-
- Nimi: One of Us
- Kirjoittaja: kuriwe
- Beta: Fell (Kiitokset taas hänelle!)
- Ikäraja: K-11
- Fandom: Twilight
- Henkilöt: Mike, muut perus hahmot
- Disclaimer: SM omistaa kaiken paitsi juonen!
- Varoitukset: Spoilaa BD:tä, kiroilu
- Generet: Deathfic, Romance, Angst
- Summary: Mitä tapahtuu, kun Mikestä tulee vampyyri? Etsiikö hän Cullenit ja liittyy heidän laumaansa? Tuleeko hänestä hyvä vai paha?
- A/N: Ja vaikka pää osassa on ainakin aluksi Mike, älkää lopettako lukemista vaan sen takia ;D Luvassa on kolmiodraamaa ja yllättäviä juonenkäänteitä!
Osallistuu Fandomnanoon (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=16381.0)
One of Us
Mitä tapahtuu, kun Mikesta tulee vampyyri?
"Tekisin mitä vain ollakseni kuten hän."
"Aivanko mitä tähansa?"
"Mitä tahansa."
Kuka on syypää?
"Mikä minä olen?"
"Tarkoitat varmaan, mitä me olemme?"
"Mitä hittoa hänellle on tapahtunut?! Vastaa!"
"Olen pahoillani."
Tuleeko hänestä hyvä...
"Voinko auttaa sinua jotenkin?"
"Et, mene pois."
"Oikeastaan tiedän yhden tavan..."
...vai paha?
"Mike silmäsi... Voi, mitä olet tehnyt?"
"Mene pois! Emme kaipaa sinua tänne."
Uusia suhteita syntyy...
"Tiedät, että rakastan sinua."
"Mutta minulla on..."
"Sillä ei ole väliä kunhan tunnet samoin minua kohtaan."
"Rakastan sinua."
...ja vanhoja tuhoutuu
"Painu vittuun!"
"Ilomielin, koska tiedätös rakas, en kestä enää katsoa naamaasi."
Kaikki ratkeaa...
"Kuka hitto sinä olet?"
"Mike. Entäs sinä?"
"Hänen poikaystävänsä."
...kun kuriwe ylpeänä esittää...
"Miten saatoit? Hänen kumppaninsa kuoli juuri."
"Ei ole sinun asiasi."
...One of Us
"Uu... Punaiset silmät. Panitko oikein ranttaliksi?"
"Turpa kiinni Emmett."
A/N: Mitäs tykkäätte? Prologia alan kirjoittelemaan 1.6, koska NaNo alkaa silloin.
// Gua lisäsi otsikkoon ikärajan.
-
Täytyy myöntää, että eka olin silleen "yh, Mike..."-asenteella :D Mutta kuten usein ennakkoluulojen hälvennettyä, tulin siihen lopputulokseen, että hyvä että luin! :)
Traileri on melkein laittoman jännä, ja mulle tuli useaan otteeseen semmonen "Mitä?! Kuka?! Tahtoo lisää!"-olo, joten voit olla varma että olen salamana lukemassa seuraavaa pätkää! :D
Edward ei saa kuolla eikä Bella eikä Bells saa jättää Eddietä eikä kumpikaan niistä saa ratketa ihmisvereen!! EIHÄN? :D
-
Traileri oli mielenkiintoinen.
Jään varmana seuraamaan!
"Uu... Punaiset silmät. Panitko oikein ranttaliksi?"
"Turpa kiinni Emmett."
Jotenkin tuo kohta sai minut hymyilemään... ;D
Jatkoa odotellessa.
-
Todella mielenkiintoinen idea, traileri koukutti. (:
Jään ehdottomasti seurailemaan ja odottamaan jatkoa.
Jännä lukea Mikestä, hän ei mitenkään kuulu lempihahmoihini...
Mutta eikai Bella voi rakastua Mikeen?! :o
Olen kysymyksiä täynnä, toivottavasti niihin saa vastauksia pian. (:
-
Hmm.. Pakko myöntää että mun mielestä Mike on aika ällö raukka, mutta mutta... Kaipa se asenne vähän muuttuu jos siitä tulee kans vampyyri. :D
Mielenkiintoinen traileri. Toivottavasti Mike ei sotke Culleneiden ympyröitä. :-\
Mutta siis jatkoa odottelen.
-
Täytyy myöntää, että eka olin silleen "yh, Mike..."-asenteella :D Mutta kuten usein ennakkoluulojen hälvennettyä, tulin siihen lopputulokseen, että hyvä että luin! :)
Oon huomannu et useimmat finiläiset vierastaa okei inhoaa Mike-ficcejä. Se olikin yksi syistäni kirjoittaa tää fic... ;D
Edward ei saa kuolla eikä Bella eikä Bells saa jättää Eddietä eikä kumpikaan niistä saa ratketa ihmisvereen!! EIHÄN? :D
Saapas nähä... Voin sanoo et Cullenien ympyrät tulee muttuun soikioiks kun Mike astuu kuvaan!!
-
En ees meinannu eka lukee ku näin et Mike o aika suures osas täsä, mut sit kuitenki uteliaisuus vei voiton ja tulin lukemaan. Ja yllätyin positiivisesti. Sait mut koukutettua tähän : )
Eli yks takuuvarma lukija lisää ^^
"Uu... Punaiset silmät. Panitko oikein ranttaliksi?"
"Turpa kiinni Emmett."
Ei hitto et hajosin oikeen ääneen täällä ^^ Saatto naapurit hiuka ihmetellä ku oon ulkona C:
Mut jatkoo jään todellaki odottelemaan =)
-Ira
-
Mitä mitä, enkä mä muka kommentoinu tähän? :O Mä kyllä luin trailerin varmaan viikko sitte, mutta näköjään en päässyt ylistämään ideaa maasta avaruuteen.
Aivan mahtavaa! Ehdottomasti alan tätä lukemaan :D Kyllä, kyllä.
"Uu... Punaiset silmät. Panitko oikein ranttaliksi?"
"Turpa kiinni Emmett."
Jos tuollaista Emmett -huumoria löytyy joka osasta, niin saat halin ♥
Ekaa osaa odotellessa :)
-
Oli pakko tulla lukemaan, kun kävit kommentoimassa minunkin tekstiäni Ja kun meillä molemmilla on vähän tälläiset aiheet, missä pääosissa on useimpien vihaamat henkilöt ;D
Mutta lupaavalta kuulostaa, Mike vampyyrinä, minä nauran ;D sori :D
Tekisin mitä vain ollakseni kuten hän."
alussa puuttuu "-merkki (:
Mutta nyt odottelen kesäkuuta, että pääset jatkaan tätä, ja mä omaani : DD
ninnni~
-
Mielenkiintoinen idea ja loistava traileri. ;)
Jään takuulla seuraamaan!
"Uu... Punaiset silmät. Panitko oikein ranttaliksi?"
"Turpa kiinni Emmett."
Ah, Emmet vaan on niin ihana! Tämä kohta sai minut nauramaan. :D
Ensimmäistä osaa odotellen,
- Ragdoll
-
Emmett on niin paras <3
-
jatkojatkojatkoa!!! Emmet oli hyvä ;DD
Lollypop
-
Vitsi, tää onkin ihan uus aihe, ainakin mulle! Vampyyri-Mike. Ohhoh :D Jään kyllä seurailemaan!
Ja kyllä, Emmettin kohta oli aivan loistava :D
-
Traileri vaikutti mielenkiintoiselta, jään seurailemaan :D
ja vampyyri Mike, ohhoh, ainakin jotain uutta vaihteeksi, ainakin minulle,
ppuhpallura
-
Kiva idea!
Jään lukemaan :D
Ps: I Love It!
-
Empä oo oikeen koskaa Mikelle syttyny pahemmin, mutta tää ficci tulee varmaan olemaan erityisen mielenkiintonen, joten innolla odottelen jatkoa!
"Uu... Punaiset silmät. Panitko oikein ranttaliksi?"
"Turpa kiinni Emmett."
Oi Emmett on vaan aina niin ihana! Toivottavasti tässä nähään paljonpaljonpaljon Emmettiä ! (;
Pistäppäs pian jatkoa ! :-D
-
A/N: Juu kiitokset beettauksesta taas Fellille!! Häät ei mene samal taval, kun BD:ssa, mutta ei voi mitään. Toivottavasti jaksatte lukea, vaikka onkin Mike kyseessä :D!!
Koko tarina on omistettu yhdelle parhaista ystävistäni, Applelle.
alba: Kyllä sitä Emmett -huumoria tulee!
