Finfanfun.fi

Harry Potter -ficit => Hunajaherttua => Aiheen aloitti: Ruskapoika - 26.10.2010 23:17:29

Otsikko: Tarvitsetko minua – kenenkään kotia? (S) || 7/7 ||| Pansy/Daphne
Kirjoitti: Ruskapoika - 26.10.2010 23:17:29
Nimi: Tarvitsetko minua – kenenkään kotia?
Kirjoittaja: Ruskapoika
Beta: Natsu ♥♥
Ikäraja: S
Paritus: Pansy/Daphne
Genre: Romance, jossain raapaleissa saattaa olla haikeus, Femme
Haaste(et): Femme10, spurttiraapale II, raapalehtinen

Vastuuvapaus: En valitettavasti omista ketään hahmoista, vaan he kaikki kuuluu muun Potterversumin kanssa jumalaiselle ihmiselle nimeltä J.K. Rowling. Minä ainoastaan leikin ja omistan juonen.

A/N: Femme on <3 ja min femme10 listauksen tilanne on </3 eli pakko jotenkin yrittää saada sitäkin eteenpäin. Näillä ei sen suurempaa juonta varmaan ole, mutta yhtenäistä sarjaa ovat. ^^ Kommentit ovat rakkaus, kullannuput :-*

Tarvitsetko minua – kenenkään kotia?


1. Valon perhosia katseissa

Katseita, niissä raskas roihu, joka ei koskaan sammu. Daphne miettii päänsä puhki miten saisi roihun perhosen kiinni. Ajatus ei katoa, vaikka väsyttää – silmät lupsahtelevat ja korvantaustaa kutittaa. Huulet kuivuvat hengityksen tahdissa, eikä kieli kostuta niitä missään vaiheessa.

Pansy huomauttaa hänelle aina kuivista huulista.

Oljenvaaleisiin (tai ehkä jopa vaaleampiin) hiuksiin ilmestyy takkuja, kun niitä ei harjaa moneen päivään. Ne näyttävät sekaisilta ja rikkovat muuten niin huolitellun kuvan. Hopeanvärinen harja on rikki, ei halua harjata muilla harjoilla vaaleita hiuksiaan.

Iltaisin Daphne painaa pään tyynylle ja miettii kuinka saisi Pansyn valon pyydystettyä. Hän haluaa sulkea sen kultahäkkiin ja pitää itsellään. Ei saa satuttaa.
Otsikko: Vs: Tarvitsetko minua – kenenkään kotia? (K7) || 2/7
Kirjoitti: Ruskapoika - 26.10.2010 23:19:02
2. Mintun sirpaleisia suudelmia

Sohva liian pehmeä. Tuntuu upottavalta ja kovin hauraalta. Kangas samettia, myrkynvihreää, Daphne inhoaa sen haalistuneita kohtia. Pitkät sormet sivelevät koristetyynyjen koristehelmiä. Ne eivät aitoa rikkautta. Kartano tyhjä äänistä, ei Pansya korvan juuressa kuiskuttelemassa turhista asioista, jotka he kumpikin tietävät – ja silti puhuvat niistä.

Seinällä yksi iso muotokuva, johon kaksi upeaa naista on ikuistettu. Toisella vaaleat, lantiolle saakka yltävät hiukset (hän hieman pidempi, koska korot ovat tappavammat), toinen tumma ja hymy huulilla on viekas. Hiukset hipovat olkapäitä, taipuvat laineille.

Daphne päästää huokauksen ja juoksee aulaan, kun kuulee oven sulkeutuvan. Hän puristaa Pansyn itseään vasten ja suutelee tämän huulia. Mintun makuisia.
Otsikko: Vs: Tarvitsetko minua – kenenkään kotia? (K7) || 2/7
Kirjoitti: Odo - 26.10.2010 23:29:38
Uij, hyvä että mainostit! Nämä kaks oli suloisia ja tuun varmasti seuraamaan jatkossakin.  :-*

Sählään tuon kaamoksen ekan luvun viimeistelyn kanssa, ei tuu pitkää (saati viisasta) kommenttia, mutta tykkäsin tästä. Ne oli taas tuolla sinun kivalla kerronnallasi tehtyä, jollain tapaa ehkä hieman melankolisia, tai sitten mä vain kuvittelen koska tykkään melankolisuudesta<3 Toisessa tosin en ihan ymmärtänyt, kumman näkökulmasta tilannetta periaatteessa katsottiin, vaikka sekin oli kauniisti kirjoitettu. Ensin kai oli Pansyn ajatus siitä, että Daphne inhosi  kulahtaneita kohtia, seuraavaksi Daphne juoksee halaamaan Pansya, mutta tosin nytkun sen kirjoitin niin toisaalta siinä ei edes ole mitään virhettä, olin vaan tyhmä.. :D

Kuitenkin ihaniaihania<3 Jään seurailemaan raapaleita<3
Ps. Paritus on ihana.
Otsikko: Vs: Tarvitsetko minua – kenenkään kotia? (K7) || 3/7
Kirjoitti: Ruskapoika - 27.10.2010 08:23:48
Odoshi, en mie kyllä sillon mainostaessa arvannu, että sie tähän kommentin väkerrät (ja vielä kun viimeistelet kaamoksen ekaa lukua!). Ehkä pieni maininta mesen välityksellä, mutta arvaa iskeytyikö hymy huulille, kun huomasin kommenttisi <3 Ja tuo pieni melankolisuus... Se ihan varmasti on siellä, koska se tuntuu tarttuvan kaikkiin teksteihini :D Ja sie mitään tyhmä ole! Mie olen vaan vaikea ihminen ja selitän asiat todella, todella oudosti. Kiitti mussukka kommasta :-*

3. Narskumisen tanssia

Pansy miettii usein, miten Daphne on niin kaunis. Vaaleat hiukset, sievät huulet, tasaiset poskipäät, jotka erottuvat naisellisesti. Daphnella on hänen ostamansa turkisviitta päällä, kun he astuvat kartanon takapihalle. Hiutaleita sataa alas maahan ja ne jäävät toimettomina paikoilleen – jäävät askelten alle. Ne tarttuvat hiuksiin ja Pansyn mielestä Daphne on upea lumisateessa.

