Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Pimeyden voimat => Aiheen aloitti: jjemsie - 01.03.2010 10:20:56
-
// Alaotsikko: Hermione, angst, spurttiraapale
Title: Suojavärini - väritön
Author: jennimur
Rating: S
Genre: angst
Character: Hermione
Word Count: 200
A/N: Osallistuu Spurttiraale II -haasteeseen ja FF100 sanalla 020. Väritön.
Suojavärini - väritön
”Entä jos tänään pukeutuisin pinkkiin?”
Se oli hyvin tuulesta temmattu ajatus ja kaikenlisäksi mahdoton. Ei minulla ollut pinkkejä vaatteita. Ei mitään muutakaan kirkasta tai huomiota herättävää. Välillä inhosin sitä väritöntä ja kukkatapettimaista puolta itsessäni. Inhosin sitä, kun verhosin itseni harmaaseen ja mustaan, kaikkeen, mikä toisi hyvän suojavärin. Ettei kukaan vain kiinnittäisi liikaa huomiota minuun.
En ollut koskaan pitänyt huomion keskipisteenä olemisesta, mutta joskus sisäinen naiseni – kuten sitä kutsuin – halusi vetää huomiota itseensä ja käyttää avaria kaula-aukkoja, sekä kirkkaita värejä. Halusin, että minua katsottaisiin hieman ihaillen kuten vaikka... Ketä tahansa muuta.
Olihan minulla tietysti aina kausia tai hetkiä, jolloin uskalsin tehdä jotakin. Olin saanut osani ihailevista katseista neljännen luokan tanssiaisissa ja totta puhuen olin nauttinut siitä luvattoman paljon. Se oli saanut koko ulkonäköpakkomielteisen piilominäni aktivoitumaan. Siitä lähtien olin taistellut sen kanssa. Tiesin kyllä, etten voinut jatkaa niin, piiloutuen kaikilta ja kaikelta. Uskalsin puhua ja hoitaa Killan tehtäviä, ei epäilystäkään. En vain koskaan ole ollut millään tavalla varma ulkonäköni suhteen.
Minä tarvitsisin täydellisen muutoksen. Minun olisi pakko muuttua itse, perusluonteeltani ja yhtäkkiä tykätä shoppailusta ja neonväreistä. Mutta minä en ollut sellainen, en lähelläkään. Olin se lukutoukka ja kaikkitietävä Hermione Granger.
Tietenkään en uskaltanut tehdä mitään sellaista, suurta muutosta. Olin tuomittu olemaan väritön.
-
Tämähän oli aika sympaattinen. Paljon erilaisia ajatuksia, vähän tajunnanvirtamaista, vähän tilitystä. Samaistuin ficin Hermioneen voimakkaasti ja luulen, että moni muukin tyttö samaistuu, ulkonäköpaineet nyt vain ovat usein meissä aika syvällä.
Elämänmakuista tekstiä. Tämä olisi ehkä kaivannut vielä jonkin erilaisen käänteen tai jotain pirteämpää lopun surun vastapainoksi, nyt kokonaisuus jäi vähän tasapaksuksi - toisaalta se on myös tehokasta, koska tasapaksuksihan Hermionekin itsensä tuntee.
Kokonaisuutena siis mukava ja hyvin rakennettu tuplaraapale, josta sai ihan hauskasti kiinni Hermionen hahmosta. :) Kiitos tästä.