Prologi
Mike PoV
"Täten julistan teidät aviopuolisoiksi. Saatte suudella morsianta", pappi kajautti ja Edward suuteli Bellaa intohimoisesti ja vieraat taputtivat ja hurrasivat. Käänsin katseeni pois, sillä en kestänyt katsoa, kun unelmieni nainen nai jonkun muun. Ja kaikista maailman ihmisistä juuri Edward Cullenin. Sen pojan, jolle ei kelvannut kukaan, sen, joka jätti hänet jo kerran. Se sattui aivan liikaa.
Tulin tänne vain nähdäkseni Bellan viimeisen kerran Swanina. Olin tavallaan onnellinen, että istuin siellä kiduttamassa itseäni - Bella oli niin kaunis. Hänen hiuksensa oli koottu pään päälle kauniille nutturalle, hänen silmiään korostivat tuuheat ja pitkät ripset, hänen ihonsa hohti kauniisti luonnon valossa ja hänen pukunsa oli kuin kastehelmiä iholla. En olisi jättänyt tätä väliin mistään hinnasta. Muistelin päivää jolloin sain kutsun tänne, silloin en todellakaan ollut tulossa.
Astuin sisään kotiin oltuani koko päivän Tylerin kanssa La Pushissa surffaamassa, vesi oli ollut aivan taivaallisen lämmintä. Heitin tavarani eteisen nurkkaan ja menin keittiöön. Vastaajan valo vilkkui, joten tarkistin viestit. Ensimmäinen oli tullut puolilta päivin:
"Hei Mike! Lähtisitkö vaikka niinku leffaa tänää?" Huokaisin syvästi, sillä tunnistin äänen välittömästi Jessicaksi. Hän ei sitten millään ymmärtänyt, etten välittänyt hänestä. Otin jääkaapista maidon ja join sitä suoraan purkista, eipähän tulisi lisää tiskiä. Kasa pesualtaassa näytti jo uhkaavan korkealta, sen siitä saa, kun äiti on pari päivää työmatkalla. Toinen viesti alkoi pyöriä:
"Toi edellinen viesti oli sitte multa... Siis Jessicalta."
En ollut vähään aikaan vastannut hänen puheluihinsa tai viesteihinsä, eihän ihmisen tarvitse kaikkea kestää.
"Toivottavast en kuulostanut säälittävältä", viimeinen viesti ilmoitti. Et tietenkään...
Katsoin kasaa, joka oli keittiön pöydällä, päällimmäisenä oli kaunis kutsukortti. Muistelin aamua, jolloin luin sen läpi. En ollut pystynyt seisomaan vaan jouduin istumaan lattialle. Istuin siinä varmaan tunnin, ennen kuin sain itseni ylös. Se oli päällimmäinen syyni lähteä surffaamaan, halusin muuta ajateltavaa. En todellakaan menisi niihin häihin.
Myöhemmin muutin mieleni, ja tässä sitä nyt oltiin. Kyllähän minä aina tiesin, ettei minulla ollut suuria mahdollisuuksia Bellaan, mutta silti sattui tietää, ettei niitä ollut enää ollenkaan.
Katsahdin taas alttarille ja huomasin, että kaikki ryntäilivät ympäriinsä päästäkseen halaamaan tuoretta avioparia. Nousimme Jessican kanssa ylös ja lähdimme toivottamaan onnea hääparille. Jouduimme pujottelemaan usean ihmisen välistä mutta lopulta pääsimme Bellan luo. Hän näytti läheltä satoja kertoja kauniimmalta, Jessica halasi häntä ja he vaihtoivat muutaman sanan. Hän onnitteli myös Edwardia ja poistui hakemaan itselleen juotavaa. Seisoin vain paikoillani ihmetellen, kuinka joku voi olla niin kaunis. Bella katsoi minua hiukan kysyvästi, jolloin sain vihdoin suuni avattua:
"Onneksi olkoon Bella. Toivon, että olet tehnyt oikean valinnan."
Hän hymyili ja halasimme. Yritin itsekin saada kasvoilleni jonkun hymyn tapaisen - toivon todella, että onnistuin.
"Kiitos paljon, Mike. Arvostan läsnäoloasi", Bella sanoi ja meni Edwardin kanssa tervehtimään ihmisiä. Lähdin etsimään Jessicaa, tarvitsin drinkin. Saatoin kylläkin juoda vain yhden, koska olin autolla.
Löysinkin Jessican vihdoin haahuilemassa tanssilattialla kahden samppanja-lasin kanssa. Pakko sanoa, että hän näytti todella säälittävältä, aivan kuin hän ei pärjäisi hetkeäkään ilman kavaljeeria.
"Jessica! Täällä", jouduin huutamaan, koska puheiden pitäminen aloitettiin. Kaikki olivat jo istumassa paikoillaan, kun Jessica tuli luokseni ja istuimme paikoillemme. En ollut varsinaisesti hänen seuralaisensa, mutta kaikille muille tutuilleni oli tullut jokin este ja he eivät olleet päässeet tulemaan. Jouduin siis tyytymään jäkättävään juoruakkaan.
Kuuntelin puolella korvalla, kun Bellan vanhemmat ja Edwardin vanhemmat pitivät puheensa. Aloin kuunnella niitä kunnolla vasta, kun Emmett meni lavalle. Miten hän ylipäätänsä sai luvan siihen? Luulisi, että neiti kaiken-pitää-olla-aivan-täydellistä olisi estänyt häntä. Emmett rykäisi kovaan ääneen ja Alice näytti siltä, kuin haluaisi murhata jonkun. Vilkaisin siihen suuntaan, johon hän tuijotti - siellä istuivat Bella ja Edward. Naurahdin hiljaa, kun kuvittelin, miten Alice aneli Bellalta lupaa poistaa Emmettin puhe ohjelmasta.
"Olen tuntenut Edwardin kauemmin kuin kukaan osaisi olettaa. Hänellä ei ole ollut yhden yhtään tyttöystävää. Ei ikinä ennen tätä kaunista Isabella Marie Swania", Emmett kertoi ja vilkuili ympärilleen virnistäen. Alice painoi kasvonsa käsiinsä, kun Emmett jatkoi puhettaan, "Aloin jo epäillä häntä homoksi enkä usko olevani ainoa. Sitten tämä kömpelö ja sievä tyttö tupsahti hänen elämäänsä tarjottimella." Emmett keskeytti hetkeksi ja naurahti jollekin sisäpiirivitsille.
"Nyt he ovat naimisissa ja oletan, että Bella voi opettaa Eddielle pari temppua makuuhuoneen puolella..." hän kerkesi sanoa vihjailevasti ennen kuin Jasper ja Carlisle raahasivat hänet pois lavalta. Kaikki nauroivat ja taputtivat Emmettille. Alice meni lavalle ilmoittamaan, että tarjoilu alkaisi. Tarjoilijat hääräsivät ympäriinsä kantaen tarjottimia eripuolille huonetta. Sain lautasen, jolla oli pala kakkua ja lappu, jonka avasin ja luin nopeasti läpi:
Hyvä juhlaväki, kuten varmaan huomasitte, saitte lautasellisen kakkua,
ettekä ruokaa. Tämä johtuu siitä, että rakkaalla hääparillamme on kiire
lentokoneeseen. He päättivät, että syöminen saa jäädä vähemmälle, kun
vaihtoehtoina oli syömisen tai tanssimisen poisjäänti. Itse vastustin sitä
enemmän kuin arvaattekaan...
Alice – Suunnittelija
Saatoin kuvitella Alicen ruinaamassa polvillaan Bellalta, että saisi järjestää edes pienen ruokatarjoilun. Kesken hauskan kuvitelmani Jessica henkäisi vieressäni ja alkoi juoruta:
"Todella mautonta, että häissä ei tarjoilla ruokaa! Odotapas kun Lauren..." En kuunnellut enää, vaan popsin kakkupalaani. Se oli yllättävän hyvää, valkosuklaa maistui ovelasti marengin alta.
Kun kaikki olivat syöneet, alkoi soida musiikki ja Edward ja Bella kävelivät keskelle salia. Kaikki taputtivat, kun he aloittivat valssin. Taustalla soi Justin Bieberin 'Kiss an Tell' - Alice oli selvästi valinnut kappaleen. Se kyllä sopi loistavasti tunnelmaan. Kappaleen puolessa välissä Charlie ja Reneè liittyivät tanssiin. Myös Carlisle ja Esme lähtivät mukaan. Musiikin vaihduttua taputettiin taas ja Alice ilmoitti, että vapaa tanssiminen alkoi. Jessica suorastaan riuhtaisi minut pystyyn.
"Nyt tanssitaan", hän sanoi ja raahasi minut tanssilattialle. Se oli melkein täynnä ihmisiä.
