Finfanfun.fi
Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Toinen ulottuvuus => Aiheen aloitti: Lotazi - 21.10.2009 15:36:32
-
Nimi: Auringon häikäistys
Kirjoittaja: Lotazi
Beta: LaurAngel
Ikäraja: K-11 (ainakin toistaseksi?)
Genre: romanssi, draama, huumori(?)
Fandom: Twilight
Paritukset: Saatte itse lukea, niin tiiätte ;)
Copyrightit: Henkilöt kuuluvat Stephenie Meyerille
Yhteenveto: Mitä tapahtuukaan, kun muuttaa takaisin synnynkaupungilleen ja tapaa pojan johon ihastuu. Kaikki ei menekkään niinkuin olisi olettanut.
A/N: Sekotin vähäsen näitä pareja ja perheitä. Alussa saattaa olla vähän tylsä, mutta lupaan että parempaa on tulossa. Kaikki on sitten ihmisiä! Tää on mun ensimmäinen ficci, olisi kiva saada kommentteja tyylistä ja et onko mielenkiintonen, että laitetaanko jatkoa...? =)
1. luku
BPov
Hei, olen Isabella Swan, 17-vuotias, haluan minua kutsuttavan Bellaksi. Minulla on ruskeat pitkät hiukset ja suklaanruskeat silmät. Olen mielestäni aika tavallisen näköinen, jos tavallista voi edes määrittää.
Vanhempani erosivat, kun olin pieni ja muutin äitini kanssa Phoenixiin. Kävin joka kesä isäni Charlien luona, kunnes kuusi kesää sitten sain kyllikseni käydä siellä. En kestänyt hänen uutta vaimoaan Tanyaa ja tämän lapsia, Alicea ja Emmettiä.
Nyt kuitenkin äitini Renée ja hänen uusi miehensä Phil, haluavat matkustella ympäriinsä, enkä halua olla heidän tiellään, joten päätin muuttaa Charlien luokse. Hän asuu pienessä kylässä, Forksissa.
Olen niin tottunut suuren kaupungin vilinään, että tuntuu aivan hullulta muuttaa pois suukaupungin hälinästä. Tulen ikävöimään aurinkoa ja lämpöä, Forksista niitä ei valitettavasti löydy. Siellä on hyvin harvoin aurinkoisia päiviä.
Hyvästelin äitini muutama tunti sitten. Saavuttuani lentokentälle Port Angelesiin, tapasin Charlien ja tervehdin häntä nopeasti. Olin onnellinen ettei hän ollut ottanut muita mukaansa. Lähdimme heti ajamaan kotiamme kohti, jonne oli noin tunnin ajomatka lentokentältä. Ulkona satoi, enkä nähnyt paljoakaan ikkunasta ulos. Vaihdoimme kuulumiset, mutta muuten olimme Charlien kanssa hiljaa. Emme kumpikaan olleet kovin puheliaita, joten hiljaisuus ei häirinnyt meitä.
Vesisade oli hiljentynyt tihkusateeksi, kun saavuimme suuren valkoisen talomme pihaan. Nousin autosta ylös ja katselin ympärilleni.
Lähes kaikki näytti samalta, kun olin viimeksi käynyt siellä. Erona oli vain se, että puskat ja puut olivat kasvaneet, ja pihalle oli ilmestynyt kaksi uutta autoa. Tai oikeastaan valkoinen maasturi oli uusi, mutta punainen avopaku ei ollut.
“Olet ostanut uusia autoja vai?” kysyin. Charlie oli tullut hakemaan minua poliisiautollaan, hän oli Forksin poliisipäällikkö.
“Tuo punainen on oikeastaan sinun” Charlie vastasi.
“Minun? Mitä?” utelin.
“Halusin antaa sinulle jonkin tervetuliaislahjan” hän ilmoitti.
Kiitin häntä kovasti. En ollut osannut odottaa tätä.
Kävelin auton luokse ja avasin oven. Se haisi vähän tunkkaiselta, mutta ajattelin, että kyllä haju varmasti lähtisi ajan myötä pois.
Suljin oven ja menin hakemaan poliisiauton tavaratilasta laukkujani. Charlie oli ottanut jo painavimmat laukut ja lähtenyt viemään niitä huoneeseeni.
Olin itsekin lähdössä juuri sisälle, kun huomasin nuorisoporukan kävelevän kävelytiellä pohjoisesta päin minua kohti.
Kuulin muutamia huutoja ja pamautettuani takaluukun kiinni he olivat saapuneet luokseni.
“Olet varmaan Isabella Swan?” eräs tyttö kysyi.
“Bella vain.”
“Luulin sinua ruskeammaksi, kun kerran tulet sieltä aurinkoisesta ja lämpimästä paikasta” tyttö pystyi erottamaan vaalean ihonvärin kuunpaisteessa, “ Olen muuten Lauren.”
“Hauska tavata” hymyilin.
“No en ole aivan varma asiasta” hän sanoi häijysti ja kääntyi poispäin. “Alice-kulta, nähdään huomenna huoltoaseman edessä.”
Lauren pussasi Alicea poskella ja lähti liikkeelle, muu porukka seurasi hänen perässään.
Paikalleen oli jäänyt pienikokoinen tyttö, jolla oli lyhyet, mustat hiukset. Hän katsahti minuun ja lähti pian sisälle taloon.
Olin aivan äimistynyt. Ensimmäinen ilta Forksissa ja ainakin yksi ihminen, Lauren, vihaa minua. Tämä ei näyttänyt yhtään hyvältä, ehkä olisi pitänyt jäädä vain yksin asumaan Phoenixiin.
Katsahdin vasemmalle ja näin yhden porukan pojista jääneen naapuritalomme pihalle.
Hän katseli minuun päin, mutta kun hän huomasi katseeni, hänkin meni sisälle.
Huokaisin. Keräsin laukkuni ja suunnistin sisälle.
Vein laukkuni yläkertaan huoneeseeni, jonka jälkeen menin alakertaan syömään iltapalaa. Onneksi oli vasta lauantai. Ehtisin huomenna hyvin purkaa laukkuni ja tutustua kaupunkiin.
******
A/N: No mitä pidätte ensimmäisestä ficistäni? Arvaatteko kuka tuo poika on? ;) Jatkoa on tulossa heti kun ehdin kirjoittaa sen.
-
ihan mielenkiintoselta alulta kuulostaa =)
hmm, se poikahan vois ehkä olla edward tai mike, en osaa sanoo :D
jatkoa ootellen, karolux ! ♥
-
Kuullostaa mielenkiintoiselta!Jatkoo! :D
-
Joo hei, pitää alkaa lukee tätä : D
Mielenkiintonen alku, virheitä en löytäny.
Jatkoa vaan : )
~Vaivaiskoivu
-
juu siis, erittäin kivalta ficiltä vaikuttaa. vaikea vaan kuvitella alicea laurenin kaltaisena pinnallisena ihmisenä, ku niin ihana persoona kuitenkin on noissa kirjoissa. :D mut saanpahan sitten vaihtelua kerrakseen, kun tätä ficciä nyt joka tapauksessa aion jäädä seuraamaan.
kirjotusvirheitä ei tainnu sen pahemmin olla, mutta mitään tarkastuskertaakaan en tehny, et totta kai munkin valvovien silmien ohitse on voinu joku pieni onneton virhe pyyhältää. :)
jatkoa !
-
Kiitos kaikille positiivisista kommenteista!=)
Amanecer : Tykkään itsekin Alicesta, mutta piti keksiä jotain erilaista, joten päätin tehdä Alicesta hieman erilaisen kuin hän on kirjoissa. Toivottavasti pidät hänestä jatkossakin:D
Tässä teille siis jatkoa;)
2. luku
BPov
Heräsin siihen, että verhon raosta pilkahti auringonsäde. Se osui suoraan kasvoilleni. Katsoin yöpöydälläni olevaa herätyskelloa, se näytti vasta varttia vaille seitsemää. Nostin peiton kasvojeni eteen kiukkuisesti. Yritin saada unenpäästä kiinni uudelleen, mutta se ei enää onnistunut. Olin varmasti jo liian hereillä. Minulle tuli yhtäkkiä tukalan kuuma, kasvoilleni alkoi muodostua hikipisaroita peiton alla. Joten luovutin ja nousin sängystä.
Näin pyyhkeeni tuolin selkänojalla. Nousin ja kävin hakemassa sen. Kiirehdin kylpyhuoneeseen (jokaisessa makuuhuoneessa oli omansa).
Pesin hiuksiani kaikessa rauhassa ja samalla kuuntelin miten pisarat osuivat lattialle. Pestyäni pitkät hiukseni annoin veden valua pitkin ihoani, ennen kuin sammutin hanan.
Otin pyyhkeen koukusta, joka oli lähellä suihkua. Kiedoin sen ympärilleni ja sidoin sen kainaloni alle kiinni.
Lähdin kävelemään makuuhuoneeni puolelle. Etsin matkalaukustani vaatteita. Otin sieltä farkkut ja vihreän ¾ osa hihaisen paidan, jotka olivat kasan päällimmäisinä.
Kun olin saanut ne päälleni, menin avaamaan vaatehuoneeni oven. Se oli minusta aivan liian iso minun vaatteilleni, mutta tiesin että se oli talon pieni vaatehuone.
Raahasin pian jo matkalaukkujani yksi kerrallaan sinne. Aloitin purkamisen suurimmasta, punaisesta matkalaukusta.
***
Kahdeltatoista olin saanut purettua kaikki laukkuni ja huomasin, että mahani murisi todella kovaa. En ollut käynyt vielä syömässä aamupalaa. Huokaisin ja lähdin huoneestani.
Kävelin käytävää pitkin ja katselin samalla ympärilleni, leveällä käytävällä oli huoneeni oven lisäksi kolme ovea, joiden muistin johdattavan muihin makuuhuoneisiin. Saavuin pian rappusille ja aloin mennä niitä alas, mutta pysähdyin pian muutaman askelman jälkeen, kun kuulin takaani askelia ja käännyin ympäri. Sieltä tuli todella hyväkroppainen, tummahiuksinen poika, joka näytti juuri heränneeltä. Hänellä oli päällään vain college-housut, joten lihaksikas yläruumis näkyi hyvin ja katseeni oli porautunut siihen. Hän pysähtyi rappusten yläpäähän ja katsoi minua kummissaan.
“Kukas sinä olet?” hän kysyi kummissaan ja haukotteli perään.
Nostin katseeni ylös hänen lihaksistaan. “Olen Bella, tulin viime yönä tänne Pheonixista.”
“Ai Bella? En odottanut, että olet noin…” hän keskeytti lauseensa ja haukotteli uudelleen. “Olen muuten Emmett, velipuolesi.”
Hän väläytti hymyn ja vastasin siihen, mutta samalla mietin mitä hän oli juuri ollut sanomassa minusta. “Emmett, olit sanomassa minusta jotain äsken, saanko tiedustella mitä?”
“Sitä vain, että en odottanut sinun olevan noin erinäköinen kuin olin kuvitellut sinun olevan” hän selosti epämääräisesti.
Lähdimme yhdessä portaita alas kohti keittiötä. Siellä olikin jo muu perheeni, Charlie luki sanomalehteä ja joi kahvia, Tanya oli juuri ottamassa puhtaita astioita pesukoneesta ja laittamassa niitä niiden omille paikoilleen kaappiin, ja Alice taas oli parhaillaan puraisemassa paahtoleivästä palaa. Hän katsahti minua ja Emmettiä meidän tullessa sisälle. Hän mulkaisi minua vielä ennen kuin käänsi katseensa pois. Jäin paikalleni seisomaan ja Emmett jatkoi jääkaapille.
“Mitä haluaisit aamupalaksi?” hän kysäisi kumartuneena jääkaapin puoleen.
“Hmm. Otan muroja, jos niitä vain löytyy” vastasin arasti.
“On niitä tuolla ylähyllyllä” Emmett osoitti vasemmanpuoleista hyllyä vieressäni. Avasin kaapin ja otin sieltä muropaketin.
“Tässä sinulle kulho ja lusikka” Tanya sanoi ja ojensi astiat hymyillen.
“K-kiitos” takeltelin.
Menin istumaan Alicea vastapäätä, mutta samassa hän nousi ja lähti pois huoneesta. Pyöritin silmiäni, miksi hän oli noin omituinen minua kohtaan?
Emmett tuli istumaan siihen, mistä Alice oli juuri lähtenyt ja toi minulle maidon ja itselleen kuusi suurta sämpylää. Katsoin niitä silmät suurina. “Aiotko syödä nuo kaikki?” kummastelin.
“No enhän minä muuten saa tarpeeksi energiaa” hän tokaisi ja naurahti perään, “eikä tässä edes ole montaa leipää.”
“Jos niin sanot!” kohotin kulmiani ja aloin valmistella aamupalaani.
Syötyäni aamupalan menin olohuoneeseen ja istuin sohvalle. Näin Charlien tulevan luokseni. Hän istui viereeni ja huomasin, että hän oli vähän vaivaantunut. Hän rykäisi ennen kuin aloitti.
“Tässä on nämä autosi avaimet,” hän ojensi kätensä ja tiputti ne avoimelle kädelleni, “mutta toivoisin, että voisit kuskata sillä siskoasi aina kun hän tarvitsee kyytiä. Emmett on joutunut monet kerrat kuskaamaan häntä hänen maasturillaan. Alice ei ole vielä löytänyt itselleen autoa, hän on todella tarkka millainen sen kuuluu olla. Joten voisitko mitenkään tarjota hänelle kyytiä?”
“Mmm... Totta kai. Mutta en aina pääse häntä kuskaamaan ympäri kyliä” tokaisin. “Ajattelin mennä pian tutkimaan kaupunkia. En muista lähes mitään täältä.”
“Se taitaa olla hyvä idea” Charlie sanoi ja lähti pois.
Näin Alicen ilmestyvän olohuoneen ovelle.
“Tarvitsetko opasta?” hän kysyi ja alkoi hymyillä mitä suloisinta hymyä.
Olin vähän hämmästynyt hänen mielenalansa vaihtelusta. “Se olisi mukavaa. Lähdetäänkö saman tien?”
“Sopii minulle” hän sanoi ja katosi ovensuusta.
Nousin sohvalta ja lähdin hakemaan huoneestani laukkuani sekä sinistä ulkotakkiani. Palasin alas ja lähdin ulos autolle Alicen perässä. Ulkona satoi tihkusadetta.
Hän näytti minulle kaikki hänen kavereidensa talot, jotta tietäisin minne minun tarvitsisi häntä joskus viedä. Sitten hän näytti minulle kaupan ja koulun. Lopuksi hän opasti minut huoltoasemalle.
“Ehkä kuulitkin eilen illalla, että ystäväni kutsuivat minut tänne” hän kertoi, “mutta valitettavasti et voi tulla mukaan, kun Lauren ei oikein tykännyt sinusta.”
“En olisi tullutkaan” kohautin olkapäitäni. “Haluan vielä tutkia kaupunkia ja menen sitten kotiin laittamaan huonettani kuntoon.”
“Niin tietysti” Alice sanoi ja avasi oven, puikahtaen pian pois vierestäni. “Kiitos kyydistä ja nähdään viimeistään illalla… tai huomenna aamulla.” Hän paiskasi oven kiinni ja lähti juoksemaan sateensuojaan, jossa moni hänen kaverinsa jo odotti häntä.
Painoin kaasun pohjaan ja lähdin vielä kiertämään kaupunkia. Pian kuitenkin palasin kotipihaani. Sammutin auton ja juoksin sisälle taloon. Ulkona oli juuri alkanut sataa, joka oli tavallista Forksissa.
Huoneeseen päästyäni menin sängylleni istumaan, katsellen huonettani. Sängyn vastapäisellä seinustalla oli kirjoituspöytä jossa oli tietokoneeni, ja vasemmassa nurkassa nojatuoli. Seinällä oli myös ikkuna, josta näki takapihalle. Kirjoituspöydän oikealla puolella oli ovi, josta pääsi kylpyhuoneeseeni. Oven vieressä oli tauluja, joissa oli kuvia minusta ja ystävistäni pieninä. Niiden oikealla puolella oli ovi vaatehuoneeseeni. Sänkyni vieressä oikealla oli pitkä yöpöytä, jossa sängyn puoleisessa päädyssä oli herätyskelloni ja jokin romaani. Toisella puolella pöytää ei ollut mitään. Olin pienempänä istuskellut siinä (vaikka vieressä oli nojatuoli,) ja olin myös jättänyt usein laukkuni siihen.
Nousin sängystä ja menin istumaan yöpöydälle. Katsoin ikkunasta ulos. En ollutkaan muistanut, että naapuritalo oli vain viiden metrin päässä ikkunastani. Katsoin sisälle viereiseen taloon ja huomasin siellä liikettä.
