Finfanfun.fi

Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Toinen ulottuvuus => Aiheen aloitti: offcorse - 07.01.2010 20:59:50

Otsikko: Twilight: Sunspots -Osa 7-(19.01) ! | K-11 E/B + muut tavalliset
Kirjoitti: offcorse - 07.01.2010 20:59:50
- Kirjoittaja: offcorse, eli minä
- Beta: ei ole, koetan parhaani mukaan oikolukea itse
- Paritus: Bella/Edward ja muut tavalliset
- Ikäraja: K-11 (tällä hetkellä K-7, mutta varudun jatkoa varten...)
- Fandom: Twilight
- Tyylilaji: drama
- Vastuuvapaus: Hahmot kuuluvat Meyerille, minä vain leikin niillä.
- Summary: Kertoo ajasta, jolloin Bella oli vielä ihminen. Cullenin perheen arkea ja Bellan ja Edwardin suhteen kuvausta.
- A/N: Tämä on ensimmäinen fanfictionini, joten kaikki palaute on enemmän kuin tervetullutta. Kertokaa, kannattaako jatkaa, vai onko tämä pelkkää huonosti kirjoitettua massaa? Ja jos olen jollakin tavalla rikkonut sääntöjä, tai tehnyt jotakin aivan nurinkurisesti, kertokaa sekin! :D

Osa 1
BPoV

"Hei Edward, ethän loukkaannu jos ryöstän Bellan sinulta huomisillaksi?", Alice kysyi kun kävelimme koulun jälkeen autolle.
"Älä viitsi leikkiä kohteliasta, Alice. Tiedät yhtä hyvin kuin minäkin, ettei mikään uhkaukseni estäisi sinua. Ja tottakai teidän täytyy käydä ostamassa morsiusneidonpukunne", Edward vastasi, ja Alice hykerteli itsekseen. Olin hämilläni enkä tiennyt mitä ajatella.

 "Voi Bella miten rakastankaan tuota ryppyä, joka ilmestyy kun et tiedä ollako hämillään vai loukkaantunut", Edward naurahti ja antoi suukon otsalleni. "Et sinä ole sen ulkopuolisempi kuin kukaan muukaan. Huomasin Alicen ajattelevan sitä vasta äsken, ja oikeastaan edes Rosalie ja Emmet eivät vielä tiedä menevänsä ensi viikolla naimisiin."
" Luulin heidän jo olevan naimisissa!" huudahdin yllättyneenä, ja mietin samalla minkä vuoksi Rosalie toivoisi minua morsiusneidokseen. Alicen tietenkin ymmärsin, mutta uskoin Rosalien valinneen minut vain velvollisuudesta tai miellyttääkseen Edwardia.

"Tietenkin he ovat naimisissa! Oikeastaan nämä häät ovat jo kuudennet... Mutta häihin ei kyllästy koskaan", Alice selitti, "eikä meistä ole oikein viettää häitä vain kerran ikuisuudessa kun tavallisetkin ihmiset voivat mennä useamman kerran naimisiin lyhyen ihmiselämänsä aikana. Ja kuka nyt ei haluaisi häälahjoja aina silloin tällöin? Ellen tietäisi Jasperin tuntevan oloaan epämukavaksi juhlakaluna, menisin itsekin naimisiin useammin. Mutta oikeastaanhan järjestely onkin suurin osa iloa."

Jasper-parka, ymmärsin häntä hyvin. En itsekään liiemin arvostanut huomiota tai julkisia hellyydenosoituksia. Jasperin rakkaus Alicea kohtaan oli kuitenkin niin voimakas, että uskoin hänen suostuvan mihin tahansa tämän mieliksi.
"Älä näytä noin vakavalta Bella! Tämähän on hauskaa, ja sinä tulet näyttämään kerrassaan upealta. Eikö vain Edward?", Alice kohelsi innostuneena.
Edward tutkiskeli hetken Alicen mielessä näkyvää kuvaa ja nyökkäsi. "Bellahan näyttää aina upealta. Mutta kyllä, vaalea kerma ja lobelian sininen tosiaan pukevat sinua hyvin."

En koskaan ollut kuullut lobelian sinisestä, mutten epäillyt hetkeäkään etteikö Edward olisi. Hän tiesi niin paljon asioista, joiden olemassaolosta tavalliset ihmiset eivät olleet edes kuulleet. Oli sääli, että Cullenit joutuivat piilottelemaan kykyjään. Edward olisi voittanut pääpalkinnon mistä tahansa tietokilpailusta, eikä tietenkään ollut epäilystäkään, ettei kukaan Culleneista olisi hävinnyt missään urheilulajissa. Toisaalta mitä epäilyksiä se olisikaan herättänyt, jos vaikkapa Emmettin olisi päästänyt olympiastadionille moukarin kanssa?

"Loistavaa! Haen sinut huomenna koulun jälkeen. Mutta nyt minun täytyy mennä, on vielä niin paljon tehtävää. Täytyy ilmoittaa muille, suunnitella koristelu, vuokrata limusiini, etsiä Rosalien puku ullakolta, miettiä vieraslistaa..." Alice hymisi ja hyppelehti autolleen.

Kävelimme Edwardin Volvon luo molemmat omissa ajatuksissamme. Vasta kun olimme ajaneet jo hyvän matkaa koululta, rikoin hiljaisuuden. "Alice puhui vieraslistasta. Keitä hän sillä tarkoitti? Tarkoitan... tuleeko juhliin muitakin kuin perhe?"

Edward selvästi huomasi epäilyksen kuultavan äänestäni ja kääntyi hipaisemaan peukalollaan hiukset pois kasvoiltani. "Sinulla ei ole mitään pelättävää. Rosalie ja Emmett ovat viettäneet suurimuotoisia häitä jo tarpeekseen. En usko, että juhliin kutsutaan perheen ja pakollisten ihmistuttujen lisäksi  paria kymmentä vampyyrivierasta enempää. Tanyan perhe varmasti tulee, samoin kuin muutama muu vegetaristituttumme. Sitten tulee varmaan muutamia tuttuja Irlannista ja Ranskasta. Mutta he ovat kaikki ehdottomasti luotettavia eivätkä uhkaa sinua millään lailla."
Oikeastaan tiesinkin sen. Eihän Edward kaikessa ylisuojelevaisuudessaan olisi antanut edes kärpäsen laskeutua iholleni, ellei olisi ollut täysin varma tämän aikeista.

"Pystytkö muuten lukemaan eläinten ajatuksia?" kysyin.
Edwardia huvitti. "En, kultaseni. En voi nähdä muiden eläinten, kuin noiden löyhkäävien koira-ystäviesi pään sisälle." Hän tuntui arvaavan, mitä päässäni liikui, ja jatkoi: "Mutta tämä ei tietenkään tarkoita, etten voi lukea ajatuksiasi koska olisit eläin. Tai edes kovin eläimellinen."
"Enkö?", naurahdin ja karjaisin kokeeksi.
"Mikäli tarkoitit tuon kissapedon karjahdukseksi, epäonnistuit pahan kerran. Tuo kuulosti lähinnä hillerin sotahuudolta. Niin... ehkä sinussa sittenkin on jotain hillerimäistä. Annas kun katson. Pähkinäsilmät, nöpönenä, suuret hampaat, mieltymys syödä jätteitä, pitkä häntä.. ei tosiaan hullumpi hilleriksi!"

Koetin nauruni keskeltä yltää läpsäisemään häntä poskelle.
"Noh noh! Eikös poliisin tytär tiedä, kuinka käyttäytyä liikenteessä! Tuota minä kutsuisin ajoturvallisuuden vaarantamiseksi."
"Kukas tässä vaarantaa turvallisuuttamme? Molemmat kädet rattiin ja katse tiukasti tiehen, sanon minä!", nauroin.
"Mutta Bells... mistä lähtien olisin osannut pitää silmäni erossa sinusta?"
"Sinulla nyt onkin harvinaisen huono maku", tuhahdin, salaa kuitenkin tyytyväisenä ja imarreltuna.

Laitoin radion päälle ja istuimme hiljaa viimeisen kilometrin. Kun saavuimme kotiovelleni, Edward  antoi mielestäni aivan liian pikaisen suukon ja pyrähti avaamaan minulle autonoven.
"Menehän nyt hilleri. Charliella on sinulle tärkeää asiaa."

Annoin hänelle vielä yhden suukon, jota koetin parhaani mukaan pitkittää. Pian Edwardin raja kuitenkin tuli vastaan, ja hän vetäytyi kauemmas. Vilkutin ja  siinä samassa olin kompastua puutarhaletkuun. Siinä sitä taas oltiin, heti kun keskityin johonkin muuhun kuin jalkoihini, olin lentää rähmälleni. Näin Edwardin naurahtavan ja tiesin, että jos kuka tahansa muu kuin hän olisi nähnyt kompurointini, olisin muuttunut kirkkaan punaiseksi häpeästä.

Kävelin loppumatkan katse tiukasti jaloissani, ja avasin kotioven katsellen kaivaten Volvon etääntyviä takalamppuja. Ainut asia, joka sai minut luopumaan Edwardista edes hetkeksi, oli varmuus siitä, että hän viettäisi taas yönsä kuunnellen hengitystäni ja lupaus ikuisuudesta hänen rinnallaan.

Otsikko: Vs: Sunspots
Kirjoitti: E_Bella - 07.01.2010 21:22:26
hah hah! hilleri! hyvin keksitty!  ;D  pari virhettä taisin ehkä huomata.. enpä ole varma
tuleeko jatkoa?  odottelen innolla jos tulossa =)

~E_Bella~
Otsikko: Vs: Sunspots
Kirjoitti: offcorse - 07.01.2010 21:48:54
Jeee! Eka kommentti! Kiitos E_Bella :) Jatkoa tulee jos ajatus saa edes jonkinlaista kannatusta...