"Jessica ymmärräthän, etten enää välitä sinusta sillä tavalla?" varmistin. Hänestä ei ikinä tiennyt.
"Mutta... Sinähän kutsuit minut tänne? Eivätkö nämä ole treffit?" hän kysyi ja lopetimme tanssimisen. Pitikö minun avata suuni juuri tässä? Törmäsimme hääpariin.
"Oho, anteeksi", Jessica sanoi nolona ja jäi tuijottamaan Edwardia. Pakko myöntää, että hän näytti komealta puvussa. Bella vain naurahti ja ehdotti parin vaihtoa. Irrotin hymyillen käteni Jessicasta ja vaihdoin hänet Bellaan. Se tuntui jotenkin luonnolliselta.
Katselin Bellaa koko tanssin ajan. Kuvittelin, millaista elämämme olisi ollut, jos hän olisi valinnut minut Edwardin sijasta. Kuvittelin talomme, lapsemme, koiramme, yhteisen elämämme.
"Miksi sinulla on tuollainen haikea ilme?" Bella kysyi ja palautti minut maan pinnalle. Punastuin hiukan, kun katsoin häntä.
"Sitä, kun muutan parin viikon kuluttua Kaliforniaan", valehtelin ja toivoin, että hän uskoisi. Olisi liian noloa ja säälittävää selitellä äskeistä. Bella nyökkäsi ymmärtävästi. Lopun aikaa tanssimme sirosti ja juttelimme samalla niitä näitä, kunnes Edward tunki väliimme:
"Bella, lento odottaa. On aika lähteä." Bella hymyili minulle ja lähti Edwardin mukana ulos. Ulkona heitä odotti limusiini, joka veisi heidät lentokentälle. Kukaan muu kuin Edward ei tiennyt, minne kone laskeutuisi. Rakastavaiset juoksivat limusiiniin samalla, kun vieraat heittelivät riisiä. Limusiini lähti liikkeelle. Kaikki vilkuttivat ja taputtivat kunnes se katosi näkyvistä.
Vähitellen kaikki alkoivat lähteä. En löytänyt Jessicaa mistään – onneksi -, joten päätin lähteä yksin. Ajoin autollani Forksiin päin, mutta käännyin kesken matkan, en ollut henkisesti siinä kunnossa, että voisin mennä kotiin. Mietin liikaa Bellaa ja sitä, merkitsinkö hänelle ylipäätään mitään.
Ajoin jossain metsässä noin kymmenen minuuttia ja pysähdyin. Metsä oli hämärä ja tunkkainen. Aurinko välkehti vain pienesti joidenkin puiden latvojen lomasta. Astuin ulos autosta ja lähdin kävelemään pientä polkua pitkin. Se oli vain kolmisenkymmentä senttiä leveä ja kuoppainen, joten kompastelin aika paljon kävellessäni. Vähän aikaa matkattuani istuin kivelle. Yritin olla ajattelematta mitään.
"Taidat todella pitää siitä tytöstä", kuului ääni jostain aivan läheltä. Säpsähdin ja katselin ympärilleni. En nähnyt ketään. Ajattelin jo kuvitelleeni äänen, kun se ilmestyi taas:
"Harmi, että hän on naimisissa."
Nyt nousin ylös. Minua alkoi pelottaa ja pyörin hervottomasti ympyrää näkemättä ketään.
"Kuka olet?!" huusin ja tunsin itseni typeräksi. Ääni kuitenkin vastasi:
"Brice. Olen seurannut sinua Mike."
Nyt olin jo kauhuissani. Pysähdyin ja katselin tarkemmin ympärilleni, ei vieläkään mitään.
"Mistä tiesit nimeni? Näyttäydy!" huusin ja tähyilin ympärilleni. Parin metrin päässä minusta seisoi yhtäkkiä kaunis, kalpea ja punasilmäinen mies. Hän näytti jotenkin uhkaavalta. Briceksi itseään kutsunut mies astui nopeasti eteenpäin. Kavahdin taaksepäin kuin refleksistä.
"Kuten jo sanoin, Mike, olen seurannut sinua. Haluaisitko olla Edwardin tilalla?" hän kysyi ja katsoi minua kiinnostuneena. En voinut kääntää katsettani pois hänen punaisista silmistään.
"Tekisin mitä vain ollakseni kuten hän. Haluaisin olla tarpeeksi hyvä jotta kelpaisin Bellalle", vastasin automaattisesti. Brice hymyili pahaenteisesti.
"Aivanko mitä tahansa?" hän varmisti ja astui taas lähemmäksi. Tällä kertaa en kavahtanut.
"Mitä tahansa", vastasin. Seuraavaksi tunsin kamalinta kipua ikinä. Se koversi suoniani ja tappoi minut. Lopulta kuolin.
Huomasin, että kipu hiipui vähitellen. Se siirtyi vähitellen kurkkuuni. Avasin silmäni ja kurkunkin polte jäi hetkeksi kaiken näkemäni varjoon. Kaikki oli aivan kirkasta, vaikka oli selvästi yö. Kuulin lintujen ääniä kilometrienkin päässä. Nousin seisomaan ja huomasin olevani jonkinlaisessa makuuhuoneessa. Brice seisoi huoneen ovella virnistäen. Lähdin lähemmäs häntä. Noin kymmenesosa sekunti myöhemmin olin ovella.
"Mitä vittua sinä teit?" huudahdin, kun huomasin ihoni kalpeuden. Brice vain naurahti kolkosti.
"Tein vain sen, mitä itse toivoit", hän sanoi ja osoitti huoneen toisessa päässä olevaa peiliä. Katsoin siihen ja näin komean, vaaleahiuksisen pojan jolla oli kirkuvan punaiset silmät. Kun katselin tuota kuvaa hiukan kauemmin, erotin miehen lihakset ja täydelliset piirteet. Ymmärsin pari asiaa. En ollut enää ihminen. Sen todisti se tosiasia, että sydämeni ei enää lyönyt. Huomasin myös, ketä muistutin ulkonäöllisesti.
"Mikä minä olen?" kysyin yhä ihaillen peilikuvaani. Brice naurahti ja korjasi:
"Tarkoitat varmaan, mitä me olemme. Sinusta on tullut vampyyri."
Katsoin häntä ja tunsin taas poltteen kurkussani. Tunsin myös hampaissani jotain kosteaa, sellaista, mikä ei kuuluisi sinne. Myrkkyä.
"Ovatko Cullenitkin vampyyrejä?" kysyin ja yritin muistella, miltä he näyttivät. Kaikki muistikuvat olivat jotenkin sumeita.
"Valitettavasti", Brice vastasi ja asettui viereeni peilin eteen.
"Tietääkö Bella?" kysyin ja tuijotin vuorostani hänen silmiään. Ne olivat vaaleammat, eivät niin kirkuvat.
"Kyllä. Hänkin liittyy kohta joukkoomme", Brice sanoi ja katsoi huonetta. Siellä oli vain peili ja sänky jolta heräsin.
"Bellakin? Miksi? Haluaako hän tätä?" kysyin sekavasti. Miten joku haluaisi tätä? Polkaisin jalkani vähän turhankin kovaa maahan, lattiaan tuli reikä.
"Se on ainut syy, miksen ole vielä raportoinut heistä Voltureille", hän kertoi ja katseli minua jotenkin oudosti.
"Voltureille?" kysyin. Tuntui jotenkin häiritsevältä, kun hän tuijotti noin. Hän huokaisi.
"Sinulle on vielä paljon kerrottavaa. Asiasta toiseen. Onko sinulla kykyjä?" hän kysyi ja katosi. Tutkin koko huoneen katseellani, mutta hän ei ollut mennyt mihinkään. Hän oli näkymätön.
"Kykyjä? Ai niin kuin tuo?" kysyin ja osoitin kohtaa jossa hän katosi. Brice muuttui taas näkyväksi ja naurahti. Suljin silmäni ja keskityin. Tunsin ohuen kalvon ihollani. Yritin venyttää sitä kädelläni, mutten onnistunut. Seuraavaksi keskityin sen liikuttamiseen mielessäni ja se venyi. Vasemman jalkani alla lattiassa oli kolo. Se oli täsmälleen samankokoinen kuin kuvittelemani venymä "kilvessäni".
"Uskomatonta. En ole koskaan nähnyt vastaavaa", Brice sanoi ja tuijotti minua ilmeettömänä. Polte kurkussani voimistui. Kiersin käteni kurkulleni ja hieroin sitä.
"Ahaa, sinulla on jano. Aika lähteä metsästämään", hän sanoi ja hymyili kammottavasti. Muistin, mikä olen ja mieleni teki heti verta. Ihmisverta.
"Mutta entä Cullenit? Haluaisin tavata heidät", sanoin ja Brice naurahti kolkosti.
