Ei se mitään. Kyllähän se oli odotettavissa, ettei meidän suhteestamme tule mitään. Niin pitkä välimatka ja molemmilla on kiireitä”, mumisin. Hermione mutisi jotakin myöntäviä ja lohduttavia sanoja ja vaihdoin aihetta,

”Tulisitko vaikka käymään huomenna luonani tai jotain? Minun pitää varmaan alkaa valmistautua töihin lähtöön.”

”Miksi? Kellohan on vasta puoli viisi!” Hermione hihkaisi ja nauroi. Puoli viisi. Minä tapan hänet, ihan tosi.

”Hermione, minä ymmärrän, että sinä pystyt heräämään vaivatta näin aikaisin, mutta minä en! Mikset voinut odottaa vielä muutaman tunnin? Olisin joutunut kuitenkin heräämään jo 7 aikaan”, valitin ja kävin makaamaan sänkyyni. Vetäisin peiton jo päälleni ja suljin silmäni.

”No tämä oli niin iso juttu, että minun oli pakko kertoa sinulle!” Hermione hihkaisi. Kuulin taustalta murahtelua ja kysyin,

”Kuka tuo on?”

”Ron vain pyytää, että käyn takaisin nukkumaan ja lopetan puhelun.”

Niin minäkin pyydän.

”Juhlitaan kihlaustanne sitten, kun tulet tänne, okei? Minä olen oikeasti todella kärttyinen ja haluan takaisin nukkumaan”, sanoin hänelle ja haukottelin uudelleen.

”Okei. Öitä”, Hermione sanoi pirteästi.

”Onnittele Ronia”, sanoin, ennen kuin lopetin puhelun.

Kiskaisin peiton pääni ylitse ja yritin saada unen päästä kiinni aivan turhaan. Pyörin vielä hetken sängyssä, kunnes luovutin ja nousin ylös. Perhanan Hermione.

Otsikko: Vs: Forgotten - Unohdettu (K-13) (Harry/OC) 1. luku
Kirjoitti: L.E - 23.08.2011 15:32:17

Hei, sultahan tulee sopivan nopee jatkoa! Mulla kun on tapana vaipua epätoivoon, jos jatkoa ei ilmesty riittävän pian ;)

Tykkäsin tästä osasta, vaikkei se ollut niin äärimmäisen yllättävä. En yleensä pidä Harrysta ficeissä, mutta tässä se oli jotenkin äärimmäisen söpö.. Huolestuttavaa?? Hermionen ja Ronin kihlaus oli tietenkin koko jutun kohokohta, vaikka edellinen, häistä kertova osa jotenkin pohjusti tätä hommaa.

Ainut miinuspuoli on ainakin mulle noi sun kappalejaot. Ylimääräinen rivi kappaleiden välissä on hyvä, se tekee tekstistä helpommin luettavaa. Mutta kappaleet voisivat olla pitempiä ja kuvailua vähän enemmän, koska muuten mulle jää ainaskin sellanen olo, että kattelen vaan tyhjiä rivejä - tai sitten mun katse vaan harhailee omia aikojaan..

Kirjoitahan taas jatkoa, niin pääsen levittelemään näitä mun täysin järjettömiä kommentteja <3

Otsikko: Vs: Forgotten - Unohdettu (K-13) (Harry/OC) 2. luku
Kirjoitti: LittleApple - 07.10.2011 11:01:42

Voi kauhia, mie pahottelen niin paljon, että laitan nyt vasta jatkoa! Miulla oli kirjotukset ja koeviikko tossa niin en oo ehtiny keskittyy tähän hommaan. :(
Mut joo, toinen luku :)

2. Bestman

                             HarryPoV

Menin Kristenille töiden jälkeen. Lähtisimme sieltä yhdessä Ronille ja Hermionelle. Kristenillä oli meneillään vaatekriisi, hän ei tiennyt mitä laittaa ylleen. Niin kuin sillä olisi edes väliä.

”Harry, sano nyt, laitanko tämän mustan mekon vai tämän valkoisen paidan ja nämä mustat housut?” Kristen kysyi ja mallaili niitä ylleen vuorotellen.
Kohautin olkiani, ”Kris, sillä ei ole mitään väliä mitä sinulla on yllä, näytät kauniilta joka tapauksessa.”

***

Ilmiinnyimme Ronin ja Hermionen kotipihalle. Voihkaisin ja Kristen huokaisi,
”Harry nämä illat ovat mukavia. Esittäisit edes minun vuokseni?”

”Anteeksi kulta, mutta minä en oikeasti jaksa näitä pariskuntajuttuja”, mutisin hänelle ja kietaisin käteni hänen vyötäisilleen.
”Yrittäisit edes?” Kristen kysyi ja hymyili minulle herttaisesti.
”Tietenkin”, vastasin ja suukotin hänen hiuksiaan.