Lumi narskuu korvanlehdiltä tanssimaan hiuksiin, nenänpäähän. Pakkanen saa sormen päät tunnottomiksi ja hengitys huuruaa ilmaa (kummallakaan ei silti lapasia). Narskunta loppuu, tanssi pysähtyy, luminen metsämaisema on lumoava ja he kääntyvät katsomaan toisiaan (niin nätti, niin nätti, liiankin). Pansyn huulet hipaisevat Daphnen omia lumisateessa ja kuiskaus karkaa huulilta: “rakastan sinua”.
Otsikko: Vs: Tarvitsetko minua – kenenkään kotia? (K7) || 3/7
Kirjoitti: Odo - 27.10.2010 13:38:03
Aww suloinen, nyt tuli talvifiilis! Miksi täällä paistaa aurinko... No, pakko kai se vaan on tottua, että ensin on tää syksy ja siihen, että mun ois pitänyt lähteä kohti työpaikkaa jo viisi minuuttia sitten. Eli pikainen kommentti, ihana oli.<3

Talvinen, tykkäsin noista lumihiutaleista ja kaikesta pakkasesta ja aww.

Kiitti, Od kumarta.<3
Otsikko: Vs: Tarvitsetko minua – kenenkään kotia? (K7) || 4/7
Kirjoitti: Ruskapoika - 28.10.2010 08:28:55
Odoshi, talvi on tulossa, niin totta kai siitä täytyy hieman kirjoittaa <3 Vaikka vaan sen inspiksen kannalta on hyvä, että talvi on tulossa. Muuten se on :< koska sitten tulee kylmä ja kengät hukkuu lumihankeen ja kastuu. Ja joutuu lumitöihin... Kiitos itsellesi taas :-* (eikä sieltä töistä parane myöhästyä näiden takia :D)
4. Lunta ikkunoissa

Ruokailuvälineiden kilinä posliinilautasia vasten tuntui piikin iskuilta korvanlehdillä. Ne rikkoivat ilman kuin veitset, ne sanoivat jotain mistä hän ei saanut selvää – Daphne ei silti uskonut sitä. Hän vilkuili vastapäätä istuvaa Pansya. Nainen söi niin rauhallisesti. Sormet pitelivät elegantisti haarukkaa ja veistä. Ulkona tuprutti lunta taivaan täydeltä, niiden takaa pystyi näkemään himmeästi paistavan auringon, joka ei lämmittänyt.

Kotitonttu vei lautaset pienen poksaus äänen kanssa, tuolien jalat repivät lattiaa. Ääni tanssi ilmassa, seurasi niin hiljaa kuin pystyi vierestä mitä tapahtuisi. Oven saranat narisivat, kun he Pansyn kanssa siirtyivät pieneen huoneeseen, jota vieraat eivät koskaan nähneet talosta.

Hipaisu käteen, huulille. Minttuteen makuinen.
Otsikko: Vs: Tarvitsetko minua – kenenkään kotia? (K7) || 4/7
Kirjoitti: Odo - 28.10.2010 15:23:17
En myöhästyny töistä! :D Mutta kiire kyllä tuli, juu.

4 osa jatkoi samaa nättiä kuvailu tarinaa, kuten aina, mutta tällä kertaa luullakseni bongasin jopa yhden virheen!

Lainaus
jota vieraat eivät koskeen nähneet talosta.
Olisiko koskaan? :D

Mutta ui, ui. Ihuna on ja tykkään hirmuisesti Pansy/Daphne parituksesta ja tässä näkyy vielä tuo Pansyn eleganttius ja kaikki, kun monissa (ihania nekin) Hermansyissä Pansy on jotenkin - ei niin elegantti aina. :) Eli tykkään hahmoista<3 ja kuvailusta, se on paras!
Otsikko: Vs: Tarvitsetko minua – kenenkään kotia? (K7) || 4/7
Kirjoitti: shaya - 28.10.2010 19:01:18
Rageeeeee, miksei mulle mainostettu! >:( No ei, saat anteeksi koska tää on niin ihana.

Pansy/Daphne, omnomnom. Femmejen aatelia ettenkö sanoisi. En nyt ala sitä enempää ruotia, mutta erittäin hyvä valinta paritukseksi, me likes. Toisekseen rakastuin tän raapalesarjan kuvailutyyliin; ehkä hieman runollisempaa kuin sulla yleensä? En valita, todellakaan, koska tuo kuvailu oli ihanaa! Todella kaunista ja jotenkin sopi teemoihin ja paritukseen; Daphnen näkökulmaan. Mun mielikuvissa tyttö on aina ollut sellainen vähän heikompi, hennompi, keijukaisprinsessa. Joo, musta ei irtoa mitään fiksua nyt, anteeksi. :/

Lainaus
Huulet kuivuvat hengityksen tahdissa, eikä kieli kostuta niitä missään vaiheessa.

Pansy huomauttaa hänelle aina kuivista huulista.
Lempikohtani tuosta ykkösraapaleesta, jotenkin käy ilmi miten kiinni Daphne on Pansyssaan. Muutenkin Daphne vaikutti vähintään kaavoihin kangistuneelta ja pelokkaalta kokeilemaan siipiään, vain Pansy ja hiusharja ja kaikki on hyvin ja sitä rataa.