Siellä oli joku poika, joka oli suurin piirtein ikäiseni. Hän oli varmasti se sama poika, jonka olin nähnyt edeltävänä iltana.
Näin miten poika lähestyi ikkunaa. Hän katsoi minua kysyvästi, pieni hymynkare huulillaan. Tunsin miten puna nousi kasvoilleni. En enää viitsinyt istua katsomassa naapuritaloon, se oli liian noloa. Varsinkin jos naapurissa asuu maailman komein ihminen!
Menin hakemaan laukkuni sängyltä ja otin sieltä kännykkäni. Pistin sen pöydälle tietokoneen viereen ja lähdin hakemaan yhdestä matkalaukusta siihen laturia.
Soin itselleni vielä yhden katseen naapuritaloon päin. Haukoin henkeäni. Ikkunaan oli kiinnitetty paperilappu, johon oli kirjoitettu: Kuka olet? Tuo huone on ollut kauan tyhjillään. Voisimmeko kenties tavata? (:
Hain laukustani vihkoa. Kirjoitin yhdelle tyhjälle aukeamalle: Olen Bella, menen kohta käymään kaupassa. Voimme ehkä tavata sen jälkeen tai huomenna. Ja pistin lapun ikkunaani kiinni teipillä.
Lähdin pois huoneestani hakemaan itselleni juotavaa. Kukakohan se poika on ja miksi hän haluaa tavata minut? ihmettelin.
Charlie oli selvästi lähtenyt töihin, kun saavuin keittiöön. Otin kaapista ison lasin ja valutin siihen kylmää vettä. Lähdin takaisin yläkertaan.
Kävellessäni käytävää pitkin kuulin miten Tanya lauloi vanhempien makuuhuoneessa. Se kuulosti aivan kuin varis olisi raakkunut.
Huomasin ikkunassa taas uuden viestin ja otin omani pois. Tapaamme siis pian! Siihen oli kirjoitettu.
*************
A/N: Edelleen saa kommentoida! =) Olen aloittanut jo kolmannen luvun kirjoittamisen ja siitä tulee selvästi aikaisempia pidempi.
-
Tää paranee koko ajan, hyvä keksintö toi ikkuna juttu ja kivasti sekotettu nää hahmot!
Jään kaipaamaan lisää ;D
-Nax
-
uuujee uuje ujjeeee :D kiva nyt ku en tiiä et onks toi edward tuol ikkunas. jäi häiritsee ! :D AAAA jätit pahaan paikaaaan :D
-
oh, tää vaikuttaa kivalta!
kukahan on naapurin poika ;)
jatkoa?
-
vaikuttaa kivalta, mä tykkään! :P
Jatkoo vaan ;)
Kiitos ♥
-
A/N: Nyt joudun vähän lykkäämään tota seuraavaa lukua, kun mulla on ensi viikolla koeviikko. :-\
Mutta yritän saada 3. luvun valmiiksi 6-9 marraskuuta.
Kiitos tähän menneissä tulleista kommenteista. :)
-
oii vähän kiva ficci! (vaikka onkin näin alussa)
vähän söpöö toi Bellan ja sen naapurin pojan lappu juttu =)♥
Jatkoa odotan =)!
-
Hiroya ilmoittautuu uudeksi lukijaksi! MWAHAA!! Uus ficci mitä voin alkaa seuraamaan!! :D
Ihanaa kun kirjotat tällästä! Muutaman kirjotusvirheen löysin mut ei hirveen suuria sellasia.
Jatka ihmeessä!!!
-
Luin ekan kerrna tätä vasta nyt, otsikko ei oikein sykähdyttänyt, mutta päätin kuitenkin lukea. En olisi kyllä uskonut tätä näin hyväksi vaikka onkin tullut vasta 2 lukua! Ooon jo ihan koukussa! Eikä mitää korjattavaakaan tainnut olla :D
-
Nax ja Kotitonttu: Kiva jos tykkäsit ikkuna viesti jutusta. Mulle tuli vain yhtäkkiä mieleen se ja päätin lisätä sen lukuun.
karolux: Kohta selviääkö onko se Edward vai joku muu ;)
Jenw: Mulla oli todella vaikeeta keksii tähän otsikkoa, mutta sillä on kuitenkin merkitys myöhemmässä vaiheessa :D
Kiitos kaikille uusille lukijoille! Jatkoa tulee ihan muutaman päivän sisällä :)
-
3. luku
BPov
Avasin ulko-oven ja katsoin ulos. Sade oli selvästi laantunut tihkusateeksi ja sekin oli lähes loppunut, olin päättänyt lähteä käymään kaupalla. Vedin keuhkoni täyteen ilmaa, joka oli ihanan raikasta ja hyvän tuoksuista. Päätin lähteä kävellen kauppaan, jotta saisin nauttia siitä mahdollisimman paljon. Kaikki näytti joka puolella niin kauniilta ja vihreältä näin sateen jälkeen. Huomasin naapuritalomme, joka oli ikkunani lähellä, olevan meidän talomme kanssa samanlainen, mutta aivan kuin peilikuva. Muistan, miten isä oli minun ollessa pieni kertovan erään tarinan, jonka mukaan eräät kaksi veljestä oli rakentanut nämä talot vuosia sitten. Riidan tullessa he olivat myyneet talot ja muuttaneet eripuolille maata. Kumpikaan ei ollut halunnut jäädä tänne, jotta muistot eivät olisi tulleet mieleen. Talot näyttivät minusta moderneilta, vaikka niiden rakentamisesta olikin kulunut monia vuosia.
***
Saavuin kaupalle käveltyäni vähän yli puolituntia reippaalla tahdilla. Ajasta en kuitenkaan ollut aivan varma, koska kännykkäni oli jäänyt kotiin latautumaan ja rannekelloni oli mennyt rikki muutamia viikkoja sitten.
Kun astuin sisälle rakennukseen, sieltä huokui suloisen lämmintä ilmaa kasvoilleni. Huomasin ostoskorit suuressa rivistössä, hain sieltä yhden ja menin sen kanssa kaupan puolelle.
Menin hakemaan hedelmäosaston hyllyltä muutaman mangon ja puolipussillista mandariineja. Söin niitä usein välipalaksi. Olin juuri menossa punnitsemaan niitä, kun joku kysyi arasti: “Bella?”
Käännyin äänen suuntaan. “Niin?”
“En jaksanut odottaa enää tapaamistasi, joten tulin tänne” naapurin poika sanoi vienosti hymyillen.
Sydämeni alkoi lyödä epätahtiin. “Et ole vielä kertonut nimeäsi” sain takerreltua.
“Anteeksi huonot tapani. Olen Edward Cullen” hän hymyili entistä enemmän, tunsin miten jalkani alkoivat käydä veteliksi sitä katsellessa. Hän ojensi kätensä, katsoin sitä hetken ja tartuin siihen. Samassa tunsin miten sähkövirta kulki lävitseni ja vetäisin nopeasti käteni pois. Katsoin häntä kummissani.
Painoin punnitsimen nappia ja otin siitä tarralapun, jonka sitten tyrkkäsin pussin kylkeen ja pistin sen koriin. Lähdimme vaiteliaina kävelemää käytävää pitkin. Otin pitkin poikin tavaroita hyllystä. Välillä katsoin Edwardia ja olin kävellä päin hyllyjä, hän lumosi minut totaalisesti. Edward katsoi minua vähän kummissaan ja kysyi miksi en ostanut mitään kunnollista ruokaa. Vastasin hänelle vain, että minua ei ollut pyydetty käymään kaupassa, joten en tiennyt mitä minun olisi pitänyt ostaa.
EPov
Olimme juuri lähteneet Miken luota bileistä. Lauren puhua pälpätti joukon edessä suurella äänellä, miten hauskaa hänellä oli ollut ja kuinka hän aikoi järjestää seuraavaksi vielä paremmat bileet. Hän oli suunnitellut niitä jo pitkään. Niitä oltiin suunniteltu pidettävän Halloweenina ja kaikkien piti pukeutua sinne jotenkin. Kukaan ei saanut olla pukeutunut samaksi henkilöksi kuin toinen oli. Lauren oli itselleen valinnut jo kuolleen morsiamen ja aikoi käyttää sekä pilata äitinsä vanhan hääpuvun. Olin miettinyt muutamaa vaihtoehtoa itselleni: murhamiestä tai vampyyriä. Olin varannut ne kaksi itselleni. Kunnes saisin päätettyä, kumpi haluaisin lopulta olla. Olisin mieluiten halunnut olla velho, mutta Ben oli vienyt sen aivan heti.
Olimme pian kävelleet noin puolituntia Miken luota ja saavuimme kotiani kohti kovaa vauhtia. Bileissä oli ollut myös naapurini Alice, hän oli Laurenin hyvä ystävä, joten muut poikkesivat tätä kautta ja tulivat saattamaan meitä. Muuten olisin joutunut yksin tulemaan tätä kautta, koska muut eivät asuneet lähelläkään minua. Alueella ei ollut kuin muutama talo. Alicen perheen lisäksi täällä asui vain joitain vanhoja ihmisiä, jotka eivät lähes koskaan poistuneet kotoaan. Alue oli siis todella rauhallinen.
Näin jo kaukaa, että Alicen talon pihalla oli joku tyttö. Hän paiskasi avopakun oven kiinni ja meni poliisiauton takaosaan hakemaan jotain takakontista. Pian muutkin huomasivat hänet.
“Alice, kuka tuo on?” James kysyi ensimmäisenä.
Alice katsahti häntä. “En tiedä. Hän taitaa olla sisarpuoleni Isabella. Hänen pitäisi tietääkseni ilmaantua tänne joku päivä.”
“Miksi hän teille on tulossa?” Lauren kysyi ystävällisesti.
“Hänen äitinsä ja isäpuolensa lähtevät kai matkoille, eivätkä halua penskan häiritä heitä” Alice nauroi.
“Haha, tuo oli hyvä” Lauren nauroi ja pari muutakin liittyi mukaan.
Näin miten tyttö kohotti katseensa meihin päin ja sitten laittoi takaluukun kiinni, olimme saapuneet hänen luokseen siihen mennessä. Kuu valaisi taivaalta ja näin hänet nyt paremmin. Hän oli todella kaunis ja hänellä oli kauniisti lainehtivat mustat tai ruskeat hiukset, joiden väriä en erottanut hämärässä. En saanut katsettani irti hänen säteilevistä kasvoistaan.
“Olet varmaan Isabella Swan?” Lauren kysyi muka ystävällisellä sävyllä. Olin kuullut sen ennenkin.
“Bella vain” tyttö vastasi hiljaisella äänellä.
“Luulin sinua ruskeammaksi, kun kerran tulet sieltä aurinkoisesta ja lämpimästä paikasta” Lauren huomautti, en ollut itse pannut asiaa aikaisemmin merkille, “Olen muuten Lauren.”
“Hauska tavata” Bella hymyili ja sai henkeni salpautumaan.
“No en ole aivan varma asiasta” Lauren sanoi häijysti. Parasta pitää nyt siis pienempää profiilia, ajattelin ja Lauren kääntyi Aliceen päin. “Alice-kulta, nähdään huomenna huoltoaseman edessä.”
Lauren pussasi Alicea poskella ja lähti liikkeelle. Me muut lähdimme hänen peräänsä Alicen jäädessä paikoilleen.
Pian kuitenkin jättäydyin joukosta, koska olin saapunut kotipihaani. Katsoin oikealle ja näin, että Bella seisoi siellä vielä yksin haavoittuvaisen näköisenä. Halusin niin kovasti mennä hänen luokseen. Päätin, haluan tutustua tuohon tyttöön. Bella käänsi katseensa minua kohti ja olin aivan varma, että hän piti minua ihan outona. Olin vain jäänyt tuijottamaan häntä. Käänsin katseeni pois ja menin kiireesti sisälle. Suljin oven perässäni. Näin veljeni tulevan keittiöstä, hän oli taas aikomassa rehvastelemalla minulle jostain, mutta en välittänyt hänestä. Lähdin kipuamaan nopeasti rappusia ylös ja käytävän poikki huoneeseeni. Se oli pienin makuuhuone talossamme, mutta en tarvinnut paljoa tilaa, toisin kuin siskoni Rosalie ja veljeni Demetri. Rosalie on vanhin meistä, 19-vuotias ja kaksoisveljeni kanssa olemme 18 vuotta. Emme ole identtisiä kaksosia, mutta muistutamme toisia todella paljon. Demetri oli kuitenkin meistä se suositumpi. Onneksi emme enää jakaneet huonetta, mitä olimme tehneet vielä muutama vuosi sitten, kunnes olin saanut tarpeekseni Demetristä. Pakotin isää luopumaan työhuoneestaan, onneksi hän suostui ja antoi sen minulle.
Heti päästyäni huoneeseeni, vaihdoin vaatteeni ja lysähdin sängylleni. Nukahdin aivan saman tien.
***
Heräsin seuraavana päivänä vasta kahden aikaa päivällä, eilinen juhliminen oli käynyt kunnon päälle. Naurahdin. Nousin ylös vaivalloisesti ja pukeuduin farkkuihin, tummansiniseen t-paitaan ja sen päälle laitoin vaalean harmaan pitkähihaisen neulepaidan. Haukotus pääsi karkaamaan huulieni välistä. Päätäni särki ihan kauheasti. Päätin hakea siihen lasillisen vettä ja päänsärkypillerin.
Saatuani sen alas menin hakemaan kitaraani huoneen toiselta puolelta. Huomasin ikkunastani, miten suoraan toisella puolella naapureiden talosta tuo uusi tyttö katsoi minua. Menin lähemmäs ikkunaa kiinnostunut ilme kasvoillani, pieni hymy huulillani. Näin miten hänen kasvoilleen nousi puna, hän näytti todella kauniilta. Mutta hän lähti ikkunalta liian pian. Menin hakemaan kirjoituspöytäni laatikosta kynän, paperia ja teippiä. Päätin kirjoittaa hänelle lapun. Kirjoitin: Kuka olet? Tuo huone on ollut kauan tyhjillään. Voisimmeko kenties tavata? (: Vaikka tiesinkin hänen nimensä, oli kohteliasta varmistaa se. Kiinnitin lapun ikkunaani, jotta hän näkisi sen jos katsoisi vielä tännepäin. Häntä ei ollut näkynyt hetkeen, joten aloin viritellä kitaraani vaikka se oli aivan mainiossa kunnossa.
Kun olin saanut kaikki kielet kuulostamaan hyviltä, päätin katsoa oliko hän vastannut minulle. Hymy nousi huulilleni, kun huomasin hänen ikkunassaan lapun: Olen Bella, menen kohta käymään kaupassa. Voimme ehkä tavata sen jälkeen tai huomenna.
En jaksa odottaa niin kauaa. Otin oman lappuni pois ja kirjoitin toiselle puolelle: Tapaamme siis pian! Ja kiinnitin sen takaisin ikkunaan. Päätin lähteä kaupalle odottamaan häntä.
***
Saavuin pian kaupalle hopeisella Volvollani. Menin sisälle ja siellä lehtiosastolle katsomaan aikakausilehdistä eilisen päivän uutisia. Ei ollut tapahtunut mitään kiinnostavaa. Nostin hetkeksi katseeni lehdestä ja näin Bellan juuri astumassa sisään kauppaan. Hänen hiuksensa pöllähtivät taaksepäin kuumasta ilmasta ja Bella näytti todella seksikkäältä. Hän kävi hakemassa ostoskorin ja suunnisti sitten kohti hedelmäosastoa.
Lähdin itse liikkeelle, hänen peräänsä ja kun saavuin hänen taakseen, kysyin epävarmalla äänellä: “Bella?”
Hän kääntyi minuun päin pöllämystynyt ilme kasvoillaan. “Niin?”
“En jaksanut odottaa enää tapaamistasi, joten tulin tänne” kerroin ujosti ja hymyilin hiukan.
Hän katsoi minua pitkien silmäripsiensä takaa suloisesti ja sai sanottua minulle: “Et ole vielä kertonut nimeäsi.”
“Anteeksi huonot käytöstapani. Olen Edward Cullen” kerroin kohteliaasti ja hymyni leveni entisestään. Ojensin käteni kätelläkseni häntä, pienen epäröinnin jälkeen hän tarttui siihen. Tunsin miten hänen ja minun välillä kulki sähkövirta, hätkähdin vähän ja hän vetäisi kätensä pois kädestäni.
***
Bella oli juuri maksanut ostokset ja otin kauppakassin Bellan vastusteluista huolimatta. Lähdimme kaupasta pois. Bella oli niin suloisen näköinen, kun hän murjotti kauppakassin takia. Hymyilin häneltä salaa.
”Tulitko autolla?” kysyin.
”En, kävellen. Silloin oli ihana ilma.” Sade oli taas vaihteeksi alkanut.