 Minulla oli aina, kun menimme pariskuntaillallisille, sellainen olo, etteivät Hermione ja Ron oikein pitäneet Kristenistä. Eivät he olleet hänelle ilkeitä tai mitään, mutta he pitivät niin sanotusti pienen välimatkan häneen. He vaihtoivat kuulumisia ja juttelivat toisilleen, mutteivät kuitenkaan keskustelleet syvällisemmin. Kristen oli valitellut minulle, että hän tuntee olonsa ulkopuoliseksi, enkä yhtään ihmettele sitä. Ron ja Hermione eivät halunneet puhua omista asioistaan Kristenin kuullen. Olin kerran jopa tapellut Hermionen ja Ronin kanssa asiasta. Minusta oli todella inhottavaa joutua väittelemään heidän kanssaan tästä asiasta. Kyllähän he haluavat, että olen onnellinen ja löydän itselleni jonkun, mutta minusta vain tuntuu sille, että heidän mielestään kuka tahansa muu kelpaisi, paitsi Kristen.

Koputin Hermionen ja Ronin oveen. Hetken kuluttua Ron avasi oven ja päästi meidät sisään.
”Missä Hermione on?” kysyin ja otin kohteliaasti Kristenin takin. Laitoin sen ja oman takkini naulakkoon Ronin vastatessa,
”Keittiössä. Hän on tekemässä jotain… kalaa.”

Nauroin ja menimme keittiöön. Hermione otti juuri uunista jotakin ja hymyili, ”Hei Harry! Kristen.”
”Moi Hermione. Onnea”, sanoin hänelle.
”Kiitos. Ron, etkö sinä ole vieläkään kattanut pöytää?” hän huokaisi.

 Kristen onnitteli Hermionea ja he naureskelivat jotakin keskenään. Sitten Kristen alkoi auttaa häntä ruuan laitossa. Ron mumisi jotakin ja otti sitten lautasia kaapista. Otin haarukat ja veitset laatikosta ja sanoin, ”Minä autan.”

***

Illallisen syötyämme siirryimme olohuoneeseen. Katsoimme televisiota ja Hermione kertoi mitä hän oli suunnitellut jo etukäteen häihin. Kristen kommentoi lähes jokaista ideaa, kun taas Ron näytti todella kyllästyneeltä, aivan kuin hän olisi kuullut tämän selityksen aikaisemminkin.

”Ai niin Harry! Haluaisimme Ronin kanssa, että sinä pidät maljapuheen kaasoni kanssa”, Hermione hihkaisi ja hymyili herttaisesti.
Nyökkäsin, ”Tietenkin.”
”Hienoa. Ilmoitan vielä Jessillekin”, hän vastasi ja risti jalkansa.
”Ai se sinun ystäväsi Jessica? Hänkö on sinun kaasosi?” kysyin. En ollut koskaan tavannut häntä, mutta Ronin ja Hermionen puheiden perusteella hän oli todella mukava.
”Tietenkin on! Eikö Ron kertonut?”
”Hän sanoi, ettet ollut vielä pyytänyt ketään”, vastasin ja Kristen paransi asentoaan vierelläni.
Ron yskäisi, ”Hermione ei ollut kysynyt häntä vielä.”
”Ei sillä ole väliä Ron. Harry, anna sinulle hänen numeronsa, jotta voit sopia asioista hänen kanssaan”, Hermione tuhahti, mutta hymyili herttaisesti.
”Minkä näköinen tämä Jessica on?” Kristen kysyi muina naisina.
Hermione kohautti olkiaan, ”Aika tavallinen. Lyhyt, vaaleat hiukset, ruskeat silmät.. En minä oikein osaa sanoa.”
”Ei yhtä kaunis kuin sinä”, mutisin Kristenin korvaan, vaikken ollut nähnytkään Jessicaa koskaan. Kristen hymyili minulle ja suikkasi suukon poskelleni.
Haukottelin ja nousin seisomaan, ”Meidän on parasta lähteä kotiin. Alkaa olla jo myöhä.”

 Kristen nyökkäsi ja nousi ylös. Kiittelimme vielä illallisesta ja Kristen lateli Ronille ja Hermionelle tarpeettomia kohteliaisuuksia. Ilmiinnyimme sitten asunnolleni. Kristen näytti olevan allapäin, kuten aina näiden illallisten jälkeen. Miksi hän edes haluaa, että pidämme sellaisia, jos ne saavat hänet huonolle tuulelle?

Kävin suihkussa Kristenin jälkeen ja kävimme lähes heti nukkumaan. Sammutin valot ja kiedoin käteni hänen ympärilleen. Olin juuri nukahtamassa, kun hän löi kätensä patjaan ja tuhahti, ”Mikseivät he voi pitää minusta? Mitä pahaa minä olen heille tehnyt?”

Rutistin silmiäni umpeen ja vastasin samalla tavalla, kuten aina tähän kysymykseen, ”Kulta kyllä he sinusta pitävät. He vain eivät osaa näyttää sitä sinulle.”
”Harry sen näkee kilometrin päähän, etteivät he pidä minusta! Mikseivät he voi edes esittää? Tai tottua siihen, että olemme yhdessä? Kaksi vuotta, eikä mitään muutosta!”
Hehän esittävät, ajattelin itsekseni.
Tiesin mitä hän odotti minun sanovan. Huokaisin,
”Minä puhun heidän kanssaan Kris. Käydään nyt nukkumaan, okei?”
Kristen käänsi kasvonsa minuun ja suikkasi suukon huulilleni, ”Kiitos. Minä rakastan sinua.”
”Minäkin sinua”, kuiskasin ja kävimme nukkumaan.