Tuossa toisessa raapaleessa sitten. Juonikuvio alkaa jo hieman hahmottua, Pansy on ilmeisesti hieman tuuliviiri ja leikittelee. Mua viehättää kovasti tuo ajatus Pansysta ja Daphnesta asumassa yhdessä, jossakin, kuten myös se että Pansylla on petollinen luonne. Daphnen omistautuminen ja anteeksianto oli melkein suloista, juoksee aulaan vastaan vaikka musta tuntuu että kumpikin tietää, ettei Pansy ihan töissä ole ollut - vaikka voi toki olla että puhun taas ihan puuta heinää, no. TUnnelmaltaan aika jännä, khih, samaan aikaan arkinen ja angstinen ja toi lämmin. Hmm. Tykkäsin joka tapauksessa. ˆˆ

Kolmas. Talvinen fiilis tosiaan, kuten Odoshi jos sanoikin. Valloittava. Pansyn ajatukset olivat suloista luettavaa, mutta mä ylitulkitsen taas rivien välistä(siveät huulet ja kaikki, jos se ei ole vihjaus niin hitto sun kanssasi, nainen!) että Pansylla oli huono omatunto ja jaada jaada. :D
Lainaus
Narkunta loppuu, tanssi pysähtyy, luminen metsämaisema on lumoava ja he kääntyvät katsomaan toisiaan (niin nätti, niin nätti, liiankin)
narskunta? Lempikohta myös, nättiä nättiä nättiä. ˆˆ

Tämä neljäs tosiaan jatkoi tarinaa mukavasti, oli vieraita ja sitten kadotaan takahuoneeseen, khihih. Mä vaan mietin koko ajan tota mintunmakua, kun siinä on pakko olla jotain muutakin! Oikeasti. :D Yhyh tahdon jatkoa, jäi liikaakin kiinnostamaan tämä tarina. Lol tää kommentti on niin huono, saat sitten toiste paremman ja fiksumman, syyttäkäämme kuumetta. <3
Lainaus
Ne rikkoivat ilman kuin veitset, ne sanoivat jotain mistä hän ei saanut selvä – Daphne ei silti uskonut sitä. Hän vilkuili vastapäätä istuvaa Pansyä.
selvää & Pansya. Ja taas lempikohta, ilmaa rikkovat äänet kuin veitset toimii aina. ;)

Jään kerjäämän jatkoa. :-*
Otsikko: Vs: Tarvitsetko minua – kenenkään kotia? (K7) || 5/7
Kirjoitti: Ruskapoika - 29.10.2010 22:12:12
Odoshi-sieniseni, kiitos kun jaksat kommentoida tätä :-* Ja damn, sinne tosiaan oli jäänyt virhe... Mie kun luulin, että sain sen nypittyä poies kokonaan, mutta ei sitten. No so what, onneks huomasit sen <3 Miekin oon, että Pansysta tulee helposti sellainen ei-elegantti Hermansyissa varsinkin, mutta hyvä, että pidät tästä Pansysta <3 Kiitti mussukka kommentista :-*

shayppaseni, anteeksi, oisin mie mainostanu siullekin, jos oisit ollu siihen aikaan mesessä ja olisin tienny, että haluut mainostuksen. Mie lupaan mainostaa siulle ens kerralla, älä heitä kiivillä minnuu :-* Pansy/Daphne on kyllä ihanaa ja vaikkei välttämättä olisi femmejen aatelia niin hyvin korkealle sekin sijoittuu. Ja joo, ehkä hieman runollisempaa miulta kun tavallisesti. Halusin koittaa tällästä tyyliä hieman, sen min hieman karumman kerrontatyylin lisäks. Eli hienoa, jos olen onnistunut siinä ^^ Ja fiksuuden saa heittää nurkkaan välillä mussukka.
Hihi, sie huomasit sen Pansyn pienen tuuliviiryiden. Kyllä, mie myönnän sen, että Pansy on hieman tuliviiri tässä, mutta rakastaa kyllä Daphnea aivan hemmetisti silti. Daphne on se suloinen anteeksiantaja, vaikka ei kaikkea tiedäkään asioista. *omassa päässä suuret visiot, joita ei kuitenkaan paljasta suurelle maailmalle*
Lainaus
(siveät huulet ja kaikki, jos se ei ole vihjaus niin hitto sun kanssasi, nainen!)
Älä kysy mikä tässä laittoi naurattamaan, mutta se laittoi silti :D Kiherrän täällä tälle yksinäni. Voi sinnuu, kuumetta? *halii terveeksi* Ei saa olla kuumeessa nyt on hei halloween tulossa! Saa mennä säikyttelemään ihmisiä (=min uhreina tulee olemaan isoveljet ja näiden kaverit, jotka kerkeen kiertää/jos jaksan kiertää) täysin vapaasti! Eikä kommentti ollut huono ja jatkoa saat nyt :-*

5. Poissa, mutta poissaolon kestää, kun päivällä kulkee vierellä

Silmissä unihiekkaa, se saa siniset silmät vuotamaan ja väsyttämään. Äänet utuisia ja tuntoaisti herkkänä. Sänky notkahtaa, kun joku nousee siitä pois. Peiton alle syöksähtää viileää ilmaan, saaden ihon kananlihalle. Niin kylmä, hän haluaa Pansyn kädet ympärilleen.

Huoneen ovi käy, jättää jälkeensä hiippailevan hiljaisuuden, vaaleat hiukset tummaa tyynyliinaa vasten sekaisin – täysin sekaisin. Daphne tietää, että hänen kuuluu nukkua, Pansy tulee kyllä takaisin. Pansy tulee aina takaisin. Vaikka Pansy tietää itsekin, ettei hänen olisi pakko.

**

Aamulla sängyn toinen puoli on taas Pansyn valtaama. Käsi kiertynyt hänen lantiolle ja vaaleat hiukset vielä enemmän sotkussa. Daphne ei välitä. Hän nauttii lämmöstä, joka hohkaa Pansyn yöpaidan peittämästä kehosta. Pansy mumisee unissaan, tummat hiukset vallanneet suuren alueen tyynyltä. Ne sekoittuvat vaaleisiin, luoden jyrkän kontrastin. Hän rakastaa Pansyn tummia hiuksia.