//Miten on mahdollista, että yli 40 lukee tämän, mutta vain yksi kommentoi? Oliko tämä tosiaan niin huono?  :-X

(Snapu muokkasi tuplapostauksen pois, Soo soo!)
Otsikko: Vs: Sunspots
Kirjoitti: mao-chan - 08.01.2010 20:41:29
Kuulosti kivalta. Ehdottomasti jatkoo, koska on mukavaa lukea välillä tällaista "tavallisempaa juttua" Bellan ja Edwardin suhteesta (unohtamatta muita Culleneita). Tykkäsin siis kovasti.
~Jatkoa odotellen...~
Otsikko: Vs: Sunspots
Kirjoitti: Jana - 09.01.2010 14:32:33
Tosi hyvä, ehdottomasti jatkat :D Ei nyt jaks antaa mtn rakentavaa...8P
Otsikko: Vs: Sunspots
Kirjoitti: NiNNNi - 09.01.2010 14:49:34
Mielestäni oli ihan kiinnostava. :) Jatkoa ihmeessä tulemaan. ;)
Sori, rakentavaa ei tänään synny. :D
Jatkooa nopsaa. ;D
Kiitos tästä ♥
Otsikko: Vs: Sunspots
Kirjoitti: anskuu - 09.01.2010 15:00:02
Ihan mielenkiintoinen   :D En ole ainakaan mielestäni törmännyt samanlaiseen...
Otsikko: Vs: Sunspots
Kirjoitti: offcorse - 09.01.2010 15:16:38
Kiitos kaikille :) Jatkoa tulee viimeistään huomenna, oletettavasti jo tänään.
Otsikko: Vs: Sunspots
Kirjoitti: offcorse - 09.01.2010 16:30:32
Tani: Oho! Tottakai se on Emmett... hups..
Otsikko: Vs: Sunspots
Kirjoitti: offcorse - 09.01.2010 18:03:13
Vaikkei tästä ilmeisesti kovin moni pidäkään, niin jatkoa tulee...

BPoV
Osa 2.

"Alice, onko sinun pakko? Kaikki tuijottavat!" sähähdin, kun Alice ihasteli minua suureen ääneen.
En ymmärtänyt, miksi hän edes halusi minun sovittavan mekkoa. Tietenkin se istui minulle täydellisesti, ja tietenkin valitsisimme juuri sen mekon. Selvännäkijän kanssa shoppailu sopi minulle kuitenkin hyvin. En pitänyt kaupoissa kiertelemisestä enkä loputtomasta sovittamisesta. Alice kuitenkin tiesi tarkkaan mitä tarvitsimme ja mistä löytää se. Kun hän käski minun sovittaa mekkoa, hänen ainoa pyrkimyksensä oli varmasti vain herättää kummastusta ja ihastusta muissa kaupan asiakkaissa.

"Mutta sinähän olet upea! Ellei morsiamena oli Rosalie, en antaisi sinun pitää tuota mekkoa. Sinähän jättäisit varjoosi kenet tahansa muun... mutta Rosaliehan nyt onkin Rosalie." Alice jatkoi kiusaantumisestani piittaamatta. Tiesin Alicen liioittelevan, mutta mekko oli kyllä kieltämättä kauneimpia koskaan näkemiäni. Se oli yksinkertainen ja raikas. Kangas oli vaaleaa ja ilmavaa, ja vyötäröni kapeinta kohtaa kiersi samanlainen leveä syvänsininen kangaskaistale kuin helmaa, joka leveni alaspäin ja loppui polvieni korkeudelle. Alicella oli samasta mekosta sammalenvihreä versio, joka sai hänet näyttämään keijun ja menninkäisen sekoitukselta. Kun olimme ostaneet vielä asuun sopivat kengät ja uuden hunnun Rosalielle, lähdimme Culleneille.
  
Ovella odottivat jo Esme ja Emmett, joka oli vähällä murskata minut halauksellaan.
"Varoisit vähän Emmett!" Alice nauroi. "Et kai halua sabotoida työtäni? Puku istuu Bellalle nyt täydellisesti, muttei varmasti istu enää sen jälkeen kun litistät hänet puoleen normaalista koostaan."
"Niin muuten tytöt, näyttäkäähän mekot!" Esme pyysi, ja Alice kaivoi ne suuresta paperikassista.

"Ei hullumpaa.. vaikka minua ei olisi haitannut hieman lyhyemmät helmat ja avoimemmat kaula-aukot" Emmett virnisti.
Saatuaan osakseen kolme mulkaisua hän jatkoi: "Okei, okei. Kirkkoon peittävää, selvä se. Mutta jatkoilla saatte sitten kyllä olla bikineissä." Samassa hän säntäsi karkuun, muttei voinut hillitä itseään, ja pysähtyi vielä iskemään silmää.
"Eikö hän ole uskomaton?" Alice nauroi. "Umpirakastunut ja kuudetta kertaa häitä viettävä mies. Ja silti hän käyttäytyy edelleen kuin teinipoika!"

Sisällä löysin Edwardin pianon äärestä. Hän säpsähti, kun hipaisin hänen olkapäätään, mutta jatkoi kappaleen loppuun asti.
"Oliko hauskaa Alicen kanssa?" hän kysyi ja nosti minut syliinsä.
"Mmmm.." mumisin ja tuijotin hänen silmiään. Ne olivat kirkkaammat ja hehkuvammat kuin päivällä. "Kävitkö metsästämässä?"
"Söin välipalaksi muutaman hirven. Ajattelin käyttää hyväkseni sitä, ettet ollut paikalla."
"On sinullakin välipalat! Normaalit ihmiset syövät voileivän, ja sinä syöt muutaman hirven." nauroin.

 "Milloin otat minut mukaasi? Tahdon nähdä kunnon vanhan ajan gladiaattoritaistelun."
Edward huokaisi. Tästä oli puhuttu aiemminkin, eikä hän koskaan ollut myöntynyt.
"Lupaisin pysytellä kaukana. Ja Alice voisi vaikka tulla mukaan vahtimaan, ettei minulle satu mitään", koetin vielä vakuuttaa.
"Ei, ei ja ei. Etkä sinä edes ehtisi nähdä mitään. Ja vaikka ehtisitkin, et pitäisi siitä."
Lopetimme keskustelun ja suutelimme. Hän oli niin lähellä minua, huulemme olivat kuin tehdyt toisilleen, hän kietoi kätensä tiukemmin ympärilleni, hän ja minä...

"Voi miten söpöä!" kuului samassa ääni takanamme. Hätkähdimme erilleen toisistamme, ja kun käännyin ympäri, näin Emmettin hymyilemässä enkelimäisesti.
"Äläs nyt pikkuveli-kulta!" hän naurahti kun Edward hyppäsi ylös ja aloitti takaa-ajon.
He juoksivat ja pyörivät niin nopeasti, etten nähnyt kuin vilauksia sieltä täältä. Kun kuulin heidän hyppäävän ikkunasta ulos ja arvasin heidän viipyvän vielä hyvän tovin, lähdin etsimään järkevämpää seuraa.


Olohuoneesta löysin Jasperin ja Alicen kumartuneena keitto-oppaan ylle.
"Hei Bella. Ihmismäisen makuaistin omaavana voitkin varmaan kertoa mielipiteesi tarjoomuksista",  Jasper sanoi ja ojenis minulle listan, johon oli ilmeisesti kirjoitettu ehdotuksia juhla-ménuta varten.
Graavisuolattua lohta, broiler-pastasalaattia, tilliperunoita, rapumoussea, peurapaistia, lihahyytelöä, valkosuklaaleivonnaisia, luumurahkaa, vadelma-marenkikakku...

"Kuulostaa herkulliselta", sanoin "mutta eikö ruokaa ole hieman liikaa? Tai siis... kun tehän ette syö, ja ihmisvieraita ei Edwardin mukaan tule kovin montaa."
"Niin, mutta meidän täytyy varata ruokaa niin paljon, että sitä riittäisi kaikille. Sehän olisi epäilyttävää, jos sadalle vieraalle olisi varattu vain kolmekymmentä annosta." Alice kertoi "Mutta mitä ajattelet muuten? Ovatko ruokalajit mielestäsi syötäviä?"
"Lihahyytelöä lukuunottamatta kaikki kuulostaa herkulliselta", naurahdin.
"Niin..." Alice mietti hetken "mutta sitä on niin mukava valmistaa! On niin rattoisaa katsella kiehuvaa sianpäätä ja sorkkia."
"Hyi Alice!" kiljahdin. En ollut koskaan ajatellut miten lihahyytelö valmistetaan.

"Mikäs nyt on hyi?" kysyi Edwardin ääni takanani. He olivat siis palanneet.
"Bella vain pohtii lihahyytelön valmistamista." Jasper vastasi puolestani.
"Nam lihahyytelöä! Kunnon verinen sianpää ja rutisevat rustot... Mikäs sen parempaa?" Emmett sanoi, ja jatkoi nauraen "Voit muuten Bella olla ylpeä poikaystävästäsi, sain tuntea hänen vihansa nahoissani."
"Ja kunnolla saitkin!" Edward virnisti

"Miksi te pojat taas olette tapelleet?" kysyi Carlisle, joka oli huomaamattani ilmestynyt ovensuuhun.
"Ei me mitään kummempaa... kunhan pidettiin kuntoa ja taistelutahtoa yllä." Edward vastasi ja koetti pudistella pahimpia multia pois vaatteistaan. "Ja se oli ihan Emmettin syy."
"Mutta kun sinä ja Bella olitte niin suloisia! Ihan liikuttaa nähdä noin..."
"Eikö se äskeinen vielä riittänyt, vai otetaanko uudestaan?" Edward keskeytti.
"Pojat, pojat!" Carlisle myhäili "Ja mitä sinuun ja Rosaliehen tulee, Emmett... olitte tekin melko "suloisia" alku aikoina."
Jasper nauroi. "Ja eilenkin..."
"Ei, pliis Jasper! Kyllä sitä veljelleen sen verran lojaali pitää olla. Älä viitsi kertoa." Emmett huudahti.

Edward purskahtiti nauruun lukiessaan Jasperin ajatukset. "Ei kai sentään. Emmett, raavas mies ei kutsu vaimoaan pupuliksi!"
"Se oli ihan vahinko!"
Ja taas, ennen kuin ehdin edes räpäyttää silmiäni, Edward ja Emmett säntäsivät toistensa kimppuun ja painelivat rappusia alas.
Alice huokaisi ja pudisti päätään.  "Kasvaisivat aikuisiksi."
"Me kuulimme tuon!" kuului ääni alakerrasta.
Otsikko: Vs: Sunspots
Kirjoitti: NiNNNi - 09.01.2010 20:26:50
Mun mielstä tää ainakin oli kiva ja mukava. Hiukan sain nauraakin. :D
Ja kiva kun jatkoo tuli näin nopsaakin. ;) Sori, rakentavaa ei tänään tuu. ;D
Joten, jatkoa!! :)
Otsikko: Vs: Sunspots
Kirjoitti: Hayles - 10.01.2010 00:23:49
Team Emmett<3

Mua hymyilytti jatkuvasti, kun luin tätä! Tykkään tästä ihan hirveästi ja toivon jatkoa!!! (Pahoittelut, etten kerennyt kommentoida ekaa osaa...) Mutta lupaan seurata & kommentoida jatkossa aktiivisesti!
Ja toiset pahoittelut sekavasta kommentistani... olen hieman väsynyt...

