Finfanfun.fi
Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Toinen ulottuvuus => Aiheen aloitti: Kaatosade - 04.12.2009 18:54:43
-
Fandom: Fullmetal Alchemist
Disclaimer: Hiromu Arakawa omistaa FMA-universumin hahmoineen, minä en saa hänen luomuksillaan leikkimisestä minkäänlaista korvausta.
Alkusanat: Adventtihaasteessa olisi tarkoitus kirjoittaa 25 eri sanasta jouluiset ficit ja koska vuosiraapaleprojektini on kriittisessä tilassa ja tarvitsee kipeästi potkua, lähden tähänkin hullutukseen mukaan. Erittäin todennäköisesti teen kaikki rääpäleet FMA:sta ja ne tulevat ilmestymään tänne, linkittelen tähän viestiin. Näillä ei tule muuta yhteyttä toisiinsa olemaan kuin fandom, erillisiä siis. Tervetuloa saamaan joulumieltä.
Sanat ja ficit:
01. Odotus - Odotuksen riemu (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=13481.msg264942#msg264942) Izumi, S
02. Kalenteri - Helppo ratkaisu (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=13481.msg265288#msg265288) Maes, Roy/Ed, K-11
03. Koti - Koditon (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=13481.msg265635#msg265635) Ed, S
04. Rauha - Joulurauhaa (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=13481.msg265643#msg265643) Roy, Maes/Gracia, K-11
05. Ystävät - Yhteisiä harrastuksia (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=13481.msg266434#msg266434) Roy/Ed, K-11
06. Sukulaiset - Liian monta paikkaa vapaana (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=13481.msg266534#msg266534) Pinako, Winry, Ed, Al, S
07. Lahjat - Lämmittävä lahja (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=13481.msg268184#msg268184) Roy/Maes, S
08. Ruoka - Tärkeintä joulussa (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=13481.msg268395#msg268395) Roy/Ed, K-11
09. Kynttilä - Tuli syttyy (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=13481.msg268637#msg268637) Roy, S
10. Lumi - Lumisateen jälkeen (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=13481.msg268640#msg268640) Olivier, S
11. Valo - Kirkkain valo (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=13481.msg269668#msg269668) Elysia, Maes/Gracia, S
12. Pimeys - Näköalapaikka (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=13481.msg270497#msg270497) Roy/Ed, S
13. Onni - Kirjaimellisesti onnekas (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=13481.msg270500#msg270500) Sheska, S
14. Auttaminen - Auttavia käsiä (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=13481.msg270506#msg270506) Trisha, Ed, Al, S
15. Stressi - Stressin välttämisestä (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=13481.msg271796#msg271796) Maes/Gracia, S
16. Tontut - Toimiston tontut (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=13481.msg271799#msg271799) Roy, Maes, S
17. Joulukortit - Välittämisen merkki (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=13481.msg271801#msg271801) Roy/Ed, S
18. Lahjapaperi - Luovaa paketointia (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=13481.msg271804#msg271804) Roy/Ed, K-11
19. Suklaa - Korvaava lahja (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=13481.msg271806#msg271806) Roy/Ed, K-11
20. Toiveet - Kirje joulupukille (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=13481.msg271807#msg271807) Pinako, S
21. Perhe - Ainakin tämä joulu (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=13481.msg272636#msg272636) Roy/Maes, S
22. Lapset - Kaikki lapset eivät luistele (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=13481.msg272637#msg272637) Hohenheim, S
23. Joululaulut - Joululaulujen viattomuudesta (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=13481.msg272640#msg272640) Roy/Ed, K-11
24. Aattoilta - Halvallakin saa (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=13481.msg272641#msg272641) Roy/Ed, K-11
25. Vapaus (jep, tämä on tyhjä) - Toivelahja (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=13481.msg272643#msg272643) Roy/Ed, S
~*~
Otsikko: Odotuksen riemu
Kirjoittaja: Pics
Henkilöt: Izumi
Ikäraja: Sallittu
Genre: draamaa ja fluffia, pre-angst, raapale
Summary: Ehkä hän oli hiukan etuajassa neuloessaan vauvalle jo nyt tossuja joululahjaksi...
A/N Voi angsti, että tämän kirjoittaminen oli tavallaan ahdistavaa, mutta näin. Ensimmäinen haasteen sana oli Odotus.
Odotuksen riemu
Pikkuinen tossu muodostui vähitellen puikkojen kilistessä toisiaan vasten. Lanka oli hennon mintunvihreää, ei vaaleanpunaista eikä vaaleansinistä. Se sopisi yhtä hyvin tytölle ja pojalle.
Izumi laski neuleensa hetkeksi ja piteli kättään hiljalleen paisuvalla vatsalla. Niin pitkän yrityksen jälkeen he saisivat lapsen, ja vaikka raskaus ei ollutkaan ollut helppo, hän oli nauttinut odotuksen jokaisesta päivästä.
Hän katsoi tossua ja hymähti. Ehkä hän oli hiukan etuajassa neuloessaan vauvalle jo nyt tossuja joululahjaksi... eivätkä nämä olleet ensimmäiset. Hän oli tehnyt pikkuruisia lapasia, myssyn, sukat – lapsi tarvitsi talvella kunnolla vaatetta päälleen, vaikka Dublithissa ei ollutkaan yhtä kylmä kuin pohjoisessa.
Hän ei olisi malttanut odottaa syntymää.
-
Oih, tää oli ihana! <33 Mukavaa ja helppolukuista tekstiä, enkä virheitä löytänyt (Ihan niin kuin minä niitä oikeasti etsisin ;D) Kiitos illanpiristeestä, seurailen tätä jatkossa vaikken aina kommaisikaan.. :D
~Ziri
-
Oih, jälleen ihanaa luettavaa sinulta! Tämä oli niin mukavaa tekstiä, että vetäisi väkisinkin hymyn poskelle. En ole oikeastaan kovin kiinostunut Fullmetal Alchemistista, mutta kun näin hyvää tekstiä löydetään niin on aivan liian turhaan jättää kommentoimatta!
Izumi oli todella ihana äiti tässä, neuloi jo etuajassa lapselleen lapasia, myssyjä, pikkuruisia tossuja ja sukkia, ajatteli siis tämän parastaan. Siihen minä pyrinkin, että hän nauttii tästä jokaisesta päivästä, vaikka raskaus ei ollut helppoa. Yritän kommentoida jokaiseen kirjoittamaasi raapaleeseen, mutta vaikka minuakaan ei näkyisi se ei tarkoita etten seuraisi innolla. Mutta usko pois, saatan mahdollisesti piinata sinua loppuun saakka kahdeksankymmentäyhdeksän prosenttisesti - onhan se paljon? Jos ei niin luultavasti yli yhdeksänkymmentä prosenttia kuitenkin, haha.
Jatkoa tänään, huomenna tai pian!
-
Ziri: Mun tyyli on yleensä aina helppolukuista, en vaan osaa koukeroita. Kiva, jos miellytti.
Upsila: Kiva kiskoa lukemaan muitakin kuin FMA-friikkejä. Izumi olisi ollut kyllä ihana äiti... Mmh. Kahdeksankymmentäyhdeksän prosenttia on kyllä paljon, kiva jos joku jaksaa kommentoida.
Kiitoksia teille kovasti. Aina piristää, kun joku sanoo lukeneensa. <3
Otsikko: Helppo ratkaisu
Kirjoittaja: Pics
Paritus: Roy/Ed
Ikäraja: K-11
Genre: Draama, huumori, tuplaraapale
Summary: ”Mistä te tällä kertaa kinaatte?” Maes kysyi.
A/N Toinen sana oli Kalenteri, ja minulla oli liian hauskaa - taas ihan vaihteen vuoksi.
Helppo ratkaisu
Maes astui Royn työhuoneeseen päätyen keskelle sotaa. Roy ja Ed olivat juuttuneet epäaikuismaiseen painiotteluun, jossa Roy oli melkoisesti häviöllä.
”Mistä te tällä kertaa kinaatte?” Maes kysyi. Hän ei yleensä tiennyt, oliko rakastavaisten nahistelun vuoksi huvittunut, hämmentynyt vaiko ärtynyt, ja päätyi sekoitukseen kaikkia.
”Tuo yritti viedä minun vuoroni”, Ed nurisi taivuttaessaan Royn kädet lattiaan.
”Enhän! Sinä muistat väärin! Oikeasti on minun vuoroni.”
”Eikä ole! Muistan hyvin, etten saanut viimeksikään!”
”Kylläpäs! Ja siirrä jalkaasi, kiitos, se painaa kylkeäni.”
