Finfanfun.fi

Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Toinen ulottuvuus => Aiheen aloitti: Annabelle - 10.05.2009 15:45:15

Otsikko: Twilight: Been there, Done that, K-11, 12. osa 31.5 | Bella/Edward, VALMIS
Kirjoitti: Annabelle - 10.05.2009 15:45:15

Kirjoittaja: Annabelle
Ikäraja: K-11, ei kuitenkaan alussa.
Fandom: Twilight
Paritus: Bella/Edward ja muut normiparit
Tyylilaji: AU/draama
Vastuuvapautus: Kaikki muu paitsi idea ja teksti kuuluu Stephenie Meyerille.
Varoitukset: Väkivaltaa, tappeluja, vähän kiroilua.
Yhteenveto: Mitäpä jos Cullenit eivät olisivatkaan asuneet Forksissa ensin, vaan Bella? Bella on asunut viimeiset 5 vuotta Forksissa, eikä mikään tunnu muuttuvan koskaan, kunnes eräänä päivänä salaperäisesti kaksi kallista autoa ilmestyy koulun pihaan. Kelleköhän autot kuuluvat?

Ilmestyneet osat
Ensimmäinen osa - Tuliterä BMW (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=10051.msg194929#msg194929)
Toinen osa - Tutustuminen (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=10051.msg194999#msg194999)
Kolmas osa - Kuolematon (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=10051.msg195483#msg195483)
Neljäs osa - Vampyyri (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=10051.msg196396#msg196396)
Viides osa - Aivotärähdys (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=10051.msg196949#msg196949)
Kuudes osa - Flyygeli (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=10051.msg197635#msg197635)
Seitsemäs osa - Oman onnensä seppä (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=10051.msg197945#msg197945)
Kahdeksas osa - Viiltävä kipu (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=10051.msg198838#msg198838)
Yhdeksäs osa - Pelastaja (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=10051.msg199030#msg199030)
Kymmenes osa - Ruumiita (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=10051.msg199339#msg199339)
Yhdestoista osa - Muutoksen aikaa (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=10051.msg200071#msg200071)
Kahdestoista osa - Aina ja ikuisesti (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=10051.msg200590#msg200590)

K/H: Lolz, taas näitä kesken yöllä kirjoitettuja juttuja. Vähän pidempää tarinaa tällä kertaa.

Ensimmäinen osa - Tuliterä BMW

BPOV

Taas yksi typerä ja mitätön päivä täällä sateisessa Forksissa. Miksei täällä koskaan voi tapahtua mitään mielenkiintoista? Olin kapinoinut Forksiin muuttoa vastaan siitä asti kun äitini oli tahtonut lähteä kiertämään maailmaa Philin kanssa. Alaikäisenä minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin muuttaa toisen huoltajani, Charlien, luo.
  Charlie oli yksi Forksin poliisipäälliköistä, joten tavallaan kaikki tunsivat hänet. Se oli jossain määrin aina välillä ärsyttävää, jos saanen sanoa. Äiti ja Charlie olivat eronneet vuosia sitten ollessani pieni, mutta silti hän ei ollut siitä kunnolla päässyt yli- vieläkään. Charlie oli ollut minulle aina pikemminkin kaveri kuin isä. En ollut koskaan osannut kutsua häntä edes isäksi, Charlie kuulosti luonnollisemmalta.

  ”Char- isä hei, lähden kouluun.” Tiesin, että oli aivan turhaa lähteä kouluun tuntia ennen sen alkua, mutta en vain kestänyt enää minuuttiakaan huoneeni kellertäviä seiniä. Aivan missä tahansa olisi helpompaa istua seuraava tunti.
  ”Eikö ole hieman aikaista lähteä nyt jo kouluun, tarkoitan, kellohan ei ole vielä mitään? No, miten vain, Bells. Olehan kuitenkin varovainen.” Kuulin vielä Charlien huutavan ennen kuin löin oven kiinni. Rakastin Charliessa hänen huolettomuuttaan, hän oli ehdottomasti kaikkea muuta kuin hössöttäväjä-höslääjä äitini.