"Ikuisuus on pitkä aika. Ehdit kyllä."
A/N: Ei hätää! Ensimmäinen luku on Culleneiden näkökulmasta! Kommentteja?
-
Vitsi olen nähny tän ficin tosi useesti mutta en oo ikinä ajatellu että lukisin tätä, mutta sitten päätin vilkasta ja kappas vaan tää on itse asiassa tosi hyvä :D
Mut yks kysymys. Millanen kyky Mikellä oikeen on?
Mut toivon tosi pian jatkoa :D
Ginerva :-*
-
Mahtavaa, prologi ilmestyi! Jotenkin outoa lukea ficciä Miken näkökulmasta, tai niin, että Mike on ylipäätään isossa osassa :-D Tapahtumat kulki aika nopeesti, mutta toisaalta, turhapa tota olis ollu paljon pidentääkkään. Toi hääjuttu oli jotenkin niin ihana, Emmettin puhe, ahh :-D Päivän naurut!
"Aloin jo epäillä häntä homoksi enkä usko olevani ainoa. Sitten tämä kömpelö ja sievä tyttö tupsahti hänen elämäänsä tarjottimella." Emmett keskeytti hetkeksi ja naurahti jollekin sisäpiirivitsille.
Voi, tää on NIIN Emmettiä !
Sitte toi mua häiritti, että Mike tajus ton kykynsä noin nopeesti ;o Heti muka tietää, että on joku kyky. Mutta muuten tykkäsin tosi paljon, pistä pian ekaa lukua :-)
-
Ginerva: Miken kyky selvii kai tokassa luvussa. Kiva et tykkäsit :D
enni: No kyllä sen kai tietää jollain tasolla, että on joku kyky. Tai eihän Mike sitä tajunnu ennen sitä, kun siltä kysyttiin. Kiitti kommentista :)
Pulina: Kiitos ihanasta kommentista! Piristi kummasti päivää :D
-
Sait sitten kirjoitettu prologin, ja noin pitkän ;OOOOO
Mut oli aivan loistavaa tekstiä ja koukuttavaa, vaikka olikin Miken kuvakulmasta. :D
Mutta älä pelkää, opettelen pitään Mikestä.. jotenkin. (;
Yks virhe;
hän olisi valinnut minut Ewdardin sijasta.
Väärin päin kirjaimet. :D
Mutta toivottavasti saat pian taas kirjotettua mahtipitkän luvun kasaan. :D Mut kiitokset tästä, odottelen Culleneiden kuvakulmaa. (;
ninnni~
-
En lue kovinkaan usein Twilight-ficcejä koska innostukseni koko sarjaan on hiipunut melko paljon lyhyessä ajassa, mutta tämä oli virkistävää vaihtelua niihin iänikuisiin Bella/Edward/Jacob-kolmioihin. Vaikka sitä vaihteulua tarjosikin MIKE.
En ole ennen törmännyt tähän/tämänkaltaiseen ideaan, mutta se näyttäisi toimivan ihan hyvin.
En huomannut kirjoitusvirheitä, ja tekstisi on sujuvaa ja mukaansatempaavaa. Hahmot olivat hyvin IC, varsinkin Emmett <3 Jessicasta olit saanut hyvin todellisen kuvan esiin :D
Luku oli vähän lyhyt, mutta toivon ja oletan niiden pidentyvän tarinan jatkuessa.
Olisi kiva saada tähän jatkoa, kiitos : )
-L
-
Ensin haluan pyytää anteeksi kun en ole ennen ehtinyt kommentoida ja kiittaa omistuksesta. Joten kiiiitos paljon paljon paljon omistuksesta ((:
pieni huomautus: nimimerkkini on kirjoitettu väärin mutta ei se mitään Jään odottomaan jatkoa ((;
Apple
-
A/N: Lupasin Culleneiden näkökulmaa ja tässä sitä tulee :D
"Ikuisuus on pitkä aika. Ehdit kyllä."
Ensimmäinen luku:
Punasilmäinen tuttavuus
Renesmee PoV
Heräsin pieneen tönäisyyn ja nyrpistin nenääni osoittaakseni sille ärsyttävälle otukselle, joka minua häiritsi, että halusin vielä nukkua. Kuulin matalaa naurua aivan korvani juuresta. Säpsähdin ja avasin silmäni ja näin Jacobin aivan korvani vieressä. Muistin edellisen yön ja olin jälleen kerran onnellinen, että talomme oli niin kaukana, ettei Edward kuullut ajatuksiamme.
Asuimme tällä hetkellä kauniissa Washingtonin osavaltiossa, kaupungissa nimeltään Olympia. Se oli vain kahden osavaltion päässä Forksista ja olimme muuttaneet tänne suoraan sieltä. Olimme asuneet kuusi vuotta Forksissa herättämättä huomiota, Carlisle oli käynyt töissä Kanadassa asti ja me muut olimme pysyneet poissa koulusta. Ajattelimme sen olevan turvallisempaa, kun kasvoin niin nopeasti. Mutta nyt olin jo täysikasvuinen – kahdeksanvuotias - vampyyri, joten viimeisen vuoden olimme kaikki voineet käydä koulua ja asettua aloillemme.
Jacob näykkäisi leikillisesti korvaani ja naurahdin. Nousin ylös sängystä, laitoin satiinisen kylpytakin päälleni ja katsoin itseäni suuresta kokovartalopeilistä. Kiharat hiukseni ulottuivat lanteille asti, silmäni olivat kullanruskeat ja kauniin ovaalinmuotoiset, kasvoni olivat kuin Edwardin – isäni - ja muut piirteet olin perinyt äidiltäni. Jacobkin nousi ylös ja kietoutui kylpytakkiin. Hän näykkäisi korvaani jälleen.
"Jacob! Alice sanoi, että meillä olisi ohjelmaa tänään", toruin häntä ja muistelin jälleen eilisyötä. Jacob mutristi alahuultaan, mutta pudistin päätäni vakavana ja hän löntysteli keittiöön. Puin päälleni Alicen ostaman vaaleanpunaisen, olkaimettoman ja polvien yläpuolelle ulottuvan mekon. Harjasin myös nopeasti hiukseni ja lähdin patistamaan Jacobia pukemaan päällensä.
Oletin Jacobin makaavan sohvalla katsoen televisiota, joten suuntasin sinne. Kun saavuin olohuoneeseen, yllätyin: Jacob seisoi siellä täysin pukeutuneena, punainen ruusu kädessään.
"Mitä sinä oikein..." ehdin sanoa, ennen kuin hän polvistui eteeni. Suuni aukesi järkytyksestä, kun hän otti esiin pienen, sinisen sormusrasian ja avasi sen. Sisällä rasiassa oli maailman kaunein sormus - siinä oli yksi iso timantti platinaisessa sormuksessa. Kesken ihailuni tulivat ne kohtalokkaat sanat:
"Renesmee Carlie Cullen, tulisitko vaimokseni?"
Menin aivan lukkoon. Vaimokseni? Koko sana sai aikaan kylmiä väreitä, olin tainnut periä tämän äitini puolelta. Suuni meni väkisinkin jonkinlaiseen irvistykseen, Jacob huomasi sen ja näytti hämmentyneeltä, hän nousi ylös ja sulki sormusrasian. En vieläkään kyennyt puhumaan.
"Sinä et halua", hän totesi tasaisen tuskaisella äänellä. Päätin avata suuni, vaikka väkisin.
"Totta kai haluaisin, mutten vielä. Avioliitto on niin aikuisten juttu. Se tuntuu liian sitovalta tähän hetkeen", selitin hänelle. Nyt hän näytti loukkaantuneelta.
"Liian sitovalta? Olenko minä sitten vain joku teini-ihastus? Luulin, että olimme luotuja toisillemme", hän tiuskaisi ja istuutui sohvalle. Istuin hänen viereensä ja huokaisin. Hän vilkaisi suuntaani, kun aloitin selittämisen:
"Jacob. Sinä olet henkisesti paljon vanhempi kuin minä. Osittain se on hyvä asia, osittain – niin kuin tältä osalta - huono. Käsitätkö kantani? Tunnen olevani vasta seitsemäntoista ja avioliitto ei ole nyt päällimmäisenä mielessäni."
Jacob katsoi minua ja nyökkäsi. Ajattelin keventää tunnelmaa vaihtamalla aihetta:
"Mennäänkö illalla metsästämään? Voisimme taas kilpailla."
Hänen silmänsä kirkastuivat hiukan ja hän hymyili, saaden minutkin hymyilemään vaistomaisesti. Uskon, että jos Jacob olisi vampyyri, hänellä olisi aika samanlaisen kyky kuin Jasperilla. Hänen tunteensa vaikuttavat niin voimakkaasti muihin ihmisiin.