”Oho. Sori. Mutta sinä muistat väärin! Älä välitä. Dementia alkaa olla yleistä sinun iässäsi.”
”Senkin kakara!”
”Itse olet seniili!”
”Enkä!”
”Seis”, Maes sanoi onnistuen katkaisemaan riitelyn hetkeksi. ”Siis mistä vuorosta te puhutte?” Hän toivoi hartaasti, ettei kyse ollut mistään kumpi-on-tänä-iltana-päällä -tyyppisestä asiasta.
”Tuo aloitti viime vuonna!” Ed sanoi.
”Kun en! Koska sinä ryöstit koko kalenterin ja –”
”Enhän!”
”Minkä kalenterin?” Maes kysyi.
Roy ja Ed katsoivat häntä kuin vähäjärkistä ja vastasivat yhteen ääneen täsmälleen samanlaisella kärsimättömällä sävyllä. ”No joulukalenterin!”
”Hetkinen... te tappelette siitä, kumpi saa avata ensimmäisen luukun?”
”Kyllä!”
”Siihen on helppo ratkaisu”, Maes sanoi napaten pöydällä olevan kalenterin. ”Nimittäin se, että minä avaan sen.”
”Uskallakin!” Roy ja Ed unohtivat riitansa hämmästyttävän nopeasti rynnätessään tavoittelemaan Maesia, joka juoksi ulos huoneesta kalenteri mukanaan ja hilpeästi nauraen.
-
Haha, tästä tuli kyllä sen pakettijutun kanssa todella hyvä fiilis. Ed ja Roy on ihania, ja kiva lukea tälläistä vähän lapsellistakin käytöstä kaksikon taholta. Repesin kyllä tuolle luukkujutulle, siun EdRoyt on vaarallisia mielenterveydelle. Ihanan piristävää, kiitos <3
-
Olisi pitänyt arvata, että osallistut tähän.
Mutta aw! Kylläpäs tämä molemmat olivat suloiset. Izumi olisi kyllä ollut hyvä äiti, söpöt sukkaset ja kaikkea. Minun käy häntä sääliksi. Toisessa raapalesarjassa taas Maes oli ihana! Tykkäsin tuosta riitelynaiheesta, jotenkin niin tyypillistä noille kahdelle... ja onnistuit hyvin piristämään mieltäni ja sait hymyilemään, kiitos! <3
-
Aww, täähän oli ihana! Ed ja Royhan osaa olla ihania ja tuollaisia lapsellisia, kun kinastelee, että kumpi saa avata ensimmäisen luukun. Maeshan se sitten riidan ratkaisi, että hän voisi itse avata ja pojat tietenkin unohtivat riitansa ja heti rynnäkköön kalenterin luokse, haha. Aikas hyvä idea, sulla taisi olla hauskaa kirjoittaessa, kun tuollaisen hyvän fiiliksen antavan raapaleen kirjoitit. Sait minut hymyilemään korviin saakka ja saada päähänikin lisää elämää, kun tässä on ollut stressiä kokeiden takia.
Kiitoksia paljon, alahan kirjoittamaan tänäänkin!~
-
Venomous: Osapuilleen kaikki tämän parituksen ficit on vaarallisia terveydelle, ei voi mitään... mutta joo, joulunahan on tarkoitus nuortua taas kuin lapsi leikkimään, eikö?
Arte: Niin, olisi pitänyt. Minä yritin jättää väliin, ihan oikeasti! Mutta tämä saattaa vielä pelastaa raapaleprojektini... toivottavasti. Mutta mm, hymyilyttäminen on kivaa.
Upsila: Mun Ed ja Roy osaa aina olla lapsellisia, se tuntuu jotenkin tulevan melkein automaattisesti. Ja Maes - voisin nähdä sen tekevän juuri noin. Stressin lievitys on tarpeellista välillä.
Kiitoksia teille oikein kovasti. <3
Otsikko: Koditon
Kirjoittaja: Pics
Henkilöt: Ed, ei parituksia
Ikäraja: Sallittu
Genre: Angsti, raapale
Summary: Silti hänellä oli surkea olo, kun hän käveli pitkin katua ja näki kaikki joulua varten somistetut ikkunat.
A/N Sanana Koti. Välillä vähän angstisempia joulutunnelmia.
Koditon
Menneisyyteen haikaileminen ei ollut tyypillistä Edille. Asiat olivat tapahtuneet ja vaikka hän miten paljon tahtoisi, hän ei pystyisi kääntämään kelloa taaksepäin ja menemään muuttamaan asioita. Tekoja saattoi kyllä katua, mutta itsesäälissä kieriskely ei poistaisi ongelmia.
Silti hänellä oli surkea olo, kun hän käveli pitkin katua ja näki kaikki joulua varten somistetut ikkunat, joiden takana paloi kynttilöitä ja joissa riippui seppeleitä tai jouluvaloja. Ruutuihin oli kiinnitetty paperista leikattuja lumihiutaleita. Ikkunoiden takana oli koteja, joissa valmistauduttiin viettämään iloista perhejuhlaa, ja ne saivat hänet tiedostamaan kipeästi, ettei hänellä ollut paikkaa jota kutsua kodiksi.
Joskus, vain joskus hän toivoi, että olisi jättänyt talon polttamatta.
-
Otsikko: Joulurauhaa
Kirjoittaja: Pics
Henkilöt/Paritus: Roy, Maes/Gracia
Ikäraja: K-11
Genre: Angsti, draama, tuplaraapale
Summary: ”Tiedätkö, mikä päivä huomenna on?”
A/N Sanana Rauha. Tämä vasta angstinen onkin, mutta pitäkää tätä vaikka itsenäisyyspäivään sopivana. Tavallaan. Ehkä ikäraja on vähän liian korkea mutta aika karmeita asioita tässä sivutaan vaikkei kuvaillakaan.
Joulurauhaa
”Roy?”
Roy käänsi katseensa Maesiin, joka istui matalan telttavuoteensa reunalla katsellen kalenteriaan, jonka välissä oli Gracian kuva rohkaisemassa. ”Mitä?”
”Tiedätkö, mikä päivä huomenna on?”
”Torstai.”
”Niin, mutta mikä muu?”
Roy kaiveli muistiaan. Se ei ollut ainakaan kummankaan syntymäpäivä... ”Sinun ja Gracian tapaamisen vuosipäivä?”
Maes huokasi raskaasti. ”Huomenna on jouluaatto. Ajattele sitä.”
Joulu... Se oli viimeinen asia, jota Roy oli ajatellut, kun luodit kaatoivat sotilaita kuin viikate viljaa ja jokainen ilta päättyi vereen. Lumesta ei ollut tietoakaan, erämaan aurinko oli vain aavistuksen vähemmän polttava ja yöt puolestaan niin hyisiä, että heidän oli nukuttava selät vastakkain ollakseen tärisemättä kylmästä.
Muualla saattoi olla joulu, mutta Ishvaaliin se ei yltänyt.
”En ole saanut korttia Gracialta”, Maes sanoi surkeana.
”Se on varmaankin juuttunut postin tarkastukseen.”
”Totta... koska onhan hän varmasti lähettänyt sellaisen. Onhan?”
”Varmasti”, Roy sanoi. Mutta kuka muistaisi häntä...?
Melko kaukaa alkoi kuulua tulituksen rätinää eikä kulunut kauan, kun juoksupoika kurkisti telttaan. ”Tulkaa pian, everstiluutnantti! Ne tulevat läpi!”
”Näyttää siltä, että minun on mentävä jakamaan hiukan joulumieltä”, Roy sanoi. Irvokas pilailu oli keino pysytellä järjissään kaiken keskellä.
Maes nyökkäsi synkästi. ”Lähetä minunkin puolestani lämpimiä terveisiä.”
”Ne menevät perille.” Roy veti hansikkaat käsiinsä ja lähti teltasta miettien, olisiko liikaa pyydetty, että he saisivat hiukan joulurauhaa.
-
Ja minä niin tiesin, että sinä kirjoittaisit tänään kaksi raapaletta! Oikeastaan arvasin vain, että kirjoittaisit yhden raapaleen ainakinm, mutta yllätyin positiivisesti toisestakin raapaleesta!
Koditon - raapale oli aika haikea. Ed ei vain voi kääntää ajan taakse päin, jäädä kotiin lämpimään ja leikeillä lumihiutaletta. Olisi minullakin surkea olo, jos näkisin kuinka muiden ikkunassa on kiinitetty lumihiutaleita, sisällä on riemukasta elämää ja koristeita. Kävi kyllä Ediä sääliksi, tekisi mieli antaa pojalle lämpimän mökin, lämmintä kaakaota ja palan munkista. Joulurauhassa oli myös pientä angstia, halutaan korttia toiselta ja hiukan joulurauhaa, muuten nämä kaikki olivat suloisia ja hyvää luettavaa.