Love, Hayles
Otsikko: Vs: Sunspots
Kirjoitti: mao-chan - 10.01.2010 09:27:54
Hauska luku! Pidin paljon ja nauroin Emmettille.
~Jatkoo toivoisin ja seuraan tätä jatkossakin~
Otsikko: Vs: Sunspots
Kirjoitti: offcorse - 10.01.2010 20:35:38
Kiitos kaikille  :)
Jatkoa tulee niin pian kuin koeviikoltani ehdin... (eli huomenna tai ylihuomenna) nyt on pakko keskittyä biologiaan, vaikka satumaailmaan uppoaminen olisikin paljon hauskempaa  :-\
Otsikko: Vs: Sunspots
Kirjoitti: offcorse - 11.01.2010 20:07:53
Kommentteja? Jatkoa lupaan keskiviikkoon mennessä, mutta olis kiva saada palautetta? Nyt on mahdollisuus siis vaikuttaa tarinan kulkuun.. onko jotain mikä arsyttäisi? jotain mitä toivoisit lisää?
Otsikko: Vs: Sunspots
Kirjoitti: offcorse - 11.01.2010 23:49:15
A/N:Jos ihmettelette, miten tästä tuli tämmöinen, niin samaa mäkin ihmettelen. Mun piti kirjottaa pitkä, jännitystä ja huumoria sisältävä luku, jossa kertoja vaihtelee tiuhaan. Sen sijaan tästä tuliki tämmönen herkistely, enkä päässyt tapahtumissa ajallisesti eteenpäin kuin murto-osan suunnitelmastani.

Mutta minkäs mä sille mahdan jos Alice ja Jasper rakastaa toisiaan? Henkilöhahmot vei ja parhaani mukaan koetin seurata perässä.




APov
Osa 3

Oli kaunis aamu ja edessä olisi ihana päivä. Voiko ihminen.. tai siis vampyyri enempää toivoakaan? Aurinko vilahti välillä kerman vaalean pilvikerroksen takaa saaden metsän sädehtimään, ja aamukasteen virvoittamat kukat oikoivat terälehtiään. Istuin Jasperin kanssa seudun korkeimman puun latvassa ihailemassa aamua. Olimme istuneet siinä koko yön vain kuunnellen toistemme äänettömyyttä. Ei yhden yhtä sydämen lyöntiä tai henkäystä. Se oli meidän tapamme rauhoittua ja pysähtyä. Emme voineet nukkua, mutta saatoimme maata paikoillaan tunteja ja kuvitella, että aika oli pysähtynyt. Vain yö, ikuisuus ja me kaksi. Jossain kaukana soi kirkonkello ja värähdimme molemmat. Kumpikaan meistä ei halunnut rikkoa hiljaisuutta, mutta elämä odotti. Aika jatkoi taas kulkemista ja vedin ensimmäistä kertaa henkeä moneen tuntiin. Olisi pienen kilpailun aika.

"Jasper", kuiskasin ja hyppäsin äänettömästi yhden oksan alemmas. Hän seurasi perässä ja kohotti kulmakarvojaan. "Minä rakastan sinua."
"Mmm... samoin", hän hengähti ja hypähti vuorostaan oksan alemmas. "Enemmän kuin mitään."
"Minä rakastan sinua enemmän", sanoin ja hyppäsin roikkumaan käsilläni muutaman metrin päässä olevaan joustavaan oksaan.
"Se on mahdotonta." Jasper katsoi syvälle silmiini, ja yhtäkkiä ponnisti voimakkaasti ja hyppäsi pää edellä alas. Sekunnin murto-osaa myöhemmin sukelsin perään. Ilmassa katseemme kohtasivat, pujottelin oksien läpi ja muutaman sekunnin kuluttua varpaani kosketti tomuista maata.

"Minä voitin!", Jasper nauroi ja nosti minut reppuselkäänsä.
"Niin voitit, mutta myönnä, että se oli tiukka ottelu! Ja on väärin käyttää hyväkseen herkkää hetkeäni." Koetin mutristaa alahuultani aidon näköisesti, mutta purskahdin pian nauruun.
"Ja mitä vielä? Minun hämäämistäni sinäkin ajattelit kun aloitit. Luulit, etten muistaisi."
"Ehkäpä hyvinkin", sanoin ja hyppäsin Jasperin olkapäille ja siitä voltin kautta maahan. "Mutta minä ihan oikeasti rakastan sinua." Lähdin juoksemaan.
"Ja minä ihan oikeasti rakastan sinua enemmän!" Jasper kuiskasi ohittaessaan minut.
Keskitin ajatukseni jalkoihinin ja sain kuin sainkin ohitettua Jasperin. "Etpäs!" hihkaisin.
"Kyllä!", "Et voi", "Kyllä voin", "Et millään!" Jatkoimme kunnes saavuimme kotiin. Miten rakastinkaan Jasperia. Onnea hohkaen hyppelin sisälle taloon. Tänään Rose ja Emmett lupautuisivat toisilleen taas ikuisuudeksi. He olivat kuin mittatilaustyönä toisilleen tehdyt. Kuka tahansa muu olisi ollut kateellinen noin puhtaasta rakkaudesta, mutta minä en.  Miten voisinkaan, kun minulla oli rinnallani koko maailmankaikkeuden ja ikuisuuden upein olento?



Eli jatkoa on kuin onkin jo mielessäni muutamankin luvun verran, pitää vaan saada se paperille. Toivon mukaan seuraavalla kerralla itsepäiset henkilöhahmot ei päätä mun puolestani mitä kirjoittaa...
:)
Otsikko: Vs: Sunspots !OSA 3!
Kirjoitti: E_Bella - 12.01.2010 08:00:40
tämä luku oli hauska! :D Emmett rulez...   Rosalie=pupuli    xD
jatkoa odottelen...  ;)   takentava valu viemäriin...  ::)

*3.luku*

tää oli ihana! et voi, kylläpäs, et millään... =D jatkoa vain! <3  ^^

~E_Bella~

ps: huumoria vain lisää! xD   ::) :D ;D
Otsikko: Vs: Sunspots !OSA 3!
Kirjoitti: Hayles - 12.01.2010 14:45:11
Jasper<3 Alice

Mä tykkään tämmöisistä söpöily luvuista  :)

Jatkoa!!

Mitä on rakentava?

Love, Hayles
Otsikko: Vs: Sunspots !OSA 3!
Kirjoitti: offcorse - 12.01.2010 18:08:22
E_Bella ja Hayles: Kiitos kovasti! :) Jasper ja Alice on aina ollu mun suosikkiparini, ja Alicen näkökulmasta on mukava kirjoittaa.

Nyt jatko riippuu ihan siitä, kuinka tehokkaita nää särkylääkkeet on :S Jos saan migreenin huijattua pois pariksi tunniksi, voisin vaikka kirjoittaakin...
Otsikko: Vs: Sunspots !OSA 3!
Kirjoitti: minnamoi - 12.01.2010 20:46:48
Ihana ficci! <3 emmett is mai mään!♥ :D

en huomannu muit virheitä ku et tos kolmannes luvussa oli välil ylimääräsii lainausmerkkejä :o 

jatkoa! (=

minnamoi♥
Otsikko: Vs: Sunspots !OSA 3!
Kirjoitti: offcorse - 13.01.2010 16:42:22
minnamoi: Kiitos : )
Ylimääräsiä lainausmerkkejä? Missä? Mun silmäni ei löydä... :P
Jatkoa tulee varmaan jo tänään...Pitää vaan hetki fiilistellä ensin, aion nimitääin kirjottaa ekaa kertaa Emmettin näkökulmasta.. katotaan nyt mitä siitäkin tulee :D
Otsikko: Vs: Sunspots !OSA 3!
Kirjoitti: mariamo - 13.01.2010 17:07:06
Hahaha, en toki nauranut 2.luvussa ;D
Pupuli :D
Alice jA Jasper aaww<3
En saa mitään järkevämpää sanottu :(

- loveya, maria
Otsikko: Vs: Sunspots !OSA 3!
Kirjoitti: E_Bella - 13.01.2010 17:44:03
minnamoi: Kiitos : )
Ylimääräsiä lainausmerkkejä? Missä? Mun silmäni ei löydä... :P
hmm... etsinpä ne tuolta sulle.. ei kyllä tainnut olla kuin yksi, mutta mun silmät voi valehdella...  :-\
Lainaus
joustavaan oksaan."

tuossa oli yksi, muita en sitten löytänytkään...  ;)
laita vain jatkoa nopsaa!   ::)

~E_Bella~
Otsikko: Vs: Sunspots !OSA 3!
Kirjoitti: offcorse - 13.01.2010 18:11:06
mariamo: Kiitos : ) Aina ei edes tarvitse sanoa mitään järkevää, mua ainakin ilahduttaa jos edes tiedän jonkun lukeneen ja pitäneen : )

E_Bella: Kiitti, poistinkin sen ja nyt voidaan sit leikkiä, ettei sitä koskaan ollutkaan : D
Jatkoa alan kirjoittamaan nyt... eli viimeistään kahden tunnin päästä pitäisi olla ainakin vähän jatkoa. Katsotaan nyt ovatko Rose ja Emmett yhteistyöhaluisia...
Huh, mitähän tästä tulee, kun Emmett saa suunvuoron? : D
Otsikko: Vs: Sunspots !OSA 3!
Kirjoitti: Cindy - 13.01.2010 19:35:01
En sitten todellakaan revennyt, en kertaakaan. Oon surkee valehtelija.
Nomutkuitenkin, ihanaa tekstiä! Team Emmett <3

Alicen ja Jasperin part oli jotain niin söpöä  :D Hei, jatkoja nopeasti jookos, ei malta odottaa ((:
Otsikko: Vs: Sunspots !OSA 3!
Kirjoitti: offcorse - 13.01.2010 19:48:14
A/N:  Tässä tulee nyt lyhyt ja tylsä "väliluku" joka tarinan kannalta oli vain aivan välttämätön. Rose ei lukeudu lempihahmoihini, ja se ehkä näkyy kerronnassakin... En vain pääse hänen ajatusmaailmaansa. Rosalie on monessa suhteessa liian samanlainen kuin minä.

Lupaan jatkosta siis mielenkiintoisempaa. : )


RPov
Osa 4

Kaikki muut paitsi Emmett ja minä olivat poissa, ja kotona oli äänetöntä. Tai ainakin niin hiljaista  kuin on mahdollista mikäli Emmett on lähettyvillä. Välillä alakerrasta kuului hekottelua, kun hän nauroi typerille sarjakuvakirjoilleen. Joissain asioissa Emmett vain oli niin alkeellinen, esimerkiksi kirjamakunsa suhteen. Muutenkin Emmett oli tyypillinen miessukupuolen edustaja. Harva esimerkiksi tiesi, että oikeastaan se oli hän joka halusi mennä taas kerran naimisiin. Minullahan oli jo hänet, mitä muuta kaipaisin? Emmett kuitenkin halusi osoittaa kaikille, että olin hänen, ja rehvastella saaneensa niin upean vaimon. Kuten sanoin, hän oli tyypillinen mies.