”Tulisitko kyytiini, jos pyytäisin oikein kauniisti?”
Bella muodosti kasvoilleen miettivän ilmeen. ”Hmm… Isä on aina sanonut, ettei saa mennä tuntemattomien kyytiin” hän sanoi lapsekkaasti.
”Haaarrmin paikka. Olisit saanut kotiin kuljetuksen… ” Ääneni hiipui loppua kohden.
”No tämän kerran” hän myöntyi hymyillen. En voinut olla hymyilemättä takaisin.
Kävelimme autolleni, joka oli aika lähellä kaupan ovea. Avasin vapaalla kädelläni Bellalle oven ja hän puikahti sisään. Vein kauppakassin takaluukkuun ja menin istumaan itse ajajan paikalle. Käynnistin auton ja pistin cd-soittimen päälle. Soittimesta soi Di-Rect, kappale vaihtui lähes heti. Katsoin Bellaa, hänkin katsoi minua.
Hän hyräili musiikin mukana. ”Tunnen tämän kappaleen, eikö tämä olekin A Good Thing?” hän kysyi.
”On tämä. Pidätkö siitä?”
”Pidän” kuulin hänen äänessään hymyn. Käänsin auton pois kaupan pihalta. Ajoin rauhassa ja puhuimme samalla niitä näitä.
Pysäytin auton talomme eteen ja menin avaamaan Bellalle ovea. Hän kiitti minua kyydistä, hain kauppakassin ja saatoin Bellan hänen kotiovelleen. Annoin ovella hänelle kassin. Hänen mentyä sisälle, lähdin ripeästi kotiini, jotten kastuisi.
Rosalie tuli minua vastaan ovelle. ”Me tarvitsisimme marraskuun alulla oleviin juhliin esiintyjiä. Ajattelin, että jos sinä voisit soittaa siellä laulun tai pari. Kävisikö se mitenkään?” Hän kuului koulun toimintavastaaviin, niihin jotka järjestivät kaikki juhlat suun muut tapahtumat.
”Totta kai. Pitää ruveta työstämään sitä. Voisin tehdä pari kolme kappaletta sinne.” Rosalie tuli halaamaan minua kiitollisena. ”Kiitos, tänä vuonna on ollut vaikea löytää hyviä esiintyjiä. Kaikki varmasti yllättyvät, kun kuulevat sinun ensikertaa laulavan ja soittavan kitaraa.” Oli pakko myöntää, että en ollut ikänä kertonut kenellekään harrastuksestani. Kukaan ystäväni ei ollut koskaan edes kuullut minun laulavan.
Lähdin Rosalien päästettyä minut irti huoneeseeni tekemään kappaleita. En halunnut käyttää mitään vanhoja biisejäni, joten otin kitarani ja etsin sanoitusvihkoani.
Mietin kuitenkin mielessäni muutamia asioita ennen aloittamista. Onneksi veljeni osaa soittaa hyvin rumpuja, pitää siis pyytää häntä soittamaan ja myös laulamaan taustalla. Tarvitsisin vielä basistin. Voisin pyytää naapurinani Emmettiä, hän soittaa muutenkin rockbändissä, Meteorassa. En kyllä tiedä haluaako hän soittaa tällaisen amatöörin kanssa.
Päätin kuitenkin mennä kysymään häneltä maanantaina koulun jälkeen, en halunnut että kukaan muu saisi tietää vielä tästä minun musiikki jutustani. Saisin kuitenkin vain pilkkahuutoja niskaani. Samalla siellä käydessäni saattaisin nähdä Bellan.
******
A/N: Mitäs piditte? Oliko liian laimea? Kohta alkaa sitten tapahtuakin jotain :)
-
Awwww! Ei ollu yhtään laimee... Rakentava jäi kouluu, joten ei muuta ku jatkoo!
-Taikakirja (jee! Eka!)
-
Tykkään paljon Tästä ficistä!(sorry en osaa oikeestaan ollenkaan kirjottaa rakentavaa! ;D)
-
Alku oli ehkä vähän sekava, mutta kyllä se siitä selkeni! Tää oli hyvä osa, lisää vaan tulemaan!!
-Nax
-
Kiva tää 3 luku :)
Ootan jatkoa tää on tosi kiva vaikka onkin näi alussa!
“Hänen äitinsä ja isäpuolensa lähtevät kai matkoille, eivätkä halua penskan häiritä heitä”
häiritsevän kuullostaa paremmalta.
-
Oh, tää on oikeesti aivan fantastinen!
En oikee tiiä mitä sanoa, ku rakentava jäi jonnekki n.n
Mutta jatkoa odotellaan :)
-
tää on kyl ihana !! <3 jatkoa vaan tulemaan =)
-
A/N: Kiva jos piditte. :-* Ja ei haittaa jollette keksineet rakentavaa palautetta. Mulla on ollut tänään kirjoitus vimma ja oon kirjottanut jo melkein neljännen luvun, se pitäisi oikeastaan enää betata. ;D Eli 4. luku taitaa ilmestyä jo isänpäivänä, jos beta vaan kerkeää.
Kotitonttu: Kiitos, tuo voisi ehkä sopia paremmin :)
Nax: Olen pahoillani, jos mielestäsi kolmas luku oli alussa vähän sekava.
-
Aws, onpas söpö ficci. Tää on jotenki siisti asetelma, tämmöset sisarus-suhteet sunmuut... Tykkään paljon, jatkoa vaan : )
~Vaivaiskoivu
-
4. luku
BPov
Oli maanantaiaamu, aloitin lukukauden uudessa koulussa syyskuun keskivaiheilla. Tänään olisi ensimmäinen päiväni siellä. Laitoin päälleni ruskean pitkähihaisen ja farkut, etsin tennareitani hetken vaatehuoneessani. Saatuani ne jalkoihin, otin tuolin selkänojalta sinisen ulkotakkini ja lähdin koululaukku harteilla Alicen huoneen ovea kohti. Koputin kolme kertaa ja jäin odottamaan. Pian Alice tuli todella tyylikkään, ehkä vähän ylipukeutuneen näköisenä ulos ja lähdimme yhdessä alakertaan nappaamaan vähän aamupalaa. Emmett meni tunnin meidän jälkeemme kouluun, joten hän ei ollut vielä edes vaivautunut nousemaan ylös sängystä.
Menimme autolle ja lähdin ajamaan koululle. Pysäköityäni auton, Alice nousi ja meni kavereidensa luokse. Itse menin sisälle rakennukseen ja etsin kanslian, josta hakisin lukujärjestykseni ja muut täytettävät laput. Minulla oli ensimmäisenä espanjaa, suuntasin siis rakennukseen numero kaksi. Etsin vähän aikaa luokkaa, ennen kuin huomasin sen aivan käytävän perällä. Käytävällä oli myös tummahiuksinen tyttö, jolla oli selvästi joitakin latinolaisia piirteitä. Menin seisomaan aivan oven viereen ja hän tuli luokseni.
”Hei, olen Angela. Olet selvästi uusi täällä” hän sanoi.
”Olen Bella. Sinullakin taitaa olla espanjaa?” hän nyökkäsi ja hymyili hieman.
Ensimmäisen päivän päätteeksi olin aika tyytyväinen itseeni, mutta olin saanut kamalan kasan läksyjä. Menin huoneeseeni painavan kassini kanssa. Otin kirjat esille ja aloitin läksyjen teon.
Muutaman tunnin kuluttua kuulin poikien puhetta ja naureskelua. Menin huoneeni ovelle ja katsoin käytävälle. Huomasin Emmettin ja Edwardin nousemassa rappusia ylös. Edward hymyili huomatessaan minut ja iski silmää. Tunsin miten puna nousi poskilleni. Erotin heidän puheestaan sen, että he puhuivat musiikista. Samassa tajusin, etten ollut soittanut pitkään aikaan pianoa tai kitaraa. Lähdin kiitämään alakertaan, olohuoneeseen. Sen yhdessä kulmassa oli musta flyygeli. Menin sen luokse ja nostin kannen ylös. Aloitin soittamaan sillä kaunista kappaletta, jonka olin oppinut vain muutama kuukausi sitten. Soitin sen pariin kertaan, lopetettuani kuulin takaani taputusta. Hätkähdin ja käännyin ympäri. Näin Edwardin nojaamassa ovenkarmiin.
***
Nousin ylös hyvinkin nopeasti, sillä olin nukkunut pommiin. Etsin kiireessä vaatteitani, puin ne päälleni ja menin pesemään hampaitani. Harjasin nopeasti hiukseni ja juoksin ulos.
Alice koppasi minulle yhden punaisen omenan tultuani pihalle ja menimme autoon. Käynnistelin autoani ainakin kymmenen minuuttia, mutta se ei vaan lähtenyt käyntiin. Tyhmä rakkine. Toinen päiväni koulussa ja auto ei tietenkään lähde edes käyntiin. Joku koputti sivuikkunaani. Pelästyin erittäin paljon ja minulta pääsi kiljaisu, Alice vain hihitti vieressäni reaktiotani. Käänsin katseeni ikkunaan ja näin siellä huvittuneen näköisen Edwardin hymy huulillaan. Hän aukaisi oveni ja nojasi siihen.
”Eikö auto lähde käyntiin?” hän naureskeli.
”No, ei näemmä” vastasin kuin kolmevuotias.
”Haluaisitteko tulla kyydilläni?”
”Lupasin viimeksi, että tulen vain sen kerran” kiusoittelin häntä.
”MITÄ?” Alice huudahti hämmästyneenä. ”Oletko ollut Edwardin kanssa jossain? Etkä ole kertonut minulle?”
Katsoimme hämmästyneinä Edwardin kanssa toisiamme. ”Alice, kävimme vain kaupassa” selitin.
”Niin varmaan. No lähdetäänkö? Otan etupenkin” Alice ilmoitti.
”Menen siis taakse” en jaksanut kiistellä Alicen kanssa, koska hän olisi kuitenkin voittanut.
Menimme Edwardin auton luokse, jonka hän oli parkkeerannut autoni taakse aivan autotien reunaan. Menin vasemmalle puolelle taakse istumaan. Alice ja Edward juttelivat vielä ulkona.
APov
”Yritätkö sinä iskeä Bellan? Mitä? Häh?” kysyin tuimasti.
”Ei se sinulle kuulu” hän vastasi.
”Entä Vicky?”
”Mitä hänestä? Ei hän ole nyt täällä” Edward sanoi tylysti ja meni autoon sisälle, itse menin heti hänen perässään.
Edward käynnisti auton ja lähti liikkeelle. Laitoin cd-soittimen päälle ja tanssahtelin penkillä musiikin tahdissa. Kerran, kun Edward pysähtyi liikennevaloihin, huomasin hänen katsovat taustapeilistä Bellaa. Edward hymyili ja kuulin Bellan tirskahtavan. Käännyin Bellaan päin ja hän oli selvästi punastunut, sillä hän hautasi kasvot käsiinsä.
Nousin koulun pihalla pois autosta ja Lauren tuli juosten minua kohti omalta autoltaan kysyen miksen ollut pyytänyt häntä hakemaan minua kouluun. Katsoin Edwardiin ja Bellan päin: Bella hihitti ja Edward hymyili. Käännyin takaisin Laurenin puoleen ja kerroin olevani pahoillani. En yhtään pitänyt hänen määräilystään, vaikka hän oli paras kaverini. Joskus se kävi hermoille. Lauren huomasi Bellan ja Edwardin, mutta ei sanonut mitään, vaan kääntyi ja lähti vetämään minua perässään kavereidemme luokse. Irrottauduin Laurenin otteesta ja juoksin halaamaan Mikeä, annon hänelle pusun.
”Olen niin kaivannut sinua” kihertelin.
”Niin minäkin sinua” Mike vastasi hymyillen. ”Veljeni on muuten muuttamassa takaisin, joten voisimme mennä tänään teille. Onneksi bileet olivat jo ennen hänen tuloaan” hän jatkoi helpottuneena. Nyökkäsin vastaukseksi. En ollut aikoihin nähnyt hänen veljeään, Jasperia. Hän oli muuttanut monta vuotta sitten isovanhempiensa luokse, koska hän oli riidellyt omien vanhempiensa kanssa lähes koko ajan. Ja nyt hän aikoi palata kaikkien näiden vuosien jälkeen. Olin ollut ihastunut häneen nuorempana, mutta olihan Jasper sentään minua kaksi vuotta vanhempi.
Käännyin jutellakseni Angelan kanssa, mutta huomasin Bellan ja Edwardin menevän ohi. Edwardin käsi lepäsi Bellan harteilla. Oikeastaan koko ryhmämme oli jäänyt tuijottamaan heitä suut auki. Lauren toipui ensimmäisenä, alkoi repiä Jamesia ja Ericiä sisälle, olimme olleet kokoontumassa aivan oven vieressä. Laurenin ja poikien perässä me muutkin menimme sisälle. Minulla oli kysyttävää Bellalta, ja näin Edwardin saattavan hänet kansliaan. Pussasin Mikea ja lähdin itsekin kohti kansliaa. Olin aivan oven lähellä ja näin Edwardin tulevan ulos Bella perässään kasvot punaisina. Edward katsoi minua synkästi, kun kerroin haluavani puhua Bellalle kahden. Otin Bellan kädestä hänen lukujärjestyksensä ja huomasin meillä kummallakin olevan fysiikkaa. Otin häntä kädestä ja aloin kulkea luokkaa kohti.
”Missä te menette Edwardin kanssa?” kysyin ja Bella näytti hämmästyneeltä. ”Siis, näytät pitävän hänestä.”
”Olemme ihan vain kavereita” hän piipitti hiljaisella äänellä. ”Hän on ensimmäinen ystäväni täällä.”
Menimme luokkaan ja istuimme ikkunan viereen, suurin piirtein luokan keskivaiheille. Otin kirjani esiin. Opettaja alkoi opettaa luokan edessä. Yritin keskittyä tosissani opetukseen, mutta sivusilmällä katsoin, kun Bella piirteli vihkoonsa kukkia ja sydämiä. Huokaisin ja hän kääntyi katsomaan minuun. ”Ei mitään” mutisin.
Oppitunti kesti 70 minuuttia. Seurasin Bellaa kokoajan, hänen kehon kieltään ja liikkeitä. Hän tuntui kovin levottomalta. Hän oli piirtänyt ainakin aukeamallisen kuvia ja välillä kirjoittanut muistiinpanoja. Tunnin päätyttyä hän kiirehti ulos ovesta, lähdin hänen peräänsä ja näin hänet jo Edwardin luona hymy huulillaan. Täytyi myöntää, että he näyttivät söpöiltä yhdessä.
BPov
Edward odotti minua jo oven edessä kiirehtiessäni ulos luokasta. Hänellä oli seuraavaksi portugalia ja minulla taas matematiikkaa. Hän ohjasti minut hänen kaapilleen jonne sain jättää ylimääräiset tavarani. Saisin kuulemma oman kaapin muutaman päivän sisällä, ja siihen asti Edward oli lupautunut jakamaan kaappinsa kanssani. Hän on niin ihana ja huomaavainen.
”Saanko kysyä sinulta muutamaa asiaa?” tiedustelin.
”Mitä haluaisit sietää?”
”Onko sinulla sisaruksia?” kysyin tajutessani, etten tiennyt hänen perheestään mitään.
”On kaksi. Siskoni Rosalie on 19-vuotias. Hänellä on pitkät, platinanvaaleat hiukset ja hän on itsekin pitkä. Tunnistat hänet varmasti, kun näet hänet. Ja tuo tuolla, tuo kenellä on hiekanväriset hiukset on minun kaksoisveljeni” hän kertoi. Katsoin hänen osoittamaansa suuntaa ja huomasin Edwardia muistuttavan pojan. Hän ei kuitenkaan ollut yhtä komea kuin Edward ja Edwardilla oli tummemmat hiukset kuin veljellään.
”On teissä jotain samaa” totesin.
Hän otti ylähyllyltä kirjansa ja sulki kaapin. Edward saattoi minut luokalleni ja lähti viereiseen luokkaan. Astuin luokkaan sisälle. Siellä oli lähes täyttä, vain muutama paikka vapaana. Menin istumaan takana olevaan tyhjään paikkaan, inhosin matikkaa koko sydämestäni. Opettaja alkoi pian opettaa luokan edessä, mutta en jaksanut keskittyä siihen. Vieressäni oleva, vaalearuskeahiuksinen tyttö alkoi puhua minulle hiljaisella äänellä, jotta opettaja ei kuulisi.
”Olet varmaan Bella. Olen Jessica, Emmettin tyttöystävä” hän esitteli itsensä.
”Hei Jessica. En tiennytkään Emmettillä olevan tyttöystävää” sanoin yllättyneenä.
Hän vain hymyili. ”Pidätkö matikasta?”