Tajusin tässä hiljattain, että raapaleissasi on jotain taikaa. Raapaleesi oli lievittänyt päänsärkyäni, stressiäni ja auttanut minua olla suuttumatta enempää äidilleni, meillä oli pientä rähinää. Kaikki ficcisi ovat saaneen hyvän fiiliksen, kiitos.
-
Nämä oli ihnaia! En nyt ole pariin päivään käynyt täällä, ja se hyvä puoli tässä kalenterificissä on se, että näitä tulee joka päivä (vitsit, mä olen älykäs :D)
~Ziri
-
Upsila: Oi, todella mukava kuulla, jos teksteillä on ollut noinkin positiivisia vaikutuksia. Päänsärky on todella syvältä, tiedän sen oikein hyvin koska saan itse migreenejä.
Ziri: Tämä ei ole varsinainen kalenteri, joten pientä heittelyä voi esiintyä julkaisuissa, mutta melkein joka päivä yritän.
Kiitoksia, kun kommentoitte. <3
Otsikko: Yhteisiä harrastuksia
Kirjoittaja: Pics
Paritus: Roy/Ed
Ikäraja: K-11
Genre: Draama, huumori, tuplaraapale
Varoitukset: Aikuinen ja alaikäinen seksisuhteessa
Summary: ”Meillä on... yhteisiä harrastuksia”, Roy sanoi.
A/N Sanana Ystävät. Tämä nyt käsittelee sanaa jotenkin kierosti eikä tämä ole hirveän jouluinenkaan, mutta olipa hauska tehdä vaihteeksi paljon dialogia.
Yhteisiä harrastuksia
”Veli”, Al aloitti katsoen Ediin kädet puuskassa. ”Jos nyt voisit kertoa, mitä teidän välillänne oikein on.” Katse siirtyi Royhyn, joka istui pöydässä Ediä vastapäätä toivoen selvästi olevansa jossakin muualla.
”Ei mitään!” Ed tiuskahti.
”Olemme vain ystäv-” Roy aloitti.
”Me emme todellakaan ole ystäviä!”
”Jos te ette ole ystäviä, niin miksi olette täällä yhdessä?” Al kysyi.
”Pelkästään työasioita”, Ed sanoi.
”Veli, nyt on joululoma. Älä luule, että uskon teidän istuneen ravintolassa puhumassa töistä juhlapyhinä.”
Ed huokasi raskaasti. Al osasi joskus ilmestyä todella huonoina hetkinä.
”Meillä on... yhteisiä harrastuksia”, Roy sanoi.
”Jaa. Mitä harrastuksia?” Al ei näyttänyt vakuuttuneelta.
”Tuota...” Ed mulkaisi Royta pahasti yrittäen pitää tämän hiljaisena. ”Liikuntaa...”
”Kielioppia”, Roy sanoi.
”Ei, minä en harrasta kielioppia”, Ed sanoi. ”Se kuulostaa joltain tytöille sopivalta. Se on liikuntaa, vai väitätkö muka ettet hengästy?”
”Mutta minä en oikeastaan pidä liikunnasta...”
”No, nyt pidät.”
”Emmekö voisi sanoa, että opiskelemme anatomiaa?”
”Emme me mitään hemmetin lääkäriharjoittelijoita ole!”
”Mitä sitten?”
”Sen minäkin haluaisin tietää”, Al sanoi väliin.
”Kävisivätkö sormiharjoitukset?” Roy kysyi.
”Niin kuin jossain pianon soitossa? Ei ikinä!”
”No mikä herralle sitten kelpaisi?”
”Jos tuon parempia vaihtoehtoja ei ole, niin kerrotaan sitten saman tien, että oikeasti naimme kuin kanit emmekä – ups.”
”Nyt sinä sen sitten sanoit.”
”Niin taisin.”
-
Ihan sairaan loistavia! <3
Odotuksen riemu: se oli just sellanen kodikas ja lämmin, jos nyt niin ficistä voi sanoa (mun mielestä voi) Sellanen söpö.
Helppo ratkaisu: Ei jestas, Ed ja Roy on jotenkin niin suloisia <3. (ehti jo ihkuttamiseen asti) Pidin tosta tuplaraapaleesta ihan hirveesti. Voin sieluni silmin nähdä Maesin juoksemassa raikkaassa lumisessa talvi-illassa heilutellen kalenteria päänsä päällä Edin ja Royn juostessa vihaisina perässä. Mukana tulivat mielikuvassa myös lumihiutaleita, vaaleanpunaisia sydämiä ja tietysti juoksu oli hidastettua ;D.
Koditon: ;____; Mutta hei, Edhän vois tulla meille ^^
Joulurauhaa: Ihana <3 Sait tungettua huumoria mukaan, vaikka muuten aihe oli jotenkin synkkä, mutta synkkä tyyli sopi erinomaisesti
Harrastuksia: Reps. Ihan kuin tää muistuttais jotenkin sitä sun ficciä älä kysy jo et halua tietää. Mutta sii aivan loistava <3
Kiitos näistä kaikista, lisää odotellessa <3
-
Cherina: Apua, nyt mulle tuli samanlainen mielikuva tuosta kalenterijutusta ja näen sen päässäni... ihanaa. Joo, harrastuksissa on varmaan jotain samaa sen ficin kanssa, musta monimielisyyksien viljeleminen on vaan laittoman hauskaa. Kiitoksia kommentista. <3
Otsikko: Liian monta paikkaa vapaana
Kirjoittaja: Pics
Paritus: Pinako, Winry, Ed, Al
Ikäraja: Sallittu
Genre: Draama, angsti, raapale
Summary: Joulupöydässä oli alakuloinen tunnelma, vaikka kaikki yrittivätkin hymyillä urheasti.
A/N Sanana Sukulaiset, ja taas heitetään angstin puolelle, ei voi mitään.
Liian monta paikkaa vapaana
Joulupöydässä oli alakuloinen tunnelma, vaikka kaikki yrittivätkin hymyillä urheasti. Pinakon teki mieli itkeä, kun hän katsoi kolmea lasta, jotka istuivat hiljaisina paikoillaan. Winry tiedosti vanhempiensa puuttumisen varmasti tavallista kipeämmin, jouluna olisi kuulunut syödä perheen kesken, ja täällä oli liian monta paikkaa vapaana. Poissa oli myös Trisha, ja Hohenheim oli mennyt kuka tiesi minne. Ed puolestaan tuijotti ruokailuvälineitään ja näytti jo valmiiksi lannistuneelta. Hän ei hallinnut kättään vielä niin hyvin, että olisi onnistunut ruoan paloittelussa, ja Al auttaisi häntä. Al, joka ei itse pystyisi syömään palaakaan.
He olivat kerta kaikkiaan säälittävä seurue, mutta jotakin heillä silti vielä oli. Heillä oli toisensa.
-
Nämä on suloisia! Tuo viimeisin oli jollain (tosi jännällä ;D) tavalla kaunis, ja semmoinen.. öö. en mä osaa selittää :D Mutta kiva illanpiriste, varsinkin pilalle menneen keikan jälkeen..
~Ziri
-
Rakastan, kun kirjoitat dialogia Royn ja Edin välille. Teet sen yksinkertaisesti aivan mahtavasti. Siihen uppoutuu aina mukaan, koko homma menee niin luonnostaan ja elävästi. Keskustelun aihe oli tässä kovin hauska, tykkäsin, kun painotit nimen omaan dialogiin ja väittelyyn unelmaparin kohdalle. Al parka!
Tämä viimeisin raapale oli kyllä kovin surullinen. Minun käy sääliksi noita kaikkia, ei se elämä ole helpoksi tehty. Kaikille draamaa ja surua ja noin pienessä iässäkin vielä.
-
Ziri: Olen iloinen, jos piristi.
Arte: Minä puolestaan rakastan kirjoittaa dialogia niiden välille. Hyvä, jos se toimii lukijallekin, itselläni on laittoman hauskaa kun teen sitä. Viimeinen angstitti minua myös.
Kiitos teille. <3
Otsikko: Lämmittävä lahja
Kirjoittaja: Pics
Paritus: Roy/Maes
Ikäraja: S
Genre: Fluff, raapaleet
Summary: Mitä ihmettä saattoi antaa joululahjaksi rakastetulle, jolla oli jo kaikkea tarpeellista ja joka ei halunnut mitään tarpeetonta?