Kuulin Alicen ja Jasperin nauravan pihalla, ja pian Alice säntäsikin rappuja ylös.
"Rosalie! Rose! Tänään on suuri päivä!" hän huhuili innoissaan. Tiesin Alicen odottavan häitä yhtä suurella innolla kuin minun. "Hopihopi! Täälläkö sinä vielä lojut? Häihin on enää viisi tuntia, on aika mennä valmistautumaan!" Alice kiskoi minut kädestä huoneeseensa, ja istutti minut suuren pukeutumispöydän eteen.

"Jasper! Vahdi Emmettiä sillä aikaa, kun saan Rosen valmiiksi. En halua hänen karkaavan taas jonnekin ja palaavan viimehetkellä suttuisena", hän huusi alakertaan, jossa pojat jo aloittivat autopeliään. Naurahdimme molemmat, kun muistimme miten viimeksi oli käynyt. Emmettille oli tullut hieman nälkä, ja hän oli päättänyt lähteä etsimään hiukopalaa ilmoittamatta tietenkään kenellekään. Kukaan ei edes huommannut hänen puuttumistaan ennen kuin olimme lähdössä kirkkoon. Jossain vaiheessa herra oli kuitenkin muistanut, että oli menossa naimisiin, ja saapui viimehetkellä kirkkoon kauluspaita väärinpäin, kravatti solmimattomana ja hiukset sammaleessa.

"Älä huoli", Alice nauroi. "Kyllä hän tälläkertaa käyttäytyy kunnolla."
"Niin, viimeksi teit hänelle erittäin selväksi, että jos tämä vielä toistuu, puhkot hänen nalleltaan silmät. Ei hän riskeeraisi Potun henkeä edes ruuan vuoksi." minäkin naurahdin. Oli liikuttavaa, miten Emmettin kaltainen raavas mies oli kiintynyt nalleensa Pottuun. Se oli hänen heikko kohtansa ja perheemme yleinen naurunaihe.

"Älähän nyt liiku, muuten voin vaikka pistää sinua!" Alice tiuskaisi ja keskittyi asettelemaan vaaleita ruusuja hiuksiini. Hänen kielensä pilkotti huulten välistä, kuten aina kun hän keskittyi ankarasti johonkin.
"Vau Rose, olet upea! Vaikka kyllähän sinä sen tiedätkin."
Kun hän oli saanut kampaukseni valmiiksi, Alice työnsi minut takaisin huoneeseeni ja käski pukea hääpuvun.
"Pysyt sitten siellä kunnes olen hoidellut Emmettin. En halua, että hän pilaa kampauksesi. Te kaksi kun ette voi pitää hetkeäkään näppejänne erossa toisistanne."
"Alice, tuo ei ole totta!"
"Onhan. Olette aivan mahdottomia. Mutta oli miten oli, sulhanen ei saa nähdä pukua!"

"Mutta onhan Em nähnyt sen jo viime häissä", yritin, sillä ehkä Alicen puheissa olikin perää. Ehkä emme tosiaankaan voineet olla erossa toisistamme, kaipasin jo nyt Emmettin kosketusta.
"Luuletko, että annan sisareni juhlia häitä kahdesti samassa puvussa?"
"Mutta Alice, minä pidin siitä mekosta!"
"Sama mekko se yhä on, muutin vain hieman kaulusta ja lisäsin muutamia yksityiskohtia. Nyt se on uusimman muodin mukainen." Alice myhäili selvästi tyytyväisenä työhönsä ja asetteli vielä muutaman hiuskiehkuran paikoilleen.

En voinut olla hymyilemättä, kun hän touhuissaan hyppeli siistimään perheen miehiä. Häntä kultaisempaa pikkusiskoa tuskin voikaan olla olemassa. Alice oli lämminsydäminen ja huolehti aina muista. Itse en pystynyt suhtautumaan elämään yhtä positiivisesti.
Otsikko: Vs: Sunspots !OSA 3!
Kirjoitti: mariamo - 13.01.2010 19:57:27
Ihana väliluku :)
Virheitä en löytänyt enkä kylläkään etsinyt :D
Jatkoa odotan :)

- loveya, maria
Otsikko: Vs: Sunspots !OSA 3!
Kirjoitti: NiNNNi - 13.01.2010 22:18:15
Juuh, mukava väliluku. :)
Ja kiva että oli Rosalien kuvakulmasta. :D
Oli mielestäni ainakin onnistunu ihan hyvi. ;) Ja en itsekkäänhuomannut virheitä. (Pakko itsekkin myöntää etten etsinyt edes. ;D )
Toivoisin piakoin jatkoa :D

NiNNNi
Otsikko: Vs: Sunspots -Osa 4-(13.01)
Kirjoitti: offcorse - 14.01.2010 00:00:36
mariamo ja NiNNNi: Kiitos ja kumarrus! : D
Rosalie on vaikea henkilöhahmo... Oikeissa kirjoissa se on kuvattu tosi kylmäksi ja yksipuoliseksi, ja sitten kun se kertoo menneisyydestään niin se on hiukkasen inhimillisempi. Sitten Aamunkoissa kun se suojelee Nessietä, se muuttuukin lämpimämmäks, mut siitä ei edelleenkään kerrota paljoa.
Ja sit jos siitä lukee tarinoita täällä, niin se on joko karmee biatch, tai tavallinen tallaaja.
Musta se ei oo kumpaakaan. Se on ihan rakastettava, mut sillä vaan on niin suunnaton arpi jossain syvällä sisimmässä, että se muuttaa kaiken.. Koetan alitajuntaisesti työstää, et millanen se oikeesti on, ja sitten kirjotan piiiitkän luvun sen näkökulmasta ja siitä tulee paljon parempi : )
Mut kuten sanoin, se on kiinnostava hahmo, mut liian samanlainen kun mä, jotta pystysin anakysoimaan sitä kunnolla.

Hahhahhaa.. kirjotin vitosluvun just valmiiks : ) Nyt muokkailen vähän, ja sit huomenna kun täällä taas on joku, joka voi vaikka lukeakin, niin julkasen sen. Mut siitä tuli omalla tavallaan söpö :')
Otsikko: Vs: Sunspots -Osa 4-(13.01)
Kirjoitti: minnamoi - 14.01.2010 16:11:31
oi! kivaa uus luku! ;) mä tykkään ku välil on tälläsii välilukuja! ja must toi rosaliePOV onnistu hyvin! :)
virheitä en huomannut, enkä myöskään ettiny... teksti oli sujuvaa ja helppolukusta!

ihana toi emmettin nallejuttu! ♥

jatkoa (taas) odotellen, minnamoi♥
Otsikko: Vs: Sunspots -Osa 4-(13.01)
Kirjoitti: Hayles - 14.01.2010 16:21:27
Lainaus
"Älä huoli", Alice nauroi. "Kyllä hän tälläkertaa käyttäytyy kunnolla."
"Niin, viimeksi teit hänelle erittäin selväksi, että jos tämä vielä toistuu, puhkot hänen nalleltaan silmät. Ei hän riskeeraisi Potun henkeä edes ruuan vuoksi." minäkin naurahdin. Oli liikuttavaa, miten Emmettin kaltainen raavas mies oli kiintynyt nalleensa Pottuun. Se oli hänen heikko kohtansa ja perheemme yleinen naurunaihe.

Pottu :D En revennyt,en...

Rosalie ei todellakaan ole suosikkihahmoni, mutta kai sitä nyt voi joskus hetken kestää. Ja kunhan on tarpeeksi Emmettiä, niin kaikki hoituu!  ;) Mutta siis muuten tää oli aivan mahtava, nauran varmaan koko loppuelämäni tuolle Potulle ;D Eikä ollut kirjoitusvirheitä, mitä minä nyt niitä yritin bongailla.

Tää on aivan paras<3<3<3

Olipas rakentavaa ::)

Love, Hayles
Otsikko: Vs: Sunspots -Osa 4-(13.01)
Kirjoitti: Cindy - 14.01.2010 17:06:19
Oi, söpöä :) Mukava luku oli, Rosaliesta tulee koko ajan esiin uusia puolia. Virheitä ei löytynyt, paitsi jossain taisi olla välilyönti liikaa, mut varmasti ei voi sanoa ;)

Aika jännä Em - Pottu välinen suhde. En nauranu ollenkaan :D

No mutta, jatkoja vaan (:
Otsikko: Vs: Sunspots -Osa 4-(13.01)
Kirjoitti: offcorse - 14.01.2010 18:25:22
minnamoi, Hayles ja Cindy: Tack så mycket! En tiedä mistä alitajunnasta toi Pottu pompahti, mutta toisaalta Emmettille voi kuvitella nallen kainaloon...   : D Toisin kuin esim. Jasperille tai Edardille. Emmett vaan on jotenkin... njaa se on Emmett...

Seuraava luku on jo tarkistamista vaille valmis. Tällä kertaa vuorossa EsmePoV:ia. Emmettin vuoro onkin sitten jo seuraavassa luvussa... Aion kertoa jokaisen näkökulmasta, niin opin mikä mun kirjotustyyliin sopii parhaiten. Eli jos jollakulla on jotaan kommentoitavaa sen suhteen, et kenen näkökulmasta osaan/en osaa kirjoittaa, niin kertokaa ihmeessä! : )
Otsikko: Vs: Sunspots -Osa 5-(16.01)
Kirjoitti: offcorse - 16.01.2010 15:58:09
A/N: Tässä tämä nyt olisi.. tarkistin moneen kertaan, enkä usko kirjoitus virheitä löytyvän : ) Sanokaa kuitenkin, jos löydätte. Täydellisyyteen on niin pitkä matka, että apu kelpaa aina!  : )

Tässä siis niimeinkin ne häät, Esmen näkökulmasta. Tajusin juuri, että tätä ficciähän voi jatkaa niin pitkään, kunnes kyllästyn. Ja nyt ainakin motivaatiota riittää! : P

Olkaa hyvä!


EsmePov
Osa 5.