Lähdimme pian 'välikohtauksen' jälkeen muiden luo - he asuivat samassa talossa ja minulla ja Jacobillakin oli siellä omat huoneet. Saavuttuamme talon läheisyyteen kuulimme muiden hermostunutta kuiskailua. Koska voimani eivät olleet ihan vampyyrin tasoa, kuulin vain epämääräisiä sanoja. Kun astuin sisään, kuiskiminen loppui kuin seinään. Kaikki istuivat hiljaa ja tekivät omia juttujaan - Alice istui yhdellä olohuoneen sohvista ja yritti selvästi nähdä jotain, Jasper seisoi ja katseli televisiosta jääkiekkoa, hän rauhoitti huoneen tunnelman ja luuli etten huomannut, Emmett istui toisella sohvalla Rosalie sylissään ja virnuili pahaenteisesti. Esme näytti olevan hiukan huolissaan ja Carlisle piti tätä kädestä. Bella ja Edward kävivät sanatonta keskustelua, katselin heitä kaikkia epäluuloisesti.
"Mitäs puuhailette?" kysyin ja istuuduin sohvalle Alicen viereen. Jacobkin tuli sisään ja istui Bellan viereen vastapäiselle sohvalle. Kaikki näyttivät huomaavan minun ja Jacobin välien kireyden, koska yleensä istuin hänen vieressään. Edward kalasti vastauksen ajatuksistani, joten päätin selittää myös Bellalle. Hän huolestuu aina, kun riitelemme, mutta mitä muuta voisin odottaa, hän on äitini. Lähetin näyn minusta ja Jacobista riitelemässä. Kykyni oli vahvistunut, enkä tarvinnut enää kosketusta näyttääkseni jollekin jotain. Bella nyökkäsi myötätuntoisesti, hänkin oli ollut samassa tilanteessa.
"Mitä meillä on tänään ohjelmassa?" kysyin Alicelta hymyillen, kun muistin, miksi tulimme. Hän näytti hetken epävarmalta ja vilkaisi Edwardiin, joka pudisti vaivihkaa päätään. Taas sanatonta keskustelua... Ärsyttävää. Nyt olin varma, että minulta salattiin jotain.
"Ajattelin, että tänään voitaisiin vain olla", Alice sanoi pirteästi. Huokaisin, teimme sitä jo eilenkin. Ja muistaakseni sitä edellisenäkin päivänä, minä kaipasin toimintaa.
"Tehän voisitte mennä Jacobin kanssa metsästämään", Edward sanoi. Vilkaisin Jacobiin, joka nyökkäsi innoissaan, sillä hän rakasti metsästämistä. Nousimme ylös ja juoksimme ovelle.
"Palaamme noin neljän tunnin päästä", kerroin ja juoksin metsään.
Vain sekunteja myöhemmin, kun lähdin juoksemaan, kuulin Jacobin tasaisen, susimaisen juoksun takanani. Muistin pikku saalistuskilpailumme ja pysähdyin. Nuuhkaisin ilmaa. Varmistin ensin, ettei liian lähellä ollut ainuttakaan ihmistä, varmistuttuani asiasta nuuhkaisin uudestaan - noin kilometrin päässä oli suuri puuma. Ampaisin juoksuun ja annoin kaikkien estojen pudota. Tunsin ajattelun vähenevän ja vaistojen nousevan pintaan. Kiidin kohti puumaa ja, kun olin sopivan lähellä, hyppäsin puuhun tarkkailemaan sitä. Se söi rauhallisena kauriin ruhoa alapuolellani. Tiputtauduin vaivattomasti puuman eteen saaden sen murisemaan. Hymyilin, kun se hyökkäsi kohti väistämätöntä kuolemaansa. Yhdellä nopealla liikkeellä sen niskat katkesivat ja se kuoli nopeasti ja kivuttomasti.
Imin nopeasti kaiken veren ja kutsuin Jacobia:
"Koska olet tuskin vielä saanut itse mitään saalista, hommasin sitä sinulle!" Odotin ja kuuntelin. Kuulin suden juoksevan minua kohti. Juuri oikealla hetkellä hyppäsin ilmaan ja laskeuduin sen selkään. Nauroimme molemmat, kun se pysähtyi ja ravisti minut pois selästään.
"Olen pahoillani siitä aamuisesta. Ethän loukkaantunut?" kysyin varovasti, kun makasimme molemmat maassa. Jacob tuhahti hieman sovun merkiksi. Taputin häntä päälaelle, koska tiesin hänen inhoavan sitä. Kostoksi sain suden kuolaa naamalleni.
"Hyi Jacob! Tiedät, että vihaan sitä, kun nuolet minua!" huudahdin ja aoin kostaa sen jotenkin. Samassa susi valpastui.
"Mitä nyt, Jacob?" kysyin huolissani. Hän muuttui ihmiseksi selittääkseen asian:
"Leah kutsuu, laumamme maan läpi on Forksissa kulkenut toistuvasti vampyyri. Nyt on löytynyt tuore, korkeintaan tunnin ikäinen jälki. He tarvitsevat apua jäljestykseen", Jacob selitti pahoitellen. Nyrpistin nenääni, kaikki meni tänään pieleen.
"Ole varovainen", kehotin ja suutelin häntä. Jacob vain naurahti ennen kuin muuntautui takaisin sudeksi:
"Ainahan minä."
Hän vilkaisi vielä kerran minua ja lähti kohti Forksia.
Makasin maassa ja mietin, oliko väärin, että pidin Jacobia luonani poissa hänen laumansa luota. Aina, kun olin ajautunut miettimään asiaa, hän vakuutti olevansa vapaaehtoisesti läsnä ja, että hän ei lähtisi kulumallakaan. Makasin yhä metsässä miettien asiaa, kun havahduin auringonpaisteeseen. Se valaisi koko metsän ja pienet eläimetkin tulivat esiin koloistaan. Eläimet eivät karttaneet minua samalla tavalla kuin muita vampyyrejä, siitä puolivampyyripiirteestä pidin, sillä eläimet kiehtoivat minua. Ne tottelivat suurilta osin vaistojaan, sillä tavalla ne selviävät hengissä. Kun aurinko meni pilveen, päätin lähteä kotiin.
Kun pääsin päätalon pihaan, kaikki muutkin seisoivat siellä hermostuneina. Ilmapiiri oli kireä.
"Mitä on tapahtunut?" kysyin Bellalta. Edward tuli luokseni ja alkoi selittää kiihtyneesti:
"Alice näki aamulla välähdyksiä, joissa joku vampyyri tulee luoksemme. Ongelmana vain on, ettemme näe hänen kasvojaan."
"Miten se on mahdollista?" kysyin hiukan rauhoittuneena tiedosta, ettei kenellekään ollut sattunut mitään. Vielä.
"En tiedä!" Alice huudahti kauempaa. Hän näytti tuskaiselta, kun sulki silmänsä sekunniksi, avasi ne ja toisti saman uudestaan. Jasper yritti lohduttaa häntä:
"Ei se ole sinun syysi. Lopeta tuo turha yrittäminen ja vääntelehtiminen. Kaikki selviää kohta."
Katsoin Edwardiin murhaavasti:
"Sinä yritit lähettää minut metsästämään! Olisin jäänyt pois tästä kaikesta!"
Edward näytti vaivaantuneelta. Silloin kuulimme juoksuaskelia, jotka lähestyivät nopeasti. Kaikki menivät puolustusasentoon ja paljastivat hampaansa. Lopulta, noin kolmen sekunnin kuluttua, pihalle astui vampyyri.
Tuijotin poikaa. Hän oli ehkä kahdeksantoistavuotias ja lihaksikas. Hänen hiuksensa olivat luonnonvaaleat ja hiukan sotkuiset. Kasvot olivat täydelliset ja komeat, silmät olivat verenpunaiset. Näin, että poika katsoi minua kiinnostuneena.
"Mike, silmäsi... Voi, mitä olet tehnyt?" Bella henkäisi ja kaikki muutkin näyttivät järkyttyneiltä. Mike? Kuka hiton Mike? Bella suoristautui puolustusasennosta. Kysyin kaikilta kärsimättömänä, haluten tietää tarkemmin, kuka hän oli, mutta kukaan ei vastannut.
"Hei Bella. Näköjään olet liittynyt Culleneiden laumaan. Ei oikeastaan mikään ihme, menittehän naimisiinkin", Mike sanoi tuttavallisesti ja astui askeleen lähemmäs. Edward tönäisi minut taakseen.