A/N Sanana Lahjat. Iih, tätä paria vaihteeksi myös. <3
Lämmittävä lahja
1.
Maes oli valmis repimään hiuksia päästään silkasta turhautumisesta. Mitä ihmettä saattoi antaa joululahjaksi rakastetulle, jolla oli jo kaikkea tarpeellista ja joka ei halunnut mitään tarpeetonta? Tyttöystävälle olisi ehkä voinut tällaisessa tilanteessa antaa kimpun kukkia ja sydämenmuotoisen suklaarasian, mutta Roylle... ei ikinä.
Roylle oli kaikin tavoin mahdollisimman vaikeaa hankkia lahjoja. Hän ei keräillyt mitään muuta kuin alkemiakirjoja, ja niistä Maes ei ymmärtänyt yhtään mitään, joten sellaisen antaminen ei onnistuisi. Hän ei ollut kiinnostunut sisustamisesta, tauluista, vaatteista tai ruoanlaitosta. Eikä hän myöskään koskaan suostunut toivomaan mitään.
Ennen kuin Maes ehti aiheuttaa hiuksilleen kovin vakavia tuhoja, hän muisti kuitenkin erään tapauksen aivan alkutalvelta.
2.
Sää oli pimeä ja vetinen, mutta se ei pystynyt pilaamaan Maesin tuulta, kun hän käveli Royn kanssa kohti kotia. Aiemmin satanut lumi oli muuttunut loskaksi, jonka alla paikoitellen vaani näkymätöntä jäätä.
Maes ei varonut askeliaan riittävästi, vaan liukastui menettäen tasapainonsa. Roy onnistui saamaan kiinni hänen toisesta käsivarrestaan, toisella kädellä hän otti tukea maasta välttäen lätsähdyksen. Hänen sormikkaansa kastui sohjossa läpimäräksi.
”Minä lainaan sinulle hanskoja”, Roy sanoi kaivellen taskujaan ja muuttuen jatkuvasti totisemmaksi. Lopulta hän veti esiin pyrotekniset hansikkaansa. ”Ei minulla olekaan kuin nämä. Anteeksi...”
Kun Roy oli ottanut Maesin kädet omiinsa lämmittääkseen niitä, Maes oli huomannut hänenkin sormiensa olevan kylmät.
3.
Jouluaattona he istuivat kynttilänvalossa kuunnellen vanhoja levyjä, ja Maes antoi Roylle pienen pehmeän paketin. Hänen yllätyksekseen Roy antoi hänelle melko lailla samanlaisen paketin, vain käärepaperi oli erilaista. He vilkaisivat hymyillen toisiinsa ennen kuin avasivat lahjansa. Maesin paketista paljastui vihreät villasormikkaat, Royn paketista siniset.
”Varapari”, Roy sanoi. ”Sinulla näyttää olevan taipumus kastella ne...”
”Kiitos. Sinä puolestasi voit käyttää niitä itse – silloin, kun et joudu lainaamaan niitä minulle...”
Roy virnisti. ”Kiitos. Taisin tarvita näitä.”
”Niin minäkin.”
He vetivät sormikkaat käsiinsä ja istuivat kylki kyljessä pitkän aikaa. Myöhemmin he totesivat hanskat liian kömpelöiksi vaatteiden riisumiseen, ja niin ne hautautuivat lattialle viskeltyjen vaatekasojen alle.
-
Eih, nämä raapaleet ovat aivan liian ihastuttavia! Ei saa tehdä näin hyviä raapaleita, että saa silmät lautasen kokoiseksi ja suu vaahtoamaan silkasta lukemisesta. Taisin unohtaa kommentoida muutamaan raapaleeseen, anteeksi. Pitäisi enemmän olla aktiivinen.
Pidin kovasti tuosta Lämmittävä lahjasta. Niin hellyttävä, pohdiskelua ja pursuavaa rakkautta. Sai minut hieman hymyilemään.
Kiitoksia, kaikki raapaleesi ovat ehdottomasti hyviä. Älä ikinä unohda sitä!
-
Upsila: Minä tykkään itse myös Lämmittävästä lahjasta, siitä tuli semmoinen söpö. Kovasti kiitoksia piristävästä kommentista taas kerran. <3
Otsikko: Tärkeintä joulussa
Kirjoittaja: Pics
Paritus: Roy/Ed
Ikäraja: K-11
Genre: Draama, romantiikka, huumori, raapaleet
Varoitukset: Aikuinen ja alaikäinen suhteessa
Summary: Hän ei vain oikein pystynyt luottamaan Edin ruoanlaittotaitoihin...
A/N Sanana Ruoka. Ihi, tykkäsin tämän kirjoittamisesta.
Tärkeintä joulussa
1.
”Oletko sinä ihan varma siitä, että siihen pitää laittaa siirappia?” Roy kysyi kurkkiessaan Edin olan takaa.
”Olen, ihan varma.”
”Mutta siitähän tulee makeaa.”
”Totta kai siitä tulee makeaa, tämähän on imellettyä perunalaatikkoa. Kai sinä nyt tiedät, mitä imelä tarkoittaa?”
”Tiedän, mutta...” Roy antoi sanojensa haipua. Hän ei tiennyt, mitä oli halunnut sanoa. Hän ei vain oikein pystynyt luottamaan Edin ruoanlaittotaitoihin...
”Ja lakkaa kuikuilemasta takaani, se on todella häiritsevää!” Ed murahti ja heristi perunansurvinta.
”Mutta kun...” Roy painautui tiukasti vasten Edin selkää.
”Minä tiedän, että olen vastustamaton tässä esiliinassa, mutta anna minun nyt tehdä tämä rauhassa! Ruoka on kaikkein tärkeintä joulussa.”
2.
Roy tarkkaili Edin ilmettä tämän maistaessa aikaansaannostaan. Jokin oli ilmiselvästi vialla, mutta Ed yritti olla näyttämättä sitä ja nielaisi lusikallisen urhoollisesti.
”Saanko minäkin maistaa mestariteostasi?” Roy kysyi yrittäen ottaa lusikan Ediltä.
”Eeh. Eihän vielä ole ruoka-aika. Ei ole kilttiä närkkiä etukäteen.”
”Niinhän sinäkin teit.”
”Kokin pitää maistaa. Näpit irti siitä!”
Roy oli varma siitä, että ruoka-aikaan mennessä laatikko olisi salaperäisesti kadonnut eikä asiasta puhuttaisi enää koskaan. Hän ei halunnut päästää Ediä niin helpolla. ”Olen nälkäinen...”
Ed tukki hänen suunsa omallaan, minkä jälkeen hän löysi itsensä makaamasta lattialla Ed päällään. ”Unohda ruoka”, Ed sanoi suudellessaan hänen kaulaansa. ”Joulussa on tärkeämpiäkin asioita.”
-
Roy/Maes oli piristävää vaihtelua. Tykkäsin tuosta ideasta, kuinka molemmat miehet näyttivät kulkevan samojen ajatusten poluilla. Kauhean söpöä antaa sama lahja toiselle!
Ja ah, ymmärrän nyt, miksi virnuilit tälle viimeisimmälle. Ed kävisi viidennestä kelmistä! Ja ihanaa, kuinka Roy pystyi lukemaan tämän ilmeitä. Osaan jotenkin kuvitella, ettei Edin keittotaidot välttämättä kaikkein kehittyneimpiä ole. Eihän sitä maailmaa kiertäessä ehdi kokkikirjaa lukemaan. Erityisesti viehätyin tuohon ristiriitaan, minkä Ed suustaan päästi.
Kiitos näistä, sait taas hymyilemään. <3
-
Mainio!! :D
-
Arte: Saman lahjan antaminen on kyllä niiiin söpöä, olkoon vain klise, mutta kun aww. Ja en vain voinut olla virnuilematta ruokaa laittavalle Edille, minä epäilen kanssa, ettei hänellä ole ollut kovin paljon aikaa harjoitella kokkausta. Kummasti ne mielipiteet vaihtuu tilanteen mukaan.
Elfmaiden: Hih, kiva jos pidit.
Kiitoksia. <3
Otsikko: Tuli syttyy
Kirjoittaja: Pics
Henkilöt: Roy
Ikäraja: S
Genre: Draama, raapale
Summary: Kynttilä syttyi valaisten Royn riemastuneen hymyn.
A/N Sanana Kynttilä. Tämä kyllä ennakoi myös angstia jossain vaiheessa, mutta nääh.
Tuli syttyy
Naps.