  Vesi valui noroina tuliterän BMW:ni konepellillä. Tietenkin, ainahan täällä pitää sataa, olimme Forksissa. Autoni oli yksi silmäteristäni ja kalleimmista aarteistani. Olin saanut sen Charlielta lahjaksi täyttäessäni 17, enkä antanut kenenkään ajaa sillä ikinä, en edes Charlien, vaikka hän olikin poliisi ja oli sen ostanutkin. En vain halunnut sen naarmuuntuvan.

  Päästessäni koulun parkkipaikalle, ei siellä monia autoja omani lisäksi ollut. Vain muutama vanha rotisko, yksi Jeep, Volvo sekä.. Näkivätkö silmäni oikein, vai koreiliko koulun pihassa oikeasti yksi uusimmista Volvoista sekä tuhansia maksava Jeep? Autoni oli ollut aina yksi koulun kalleimmista (joita ei monia autoni lisäksi ollut) enkä ollut ennen huomannut täällä olevan edes ainuttakaan Jeepiä- saatika uutuutta hohkaavaa Volvoa.
  Noustuani autosta ulos, en voinut vastustaa kiusasta katsoa autoja lähempää. Volvo oli ilmiselvästi jonkun, joka rakasti nopeita ja vahvoja autoja, muttei tahtonut pröystäillä. Se oli sisältä erittäin siististi pidetty, eikä ulkokuoren hopeista hohdetta häirinnyt yksikään kuraläikkä. Olisin antanut mitä vain, mikäli olisin saanut tilaisuuden ajaa autoa edes kerran.
  Värähdin kuitenkin transsistani, ja siirryin Jeepin luo.
  Sekin oli siististi pidetty, mutta huomasi sen ehdottomasti eroavan Volvosta; sillä oli ajettu maastossa ja kyljet olivat hieman kärsineet. Ei pahasti kuitenkaan, antaisin tämänkin auton ajamisesta mitä vain- en sentään kuitenkaan omaa autoani.
  Ihasteltuani molempia autoja vielä hetken ja lukittuani omani ovet, huomasin, että jokin muukin oli kiinnittänyt silmänsä autoihin. Koiranpentumainen hahmo lähestyi minua uhkaavasti, kunnes tajusin kuka henkilö oli; Mike Newton. Vihasin häntä koko sydämeni pohjasta, hän osasi aina pilata hyvinkin alkaneen päivän.

  ”Ai hei Bella? Mitä sinä täällä?” Hän osasi joskus ärsyttää minua niin perinpohjaisesti tyhmillä kysymyksillään.
  ”Menen vaikka kouluun? Eikö sinun muka pitäisi?” Kysyin muka kiinnostuneena hänen tekemisistään.
  ”Kaipa. Sinäkin ilmeisesti huomasit nämä uudet autot, kenenkähän lienevät”, itse asiassa minua ei suoraan kiinnostanut keskustella hänen kanssa, joten katsoin parhaaksi sanoa hiljaisesti hyvästit ja raahautua koulun ovia kohti.
  En ollut ikinä pitänyt koulun käynnistä, olisin mielummin voinut maata kaikki päivät kotona. Mutta ei, niin ei. Lintsaaminen oli käytännössä mahdotonta, kun isäni oli poliisi. Perhanan sukujuuret..

  Ensimmäinen tunti meni aivan madellen, ja keskityin lähinnä edessä istuneeni Ericin takaraivoon kuin opetukseen. Olimme tunteneet muutaman vuoden, mutta en sittemmin ollut ystävystynyt hänen kanssaan. Eric oli vähän samaa sarjaa Miken kanssa, ja se lienee kertovan tarpeeksi syitä, miksen ole ystävystynyt hänen kanssaan.

  Toinen tunti meni samoissa merkeissä, mutta sain edes jotain mielenkiintoista tekemistä tunnilla, sillä siellä oli mukana Jessica. Olimme olleet Jessican kanssa hyviä kavereita jo alusta asti, mutta emme silti päässeet ikinä samalle aaltopituudelle. Jessica rakasti shoppailua ja kaikenmoisia meikkijuttuja, eli kaikkea muuta mistä minä pidin. Silti meillä oli kuitenkin yhteisiä puheenaiheita, ainakin joskus.