**

Päivällä halauksia, suudelmia huulille, korvanlehdille. Huulipunaa valkoisen liivin etumukselle – kumpikaan ei tiedä miten se siihen joutui. Daphne vaihtaa kolmesti korvakorut ennen kello kolmea. Kipeää rappuset ylös ja laskee jokaisen joka kerta, kun sille astuu. Lukema on liian suuri muistettavaksi myöhemmälle.

Syntymäpäivälahjaksi saadut kullatut tähdenlennot roikkuvat korvanlehdistä ja helisevät toisinaan hieman pitäen seuraa. Portaita taas monta. Pansy odottaa ovella ja vetää hansikasta käteen hymyillen. Niin kaunis, niin kaunis.

Suudelma huulille. Pakkastuuli on kylmä.
Otsikko: Vs: Tarvitsetko minua – kenenkään kotia? (K7) || 6/7
Kirjoitti: Ruskapoika - 30.10.2010 18:07:57
mums, saatte uuden.

6. Kivilattioita, joilla liian kylmä maata

Seinissä kaikuu yksinäisyys, hiljaisuus mikä ei katoa. Rintakehä kohoilee hiljalleen ylös alas (ylös ja alas uudestaan ja uudestaan). Hän makaa hiljaa lattialla ja kuuntelee hiljaisuuden supatusta. Se kertoo pientä tarinaa, jota Daphne ei aina käsitä – todellisuudessa hän käsittää siitä kaiken, mutta alitajunta kieltää ymmärtämisen. Ei saa huutaa ääneen totuuksia.

Pansy on taas asioilla. Sanoi viipyvänsä pari tuntia, kello käy jo viittä, eikä Pansya kuulu tai näy (mennyt neljä). Kivilattia hohkaa kylmää selkää vasten, se hyväilee kylkiä kylmällä sormellaan, vaikka mitään sormea ei todellisuudessa ole. Niskoihin sattuu jännitys (ne ovat kireät, lihaksissa solmuja).

“Daphne, sinä tulet kipeäksi makaamalla lattialla.”

Ääni nuhteleva, Daphne nousee ja kietoo kätensä Pansyn ympärille. Hän ei halua päästää irti. Pansyn hiukset tuoksuvat väärältä shampoolta. Daphne on hiljaa eikä sano mitään. Hän kietoo kädet tiukemmin Pansyn lantion ympärille.

Ulkona sataa hattaralunta. Suudelma poskelle, huulille, otsalle, hampaat kaulan ja olkapään yhtymäkohtaan.

“Minä rakastan sinua, Pansy”, Daphne kuiskuttaa.
Otsikko: Vs: Tarvitsetko minua – kenenkään kotia? (K7) || 6/7
Kirjoitti: Upsila - 30.10.2010 19:03:59
Pitihän minunkin kommentoida, kun näin ihana raapalesarjan väsäsit. Aww, osaankohan kommentoida enää näiden raapaleiden jälkeen, mutta kokeillaan raapale kerrallaan kommentoida, että ei tule sekavaa. :D

Pansy/Daphne, hihihihi. Arvaa kuka on haltioissaan päästessään lukemaan jotain näin suloista, femmeparitukset on aina ihania. Hyvä valintainen paritus tosiaan, tykkään kirjoitustyylistäsi kovasti; sellainen suloisen herttainen ja lämmintä, kuvailut kauniita ja runollista punoilua - yksityiskohdat, vihjaukset ja tunnelmakin viehättävät kovasti, oi.

Valon perhosia katseissa, tuli sellainen aww-reaktio, kun luin raapaleen otsikon, hirveän suloinen kertakaikkiaan. Daphne on niin hauras ja viaton niin tossa, sellainen pienilapsiunelmainen, haluaa pyydystää Pansyn valoa itselleen ja lukita sen kultahäkkiin ihailemaksi. On katseita, joissa se liekki ei koskaan sammu, Daphenkin ajattelee ajatukset puhki ja silmiäkin väsyttää, että ne lupsahtelevat kiinni. Pansy huomauttaa kuivista huuleista, hiuksien kuvailua oli niin nättiä ja kaunista. Oi, takkuja ja hopeavärinen harja. Hih, suloinen alku.

Mintun sirpaleisia suudelmia, söpö otsikko tässäkin ehdottomasti. Daphne vihaa haaleita ja kulahtaneita osia myrkynvihreästä sohvasta, hän kaipaa Pansyn vierelleen kuiskuttelemassa hänen korviinsa - ja lopulta toisen tytöt huulen omillaan; ne maistuvat mintuilta ja pienoista melankolisuutta tosiaan tuli tähän ilmi. Hirveän haikean suloista toinen raapale.

Narskumisen tanssi, ompas omaperäisen suloinen otsikko! Pansy mietti usein tässä raapaleessa, että miten kaunis hänen suloinen luihuistyttöystävänsä olikaan. Vaaleat hiukset, sievät huulet ja kaikki Daphnen ulkonäön kuvailusta oli niin nättiä ja viehättävää, naisellisuudenrippeitä tuli vihjattuja lauseiden välistä. Pakkasen kylmyyttä voin tuntea itsekin, lapasettomat kädet ja suudelman hipaisuja; toinen kuiskaa, että rakastaa toista. Taisin juuri sen luettua sulaa vahaksi, niin hirmun kirpistelevän suloista kertakaikkiaan!

Lunta ikkunoissa, Pansy söi rauhallisesti ja hienostuneesti - Daphne ihaili tyttöystävänsä tapaa syödä. Sormet pitelivät eleganttisesti ruokailuvälineitä ja ulkona tuprutti hurjasti lunta. Kotitontut veivät ruokaa pois poksaduksien saattelemana, äänet tanssivat ilmassa, ovien avaaminen ja suudelman hipaisuja tässäkin. Oi, mintunteen makuisia suudelmiakin, molemmat katoavat toistensa seuraksi, vieraita jossain kaukaa ajatuksista, kun he ovat yhdessä. Ihanan arkista ja viehettävää.