Kynttilä syttyi valaisten Royn riemastuneen hymyn. Hän oli onnistunut. Vihdoin ja viimein, kaikkien uuvuttavien päivien ja koodien ääressä istuttujen öiden jälkeen. Monta kertaa hän oli miettinyt, että luovuttaisi. Antaisi mestarinsa salaisuuksien vain olla, jäädä käyttämättömiksi.
Mutta hän ei ollut luovuttanut, ja nyt hän oli ensimmäisen kerran saanut johdettua kipinästä ihan oikean tulen. Vaikka kynttilän liekki olikin pieni, se valaisi yllättävän paljon. Ja kokonaisia kaupunkeja polttavat suurpalot alkoivat nekin pienestä, pelkästä kipinästä. Piti vain tietää, miten liekkejä ruokittiin.
Roy katseli ikkunasta, kuinka joulun kunniaksi sytytettiin kynttilöitä joka ikkunalaudalle. Amestris oli valmis roihahtamaan liekkeihin, ja hän oli valmis sytyttämään ensimmäisen kipinän.
-
Otsikko: Lumisateen jälkeen
Kirjoittaja: Pics
Henkilöt: Olivier
Ikäraja: Sallittu
Genre: Draama, raapale
Summary: Yöllä oli satanut monta kymmentä senttiä lunta, joka tasoitti ja pyöristi maiseman saaden sen säihkymään sokaisevan puhtaana ja valkeana.
A/N Sanana Lumi. Ei ihmeempää sanottavaa, kunhan kirjoitin.
Lumisateen jälkeen
Yöllä oli satanut monta kymmentä senttiä lunta, joka tasoitti ja pyöristi maiseman saaden sen säihkymään sokaisevan puhtaana ja valkeana. Olivier ei antanut sen hämätä itseään. Tuon valkoisen peitteen alla kivet olivat yhtä teräviä kuin ennenkin. Eivätkä myöskään drachmalaiset jäisi kaikessa rauhassa viettämään joulua ja ihastelemaan maisemaa. Jos he hyökkäisivät, hän olisi odottamassa heitä.
Tuuli pöllytti Olivierin hiuksia hänen seisoessaan muurin harjalla tuijottamassa maisemaa. Pian hänen olisi määrättävä sotilaat avaamaan polkuja, auraamaan teitä, tallaamaan kentän lumi tiiviiksi. Jättämään lumeen jälkensä, osoittamaan, että täällä oli ihmisiä, jotka olivat valppaana.
Mutta vielä pienen hetken hän katsoisi täysin koskematonta maisemaa ja nauttisi sen kauneudesta.
-
Jeiiih, lisää luettavaa!! En ollu näköjään huomannu näitä joten sain lukee kaikki putkeen.....
Tykkäsin vaikka ikärajat olikin alhaisia, jopa ne muutamat angsti raapaleetkin lukasin, enkä pettyny....... kiitos siis näistä, päivä pelastui ;D
-
Jenz: Kiva, että eksyit tännekin. Alemmalla ikärajalla saa aikaan kivaa söpöstelyä, yritän vaihteeksi tätäkin kun pidemmät tahtoo väkisin luisua jossain vaiheessa pornoksi. :D Kiitos kommentista. <3
Otsikko: Kirkkain valo
Kirjoittaja: Pics
Henkilöt/Paritus: Elysia, Maes/Gracia
Ikäraja: Sallittu
Genre: Draama, fluff, raapale
Summary: ”Haluatko sytyttää ne?” Maes kysyi laskeutuen lattialle polvilleen.
A/N Sanana Valo. Tästä tuli söpöjä mielikuvia ja oli kiva kirjoittaa. Olen kyllä näiden kanssa hirveästi jäljessä, mutta aion kirjoittaa nämä kaikki. Ehkä jonakin päivänä tulee hirveä spämmi raapaleita.
Kirkkain valo
Joulukuusen kynttilöiden nipistäminen paikoilleen oli pistelevää puuhaa, jonka lopussa aina huomasi, että joku kohta oli jäänyt kokonaan kynttilättä. Maes oli silti aika tyytyväinen aikaansaannokseensa tarkastellessaan sitä vähän matkan päästä.
Gracia päästi irti Elysian kädestä, jota oli pidellyt estääkseen tyttöä sekoittamasta johtoja.
”Haluatko sytyttää ne?” Maes kysyi laskeutuen lattialle polvilleen.
Elysia nyökkäsi innokkaasti ja painoi kytkintä, jota Maes näytti hänelle. Kaikki kuusen kynttilät syttyivät yhtä aikaa valaisten koko olohuoneen. Kiiltävät koristepallot hehkuivat eri väreissä valon heijastuessa niistä. Elysia nauroi ihastuksesta ääneen.
Maes ja Gracia silmäsivät toisiaan ja sitten Elysiaa, ja olivat samaa mieltä siitä, että lapsi oli heidän joulunsa kirkkain valo.
-
Otsikko: Näköalapaikka
Kirjoittaja: Pics
Paritus: Roy/Ed
Ikäraja: Sallittu
Genre: Fluff, raapale
Summary: Taivas oli sininen, lumi oli sinistä, varjotkin olivat tummempaa sinisen sävyä.
A/N Sanana Pimeys. Aitoa fluffia.
Näköalapaikka
Ulkona alkoi hämärtyä. Taivas oli sininen, lumi oli sinistä, varjotkin olivat tummempaa sinisen sävyä. Näköala kuitenkin katosi, kun valo yllättäen syttyi pakottaen Edin räpyttelemään silmiään.
”Sammuta se!” hän tiuskahti Roylle, joka oli juuri tullut huoneeseen.
”Mutta minä ajattelin lukea lehteä...”
”Tule mieluummin tänne! Nyt on jouluaatto.”
Roy nurisi jotakin ja naksautti valot sammuksiin. Hän istuutui Edin viereen niin lähelle, että heidän kylkensä koskettivat.
”Katso nyt”, Ed sanoi hiljaa. ”Siellä on ihan sinistä...”
”Siltä näyttää.”
”Eikö olekin kaunista?”
”Onhan se. Mutta ei sillä niin väliä.”
”Eikö?”
”Ei. Sinun kanssasi istuisin katselemassa vaikka kaatopaikkaa.”
”Pönttö”, Ed huokasi ja nojasi päänsä Royn hartiaan.
-
Otsikko: Kirjaimellisesti onnekas
Kirjoittaja: Pics
Henkilöt: Sheska
Ikäraja: Sallittu
Genre: Draamaa huumorilla, raapale
Summary: Sheskan joululomasuunnitelma toteutuu.
A/N Sanana Onni. Niin, kirjojen parissa on ihanaa viettää joulua. <3
Kirjaimellisesti onnekas
Joillakin ihmisillä oli aina onnea. Joillakin sitä oli välillä. Ja sitten olivat ne, joilla ei ollut kuin huonoa onnea. Sheska tunsi kuuluvansa viimeiseen ryhmään.
Hän oli suunnitellut joululomalla hautautuvansa kirjoihin oikein kunnolla, kun kerran töiltään ennätti. Mutta ei kirjaimellisesti.
Sheska lojui kirjavyöryn alla yrittäen kaivautua esiin, mutta ilmeisesti näissä teoksissa oli harvinaisen painavaa asiaa. Aina, kun hän sai kirjan siirrettyä syrjään, sen tilalle valui uusi viereisistä sortuvista pinoista.
Ironisinta oli se, että kun töissä loman jälkeen kysyttäisiin mitä hän oli tehnyt ja hän kertoisi, ettei ollut millään päässyt irti kirjoista, hänen sanottaisiin olevan onnekas, koska suunnitelma oli toteutunut niin hyvin.
-
Otsikko: Auttavia käsiä
Kirjoittaja: Pics
Henkilöt: Trisha, Ed, Al
Ikäraja: Sallittu
Genre: Draama, raapale
Summary: Jouluvalmistelut olisivat sujuneet kolme kertaa nopeammin, mikäli pojat eivät olisi välttämättä halunneet auttaa.
A/N Sanana Auttaminen. Minä kilahtaisin jos olisin Trisha.
Auttavia käsiä
Jouluvalmistelut olisivat sujuneet kolme kertaa nopeammin, mikäli pojat eivät olisi välttämättä halunneet auttaa. Trisha pudisteli päätään juostessaan torumaan Ediä, joka oli piirtänyt ikkunoihin lumihiutaleita, jotka muistuttivat epäilyttävästi syntetigrammeja. Otettuaan väriliidun pojalta hän huomasi, ettei tiennyt missä Al oli, ja ryntäsi takaisin keittiöön missä hänen nuorimmaisensa oli piparkakkutaikinan kimpussa. Juuri niin kuin hän oli arvannutkin.