  ”Hei B, näitkö sinä jo ne uudet oppilaat? Aivan ihana se yksi!” Jessican puheesta kuulsi aivan selvästi ihastuminen, ja hänen kasvonsa venähtivät minun näyttäessä kysyvää naamaa.
  ”Ei, en ole. Mutta kyllä, näin heidän autonsa”, oletin, että autot olivat heidän, ellei joku oppilaista ollut äkillisesti voittanut lotossa.
  ”Sinun on pakko tavata heidät! Harmi vain, että ovat kai varattuja..” Jessican puhe sammalsi ohi korvieni miettiessäni, kuka jumalainen olento omistaisi noin tyyriit autot.

  Ruokailuun mennessä olin jo niin täynnä Jessican hehkutusta, että päätin ihan varmuuden vuoksi hakeutua nurkkapöytään Angelan kanssa. Angela oli aivan toista maata Jessican kanssa- meillä synkkasi itse asiassa erittäin hyvin, sillä ajatusmaailmamme oli hyvin samankaltaiset. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin.
  Ruokatunti meni aika hiljaisissa tunnelmissa, mutta se ei haitannut minua, eikä näköjään Angelaakaan. Pidimme molemmat hiljaisuudesta ja oli hyvä saada kasata ajatuksiaan ilman Jessican hössötystä.

  Matkalla biologian luokkaan Jessica keskeytti minut vielä kerran ja kyseli, pääsisinkö hänen kanssaan ostoksille iltapäivällä. No, mene siihen sitten jotain sanomaan..

  Astuessani luokkaan Mike istui jo paikallaan innokkaan näköisenä ja viittoili minua istumaan viereensä, mutten todellakaan kestäisi enää hetkeäkään hänen kanssaan. Astellessani vakiopaikalleni huomasin jonkun olevan vinossa; siinä istui jo joku.

---

Ehhhe, meikän toinen julkaisema kirjoitus täällä :D Jos luit tänne asti, kommentti olisi kiva.

- Annabelle

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13
Kirjoitti: Lady Dynamite - 10.05.2009 16:08:02

 ;D Interesting!
Minä ja minun enkkuni. Nojoo.

En ole pitkään aikaan kommentoinut mitään, mutta kun huomasin että Annabellehän se on julkaissut Twificin (taas? En ole kai lukenut aiempaa o.O vai olenko) joten pakkohan se oli julkaista. Tässä oli kuvailua hyvi ja muutama hauskakin lause ja kokonaisuudessaan mukavalta tuntuinen fic – niitä kun on aika vähän täällä.

Muutama pikkujuttu tekstissä ärsytti, kuten tavuviiva keskellä lausetta.

Lainaus

Äiti ja Charlie olivat eronneet vuosia sitten ollessani pieni, mutta silti hän ei ollut siitä kunnolla päässyt yli- vieläkään.

Koska satun olemaan näissä pienissä jutuissa äärimmäisen tarkka, niin tästä siksi huomautan. Eli tavuviivaahan ei ajatusviivoina käytetä, vaan hiukan pidempää: – (sen saa ctrl + 0150. Vielä pidemmän, joita käytetään englannissa(ko) ctrl + 0151)

Yleensä en tykkää lainkaan ficeistä, joissa on aloitettu kirjoittamaan sarja uudestaan jollain pienellä muutoksella (esim se, jossa Bella oli kuolemansairas) mutta kaipa tätä voisi jäädä, ainakin yrittää, seuraamaan. Vaikka olisihan se ollut mukavempi vähän lukea, vaikkapa pienen pätkän "elämää Forksissa, kauan ennen Culleneita" jotta pääsisi vertailun makuun.

Pari juttua myös vähän kummastutti: Ainakaan minunmielestäni Bella ei vihaa Mikeä, vaikka poju hänestä ärsyttävä onkin, mutta ymmärtääkseni hän voi sietää tätä? Ja myös autojen kanssa: luulisi, ettei Bella tahtoisi ajaa (tai ainakaan omistaa) mitään liian kallista autoa. :D Mutta pikkujuttuja, ja vähän makuasioita nuo kumpikin.
Myös mietiskelin tuota alkua, jossa kerroit Bellan muutosta ja sen syistä. Olisi ollut mielenkiintoisempaa lukea jotain "omaasi", eli et olisi ottanut Phil+Renée matkustus-syytä – myös koska luultavasti olisivat viidessä vuodessa jo palanneet matkustamisista – ja originaalissahan Bella halusi jäädä Forksiin vain Edwardin takia)..

