Finfanfun.fi

Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Rinnakkaistodellisuus => Aiheen aloitti: Lunella - 24.06.2011 13:18:32

Otsikko: The Woves of Mercy Falls, Talvipakkasten mahdottomuuksia, S
Kirjoitti: Lunella - 24.06.2011 13:18:32

Otsikko: Talvipakkasten mahdottomuuksia
Fandom: The Wolwes of Mercy Falls [Väristys & Häivähdys] -jjb lisäsi fandomin otsikkoon
Ikäraja: S
Genre: angst
Disclaimer: Sam, Beck ja tapahtumapaikka kuuluvat Maggie Stiefvaterille.

! Spoilaa ihan pikkuriikkisen kirjasarjan kakkososaa, Häivähdystä !

Talvipakkasten mahdottomuuksia

SAM POV

Vinossa kirjahyllyssä harvoin käy päivisin asiakkaita. Yleensä asiakkaat ilmestyvät vasta viiden jälkeen ja siihen aikaan minä harvoin olen töissä. Haluan käyttää kaiken mahdollisen ajan yhdessä Gracen kanssa. Hän on lähes aina ajatuksissani, minun kesätyttöni, joka on nyt vielä enemmän. Hänen kanssaan voin olla yhdessä vielä silloinkin, kun lumi sataa maahan, eikä pelkoa muutoksesta ole.

Kirjojen rauhoittava tuoksu leijailee ympärilläni, kun palaan takahuoneelta tiskille kuullessani kaupan oven käyvän. Asiakas on kuitenkin jo kadonnut kirjojen keskelle ja kuulen vain varmat askeleet ja kirjan sivujen kahinan. Askeleet muistuttavat minua jostakin kaukaisesta, mutta en saa muistostani kunnolla kiinni ja rypistän kulmiani tutulle tunteelle.

Ja kun tummatukkainen mies astuu kirjahyllyjen takaa, pudotan sylissäni olevan muistion ja kynän lattialle järkyttyneenä. Hetken aikaa olen varma, että siinä on Beck. Hänen vakaa katseensa näkee varmasti pettymyksen kasvoillani, kun tajuan erehtyneeni. Beck ei voisi mitenkään olla täällä keskellä talvipakkasia. Tarkemmin katsoessani huomaan, ettei mies oikeastaan edes muistuta paljolti Beckiä. Tummat hiukset, askelten varmuus ja kasvojen piirteet hämäsivät minua hetkeksi, mutta ei, siltikään hän ei muistuta Beckiä tarpeeksi.

"Ostaisin nämä", hän sanoo ja ojentaa kirjakasan minua kohti. Rakkausromaaneja.

"Se tekee kymmenen puntaa", vastaan laskiessani hinnat yhteen ja otan rahan hänen käsistään, jotka eivät ole täynnä arpia kuten Beckin kädet. Olen pettynyt, vaikka tiesinhän minä, ettei hän ole yksi susista.

"Kiitos", sanon vaimeasti ja mies lähtee jättäen minuun tyhjyyden, jota edes Grace ei koskaan pystyisi täyttämään. Kaipaan Beckiä. Kaipaan hänen lämmintä ja ystävällistä hymyään, avointa syliä ja lohduttavia sanoja. Kaipaan hänen isällistä olkapäätä ja naurua, joka sai minutkin hyvälle tuulelle. Mutta nyt hän on susi, eikä muuksi muutu.

Kyyneleet valuvat poskilleni, kun nostan lehtiön ja kynän takaisin syliini. Kaipaus kuristaa kurkkuani, kun kirjoitan mieleeni tulvivia laulunsanoja tyhjälle paperille.

Vaan koskaan me emme
ehtineet hyvästejä toisillemme lausua,
vuoroin näimme toistemme poistuvan.
Jos vain vielä kerran
voisin nähdä edes sen verran;
halusitko sinä
valita tämän elämän itse.

Otsikko: Vs: Talvipakkasten mahdottomuuksia, S
Kirjoitti: Solembum - 25.06.2011 11:19:16

Mielenkiintoinen.
Samista ja Beckistä kun ei loppuviimeksi kovin paljon kirjoissa puhuta, tai ainakaan keskinäisistä tunteista silleen - syvällisemmin.
Tai siis, kyllähän Sam jonkin verran kirjoissa kertoo myös Beckistä. Etenkin siinä ensimmäisen keskivaiheilla ja niin edelleen. Mutta jos siis oikein ymmärsin, tämä oli jo siltä ajalta kun Samista tuli 'kokonaan' ihminen? Äh mä en osaa muotoilla tätä nyt oikein.
Meinaan siis, että tässä sitä mielenkiintoista oli se, että Sam on tavallaan antanut anteeksi se, että Beck Väristyksessä hommasi niitä uusia susia pitämään huolta laumasta. Et maininnut sitä ollenkaan. Eli tämä keskittyi kivasti niihin tunteisiin ja siihen kaipaukseen, jota Sam tuntee, olihan Beck sentään sen isä tai ainakin sinnepäin.