Poissa, mutta poissaolon kestää, kun päivällä kulkee vierellä, Daphnen silmissä unihiekkaa, siniset silmät uniset ja ne ovat raukeista väsyneitä. Äänetkin utuisia ja herkkiä, sänky notkahtaa liikkeitä, on niin kylmä ja toinen haluaa vain niin rutistaa Pansya itseään vasten; on niin kylmä kuitenkin. Daphnella oli sellainen pienoinen pelko, että Pansy ei enää palaisikaan, vaikka ainahan luihuistyttö palaa kuitenkin ja Daphne nuhteli itseään, että olisi pitänyt kuitenkin nyt nukkua. Pansyn petollisuuden tunteisuus jotenkin tuli hitusen mukaan tähän, mutta Daphnen onneksi, Pansy tulee pian takaisin sänkyyn ja käsi kiertynyt hänen vartalonsa ympärille. Ja Daphne huomasi ajattelevansa, että rakastaa Pansyn tummia hiuksia, oi, niin suloista ja söpöä.

Ja sitten pukeuduttiin, vaihdettiin korvakoruja kolmesti ja jaettiin suudelmia - pakkastuuli oli kylmä. Hrr, kaunista taas. Mutta, onkohan tämä kuitenkin typo:

Lainaus
tähden lennot
Olisikohan sittenkin tähdenlennot?

Kivilattioita, joilla liian kylmä maata, ohops, kuudes raapale jo. Seinässä hiljaisuus ja yksinäisyys, Daphnen rintakehä kohoilee hiljalleen ylös päin ja alas koko ajan, aina samaa rataa. Hän kuuntelee hiljaisuutta, makaa lattialla hiljaa ja Daphne käsittää todellisuudessa kaiken hiljaisuuden supatuksia, mutta alitajunta kieltää kuuntelemasta ja ymmärtämästä, ei halua huutaa ääneen totuuksia, jotka laukkaavat mielessä.

Pansy on jossain asioissa (petollisuuden vivahde taas mielessäni, tyttö oli niin kiero ja petollinen kouluaikoina, että varmasti on säilynyt tässäkin), viideltä ei ole kuitenkaan vieläkään kotona. Kivilattialla on kylmä, se hyväilee kylkiä (kaunista kuvailua sinulta tässäkin raapaleessa, ah, aivan ihanan melankolista ja rakkaudentäytteistä tunnustuksineen).

Ja sitten Pansy palaakin asioiltaan, ääni nuhteleva, mutta Daphne totteli noustessaan ylös lattialle ja kietoessaan rakastavaisesti kätensä tyttöystävänsä ympärille. Hän ei halua päästää tätä menemään enää, hiuksissa väärää shamppotta (voin kuvitella, että Pansy on toisella rakastajattarella ja pessyt tämän luona hiuksiaan), mutta Daphne oli alistuvaisempi osapuoli, eikä sano mitään, vaikka toisen hiukset eivät tuoksu samalle. Hän kietoo vain itsensä tiukemmin Pansyyn ja suutelee -

ja myöntää rakastavansa naista. Oi, suloista ja kauniin haurasta!

Kiitos suloisista ja tyttörakkauden ihanista raapaleista, tykkään kovasti ja sainpahan viimeinkin kommentin aikaan, kuten mesessä olen sanonutkin. Kiitos tästä kovasti vielä, toivottavasti saat viimeisen raapaleen pian tänne - en malta odottaa, että millaista siitä tulee. Anteeksi muuten, että olin vähän myöhässä tästä, tykkäsin älyttömästi kuitenkin tästä. :-*
Otsikko: Vs: Tarvitsetko minua – kenenkään kotia? (K7) || 6/7
Kirjoitti: Odo - 31.10.2010 15:23:05
Aww, näitä oli tullut kaksi lisää!<3

Ihania molemmat, kuudes etenkin oli sellainen en tiedä mikä sana siihen pitäisi tulla, mutta siitä kuvastui hauraus ja Daphnen uskollisuus ja tunteet ja kaikki ja Pansy taas on... julma. En voi uskoa, että seuraava on jo viimeinen! ;_; oisin halunnut enemmän ja enemmän, mutta no... odotellaan nyt tätä 7 osaa innolla. :D

Kämäinen kommentti, mut kuitenkin kerroin lukeneeni. :3

Sieni kiittää ja kumartaa !
Otsikko: Vs: Tarvitsetko minua – kenenkään kotia? (K7) || 7/7
Kirjoitti: Ruskapoika - 31.10.2010 18:45:34
Upsila, apua, en mie osaa vastata noin ihanaa ja piktään kommenttiin. Oon täällä kaikista kehuista ihan punasena ja hymy, joka huuililla hilluu venyy varmasti korvasta korvaan. Eli toisin sanoen, näytän täällä todella tyhmältä :D Korjasin sen yhden yhdyssanavirheen paholaisen joka sinne oli jäänyt. En ollu itekään edea tajunnut sitä sieltä joukosta, mutta hyvä, että muilla on tarkka silmä. Hihi, mukava kuulla, että pidit min kirjotustyylistä, vaikka tässä se on aika erilainen mitä muuten. Tavallisesti se on monta astetta karumpaa ja kovempaa kuin tämä runollisempi. Hihittelin noille yksittäisille suloisille raapaleanalyyseille ihan tohkeissani. Ihana kuulla noin positiivista palautetta. Ja älä mitään anteeksi pyytele siellä. Miehän sanoin, ettei kiirettä! ;D Kiitoos Pupsis kommentista ja tässä tämä viimeinen :-*