Mutta jottei kommentista tulisi liian turhasta valittava niin täytyy vielä mainita että hieno juttu, kun osaat kirjottaa niin, että tekstiä jaksaa (laiskempikin, eli minä) lukea, mutta siltikään se ei ole tyylinkopioimista Meyeriltä (...syyllistyn...). Ideakin ihan näppärä Mitä-jos. Ja koska ollaan Jos-rintamalla, niin...ehkä saataisiin myös muita parituksia? ;) Kirjan paritukset alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää, kun sitä saa kirjan lisäksi lukea fanfictioneista (enkä haluaisi olla ainoa joka sekottelee pakkaa...). Ihan vähän vain. Vihjausta vaikka... Bella/Alice... tai Bella/Emmett... tai...
*Menee muualle mutisemaan parituksia*

Kiitoskia tätsä!  :-*

//Ymmärsin Earan selityksen :D Vähän niinkuin Word kääntää pisteenjälkeiset kirjaimet isoiksi. Mutta jos ei satu olemaan wordia, kuten minulla, niin voi näppäillä tuota ctrl-koodia jonka pistin.

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13
Kirjoitti: Annabelle - 10.05.2009 18:35:32

Jih, kiitoksia kommenteista Beccs ja Eara, ne merkitsee paljon ! :D

Ja niin, tämä mun kivikautinen koneeni ei tod. tiedä mitään tollasia viivoja, että niin.. Ja Bella on OoC, myönnäään, mutta inhoan sen ainaista kömpelyyttä yms.

A/N: Uusi osa, jippii. Se vaan palo tuolla mun tiedostossa, enkä saanut mielenrauhaa, ellen kirjottanu siihen jatkoa. Enjoy.

Toinen osa – Tutustuminen

Astuessani luokkaan Mike istui jo paikallaan innokkaan näköisenä ja viittoili minua istumaan viereensä, mutten todellakaan kestäisi enää hetkeäkään hänen kanssaan. Astellessani vakiopaikalleni huomasin jonkun olevan vinossa; siinä istui jo joku.

  ”Öh.. anteeksi-” en edes saanut lausettani loppuun, kun joku paikallani istunut pienen pieni, ehkäpä hitusen yli 160 sentin pituinen hahmo loikkasi ylös, halasi minua ja avasi suunsa ensimmäisen kerran.
  ”Ai niin, tietenkin. Anteeksi, tämä taisi olla paikkasi. Olen muuten Alice”, neito sanoi ja hymyili niin että hänen koko valkoinen hammasrivistönsä hohti. Ensimmäistä kertaa kokoaikana katsoin Alicea kunnolla, ja huomasin kuinka ylenpalttisen kaunis hän olikaan. Mustat lyhyet hiukset laskeutuivat hentoja kasvonpiirteitä pitkin korostaen kultaisen sävyisiä silmiä. En ollut ikinä nähnyt mitään noin veistoksellista, ja ellen olisi tietänyt olevani koulussa, olisin luullut olevani taivaassa.
  ”Ei, ei se mitään. Voit istua kanssani, kun kerran tuossa on tyhjä penkki. Hauska tavata, Alice. Olen Bella.”
  ”Tiedän”, Alicen musikaalinen ääni vastasi, enkä voinut kuin vain ihmetellä mistä hän puhui.
  ”Öö, anteeksi?”
  ”Olen kuullut sinusta puhuttavan, err.. Isäni on lääkäri, kertoo paljon asioita ihmisistä..” Huomasin Alicen selvästi salailevan jotain tai sitten hän ei kertonut koko totuutta. Oli kuitenkin älytöntä odottaa, että kertoisi juuri tavanneelle ihmisille koko elämän tarinansa- varsinkin kun kyseessä olin minä.
  ”Äh, niinpä tietenkin, olisihan se pitänyt arvata”, hymähdin ja Alicen helisevä nauru tukki korvani.
  ”Sehän on vain hienoa, että isä tyttärestään ylpeä.” Alicen äänessä selvästi kiilsi suru, eipä mikään ihme, mikäli ei tiedä omien vanhempiensa kohtaloa. En kyllä olisi koskaan voinut kuvitella parempia vanhempia kuin Charlie ja Renee, oli lahja syntyä kunnon perheeseen.
  ”Niinpä kai”, oli ainoa vastaus, jonka sain suustani ulos ennen kuin Banner pelmahti luokkaan.