”Taikinaa ei syödä raakana”, Trisha sanoi vetäessään Alin kädet pois kulhosta. ”Ei ainakaan puolta kulhollista. Saat vatsasi kipeäksi.”
Al väitti, että oli vain halunnut auttaa leipomisessa. Trisha huokasi, nosti taikinakulhon turvaan käsivarrelleen ja kehotti Alia menemään Edin avuksi koristelemaan ikkunoita. Mutta ei liiduilla, vaan pahvista leikatuilla kuvioilla.
Talossa oli hetken verran siunatun hiljaista. Äänettömyyden jatkuessa Trisha kuitenkin huolestui. Se oli luonnotonta. Hän meni olohuoneeseen edelleen taikinaa vaivaten. Ed oli kiertämässä teippiä Alin ympärille kuin aikoisi ottaa pikkuveljensä panttivangiksi, ja Al seurasi toimitusta lumoutuneena. Trishan ei auttanut kuin käskeä heidän lopettaa leikkinsä ja huomauttaa, että teippi oli tarkoitettu koristeiden kiinnittämiseen eikä mihinkään muuhun.
Lopulta koristeet päätyivät ikkunaan ja taikinakin valmistui. Kun Trisha alkoi leipoa, Ed toi hänelle ritarillisesti jauhopussin, mutta pudotti sen vahingossa lattialle saaden kaikki yskimään henkensä edestä.
Lattiaa lakaistessaan Trisha ajatteli jälleen, miten helppoa tämä olisi ollut ilman auttavia käsiä. Mutta ei lähellekään näin hauskaa.
-
Ihania raapaleita :) Erityisesti pidin ficistä Kirjaimellisesti onnekas, mulle vois ihan hyvin käydä noin ;D. Viimeinen oli suloinen, hymyilytti.
Anteeksi nyt ei irtoa pidempää kommettia. Olen kyllä lukenut alusta asti ja pitänyt kaikista, mutta nyt vasta sain kommentin aikaiseksi.
Hyvää joulua! *ojentaa virtuaalisia pipareita*
-
felarof: Kiitoksia, kun kommentoit. Minullekin voisi käydä samalla tavalla kuin Sheskalle. Ihan helposti niihin hautautuu... Joulu oli hyvä myös. *nakertaa virtuaalipiparia*
Otsikko: Stressin välttämisestä
Kirjoittaja: Pics
Paritus: Maes/Gracia
Ikäraja: Sallittu
Genre: Draama, raapale
Summary: Niinpä hän aikoi tänä vuonna pitää huolen siitä, ettei stressaisi mistään.
A/N Sanana Stressi. Voi Maes, Maes... <3
Stressin välttämisestä
Maes tiesi, että hänellä oli taipumusta stressata joulusta liikaa. Hän valmisteli kaikkea niin innoissaan, ettei malttanut pysähtyä ajoissa. Niinpä hän aikoi tänä vuonna pitää huolen siitä, ettei stressaisi mistään.
Ripustaessaan koristeita ikkunoihin ja tehdessään ostoslistoja Maes tarkkaili jatkuvasti hermojensa tilaa ja vähensi askareita, jos ne tuntuivat kireiltä. Mutta se ei tuntunut auttavan, sillä lopulta hän huomasi istuvansa sohvalla joutilaana mutta niin stressaantuneena, että halusi huutaa.
”Mikä sinua vaivaa, kulta?” Gracia kysyi polvistuen hänen eteensä.
”En tiedä. Minä yritin olla stressaamatta tänä vuonna, mutta en näköjään osaa.”
”Pöhkö.” Gracia pörrötti hänen hiuksiaan. ”Lakkaa stressaamasta siitä, oletko stressaantunut, niin olosi paranee hetkessä.”
-
Otsikko: Toimiston tontut
Kirjoittaja: Pics
Henkilöt: Roy ja Maes
Ikäraja: Sallittu
Genre: Humoristinen draama, raapale
Summary: ”Se vahtii, että olet kiltisti. Jos et ole, et saa joululahjoja.”
A/N Sanana Tontut. Samastun Royhyn.
Toimiston tontut
Roy tuijotti männynkävystä askarreltua tonttua, jolla oli punainen huovasta muotoiltu lakki sekä valkoinen vanuparta. ”Mitä...?”
”Pitäähän sinullakin olla tonttu joulumieltä tuomassa”, Maes sanoi leveästi hymyillen. ”Eikö olekin hieno? Askartelimme näitä Elysian kanssa!”
”Voi taivas.”
”Se vahtii, että olet kiltisti. Jos et ole, et saa joululahjoja.”
Roy huokasi syvään. Joskus hän ei ihan jaksanut ymmärtää ystäväänsä. ”Tiedät, että olen mieluummin tuhma ja ilman lahjoja kuin kiltti lahjojen kanssa.”
”Älä sano tuota Elysialle. Antaisit huonoa esimerkkiä.”
”En sano.”
”Tiedätkö, sinulla ei ole sitten yhtään joulumieltä.”
”Ai ei?” Roy mulkaisi Maesia sekä alaisiaan, jotka naureskelivat jollekin hölmöydelle. ”On minulla sentään toimisto täynnä tonttuja.”
-
Otsikko: Välittämisen merkki
Kirjoittaja: Pics
Paritus: Roy/Ed
Ikäraja: Sallittu
Genre: Draama, romantiikka, raapaleet
Summary: ”Haluatko sinä, että hän luulee, ettet välitä hänestä edes sen vertaa, että vaivautuisit antamaan hänelle kortin?”
A/N Sanana Joulukortit. Niin, onko niitä pakko lähettää?
Välittämisen merkki
1.
”Sinun täytyy kirjoittaa hänelle joulukortti!”
Ed huokasi raskaasti. ”Al, minä en ihan oikeasti usko, että se on tarpeellista.”
”Kyllä se on.” Al asetti kätensä puuskaan ja mulkoili paheksuvasti. ”Haluatko sinä, että hän luulee, ettet välitä hänestä edes sen vertaa, että vaivautuisit antamaan hänelle kortin?”
”Kortteja annetaan ihmisille, joista ei oikeasti välitetä, velvollisuudentunnosta. Minä en halua –”
”Veli. Kirjoita se.”
Ed puuskahti tympääntyneesti, mutta ei käynyt väittämään vastaan enää enempää. Joissakin asioissa Al oli ehdoton. Esimerkiksi siinä, että läheisille täytyi lähettää joulukortit, koska muu olisi ollut merkki siitä, ettei heistä välittänyt. Hän päätti käydä kotimatkalla ostamassa jonkinlaisen kortin, joka saisi kelvata.
2.
Taloa lähestyessään Ed tunsi itsensä täydeksi idiootiksi. Tässä ei ollut yhtään mitään järkeä, mutta Al kysyisi häneltä kuitenkin myöhemmin, oliko hän antanut kortin vaiko ei. Hän avasi oven rutistaen korttia toisessa kädessään, riisui kengät ja takin eteisessä ja hipsi peremmälle viihtyisään asuntoon.
Hän löysi Royn lojumasta olohuoneen sohvalla sanomalehteä lukien ja istahti lattialle tämän viereen. ”Hyvää joulua”, hän mutisi ojentaessaan korttia.
”Kortti minulle?” Roy näytti hämmentyneeltä ottaessaan sen. ”Kiitos, mutta ei sinun olisi tarvinnut...”
”Al pakotti.”
Roy hymähti. ”Jotain sellaista, että en tietäisi sinun välittävän, jos et vaivautuisi?”
”Kyllä.”
”Kyllä minä tietäisin.” Roy laski lehden käsistään ja veti Edin lähemmäs.
-
Otsikko: Luovaa paketointia
Kirjoittaja: Pics
Paritus: Roy/Ed
Ikäraja: K-11
Genre: Huumori, raapale
Summary: ”Mutta kun täällä ei ole minkäänlaista lahjapaperia!”
A/N Sanana Lahjapaperi. Jota ei muuten ikinä ole silloin, kun pitäisi. Tässäpä siis vinkki sen varalta.
Luovaa paketointia
”Ed!” Roy koputti oveen kärsimättömänä. ”Milloin minä oikein saan sen lahjan?”
”Saisit sen vaikka heti, jos et välttämättä haluaisi, että paketoin sen!”
”Eihän sitä muuten voi avata. Eikä se ole hauskaa.”
”Mutta kun täällä ei ole minkäänlaista lahjapaperia!”
Roy huokasi raskaasti. ”Katsoitko varmasti joka paikasta?”
”Kyllä.”