”En, vihaan sitä. En vain mitenkään tajua sitä.” Jessica hihitti ja opettaja antoi meille huomautuksen tunnin häirinnästä. Ja päätti vaatia minulta vastausta laskuun, jonka oli tehnyt taululle. En ymmärtänyt siitä mitään, olin ihan hukassa. Onneksi Jessica kuiskasi hiljaa minulle vastauksen, kerroin sen ääneen ja opettaja jätti minut rauhaan siltä osin.
Emmett odotti Jessicaa luokan ulkopuolella, mutta Edwardia ei näkynyt missään. Oli jo ruoka-aika, joten menin Jessican ja Emmettin kanssa ruokalaan.
Ruokajonossa katselin joka puolelle pöytiin, Edwardia ei näkynyt missään. Tuhahdin ja laskin katseeni tarjottimeeni. Tunsin pian jonkun laskevan kätensä vyötärölleni, käännyin häntä kohti. Edward se siinä vain hymyili rakastamaani hymyä ja hymyilin hänelle takaisin. Halasin häntä. Jotkut takanamme ryki, kun olimme jättäneet ison välin jonoon. Irrottauduimme toisistamme ja ostimme yhteiset eväät. Menimme istumaan kahden ruokalan perälle ja huomasin Alicen porukan tuijottavan meitä.
Edward laski tarjottimen pöydälle ja istuimme alas. Nappasin kokiksen tarjottimelta ja hörppäsin siitä oikein kunnon kulauksen, sillä minulla oli hirveä jano. Edward mutusteli ranskalaisia, otin itsekin siitä muutaman ja laskin pullon kädestäni tarjottimen viereen.
***
Syyskuu oli vaihtunut lokakuuksi, ja olin ollut Forksissa lähes kuukauden. Halloween juhlat lähestyivät. Edward oli valinnut meille roolit sinne: hän oli vampyyri ja minä hänen uhrinsa, mutta vampyyri ei halunnut tappaa ihmistyttöä, koska rakasti häntä koko sydämestään. Miten suloista, ajattelin.
Koulupäivämme oli Edwardin kanssa loppunut ja hän tarjosi minulle kyydin kotiin. Aamulla olin päässyt Emmettin kyydillä. Autossa soi jazzahtavaa musiikkia, emmekä puhuneet koko matkana mitään. Edwardin pysäytettyä auto heidän pihalleen, hän kysyi tulisinko heille tekemään biologian esitelmää, joka meidän pitäisi tehdä yhdessä. Suostuin heti ja menimme sisälle. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kävin siellä, vaikka olimme tunteneet jo lähes kuukauden ja asuinhan naapurissa.
Kaikkialla oli niin valoisaa ja avointa. Tämä oli kuin meidän talomme olisi käännetty, koska ne olivat kuin peilikuvia toisilleen, rakenteeltaan. Lähdimme rappusia ylös yläkertaan ja siellä hänen huoneeseensa. Se oli aivan samankokoinen kuin omani ja selvästi hänelläkin oli oma kylpy- ja vaatehuone. Istuimme hänen sängylleen ja otimme kaikki tarpeelliset materiaalit esille. Edward nousi ja kysyi voisiko hän laittaa musiikkia, jota hänellä näytti olevan hyllykaupalla. Hän laittoi soittimeen Secondhand Serenaden albumin Twist in My Story. Äänen hän laittoi hiljaiselle, taustamusiikiksi.
Tehtyämme esitelmää monta tuntia saimme sen valmiiksi. Laitoimme kaikki työvälineemme kasseihin ja istuimme sängyllä jutellen. Levy oli lähtenyt alusta vaikka kuinka monennen kerran ja toinen kappale, Fall for You alkoi soida.
”Miksi et ole useinkaan muiden kanssa?” kysyin hetken päästä.
”Koska viet kaiken huomioni” hän vastasi, tunsin pienen punan nousevan poskilleni. Edward hymyili. ”Mutta olen hengaillut myös välillä veljesi kanssa.”
”Niin oletkin” hymyilin. Hän on niin suloinen.
Yhtäkkiä Edward kumartui minua kohti ja painoi pehmeät huulensa huulilleni. Suljimme molemmat silmämme. Huulemme liikkuivat lempeästi toisiaan vasten. Nostin käteni hänen niskansa taakse ja sieltä hänen hiuksiinsa vetäen häntä lähemmäs. Edward oli laittanut kätensä lantiolleni, nojauduin taaksepäin ja pian selkäni oli sänkyä vasten. Edward tuli aivan perässä, emmekä lopettaneet kiihkeämmäksi muuttunutta suudelmaamme hetkeksikään. Edward painautui minua vasten ja irrottautui huulistani, liikutti omiaan kaulallani solisluuhun asti. Huohotin kuin viimeistä päivää ja yritin saada happea. Pian hänen huulensa olivat taas takaisin huulillani, mutta hän irtaantui aivan liian nopeasti.
”Anteeksi tuo äskeinen” hän sanoi käheällä äänellä, vähän hengästyneenä.
”Älä pyydä anteeksi” anelin.
Hän hymyili ihaninta hymyä mitä olin ikinä nähnyt ja annoin hänelle pienen pusun. Tuo oli ensimmäinen suudelmani. Pidin siitä paljon ja ensisuudelma vielä noin ihanan ja hyvännäköisen pojan kanssa oli vain plussaa.
A/N: No mitä mieltä olette? ;D
-
Tää on vaan niin ihana. Mä menin eka sekasin nois parituksis mut tää oli silti aivan ihana. Awwwwwwwwwwsss. Niin söpöö. Ja täs on muutenkin ihana idea täs tarinas. ;D
-
Mulle tuli sellane olo, että tapahtumista ei kerrottu tarpeaksi esim. ruokalakohtaus. Ja keskutelu oli aika vähäistä. Ja sen takia tapahtumat tuntuivat menevän liian nopeasti. :) Viimeinen kohtaus oli paras ;D
-
Minusta kirjoitat hyvin, mutta voisit kuvailla enemmän noita tilanteita, koska ne jäävät hieman avoimiksi. Mutta minä tykkään tästä ideasta. :D Mutta siis kuvailua enemmän tilanteisiin ja vuoropuhelua.. : ) Toivottavasti jatkat pian!
Love,
~kjatri
-
hjijii, jatkoa! ;)
tää on hyvä, mut välil vähä häikkää noi paritukset o.O
mut kai se sit käy et Emmett ottaa Rosen ja Alice Jazzin, vai mitä? ;)
njoo, en oikee osaa mitää muuta osaakkaa sanoa. Paitsi että tykkään. Tietenkin.
Jatkoa odotellen :)
-
Repesin, sille, et Edwardilla oli portugalia, se oli niin huvittavaa! Nyt ei ollu niin sekavaa, mut kuvailua ehk enemmän.... Jatkoa pyydän!
-Nax
-
tässä nää tapahtumat vaihtuu joteki tosi nopeeta..
Edward mutusteli ranskalaisia, otin itsekin siitä muutaman ja laskin pullon kädestäni tarjottimen viereen.
***
Syyskuu oli vaihtunut lokakuuksi, ja olin ollut Forksissa lähes kuukauden.
esim toi kohta^
mut muuten ei oo valittamista :)
p.s tälläsen virheen löysin :
Irrottauduin Laurenin otteesta ja juoksin halaamaan Mikeä, annon hänelle pusun.
annoin?
-
Uus lukija!
Tää on ihana, jatkoo ootan, muuta en osaa sanoo.
-
A/N: Pahoittelen etten ole kirjoittanut pitkään aikaan mitään uutta. Minulla on ollut kiireitä koulun ja harrastukseni kanssa, mutta toivon että pitäisitte tästä seuraavasta luvusta. Yritin laittaa mahdollisimman paljon kuvailua, jota kaipasitte viime luvussa.
Ranger: On ymmärrettävää, että sekosit parituksissani, mutta ne eivät pysy tuollaisina, koska kohta alkaa tapahtua ja jotkut parit sekoittuvat vielä... :)
Millix: Pahoittelen nopeaa juonen kulkua. Kiva jos pidit viimeisestä kohdasta.
Kjatri ja Nax: Yritin lisätä kuvailua pyynnöstänne.
Korsetti: Paritusten käänteet ja muut selviävät vain lukemalla lisää ;)
Kotitonttu: Pahoittelen myös sinulle tuota tapahtumien nopeaa kulkua.
amorgirl: Ihanaa saada uusia lukioita! :D
Ja tässä sitten tämä viides luku. Olkaa hyvä!
5. luku
BPov
En saanut millään unenpäästä kiinni. Pyörin vähän aikaa peiton alla kunnes minulle tuli kuuma ja käännyin makaamaan selälleni, vedin peiton päältäni. Päivän tapahtumat ajelehtivat mielessäni ja pitivät minua hereillä.
Edward kumartui lähemmäs ja hengitykseni tuntui suorastaan salpautuvan. Tunsin kuinka hänen ihanan pehmeät huulensa kohtasivat omani hellästi. Suljin silmäni. Nostin käteni hänen niskansa taakse ja hivutin niitä hänen hiuksiinsa. Sormeni kietoutuivat niihin, tukistin hellästi ja vedin häntä lähemmäs. Tunsin samanaikaisesti Edwardin käsien nousevan lantiolleni. Tunsin hänen kielensä kutittavan alahuultani ja avasin sen, kielemme kohtasivat toisensa ja hyväilivät toisiaan. Nojauduin taaksepäin, huomasin hänen seuraavan perässä. Selkäni osui pian päiväpeiton pintaan. Hän liu’utti käsiään kohti vyötäröäni, paitani helma nousi samalla hieman ylöspäin. Hengitykseni kiihtyi kokoajan. Tunsin hänen irtautuvan huulistani, en halunnut sitä, mutta pian hänen huulensa suutelivat jo leukaani. Hänen kielensä hiveli kaulaani saaden ihoni nousemaan kananlihalle, laskien lopulta huulensa solisluunkuoppaan, jota hän suuteli. Huulieni välistä pääsi huohotus, yritin saada väkisin lisää happea, tuntui niin taivaalliselta. Pian hänen huulensa olivat jo takaisin omillani, nautin hänen hunajaisesta maustaan. Mutta aivan liian pian Edward erkaantui minusta ja nousi istumaan. Avasin silmäni ja hän katsoi minuun himoitsevasti, mutta laski katseensa käsiinsä ja sanoi käheällä, hieman hengästyneellä äänellä: ”Anteeksi tuo äskeinen.”
Yritin katsoa häntä silmiin ja anelin, ettei hän pyytäisi anteeksi. Hän hymyili, tuntui kuin sydämeni olisi pysähtynyt ja henkeni salpautunut sitä katsellessa. Nousin itsekin istumaan ja nojauduin häntä kohti, annoin hänelle hellän pienen pusun huulille. Kun olin vetäytymässä pois, tunsin hänen vielä vähän pitkittävän sitä, kunnes hän irtaantui ja hymyilimme toisillemme…
Se oli ihanin muisto mitä olin elämässäni saanut ja se ajelehti mielessäni edestakaisin, kuin kelattuna videonauhana. Mieleeni tuli myös vähän myöhäisempi tapahtuma samalta kyseiseltä iltapäivältä.
Edward otti takkini heidän eteisen naulakostaan. Hän nosti sen ilmaan vieressäni ja pujautin käteni hihoihin. Hän asetti vetoketjun alaosan paikoilleen ja nojautui lähemmäs antamaan lyhyen, mutta aistikkaan suudelman laittaessaan vetoketjuani kiinni. Hänen avatessaan ovea huomasin vaaleahiuksisen tytön kulkevan kiinnostuneen näköisenä kohti keittiötä. Hän väläytti minulle kauniin täydellisen valkoisen hymynsä. Tunsin ristiselälläni käden, joka käänsi ja ohjasi minua ulos ovesta. Iltahämärä alkoi jo saapua ja Edward saattoi minut ulko-ovelleni. Avasin sen, livahdin sisälle ja katsoin Edwardin kauniin, kirkkaan vihreisiin silmiin. Hän ojensi koululaukkuni, kuulin tömähtelyä ja kiljuntaa takaani. Käännyin äänten suuntaan, näin Emmettin tömistelevän ja Alicen loikkivan rappusia alas. Emmett selvästikin yritti saada Alicea kiinni ja tämä kirkui innostuksissaan, yrittäessään päästä karkuun mahdollisimman lujaa. Emmett pysähtyi rappusten alapäähän, mutta Alice jatkoi matkaansa olohuonetta kohti katsomatta taakseen. Emmett huohotti ja näki meidät, Edwardin ja minut. Hänen kasvoilleen nousi ilkikurinen hymy. Hän pyysi Edwardin sisälle ja kertoi hänellä olevan asiaa. Aivan kuin Emmett olisi unohtanut kokonaan Alicen, pojat lähtivät Emmettin huoneeseen. Emmettin mentyä ensin takasin yläkertaan, Edward lähti seuraamaan häntä. Edwardin ohitettaessa minut, hänen kätensä hyväilivät kasvojani, suljin silmäni sen aiheuttamasta nautinnosta. Hän pysähtyi vielä suutelemaan otsaani ja lähti sitten Emmettin perään. Katselin hänen menoaan humaltuneena. Kun olin tokeentunut, lähdin Alicen perään…
Huokaisin syvään ja katsoin kattoa. Mitähän hän mahtaa ajatella minusta. En ollut aivan varma, mikä suhteemme tilanne oli. Mutta uskoin vahvasti sen olevan paljon enemmän kuin pelkkä kaverisuhde, siltä se ainakin tuntui. Aivan kuin poika- ja tyttöystävä. Suljin silmän ja käänsin kylkeä. Vajosin hetki hetkeltä kohti tiedottomuutta.
***
Tunsin hänen tuijottavan katseensa ohimollani. Käännyin Alicea kohti, nostaen oikeaa kulmakarvaani kysyvästi. Alice tuijotti minua herkeämättä, muttei sanonut mitään.
”MITÄ?” karjahdin ja tunsin heti koko luokan katseet selässäni ja takaraivossani. Pieni puna nousi poskilleni, mutta en välittänyt katseista pätkän vertaa.
”Et tajua mitä olet tekemässä” hän vastasi häijysti.
”Tytöt. TYTÖT! Voisitteko lopettaa ja jatkaa tuota sitten vaikka välitunnilla?” opettaja keskeytti meidät toiveekkaalla kysymyksellään ja hymyili kysyvästi.
”Mistä sinä puhut?” laukaisin Alicelle välittämättä opettajasta.
”Siitä ei seuraa hyvää” hän kertoi kyynisesti, opettaja luovutti ja lysähti tuolilleen.
”Ai minun ja Edwardin jutusta?” tiuskaisin ja muutuin tulipunaiseksi. Kuulin kuiskailuja takaani, minun teki mieli huutaa heillekin.
”Juuri siitä minä taidan puhua.”
”ÄLÄ PUUTU TOISTEN ASIOIHIN!” huusin ja nousin seisomaan, samalla kaataen tuolini. Katsoin sitä hämmästyneenä, mutta annoin sen jäädä sinne ja katsoin vihaisesti Aliceen.
”Okei. OKEI! Jätän teidät rauhaan.” Hän nyrpisti nenäänsä ja käänsi katseensa pois minusta. Nostin tuolini ylös maasta ja istuin siihen, nostin käteni puuskaan ja varoin katsomasta Aliceen. Opettaja tajusi hiljaisuudesta asian olevan siltä osin loppuun käsitelty ja jatkoi opetustaan aivan kuin keskeytystä ei olisi ollutkaan.
Otin vihkoni fysiikan kirjan välistä. Avasin sieltä yhden tyhjän aukeaman ja aloin piirtää E-kirjainta. Jatkoin sitä d- kirjaimella… Oli pakko myöntää, että tuherrukseni näytti, omasta mielestäni, hienolta. Alice katsoi happamasti suttaamaani Edward-taideteostani.
Olin ystävystynyt hyvin Jessican ja Angelan kanssa, joka ei enää pitänyt Alicen ja Laurenin jengistä. Mutta kukapa pitäisi? He odottivat minua luokan ulkopuolella Emmettin ja Edwardin kanssa. Tervehdin heitä ja lähdimme kohti ruokalaa. Siellä suuntasimme meidän vakiopöytäämme.
Edward piti toista kättään kädelläni, joka lepäsi sylissäni. Hän otti ranskalaisen etusormen ja peukalon väliin. Hänen kätensä liikkui sivusuuntiin ja päästi suullaan lentokone-ääntä, suunnaten ranskalaista minua kohti. Nappasin sen hampaitteni väliin ja puraisin palan siitä, Edward söi siitä loput. Hän nojautui eteenpäin ja antoi hellän suudelman huulilleni. Kuulin ihastuneita huokailuja edestämme. Irrottauduimme toisistamme, painaen otsat toisiaan vasten. Hänen hengityksensä kutitti minua.