Kirkonkellot kumisivat ja helisivät ylhäällä tornissa. Viimeisellä kumahduksella kirkon perällä olevat suuret ovet aukesivat ja ympäriltäni alkoi kuulua kohinaa, kun vaatteet hankautuivat toisiaan vasten kaikkien kääntyessä katsomaan tulijoita. Huokaukset ja ihastelut kaikuivat salissa, kun Rosalie astui näkyviin Carlislen saattelemana. Hän oli kaunein kenenkään koskaan näkemä morsian, eikä tämä ollut vain ylpeän ja liikuttuneen äidin mielipide. Rosalie säteili varsin tietoisena saamastaan ihailusta, muttei vilkaissutkaan sivuilleen. Tyhmempikin tajusi, ettei hän nähnyt ketään muuta kuin alttarilla odottavan Emmettin. Emmettinkin silmät olivat nauliutuneet Rosaliehen, eikä hän huomannut edes bestmaneinaan toimivien Jasperin ja Edwardin ilveilyjä. Saavuttuaan alttarille, Carlisle kumarsi ja laski Rosalien käden Emmettin valtavaan kouraan, joka poikkeuksellisesti oli puhdas. Pitäisikin muistaa kiittää Alicea siitä, että hän oli pakottanut Emmettin puhdistamaan kynnenalusensa.

Carlisle palasi istumaan vierelleni ja otti minua kädestä.
"Rakas, voiko kauniimpaa näkyä olla?" kysyin. Kirkon etuosassa seisoivat kaikki lapseni onnellisina ja sädehtivinä. Tunsin olevani onnellisin äiti maailmassa. Carlisle puristi kättäni vastaukseksi ja huomasin hänenkin silmiensä kostuvan.
"Kiitos", kuiskasin niin hiljaa, etteivät muut kuin mieheni tarkat korvat kuulleet sitä.
"Ole hyvä. Mutta mistä?"
"Kaikesta. Siitä kun rakastat minua, olet vierelläni ja annoit minulle tämän elämän."
Istuimme hiljaa ja ihailimme lapsiamme. Ensimmäistä kertaa myös Edward näytti onnelliselta. Aikaisemmin häätunnelmaa oli aina hieman latistanut Edwardin väkinäisyys ja jäykkyys. Hänestä mahtoi olla vaikeaa katsella sivusta jotain suunnattoman voimakasta, josta hän ei ymmärtänyt mitään, rakkautta. Nyt hän kuitenkin hymyili ylpeänä Bellansa rinnalla, eikä syyttä. Bella näytti suloiselta sinivalkoisessa mekossaan, ja veti melkein vertoja tyttärilleni. Kuinka kaunis hänestä tulisikaan vampyyrina? Siis jos tulisi, korjasin äkkiä mielessäni. Jostain syystä kuvittelin aina hänenkin liittyvän perheeseemme, ja tulevan todellakin tyttärekseni.

"Rosalie Hale. Tahdotko ottaa Emmett Cullenin puolisoksesi, ja rakastaa häntä myötä- ja vastoinkäymisissä, nyt, aina ja jokaisena hetkenä ikuisuudessa?" pastori kysyi narisevalla äänellään. Osa juhlavieraista naurahti muokatulle vihkivalalle, mutta vampyyriystävämme ymmärsivät, miksi "kunnes kuolema meidät erottaa" oli muutettu ikuisuudeksi.
"Tahdon", Rosalie vastasi ja näin hänen kynsiensä uppoavan Emmettin kämmeniin.
"Emmett Cullen. Tahdotko ottaa Rosalie Halen aviovaimoksesi, ja rakastaa häntä myötä- ja vastoinkäymisissä, nyt, aina ja jokaisena hetkenä ikuisuudessa?"
"Tahdon, mutta saanko nyt suudella morsianta?"
Naurunpyrskähdyksien säestämänä hän kaappasi Rosen syleilyynsä, ja he suutelivat ehkä hieman turhankin intohimoisesti.
"Voi Emmett, Emmett! Aivan kuin et olisi naista ennen nähnyt", hykertelin mielessäni.
"Julistan teidät aviopariksi. Voitte... suudella... morsianta." pastori jatkoi häkeltyneenä.
"Uudestaanko?" Emmett kysyi riemastuneena, ja odottamatta vastausta muiskautti vielä uuden suukon osuen Rosalien nenään.

Pihalla Alice jakoi kaikille pussukoita, jotka oli täytetty ruusunterälehdillä, joita kaikki alkoivat heitellä morsiusparin päälle heidän astuessaan ulos ovesta.
"Tämä on kosto meidän häistämme!" kuulin vieressäni seisovan Jasperin mutisevan kun hän kumosi sangollisen terälehtiä Emmettin päälle ja tunki niitä kauluksesta sisään.
Kaikki nauroivat ja onnellinen Emmett säteili ja puristi Rosalieta itseään vasten. Käyttäydyimmekö me Carlislen kanssa myös noin häissämme? Melko varmasti, vaikka Carlisle odottikin aina pastorin lupaa ennen kuin suuteli. Väkeä kerääntyi parin ympärille onnittelemaan ja ihastelemaan.

"Alice! Alice mikä sinun on?" kuulin Bellan kysyvän huolestuneena takanani.
Käännyin ympäri ja huomasin Alicen tuijottavan eteensä, aivan kuin hän olisi nähnyt jotain huolestuttavaa.. ei kai? Ei kai mikään tulisi pilaamaan tätä onnen ja rakkauden päivää?
Alice vapisi ja putosi polvilleen. "Minä näen.. he tulevat.. he ovat täällä pian", hän kuiskasi huolestuneena.
Otsikko: Vs: Sunspots -Osa 5-(16.01)
Kirjoitti: E_Bella - 16.01.2010 16:26:14
nauroin Emmettille... :D  *kyllä, mutta saanko nyt suudella morsianta?* *uudestaanko?* ^-^
virheitä en löytänty tästä luvusta (no, en ainakaan huomannut..)  ::)
jatkoa pyytelisin.. =D
~E_Bella~
Otsikko: Vs: Sunspots -Osa 5-(16.01)
Kirjoitti: Cindy - 16.01.2010 17:23:43
Voi, Emmett on niin Emmett, omissa häissäkin :D Kiva luku, olis kyllä überihanaa, jos ne ois piikkusen pitempii.. Joo. Onkohan meillä luvassa actionia, vika lause sitä aika paljon lupaili  ;D

Oon toivoton :3 Mutta, jatkoja vaan, ei malta odottaa  ::)
Otsikko: Vs: Sunspots -Osa 5-(16.01)
Kirjoitti: offcorse - 16.01.2010 17:42:05
E_Bella ja Cindy: Kiitos : ) Jatkoa syntyy nyt viikonloppuna, ja iloksenne nyt on vihdoin Emmettin vuoro toimia kertojana. Actionista en ole niin varma.. tai no voihan se olla sitäkin. Koetan jatkossa tehdä pidempiä lukuja, mutta itsestäni on mukavampi julkaista usein lyhyitä lukuja, kuin harvoin pitkiä..
Otsikko: Vs: Sunspots -Osa 5-(16.01)
Kirjoitti: minnamoi - 16.01.2010 19:24:06
Jes! uus luku tullu! tykkäsin tosi paljon, varsinki emmettistä! :D puhuit noistä näkökulmien kirjottelusta, ni ainaki must kirjotat tosi hyvin rosalien näkökulmasta, tai oon ainaki tykänny tosi paljon ja se on vaikuttanu tosi "uskottavalta" tai sillai :D ja mustaki ois mukavampi jos luvut olisi pidempii, tai ite ainaki henk. koht. tykkään lukee pitkiä lukuja koska sillon pystyy uppoutuu siihen tarinaan paljon paremmin... mutta sun ficci, sun päätökset... eikä toi lukujen lyhyys haittaa... tietenki on kivempi lukee hyvää tarinaa paljon kerralla :D

minnamoi♥
Otsikko: Vs: Sunspots -Osa 5-(16.01)
Kirjoitti: -jjassuu - 16.01.2010 19:42:24
oioi! aivan ihana luku !  :D
tykkäsin ihan hirveesti
joo ja rakentavat lähti karkuun :(
"Tahdon, mutta saanko nyt suudella morsianta?"
&
"Uudestaanko?" Emmett kysyi riemastuneena
nää oli niin emmettimäiset kohta :----DD
lisää *koiranpentuilme* <3(:

♥ -jjassuu
Otsikko: Vs: Sunspots -Osa 5-(16.01)
Kirjoitti: offcorse - 16.01.2010 22:27:56
minnamoi: Kiitos : ) Nyt seuraava luku ainakin on pidempi, ja juoni on jo tarkasti selvillä päässäni. Itseasiassa aloin kirjoittaa koko tarinaa ainoastaan seuraavan luvun vuoksi : D Kuten jo oonkin maininnut, niin Rosaliehen mulla on semmonen viha/rakkaus-suhde. En pidä siitä yhtään, mutta se on ihan niin kuin mä...

-jjassuu: Thanks! Kommenttia (ja tottakai erityisesti kehuja : P ) on aina mukavaa saada, vaikka se rakentava oliskin jossain etelänlomalla. Noi kohdat jotka mainitsit oli munkin suosikkejani : D Mietin ensin pitkään, miten saan ton Emmettin sanomaan "tahdon" vakavalla naamalla, mut sit tajusin ettei sen tarvitse. Jatkoa tulee huomenna, alan nyt heti kirjoittaa ja tarkastan aamulla uudestaan.
Otsikko: Vs: Sunspots -Osa 5-(16.01)
Kirjoitti: NiNNNi - 16.01.2010 23:37:23
Emmett, Emmett, Emmett.. Niin perus ;D Repesin kans. :D Olit onnistunu kirjottaan sen hyvin itsensä laiseksi. :D Pidin tästä luvusta. :) Mut keitäköhän on tulossa? :o Volturit? En mie tiiä yhtään ???
Rakentavaa ei valitettavasti synny mutta toivoisin jatkoa <3

NiNNNi
Otsikko: Vs: Sunspots -Osa 6-(17.01)
Kirjoitti: offcorse - 17.01.2010 17:27:29
A/N: No niin, tässä tulee kuudes luku! Hope you enjoy!
Tätä oli uskomattoman hauskaa kirjoittaa, eli toivon että teillä on yhtä hasukaa tätä lukiessanne : D


Osa 6.
EmPov

"Voi perhanan pirhana", kirosin mielessäni. Olimme suunnitelleet häät tarkkaan, viimeistä yksityiskohtaa myöten. Tätä emme kuitenkaan olleet osanneet odottaa.
"Paljonko meillä on aikaa?" Esme kysyi vapisevalta Alicelta. Joskus hänen näkynsä tulivat niin suurella paineella, että se vei häneltä kaikki voimat. Pikkusiskoni oli muutenkin meistä herkin ja heikoin, vaikkei hän suostunutkaan sitä myöntämään. Pienen kokonsa vuoksi hän väsyi nopeiten, ja hänen aivonsa olivat jatkuvalla rasituksella näkyjen ja niiden hallitsemisen vuoksi. Alice joutui syömään yhtäpaljon kuin minä, pitääkseen kykynsä hallinnassa. Ja voin sanoa, ettei minunkaan ruokahalussani ole moittimista. Tuntui pahalta nähdä Alice niin heikkona.
"He... tulevat noin... puolessa tunnissa. Haluavat... kai onnitella... hääparia."
"Ihmisvieraat on saatava pois. Aro ei ilahdu, jos huomaa meidän olevan liian ystävällisissä väleissä ihmisten kanssa", Carlisle ajatteli ääneen. "Emmekä tietenkään halua riskeerata heidän turvallisuuttaan."