”Käytä sitten jotakin muuta paperia. Ihan mitä tahansa.”
”Mutta kun...”
”Ed! Paketoi se nyt vain. Ole kiltti.”
Oven takaa alkoi kuulua paperin kahinaa ja repimisen ääntä. Vihdoinkin.
Lahjan saatuaan Roy pystyi vain tuijottamaan sitä rintojen, häpyjen ja kalujen kirjoa, johon paketti oli kääritty. ”Pornolehti?” hän ähkäisi.
”Sitä saa mitä tilaa”, Ed tokaisi hävyttömästi virnistellen.
-
Otsikko: Korvaava lahja
Kirjoittaja: Pics
Paritus: Roy/Ed
Ikäraja: K-11
Genre: Hävytön romantiikka, raapale
Varoitukset: Aikuinen ja alaikäinen yhdessä
Summary: ”Mitä? Ei suklaata?”
A/N Sanana Suklaa. Minäkin voisin kyllä ottaa Royn korvikkeita...
Korvaava lahja
Ed tunsikin hyökyvää pettymystä avattuaan Roylta saamansa paketit, joista ei paljastunut ainuttakaan suklaarasiaa. ”Mitä? Ei suklaata?”
”Ei niin.” Roylle oli ovela ilme, kuin hän piilottelisi jotakin.
”Mutta minä toivoin sitä, enkö?”
”Niin toivoit.”
”Minä syön sitä vain kerran vuodessa – miksi hitossa en voi saada sitä yhtä rasiaa?”
”Tiedätkö, mistä suklaanhimon sanotaan johtuvan?”
”Seksin puutteesta, tiedän. Mutta ei se tähän –”
”Miten olisi tämä?” Royn kädet liukuivat hitaasti Edin niskaan. ”Minä pidän huolen siitä, että sinun ei ehdi tehdä mieli ainuttakaan konvehtia. Jos on valittamista, saat ensi vuonna sen rasiasi.”
Ed ei voinut olla hymyilemättä, koska lupaus kuulosti huomattavasti nautittavammalta kuin makeiset.
-
Otsikko: Kirje joulupukille
Kirjoittaja: Pics
Henkilöt: Pinako
Ikäraja: S
Genre: Angsti, draama, raapale
Summary: Oikeastaan me haluttaisiin vain yksi lahja.
A/N Sanana Toiveet. Voi angst.
Kirje joulupukille
Rakas Joulupukki!
Meidän täti sanoi että täytyy kirjottaa Teille lista niistä asioista, joita me halutaan joululahjoiksi. Oikeastaan me haluttaisiin vain yksi lahja. Antaisitko äidin meille takaisin, niin me oltaisiin tosi iloisia.
Olemme olleet niin kilttejä kuin osataan eikä täti ole antanut kotiarestia kuin kaksi kertaa. Se on aika hyvin, eikö olekin? Joten toivottavasti voitte antaa meille sen lahjan.
E. & A. Elric
Pinako tuijotti kirjettä, jonka pojat olivat antaneet hänelle toimitettavaksi joulupukille. Vain yksi toive... ja tietenkin se oli sellainen, jota ei voinut mitenkään täyttää. Mitä saattoi antaa lapsille, jotka toivoivat vain äitinsä olevan elossa?
Kyyneleet tipahtelivat paperille sotkemaan musteen.
-
Otsikko: Ainakin tämä joulu
Kirjoittaja: Pics
Paritus: Roy/Maes
Ikäraja: S
Genre: Draama, raapale
Summary: Joulun aikaan puhuttiin muutenkin paljon perheistä ja Maes oli tehnyt selväksi, ettei pahastuisi, mikäli perheeseen tulisi lisäys.
A/N Sanana Perhe. Vähän tahtoo edelleen angstin puolelle heittää, mutta joo. Tätä paria kuitenkin vielä.
Ainakin tämä joulu
Leluja pursuilevien hyllyjen ohi kulkeminen sai jonkin puristumaan tuskallisesti kasaan Royn rinnassa. Oli hyvä, ettei Maes ollut mukana, sillä tämä olisi luultavasti saanut taas kerran jonkun kohtauksen, jossa hypistelisi leluja löperö ilme kasvoillaan ja selittäisi, miten ihanaa olisi ostaa niitä lapsilleen.
Joulun aikaan puhuttiin muutenkin paljon perheistä ja Maes oli tehnyt selväksi, ettei pahastuisi, mikäli perheeseen tulisi lisäys. Se, että he olivat molemmat miehiä, asetti kuitenkin lisääntymisen tielle erinäisiä biologisia esteitä, ja Roy oli siitä salaa kiitollinen. Lapsista oli liikaa häiriötä.
Hän ei voinut olla miettimättä, miten pitkään saisi Maesin pysymään rinnallaan, mutta ainakin tämän joulun he varmasti viettäisivät yhdessä.
-
Otsikko: Kaikki lapset eivät luistele
Kirjoittaja: Pics
Henkilöt: Hohenheim
Ikäraja: Salllittu
Genre: Draama, angsti, raapale
Summary: Hän ei ollut lapsena huvitellut luistelemalla.
A/N Sanana Lapset. Ja angst angst.
Kaikki lapset eivät luistele
Hohenheim huokasi raskaasti katsellessaan, kuinka joukko lapsia luisteli järven jäällä riemuiten siitä, että oli joululoma eikä tarvinnut mennä kouluun. He nauroivat jahdatessaan toisiaan ja pyöriessään vinhaa vauhtia.
Hän ei ollut lapsena huvitellut luistelemalla. Itse asiassa luisteleminen oli ollut täysin tuntematonta Xerxeessä, ja vaikka ei olisi ollutkaan, ei orjalla olisi ollut siihen aikaa. Mutta hän oli tutustunut siihen myöhemmin... Trishan ja poikiensa kanssa. Trisha oli nauranut pidellessään Alia kiinni käsistä, jotta tämä kestäisi pystyssä, ja Hohenheim oli pelännyt kuollakseen tukiessaan Ediä, pelännyt että poika loukkaisi itsensä. Sen sijaan hän oli itse lentänyt takamukselleen...
Niiden aikojen jälkeen hänellä ei ollut enää joulumieltä.
-
Otsikko: Joululaulujen viattomuudesta
Kirjoittaja: Pics
Paritus: Roy/Ed
Ikäraja: K-11
Genre: Huumori, tuplaraapale
Varoitukset: Vähän OoC-Roy, joululaulujen raiskaamista ja pervoja mielikuvia. Ja aikuinen ja alaikäinen seksuaalisessa suhteessa keskenään.
Summary: ”Mitä hittoa oikein hoilaat?”
A/N Sanana Joululaulut. Ja tätä kirjoittaessa oli ihan luvattoman hauskaa.
Joululaulujen viattomuudesta
”Kulkuset, kulkuset, riemuin helkkäilee...”
”Mitä hittoa oikein hoilaat?”
Edin ärtyisä kysymys yllätti Royn, joka oli keskittynyt lauleskelemaan pölyjä pyyhkiessään. ”Joululauluja tietysti. Eikö sinulla ole yhtään joulumieltä?”
”Toki. Tule tänne, niin panen kulkusesi riemuin helkkäilemään.”
”Ed! Tämä on iloinen lastenlaulu, jossa ei ole mitään kaksimielistä.”
”No voi voi. En vain voi olla ajattelematta, mitä siellä ryijyn alla tehtiin, jos siellä kerran oli niin lämmin.”
Roy huokasi ja päätti valita jonkin muun laulun, koska ei enää itsekään voinut ajatella kulkusia kovin viattomasti. ”La-la-lal-lal-la, helikellot soi, tulla tonttuset voi ilomielin.”
”Niinpä”, Ed hymähti. ”Yleensä tullaan ilomielin...”
”Ed!”
”Mitäs valitset noin pervoja lauluja.”
”Enkä valitse. Sinä vain näet pervouksia joka paikassa. Et kai sinä ole puutteessa?”
”Mitä jos olenkin?”
”En usko sinua.” Roy huomasi, että Ed oli edellisellä siivousvuorollaan jättänyt pölyt pyyhkimättä kirjahyllyn päältä, luultavasti siksi, ettei ollut jaksanut hakea tuolia ja oli liian lyhyt ylettyäkseen muuten. Ihan vain Ediä ärsyttääkseen hän yritti saada pyyhkimisen näyttämään mahdollisimman vaivattomalta ja päätti laulella samalla. ”...matkaan joulun maahan. Sinne tulla kai saan? Poroilles annan mä halauksen...”
”Yögh! Nyt menee liian häiriintyneeksi! Ei eläimiin sekaantumista, kiitos.”