"Mitä on tapahtunut Mike?" Bella kysyi ja vilkaisi Edwardia. Tässä suoritettiin taas se peruskysely selvittääksemme, kuuliko Edward tätä vampyyria. Yleensä tässä vaiheessa Edward nyökkäsi, mutta nyt hän pudisti päätään. Hän ei kuullut Mikea. Mike naurahti ja selitti:
"Vähän häidenne jälkeen yksi vampyyri muutti minut. Nyt olen eronnut hänen laumastaan ja päätin tulla kysymään, saisinko liittyä teidän omaanne."
Kaikki katsoivat häntä yhä varuillaan. Carlisle astui askeleen eteenpäin.
"Mike, haluaisimme ottaa sinut laumaamme, mutta se vaatisi sinulta totaalista ihmisverestä kieltäytymistä. Pystyisitkö siihen?" hän kysyi. Tuijotin yhä Mikeä tietämättä miksi. Alice ja Jasper suoristautuivat. Nyt puolustuskannalla olivat enää Rosalie, Edward ja Emmett.
"Olen yrittänyt metsästää eläimiä, mutta se ei onnistu yksin. Siksi päätin tulla tänne. Olen kuullut teidän `vegetaristiperheestänne´ paljon", Mike kertoi. Carlisle ja Esme hymyilivät, he halusivat aina auttaa kaikkia kaikilla mahdollisilla tavoilla.
"Tervetuloa perheeseemme", Carlisle ilmoitti, "mutta muista, että tarkkailemme sinua. Me emme halua herättää huomiota."
Muut näyttivät vielä hiukan epäluuloisilta. Rosalie ja Emmettkin luopuivat puolustusasennoistaan, mutta Edward näytti yhä hieman hyökkäävältä.
"Carlisle, emme voi ottaa ketään tuntematonta noin vain laumaamme", hän sähisi puolustusasennossa.
"Edward, ei hän ole tuntematon. Tehän tunsitte hänet jo ihmisenä", Carlisle sanoi ja kummasteli Edwardin käytöstä. Muutkin tuijottivat tätä ihmeissään. Yleensä Carlislen sana oli Edwardin laki, näin liioitellen.
"Mut -" Edward yritti ennen kuin keskeytin hänet esittäytymällä Mikelle:
"Hei olen Renesmee. Puolivampyyri." Mike katsoi minua ymmällään. Onneksi Edward oli jo tottunut selittämään asian:
"Bella synnytti hänet ollessaan vielä ihminen."
Mike katsoi minua yhä kiinnostuneena ja hymyili lumoavasti. Edward näytti turhautuneelta ja epäluuloiselta. Hän oli aina niin ylihuolehtiva.
"Saat nukkua Renesmeen ja Jacobin talossa, kunnes olen rakentanut sinulle oman huoneen", Esme sanoi ja johdatti Miken sisään tutustumaan paikkoihin. Kävelin muiden mukana sisään intoa puhkuen. Vihdoinkin jotain toimintaa!
A/N: Kommentteja?
-
Ei ei ei! Eihän Nessie voi leimaantua kahteen? *pureskelee kynsiään ja on kalman kalpea*
Mutta pidin kyllä...
JAtkoa!
-
Oolalaaa! :o
Jos tässä sittenkin kävisikin niin että Jaken ja Nessien suhde rakoilee ja Mike tulisi sittenkin niitten väliin.. hmm.. ::)
Eikä se sittenkään sotkisikaan Edwardin ja Bellan välejä... :D
Mielenkiintoista, ihana.
Jään mielenkiinnolla seurailemaa.
Kiitos.
~Prumrose
ps. Tuleeko tähän Edward & Bella PoVia ? :)
-
Jes, uusi luku. Hei onneks tää meni niin, että Mikella on ystävälliset aikeet, ainakin vielä !
Olis kyllä kivaa, jos Mike saapuis sotkemaan Nessien ja Jaken välit, pääsis kätevästi eroon Jakesta :-D Niin ja ihanaa, että Nessie kieltäyty Jaken kosinnasta! ahh.
Tykkäsin luvusta tosi paljon, vaikka pituutta ei ollukaan mitenkään superpaljon, kerkes silti tapahtumaan kaikkea. Nyt odotan innolla et miten tossa käy, kun Mike saapu, pistä pian jatkoa :-)
-
Ou jees, millasenhan sekamelskan Mike saa Culleneilla aikaan... Ei tässä mitään muuta, jatkoa vaan kehiin. :)
-
Täytyy kyllä myöntää että eka olin vähän että eikä, Mike. Mutta onneksi rupesin lukemaan, täähän on hyvä :DD Minkähänlaisen sekasorron Mike saa Culleneilla aikaan?
Ja Nessie ja Jake naimisiin!
-
anskuu sanoi aika hyvin kaiken, mitä mä olin sanomassa :D Just, että mitähän kaikkea Mike saa aikaseks. Ei taida olla ihan puhtaat jauhot pussissa...
Ja Nessie ja Jacob naimisiin! :) Ehdottomasti!!!!
Jatkoa! :)
-
Tää kuulostaa jännältä, jään ehdottomasti seurailemaan (:
Mielenkiintoinen idea muuttaa Mike vampyyriksi (;
Mutta Ed ja Bella + Jake ja Nessie ei saa erota ! (;
Mutta, jatkeleppas toki <3
~a.
-
Itse en edes meinannut aluksi sittenkään lukea tätä, mutta onneksi aloitin lukemaan! :D
Jäin koukkuun heti, tää on oikeesti tosi hyvä!
Vaikka oonki Jacobin puolella, ois kiva jos Mike tulis vähän sotkemaan Jaken ja Nessien välejä, mutta kunhan se ei sais niitä kokonaan erotettua. (:
& sitten pitää vielä sanoa, että Emmett-huumoria lisäää!
Ja joo, rakentava lähti taas juosten karkuun (minnekköhän lie tällä kertaa menny).
Jatkoa kiitos!
~ Ragdoll :-*
-
Uu!! Olen samaa mieltä Renesmeen kanssa. Vihdoinkin toimintaa. Mutta sotkeeko se nyt Jacobin ja Renesmeen välit?
Toivon pian jatkoa ;)
Ginerva :-*
-
A/N: Taas tulee sitä Miken näkökulmaa! Kiitos taas Fell!
Kävelin muiden mukana sisään innoa puhkuen. Vihdoinkin jotain toimintaa!
Toinen luku:
Epäluuloisuutta
Mike PoV
Katsahdin taas puista kelloa olohuoneen seinällä, se näytti puolta yhtä yöllä. Carlisle, Esme ja Rosalie olivat lähteneet metsästämään ja Edward, Bella, Emmett, Alice ja Renesmee jäivät tänne. Renesmee kylläkin oli tällä hetkellä omassa talossaan, muut oli käsketty varmaankin vahtimaan minua. He eivät käsittäneet, miksi halusin luopua ihmisverestä.
Kävelin pimeää katua etsien ravintoa. Silmäni olivat pikimustat. Siitä oli kulunut liian kauan, kun olin viimeksi metsästänyt. En voinut melkeinpä hillitä janoani, kun juoksentelin ympäriinsä päivällä. Se meinasi käydä pienen pojan kohtaloksi.
Tutkailin katuja, kun löysin yksin sivukujalla kävelevän tytön. Jäin tarkkailemaan. Missään lähellä ei ollut ihmisiä tai valvontakameroita, joten päätin hyökätä.
Kiristin ihmisvauhtini vampyyrijuoksuksi, ja sekunnin sadasosassa olin tytön edessä. Hän kiljaisi ja naurahti pienesti.
"Anteeksi, säikähdin vain. Mistä sinä ilmestyit?" hän kysyi pirteästi. Tyttö oli sievä ihmiseksi – hänellä oli vaaleanruskeat, olkapäille ulottuvat, kauniit hiukset ja syvän siniset silmät. Tuijotin tyttöä sekalaisin tuntein, kävin sisäistä ristiriitaa: halusin säästää hänen henkensä, mutta hänen verensä tuoksu... Sitä ei voinut sanoin kuvata.
"Mikä sulle nyt tuli?" tyttö kysyi, kun en vastannut hänelle. Silloin hän päätti itse kohtalostaan heilauttamalla hiuksensa pois kaulaltaan. Veren tuoksu iski suoraan päin kasvojani ja hyökkäsin vaistomaisesti.
Tiputin tytön valkoisen ruumiin maahan ja aloin taas ajatella selvästi. Huomasin hänen laukkunsa vähän matkan päässä. Minä en voinut sille mitään, mutta tarkistin aina uhrini henkilöllisyyden. Halusin kai tietää kenen hengen riistin julmasti ja mitä hän jäi elämässään paitsi takiani. Tavallaan opetuksena itselleni.