”Aww! Näytätte NIIIIIN söpöiltä yhdessä, tui, tui. Olisipa minullakin joku…” Angela voivotteli.
”Voisitte tehdä nuo jutut kyllä jossain muualla” Emmett kommentoi, ”minulta meni ruokahalu” hän esitti yökkäävänsä. Me muut nauroimme hänelle.
EmmettPov
Ja niin kuin aina, kaikki nauroivat minulle ja olihan minun pakko liittyä heidän mukaansa. Onneksi Angela alkoi taas voivotella omista poika-ongelmistaan ja sain välillä aikaa ajatellakin. Edward haluaa minut soittamaan hänen jouluesitykseensä bassoa parin-kolmen biisin verran ja jos ymmärsin oikein, niin kaksi ensimmäistä ovat rokahtavia ja kolmatta hän ei ole vielä edes tehnyt. Pitäisi varmaan ruveta rämpyttää sitä bassoa Edwardin kanssa, jotta se menisi oikeisiin nuotteihin ja sitten voisi itse ruveta treenaamaan sitä.
Nousimme pöydästä ylös ja lähdin saattamaan Jessicaa tämän maantiedon tunnille. Se oli länsiosassa koulurakennusta, jossa ei pidetty paljoa tunteja. Saatoin hänet ovelle, annon nopean pusun ja jätin hänet sinne opiskelemaan. Suljin luokan oven, koska Jessica oli viimeinen oppilas joka meni kyseiselle oppitunnille.
Lähdin laahustamaan käytävää pitkin eteenpäin. Nostin käteni rennosti farkkujen etutaskuille roikkumaan. Kuulin jo kaukaa edestäni lähestyvät korkokenkien kopinan. Nostin hitaasti katseeni maasta. Näin kauniin nuoren naisen, jolla oli liehuvat vaaleat hiukset. Ne olivat vapaina, lukuun ottamatta muutamaa suortuvaa, jotka oli laitettu kiinni. Hän oli pitkä ilman korkokenkiäkin, mutta se toi lisä korostusta hänen pitkille säärilleen. Hänellä oli päällään tummansininen polviin asti ylettyvä sifonkihame. Se oli leikattu ja ommeltu antiikin kreikan henkisesti. Hänen siro valkoinen laukkunsa sopi hyvin hameen kanssa, niin kuin valkoiset helmetkin hänen kaulallaan. Hän näytti aivan jumalaiselta. Hänen silmiänsä oli korostettu kissamaisiksi kajaalin avulla. Nostaessaan katseensa minuun, häkellyin ja pysähdyin niille sijoilleni katsomaan häntä.
Hänkin pysähtyi ja tiesin tarkalleen ketä hän oli. Hän oli kaunis naapurini Rosalie. Hän oli samanikäinen kuin minä. En tajunnut miksi kuljin häntä kohti, jalkani vain kulkivat ilman käskyjä. En tiennyt mikä minuun meni, mutta suutelin hänen huuliaan intohimoisesti. Hän oli selvästikin ensin varautunut mitä tein, mutta lähti lähes saman tien leikkiin mukaan. Lähdin kuljettamaan häntä hänen takanaan olevaan tyhjään luokkahuoneeseen.
BPov
Olin huomannut, että Laurenin ’jengi’ oli selvästi pienentynyt tuloni jälkeen tai ehkä vain kuvittelin koko asian. Edward oli joutunut lähtemään iltapäivällä jonnekin Emmettin kanssa koko viikonlopuksi, joten mietin jo ennen viimeistä tuntiani mitä mahtaisin tehdä tänään illalla.
Astuin sisälle historian luokkaani. Oli perjantai-iltapäivä. Moni oli lähtenyt aikaisin viikonlopun viettoon ja jättänyt tulematta tunnille. Oppilaita oli vain noin kymmenen paikalla. Menin istumaan Ericin viereen, koska minua ei huvittanut istua yksikseni luokan perälle. Opettaja laittoi luokan edessä videon päälle, joka kertoi neandertalin ihmisestä ja meidän piti kirjoittaa siitä samalla muistiinpanoja.
Meinasin nukahtaa parikin kertaa videon aikana. Sen loputtua Eric tarjoutui kopioimaan minulle muistiinpanot. En ollut saanut itse kirjoitettu lähes yhtään mitään, ja sekin mitä olin kirjoittanut, ei liittynyt aiheeseen mitenkään. Pakkasin penaaliani ja muita välineitäni kassiini, kun kuulin hänen avaavan suunsa.
”Onko sinulla tänään mitään menoa?” Hän kysyi ja väläytti ruman hymynsä. Meinasin kakoa, mutta sain hillittyä itseni juuri ajoissa.
”Eipä juuri. Edward hylkäsi minut Emmettin vuoksi” valitin.
”Haluaisitko tulla kenties kanssani rannalla järjestettäviin juhliin?”
”Haluan” vastasin miettimättä, ”mutta vain ystävinä!” Hymyilin perään ja kuulin hänen tuhahtavan harmistuneena viimeiselle kommentilleni.
Lähdimme yhtä matkaa parkkipaikalle, nousin autooni ja ajoin kaikessa rauhassa kotipihaani. Katsahdin naapureidemme pihalle. Huokaisin. Edwardin autosta ei näkynyt jälkeäkään.
Suuntasin sisälle päästyäni keittiöön syömään jotain pientä purtavaa. Löysin hedelmäkorista ison punaisen omenan, otin sen ja pesin kunnolla, ennen kuin puraisin siitä palasen. Se maistui ihanan raikkaalta. Pureskelin sen pieneksi silpuksi suussani ennen kuin nielaisin ja haukkasin uuden palan.
Heitin koulurepun sängylle tullessani huoneeseen. Pitelin melkein syötyä omenanraatoa suussani, kun menin tonkimaan vaatehuoneestani jotain illaksi päälle pantavaa.
Otin hieman kuluneen näköiset harmaat farkut ja valkoisen t-paidan, jossa oli printti edessä. Otin myös mustan hupparin mukaan varmuudenvuoksi, jos sattuisi tulisi kylmä.
Heitin omenan hylyn roskikseen ja otin paidan pois päältäni. Vaihdoin vaatteeni kaikessa rauhassa. Etsin kaapista hiusharjaani. Se ei ollut enää siellä mihin sen normaalisti jätin, lähdin etsimään sitä kylppäristä. Siellähän sen oli lavuaarin vieressä. Otin sen käteeni ja aloin harjaamaan pitkiä takkuisia hiuksiani. Tupeerasin niitä vähän ja kiinnitin ne ylös ponnarille. Otin lakkapullon ja suihkautin siitä vähän pitoa. Etsin harvoin käyttämääni meikkilaukkua. Otin sieltä mustan kajaalin, sekä ripsivärin. Rajasin silmät tarkasti ja tummensin ripseni, jotta katseeni korostuisi.
Työnsin jalkani mustiin converseiheni, puin hupparin ja mustan nahkatakin päälleni. Olin valmis. Katsoin vielä kerran peiliin ja pöyhistin ruskeita hiuksiani. Toivottavasti en näytä liian laittautuneelta, jottei Ericille tule mitään väärää käsitystä.
Kuulin ovikellon soivan. Otin kassini ja laitoin kaikki tarvitsemani siihen. Kauhistuin, kun kuulin Charlien avaavan oven ja juttelevan Ericille. Minuun iski pakokauhu. Okei, rauhoitu. Kaikki järjestyy, eivät nämä ole treffit. Ei Charlie ikinä uskoisi minun vaihtavan Edwardia Ericiin.
Olin jo hetkessä alhaalla ja matkalla vääntänyt vaivalla naamalleni hymyn. Charlien silmät olivat vähän kauhistuneet Ericistä. Kuiskasin hänelle ettei tämä ole mitään lähtiessämme ulos, jättäen Charlien kummastelemaan eteiseen. Eric kiirehti autolleen käynnistämään sitä. Kävelin hieman hiljemmin, avasin oven ja jäin nojaamaan siihen. En mennyt vielä sisälle vain jäin katsomaan vihaisia kasvoja, jotka olivat alle kymmenen metrin päässä. Tietenkin se oli Edward, hänen kasvoiltaan paiston mustasukkaisuus. Yritin huutaa hänelle turhaan, hän oli jo ehtinyt mennä sisälle. Tuhahdin. Miksi piti tapahtua näin? Miksi juuri minulle? Eikö hänen pitänyt olla poissa koko viikonlopun Emmettin kanssa? Ja Emmettiä ei ollut näkynyt missään. Mitä oli tapahtunut?
Istuin autoon. Se ei ollut mikään uusin auto ja se piti kauheaa meteliä, tosin ei läheskään niin kovaa kuin oma autoni. Lähdimme matkaan ja katsoin haikeana ulos sivuikkunasta. Mitä olin mennyt tekemään?
A/N: Mitä piditte? Risuja/ ruusuja? :)
-
:D
Suuntasin sisälle päästyäni keittiöön syömään jotain pientä purtavaa. Löysin hedelmäkorista ison punaisen omenan, otin sen ja pesin kunnolla, ennen kuin puraisin siitä palasen. Se maistui ihanan raikkaalta. Pureskelin sen pieneksi silpuksi suussani ennen kuin nielaisin ja haukkasin uuden palan.
Jotenkin hauskaa, ku kuvailet noin tarkasti :D <3
Joo. Uus lukija siis ilmottautuu^^
ja siis eli JATKOA!
-
OMG! Miten Bella voi lähtee Ericin kans ulos? Joo, toivottavasti saadaan jatkoo, vie nopeemminku aikasemmin.
-
auts... Bellalle sattui pieni moka... =D
kuvailet tosi hyvin noita tapahtumia, mutta välillä toi tarinaa vähän 'hyppii' paikasta toiseen... tai mulla on ainakin sellanen käsitys...
mutta jatkoa odotellessa... <3 =)
-
Noi jotkut kohdat on tosi sulosia ;3 ja kuvailet tosi hyvin!
Hahhah, voi Bella minkä teit :'D ootan jatkoa!!
yhen virheen bongasin:
Hänkin pysähtyi ja tiesin tarkalleen ketä hän oli.
"kuka" kuullostais tossa kohtaa paremmalta.
-
Luin tämän putkeen ja tykkäsin kovasti.
Sait uuden lukijan.
Ja mitä Bella meni säätämään?
Toivottavasti jatkoa olisi tulossa pian :)
-
Yritän saada seuraavan luvun ulos hiihtoloman aikana! :)
-
En malta odottaa jatkoa!
Toivottavasti tulee lisää pian...
-
A/N: Yritin tällä kertaa päästä pois nopeasta juonen kulusta eli yritin poistaa tarinan ’hyppimistä’. Joten tässä luvussa on kyseessä vain yksi ja sama päivä/ilta. Tästä tuli myös pidempi kuin aiemmista luvuista :)
Rassermus, Elena ja Sarkku: kiva jos piditte kuvailustani ja ihanaa saada uusia lukijoita ;)
E_Bella: Yritän kokoajan vähentää tarinan hyppelyä ja toivottavasti tässä on sitä jo vähemmän.
Olen todella pahoillani, että tässä luvussa on kestänyt näinkin kauan. Yli kaksi kuukautta, apua! Minun on täytynyt tehdä useita muutoksia tätä kirjoittaessa ja beetalla ei ole ollut aikaa beetata tätä (juu no nuo kirjoitukset vie hieman aikaa, sori!). Okei, lopetan nyt tämän jaarittelun ja päästän teidät lukemaan. Tässä siis luku kuusi, olkaa hyvä!
6. luku
EPov
Missä se Emmett taas kerran viipyy? Olen odottanut häntä jo ainakin tunnin verran. Jos hän ei ilmesty kymmenessä minuutissa, niin lähden etsimään häntä.
Katsoin rannekelloani vähän väliä. Aloin turhautua. Emmettistä ei näkynyt, eikä kuulunut mitään. Kymmenen minuuttia oli kulunut, ja vähän enemmänkin. Luovutin turhautuneena. Nostin kassini ja kitarani happamana ylös lattialta. Lähdin harppomaan pitkiä askelia ulos ovesta ja hetkessä olin jo autoni luona. Lastasin tavarani huolellisesti tavaratilaan ja tuota pikaa olin jo ajamassa kohti kotia. Jouduin pysähtymään aivan joka ikiseen perhanan liikennevaloon, joka vain tuli vastaan. Pinnani alkoi kiristyä.
Turhauttavan ajomatkan jälkeen jätin autoni ajotien reunaan toiselle puolelle tietä kuin talomme sijaitsi.
Kummastelin, miksi ihmeessä Ericin ruma ruosteinen auto oli huolimattomasti pysäköity naapureidemme talon eteen. Minua otti sekin päähän tässä vaiheessa. Sain samassa vastauksen, kun näin hänen ja Bellan ilmestyvän etuovesta ulos peräkkäin. Silmäni suurenivat järkytyksestä.
Eric kiirehti suoraan ajajan paikalle käynnistelemään autoaan, eikä vaivautunut edes avaamaan tytölle ovea, mikä typerys. Nousin autosta verkkaasti ja suljin autoni oven hiljaisesti perässäni herättämättä huomiota itseeni.
Bella oli juuri saapunut matkustajan oven luokse, katse suunnattuna maahan. Hän avasi oven, muttei mennyt heti sisään, vaan nojautui sitä vasten ja nosti katseensa levottomana ylös, havaiten minut katseellaan.
Siristin silmiäni selvästä kateudesta Ericiä kohtaan ja nostin leukaani pystympään. Saatoin näyttää ehkä ylimieliseltä, mutten välittänyt siitä pätkän vertaa. Näin Bellan kasvoilla hieman hätääntyneen ilmeen ja samassa hän alkoi pureskella alahuultaan. Bella sulki hetkeksi silmänsä ja näytti selvästi miettivän jotain todella ankarasti. Käytin hetken hyväksi ja harpoin nopein askelin ulko-ovelleni. Avasin sen nopealla vedolla ja pujahdin sisälle saman tien. Kävelin keittiön ikkunan luo ja jäin katselemaan loittonevia punaisia takavaloja. Bella oli lähtenyt.
Emmehän me edes ole yhdessä, joten hän saa tapailla muita poikia ihan vapaasti. Ei hän ole tilivelvollinen sinulle, kuulin äänen sanovan päässäni.
”Miksi se sitten tuntuu niin pahalta?” murahdin ääneen kiukkuisesti.
Tömistelin rappuset ylös nopeaan tahtiin ja suuntasin matkani empimättä Demetrin huonetta kohti. Olin aivan kokonaan unohtanut pyytää häntä mukaan harjoittelemaan tulevaa konserttiamme varten.
Koputin oveen rystysilläni ja avasin sen odottamatta vastausta. Suuni loksahti auki ja tuijotin näkyäni edessäni. Ravistelin muutaman kerran päätäni selvittääkseni ajatukseni ja rykäisin muutaman kerran - edessäni jähmetyttiin.
”Demetri, voisitko pukea päällesi ja tulla juttelemaan kanssani yhdestä asiasta? Kyllä se typykkä hetken selviää siellä yksinkin” tokaisin hymähtäen veljelleni.
Käännyin kannoillani. Suljin oven perässäni ja menin nojaamaan seinää vasten, oven viereen. Odotin häntä mieli sekavana.
Ovi aukesi pian. ”Pitääkö sinun aina keskeyttää kaikki kivat jutut?” hän kysyi närkästyneenä, vetäen samalla t-paitaansa päälleen. Naurahdin hänelle huvittuneena.
BPov
Katsoin edessäni lähestyvää haalistunutta puukylttiä ”La Push”. Nimi kuulosti jotenkin todella etäisesti tutulta. Olimme Charlien kanssa käyneet siellä, kun olin ollut pieni. Ilma oli muuttunut jo selvästi suolaisemmaksi ja ranta häämötti jo edessä.
Ericin pysäköityä auton aivan metsän reunaan, nousin ylös ja katselin hieman ympärilleni arvioiden. Rannalla näytti olevan paljon kuivuneita ajopuita. Nurmikon ja hiekan kohtaamispaikalle oli rakennettu suuri puinen talo, joka näytti olevan lähes täynnä nuoria. Kuullessani musiikin jumputuksen ulos asti, huomasin, että piha ja kuisti olivat myös täyttyneet nuorista juhlijoista. Monilla oli kädessään kalja- tai siideripullo, itse olin päättänyt olla juomatta tänään. Ehkä se olisi myös viisainta, koska kehoni ei kestänyt lähes ollenkaan alkoholia.