Sieneni, ei se ollut kämäinen kommentti, koska mie tykkään kaiken pituisista kommenteita mitä saan. Ja sin kommentit on mums :-* Pansy on julma, mutta Daphne rakastaa sitä silti. Ja tuo kuudes on jotenkin vaikea kuvailla jollain tietyllä sanalla itsekin. Mielummin antaisi sen vain kertoa itseään. Ja kyllä, nää päättyy nyt tähän ;;___;; Itselläkin haikea olo, olisi niin halunnut vielä kirjoittaa tästä kaksikosta tällä tavalla lisää. No, ehkä jossain vaiheessa sitten lisää jollain femmellä. Toivottavasti tää siettemäs raapale ei petä odotuksia. Kiitos kommasta mussukka :-*

A/N: Onko se todella nyt jo seitsemäs raapale? Apua, mihin se viikko katosi, jolloinka näitä sai kirjoittaa ja olla ihan haltioissaan ihanista kommenteista jota sai (tietysti voi saada vieläkin, mutta silti!). Olen niin tykästynyt tähän paritukseen, että tekee ihan pahaa jättää nyt tämä sitten tähän tämän seitsemännen raapaleeseen (joka on muuten tripla eli 300 sanaa). Kiitän kaikkia jotka on lukenu ja varsinkin kommentoineet. Ootte mussukoita kaikki :-*

7. Ansaitsee rangaistuksen, kukaan ei rankaise siltikään

Hän tietää tekevänsä väärin. Hän suutelee aamuisin Daphnen leuanlinjaa ja hymyilee vaaleaverikön ynähdykselle. Hän silittää hiuksia, niin sileät. Hän koskettaa Daphnen lantiota ja saa tämän painumaan itseään vasten. Hän painaa kasvonsa naisen kaulaa vasten, päättää: tänään en lähde minnekään. Silti hän lähtee. Hän lähtee sen toisen luokse, jota ei oikeasti edes rakasta.

Hän kituu valehtelusta, menee joka kerta enemmän palasiksi, kun Daphne katsoo häntä luottavaisena (Daphne luottaa, vaikka tietää, ettei hän käy vain kaupungilla), anteeksiantavaisena – Pansy ei halua anteeksiantoa. Hän haluaa, että Daphne huutaa hänelle, raapii pitkillä kynsillään viiltoja vartaloon ja käskee häntä valitsemaan. Joko hän, Daphne itse, tai se joku muu, jonka luona hän käy. Silti Daphne ei huuda, hän ei raavi, ei laita valitsemaan.

Istuessaan yksin isossa mustassa divaanissa Pansy itkee. Kyyneleet suutelevat hänen poskiaan ja suolaisuus maistuu huulilla. Hän ei halua pettää Daphnen luottamusta. Hän kietoo kädet ympärilleen ja keinuttaa itseään edes takaisin.

Kello kolme, ovi sulkeutuu pitäen pienen pamahtavan äänen ja Pansy katoaa asioille.

Ja Daphne ei huuda ääneen. Hän vinkuu sisäisesti (sisälläänkään ei uskalla huutaa). Hän näprää hihojen suita ja hymyilee kirjan sivuille. Se täynnä kaunista käsialaa, Pansyn käsialaa. Kirja ei salattu, hän on lukenut sen useaan otteeseen ja silti hän kaivaa sen joka kerta esille, kun Pansy lähtee yksin asioille.

>> Hän on kaunis. Oljenvaaleat hiukset ja kirkkaansiniset silmät. Minä huijari, tummat hiukset, hymy epätodellinen ja silmissä valheen verho. Daphne on minun kaunis enkelini. <<

Hän hymyilee kirjoitukselle. Siitä paistaa läpi, että häntä rakastetaan. Pansyn kuiskaukset eivät ole valetta, vaikka tämän huulilta karkaa usein muuta palturia. Hän ei huomaa huuhaata, hän näkee vain Pansyn huulet, jotka hän omistaa (ja jakaa salaa jonkun muun kanssa).

Nimet ovat kuin myrkkyä kuulolle, ne suljetaan pois asteilta. Jo alkutavut nimistä siirtyvät ajasta ikuisuuteen huulilta, eikä Daphne välitä. Hän näkee Pansyn katseesta pyynnön: “rankaise minua”. Hän ei rankaise.

Ei koskaan.
Otsikko: Vs: Tarvitsetko minua – kenenkään kotia? (K7) || 7/7
Kirjoitti: Odo - 01.11.2010 18:39:17
Nnyt tulin vihdoin kommentoimaan, vaikka tosiaan eilen sillon melkein heti luinkin tämän 7 ja viimeisen luvun! Tämä viimeinen oli ihana, sellainen hauras ja hieman surullinenkin, mutta siinä silti näkyi selvästi se rakkaus, joka noiden kahden välillä on. Tämä oli hyvä päätös kaikelle, vaikka tietysti olisinkin toivonut että tämä jatkuu vielä.

Ja tosiaan mun piti kirjoittaa romaanikommentti ja yrittää pohtia kaikkea, mutta musta tuntuu etten saa itestäni mitään irti, yritetään kuitenkin. Daphne/Pansy on todellakin ihana paritus ja hienoa, että teit tästä tämän spurtin ja aww, kuten jo aikaisemmin sanoit hahmot onnistuitvat ja nyt voin sanoa niiden onnistuneen alusta loppuun asti, kun loppuu asti on tultu. Pansy pysyi viileänä, eleganttina ja jotenkin en saa päähäni sitä sanaa semmoisena.. öö tuuliviirinä? Ei se ollut sana mitä hain, mutta lähimpänä kuitenkin. Mutta samalla näkyi myös molempien hahmojen heikkouksia, Daphnen heikkou oli rakkaus ja liiallinen anteeksianto, Pansyn taas se, ettei hän kyennyt tekemään valintoja vaan jatkoi tuota tyhmää peliään. Se teki tästä hauraan, samoin kuin tuo uskomatottoman kaunis kuvailu jota rakastan.  :-*

Ja samalla tosiaan näkyi myös se hahmojen hyvyys, heidän välinen rakkaus ja välittäminen tehden tästä sellaisen suloisen. Hassua miten lyhyisiin pätkiin saa lisättyä niin paljon tunteita, hyviä kuin huonojakin.