Avasin laukun ja kaivoin sieltä lompakon. Avasin sen ja ensimmäiseksi katseeni kohdistui ajokorttiin - Greace Alice Henric, yhdeksäntoista vuotta. Katsoin kolmea pientä kuvaa kortin vieressä. Yhdessä niistä oli vanhahko nainen, luultavasti Greacen äiti. Seuraavassa kuvassa oli vain kolmeviikkoisen näköinen tyttö käärittynä vaaleanpunaiseen huopaan. Kolmannessa kuvassa oli pirteän näköinen labradori. Hienoa! Tapoin siis tytön, jolla oli koira ja lapsi. Hänellä oli koko elämä edessä ja minä riistin sen vain, koska olen hirviö, joka ei ansaitsisi elää. Ja saisin kärsiä siitä koko loppuelämäni. Päätin taas yrittää pidättäytyä verestä, mutta samalla, kun tein päätöksen, tiesin jo rikkovani sen pian.
Muistin taas Greacen värittömät kasvot vasten kylmää asfalttia ja värähdin. Edward vilkaisi minuun samaan aikaan turhautuneena ja kiinnostuneena.
"Anteeksi. Olen ajatustenlukija, enkä kuule sinua. Se hiukan häiritsee", hän kertoi ja katsoi taas televisiota. Tämä taisi olla hänelle vaikeaa. Olin ainut, jota hän ei kuullut. Vedin kilpeni pois: Anteeksi. On varmaan outoa, kun ei kuule jotakuta. Laskin kilpeni takaisin, ja Edward naurahti.
"Et ole ainoa, jota en kuule. En ole koskaan kuullut Bellaa, hänelläkin on kilpi", hän selitti. Oliko muillakin kykyjä? Tämähän kävi kiinnostavaksi.
"Mitä kykyjä muilla on?" kysyin ja vilkaisin Alicea, Jasperia ja Emmettiä. Alice istui sohvalla ja piirsi jotain vihkoon ja Jasper tutki piirrosta. Emmett katseli ikkunasta ulos odottaen jotain.
"Alice näkee tulevaisuuteen, välähdyksiä asioista, jotka saattavat tapahtua. Jasper osaa manipuloida tunteita", Edward kertoi ja kääntyi Jasperia kohti, "esittelisitkö Mikelle kykysi?" Jasper näytti keskittyneeltä. Mitään ei tapahtunut.
"En usko, että se toimii kilpeni takia", sanoin epävarmana ja Jasperin leuka loksahti auki.
"Mutta se toimii läpi minun kilpeni", Bella sanoi ja näytti keskittyneeltä. Jasper yritti kai vieläkin muuttaa tunteitani.
"En saa sinua kilpeni sisälle", Bella ähkäisi ja avasi silmänsä. Emmettkin kiinnostui ja tuli istumaan viereeni. Mietin, miten he suhtautuisivat kykyyni - yleensä vampyyrit pelkäsivät minua, kun kuulivat, että voisin tuosta vain hajottaa heidät palasiksi.
"Millainen kilpi sinulla oikein on?" Edward kysyi kiinnostuneena. Huokaisin, syteen tai saveen:
"Minulla on kolme kilpeä. Kaksi niistä on ilmeisesti hyvinkin samanlaisia kuin Bellalla. Ensimmäinen suojaa muun muassa ajatuksiani, toista pystyn liikuttamaan muidenkin suojaksi henkisiltä hyökkäyksiltä, kolmas kilpi on fyysinen. Se suojaa minua vahingoittumasta ja voin vaikka nostaa jonkun sillä ilmaan. Sillä voin myös tehdä toisen liikuntakyvyttömäksi tai paiskata seinään."
Odotin kärsimättömästi, miten he suhtautuisivat. Emmett avasi suunsa ensimmäiseksi:
"Siistiä!" Naurahdin kevyesti ja hermostuneesti. Edward näytti vakavalta ja muut hämmästyneiltä.
"Ymmärräthän sinä, miten vaarallinen olet? Varsinkin, jos Volturit kuulevat sinusta", Edward sanoi. Hän varmaan oletti, että olen joku vampyyrien massamurhaaja.
"Totta kai minä tiedän! Luuletko, että toivoin tätä? En ole ikinä käyttänyt kykyäni satuttaakseni jotakuta", tiuskaisin hänelle, "se on lähinnä puolustautumiskeino."
Bella hymyili.
"On hienoa, että meillä on kunnon puolustus hyökkääjiä vastaan. Volturit eivät pidä Nessiestä", hän kertoi. Raotin Edwardille kilpeäni, en halunnut kuulostaa tyhmältä: Nessie? Edward hymyili ja selitti:
"Lempinimi Renesmeelle. Hänelläkin on muuten kyky - hän osaa lähettää ajatuksia toiselle. Sinun pitää kokeilla toimiiko se sinuun, Bellaan se toimii."
Nyökkäsin. Halusin muutenkin olla hetken rauhassa, joten pienempään taloon lähteminen kuulosti hyvältä ajatukselta.
"Ajattelin muutenkin lähteä huoneelleni", sanoin ja nousin seisomaan. Edward vilkaisi nopeasti Emmettiä ja tämäkin nousi.
"Tulen mukaan", hän sanoi ja virnisti. Tuhahdin, ei minua tarvinnut vahtia.
"En satuta Renesmeetä. Hän ei edes tuoksu ruoalta", tiuskaisin taas. Bella vilkaisi Edwardiin vaativasti ja Edward viittoi Emmettin istumaan. Hymyilin Bellalle kiitokseksi ja lähdin kohti toista taloa.
Pysähdyin talon ovelle, kun aloin miettiä, pitäisikö minun koputtaa oveen. Esme kertoi minulle eilen, että Ness- Renesmeellä on poikaystävä - hitto, että on tarttuva lempinimi. Ei olisi mukavaa yllättää heitä mistään 'puuhista', joten päätin koputtaa.
Sisältä ei kuulunut ääntäkään, joten koputin voimakkaammin.
"Sisään!" joku huusi ärtyneesti. Avasin oven pieneen olohuoneeseen. Renesmee tuli huoneeseen vaaleanpunaisessa, satiinisessa yöpuvussa. Hän haukotteli äänekkäästi.
"Noinko sitä vain häiritään toisten unta keskellä yötä?" Renesmee kysyi kuivasti.
"Unta?" kysyin silmät pyöreinä. Hän pyöräytti silmiään ja istui sohvalle, seurasin esimerkkiä ja menin hänen viereensä.
"Kukaan ei siis kertonut sinulle puolivampyyreistä?" Renesmee kysyi aivan kuin olisi selittänyt asian jo tuhansia kertoja. Pudistin päätäni.
"Minä nukun ja tarvitsen unta. Voin syödä ihmisten ruokaa, mutta veri on parempaa. Sydämeni lyö ja pystyn haavoittumaan. Pystyn myös olemaan huomaamaton auringossa. Muuten olen aivan kuin sinä", hän selitti. Nyökkäsin pienesti ja yritin sisäistää asiaa.
"Haluatko kysyä vielä jotain" Renesmee kysyi ja haukotteli jälleen. Sitten muistin Edwardin ehdotuksen:
"Haluaisin kokeilla, miten kykysi vaikuttaa minuun." Renesmee nyökkäsi ja samassa näin mitä kauneimman maiseman edessäni. Se oli selvästi merenranta jossain lämpimässä paikassa, aurinko paistoi ja meri vaahtosi. Sitten kuva katosi.
"Vau... Mikä tuo paikka oli?" kysyin yhä ihmeissäni. Renesmee alkoi piristyä kuvitellessaan paikkaa:
"Näin sen yhdessä Etelä-Amerikan matkailuesitteessä, se on Brasiliassa. Haluaisin niin käydä siellä joskus." Nyökkäsin haikeasti. Renesmee nousi seisomaan ja pudotti korvakorun. Olimme molemmat nostamassa sitä samaan aikaan ja kätemme koskettivat toisiaan hetken, mutta sekin riitti. Tunsin sähkön lävistävän käteni ja samalla koko kehoni, se tuntui aivan uskomattomalta.
Huomasin, että ovi oli avattu ja sen vieressä seisoi mies. Hän oli todella pitkä, ehkä 195 senttiä, ja kaapin kokoinen. Tuima ilme kasvoillaan hän vilkuili meitä molempia.
"Kuka hitto sinä olet?" hän kysyi hyökkäävästi. Renesmee näytti erittäin häpeävältä, kun hän katsoi tätä miestä.
"Mike. Entäs sinä?" kysyin yrittäen pitää ääneni kohteliaana. Se oli vaikeaa, kun toinen ei edes yritä olla kohtelias.
"Hänen poikaystävänsä", kaappi, jonka nyt ymmärsin olevan Jacob, vastasi kylmästi.