Phonexissa olin juonut itseni muutaman kerran pahasti humalaan ja jopa kerran minut oli jouduttu lähettämään sairaalaan. Äitini oli ollut kauhuissaan ja järkyttynyt silloisista tekemisistäni - elämänsuunnastani. Sosiaalitoimistosta tuli virkailija ja hän ilmoitti äitini olevan kykenemätön kasvattamaan minua ja minut aiottiin siirtää lastenkotiin. Koska äitini ei halunnut minun joutuvan lastenkotiin, hän ehdotti, jos minä voisin muuttaa isäni Charlien luokse. Se kävi sosiaalitoimiston nyrpeälle tädille. Pian minut lähetettiinkin asumaan Charlien luokse. Lupasin äidille silloin, etten enää koske alkoholiin ennen kuin tulen täysi-ikäiseksi.
”Mennäänkö sisälle?” kuulin Ericin kysyvän jostain kaukaa. Palasin takaisin mietteistäni nykyhetkeen. Nyökkäsin hänelle laimeasti ja kävelin muutaman metrin hänen perässään sisälle.
Sain pian huomata suurimman osan juhlijoista olevan intiaani-taustaisia. Tunnistin myös monia koululaisiamme, mutta en tosin tiennyt monienkaan nimiä. Eric kysyi otanko tervetuliaisjuotavaa, jonka tarkoituksena oli turruttaa makuaisti. Ennen olisin vastannut myöntävästi, mutta nyt halusin vain perus kokiksen.
Ericin lähdettyä hakemaan meille juotavia aloin kierrellä ympäriinsä katsellen mitä kaikkea löytäisin juhlapaikalta. Näin tanssilattialla Jamesin, Laurenin, Miken ja monen muun heidän ”jengistään.” Alice oli kotona kovassa kuumeessa ja oli todella harmissaan, kun joutui jäämään pois näistä kauan odottamistaan bileistä.
Jatkoin matkaani seuraavaan huoneeseen, josta kuului kovaa naurua ja räkätystä. Se oli tietenkin täynnä poikia. Olin jo kääntymässä pois, kun kuulin jonkun heistä kutsuvan minua nimeltä. Ääni ei kuulostanut minulle mitenkään tutulta. Katselin hetken ympärilleni etsien äänenlähdettä. Yksi intiaani-poika nousi ylös rohkeasti hymyillen ja tuli epäröimättä luokseni.
”Tunnenko sinut?” kysyin saman tien. ”Tai pitäisikö minun kenties tietää sinut?”
”En ole varma muistatko minua, mutta nimeni on Jacob Black.” Hän virnisti. Olin vähän epäileväinen, sillä nimi ei kertonut mitään. Hän taisi huomata sen ilmeestäni ja jatkoi saman tien: ”Isäni ja isäsi ovat hyviä kavereita. Pienempinä me leikittiin, kun he olivat kalastamassa tai metsästämässä. Auttoiko yhtään?”
”No… Ei yhtään!” minun täytyi olla rehellinen, samalla olin myös vähän pahoillani hänen puolestaan. ”Mutta uskon sinua, jos todella väität niin.” Yritin hymyillä hänelle rohkaisevasti.
”Minusta on muk-” Jacob ehti aloittaa, ennen kuin hänet keskeytettiin. Eric oli saapunut juomani kanssa.
”Tässä juomasi” hän ojensi sen. ”Olet siis tavannut tyttöni?” Jacob tuntui kiusaantuvan.
”Sinun tyttösi?” kysyin epäuskoisena. Ericin hymy hyytyi.
”No niin, tulit kanssani tänne.”
”Niin, mutta vain ys-tä-vi-nä” selvensin.
Käännyin selkä heihin päin ja lähdin pois heidän luotaan yhdestä ovesta, joka johti ulos terassille. Joku tuli perässäni ja jäi seisomaan viereeni nojaten kaiteeseen. Katsoin häneen, Jacobiin, ja tarkastelin häntä nyt paremmin. Hänellä oli lyhyeksi kynityt mustat hiukset ja tummat ruskeat silmät. Hyvä jos pystyin edes erottamaan pimeässä niiden väriä, koska ne näyttivät lähes mustilta. Hänen ihonsa oli monta sävyä tummempi kuin omani. Vaatteiden läpi saattoi huomata hänen olevan lihaksikas, mutta hän ei ollut läheskään yhtä pitkä kuin Edward.
EPov
Kävelin rauhallisesti askel askeleelta alas rappusia. Istuuduin kolmanneksi alimmalle askelmalle miettimään. Missä ihmeessä Emmett voi olla? Pitää varmaan käydä kysymässä hänen kotoaan, tietääkö joku heistä hänen olinpaikkansa.
Nousin rauhallisesti ylös rappuselta ja otin takkini naulakosta. Vedin sen päälleni ja astuin ulos ovesta. Samassa käänsin katseeni oikealle, josta kuului kovaa ääntä.
Valkoinen maasturi ilmestyi kovaa vauhtia kulman takaa. Emmett ajoi hieman ylinopeutta, kurvasi pihalleen ja sammutti moottorin. Hän nousi autosta ketterästi. Toinenkin ovi aukesi ja siskoni nousi kyydistä. Outoa. Hän suuteli Emmettiä poskelle, hymyili tälle, kääntyi ja lähti kävelemään minua kohti. Rosaliella oli huulillaan voittajamainen hymy. Hän ohitti minut, meni avonaisesta ulko-ovesta sisään ja sulki sen perässään.
Ryntäsin Emmettin perään, joka oli juuri avaamassa heidän talonsa etuovea. Saavuttaessani hänet juuri ennen kuin hän meni sisään, minun oli pakko kysyä: ”Missä olit?”
”Hoitamassa asioita” hän vastasi vilkaisemattakaan minua.
”Siskoni kanssa?” kysyin epäuskoisena.
”Niin, juuri hänen kanssaan.”
”Mutta sinun piti tulla minun kanssani harjoittelemaan konserttia varten!”
”Olen pahoillani. Unohdin sen ihan kokonaan, ” Emmett vihdoin kääntyi minuun kohti, ”lähdetäänkö nyt?” Hymyn poikanen nousi hänen huulilleen.
”Minulla on jo muuta tekemistä” sanoin ja käännyin pois.
Otin kännykän taskustani. Näppäilin siihen tutun numeron vilkaisemattakaan ruutuun ja asetin kännykän korvani juureen. Se tuuttasi muutaman kerran ennen kuin siihen vastattiin.
”Emme lähdekkään harjoittelemaan” kerroin, ”jos haluat mennä niihin bileisiin, tule ulos ja äkkiä.” Lopetin puhelun siihen ja kiipesin autooni.
Lämmitin moottoria hieman. Ulko-ovemme avautui ja sulkeutui, kuulin juoksuaskelia ja auton ovi aukesi. Hän istui autoon viereeni ja veti oven lujasti kiinni perässään. Painoin kaasun pohjaan ja lähdimme Demetrin kanssa liikkeelle.
JPov
Olimme jutelleet jo jonkin aikaa Bellan kanssa. Olin kertonut hänelle paljon asioita perheestäni. Hän kuulemma muisti hämärästi veljeni Samin, josta olin vähän kateellinen. Viisi vuotta nuoremmasta siskostani Rachelista hän ei ollut ikinä kuullutkaan. Rachelia ei ollut ollut silloin vielä olemassakaan, kun olimme viime kerran nähneet.
”Charlie puhui sinusta paljon, ennen kuin muutit takaisin tänne. Hän kävi monta kertaa meillä, ” kerroin, ”Charlie kertoi myös niistä sinun ongelmistasi.”
Näin hänen kalpenevan liidunvalkoiseksi, vaikka hänellä oli muutenkin todella vaalea, kermanvärinen iho.
Bella laski katseensa kolaansa, nosti pian sen ja käänsi katseensa kohti merta. Hän päästi tuhahduksen hampaidensa välistä. Oli vuorostaan minun vuoroni katsoa alas.
”Olen pahoillani, että otin tuon edes esille” sanoin vaikeana.
”Ei se mitään. Ihan oikeasti. Se on mennyttä ja olen nyt kunnossa” Bella vastasi vahvalla äänellä.
”Olen silti pahoillani.”
”Olemmehan me ystäviä?” hän kysyi.
”Totta kai” vastasin hämmästyneenä.
”No sitten, tämä ei haittaa. Koska ystäville kuuluu kertoa ja heidän kuuluu tietää hyvät kuten myös pahat asiat toisistaan” hän hymyili minulle. Ja siemaisi juotavastaan.
Minun teki mieli halata häntä, mutten ollut varma olisiko hän hyväksynyt sitä, vielä. Kuulin kovan basson jylinän lähestyvän ja käänsin katseeni tielle. Sieltä saapui lisää autoja.
”Kiva. Sam saapui kavereidensa kanssa.” Huomasin kuitenkin yhden auton, joka ei kuulunut joukkoon. ”Ja näemmä myös Cullen!”
Kuulin, kun Bella pärskäytti juomansa ja käännyin häneen päin ihmeissäni. Hän kuivasi suupieliään. ”Mikäs sinulle tuli?”
Hän kohautti hartioitaan ja yritti hymyillä. Olin kuitenkin kuulevinani hänen kuiskaavan ’voi paska’. Katsoin häntä kummissani ja kysyin haluaisiko hän mennä tanssimaan kanssani. Bella myönsi olevansa todella huono tanssija, ennen kuin oli edes näyttänyt minulle. Hänen huonoja tanssimistaitojaan minun oli vaikea uskoa, joten otin häntä kyynärpäästä ja vedin häntä sisälle.
Hän pysähtyi kuitenkin pian päästyämme sisälle ja sanoi ottavansa vähän vaatteita pois päältään. Virnistin hänelle. Bella laski juotavansa sivupöydälle, otti nahkatakin ja hupparin pois jättäen ne juotavansa viereen. Hänellä oli enää valkoinen t-paita päällään, joka hohti diskovalojen johdosta. Otin häntä kädestä ja vedin hänet tanssilattialle perässäni. Kiepautin hänet eteeni ja aloin tanssia.
BPov
Jacob pakotti minut tanssimaan kanssaan, vaikken millään olisi halunnut. Onneksi juuri sopivasti vaihtui kappale, josta pidin todella paljon. Olin kuunnellut kyseistä tanssibiisiä monta kertaa radiosta ja loppujen lopuksi olin myös hankkinut sen valikoimiini.
Olimme aika keskellä tanssilattiaa, mutta se ei häirinnyt minua. Silloin monien katseet eivät yltäisi minuun, toivottavasti. Suljin silmäni. Nostin käteni ilmaan, aloin hytkyä musiikin ja muiden tanssijoiden tahtiin. Tanssiessani ajattelin musiikin sanojen tarkoittavan minua, joten pääsin hyvään rytmiin ja tanssin tunteella mukana. En muistanutkaan tanssimisen olevan hauskaa, varsinkaan ilman alkoholia. Tanssin monta kappaletta.
Olin jo uupunut yli viiden kappaleen jälkeen, avasin silmäni ja tanssijoita oli onneksi joka puolella ympärilläni, joten en huomannut kenenkään katselevan minua. Sanoin Jacobille käyväni juomassa välillä ja hän voisi jatkaa tanssimista kaikessa rauhassa. Lupasin hänelle tulevani vielä takaisin tanssimaan jossain vaiheessa. Pujottelin tanssijoiden välistä, yhä itsekin tanssien.
Nappasin pulloni pöydältä, johon olin jättänyt sen. Päätin käydä haukkaamassa raitista ilmaa. Vedin hupparin ja takin päälleni, mutten jaksanut sulkea niitä. Menin samaan kohtaan terassia kuin olin ollut seisoskelemassa Jacobin kanssa. Katsoin merelle päin, taivas oli hämärtynyt auringon laskiessa. Nousin istumaan kaiteen päälle tuijottaen edelleen samaan suuntaan. Heiluttelin jalkojani hetken ilmassa, antaen niiden palautua ennalleen tanssituokioni johdosta.
”Oletko vältellyt minua?” kuulin hunajaisen äänen kysyvän takaani.
Käänsin katseeni äänen suuntaan. ”En, olin vain tanssimassa Jaken kanssa.”
”Näin sen. Näytit, miten sen nyt sanoisi – seksikkäältä” kuulin hymyä hänen äänessään. En voinut itselleni mitään, mutta tunsin pienen punan nousevan poskilleni.
Edward nojaili seinään. En ollut ennen nähnyt hänen polttavan tupakkaa, eikä se näyttänyt yhtään pahalta hänen suupielessään. Se ehkä näytti jopa sivistyneeltä, jos niin edes voi sanoa. Edward tuli lähemmäs minua askel kerrallaan, otti hetkeksi tupakan pois suustaan voidakseen puhaltaa savut ulos keuhkoistaan.
”Saisinko hieman?” kysyin ja osoitin tupakkaa. En ollut ennen maistanut tupakkaa, mutta jotenkin minun oli aiemminkin tehnyt mieli kokeilla. Hän katsoi minua kummastuneena, mutta ojensi sen minulle kyselemättä ja kipusi viereeni istumaan, jalat vain osoittaen eripuolille kuin minun.
Otin tupakan vähän kömpelösti etu- ja keskisormeni väliin. Toin sen suulleni ja vedin ilmaa sisälleni. Tupakka ei maistunut mielestäni lähes miltään, tai sitten en ollut vetänyt sitä tarpeeksi keuhkoihini. Monet olivat sanoneet, että ensimmäisillä kerroilla yskittää, mutta minulla ei tullut siitä minkäänlaisia oireita.
Annoin tupakan Edwardille takaisin. Hän veti sitä vielä kerran sisäänsä ja heitti sen menemään, päästäen savut ulos hitaalla temmolla. Joku juuri ulos tullut tallasi kyseisen tupakan kengällään.
Käännyimme katsomaan toisiamme pienen hiljaisuuden jälkeen. Minusta tuntui, että minun oli selvitettävä tämä ”Eric-juttu” hänen kanssaan.
”Ericin kanssa ei ole tapahtunut mitään” aloitin. ”Hän vain toi minut tänne, koska tiesin, että olit lähdössä pois kaupungista ja minulla ei olisi ollut muuten mitään tekemistä. Enkä edes tie-” Edward keskeytti minut suudelmalla. Nostin haparoivat käteni hänen hiuksiinsa. Hän kuitenkin vetäytyi liian nopeasti pois, kuten muutaman kerran aiemminkin. Hänen kasvoilleen levisi veijarimainen hymy.
Edward nousi ylös ja nosti minut syliinsä, otti muutaman askeleen ja laski minut varovaisesti maahan viereensä. Hän otti kädestäni kiinni, ujuttaen sormensa sormieni lomaan ja vei minut sisälle. Valot eivät enää välkkyneet. Ne olivat vaihtuneet rauhallisiksi ja jopa hieman himmenneet. Kuulin dj:n kuuluttavan hitaiden kappaleiden alkavan.
Edward veti minut tanssilattialle. Pyöräytti minut kätensä alla muutaman kierroksen ja veti lähelle itseään. Laskien toisen kätensä alaselälleni ja nappasi toisella kädellä käteni kädelleen. Nostin vapaan käteni ylös hänen olkapäällensä kevyesti. Hän alkoi tanssittaa meitä hitaan keinuvasti musiikin tahtiin, se tuntui niin täydelliseltä. Huulilleni nousi hymynpoikanen, Edward selvästikin huomasi sen ja naurahti hieman.
Kappale lähestyi loppuaan ja nostin pääni ylös, jonka olin laskenut hänen rintaansa vasten. Hän hymyili minulle salaperäistä hymyä. Olin sulaa vahaa siinä hänen käsissään. Viimein kappale loppui ja hidastimme vauhtimme minimiin. Nostin molemmat käteni hänen niskansa taakse, hänenkin nostaessa käsiään, tosin vain vyötärölleni asti. Nousin hieman epäröiden varpailleni, nojauduin lähemmäs Edwardia ja suutelin hellästi hänen pehmeitä huuliaan.
A/N: Jatkoa yritän kirjoittaa nopeammin, sillä tiedän, ettei ole hauskaa odotella pitkään uuden luvun ilmestymistä. =)
-
Ei haittaa, vaikka tämän luvun ilmestyminen venyikin. Oli ihana. <3 :D
itseni mielestä dj, kirjoitetaan näin: DJ, mutta en ole varma.. ;) Itse kirjoitan sen isolla..
Ihanaa tekstiä oli juu ja sillein.. :)
Jatkoa toivon, kun en saa mitään järkevää aikaiseksi..
muahaa, olin eka! ;D
-
Oli ihana, vaikka vähän erilainen (?)
Tää oli pitempi kun aikaisemmat luvut.
Tykkäilin kovasti tekstistä ;)
Jatkoa toivoisin :)
-
Ihanaa tekstiä... :)
Jatkoa piakkoin?