”Yh”, Roy äännähti. ”Minä en halunnut tuota mielikuvaa.”
”En minäkään. Ja jos laulat vielä, tukin suusi.”
”Millä?”
”Sillä.”
”Oih. Mä kanssa paimenten...”
-
Otsikko: Halvallakin saa
Kirjoittaja: Pics
Paritus: Roy/Ed
Ikäraja: K-11
Genre: Huumori, lievä PWP, tuplaraapale
Varoitukset: Aikuinen ja alaikäinen yhdessä
Summary: Olen kyllästynyt siihen, että panet minua halvalla.
A/N Sanana Aattoilta. Toinen humoristinen Roy/Ed heti putkeen. En valita.
Halvallakin saa
”Oletko varma siitä, että sinua ei väsytä? Lasten pitäisi mennä aikaisin nukkumaan.”
Ed huokasi erittäin raskaasti. Hän ei juuri nyt jaksanut huvittua Royn piikittelystä eikä keksiä mitään vastaiskua. Joskus mieliala ei vain sopinut sanailuun. ”Yritätkö sinä todellakin suututtaa minut jouluaattona?”
”En tietenkään.” Royn virnistys vain leveni. ”En mitenkään voisi. Onhan joulu lasten juhla.”
”Minulle riittää. Istu aattoiltaa keskenäsi.” Ed marssi makuuhuoneeseen paukauttaen oven kiinni, mutta puolen minuutin kuluttua Roy oli jo seurannut häntä.
”Mikä sinua oikein nyppii?”
Ed mulkoili raivokkaasti kädet puuskassa. ”Olen kyllästynyt siihen, että panet minua halvalla. Arvaa, kysyttiinkö minulta, minä vuonna haluan syntyä? Ei muuten kysytty!”
”Hyvä on, hyvä on. En tee sitä enää.” Roy levitti käsivartensa ja Ed noudatti epäröiden kutsua ja painautui vasten hänen rintaansa. ”Joulun kunniaksi... panen sinua ilmaiseksi! Mitäs siihen sanot?”
”Ei kiinnosta”, Ed tuhahti.
”Mitä, miksei muka?”
”Ilmaisnäytteet eivät ikinä kestä mitään. Maksan mieluummin ekstraa kunnon palvelusta.”
Roy hymähti ja sujutti kätensä Edin paidanhelman alle. ”Niinkö? Mitä olisit sitten valmis maksamaan?”
Ed työnsi käden taskuunsa tunnustellakseen, miten paljon hänellä oli varaa juuri nyt. ”Minulla olisi... kahdenkymmenen senin kolikko, vähän ryttyinen paperinenäliina sekä pienehkö ruuvi.”
”Ruhtinaallista. Haluatko saada selville, mitä niillä saa?”
”Jep.”
”Kaupat tuli. Mutta älä valita, jos väsähdät kesken.”
”En taatusti.”
-
Otsikko: Toivelahja
Kirjoittaja: Pics
Paritus: Roy/Ed
Ikäraja: Sallittu
Genre: Draama, raapale
Summary: ”Pakettiin on tarkoitus laittaa jotakin. Mutta tämähän on tyhjää täynnä.”
A/N Viimeinen Adventtihaasteen sana oli Tyhjä, oma valinta siis. Koska olin jollain tuulella, käytin sanaa Tyhjä. Ettäääh. Mutta sain tämän haasteen täyteen. Jee!
Toivelahja
”Minusta tuntuu, että käsitit tämän joululahjajutun vähän väärin”, Roy mutisi tuijottaessaan paketista paljastunutta laatikkoa.
”Miten niin?” Ed kysyi pää kallellaan.
”Pakettiin on tarkoitus laittaa jotakin. Mutta tämähän on tyhjää täynnä.”
”Eikä ole.”
”On. Näenhän minä, ettei tässä laatikossa ole mitään.”
”On siinä. Ei se mikään tyhjiö ole.”
”Hah hah. Tiedätkö, että ilma ei ole erityisen hyvä lahja.”
”Miksei? Kuolisit ilman sitä.”
Roy tyytyi huokaamaan ja pudistamaan päätään.
”Mutta ei ilma ollut se lahja”, Ed sanoi.
”Mikä se sitten oli?”
”Täsmälleen sitä, mitä halusit.”
”Minä en halunnut tyhjää laatikkoa!”
”Et varsinaisesti, mutta kun kysyin, halusit yllätyksen. Älä väitä, ettet muka yllättynyt.”
-
Oih, nämä olivat ihania. Sait minut taas vaihteeksi naureskelemaan jutuillesi, varsinkin Edille ja Roylle. Etenkin tuo viimeinen raapale oli hupaisa, hyvä yllätys. Olen Royn puolella noissa lapsenhankkimisjutuissa, äänekkäitä ikisijoitä. Nyt ainakin sain selville, mihin niitä joululauluja tarvitsit.
Ihanan jouluisia, talvisia tunnelmia. Harmi, että nämä ovat nyt sitten ohi. Sopimusta odotellessa...
-
Hehee onhan tää vähän myöhään kommattu, mutta parempi myöhemmin kuin ei milloinkaan eikös ;D
Toivelahja oli ihana hehee nerokas yllätys vaikkakin saattaa ehkä mahdollisesti latistaa toisen joulutunnelmaa odotusten ollessa liian korkealla ;)
”Hah hah. Tiedätkö, että ilma ei ole erityisen hyvä lahja.”
”Miksei? Kuolisit ilman sitä.”
niinpä XD
”Et varsinaisesti, mutta kun kysyin, halusit yllätyksen. Älä väitä, ettet muka yllättynyt.”
paha väittää vastaan
Joululaulujen viattomuudesta Tää oli asiaa ;D heh yritä nyt enää ikinä kuunnella mitään joululaulua saamatta päähäsi mitään... krhm mielenkiintoista :P
”Toki. Tule tänne, niin panen kulkusesi riemuin helkkäilemään.”
reps ;D
”Niinpä”, Ed hymähti. ”Yleensä tullaan ilomielin...”
”Ed!”
hihi on siinä kaksimielinen jätkä ::)
”...matkaan joulun maahan. Sinne tulla kai saan? Poroilles annan mä halauksen...”
”Yögh! Nyt menee liian häiriintyneeksi! Ei eläimiin sekaantumista, kiitos.”
”Yh”, Roy äännähti. ”Minä en halunnut tuota mielikuvaa.”
en minäkään ;)
”Millä?”
”Sillä.”
”Oih. Mä kanssa paimenten...”
oletkos miettinyt siirtoasi tarkkaan Roy 8)
Kirje joulupukille snift oi miten suloista :-X
Olemme olleet niin kilttejä kuin osataan eikä täti ole antanut kotiarestia kuin kaksi kertaa.
yyh :'(
Kyyneleet tipahtelivat paperille sotkemaan musteen.
kruunasi koko ficin
tosi ihana aw
Luovaa paketointia hehee vai että löytyy sellaista (ilmeisesti) Royn lukitun oven takaa ;D
”Sitä saa mitä tilaa”, Ed tokaisi hävyttömästi virnistellen.
miksi pystyn liiankin helposti kuvittelemaan tuon ilmeen :D
Auttavia käsiä Aaaw en voi muuta sanoa :)
Trisha pudisteli päätään juostessaan torumaan Ediä, joka oli piirtänyt ikkunoihin lumihiutaleita, jotka muistuttivat epäilyttävästi syntetigrammeja.
miksiköhän ne niitä muistutti 8)
Kun Trisha alkoi leipoa, Ed toi hänelle ritarillisesti jauhopussin, mutta pudotti sen vahingossa lattialle saaden kaikki yskimään henkensä edestä.
söpöä, ritarillinen pikku Ed, aw :D
Kirjaimellisesti onnekas vaikuttaa ihan minulta, tai no okei ei oo ihan niin paljon kirjoja että onnistuisin mitenkään hautautumaan niiden alle, mutt...
Hän oli suunnitellut joululomalla hautautuvansa kirjoihin oikein kunnolla, kun kerran töiltään ennätti. Mutta ei kirjaimellisesti.
maalaillaampa piruja seinille ::)
Näköalapaikka
”Pönttö”, Ed huokasi ja nojasi päänsä Royn hartiaan.
aw, joteski söpöö :-*
Kirkkain valo
Maes ja Gracia silmäsivät toisiaan ja sitten Elysiaa, ja olivat samaa mieltä siitä, että lapsi oli heidän joulunsa kirkkain valo.
ihana vertauskuva, tai wåtever :D ;)
tällasta tänään XD with luv
Zirius