Kuvailu ja kirjoitusasu ovat ihania, kauniita! Niistä tuskin tarvitsee edes sanoa enempää, kun olen niihin niin rakastunut. Ja tämä sinun melankolisuutesi fikeissä, aww. :3 Tykkään melankolisuudesta ja näistä se heijastuu n iin ihanasti (miksen osaa mutia sanoja kuin ihana?). :D

En saa itestäni oikeasti mitään viisasta irti ja äww, mutta no varmasti tuun vielä joskus lukemaan tän uudestaan ja uudestaan, joten saatan joskus laittaa jotain viksumpaa kommenttia - jos olen siihen kykenevä. ^^

Kiitän näistä jokaisesta seitsemästä suuresti<3

~ sieni kuittaa ja kumartaa!
Otsikko: Vs: Tarvitsetko minua – kenenkään kotia? (K7) || 7/7
Kirjoitti: Upsila - 01.11.2010 21:27:52
Anteeksi pieni pupunen, että en ole kommentoinut vielä laiskuuden takia. Nyt korjaan sen, vaikka aikaisemmin sain jo luettua, mutta en kommentoinut, vaikka hämärästi jotenkin muistelin, että ehkä olisinkin kommentoinut jo...

Oi, viimeinen raapale oli tosiaan sellaista haurasta ja särkyvää, hitusen haikeaakin, mutta pintytit myös hyvin Pansyn ja Daphnen tunteet tähän toisiinsa, sellainen rakkaudenhaikeutta viimeisessä, mutta ehdottomasti sopii tähän viimeiseen raapaleeseen. Hyvä päätös kertakaikkiaan, lisääkin olisin mielelläni voinut lukea.

Loppuun asti sait vedettyä hienon tunnelman parituksesta, tuli tästä hyvät fiilikset ja ai, että ihanaa. Sait raapaleiden aikana esiteltyä heidän rakkautensa, joka ei ole kuitenkaan niin vahvaa, että sitä ei voisi särkeä. Pansy on toisen luona, kuten vähän arvelinkin; luihuisnainen on kiero luonteeltaan eikä siitä pääse oikeastaan eroon paitsi jos ihan tosissaan yrittää. Mutta Pansy katuu kuitenkin toisen kosketuksista, rakastaa oikeasti vain hänen Daphnensa, joka lukee toisen päiväkirjaa salaa, vaikka ei oikeasti saisi. Hän ihailee kuinka Pansy ilmaisee rakkautensa myös kirjansa kautta, aww, suloista.

Sait todellakin tungettua tunnelmaan kaikkia ripauksia, tunteita ja rakkauden haavoja tuli ilmi paljon, kaikki ei ole ihan täydellistä kuin kuvitellaan. Edelleen kirjoitustyylisi vallan ihanainen, otsikko on ihana ja kuvaa juuri salaperäisenä tuota Pansya, joka oikeasti ansaitsee tuosta rangaistuksen, mutta Daphne pehmeämpänä ei kuitenkaan rankaise vaan pitää toisen vierellään ja antaa anteeksi, vaikka Pansy ei edes halua sitä, hän katuu.

Lainaus
Ei koskaan.
Sopiva ja hieno loppu ehdottomasti, Pansy teki väärin, mutta Daphne ei rankaise tätä - ei koskaan. :)

Mutta kiitos ehdottomasti herkullisesta ja femmetäytteisestä raapalesarjasta, tätä tulee luultavasti vielä ikäväkin, kun kirjoitat niin nätistä, että hymyilyttää jo nytkin. Kiitos näistä seitsemäistä raapaleista, oli ilo tutustua sinun raapaleisiin - ja piakkoinkin varmaan lisää sinun muihin kirjoituksiisi. Olet ihana.  :-*
Otsikko: Vs: Tarvitsetko minua – kenenkään kotia? (K7) || 7/7
Kirjoitti: shaya - 03.11.2010 14:58:37
Boo mä olen myöhässä. Ylläripylläri.

Okei hihi vitonen. Se oli aika jännä, ei mun suosikki näistä raapaleista, mutta kaunis sekin. Tykkään siitä että Daphne tietää kaiken mutta jaksaa silti, koska rakastaa Pansya niin paljon. Jotenkin suloista että molemmat tietää että Pansy palaa aina ja ettei Daphne halua angstata koska se tulee kumminkin ja khihih. Anteeks oon random. Mutta siis joo. Daphnen korvakorujenvaihtosysteemit(mikä sana) oli suloisia ja hiippaileva hiljaisuuskin, voi awww. :3

Tuo kutonen oli ehkä mun suosikki koko raapalesarjasta, tykkäsin hirveästi sen tunnelmasta, todella kaunis ja jotenkin se hiljaisuus oli niin käsin kosketeltavissa, että. Surettaa Daphnen puolesta, on niin hauras että makaa lattialla ja kuutelee kuinka seinissä hiljaisuus huutaa Pansyn poissaoloa. Ja sitten taas Pansy on niin hirveän vahva ja hallitseva hahmo tässä, tuo sen repliikki ja kaikki! Äääääää-ä kun mä en osaa edes sanoa mitään tuohon!

