Nimi: Line Of Faith
Kirjoittaja: Huccaha se
Disclaimer: J.K.Rowling omistaa Harry Potter -maailman hahmot ja paikat, minä vain leikin niillä.
Genre: Drama, angst, fluffy, slash, humor
Ikäraja: k-11 (katotaan sitten ajan myötä meneekö k-15 puolelle)
Paritus: James / Sirius, sivussa vähän James / Lily
Summary: Kai kohtalo se meidät erillemme sai, mut mikään ei nyt meitä kahta koskaan erottaa voi kai?
Mä sulta sain tarvitsemain, ei päättyä se ikinä sais. Sua aattelen, sulta mä uuden voiman saan.
Ja toivomus yhteinen saa tän parhaimman ystävyyden vahvistaa, sä ystävä kallein oot mulle ainiaan!
Varoitukset: Vähän tulee homoilua tässä jossain vaiheessa, että homofoobikoiden ei välttämätä kanna vaivautua kiduttamaan itseään. Kielenkäyttö voi olla joidenkin mielestä rajua joissakin kohdin.
Tätä ficciä olen suunnitellut useamman kuukauden ja nyt VIHDOIN kirjoitin ensimmäisen luvun. Teksti on kirjoitettu Jamesin näkökulmasta. Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä. Jatkoa tulossa heti kun saan kirjoitettu, luultavasti ensi viikon alkupuolella. Toivoisin, että kommentoitte.
LINE OF FAITH
Luku 1. One of a kind
Älyttömän kurja päivä alkoi älyttömän kurjasti, kun herätessäni löin jalkani pyödän kulmaan. Se sattui aivan vietävästi, jalkaan jäisi varmasti valtavan kokoinen mustelma. Päivä ei jatkunut yhtään paremmin, koska poistuttuani makuusalista kaaduin portaissa ja mätkähdin suoraan Lilyn jalkojen juureen rähmälleni. Sirius, Remus ja Peter rämähtivät raikuvaan nauruun ja Sirius nauroi tietenkin kaikista koviten. Ainahan hän nauroi koviten, hänen naurunsa kylläkin kuulosti pikemminkin kiimaisen uroshirven mölinältä kuin normaalin ihmisen naurulta. Sirius halusi nauraa koviten, koska hän halusi aina olla kaiken keskipisteenä ja ehdottomasti paras. Hän ei kestänyt häviämistä varsinkaan kun kyse oli tytöistä, Sirius ei yksinkertaisesti käsittänyt jos joku tyttö ei halunnut lähteä hänen kanssaan tutustumaan johonkin Tylypahkan lukuisista luutakomeroista. Hän yksinkertaisesti yritti niin kauan, että sai tahtomansa läpi. Sirius kylläkin oli erilainen siinä suhteessa, että hän ei vonkunut vaan laskelmoi tarkasti mitä monista iskutaktiikoistaan käyttäisi sillä kertaa. Siriuksella ei ollut minkäänlaista käsitystä myöskään siitä, että kaverien tyttöjä ei viety, nimittäin jos Sirius halusi jonkun oli aivan sama oliko se hänen kaverinsa sen hetkinen tyttöystävä. Kaikista ärsyttävistä piirteistään huolimatta Sirius oli silti paras ystäväni, enkä osannut kuvitella häntä mitenkään vastuullisena.
- Sarvihaara kultaseni jos et itse vielä sitä huomannut, niin tuo ei ehkä ollut maailman paras sisääntulosi, Sirius sanoi ja rupesi taas hekottamaan.
- Hahaha, sitä en itse tajunnutkaan, tiuskaisin hänelle takaisin.
- Älkää jooko ruvetko tappelemaan, mentäiskö vaan syömään aamupalaa, Peter piipitti yltiömäisen hiljaisella äänellään.
- LOISTAVA IDEA, nouses ylös Jamessuli minulla on jo nälkä, Sirius huudahti.
Ei ollut taaskaan mikään yllätys, että Siriuksella oli nälkä, koska Siriuksella oli aina nälkä jonka vuoksi hän söi aina (omien sanojensa mukaan vain hyvin useasti, mikäköhän ero siinäkin nyt sitten on), koko ajan ja paljon. Nousin kuitenkin ylös ja kasvoilleni nousi hienoinen puna, kun näin Lilyn nauravan hämmentyneet kasvot. Olipa noloa, miksi ihmeessä minun piti kaatua juuri LILYN jalkoihin ? Sirius nappasi hihastani kiinni ja suorastaan raahasi minut muotokuva-aukosta läpi aina suureen saliin asti. Hänellä todellakin taisi olla nälkä. Istuttuaan pöytään Sirius ahmi suunsa täyteen ruokaa ja alkoi selittämään tytöstä jota yritti tällä kertaa iskeä. Yleensä tytöt suorastaan juoksivat Siriuksen perässä, - olihan hän itsensä mielestä Tylypahkan tavoitelluin poikamies -, mutta Siriuspa rakasti haasteita. Tämä johti yleensä siihen, että Siriuksella oli kiikarissa joku yltiömäisen kiltti naapurintyttö joka ei edes ollut kiinnostunut Siriuksesta. Kukaan ei ymmärtänyt hölkäsenpöläystä Siriuksen selityksestä, koska tämä yritti syödä samalla yltiömäisen suurta ruokamäärää. Siriusta ei kuitenkaan haitannut se, että kukaan ei ymmärtänyt häntä, koska Sirius yksinkertaisesti puhui pelkästä puhumisen ilosta.
