Finfanfun.fi
Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Toinen ulottuvuus => Aiheen aloitti: Alice Katarina - 19.04.2011 19:07:02
-
Author: Alice Katarina
Title: I remember you forever - or not
Fandom: The Vampire Diaries
Pairing: Jeremy/Anna
Rating: K-11
Genre: Romance
Warnings: Enpä usko
Disclaimer: Kunnia hahmoista kuuluu L. J. Smithille ja upean TVD sarjan luojille. En saa rahallista hyötyä, vaan omaksi iloksi kirjoitan.
Summary: Jeremy yritti itsemurhaa ja muistelee Annaa.
A/N: Tällainen pikku tuplaraapale tuli kirjoitettua ja samalla löin kolme kärpästä yhdellä iskulla. Ensimmäiseksi osallistuu perspektiiviä parittamiseen-haasteeseen, toiseksi One True Something 20-haasteeseen ja viimeiseksi muttei vähäisimmäksi Ilkun synttäri-ficci. Onnea muru! Lähes suoraa jatkoa Together forever - or not-ficciini.
Asetuin makaamaan sängylle. Tunto hävisi ensin käsistäni ja sitten jaloistani. Lopulta tunsin vain sydämen lyöntini. Vajosin hitaasti pimeyteen.
Verkkokalvollani vilisti kuvia kuin muurahaisia, niin monta onnellista muistoa. Olisin itkenyt, mutta en pystynyt.
”Jeremy, mennään nyt”, Anna sanoi ja veti minut mukaansa.
”Onko pakko? Ei se oikeastaan kiinnosta minua. Voisimme vain olla kahdestaan ja…” sanoin ja virnistin.
”Jeremy, älä viitsi pelleillä. Se on varmasti hauskaa”, hän vastasi nauraen.
Muistot vaihtuivat. Näin Annan kävelevän kirjahyllyn takaa. Annan heilauttamassa hiuksiaan. Annan minun sängylläni.
”Älä lopeta!” Anna voihkaisi ja kiersi kalpeat käsivartensa ympärilleni.
Minä liikutin hitaasti kättäni hänen ihollaan ja käänsin hänen kasvonsa itseäni kohti.
”Oletpas sinä kärsimätön pikku verenimijä”, minä kuiskasin hänen suuhunsa ja suutelin häntä.
Se ei ollut reilua. Jos uskoisin ylempiin voimiin, pitäisin itseäni kirottuna. Nyt kaikki kuitenkin johtui vain minusta. Minun kiroukseni oli menettää kaikki rakkaani. Ensin äiti ja isä, sitten Vicki ja nyt Anna.
”Minä ja äiti haluamme vain elää rauhassa”, Anna sanoi ja piti minua kädestä, ”Tämä on meidänkin kotimme, Jeremy.”
”Mutta oletteko täällä turvassa?” minä kuiskasin hieman epäröiden.
”Totta kai olemme. Salvatoren veljekset ymmärtävät ja muut eivät tiedä”, hän vastasi.
Anna oli ollut väärässä. Ja se oli maksanut heidän henkensä. Mutta nyt minä olin vapaa. Vapaa unohtamaan.
A/N2: Nyt kun luit niin olisi kiva saada palautetta.
-
Kai mä tähänkin voin kommentoida, mutta koska en osaa sanoa mitään rakentavaa, vastaukseni voi kiteyttää yhteen sanaan: IHANA <3 Ja otsikko on väärässä, kyllä Jeremy muistaa Annan aina :)
-
Kiitokset! :)
AK
-
Aww ihana!!! Jotenkin tavallaan surullisen ihana ja muutenkin ihanasti kirjoitettu.
Minä rakastan näitä sinun TVD ficcejäsi!!!!
-ninagirl-
-
Kiitos paljon! Mukavaa, että tykkäsit. :D
AK