Lainaus
Seinissä kaikuu yksinäisyys, hiljaisuus mikä ei katoa. Rintakehä kohoilee hiljalleen ylös alas (ylös ja alas uudestaan ja uudestaan). Hän makaa hiljaa lattialla ja kuuntelee hiljaisuuden supatusta. Se kertoo pientä tarinaa, jota Daphne ei aina käsitä – todellisuudessa hän käsittää siitä kaiken, mutta alitajunta kieltää ymmärtämisen. Ei saa huutaa ääneen totuuksia.
Meagpitkä lainaus mutta kuitenkin, <3 Hirveän kaunista ja sulut ja kursiivi juuri oikeassa kohdassa, taidokasta. ˆˆ Daphne on helppo kuvitella tuollaiseksi, totuutta pakenevaksi veistokseksi joka ei ole tyhmä, pelokas vain.

Lainaus
hampaat kaulan ja olkapään yhtymä kohtaan.
yhtymäkohtaan yhteen ˆˆ

Ois, sitten vielä tuo viimeinen raapale. Mun sisäinen fanityttö kiljui kun huomasi että se on tripla, jeij. Ja vielä Pansyn PoV! Hyvä veto, kokosi tarinan nätisti nippuun. Musta tuo, että Daphne ei rankaise Pansya vaikka toinen niin toivoisi, oli myös kivaa, koska ajattelin sen jotenkin niin että se on Daphnen kosto Pansylle, kärsiköön sitten siinä kun ei osaa pitäytyä vain yhdessä. :D Näiden kahden suhde tässä raapalesarjassa oli todellakin mielenkiintoinen, sun pitäisi kirjoittaa enemmän raapalesarjoja ja Pansy/Daphnea!

Lainaus
>> Hän on kaunis. Oljenvaaleat hiukset ja kirkkaan siniset silmät. Minä huijari, tummat hiukset, hymy epätodellinen ja silmissä valheen verho. Daphne on minun kaunis enkeli. <<
kirkkaansiniset yhteen & kaunis enkelini. Omistusmuoto ei kaiketi ole pakollinen mutta musta tuollaisenaan hieman töksähtävä. ˆˆ

Anteeksi hieman ontuva ja lyhykäinen kommentti, koomailupäivä enkä viitsynyt lykätä kommentointia enää enempää. Pidin kuitenkin kaikista raapaleista suuresti ja palaan varmasti vielä lueskelemaan näitä.

Kiitos tästä raapalesarjasta. :-*
Otsikko: Vs: Tarvitsetko minua – kenenkään kotia? (K7) || 7/7
Kirjoitti: Ruskapoika - 07.11.2010 14:59:29
Min piti jo aikasemmin käydä näihin vastailemassa, mutta arvatkaapa kuka unohti :D

Odoshi, tätä ois kyllä voinu jatkaa vielä vaikka kuinka paljon, mutta toisaalta seittemään raapaleeseen näin pieni tarina sopii (vaikka voisin kyllä kirjottaa jonkun spinnoffinraapalesarjan tosta kun Pansy häviää aina jonnekin >'D siitä sais vaikka mitä irti). Ja ei se mitään, ettet kirjottanu mitään romaania, koska toikin oli söpis ja pitkä kommentti! :-* Hihi, ihana kuulla, että sin mielestä hahmot on onnistuneet. Itekin kyllä olin ihan tyytyväinen niihin, mutta se on hymyilyttävää kuulla, että onnistuu. Pansy/Daphne on hot femmepari <3 Lyhyisiikin pätkiin voi saada ihmeellisen paljon tunnetta mukaan, oon itekin huomannu sen, minkä takia raapaleidein kirjoittaminen on niin hauskaa. Sitä paitti, lyhyet tekstit, kuten raapaleet ja ficletit on jotenkin helpompia kirjottaa, kun pitkät. (äläkä välitä, en miekään ossaa muuta sanaa, kun ihana ;D) Melankolisuus on jotain melkein yhtä lähelle kuin rakkaus. Sie sait tarpeeks viisasta itsestäs irti, mussu pieni. Mie kiitän ja kumarran puolestani siun söpöstä ja ihanasta komemntista :-*


Upsila, oon lukenu teijän kaikkien kommentit useaan otteeseen, ja silti jaksan hymyillä ja hihitellä kehuille. Tulee semmonen onnistunut olo ja tunne :D Jokaisellahan on tunnetusti se varjo puoli itsessään ja sille ei tavallaan voi mitään. Pansylla se on pettäminen, Daphnella vanhojen päiväkirjojen lukeminen, näin mie oon tähän ajatellu ja mukavaa, jos se on paistanut myös läpi ^^ Hymyilyttävää kuulla, että siekin oot sitä mieltä, että sain tunnelmaa ja tunteita mukaan. Se on ollu suuri tarkoituskin saada mahdollisimman paljon kaikkea mukaan. Erityisesti kuvailua. Mukavaa, että luit ja pidit ja jaksoit kommentoida. Femme on <3 ja ite oot ihana. Kiitos kommentista :-*


shayl, et sie ollu myöhässä. Vaan ihan sopivasti olit tullu kommentoimaan, kun tää min vastailukin meni näin pitkälle :D Se on hyvä, että joku tuolta pongailee noi min virheet, kun en ite niitä tuolta tajua. Onneks niitä ei kuitenkaan ton enempiä ollu. ^^' Mie oon aina ajatellu Pansyn hieman vahvemmaks kun Daphnen mikä tekee tästä parista vaan sulosen kirjottaa. ja mie lupaan, kirjotan jossain välissä lisää Pansy/Daphnea :-* Mie en ajatellukaan, että se, ettei Daphne rankaise Pansya olis sen kosto, mutta nyt kun mainittit nii se kuuloostaa ihan järkevältä ja sopivalta Daphnelle. Hauras ihminen kostaa hauraalla tavalla. Ja pikemminkin ne vahvat ja hallitsevat kokee pahempana sen koston, kun se ei oo mikään maailman julmin. Maailma on kiero... Ja sin kommentti mikään ontuva ollu. Se oli sulonen ja hymyn nostattava :-* Kiitos siitä <3