-
A/N: Kiitos kommenteistanne. Tässä luvussa on nyt hieman enemmän Alicea, tämä on vähän niinkuin välikappale tulevalle koitokselle ;D
7. luku
APov
Olin vihdoinkin tervehtynyt kuumeestani. Sain siitä paljon lisäenergiaa vaikka luulisi, ettei mitenkään kipeänä voisi kerätä lisävaroja. Olin kuitenkin hieman erilainen. Kun olin erossa ystävistäni, olin aivan maassa ja sain lisää puhtia vain miettimällä, että pian pääsisin taas heidän luokseen ja kuulisin uusimmat juorut. La Pushin bileistä pois jääminen oli ollut kova paikka. Olin ruinannut äidiltäni kauan, jotta pääsisin sinne. Tulos oli ollut kuitenkin kielteinen ja olin viettänyt sen illan muotilehtiä selaillen.
Pidän todella paljon elokuvista, jotka saavat minut nauramaan sydämeni kyllyydestä. Rakastan yli kaiken nauramista ja inhoan maailmassa kaikkein eniten riitelyä. Olen lähiaikoina riidellyt uskomattoman paljon Bellan kanssa, se tuntuu minusta kauhealta ja raastaa itsetuntoani. Olen kuitenkin nyt tullut siihen tulokseen, että se loppuu nyt ja heti tähän. Jos se vain on minusta kiinni.
Olin hetki sitten istunut Emmettiltä lainaan saamassani maastoautossa. Olin kuin lapsi sen ratissa. Ajoin tällä kertaa kuitenkin tavallista kovempaa Miken talolle, koska minulla oli kova ikävä häntä. Päätin tehdä hänelle pienen yllätyskäynnin, koska itse rakastin yllätyksiä yli kaiken. Ilmoittamisessa ei olisi minusta mitään jännää tai kutkuttavaa. Rakastin nähdä hänen yllättyneen ilmeensä.
Pysäköin autoni tien viereen, otin kassini ja hyppäsin sukkelasti autosta. Vedin muutaman kerran sisään hieman viileää, mutta raikasta ilmaa ja korjasin ryhtini paremmaksi. Tarkistin ensin ettei autoja tullut kummaltakaan suunnalta ja lähdin loikkimaan kevyesti taloa kohden. Nousin edessäni vastaan tulevat muutamat askelmat ja pysähdyin rauhoittumaan oven eteen. Sormeni lähestyi vakaasti ovikelloa. Epäröin kuitenkin pienen hetken, mutta rohkaistuin ja painoin soittokellon nappia. Jäin odottamaan paikalleni liikkumatta. Toisessa kädessäni kassi roikkui huojuen. Kuulin oven toiselta puolelta askelia ja pian ovi avattiin.
Yllätyin näkemästäni. En ollut osannut odottaa pörröistä, vaaleatukkaista komistusta. Olin hävittänyt kaikki sanani. Mieti, mieti, mieti! käskin itseäni. En voisi vain seisoa siinä ja tuijottaa. Sain koottua ääneni ja kysyin arasti: ”Onko Mike kotona?”
”Ei. Hän taisi sanoa lähtevänsä kavereidensa kanssa surffaamaan” poika vastasi mietteliäänä. ”Haluaisitko tulla kenties sisälle?” Nyökkäsin pienesti ja astuin haparoiden sisälle. Mikä minuun oli mennyt? Miten minulle oli voinut käydä näin? Hänhän on vain Miken isoveli, jota en tosin ole nähnyt pitkään aikaan. Tunsin perhosia vatsassani.
”Rauhoitu nyt vähän” kuiskasin hiljaa itselleni.
”Sanoitko jotain?” Jasper kysyi kääntyessään ottamaan takkini ja ripusti sen koukkuun oven viereen.
”En mitään tärkeää. Höpisen vain tässä itsekseni” kerroin nolona, hieman punastuen samalla.
”Näytät söpöltä kun punastut” Jasper virnisti. Tunsin, miten puna vain syveni ja kasvojani alkoi kuumottaa.
Käännyin ympäri ja kipitin edeltä tuttuun olohuoneeseen. Siellä oli jo valmiiksi telkkari päällä, katsahdin ruutuun. Siellä pyöri jokin jalkapallomatsi, se ei kyllä kiinnostanut minua yhtään. En ollut pahemmin kiinnostunut urheilusta, enemmän minua kiinnosti muoti ja shoppailu. Käänsin katseeni pois ruudusta, istahdin sohvalle ja laskin laukun viereeni lattialle. Siirsin katseeni sitten takaisin Jasperia kohti, joka oli jäänyt nojailemaan kirjahyllyyn kiinnostuneen näköisenä.
Otin puhelimeni laukusta ja katsoin kelloa, se näytti kymmentä vaille yksi. Mike varmasti palaisi kahdeksi, jollei niin viimeistään kolmeksi. Voisin ehkä jäädä tänne odottamaan hänen tuloaan, ei se varmaan Jazzia haittaa.
Tunsin Jasperin tarkkailevan katseen itsessäni ja nostin katseeni häneen käsistäni. Hänen vihreät silmänsä oli kohdistettu selvästi minuun, saaden minulle kiusaantuneen olon. Hänen vaaleat kiharat hiuksensa olivat sekaisin, hän oli tainnut herätä hetki sitten.
”Haluatko jotain juotavaa?” Jasper sai sanottua hetken kuluttua.
”En, kiitos” vastasin, sujauttaen kännykkäni samalla takaisin laukkuuni.
EPov
Olimme sopineet Bellan kanssa lähtevämme shoppailemaan vaatteita Port Angelesiin tulevia Halloween -juhlia varten. Bella oli kertonut, ettei oikein pitänyt shoppailusta toisin kuin lähes kaikki muut tytöt.
Odotellessani Bellaa, istuskelin rennosti autossani. Kuuntelin rauhallista musiikkia, silmät suljettuina ja hyräilin sävelen mukana. Välillä, kun tuli jokin hyvä kappale, tarkistin ensin ettei kukaan kuullut ja aloin laulaa tunteella mukana sen sanoja.
Kuulin kellojen soivan ja käänsin musiikin ääntä pienemmälle kajareissa. Nousin autosta pois ja venyttelin hieman kangistuneita jäseniäni. Nojauduin autoani vasten ja suuntasin katseeni ovelle. Näin Bellan ilmestyvän sieltä ensimmäisten joukossa. Hän etsi katseellaan minua. Huomatessaan minut autoni luona, hänen kasvolleen muodostui hymy. Hymähdin iloisena.
Kävelin auton toiselle puolelle avatakseni Bellalle oven. Suljin sen hänen mentyään kyytiin ja kiersin etu kautta paikalleni. Istuuduttuani paikalleni lähdin nopealla kiihdytyksellä liikkeelle.
Matkamme Port Angelesiin ei kestänyt kauaa ajettuani normaalia ylinopeuttani. Ajoin pienen kauppakeskuksen pihalle ja pysäköin auton aika lähelle ovea.
Esittelin paikan pian jo Bellalle kokonaan ja menimme ensimmäiseen vastaantulevaan muotivaatekauppaan sisälle, jossa oli vaatteita sekä miehille että naisille. Olimme sopineet ostavamme asut toisillemme ja niiden piti sopia jotenkin myös toisiinsa. Olimme siis tietoisia toistemme vaatekoista. Suuntasin itse naisten puolelle ja Bella miesten osastolle.
Hetken päästä olin jo löytänyt monen monta kaunista asua. En ollut nähnyt kertaakaan Bellan pukeutuvan hameeseen, joten olin valinnut monia erilaisia, erivärisiä ja –mallisia hameita. Olin myös ottanut muutaman boleron ja jakun Bellan kokeiltavaksi. Huomasin Bellankin olevan valmis ja suuntasimme yhdessä kohti sovituskoppeja sylit täynnä vaatteita. Vaihdoin vaatteet Bellan kanssa antamalla hänelle kasan mekkoja.
”Mennään vastakkaisiin” Bella ilmoitti hymyissä suin ja meni yhteen niistä. Hän veti verhon eteen ja päätin totella häntä menemällä hänen sovituskoppinsa vastakkaiseen koppiin.
Asettelin henkareita riviin ja katselin niitä kummastuneena. Bella sanoi, ettei tällä ollut tyylitajua, mutta näitä vaatteita katsellessani pystyin hyvin kumoamaan väitteen.
Otin mustat farkut ja vedin ne jalkaani, ne istuivat minulle hyvin. Otin myös mustan kauluspaidan ja napitin napit kiinni. Astuin ulos kopista ja odotin Bellan saavan ensimmäisen pukunsa päällensä.
”Edward, en nyt oikein tiedä. Tämä ei ole yhtään tyyliäni” kuulin Bellan piipittävän pukukoppinsa uumenista.
”No tule esille, niin katsotaan yhdessä” vastasin lempeästi. Hän pujahti verhon lomasta eteeni. Hänellä oli yllään vaaleanpunainen olkaimeton hame, joka ulottui polviin asti. Väri ei korostanut hänen piirteitään, vaan lähinnä lannisti katsojaa.
”Pidän kyllä tästä, mutta en usko tämän silti olevan se mitä etsimme” Bella yritti selitellä lähinnä itselleen ja nosti katseensa käsistään. Hän katsoi minua hymyillen. ”Tuo on jotenkin liian arkipäiväisen näköinen, et näytä yhtään pelottavalta vampyyriltä” hän kikatti. Pudistelin päätäni ja nojauduin antamaan suukon. Kun huulemme kohtasivat, hän vetäytyi samantien pois ja peruutti muutaman askeleen.
”Emme me nyt ehdi kuherrella. Meillähän on töitä vaikka muille jakaa” Bella huomautti silmät suurina kadotessaan takaisin koppiinsa. Naurahdin ääneen, kuulin hänen tuhahtavan. Kauhea työ tosiaankin, eihän meidän tarvitse kuin sovitella vaatteita.
APov
”Oletko ajatellut jääväsi tänne pitkäksikin aikaa?” kysyin kiinnostuneena, seuratessani Jasperin matkaa yläkertaan.
”Ajattelin olla täällä jonkin aikaa. Riippuu pääasiassa siitä, onko minulla mitään syytä jäädä tänne pitemmäksi aikaa” hän sanoi kääntyessään rappusten yläpäässä minuun päin ja hän iski silmää. Kun hän kääntyi takaisin menosuuntaamme, en voinut olla hymyilemättä ja päästämättä pientä tirskausta samalla.
”Ei kai haittaa, jos jään tänne odottamaan Mikea?” kysyin ja toivoin saavani rehellisen vastauksen.
”Ei se minua ainakaan häiritse, ole kuin kotonasi.”
Seurasin Jasperia käytävän perälle, jossa oli käytävän molemmin puolin ovet. Hän meni vasemman puoleiseen huoneeseen ja minä oikean puoleiseen.
Miken huone oli minusta aivan ihana, hän oli antanut minun sisustaa huoneensa noin vuosi sitten, kun hänen huoneeseensa tehtiin pientä remonttia. Huoneen siniset seinät toivat mieleeni meren ja mieleeni tulvahti siitä monia ihania muistoja, ikävöin matkojamme lämpimille hiekkarannoille.
Laskin käsilaukkuni kirjoituspöydän viereen ja avasin tietokoneen. Tarkistin sähköpostini ja tein muutaman nettitilauksen, olin jo kauan himoinnut yhtä sähkönsinistä partyhametta ja päätin viimein ostaa sen. Kun olin saanut tehtyä ostokseni, suljin koneen ja siirryn sängylle istumaan. Otin kirjahyllystä yhden muotilehdistäni, joita olin sinne tuonut. Huomasin kuitenkin, että keskittymiskykyni oli jossain aivan muualla. Siirryin makaamaan mahalleni ja mietin, mitähän Mike mahtoi juuri sillä hetkellä tehdä ja koska hän mahtaisi saapua. Kuulin hiljaisen musiikin kantautuvan korviini ja ryömin sängyn pehmeää pintaa pitkin lähemmäs ovea, jotta saatoin kurkistaa siitä ulos ja saisin tietää, mistä oli kyse. Musiikki tuli Jasperin huoneesta ja yllätyin siitä, miten hyvästä musiikista hän piti. Olin ajatellut hänen pitävän jostain amispopin tyylisestä jumputuksesta, mutta hän pitikin rauhallisesta rock-musiikista.
Mietin hetken ja päädyin siihen, että on aivan tylsää odottaa yksin poikaystävän saapumista, joten nousin ylös sängystä ja laitoin lehden takaisin hyllyyn. Kävelin laukkuni luokse ja nostin sen kyynärvarrelleni. Hipsin kevyin askelin kohti Jasperin avonaista ovea ja pujahdin sisään, istuen sängylle hiljaisena.
”Arvasin, että saapuisit ennen pitkään” Jasper kertoi salaperäisesti hymyillen. Hymyilin hieman kummastuneena takaisin ja mietin, mitä hän mahtoi tuolla tarkoittaa. Pian Jasper nousi pöytänsä äärestä ja tuli luokseni kevyin askelin. Hän nojautui lähemmäs, ennen kuin ehdin edes tajuta, hän oli painanut kevyesti huulensa huuliani vasten. En tiedä ollenkaan miksi vastasin edes suudelmaan, Jasper oli sentään poikaystäväni isoveli. Hän näytti olevan mielissään vastatessani ja suuteli vaativammin, laskeutuen samalla päälleni sängyllä. Nostin käteni varovasti hänen hiuksiinsa. Ne tuntuivat sitoutuvan minuun kiinni. Kun liu’utin käsiäni niiden läpi, ne tuntuivat silkkisen pehmeiltä.
Hän nousi istumaan vetäen minut mukanaan vierelleen. Hän laski lämpimän kätensä poskelleni ja hän hyväili sitä kevyin sipauksin, joka tuntui aivan ihanalta. Pian tunsin hänen kätensä valuvan alemmas ja pian se oli paitani etunappien kohdalla. Hän edelleenkin suuteli minua ja hänen avatessaan napin kerrallaan, tunsin miten sydämeni syke ja hengitykseni kiihtyivät. Hän vetäisi paitani helposti ja vaivattomasti pois, olin hetkessä siinä hänen edessään pelkissä rintaliiveissä. Päätin itsekin olla rohkea ja laskin käteni hänen paidanhelmalleen, nostin sitä hieman liian hitaasti, joten Jasper auttoi sen pois ottamisessa. Paitamme oli lentäneet pitkin lattiaa. Lämmin käsi tarttui minua vyötäröstä ja toinen lantiosta ja hän veti minut syliinsä, lähemmäs itseään. Hän irroitti huulensa huulistani ja painoi ne kaulalleni, henkäisin mieltymyksestä. Tunsin pienen nipistyksen kaulassani, mutten välittänyt siitä. Nostin käteni hänen poskilleen ja vedin hänet takaisin suudelmaan.
Äkkiä kuului pamahdus ja kolinaa sen perään. Jähmetyimme molemmat hetkeksi paikoillemme, Jasper tokeni nopeammin ja hän nosti minut syliinsä, ehdin juuri ajoissa nappaamaan laukkuni, ennen kuin irtauduin pehmeästä alustasta. Hän kulki huoneen halki vaatehuoneensa ovelle, avasi sen nopealla heilautuksella ja laski minut sinne sisälle. Kuulimme askelien lähestyvän käytävältä Jasperin makuuhuoneen ovea kohti. Jasper astui kauemmas ja tönäisi hiljaa ovea kiinnemmäs.
”Jasper olet jo selvästi herännyt, oletko nähnyt Alicea?” Molemmat tunnistimme äänen Mikeksi. Suljin silmäni ja mietin, mitä olin tehnyt. Puristin huuleni yhteen, jotten päästäisi ääntäkään.
”Hän kävi täällä, mutta kun et ollut täällä, hän päätti lähteä kotiinsa odottelemaan” Jasper kertoi ihmeen rauhallisesti ja uskottavasti valheen.
”Petisi ei ole kauhean hyvin pedattu” Mike huomautti. ”Miksi sinulla on naisten paita lattiallasi? Se näyttää vähän samanlaiselta, jonka Alice omistaa” hän jatkoi. Voi ei en kai nyt jäänyt kiinni. Iik, mitä minä teen? Miten selitän tämän hänelle? Eikä, en kestä jos suhteemme loppuu tähän!
A/N: Saa antaa kaikenlaista palautetta, ruusuja ja risuja :)
-
Jeejee, jatkoa ♥
Tuo Alicen ja Jasperin kohtaus oli suloinen. Harmi vaan, että jäi kesken. :D
Mutta joo, virheitä ei tainnu silmiini osua ja muutenkin oli hyvää tekstiä.
Luku oli mukavan pitunen ja toivon, että kirjuutat pian jatkoo ;)
ninnni~
-
Hehee, yllätysyllätys, tykkäsin! :D
Toi Jasper/Al kohtaus oli ihana. <333
Yhdessä okohtaa kun oli oli-sana niin se olisi voinut olla olivat-sana, mutta muuten virheetöntä tekstiä! zD itse sen ainakaan löytänyt virheitä. :D
Mukavan pitkä ja toivottavasti jatkoa tulee pian! <3 ;)
-
Ihana <3 ei voi muuta sanoa
-
Voi vitsi. Oon kipeenä ja ollut koneella koko aamun ja löysin sit tän ficin hetki sit ja ahmin sen välittömästi. Tosi hyvä oikeesti. (:
Jatkoa vaan pian lisää!