"Miten me saamme kaikki ihmiset pois luonnollisesti ja huomaamattomasti?" Esme kysyi ja puristi Alicea hellästi itseään vasten.  "Emme me voi vain käskeä heidän lähteä."
"Ja miksi emme?" Rosalie tiuskaisi. Tiesin, ettei hän olisi halunnut yhtään ihmistä häihimme. Jos häneltä olisi kysytty, meidän ei olisi edes pitänyt vilkaista ihmisiin päin, saati sitten ystävystyä heidän kanssaan. Sen jälkeen kun Bella oli astunut elämäämme, Rosen ja Edwardin välit olivat yhtäkkiä viilenneet. Minusta Bella oli mukava ja hänet oli hauska saada punastumaan. Muutenkin ihmiset olivat hupaisia, he kaahottivat ympäriinsä ja koettivat tehdä niin paljon kuin mahdollista lyhyen elämänsä aikana. Ihmisillä oli kokoajan kiire jonnekin ja he ottivat asiat liian vakavasti. Se johtui tietenkin siitä, että he kuolisivat joskus, joten he pelkäsivät menettävänsä jotain oleellista. Minulla taas oli aikaa kyllästymiseen asti, eikä sitä tarvinnut ottaa liian vakavasti vaikka sattuisikin putoamaan kerrostalon katolta. Viimeksi kun olimme Rosalien kanssa New Yorkissa, vein hänet romanttiselle kuutamokävelylle pilvenpiirtäjien katoille. Imitoidessani King Kongia luiskahdin vahingossa alas, ja Rose nosti siitä suuren metelin. Ihan turhaan minun mielestäni, sattuuhan sitä. Ja dramatiikkahan kuuluu romantiikkaan, eikö?

"Jonkun meistä on pakko lähteä ihmisten mukaan." Carlisle mumisi hiljaa. Ajattelin voivani lähteä saattamaan heitä. Sehän voisi olla hauskaakin, vaikkakaan Rose ei ilahtuisi.
"Ei", Edward vastasi ajatuksiini. Mielestäni jokaisella enemmän tai vähemmän elävällä olennolla pitäisi olla oikeus edes jonkin asteiseen ykistyisyyteen. Edwardin perheenjäsenenä siihen ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta, ja se teki elämästä paljon vaikeampaa. Edward nimittäin oli ehdottomasti rehellisyyden puolesta, kun minä taas uskoin, etteivät pienet valkoiset valheet haittaisi mitään. Edward oli paljastanut muille, kuka oli tukkinut vessanpöntön biljardikuulilla ja venyttänyt Rosalien vaaleanpunaisen villajumpperin muodottomaksi. Minulla oli ollut tylsää kun muut olivat metsästämässä, ja olin vain halunnut kokeilla, kuinka tehokkasti pönttö vetää (ei kovinkaan tehokkasti... vain yhden biljardipallon sain kulkemaan viemäristä alas, ja senkin pienellä avustuksella) ja saisiko se villajumpperi minutkin näyttämään syötävän hyvältä. (ei saanut, Rose nimittäin näytti siinä upealta, mutta minut se sai näyttämään ylipainoiselta homo-possulta) Ei kai noita pieniä tieteellisiä eksperimenttejä olisi tarvinnut paljastaa muille? Sen seurauksena Jasper kutsui minua pitkään pieneksi neitiystäväkseen ja Rosalie osti minulle oman vaaleanpunaisen villapaidan.

"He yrittävät värvätä minua ja Edwardia joukkoihinsa, ja hääparin tai vanhempien puuttuminen olisi heistä liian epäilyttävää." Alice kertoi ja katsoi pahoittelevasti mieheensä. "Jasper, olet ainoa, joka jää jäljelle. Sinun ja Bellan täytyy viedä ihmiset jonnekin. Me muut jäämme ottamaan Volturit vastaan ja huolehdimme vampyyrivieraista."
"Äh, hyvä on" Jasper inahti "Mitä me teemme heille?"
"Esittäkää vaikka saksanpolkkaa!" ehdotin.
"Emmett!" Alice parahti ja Rose mulkaisi minua. Selvä se, tiedän että tilannetajuni on omaa luokkaansa, ja ehkä nyt ei ollut oikea tilaisuus laukoa päättömyksiä. Nipistin suuni tiukasti kiinni ja lupasin itselleni ajatella tästä lähin kahdesti, ennen kuin sanoisin mitään.
"Oikeastaan ajatus ei ole hullumpi", Edward totesi, ja naurahti kuivasti ilmeisesti nähdessään kuvitelmani Bellasta ja Jasperista tanssimassa saksanpolkkaa.

"Arvoisat vieraat", Edward otti tilanteen hallintaansa ja nousi yllättäen lavalle, jonka olin eilen illalla pystyttänyt Carlislen kanssa puutarhaamme. Kaikki naisvieraat huokailivat, kun Edward jatkoi puhumista. Velipoika osasi todellakin olla karismaattinen kun vain halusi."Kuten varman tiedättekin, Emmettin sukujuuret tulevat Saksasta. Siellä on tapana, että morsiusneito ja sulhaspoika esittävät vieraille saksanpolkkaa ja laulavat perinteisiä lauluja. Nyt Bella ja Jasper siis johdattavat teidät valitsemaansa paikkaan ja esittävät teille ohjelmanumeronsa, sen jälkeen palaatte tänne ja juhlat jatkuvat!" Sitä mukaa kun Edward puhui, perheenjäsentemme ilmeet vaihtelivat huvittuneista kauhistuneiksi.

Kun Edward laskeutui takaisin lavalta, hän joutui kysymystulvan uhriksi.
"Miten niin, minun sukujuureni ovat Saksasta?" kysin ihmeissäni. Ei minulle vaan oltu koskaan kerrottu siitä. Olin aina uskonut olevani täysin amerikkalainen.
"Rakas, Edward vain keksi sen pelastaakseen tilanteen", Rosalie naurahti minulle.
"Miten niin, minä tanssin saksanpolkkaa? Enhän minä osaa tanssia!" Bella kysyi kauhuissaan.
"Tiedän ettet pidä siitä, mutta isäsihän on täällä." Edward vastasi. Bella nyökkäsi kummastuneena.
"Et kai halua saattaa häntä, tai ketään muutakaan vaaraan? Tämä on poikkeuksellinen tilanne, ainoa tapa saada kaikki ihmiset pois, on esittää heille viihdyttävä ohjelmanumero."
"Hyvä on", Bella huokaisi. Voi rassua, hän piti esiintymisestä vielä vähemmän kuin Jasper. Kuvittelin taas heidät kaksi tanssimassa saksanpolkkaa ja naurahdin ääneen.
"Mitä nyt?" Jasper kysyi ja näytti niin onnettomalta, että nauroin vielä lisää.
"Sitä vaan, että miten juuri te kaksi päädytte tähän hommaan. Tai siis, tehän olette ne kaksi, jotka pitävät kaikkein vähiten esiintymisestä. Eikä kumpikaan teistä osaa tanssia, vai osaako? Ja oikeastaan tämä on ihan oikein sinulle Jasper, mitäs meni tunkemaan niitä terälehtiä niskaani. Selkäni tuoksuu ällöttävän imelälle. Ei Rosaliekaan halua puuhailla kukkapuskalta tuoksuvan miehen kanssa, uroksella pitää olla kunnon ominaishajunsa ja..."
"Emmett, jos säästäisit yksityiselämämme ihan vain meille kahdelle?" Rosalie keskeytti.


Jasper ja Bella huokaisivat alistuneina. Jasper käveli ovelle, nosti kätensä torveksi suunsa ympärille ja kuulutti; "No niin! Tänne päin, seuratkaa meitä."
Hetkeä aiemmin Alice ja Esme olivat kiertäneet selittämässä vaivihkaa muille vampyyreille tilanteen, joten he kaikki Peteriä ja Charlottea lukuunottamatta jäivät. Jasperin ystävät halusivat ehdottomasti nähdä tanssiesityksen ja päästä naljailemaan tämän kustannuksella. Annoimme heidän mennä mukaan, sillä mikäli Volturit syystä tai toisesta törmäisisivät ihmisiin, ei kahdesta vampyyrista olisi kuin hyötyä heidän puolustamisessaan.

Kun ihmiset ja Jasper olivat lähteneet, jäimme odottelemaan Voltureiden saapumista. Samalla meillä oli loistava tilaisuus seurustella vapyyriystäviemme kanssa. Näin Tanyan liimautuvan kiinni Edwardiin, ja päätin mennä pitämään Bellan puolia.
"Hei Emmett, ja onnea vielä! Monesko kerta tämä nyt onkaan?" Tanya kysyi, kun yllättäen ilmestyin heidä taakseen.
"Öm, viidennet tai kuudennet. Mutta seuraavalla kerralla onkin jo sinun vuorosi, vai mitä Edward?"
Edward mumisi vaivaantuneena jotain, hän ei selvästikään ollut maininnut sanaakaan Bellasta entiselle ihailijalleen.
"Ai, et olekaan kertonut olevasi suhteessa", Tanya totesi, ja pettymys kuulsi hänen äänestään, kun hän koetti hillitä itsensä. "Kuka hän on? Olemmeko tavanneet?"
"Ei, ette ole. Bella on..." Edward empi. Ei kai se nyt voinut olla noin vaikeaa kertoa tyttöystävästään. Minua oikein hävetti velipojan puolesta, pitää sitä miehestä nyt sen verran rohkeutta löytyä.
"Bella on ihminen. He ovat olleet nyt yli vuoden yhdessä, ja edelleen umpirakastuneita. Häät ovat vain ajan kysymys." avitin Edwardia, joka mulkaisi minua "tästä puhutaan vielä"-ilmeellä. Koin velvollisuudekseni pitää Bellan puolia.
"Ai", Tanya totesi, eikä saanut enää sanaakaan suustaan. Tuijotimme hetken toisiamme hiljaa, kunnes hän kääntyi koroillan ja lähti kävelemään muun seurueen luo.