- Jos sä syöt vielä yhdenkin paahtoleivän niin repeät, Remus tuhahti puoliksi nauraen Siriukselle.
- No enhän mä ole syönyt kun vasta neljä ja sitä paitsi mulla on vielä nälkä, Sirius yritti sanoa samalla kun nielaisi taas yhden lastillisen ruokaa.
- Tekis kyllä mieli käydä kurittamassa Ruikulia, on meinaan sen verran surkea olo, tokaisin muille.
- Hyvä idea, kirotaan korillinen tomaatteja lentämään sen niskaan, Sirius ehdotti ja tirskahteli samalla.
- Mistäs aiot saada korillisen tomaatteja, Remus kysyi epäluuloisesti.
- No keittiöstä tietenkin! Nähdään hetken päästä ulkona, Ruikuli näytti menevän sinne, Sirius sanoi ja kirmasi pois suuresta salista.
Ei auttanut muu kuin nostaa perseensä penkistä ja mennä ulos. Ei mennyt aikaakaan kun Sirius jo tupsahti pihalle mukanaan iso korillinen tomaatteja. Ruikuli istui vanhan tammen juurella lukemassa kirjaa, voi mikä nössä, lukea nyt kirjaa ehdointahdoin. Kuten tavallista Remus ja Peter pysyttelivät hieman kauempana tapahtumien tiimellyksestä, koska he eivät olleet niinkään alttiita vaikeuksille kuin minä ja Sirius. Sirius ehti juuri kirota korin ennenkuin huomasimme Voron, voi paska mikä säkä!
- Potter ja Black mitä te oikein luulette tekevänne? Voro huusi meille.
Vilkaisimme Siriuksen kanssa nopeasti toisiimme, molemmilla oli silmissä sama ilme: PAKOON JA ÄKKIÄ! Pyyhälsimme Remuksen ja Peterin ohi, jotka tietenkin lähtivät juoksemaan peräämme, harmi vain että niin lähti Vorokin. Miten ihmeessä tuo vanha kurppa pystyi juoksemaan noin lujaa?! Eikö riittänyt, että tämä päivä alkoi jo saakelin kurjasti nyt se sitten jatkuikin huonosti ja jos Voro saisi meidät kiinni luvassa olisi ties kuinka monta viikkoa jälki-istunta. BOOORING! En missään nimessä halunnut joutua taas jälki-istuntoon, johan me olimme Siriuksen kanssa istuneet siellä viimeiset kaksi viikkoa.
- Voi hyvä jumala James juokse nyt lujempaa, minä en aio istua jälki-istunnossa tällä viikolla, Sirius sanoi samalla kuin huohotti raskaasti hengästymisen vuoksi.
- Meinasin juuri sanoa sulle samaa, sähän olet ihan rapakunnossa läähätät kuin joku piski, naurahdin.
- No sehän mä olenkin! Sirius myönsi vakavana.
Luojan kiitos Vorolla taisi olla huonompi kunto kuin meillä, koska hetken päästä häntä ei näkynyt enään missään. Jalkani olivat kuitenkin niin kipeät juoksemisesta, että olisin voinut itkeä.
- Pahus soikoon, te kaksi olette aivan mahdottomia, Remus voihkaisi.
- Suoraan sanoen oikeita vaikeusmagneetteja, Peter säesti.
Minä ja Sirius vain nauroimme, sellaisiahan me olimme epäkypsiä ja lapsellisia pojankloppeja, mutta mitä siitä sehän kuului Siriuksen mukaan kelmien pettämättömään charmiin.
Loppupäivä ei sujunut mitenkään paremmin, purskautin vahingossa kurpitsamehuni rinnuksilleni kinastellessani Siriuksen kanssa ja tietenkin Lily näki sen. Siriuksen uusi iskukohde, joka muuten on nimeltään Jessa, ei suostunut millään lähtemään Siriuksen kanssa ensi viikonloppuna Tylyahoon, jonka vuoksi Sirius oli pahalla tuulella koko loppupäivän. Seuraavaksi huomasin, että olin unohtanut kirjoittaa taikajuomien kirjoitelman, eikä Remus millään suostunut näyttämään omaa kirjoitelmaansa tai edes auttamaan, hän vain sanoi " olisit aloittanut kirjoittanut sen aikaisemmin ". Voi kurjuus Kuhnusarvio saisi hermoromahduksen, emme olleet muutenkaan Siriuksen kanssa hänen suosiossaan. Joten en mennyt varsinaisen iloisella mielellä nukkumaan. Keskellä yötä heräsin siihen kun Sirius nyki minua kärsimättömästi hihasta, hän halusi välttämättä keskustella kanssani siitä kuinka saisi tämän Jessan lähtemään kanssaan treffeille.
- Eikö me voitaisi puhua tästä aamulla, kysyin väsyneenä ystävältäni.
- No ei kyllä voitaisi, koska järjenjuoksini on kirkkaimmillaan öisin, Sirius sanoi.
- En kyllä usko, että järjenjuoksusi voi olla paljoakaan kirkkaampaa yöllä kun se on päivisin niin huonoa, naurahdin jonka seurauksena sain läimäytyksen takaraivoon.
- En minä ole tyhmä olen vain joskus epäviisas, Sirius vastasi tyypillisellä tavallaan.
- Selvä selvä niinpä tietenkin, vastasin ja niin me istuimme ikkunan edessä katsellen kaunista puolikuuta ja jutellen Siriuksen naisongelmista.