-
Jatkoa on tulossa heti, kun saan sanat paperille. :D
Tiedän tarkalleen miten tarina jatkuu, mutten keksi tapaa, jolla olisi hyvä aloittaa luku. Mutta yrittelen saada kirjoiteltua jotain koulutyön ohella, kuten viime lukukin tuli yhtenä iltana paperille niin sujuvasti. ;)
Yritän kirjoitella jatkoa mahdollisimman nopeasti.
-
Argh! Aivan ihana, toivottavasti jatkoo olisi tulossa pian.
Rakastan tätä ficciä!
Sulonen tuo Alicen Jasperin pieni hetki, toivottavasti saataisiin siihen jatkoa!!!
Toivotaan että saat sanat paperille pian, koska tahtoisin niiin kovasti lukea lisää. :D
-
HUOM! Joudun laittamaan tämän nyt hetkeksi tauolle, koska koulussa on liikaa kiireitä ja olen osallistunut moniin haasteisiin ja minun pitäisi saada tehtyä niihin jotain materiaalia, mutta jatkoa joko touko- tai kesäkuussa!
-
Tauolla juuri silloin kun mä löydän näin hyvän ficin. Pakko se on sitten odottaa vaikka en malttaisi odottaa, että jääkö Alice kiinni vai ei. Jatkat sitten kun kykenet. Tulen ehdottomasti lukemaan tätä.
-
no voi dem juuri ko pääsin vauhtii ja alice jäi jasperin kans aikas pahaan kohtaan niih tää loppu.. ei muuta ko et odottelen innolla jatkoa ;) cool :D diggasin iha sikan täst <3 :)
-
Sinikeiju ja Menninkäis mansikka kiitos kommenteistanne. Kivaa, jos tulette seuraamaan tätä. Alicesta ja mahdollisesta kiinni jäämisestä saatte kuulla lisää seuraavassa luvussa, en tohtene siitä asiasta paljastaa, mutta olen sen kohdan jo kirjoittanut osittain ja loppu osa luvusta puuttuu. Koko idea on pysynyt päässäni puoli vuotta ja tiedän vieläkin miten se tulee jatkumaan, se ei ole muuttunut yhtään matkan varrella ja se on outoa jos mikä. Mutta jos hyvä suunnitelma miksi en pysyisi siinä? ;D
Jatkosta!!!
Jatkoa olen kirjoittamassa, kun kesälomani alkaa eli 8 päivä kesäkuuta (tiiän koulut loppuu 5 päivä, mutta aikaa ei ole aiemmin) ja ajattelin uhrata tämän 8. luvulle kyseisen päivän ja ehkä myös 9 päivän, en tiedä vielä kuinka kauan inspiraation takaisin saamisessa menee. Ja sitten isosiskoni LaurAngel betaa sen ja hänen ehtimisistään en tiedä, mutta uskoisin että tuolla samalla vko 23 olisi uusi luku valmiina teille luettavaksi.
-
Hyvä että jatkoa tulee vaikka se kestääkin ;) Rakastan kyllätätä ficciäsi <3 No mutta minä ainakin jään odottamaan innolla uutta lukua ;D
<3:llä uusi lukijasi Merkku
-
Kiitos Merkku ja kivaa saada uusi lukija mukaan :D
-
A/N: Nyt pienen tauon jälkeen olen saanut uuden luvun kirjoitettua ja se on myös betattu. Se on lyhyempi kuin aiemmat luvut, mutta toivottavasti tykkäätte siitä huolimatta. Sen enempää selittelemättä päästän teidät lukemaan, olkaa hyvä:
8.luku
APov
Mike oli häipynyt hetki sitten Jasperin huoneen ovelta, mutta silti seisoin vieläkin vaatekaapissa kuin halvaantunut. En voisi kertoa poikaystävälleni pettäneeni häntä hänen isoveljensä kanssa, tai siis että suutelimme hänen veljensä kanssa.
Jasper katsoi minua hieman huolestuneena ja näki varmasti ilmeestäni, miten sekavat ajatukset minulla oli. En ollut varma, tuntuiko tuo suudelma paremmalta kuin poikaystäväni kanssa, mutta mielestäni siinä oli kuitenkin ollut sitä jotain.
Havahduin pian siihen, kun Jasper sulki huoneensa oven ja vapauduin transsistani. Astuin ulos kaapista ja kävelin huoneen poikki lavenderin värisen paitani luokse. Nostin sen maasta, ujutin käteni sen hihoista ja aloin napittaa paitani nappeja alhaalta ylös. Napitettuani, silitin ryppyjä suoremmaksi ja vedin paidanhelmasta sitä hieman alemmas peittämään paljastuneen ihoni.
Kävelin Jasperin luokse ovelle, suikkasin suukon hänen poskelleen ja katosin käytävään. Menin samassa yläkerrassa sijaitsevaan vessaan ja lukitsin oven perässäni. Laskin pöntön kannen alas ja istuin siihen. Nostin kyynärpääni jalkojeni päälle ja laskin kasvoni käsiini. En voinut ajatella muuta kuin sitä, mitä olin tehnyt ja miten tästä edespäin aikoisin jatkaa.
Hengittelin muutaman kerran syvään, nousin ylös ja katsoin peiliin. Meikkiä pitäisi korjata! Nostin kassini pöntön kannen päälle ja otin sieltä meikkipussini. Sen sisältä nappasin ensin puuterin, jota sipaisin kohtiin joissa ihoni oli alkanut kiiltää ja sitten otin heleänpunaisen huulipunani. Punasin huuleni, jotta äskeisestä suutelosessiosta ei näkyisi merkkejä. Kampasin hiuksiani parempaan kuosiin ja suihkaisin hieman lakkaa päälle.
Asettelin tavarani takaisin laukkuun ja avasin oven lukon kurkaten saman tien näkyykö käytävässä ketään – ei ristinsielua. Astuin vessasta ulos, hipsin hiljaisin askelin Miken oven taakse ja pysähdyin. Työnsin oven hellästi auki ja hiivin sisään. Mike istui selkä ovea kohti keskittyneenä tietokoneeseen, joten hän ei osannut aavistaa, että hiivin hänen taakseen ja pelästytin hänet lähes kuoliaaksi. En voinut olla nauramatta ja en saanut sitä millään loppumaan. Kiljaisin ja olin saada sydänkohtauksen, kun tunsin kosketuksen vyötärölläni. Käännyin ympäri ja kukas muu kuin Jasper oli siinä. Hän sai hymyni hyytymään.
”Alice, koska tulit tänne?” Mike kysyi ihmeissään. ”En kuullut sinun tulevan.”
”Äskettäin, halusin säikäyttää sinut” hymyilin Mikelle hänen rakastamaansa hymyä ja käännyin katsomaan Jasperia murhaavasti, mutta hän iski vain minulle silmää. Pudistelin päätä ja käännyin takaisin Mikeä päin.
”Voin onnitella, onnistuit” poikaystäväni kertoi ja sieppasi minut syliinsä halaukseen. En voinut olla kikattamatta, mutta silti tunsin syyllisyyden piston rinnassani.
BPov
Olimme saaneet Edwardin kanssa valittua vaatteet halloween juhlia varten ja istuimme nyt hänen hopeassa Volvossaan matkalla kotia kohti. Kiireinen päivä oli saanut minut uupumaan, taustalla soiva rauhallinen musiikki ja auton hiljainen kehräys sai silmäluomeni sulkeutumaan. Tietoisuus, musiikin sanat ja aika katosivat nopeasti ja pian olin unessa.
Silmissäni olivat täynnä kyyneleitä, ajoin punaisella Chevylläni kulunutta, mutkittelevaa ja paahtavaa tietä eteenpäin. Näkökenttäni oli aika sumea, mutta tiesin, ettei matkaa ollut enää paljoa – jaksaisin sinne asti.
Ajoin punaisen talon pihaan ja sammutin auton. Nostin jalkani ylös ja laskin pääni polviin, vartaloni alkoi hytkyä. Ovi avattiin naristen ja tunsin lämpimät kädet, jotka nostivat minut autosta. Hän oli huolissaan minusta, poika laski minut viereensä maahan.
En kestänyt, kyyneleet virtasivat pitkin poskiani. Hän halasi minua, tarrauduin häneen kiinni ja haistelin hänen tuoksuaan – se ei ollut se tuoksu, jota kaipasin. Purskahdin suurempaan itkuun, hän tyynnytteli minua ja jo hetken päästä hän sai minut rauhoittumaan.
Hän vetäytyi minusta kauemmas ja pyyhki kyyneleet kasvoiltani. Hän lähestyi minua ja painoi huulensa huulilleni suudelmaan.
Hätkähdin rajusti hereille. Edward oli juuri pysäköinyt ja sammuttanut auton, nyt hän katsoi minua hyvin huolestuneena. Käänsin katseeni häneen ja huokaisin helpotuksesta – Edward oli siinä vieressäni – uni ei ollut totta.
”Onko kaikki hyvin?” hän kysyi ja tutkaili kasvojeni pelästynyttä ilmettä.
”Taisin nukahtaa ja näin kauheaa unta” kerroin hieman järkyttyneenä.
”Haluaisitko puhua siitä?” Edward jatkoi. ”Se saattaisi auttaa.”
”En haluaisi puhua siitä, se on hieman arkaluontoista” kerroin karhealla äänellä.
”Oletko aivan varma?” Edward oli selvästikin huolissaan.
”No tuota…” epäröin. ”olen aika varma” ääneni sortui lopussa ja vaikenin.
Kumarruin Edwardia kohti ja laskin suudelman hänen huulilleen, vetäydyin pois ja astuin ulos autosta viileään ulkoilmaan. Tiesin Edwardin jääneen hämillään katsomaan perääni.
Avasin ulko-oven ja suljin sen perässäni. Heitin ostoskassini lattialle ja laskin otsani vasten oven viileää pintaa. Oli ihan hämärää ja hiljaista. Isä ja Tanya olivat lähteneet Clearwatereille viettämään iltaa. Alice taas oli viettänyt koko päivän Mikella ja Emmett Jessicalla, Emmett aikoi jäädä sinne yöksi ja Alicesta en ollut varma. Olin yksin.
En viitsinyt edes sytyttää valoja taikka riisua takkia, kun käännyin poispäin ovesta. Pieniä väläyksiä uneni loppupätkästä palasi mieleeni, intohimoiset huulet huulillani. Silmäni kostuivat, pian kyyneliä valui pitkin poskiani. Painauduin vasten seinää, käsi yhä ovenkahvalla. Valuin seinää pitkin alaspäin, pian jalat karkasivat altani ja käsi putosi kahvalta syliini. Kyyneleet muuttuivat itkuksi ja vartalo alkoi hytkyä.
Miksi juuri Jacob? Olimme tavanneet vain kerran ja nyt olin nähnyt unta, että hän lohdutti ja suuteli minua. Mutta minkä takia hän lohdutti minua, mitä oli tapahtunut?
APov
Kaivoin avaimia laukusta, kyllä niiden siellä pitäisi olla. Nostelin tavaroita pois tieltä viereiselle penkille autossani ja tuota pikaa näin avainnippuni kurkistavan kukkaroni alta. Hymyilin niille ja nostin avaimet käteeni, nousin autosta verkkaasti ja lukitsin sen. Kävelin kevyin tanssahtelevin askelin läpi kostean nurmikon kivisille portaille. Nopein askelin sipsutin pari ulkorappusta ylös ja laskin avaimen puisen oven lukkoon.
Avasin oven hitaasti, mahdollisimman hiljaa, ettei muut heräisi. Kuitenkaan ovi ei auennut kunnolla vaan osui johonkin, joka esti oven aukeamisen kokonaan. Ahtauduin pienestä välistä sisään ja sytytin eteiseen valon. Vetäisin henkeä ehkä hieman turhankin kovaa, koska sain esteen liikahtamaan. Bella makasi maassa ja oli ilmeisesti nukahtanut tai sammunut oven taakse. Oliko hän juovuksissa? Laskin käteni hänen olkapäilleen ja ravistelin hellästi. Kuulin pientä valitusta ja niiskautuksen sen perään.
”Bella” aloitin varovaisesti. ”Oletko sinä itkenyt?”
Hän kääntyi selälleen ja yritti aukaista silmiään, mutta hänen silmänsä eivät olleet tottuneet vielä kirkkaaseen valoon, joten hän joutui siristelemään, mutta luovutti pian. Näin jo ilman vastausta, että hän oli itkenyt; Bellan silmät olivat punaiset ja kasvoilla näkyi suolaisten kyyneleiden jättämät vanat. Huokaisin uudemman kerran ja kumarruin auttamaan Bellan ylös.
”Noniin Bella, nyt on aika mennä nukkumaan sänkyyn” kerroin käskevään ja samaan aikaan äidilliseen sävyyn. Otin häneltä takin pois ja ripustin sen naulakkoon, nappasin hänen vaatepussinsa maasta ja tartuin sitten Bellaa kädestä. Vedin hänet perässäni rappusia pitkin yläkertaan.
”Saanko nukkua kanssasi?” kuulin hiljaisen äänen kysyvän takaani.
”Totta kai saat” hymyilin hänelle ja menimme Bellan huoneeseensa vaihtamaan hänelle yöpuvun päälle. Laskin hänen kassinsa sivupöydälle ikkunan eteen.
”Eivätkö muut ole kotona?” Bella pudisti päätään ja veti minut huoneeseeni.
Vaihdoin vaaleanvihreän silkkisen yömekkoni päälle, pesin meikit pois ja palasin makuuhuoneeni puolelle, jossa Bella jo odotti minua. Sipsutin nopein askelin ison sänkyni luokse ja hyppäsin sen pehmeän pinnan päälle. Bellan huulille muodostui hymy, mutta vai hetkeksi ja pian oli kuin sitä ei olisi ollutkaan.
Pujahdimme molemmat peiton alle. Bella nukahti alta aikayksikön, mutta itse en saanut unta. Tasainen tuhina vieressäni ei auttanut, mielessäni pyöri vain Jasperin kasvot. Mutta miksi? Tosin en voi kieltää, ettei hän olisi komea tai mitään.
Pari tuntia pyörin sängyssä ja lopulta sain unenpäästä kiinni.
A/N: Kommenteja rakastan ;)
-
Hyvä luku oli :)
Voi, voi Alice mitä menitkään tekemään!
JES OLIN EKA!
Jatkoa?
Sarkku
-
Jeeeesh!!!! Sä oot kirjoittanut jatkoa!
Ihana oli ja jatkoa vain (:
-
Täh? Mikä toi Bellan uni oli? Enneunikko?
Sait muuten uuden lukijan. Pidin kovasti ja tottakai toivon jatkoa! <3
-
Sarkku kiitos viestistäsi! Alice tosiaan, hmm, jooh... jatkoa aloittelen kirjoittamaan ensiviikon puolella, kun nyt viikonloppuna on liikaa synttäreitä ja muuta. ;)
Jaima, kiitos sinullekin ja kiva jos tykkäsit :D
Lööperiikka: Ehkä enneuni, ehkä ei. Se paljastuu myöhemmin oliko se vai ei. Ihanaa, jos tulit uudeksi lukijaksi ja kivaa jos pidit. Kiitos myös sinulle kommentistasi! ;D
-
Jatkoa! Ihana ja jotenkin ihmetyttää kans toi alice.
-
soriii. en oo kommannu ikuisuuksii.
Mut tää on tosiaankin tosi hyvä<3 Tykkään. Tykkään tooosi paljon. saisit vaan laittaa useemmin jatkoo....
Mut sama se. Tää on hyvin kirjotettu ja tällee.
-
Tätä ficciä rakastan! :D Ihana toi Jasper/Alice kohtaus...
Jatkoa odotan! ;D
~sajusa
-
Uus lukija ilmoittautuu! Mahtava ficci!
Koska jatkoa?
Kiitos ja niiaus,_Bella_18_
-
Emirato kiitos kommentistasi :)
Rassermus, oot ihana <3 kiitos kauheasti
sajusa oi kiitos! :)
_Bella_18_, ihana saada uusi lukija <3 kiitos kovasti, jatkoa tulee varmaan viimeistään kesällä, jolloin kirjoitan vaikka väkisin tämän loppuun :D
-
Hmm... Kesä on mennyt eikä jatkoa ole näkynyt? ??? :o
Muuten oon uus lukija, luin tän nyt putkeen ja mun mielestä tää on TOOOOSI hyvä tarina!
Jatkoo nopeesti toivon
<3.Anskubits