"He saapuvat, olkaa luontevia!" Alice huudahti yhtäkkiä, ja kaikki hiljenivät. Muutaman kymmenen sekunnin kuluttua metsästä ilmestyi viisi hahmoa.
"Päivää ja lämpimimmät onnittelumme hääparille", kuului Aron kylmä ääni. "Pahoitteluni, kun saavuimme näin ilmoittamatta. Olimme ohikulkumatkalla, kun kuulimme häistä."
"Valehtelija", kuulin Edwardin mutisevan vieressäni. "He tulivat tätä, eivätkä mitään muuta varten."
"Tervetuloa, mutta eikö Caius ole mukananne?" Carlisle kysyi ja astui edemmäs silmäillen joukkoa. Vain Aro, Marcus, Jane, Demetri ja Felix olivat tulleet.
"Hänen täytyi jäädä hoitamaan asioita Italiaan", kuulin Aron vastaavan, ja sitten he jatkoivat keskustelua hiljemmalla äänellä.

Jane vilkuili ympärilleen, ja huomatessaan Edwardin, Rosen ja minut, hän käveli itsevarmasti luoksemme. En pitänyt tuosta tytöstä, hänessä oli jotain liian tunkeilevaa ja suorastaan röyhkeää. Toisin kuin muu perheensä, hänen kasvoillaan oli aina vino hymy, aivan kuin hän olisi tiennyt jotain noloa kaikista muista. Kun minä halusin vaikuttaa itsevarmalta, kuvittelin muut alastomiksi. Ehkä Janekin sovelsi tätä menetelmää, vaikka hänen taidoillaa en uskonut sen olevan tarpeellista.
"Onnitteluni", Jane totesi kylmästi, ja kätteli meitä jokaista vuoronperään. Hän vilkaisi Rosalieta arvostelevasti, ja hänen silmissään välähti kateus. Kukaan ei voinut olla vaimoani kauniimpi, sen Janekin hyvin tiesi.

"Miten teillä on noin paljon ruokaa?" hän kysyi "Vai oletteko te 'vegetaristit' siirtyneet syömään myös ihmisten moskaa?" Jane nyrpisti pientä nenäänsä inhoten.
"Emme toki. Pysyttelemme yhä eläimissä, teidänkin kannattaisi kokeilla. Harmaakarhut ovat lähes ihmisten veroisia, ja ne sätkivät vastaan paljon enemmän." Edward sanoi koettaen saada Janen unohtamaan ruoan. Miten meille ei ollutkaan tullut mieleen siivota ruokapöytää pois?
"Hmph", Jane tuhahti, muttei mennyt lankaan. "Mihin te sitten tarvitsette noin paljon ruokaa? Ruokitteko te ihmisiä?"
"Ne olivat täällä lavasteena. Pastori katsos oli ihminen, ja kävi kahvilla siunauksen jäljeen", Rosalie pelasti tilanteen.

"Edward!" Carlisle kutsui, ja Edward vilkaisi pahoitellen minua ja Rosea joutuessaan jättämään meidät kaksin tuon pienen hirviön kanssa. Alicekin oli kutsuttu Aron ja Marcuksen luokse, eikä ollut vaikeaa arvata mitä varten. Tietenkin Volturit elättelivät yhä toiveita siitä, että erikoiskykyjä omaavat Alice ja Edward liittyisivät joukkoon. Ennemmin minä söisin hillosipuleita, kuin he liittyisivät Voltureihin. Noita pieniä, niljaisia, valkoisia palluroita olin maistanut kerran, kun olin hävinnyt vedon Jasperia vastaan, mutten enää koskaan tekisi samaa virhettä.

Volturit alkoivat tehdä lähtöä, ja Jane lopetti keskustelun Rosalien kanssa. Olin kuunnellut heitä vain puolella korvalla keskittyessäni tuijottamaan Rosen vasenta korvaa. Se oli kaunein koskaan näkemäni korva, mutten ollut tajunnut sitä ennen.
"Ehkä tapaamme pian", Jane sanoi ja käveli juhlallisesti muiden Voltureiden luo.
"Jos muutatte mieltänne, niin tiedätte mistä meidät löytää", kuulin Aron vielä sanovan Edwardille ja Alicelle, ja yhtäkkiä kaikki Volturit olivat taas kadonneet.

"Jane ei oikeastaan ole niin kamala. Voisin jopa pitää hänestä", Rose totesi kun he olivat menneet.
"Mitä?" hätkähdin, "Hän on inhottavin pieni otus, jonka olen koskaan tavannut!"
"Ajattele asiaa hänen kannaltaan: ei hänkään ole tätä elämää valinnut, ja oikeastaan hän on erittäin älykäs. Hän oli vielä niin nuori muuttuessaan, hän on menettänyt paljon."
"Enkä ajattele", murahdin. "Ajattelen vain sinua ja korvaasi."
Rosalie katsoi minua kulmiensa alta, ja kiljahti kun nuolaisin äkkiä hänen korvaansa.
"Hyi Em! Älä viitsi, emme me ole mitään koiria!"
"Sinulla vain on niin suloiset korvat!"


A/N: Kuten huomasitte, tein tästä nyt sitten pitkän. Siksi saattekin odottaa jatkoa pidempään, tiistaihin asti. Seuraavakis on siis vuorossa Jasperin kertomus siitä, miten saksanpolkan esitys oikein meni. : D

Elän kommenteistanne, joten antaa palaa!


Otsikko: Vs: Sunspots -Osa 5-(16.01)
Kirjoitti: NiNNNi - 17.01.2010 17:55:36
Hahaa.. Emmett <3 Niin ihana. :D

Lainaus
"Ajattelen vain sinua ja korvaasi."
Rosalie katsoi minua kulmiensa alta, ja kiljahti kun nuolaisin äkkiä hänen korvaansa.
"Hyi Em! Älä viitsi, emme me ole mitään koiria!"
"Sinulla vain on niin suloiset korvat!"
Repesin xD

Juu, luku oli ihana ja en huomannut itse ainakaan virheitä. :)
Emmett oli onistuttu luomaan hyvin. ;)
Toivoisin taas jatkoa piakoin. :D

NiNNNi
Otsikko: Vs: Sunspots -Osa 5-(16.01)
Kirjoitti: offcorse - 17.01.2010 20:28:26
NiNNNi: Kiitos : ) Itsekin olin tyytyväinen Emmettiin, sen sijaan alkua pidin hieman sekavana. Hyvä jos virheitä ei löydy, mutta jos löytyy, niin ilmoittakaa toki. Tarkistan tekstin aina heti kirjoittamisen jälkeen, ja noin tunnin kuluttua. Silloin huomaa helpommin virheet...

Koetan saada jatkoa pian, mutta ensin pitää opettaa Jasper ja Bella tanssimaan polkkaa! : D
Otsikko: Vs: Sunspots -Osa 6-(17.01)
Kirjoitti: offcorse - 18.01.2010 20:54:55
oho, olin unohtanu vaihtaa tuon otsikon :S

Nyt tänään ei vaan inspaa, jatkoa tulee siis huomenna...
Lähetin juuri koko tarinan luettavaksi parhaalle ystävälleni, ja jännitän mitä se tykkää. Onhan se kuitenkin ihan eri asia luetuttaa jotain tuntemattomilla, kuin tutuilla. Ja sen mä voin pakottaa antamaan pitkää ja rakentavaa palautetta : D
Luetutatteko te koskaan ficceänne tutuilla?
Otsikko: Vs: Sunspots -Osa 6-(17.01)
Kirjoitti: E_Bella - 18.01.2010 21:50:23
oho, olin unohtanu vaihtaa tuon otsikon :S

Nyt tänään ei vaan inspaa, jatkoa tulee siis huomenna...
Lähetin juuri koko tarinan luettavaksi parhaalle ystävälleni, ja jännitän mitä se tykkää. Onhan se kuitenkin ihan eri asia luetuttaa jotain tuntemattomilla, kuin tutuilla. Ja sen mä voin pakottaa antamaan pitkää ja rakentavaa palautetta : D
Luetutatteko te koskaan ficceänne tutuilla?

Tuohon sun kysymykseen... hmm, en oikein osaa vastata..  :D  kaverini on kyllä kukenut 'raakoja versioita' ja nauranut niille hulluna, mutta ei ole tämän hetkistä ficciäni lukenut valmiina... =D  Luonnosteluja kyllä aiika paljon...  ne on sen mielestä varmaan parempia, kuin tarina itsestään... (naureskelen tässä omalle sekavalle kommentilleni..)   ;D

ainiin, ja jatkoa toivoisin, tässä samalla...  :D 
~E_Bella~
Otsikko: Vs: Sunspots -Osa 6-(17.01)
Kirjoitti: Xafir - 19.01.2010 10:06:24
888D Saat olla ylpee itsestän, oon lukenu monen monta ficciä, ja vaikka ne ois ollu kuinka hauskoja mun mielestä, niin yhellekään en oo nauranu ääneen. Tää on poikkeus!
Pari virhettä lösin mut ei niin tärkeetä. mahtava!!

Jatkoaaaa
Otsikko: Vs: Sunspots -Osa 6-(17.01)
Kirjoitti: offcorse - 19.01.2010 18:51:02
E_Bella: Mun mielestä se vaan on niin paljon vaikeempaa antaa kaverin lukea :S Jo ihan senkin takia, että ficcejä pidetään usein jotenkin lapsellisina : D Ja jatkoa koetan saada pian.. toivottavasti jo tänään...

Xafir: Kiitos : ) Yllätyin itsekin siitä, miten hyvin tämä "kevyen ja hauskan" tekstin kirjoittaminen onnistuu... yleensä kirjoitan aikamoista angstia : P
Otsikko: Vs: Sunspots -Osa 6-(17.01)
Kirjoitti: offcorse - 19.01.2010 21:45:01
A/N: No niin... pienestä motivaation puuttesta huolimatta sain kuin sainkin tämän valmiiksi. Itse sanon suoraan: olen ääääärimmäisen pettynyt tulokseen. Olin kaavaillut tästä jotain paljon hauskempaa, mutta tästä tulikin ihan tylsä.
Pöh pöh ja pöh.

No, ensi kerralla sitten tsemppaan ja teen jotain hienompaa!


Osa 7.
JPoV

Kirosin Emmettin ja hänen loistoajatuksensa alimpaan manalaan. Saksanpolkkaa, ja mitä vielä? Emmettin kaltaiselle höhlälle se vielä sopisikin, mutta minäkö tanssisin saksanpolkkaa ja laulaisin perinteisiä saksalaisia lauluja? Onneksi olin sentään opiskellut aikoinaan saksaa, espanjan, ranskan, iirin, hindin, kreikan, katalonian, portugalin, kurdin, kiinan ja muutaman muun kielen lisäksi. Osasin jopa muutaman helpon laulun.
"Bella, osaatko puhua saksaa?" kysyin. Bella näytti jopa ahdistuneemmalta kuin minä.
"Opiskelin sitä entisessä koulussani." hän vastasi ja huokaisi raskaasti. "Tämän Edward saa vielä maksaa. Kaikista hätävalheista juuri tämä, niinpä tietenkin."
"Hyvin se menee", koetin rohkaista häntä, mutten onnistunut vakuuttamaan edes itseäni.
Bella kohotti kulmiaan ja naurahti. "Niinköhän?" Jatkoimme kävelemistä hiljaisina, ja hetken kuluttua pysähdyimme odottamaan takanamme rämpivää, noin kymmenhenkistä seuruetta.

"Paljonko vielä on matkaa?" tanakka täti-ihminen nurisi takanamme. Hän oli ilmeisesti Esmen työkaveri Amalia, josta hän oli joskus puhunut huvittuneeseen sävyyn.
"Ei enää paljoa. Aukio näkyy jo", sanoin ja käännyin väläyttämään hurmaavimman hymyni. Samassa kun näin tämän imelän vaaleanpunaiseen hörselöön pukeutuneen, mursua muistuttavan naisen, jouduin kääntymään ympäri tukahduttaakseni naurun. Bella huomasi tämän, ja vilkaisi minuun pyöritellen silmiään. Amalia ei ollut kai yksinkertaisuudesta ja harmoniasta kuullutkaan, ainakaan asuvalinnan perusteella.

"Jasper", Bella kuiskasi. "Miten me selviämme kuolematta häpeään? Minulla ainakin on kaksi vasenta jalkaa ja ääni kuin harakalla."
Naurahdin, "Onhan se tietenkin kiusallista hypellä tuikituntemattomien edessä. Mutta voin vaikuttaa esityksen tunnelmaan, tai ainakin siihen miten yleisömme siihen suhtautuu."
Bella katsoi minuun kummastuneena ja naurahti sitten kuivasti. "Ai niinpä tietenkin. Pieni 'pim' ja kaikki ovat iloisia ja tyytyväisiä.Unohdin, että se on sinulle niin helppoa."
"Helppoa?" kysyin. "Helppoa? Ei tosiaankaan, mikäli tuo mursu on täällä. Happamempaan naisihmiseen en ole hetkeen törmännytkään."

Saavuimme aukiolle ja istutimme katsojat kaatuneen puunrungon päälle. Huomasin Bellan vilkuilevan Charlien suuntaan nolona. Pian hän huomasi myös muutaman tuttavansa koulusta, ja lehahti kirkkaan punaiseksi. Olin koettanut viimeiseen asti estää Bellaa huomaamasta heitä.
"Ei Jasper, olen pahoillani. Kunnia se on minullakin", hän mumisi ja kääntyi lähteäkseen.
"Bella, meidän on pakko. Tämä on ainoa tapa estää onnettomuuksia syntymästä. Sinä olet nyt Cullen, ja Cullenit ovat valmiita jopa asettamaan itsensä naurunalaisiksi. Eikä häpeään kuole."

Keskitin ajatukseni suloiseen, pörröiseen kaniin ja mielestäni alkoi huokua rauhoittavia aaltoja Bellaa kohti. Olin todennut, että onnistuin vaikuttamaan mielialoihin parhaiten miettimällä asiaan sopivaa eläintä, tässä tapauksessa kani olisi sopiva.
"Selvä, selvä! Mutta lopeta tuo Jasper! Jos joudun nolaamaan itseni, haluan sentään saada kaiken ilon irti siitä, enkä vaipua mihinkään transsiin!"

Huokaisin ja otin Bellaa käsistä. Aloimme pyöriä ympäri, heilutella käsiämme, potkia maata, ja vähitellen löysimme sopivan rytmin ja tahdin. Vasen, oikea, ympäri, kops, kops, hyppy, vasen, oikea, ympäri, kops... Vilkaisin Bellaan, nyökäytin varovasti päätäni ja aloin laulaa.
"De Mekelnbörger leits nich slapen, leits nich slapen, leits nich slapen,
se sett den Kopp in´t Lanneswappen, vun Herrn Pastor sien Kauh!"


Kuten arvelinkin, Bella tunsi laulun ja yhtyi mukaan. Hänen pehmeä äänensä katkeili aina, kun hän joutui vetämään henkeä, ja varsinkin avoimissa äänteissä kuului erikoinen korostus. Muuten hän laului hyvin, enkä ymmärtänyt mitä hän oli tarkoittanut variksen äänellä. Naisille itsensä vähätteleminen tuntui kuitenkin olevan tyypillistä. Monen yhteisen vuoden jälkeen Alicen kanssa olin oppinut edes hieman naisten ajatusmaailmasta, vaikka se oli edelleenkin suuri mysteeri. Emmettin ja Edwardin kanssa keskustelimme usein naisten oikuista, ja salaa ammensimme tietoa Rosen ja Alicen Cosmopolitanista.

"Un uns niege Füerwehr, Füerwehr, Füerwehr
kreeg en Pott voll Wagensmeer, von Herrn Pastor sien Kauh!"

Kun tanssi alkoi sujua melkein itsestään, keskitin ajatukseni iloisen kirjavaa papukaijaan, ja pikkuhiljaa yleisöstä alkoi kuulua naurua, ja muutama jopa taputti käsiään tahdissa. Kuten olin arvellut, mursunaamainen nainen haroi vastaan minkä jaksoi. Äkkiä nyt, minun olisi keksittävä jotain todella hauskaa, jotain kertakaikkisen huvittavaa... sitten välähti. Ajattelin Emmettiä, kun hän avasi Rosalien joululahjan muutama vuotta sitten. Naurahdin, sain lisää puhtia, ja pian Amaliakin hymyili suopeana. Lopetimme Bellan kanssa loilottamisen ja tanssimisen, ja kumarsimme aplodejen saattelemana.

Katsoin hengästyneeseen Bellaan ja väänsin kasvoilleni jonkun hymyn tapaisen.
"Nyt, niin kummalta kuin se tuntuukin, kaikki ihmisvieraat ovat vakuuttuneita ohjelmanumerosta. Kenellekään ei tule mieleenkään, että siinä olisi ollut mitään epätavallista. Ja mitäs kummaa siinä nyt olisikaan, jos tanssii tyttöystävänsä parhaan kaverin, tai parhaan kaverinsa tyttöystävän, kanssa polkkaa metsäaukiolla?" kysyin nauraen.
"No ei yhtikäs mitään", Bellakin nauroi huomattavasti rennompana. "Saitko hänetkin vakuuttuneeksi?" hän kysyi vielä viitaten pienellä päänliikkeellä Amalian suuntaan.
"Ihme kyllä, sain. Siinä olikin vaikea tapaus", huokaisin.

Moneen vuoteen en todellakaan ollut kohdannut yhtä voimakasta tahtoa murjottaa.
"Yleensähän ajattelen eläimiä, mutta nyt tavoistani poiketen, jouduin ajattelemaan Emmettiä."
"Emmettiä?" Bella naurahti.
"Niin, monta joulua sitten hänen ilmeensä oli näkemisen arvoinen, kun hän avasi Rosen paketin. Siellä oli Halinalle-bokserit ja epilaattori."
Bella räjähti nauruun. En ollut koskaan kuullut hänen nauravan sillä lailla, niin iloisena. Ehkä Bella tosiaan oli niin mukava kuin Alice ja Edward aina antoivat olettaa.
"Hän oli muutamaa kuukautta aiemmin rikkonut Rosen oman epilaattorin joissain kokeiluissaan. Lie mitä hän sillä oli tehnyt, mutta se oli tuhantena muruna piilotettuna jääkaappiin." selitin.
"No, nyt sille ainakin on käyttöä!" Bella naurahti. "Tiedän parikin E:llä alkavaa henkilöä, jotka tulevat kärsimään loistavien ideoidensa vuoksi. Epilaattori kuulostaa hyvältä kidutusvälineeltä!"

A/N: Noin. Eli anteeksi vielä kerran, stressi näkyy näköjään jo kirjoittamisessakin. Nyt henkäisen syvään ja huomenna kirjoitan varmasti jo paljon paremmin. (Toivossa on hyvä elää :P )

Ilhaduttakaa toki kommenteillanne, ne ovat tärkeämpiä kuin uskottekaan!
Otsikko: Vs: Sunspots -Osa 7-(19.01) !
Kirjoitti: Cindy - 20.01.2010 17:30:41
Hihii, saksanpolkkaa 8D

No, ei se actionia ollut, Volturit luovuttivat aika helpolla.. Mut silti oli nice (: Mä en nyt (taaskaan) keksi mitään järkevää kommenttia, joten jatkoja vaan :-*
Otsikko: Vs: Sunspots -Osa 7-(19.01) !
Kirjoitti: offcorse - 20.01.2010 20:44:39
Tani: Kiitos : ) Hyvä jos sait nauraa : D Jatkoa tulee piakkoin.. nyt vaan ei inspaa sitten millään...

Cindy: Ei ollut actionia, ei... Mun piti aluks pistää Volturit tappelemaan, mut sit mua alko ärsyttään koko porukka ja halusin niistä vaan eroon mahdollisimman pian : P
Otsikko: Vs: Sunspots -Osa 7-(19.01) !
Kirjoitti: Nebella - 08.02.2010 00:20:18
Anteeksi kun en ole kommentoinut aiemmin mutta nyt päätin! Olet aivan mahtava et tiedäkkään minkä nauru kohtauksen sain tämän ansiosta. Varsinkin viimeisen luvun äkkii lisää jatkuu en malta odottaa epilaattori kostoa :D:DD::D:D ähää nauran vieläkin. Huippu fikki en ole koskaan nauranut millekkään fikille näin paljoa. Anteeksi tämä sekava kommentti mutta parempaan en nyt pysty : DDDDD
Otsikko: Vs: Sunspots -Osa 7-(19.01) !
Kirjoitti: E_Bella - 08.02.2010 08:12:26
hahhaj, Jasper ja Bella tanssimassa saksanpolkkaa?   :D
mutta kiva luku oli taas!  virheitä en löytänyt ja sitä rataa.. ; ))
jatkoa pyytelen.. ;)
Otsikko: Vs: Sunspots -Osa 7-(19.01) !
Kirjoitti: An_n - 07.10.2010 15:56:29
Ja vielä mitä saksanpolkkaa hehehehhehe

Jatkoa
_


    -An_n
Otsikko: Vs: Sunspots -Osa 7-(19.01) ! | K-13 E/B + muut tavalliset
Kirjoitti: Anskubits - 10.10.2011 01:30:02
Reps :D
Nukuttaa nii ketusti että en jaksa kommentoida kunnolla, mutta tykkäsin ja toivon jatkoa nopeesti!

<3.Anskubits