"Hei, Jake. Miten sujui? Mike, Jacob on muodonmuuttaja" Renesmee kertoi ja haukotteli jälleen. Nyökkäsin, tiesin, mitä muodonmuuttajat olivat.
Jacob selitti jotain tylsää La Pushin rajoilla riehuneesta vampyyristä. Kulutin aikaani laskemalla tapettien raitoja. 145 vaakaraitaa tässä huoneessa, mutta entäpäs toisessa? Pyöritin silmiäni, kuulostin jopa pääni sisällä sarkastiselta.
"Mutta kuka hitto tuo Mike on ja miksi hän on täällä keskellä yötä?" Jacob kysyi kylmästi ja osoitti selvästi sanansa minulle, vaikka katsoi Renesmeehen.
"Hän on uusi perheenjäsen, joka opettelee vegetaristiksi", Renesmee sanoi ja näytti siltä, kuin nukahtaisi kohta pystyyn.
"Hetkinen, et kai sinä ole se Mike, joka yritti aina iskeä Bellan?" Jacob kysyi närkästyneenä. Nyökkäsin nolosti. Olin kyllä päässyt asian yli, kun muutuin vampyyriksi.
"Luoja... Miksei Edward ole jo hakannut sinua tohjoksi?" hän kysyi kuivasti. Aloin vähitellen hiiltyä tähän tyyppiin.
"Koska hän ei kuule ajatuksiani enkä ajattele enää Bellasta sillä tavalla!" tiuskaisin. Renesmee lähti huoneelleen päin.
"Tuolla on huoneesi. Minä menen takaisin nukkumaan", hän sanoi ja sulki oven. Kyräilin vielä hetken Jacobia ennen kuin menin huoneeseeni. Taisin paiskata huoneeni oven turhan kovaa kiinni, koska kuulin Renesmeen huoneesta kirouksia kolahduksen jälkeen.
Aamulla, noin kuuden aikoihin juoksin takaisin päätalolle. Kaikki odottivat jo minua. Metsästysretkellä olleet olivat palanneet ja heidän silmänsä olivat sulan toffeenväriset.
Lähdin Carlislen kanssa ensimmäiselle 'oppitunnilleni'. Menimme metsään ja hän varmisti, ettei liian lähellä ollut ainuttakaan ihmistä. Luvan saatuani nuuhkaisin ilmaa. Haistoin karhun muutaman kilometrin päässä, se haisi jotenkin vastenmieliselle.
"Yäk! Tuollako minun pitäisi ravita itseni?" kysyin kauhuissani. Ihmiset tuoksuivat miljoonia kertoja paremmalle. Carlisle naurahti.
"Totut kyllä", hän sanoi.
Tulin tulokseen, etten saisi parempaakaan saalista, joten lähdin karhulle päin. Se ei edes huomannut minua ennen kuin seisoin sen edessä. Karhu murahti ja yritti hyökätä. Silloin iskin sitä niskaan. Kuului inhottava rusahdus, kun sen niskat murtuivat ja ruho läsähti maahan. Painoin haluttomasti hampaani sen kaulalle ja imin verta. Se maistui tavallaan samalta kuin ihmisveri. Voisi kai kuvailla, että ihmisveri on vampyyrille kuin sisäfileepihvi ihmiselle. Eläinten veri taas on kuin rähjäinen pala läskiä. Ainakin luulisin näin.
"Hyvinhän se sujui", Carlisle sanoi ja astui lähemmäs, en ollut huomannut häntä aikaisemmin. Nyökkäsin innottomasti ja pyyhin verivanan suupielestäni.
"Silmäsikin ovat melkein samanväriset kuin minulla. Vain hitusen punertavammat", hän jatkoi ja hymyili. Juoksin läheiselle joelle ja peilasin itseäni sen pinnasta. Silmäni tosiaan olivat hiukan toffeenväriset, pidin niistä nyt enemmän kuin koskaan.
Jacob PoV
Katselin talomme ikkunasta ulos, kun joku juoksi siitä ohi. Tunnistin vampyyrin oitis Mikeksi. Hänen silmänsä olivat toffeenväriset, suuri parannus niihin verenpunaisiin. Muistin taas yön ja sen, kun saavuin ja näin sen lieron iilimadon ja minun Nessieni kädet päällekkäin. Murahdin tahtomattanikin. Oli ehkä hiukan tekopyhää haukkua Mikeä iilimadoksi, koska en haukkunut enää esimerkiksi Edwardia, vaikka hänkin oli vampyyri... No omanipahan on pääni ja sen sisällä haukun ketä lystään!
Nessie tuli huoneeseen ja huokaisi.
"Mikäs nyt taas painaa mieltäsi?" hän kysyi sarkastisesti. En voinut haukkua hänelle Mikeä päin naamaa, koska sain jo aamulla valitukset pienestä tiuskaisusta iilimadon suuntaan. En ymmärtänyt, miten muut sietävät häntä. Hänhän on yhä se sama Mike, jota Bellakin inhosi. Mikä oli muuttunut?
Nessie lähti pois, kun en vastannut hänelle, mumisten jotain aamuäreydestä. Olin aivan varma, ettei siitä seurannut hyvää, kun se sääski asui täällä.
A/N: Kommentteja??
-
Ei! Ei tuota Mikea Nessien ja Jaken väliin! >:(
Mutta jokatapauksessa odotan jatkoa.
-
Ihanaa kun oli tullut jatkoa tähän. ♥
Tää fic saa mut jopa tykkäämään Mikestä jollakin oudolla tavalla. o;
Toivottavasti jatkoa tulee taas pian! ;)
-
Mä en oikein tiiä mitä mieltä mun pitäis tosta Mikestä olla... Kun siis otenkin ihan törkeen mielenkiintoista, mutta sielti en tykkää Mikestä ja äh : D
En osaa kommentoida mitään fiksua, joten jatkoa vaan :D
-
Mä suorastaan rakastan Mikea tässä ficissä, se on ihana! Jes, Mike ja Nessie tunsi molemmat sen yhteyden, ehkä niiden välille syntyy jotain säpinääki vielä ? (;
Tää oli mahtava luku ja oli kiva lukea Miken näkökulmasta elämää Culleneilla, pistä ihmeessä pian jatkoa ja lisää Miken näkökulmaa :-)
-
Oi, tykkään. :) Oon harvoin lukenu Mikestä kertovia Tvailait - ficcejä, mutta tämä toimi! Mike ei saa tunkia Nessykän ja Jaken väliin, ne kuuluu yhteen 4eva >: (
Jatkoa ~~
Garesu
-
Kiitos taas aivan mahtavista kommenteista!
Ragdoll: Hahaa! Olen onnistunut tehtävässäni! Tein Mikestä siedettävän tai jopa pidettävän. Eikös se ole jo saavutus? :D
katriqqq: En itsekään tiiä, mitä ajatella Mikestä... Se on outo hahmo ;D
Pulina: Edward PoV:ia on seuraavassa luvussa :)
enni: OMG!!! Joku tykkää Mikestä! Hyvä minä! Mut joo... Säpinää luvassa ;) JA tottakai lisää Miken näkökulmaa!
Rakastan kaikkia lukijoitani mut hitusen enemmän niitä, jotka jaksaa kommentoida...
Jatkoa kirjoittelen juuri puhtaaks,
kuriwe
-
Olen tätä miettinyt että kannattaako lukea ja päätin sitten lukaista... Mike ei kyllä kuulu lempihahmoihini... Mutta joskus ihan kiva ukko :D Sanotaan että hän on outo.. tai jännä vaikka ;D
Eka tuli heti että ei Mike saa mennä Bellan ja Eddien väliin!! :-\ Mutta sitten ku ekan luvun alussa iski semmonen, että eihän se oo Bellan ja Edin väliin menossa vaan Nessien ja Jaken... Heti tuli parempi olo ;D
Mutta ei Mike saa mennä niittenkään väliin! >:(
Mut, mut, jään seurailemaan :) Ja jos en kommentoikkaan, niin luen.. joskus vaan en keksi mitään sanottavaa :D
Jatkoa nopeasti!
kökkö kommenti tuli...
~raww!
-
Mielenkiintoinen idea tässä. Tykkäsin kyllä kovasti vaikken Mikestä sillai paljoa tiedäkkään. JATKOA :D
-
Olen pahoillani, mutta tämäfic (kuten kaikki muutkin keskeneräiset ficcini) Joutuu katkolle. Se kestää mahdollisesti ikuisuuden, koska en jaksa enää kirjottaa. Tuli paljon tärkeämpiä asioita elämääni. Poistan myös tämän tunnuksen koska se on tämän jälkeen aivan turha. Nähdään ehkä joskus,
KURIWE