Hitto koneesta loppuu akku ja tästä kommentista tuli epämääränen tynkä -.- Sori.
Mutta pidin siis kovasti.

Otsikko: Vs: Talvipakkasten mahdottomuuksia, S
Kirjoitti: Lill-y - 10.07.2011 20:46:29

Oo. Tämä oli kiva.

Sam on hahmona aika ihana, jotenkin olen tykästynyt häneen ja pitänyt oikeastaan alusta asti. Beckiin en taas kummemmin ole kiinnittänyt huomiota, eihän häneen kirjoissa kovin yksityiskohtaisesti keskitytä kuitenkaan, mutta mielenkiintoinen hänkin on, ainakin. Hänestä olisi kiinnostavaa kuulla hiukan enemmänkin, taustoja ja historiaa ja (tai ehkä niistäkin on mainittu, mutten vain muista, hmm).

Niin! Pidin siis käsittelemästäsi aiheesta, näiden kahden suhteesta ja Samin suhtautumisesta Beckiin. Se, että Sam sai isähahmonsa mieleen tuntemattoman olemuksesta, oli suloista, tai ei, se ei ole ehkä oikea sana. Liikuttavaa? Todistaa kuitenkin, että Beck pyörii Samin ajatuksissa ja että hän ehkä vieläkin toivoo tämän jollain mystisellä tavalla kumoavan lopullisen muutoksen sudeksi. Ja kuinka toinen ihminen voi tulla selvästi ajatuksiin pelkistä askelista, voi, pidin ajatuksesta.

Samin olit onnistunut säilyttämään aika lailla hyvin omana itsenään, mikä on ehdottoman positiivinen juttu, varsinkin, kun hahmo on itselle tärkeämpi tai erityisen rakas. Laulunsanat varsinkin yhdistävät tämän ihan selkeästi kirjan Samiin. Ainoa asia, jonka kohdalla aluksi hieman epäröin, oli Samin itkeminen lopussa; en tiedä tai osaa tarkemmin selittää edes, että miksi, ehkä en vain osannut odottaa sitä. Hm. En kyllä nyt taida keksiä, mikä siinä muka häiritsisi, kyse taitaa olla päänsisäisistä mielleyhtymistäni jonnekin toisaalle tai jostain.

Kirjoituksestasi minulla ei löydy valittamisen varaa, tai tyylistäsikään tämän lyhyen pätkän perusteella. Ja jos mikään ei häiritsevästi hypi silmille, ei mikään erityisen pahasti voi olla pielessäkään, vai? Nimi oli muuten kiva! Sopi tähän, ja jotenkin pidin siitä.

Lainaus

"Kiitos", sanon vaimeasti ja mies lähtee jättäen minuun tyhjyyden, jota edes Grace ei koskaan pystyisi täyttämään.

Tämä oli jotenkin erityisen kiva kohta, vaikka teksti kokonaisuutena toimikin parhaiten ja mitään oikein erityisiä suosikkikohtia on vähän vaikea seuloa. Mutta niin, tässä tulee minusta hienosti ilmi, kuinka tärkeä Beck on Samille ihan oikeasti, kuinka Gracekaan ei voi vaikuttaa siihen ja viedä Beckin paikkaa millään tasolla, lopulta. Että Beck merkitsi ja merkitsee jotain erityistä, hänhän auttoi Samia vaikeina aikoina ja tutustutti sutena olemiseen. Ja voi apua, sain myös äkillisen ja kummallisen ajatuksen siitä, että haluaisin lukea Sam/Beckiä, se voisi olla aika jännää. : D Haha.

Lainaus käyttäjältä: Solembum - 25.06.2011 11:19:16

Meinaan siis, että tässä sitä mielenkiintoista oli se, että Sam on tavallaan antanut anteeksi se, että Beck Väristyksessä hommasi niitä uusia susia pitämään huolta laumasta.

Hmm, niinpä! Ihan pakko nostaa vielä Solembumin viestistä tämä esille, kun luettuani tajusin tämän myös ja jäin miettimäänkin. Sam ei nimittäin tainnut olla kovin innoissaan noista uusista susista? Tietyllä tapaahan tähän olisi saanut ehkä toisenlaistakin syvyyttä mainitsemalla tuosta jotain.. Hmm, mutta toisaalta, kuitenkin näin lyhyessä tekstissä ja yleisesti haikeissa muistoissa Beckistä se on varmaan parempi näin; voisi ajatella, että Beckin ei-niin-fantastisista teoista huolimatta Sam muistelee häntä enemmän hyvällä, on antanut anteeksi eikä katkeruus tai viha tai muukaan tahraa muistoja. Tai siis mitä. Kiinnostava yksityiskohta, kun alkoi oikeasti ajatella.

Kommentti tiivistettynä: tykkäsin! Ja jos minulla muuta tai mitään tähdellistä sanottavaa oli, en muista sitä enää ollenkaan, koska en näemmä ole vielä oppinut kirjoittamaan ajatuksia ylös lukiessa, mikä voisi olla ihan viisasta. Kiitos tästä! (: