Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Godrickin notko => Aiheen aloitti: Vaarallinen Komentoija - 28.02.2011 16:34:20
-
Nimi: Rakkautta sotarintamalla
Ikäraja: K11 //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Paritukset: Harry/Draco, Hermione/Ron ja muita epäselviä parituksia
Yhteenveto: Vuoden yhdessäolon jälkeen Harry lähtee pelastamaan velhomaailmaa eikä pari voi Dracon mielestä enää olla yhdessä. Suudelmien ja halauksien jälkeen he eroavat väliaikaisesti... Mitä tapahtuu? Selviävätkö molemmat sodasta? Saavatko he toisensa?
Oma sana: Päätin nyt sitten aloittaa pitkää H/D ficciä. Ensimmäinen pitkä H/D saapa nähdä mitä tulee. Tässä ovat traileri ja prologi =)
Traileri
Harry ja Draco...
"Hei."
"Tervepä terve."
... Ovat jo yhdessä...
"Oi, oi, kuinka ikävöinkään sinua, Potter!"
"Älä yritä olla teennäinen, Malfoy."
"Teennäinen? En koskaan."
... Mutta pari joutuu eroamaan toisistaan sodan alussa...
"Et ole tosissasi!"
"Enemmän kuin tosissani!"
... Ja Harry katoaa...
"Tapa Potter."
"Ei, en voi."
"Tapa!"
... eikä Draco tiedä, missä poika on...
"Harry! HARRY!"
... Harry puolestaan on varma, että Draco on kunnossa.
"Miten voit olla siitä varma?"
"Tunnen sen sydämessäni."
"Oletpa tunteellinen."
Vaarallinen Komentoija ylpeänä esittää...
"Oletko varma, että se on Tylypahkassa?"
"Vuodenvarma. Luin tiedät-kai-kenen mielen."
"Ettet... Ettet vain menisi Tylypahkaan vain Dracon takia?"
... Ensimmäisen pitkän H/D ficcinsä....
"Katso heitä."
"Liikuttavaa."
... Rakkautta sotarintamalla!
Prologi
Harry Potter seisoi suu auki Draco Malfoyn edessä.
"Et voi olla tosissasi", hän sanoi ja nipisti itseään.
"Enemmän kuin tosissani. Harry, meidän on pakko erota. Jos sinä... Lähdet jonnekin, miten voimme pitää yhteyttä?" Draco kysyi hiljaa.
Harry painoi päänsä. Hän katsoi maahan ja tunsi kyyneliä poskillaan. Draco huomasi kyyneleet ja painoi huulensa niiden päälle pyyhkien ne pois. Poikien huulet kohtasivat kenties viimeisen kerran toisensa. Vaikka kumpikaan ei tiennyt, heidän huulensa kohtaisivat uudestaan vielä. Ei ehkä viikon, eikä kuukauden päästä. Kunhan molemmat vain uskoisivat siihen. Ja he uskoivat.
Draco kietoi kätensä Harryn ympärille ja he paineutuivat toisiaan vasten. He halasivat pitkään.
Viimein Harry irrottautui painoi pienen suukon Dracon poskelle, kääntyi ja käveli poispäin katsomatta enää taakseen.
"Tapaamme vielä!" Draco huusi pojan perään.
Harry heilautti kättään kääntymättä.
-------------------------------------------
Kommentteja?
-
Tyhjentävää. Okei, mun ajatukset ovat nyt muutenkin olleet sellaisia sekametelisoppaa, että huih. Joten ei kannata odottaa mitään selkeää kommenttia.
Traileri ja prologi olivat kummatkin lyhyitä, mutta ainakin tuo prologi oli surullinen ja ja.. sellainen. Useimmiten näistä H/D- ficeistä unohdetaan kokonaan tuo velhomaailman sota ym, joten olen enemmän kuin iloinen, että kirjoitat tällä aiheella. Nyt vain mietin sitä, että kuinka paljon tämä myötäilee tuota KV:n tapatumia. Trailerista tykkäsin, niitä on nyt hieman vaikea kommentoida, mutta ainakin sanon, että se oli hyvä. Tosin jäi häiritsemään se, että ensimmäinen lause oli kirjoitettu kursiivilla, kun muut sitten oli boldattu.
Prologista sanoinkin sen, että se oli surullinen, mutta omalla tavallaan kaunis lyhykäisyydessään. Olisin ehkä odottanut jotakin enemmänkin siltä, mutta niin.. Kaikkea ei voi saada. Seuraavaksi mie takerrun pikkuseikkoihin ja olen muutenkin ärsyttävä, mutta hieman hämmentävää oli se, että Harry painoi päänsä ja tirauttaa muutaman kyyneleen, jotka sitten Draco suutelee pois. Ja minun mielikuvissa Draco on aina se pidempi, joten miten mahdollista painaa toisen kasvoille omat huulensa, kun vastapuoli on painanut katseensa lattiaan. :D Ja tällä sepustuksella tarkoitin sitä, että Draco olisi (kliseisesti) nostanut Harryn päätä ylemmäs ja sitten vasta tehnyt sen, mitä teki tuossa prologissa.
Haikeaa tunnelmaa, viimeisiä halauksia, ja toivottavasti ne löytävät toisensa loppujen lopuksi yhtenä kappaleena. Tai ainakin suurin piirtein. Vaikka olenkin viime aikoina ihastunut sad ending- tyyppisiin teksteihin ::)
Toivottavasti tämä ei huku muiden H/D- ficcien alle, joten onnea tämän matkalle. Ja toivon myös sitä, ettet ole romahtamassa, kun sinulla näyttäisi olevan monia jatkoficcejä kesken. :) Se tärkein meinasi unohtua! Tykkään tästä jo valmiiksi, kiitos prologin ja trailerin.
Kiitos ja kumarrus, jatkoa odotetaan innokkaasti. ♥
~Merrrí
-
Tuota tuota...
Mun aivot lyö tyhjää, mun pitäs olla kirjoittamassa ficcejä, mun pitäs syödä, mun pitäs nukkua, eli siis yksin kertaisesti mä en saa mitään muuta ku; Nuo oli aika lyhyitä, mutta ei haittaa ja tykkäsin tosta prologista. Odottelen täällä jatkoa.
Odotellen,
Natural
-
Kiitos kommenteistanne Merrrí ja Natural! Sain tänään valmiiksi ensimmäisen luvun, joka on toodella lyhyt, mutta toisesta aion tehdä jo pidemmän.
Luku 1, Aivan kuin kyyneleet
Täysikuu paistoi taivaalla, lepakot lentelivät Malfoiden kartanon ympärillä, vettä satoi hiljalleen taivaalta.
Kuin kyyneleet, ajatteli kylmään lasi-ikkunaan nojava poika. Pojalla oli vaaleat hiukset, suippoleuka ja siniset silmät. Hänen suunsa oli tiukkana viivana. Hän oli Draco Malfoy, Malfoyiden esikoinen, ainoa poika, ainoa lapsi. Ylpeyden arvoinen.
Malfoyt eivät rakasta. Ainakaan oikeasti, poika ajatteli. Sinisistä silmistä valui jääkylmiä kyyneliä poskille, mutta hän pyyhkäisi ne hihallaan pois. Nyt ei ollut itkun aika. Minähän se Harryn jätin. Ainakin väliaikaisesti. Joskus vielä näen hänet ja palaamme yhteen. Riemuiten. Rakastaen.
Pidemmälle Draco ei päässyt ajatuksissaan, sillä hänen huoneensa ovi avautui hiljaa ja Narcissa Malfoy, Dracon äiti, astui huoneeseen.
Narcissalla oli päällään valkoinen yömekko, lattiaan asti ulottuva, kädessään hänellä oli kynttilä, joka valaisi kalpeat kasvot. Hänen vaalea tukkansa oli auki ja ulottui keskiselkään saakka.
"Etkö saa unta?" Narcissa kysyi pojaltaan äidillisesti.
Draco pudisti päätään mitään sanomatta. Salaa hän oli iloinen äidin läsnäolosta. Oli ainakin joku, jolle puhua, vaikka äiti ei Harrya korvannutkaan. Harrylla oli aina aikaa minulle ja hän kuunteli aina, Draco ajatteli surullisesti.
"Voin laulaa sinulle", Narcissa ehdotti, mutta Draco pudisti päätään.
"Ei missään nimessä. Mene jo. Kyllä minä unen päästä saan", tämä mutisi kääntyen taas ikkunaan päin. Vesipisarat valuivat edelleen ikkunan toisella puolella.
***
Samaan aikaan Harry makasi valveilla Ronin huoneessa. Hän katsoi ulkona paistavaa täysikuuta ja ajatteli mahtoiko Draco nähdä saman kuun huoneestaaan. Harrya hymyilytti, mutta samalla oudolla tavalla häntä hiukan itketti. Dracon kanssa hän oli unohtanut kaiken, kaiken ikävän. Miksi Draco oli jättänyt hänet ihan yksin? Miksi?
***
Draco haukotteli. Ehkä saisin jo unen päästä kiinni, hän ajatteli. Mutta toisaalta... Ikkunan vieressä oli hyvä olla. Draco ojensi kätensä kohti kahvaa, käänsi ja aukaisi ikkunan. Hän työnsi päänsä ulos ja tunsi viileän yöilman. Tuulen ja sateen. Ei ollut ihan myrskyisää, mutta melkein. Sadepisarat kastelivat Dracon vaaleat hiukset ja valuivat pitkin hänen poskiaan.
Aivan kuin kyyneleet.
Draco sulki silmänsä ja yritti olla ajattelematta Harrya. Se oli mahdotonta. Draco ajatteli Harrya joka hetki, joka ikinen minuutti. Jokainen tunti. Oli hän seurassa tai yksin. Hänen mielessään oli vain yksi ihminen.
Draco yritti muistella Harryn kasvoja. Mustat pörröiset hiukset, vihreät smaragdinväriset silmät, verenpunaiset huulet, jotka maistuivat mansikalta. Hänen mieleensä muodostui täydellinen kuva Harrysta. Harryn hiukset, huulet, silmät. Jopa hänen ajatuksensa. He olivat yhtä. He kuuluivat yhteen. Ja silti kaikki meni näin.
Draco peruutti pois ikkunasta, sulki sen ja jäi katsomaan lasin läpi omia kasvojaan. Vaaleat hiukset, kalpea naama, siniset silmät. Ja vesipisarat, jotka valuivat hänen kuvajaisensa poskilla.
Aivan kuin kyyneleet.
---------------------------------------
Kommetteilla elän. =)
-
Ihanaa!
TYkkäsin kovasti ja odottelen jatkoa.
Anteeksi mutta ei irtoa mitään järkevää
-
Vau, hei sä kirjoitat H/D:tä ja vieläpä pitkää…kunhan Kalkaros ei vain olis Harryn isä;) vitsi, vitsi.
No, kiva, että tässä tosiaan on myös se sotajuttu kuten Merrríkin jo sanoi. :D
Traileri oli hieno, vaikka toi ekan kohdan voi laittaa lihavoituna. Ja toi eka luku oli ihanan surullinen. Tiesikö Dracon vanhemmat Harryn ja Dracon suhteesta? Kuitenkin aivan ihana ja mä jään ehdottomasti seuraamaan :-*
-
Heii! <3
Nyyh. Harryn ja Dracon tiet nyt sitten erosivat... :' ( Mutta, onneksi kummatkin rakastavat toisiaan ja ihan varmana - niiden on pakko - vielä löytää toisensa uudelle sodan jälkeen! Muuten itken, onhan H/D yksi lemppareistani. Ennen, en tajua miten olen voinut, inhosin syvästi H/D:tä! Siis ajatella. Nyt se on yksi lempiparituksistani S/R:n ohella.
Hmm, mitä tuosta prologista voi sanoa. No ainakin se oli lyhyt ja surullinen
Traileri=hyvä, myöskin. (:
Ensimmäinen luku oli surullinen ja oloni muuttui todella surullisesta todella ahdistuneeksi. Nimivalinta oli osuva; Aivan kuin kyyneleet. Kuvasi hyvin Dracon ja Harryn tuntemuksia ja näin edespäin.
Jatkoa! (?) (: <3
Antelope ♥
-
Oi, kommentteja! :) Ootte ihania :-*
Natural, kiitos kommentistasi.
HarryPotterFan4Ever, Kiitti! Kalkaros ei oo täss Harryn isä, =D ihan James on ja Dracon vanhemmat tietää poikansa ja Harryn suhteesta.
Gua, Oi, Gua kommentoi mun ficciä! Ihanaa =D (enkä ole yhtään vähääkään sekaisin tästä) Ääh, johtuukohan perjantaista vai aprillista, kun en saa ajatuksia nousemaan yhtään päähän. Sori, mut kiitti kommentistasi.
Antelope, H/D on munkin yks lemppariparitus, toinen on Sev/Lily. Mutta joo, kiitti kommentistasi, mäkin pidin ekasta luvusta ja sen nimestä. ;)
Luvusta: Lyhyt, tai no aika. Toivottavasti tämä ei sekoita teitä, mutta tässä luvussa keskitytään lähinnä Harryn ajatuksiin, toki Dracosta, tuosta kaikkien rakastamasta blondista, on hiukan loppupuolella.
Luku 2, Tiet, jotka haarautuvat,
Harry heräsi aikaisin. Hetken poika hieroi silmiään väsyneenä ja vilkaisi viereensä. Ai niin, Draco puuttui. Hän vilkaisi Ronia, joka nukkui kuola valuen poskilla. Pojan kuorsaus kuului äänettömässä huoneessa hiukan liiankin hyvin.
Hitaasti Harry nousi istumaan telttavuoteellaan ja vilkaisi kelloa. Puoli seitsemän. Oli suuri ihme, että hän oli noussut niin aikaisin. Tosin Dracon käsien puuttumisen hänen vartalonsa ympäriltä oli herättänyt hänet. Ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin Harry oli herännyt sängystä yksin. Ilman Dracoa. Ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin Harry ei tuntenut Dracon viileitä käsiä ympärillään eikä nähnyt hänen kasvojaan herätessään. Kai se aiheutti Harryn heräämisen.
Harry yritti muistella unta, jota hän oli nähnyt. Hän muisti unesta vain Dracon kädet ja huulet. Kädet, jotka kietoutuivat hänen ympärilleen ja huulet, jotka suutelivat hänen omia huuliaan. Suudelma oli maistunut samalta kuin aina ennenkin, mutta se oli ollut viimeinen suudelma. Viimeinen suudelma, jonka he olivat keskenään vaihtaneet.
"Harry", Ronin ääni sanoi. Harry avasi silmänsä, joita hän ei edes ollut muistanut sulkeneensa, ja katsoi ystäväänsä. Tämä istui omalla vuoteellaan kasvot kohti häntä. Silmät etsivät katsekontaktia, mutta Harry ei suostunut siihen. Hän vilkaisi maahan, sillä hän tiesi, mitä Ron aikoi sanoa.
"Jos aiot saarnata se on turhaa", Harry sanoi hiljaa. "Teen, mitä haluan ja sinä et voi siihen puuttua", hän jatkoi.
"Voinpas! Olen ystäväsi. Paras ystäväsi. Vai olenko?" Ron kysyi.
"Mitä tarkoitat?" Harry vastasi kysymykseen kysymyksellä tietäen, mistä Ron puhui.
"Esimerkiksi Malfoyta", Ron nosti yhden sormen pystyyn. "Masennustasi", toinen sormi nousi. "Ja kaiken lisäksi vielä- tätä!" kolmas sormi nousi ja Ron veti Harryn tyynyn alta pitkän ja terävän puukon.
Harry huokaisi syvään katsoessaan Ronin kädessä olevaa puukkoa. Kyyneleet tekivät taas tuloaan, mutta Harry yritti pidätellä niitä. Hän ei romahtaisi, ainakaan näin helpolla.
Lopulta Harryn poskille valuivat ensimmäiset kyyneleet ja Ron laski puukon huolestuneena Harryn telttavuoteelle ja kietaisi kätensä parhaan ystävänsä harteille. Harry tuskin edes huomasi Ronin läsnäoloa ja lämpimiä käsivarsia hänen ympärillään. Hän ajatteli vain Dracoa. Poikaa, jota hän rakasti.
"Kaikki on hyvin", Ron yritti uskotella vaisuna. Harry kuitenkin arvosti ystävänsä piristämisyrityksiä. Hän pyyhki vihaisena itselleen kyyneleet kasvoiltaan ja jäi katsomaan puukkoa, joka makasi edelleen hänen vierellään.
"Dracon kanssa...", hän aloitti hiljaa, niin hiljaa, että Ronin täytyi kumartua kuullakseen paremmin. "Dracon kanssa kaikki oli niin turvallista. Vihdoin tunsin, että maailmassa oli joku, joka välitti minusta. Joku, jolle saatoin kertoa kaiken. Joku, joka sulki minut syliinsä, kun olin surullinen. Joku, joka suuteli huuliani intohimoisesti ja joku, joka tosissaan rakasti minua. Se oli kuin valo olisi päässyt sisään pimeään huoneeseen. Kuin sydämeni olisi jälleen ehjä. Nyt se valo, se sama valo on jälleen sammunut ja sydämeni... Draco vei sydämeni", hän jatkoi eikä häpeillyt tunteellisuuttaan.
Ron vain puristi Harrya kovempaa, halasi tätä rohkeasti ja vakuutti hänelle, että Draco palaisi ja että he pääsisivät yhteen. Harry vain ei jaksanut uskoa niin pitkälle.
***
Draco istui aamiaispöydässä ja katseli onnellisia vanhempiaan. Joskus minä ja Harrykin olimme noin onnellisia, hän ajatteli, kun Narcissa nousi ja suukotti miestään poskelle. Hellyydenosoitukset olivat aika epätavallisia Malfoyiden perheessä, mutta nyt niitä oli tavallista enemmän, kun oli sota-aikaa. Draco ymmärsi varsin hyvin sen, että hänen vanhempansa halusivat pitää kiinni toisistaan.
Yleensä Draco pystyi varsin hyvin katselemaan muita pareja, vanhempiaan, ystäviään yhdessä, tai joitain ihan tuntemattomia pareja. Aina kun hän oli sinkku, se ei satuttanut häntä ollenkaan, mutta nyt... Nyt se satutti. Hän nousi hitaasti pöydästä, keräsi astiansa ja laski ne tiskialtaaseen. Hän mutisi hiljaisen kiitoksen ja lähti taakseen katsomatta. Selässään poika tunsi isänsä katseen.
Kunpa vain saisin Harryn takaisin, poika ajatteli. Voisin keskittyä tähän paremmin, hän jatkoi ajatuksiaan. Hän ei pystynyt nykyään keskittymään yhtään mihinkään. Hänen ajatuksensa vaelsivat aina menneisyyteen. Ajatukset ja tunteet olivat jossain siellä. Jossain menneissyydessä. Eikä Draco saanut niitä takaisin kuin yhdellä ainoalla tavalla. Tapaamalla Harryn taas.
Harryllakin on varmasti vaikeaa, hän ajatteli. Hän haluaa varmasti tavata minut uudelleen, poika vakuutteli itselleen.
Huomenna, huomenna lähetän Harrylle pöllön, Draco päätti.
------------------------
Kommentteja?
-
Hei jee, tännehän on tullut jatkoa!
Tuota tuota, mitähän mää nyt oikein keksisin sanoa? Tykkäsin luvusta ja se oli sujuva ja kaikee muuta hienoo.
Sori mä oon ihan sika huono kommentoimaan.
Oottelen täällä seuraavaa lukua ;)
Kiittäen ja kumartaen ja odottaen,
Natural
-
Wuhuuu! Jatkoa! :D
Voi, Ron oli ihana! Kun se halas Harrya ilman mitään taka-ajatuksia tai mitään. Niinku ystävänä. Se oli ehdottomasti tän luvun paras kohta.
Ja Draco on niin ihana. Kiva kun Lucce ja Narcissa näyttää rakastavan toisiaan.
Aika angstia on ollut. Mä toivoisin vähän iloisempaa meininkiä, ei sitä koko ajan tarvitse olla mutta välillä, jooko? ;)
Hyvin kirjoitettu ja silleen. Ja luvun nimi oli muuten upee! :D
Jatkoa odottelen,
HarryPotterFan4Ever
-
Kiitos Feliicia ja Natural kommenteistanne! :-* Jatko on hiukan viivästynyt, mutta saapuu nyt. Dramaa luvassa, jälleen kerran.
Luku 3, Seksiä, muttei yhdessä,
Harry seisoi ikkunan edessä ja katseli kaukaisuuteen. Hän huomasi jo kaukaa pöllön, joka lensi Ronin ikkunaa kohti. Vaistomaisesti Harry aikaisi ikkunan ja päästi pöllön sisään. Hän irrotti kirjeen, jota pöllö kantoi jalassaan. Heti kirjeen osoitteen katsoessaan hän tiesi, keneltä se oli Dracolta. Hänen sydämensä alkoi hakata.
Hei, Harry,
Minun on niin vaikeaa kirjoittaa tätä sinulle. Aluksi haluan sanoa, että rakastan sinua yhä. Minä ikävöin sinua, sinun vihreitä silmiäsi, punaisia huuliasi. Ikävöin kaikkea sinussa ja haluaisin niin kovasti taas tavata sinut ja kuulla huuliltasi ne kohtalokkaat sanat. Kuulla, että sanot rakastavasi minua, niin kuin minä rakastan sinua. Jos haluat tavata minut, tule tänään kello yksitoista Vuotavan Noidankattilan eteen.
Draco
Kirje putosi Harryn tärisevistä käsistä. Harry katsoi alaspäin ja nosti vasenta hihaansa. Ihosta paljastui monia punaisia arpia, jotka oli selvästi tehty puukolla. Terävällä puukolla. Harry siveli kylmällä kädellään arpia ja yritti hillitä kyyneleensä. Kyyneleet kuitenkin veivät voiton ja Harryn poskille valui märkiä ja kylmiä vesipisaroita. Kyyneliä.
”Saanko tulla?” ovelta kuului ja Harry pyyhki nopein elein kädellään kyyneleet pois ja katsoi taakseen. Ginny seisoi hänen edessään hymyilevänä.
”Tulin vain katsomaan, että mihin jäit”, tyttö sai sanotuksi, kun huomasi Harryn apeat kasvot. Ginny tiesi Harryn ja Dracon erosta ja heidän seurustelustaan.
”Onko kaikki hyvin?” Ginny kysyi lempeästi. ”Voit kertoa minulle”, tyttö lisäsi.
Harry katsoi entistä tyttöystäväänsä epävarmasti, mutta kohotti sitten hartoitaan. Mitään sanomatta Harry ojensi Ginnyä kohti Dracon kirjeen. Ginny katsoi kirjettä, sen jälkeen Harrya. Harry nyökkäsi ja Ginny luki kirjeen. Harry huomasi, että Ginnyn katseeseen tuli pelkoa ja epävarmuutta, kun tämä oli päässyt kirjeen loppuun saakka. Ginny nosti käden suulleen.
”Mikä sika! Ensin hän jättää sinut, sinä olet masentunut ja sen jälkeen hän vielä kehtaa pyydellä anteeksi!” Ginny huudahti Harryn suureksi hämmästykseksi. Harry kuitenkin pudisti päätään.
”Ei. Sinulla on täysin väärä kuva Dracosta”, hän yritti vakuutella. Ginny katsoi Harrya epäuskoisena ja kiihtyneenä. Harry tunsi tarvetta selittää.
”Draco... Draco haluaa minun parastani. Hän haluaa, ettei minulle tapahdu mitään pahaa ja sen takia hän... Jätti minut. Hän tunsi myös, ettemme voisi pitää yhteyttä, jos minä olisin toisella puolella maata. Me molemmat tiesimme, että ero olisi kova, mutta luulin, ettei hän tosissaan kirjoittaisi enää takaisin. En ole varma, mitä ajattelisin tästä kaikesta”, Harry sanoi hiljaa.
Ginny nyökkäsi yrittäen miettiä itsekin. Hän ei tiennyt keinoa, jolla voisi lieventää Harryn tuskaa. Mutta jotain hän halusi tehdä. Ginny lähestyi Harrya aikomuksenaan vain halata poikaa lohduttavasti ja tarjota olkapäätä, jota vasten itkeä. Mutta kun hän pääsi halaukseen, heidän huulensa kohtasivat.
Suudelma oli ihmeellinen. Se oli unohtumaton ja kiistatta heidän paras suudelmansa. Kumpikin halusi suudelmaa. Molemmista tuntui, kuin aika olisi pysähtynyt ja kaikki olisi vain siinä hetkessä. Kumpikaan ei halunnut erota suudelmasta, kumpikaan ei halunnut lopettaa. Vaatteet tippuivat lattialle, kun nuori pari löysi tiensä Ronin narisevalle vanhalle sängylle.
***
Samaan aikaan Draco odotteli Harryn vastausta katse kiinnitettynä ikkunaan. Kun vastausta ei kuulunut, Dracon oli pakko myöntää ettei Harry halunnut tavata häntä. Dracon poskille valui pojan yllätykseksi kyyneliä ja tämä yritti pyyhkiä ne pois. Siitä ei tullut mitään, kyyneleet vain valuivat virtana hänen poskilleen. Hän muisti edellisen Kuolonsyöjien kokouksen ja Voldemortin esittävän pyynnön.
”Tapa Potter”, Voldemortin ääni sihisi, kun tämä katsoi Dracoa suoraan silmiin. ”Ja varmista, ettet tyri tällä kertaa.”
”Ei, en voi. En pysty tappamaan”, Draco yritti vakuutella ja haki katseellaan tukea äidiltään tai isältään. Äidin toinen käsi makasi sylissä toinen taas oli tiukasti isän kädessä kiinni. Isän toinen käsi oli taskussa ja puristi ilmiselvästi taikasauvaa.
”En kysynyt sinulta mitään. Määräsin. Tapa hänet!” Voldemort sihisi. ”Tai kuolet itse.”
”En pysty!”
”Tapa!”
Siinä vaiheessa oli Draco juossut pois olohuoneesta suoraan omaan huoneeseensa, lysähtänyt nurkkaan, käpertynyt siihen itkemään. Voldemort oli pyytänyt häneltä jotain, jotain, jota hän ei voinut tehdä.
Hän ei voinut tappaa rakastamaansa ihmistä.
***
”Mitä... Me... Oikein... Temme?” Harry kysyi. Hän oli epämukavassa asennossa Ginnyn ja sängyn välissä päällään vain bokserit.
”En... Tiedä... Mutta... Älä... Missään... Nimessä.... Lopeta”, Ginny huohotti ja painoi huulensa uudelleen Harryn huulille ja kietoi toisen kätensä tämän kaulan ympärille. Jotenkin tytön onnistui päästä Harryn päälle.
”En... Lopeta... Ikinä”, Harry vannoi. Se kuulosti Ginnystä hyvältä.
Todella hyvältä.
-----------------------------------------
Kommentteja?
-
Hei jee, jatkoa!
Tykkäsin luvusta. Pimeyden ruhtinas oli jotenkin oma itsensä, mutta en olisi jotenkin uskonut, että Draco itkisi, mutta tässä tilanteessa se voi olla ihan mahdollista.
Jotenkin tuo Ginnyn ja Harryn juttu oli jotenkin... arvaamaton - ainakin näin alussa(huom! tämä on vain minun mielipiteeni).
Mutta kuitenkin, odotan jatkoa.
Kiittäen,
Natural
-
Onnittelen, miten hyvin kirjoitat.
Tää on vaa niin paras :-*
Nyt ei keksi muuta fiksua sanottavaa, heräsin just ja lukasin tekstisi.
- Juustonaksu-Draco
-
Nyyh, mä luin vahingossa ton edellisen luvun ja sit tajusin et olin lukenut sen jo kerran. Voi, voi, voi. Harry meni sänkyyn Ginnyn kanssa. Sä et muuten varmaan koskaan kirjoittanut tollaista kohtaa. Siinä taas sulle yksi saavutus. :D
Kai Harry menee vielä tapaamaan Dracoa?? Mä en tajua miksi mä en ollut huomannut jatkoa. Yksi virhe löytyi lopusta.
”Mitä... Me... Oikein... Temme?” Harry kysyi. Hän oli epämukavassa asennossa Ginnyn ja sängyn välissä päällään vain bokserit.
Temme ei ole tietääkseni sana. Olisiko Teemme tai Teimme parempi??
-Feliicia :-*
-
Ou. :) Täähän vaikuttaa mielenkiintoselta.
En mäkään ois heti ajatellut - ainakaan heti parin ensimmäisen luvun kohdalla - että Harryn ja Ginnyn välillä tapahtuu jotain. Ja toisaalta, mä en ois ees halunnut, että niiden välillä tapahtuu jotain. Harry ja Draco kuuluu yhteen!! :) Harryn pitää mennä tapaan Dracoa ja sitten ne voi mennä yhteen! :)
Idea siis vaikuttaa tosi mielenkiintoselta ja jään ehdottomasti oottaan jatkoa. :) Luvut on vähän lyhyitä mun makuun, mutta ei kai sillä niin väliä. :)
NeitiMusta. :)
-
Jee saat kommentoijan!
Tykästyin tähän. Drarry on mun lemppareita! Mut en yhtään tykkää tosta Ginny/Harry jutust. Kiva bitch Ginny... Mutta joo ei se mitään, se tuo lisämakua tarinaan :)!
Odottelen jatkoa innoissani. ;)
-
Voi ei, jouduin myöntämään virheeni, anteeksi nyt ihan hirveästi, mutta olin unohtanut ihan tyystin! :o Aika outoa sinänsä, tämä on niin loistava ja ihana ficci. :>
Pidin tuosta luvusta, hetkinen... kaksi. Siinä oli tiettyä tunnetta näiden kahden välillä, vaikka eivät olleetkaan yhdessä. Huoah. Olin toiveikas luvun alussa, mutta kolmannessa luvussa kaikka meni päin kuusta. ARGH.
Kolmatta luvutta inhosin, inhosin! Ginny on kamala. Harry kuuluu Dracolle, hemmetti soikoon! ARGGGGGGGGGGH. Kiihtynyt olotila, kyllä aivan.
Jatkoa pian, mutta ei enää Ginnyä. Äkköpökkö.
Antelope :-*
-
Natural, oi, kiitos! :-*
Juustonaksu-Draco, kiitos sinullekin!!! :-*
Feliicia, Oho, korjaan tuon. Kiitos taas kommentistasi, olen kyllä kerran kirjoittanut kunnon seksikohtauksen eikä tuo ollut lähelläkään sitä. :D
NeitiMusta, näin viroksi, elikä aitäh joka siis tarkoittaa kiitos. :D Ehkä mä tosiaan ansaitsin tulla takas tänne Suomeen, vaikka Viro on kyl kiva maa. :DD Joo, mä taaas höpötän jotai omaa :DDD
my96, kiitos sanon ainakin minä! :D
ellastiina, Jee, taas uusi kommentoija! Jee, taas uusi lukija! Jee, taas uusi luku! Jee, taas mä oon tyhmä! :DDD Joo, älä kysy mitään, mihin en osaa vastata. Kiitos!
Antelope, ei se mitään, koska mäki unohdin koko ficin :D Älä kysy, miten se on mahdollista, mutta näin on vain päässyt käymään. Kiitos kuitenkin, kun kommentoit.
Oma sana: Vaikka aikaa on kulunut luvusta kauan, luku on silti naurettavan lyhyt ja pahoitteluni siitä. :(
Luku 4
Tähtiin kirjoitettu tarina
Draco seisoi Vuotavan noidankattilan edessä ja huokaisi. Kello oli jo puoli yksi, eikä Harrya näkynyt vieläkään. Lopulta pojan oli myönnettävä itselleen ettei Harry tulisi ollenkaan. Hän kuitenkin odotti vielä viisitoista minuuttia ja vihdoin hän näki tumman hahmon lähestyvän. Hahmo kasvoi lähestyessään ja Dracon kohdalla se laski hupun pois päästään. Harryn kalpeat kasvot paljastuivat hupun alta ja Dracon teki mieli syöksyä heti tämän luokse ja suudella. Harryn verenpunaiset huulet suorastaan kutsuivat Dracoa suutelemaan, mutta hän hillitsi itsensä. Oli asioita, joita täytyi vielä selittää.
”Sinulla oli asiaa”, se oli toteamus, ei kysymys. Draco nyökkäsi.
”Kaipaan sinua”, poika sai sanottua. Harryn katse ei ollut kylmä, muttei myöskään lämmin. ”Kun jätin sinut... Tunsin silloin heti tuskaa ja surua. Ja nyt... Nyt vasta oikeastaan tajusin, miten paljon menetin. Annathan minulle anteeksi?”
Harryn huulille tuli hymy ja pieni nyökkäys oli vastauksena Dracon kysymykseen. Draco hymyili pojalle ja heidän huulensa kohtasivat toisensa. He suutelivat siinä, keskellä Vuotavan noidankattilan pihaa, keskellä yötä. Kuu loi Harryn mustiin hiuksiin kuvia ja tuuli leikitteli molempien hiuksilla. Linnut kietoivat heidät syvemmälle toisiinsa eikä kumpikaan halunnut koskaan lopettaa.
Myöhemmin sinä iltana he istuivat Vuotavan noidankattilan huoneessaan, jonka he olivat yhdessä varanneet. Draco istui sängyllä jalat ristissä ja Harry lattialla pää Dracon jalkojen välissä. Draco silitteli Harryn mustia kurittomia hiuksia ja Harry puolestaan leikki toisella Dracon jalalla. He juttelivat kaikesta siitä, mikä oli tapahtunut heidän eronsa jälkeen. Kaikesta muusta paitsi Ginnystä. Draco hoiti Harryn haavat, jotka tämä oli veistänyt vasempaan käteensä.
”Lupaa minulle...”, Draco aloitti. ”Lupaa minulle, ettet enää koskaan anna kenenkään tehdä sinulle pahaa. Et edes itsesi”, hän jatkoi.
Harry ei vastannut mitään, piti katseensa mustassa päiväpeitossa ja kyyneleet valuivat silmälasien takaa hänen poskilleen. Draco kumartui suutelemaan kyyneleet pois.
”Nyt me voimme keksiä tälle sängylle parempaa tekemistä”, poika totesi pirullisesti hymyillen.
Eikä tarvittu, kuin vaimennous loitsu oveen ja pimennysverhot ikkunoihin ja jo alkoi poikien välillä tapahtua.
Muutaman tunnin päästä Draco makasi hereillä Harry kainalossaan. Harry tuhisi tyytyväisenä ja käpertyi syvemmälle Dracon kainaloon eikä Draco tiennyt, mitä tekisi. Hän vain hyväili poikaystävänsä hiuksia ja suukotteli välillä tämän otsaa. Hänestä tuntui, että Harry oli jättänyt jotain kertomatta, mutta hän ei millään saanut päähänsä mitä. Harry ei ollut ollenkaan puhunut itsestään, jonkin verran kyllä, mutta ilman Dracon kyselyjä tämä oli istunut hiljaa paikallaan ahmien sisäänsä jokaisen Dracon lausuman sanan.
Draco huokaisi syvään. Hän ei ollut varma, oliko tehnyt oikean ratkaisun, mutta hän oli asiasta melkein varma. Kyllä, hän ja Harry kuuluivat yhteen. Heidän tarinansa oli tähtiin kirjoitettu, aivan kuten monen muunkin ihmisen tarina. Heidän elämänviivansa kietoutuivat lopussa yhteen. Eivätkä ne koskaan irtoaisi. Siihen Draco uskoi, sitä hän toivoi.
---
Anteeksi vielä luvun lyhyydestä, lupaan, että ensi luku on yli tuhat sanaa :)
-
Jee jatkoa! Taas aivan ihanaa tekstiä!♥
-
Kaunista tekstiä!
Pidin todella kovasti kuvailusta. Luku oli juuri sopivan mittainen koska minulla on kiirus :D
Harry ja Draco on niiin sulosia!
Joo, olen tyhmä, enkä osaa kommentoisa muuta :( .
Kiitos!
Natte
-
Voi, mulla on paha aavistus että Draco saa tietää, että Harry ja Ginny meni sänkyyn ja Harry on ihan angsteis.
Ei haittaa, vaikka oli lyhyt luku. Kunhan ne vaan saa toisensa niin kaikki on hyvin :-*
-
Hei taas. Olen unohtanut kommentoida... öö... neljään lukuun :D Näin että.
Olipa kliseinen :D Ei pahalla siis, jollain tasolla tykkään kliseistä, mutta tavallaan inhoan niitä. Mikä ihmeen viha-rakkaus suhde... :D Kuitenkin, tämä oli hivenen erilainen lukukokemus, sillä tässä oli jotenkin erikoista kerrontaa. Tai esimerkiksi tuo Cissyn ja Luciuksen välinen kanssakäyminen: en ole todellakaan tottunut lukemaan näillä kahdella mitään söpöilyä - jotenkin sellainen kulissiavioliitto sopii paremmin. Nah, tiedä sitten.
Iloista, miten Harry ja Draco palasivat edes hetkellisesti yhteen. Pieni H/D-shipperini tykkää ^^ Kuitenkin Harryn masennuksen aikainen viiltely oli jotenkin liiankin kliseinen. Miksei se voisi välissä olla Draco? :D Silti tuo tuntui loppuvan kuin seinään, kun Ron luetteli niitä syitä, miksi oli huolissaan sankaripojasta ja otti sen veitsen esille. En tiedä, jotenkin tuo viiltely ohitettiin olankohautuksella ja myöhemmin mainitaan siitä, kun Draco parantaa niitä haavoja. Nah, vet inte, pidän kuitenkin siitä, miten Harry on tavallaan vahva, mutta kuitenkin niin heikko.
Dracosta en osaa sanoa mitään muuta paitsi sen, että hän on tässä jotenkin herkkä. Tai jotain sellaista. Häiritsevän ooc -meininkiä tässä tavallaan on. Tosin siltä ei voi välttyä, kun on kyse H/D:sta.
En tainnut sanoa mitään tuosta ihmeen säädöstä Harryn ja Ginnyn välillä? Kuitenkin, sen kohdan lukiessa ensin olin järkyttynyt, ilme tyyliin wtf, ja sitten teki mieli heittää kone seinään. Okei, tippu se lattialle, mutta älä järkytä enää samalla tavalla, ethän? :D
Ja sitten pieniä asioita:
Heti kirjeen osoitteen katsoessaan hän tiesi, keneltä se oli Dracolta. Hänen sydämensä alkoi hakata.
Nimessä.... Lopeta”, Ginny …
Ensimmäisessä varmaan puuttuu joku merkki tms? Ja toisessa oli tullu yksi piste liikaa.
Ja sitten kohta jotain jäin vähän ihmettelemään:
Linnut kietoivat heidät syvemmälle toisiinsa eikä kumpikaan halunnut koskaan lopettaa.
Mistä ihmeestä ne linnut tuli? :D Okei, ehkä niitä taiteellisia juttuja, joita minunlainen yksinkertainen immeinen ei tajua :(
Toivottavasti tästä ei käy ilmi, etten tykkää tästä? Koska se on ihan vääränlainen kuva, koska tyksin tästä, ja toivon että saat kirjoitettua jatkoa jossain vaiheessa! :)
Kiitos ♥
~Merrrí
-
Iiih, jatkoa. <3
Oujee, minulla on nyt todella hyvä mieli. :> Tässä luvussa ei ollut mitään Ginnystä ja Draco ja Harry palasivat taas yhteen. Toivottavasti Ginny ei nyt jotenkin tunne heidän väliinsä. Vaikka Dracon tuntien siitä Harryn ja Ginnyn jutusta tulee aikamoinen riita...
No, ei pidä arvailla etukäteen. Toivottavasti olet todella kiltti ja annat näille kahdelle hyvän loppuelämän. <3 Aika paljon vaadittu tiedän... mutta ainahan voi yrittää vai mitä? :D
Jatkoa! :3
Antelope :-*
-
Jatkoa, ulala <333
Tää on parhaimmista ficeistä joita oon ikinä lukenut. ♥