  Koko loppupäivän mietin Alicea ja millaista kohtelua hän oli joutunut kestämään ollessaan pieni, minun oli pakko päästä puhumaan hänelle uudestaan vielä tänään tai en saisi mielenrauhaa.

  Viimeisen tunnin loputtua suuntasin pääni suoraa autolle, tai ainakin olin suuntavinani, kunnes joku nykäisi minua hihasta.
  ”Hei Bella!” Tunsin tuon äänen missä vain, se oli niin epätavallisen täydellinen.
   ”Ai hei Alice, minun pitikin tulla juttelemaan sinulle.”
  ”Kävisikö myöhemmin? Tahtoisin niin kovasti esitellä sinut perheelleni, he tulevat ihastumaan sinuun!” Alice sanoi innoissaan ja taputti kuin 5-vuotias.
  ”Ei kun-” en edes ehtinyt viimeistellä lausettani kun Alice jo kadonnut näkyvistä ja ilmestyi taas viereeni, mutta toi mukanaan neljä yhtä jumalaista olentoa. Kaikilla oli yhtä kalpea iho, samansävyiset silmät sekä aivan silmiinpistävä yhteentuova kasvojenpiirre; kaikki olivat veistoksellisia ja tulivat kuin suoraa jostain kreikkalaisesta palatsista.
  ”Bella, tässä on sisareni Rosalie, veljeni Jasper, Emmett ja Edward.” Kaikki neljä nyökkäsivät vuorotellen vaisusti Alicen luetellessa nimiä. Tuijotin vain hölmistyneenä kaikkia viittä ylenpalttisen kaunista olentoa pähkäillen, kuka muu kuin kreikkalainen jumala voisi olla noin täydellisen ja kauniin näköinen, kunnes heräsin aatteistani ja kuulin Emmettiksi esitellyn rykäisevän.
  ”Ai sinä siis olet Bella? Alice on höpöttänyt sinusta kokopäivän, kuinka suloinen ja ystävällinen kuulemma olet.” Tunsin pienen lämmön nousevan poskilleni, kunnes käänsin katseeni Edwardiin. Hän näytti niin poissaolevalta ja sairaalta, etten tohdinnut olla kysymättä, mikä hänellä oli.
  ”Edward- Edwardhan se oli? Onko kaikki okei?” Hän nosti katseensa ja näin vihan roihuavan hänen silmissään. En ollut koskaan nähnyt kenelläkään niin tummia silmiä, etten edes ollut varma, näinkö harhoja.
  ”Kaikki on hyvin”, hän sihisi hampaidensa välistä ja kavahdin vaistomaisesti askeleen taaksepäin. Alice yritti selvästi kääntää keskustelun takaisin minuun, kun Emmett läpsäytti Edwardia olkapäähän.
  ”Bella, tahtoisitko millään tulla meille tänään? Olisi ihanaa esitellä sinut myös Esmelle ja Carlislelle, kun kerran olemme nyt ystäviä”, hän sanoi. Olimmeko todella ystäviä, miten voin olla ystäväsi, jos jumalainen veljesi vihaa minua?
   ”Öö.. Tavallaan sovin jo tapaamisen Jessican kanssa, joten kävisikö joku toinen kerta? Tiedäthän sinä Jessin, hän suuttuu helposti..” Rosalie tirskahti sanoilleni ja Alice antoi hänelle terävän katseen.
   ”Ai no, ei se mitään. Ymmärrän kyllä. On niin vaikeata aina tulla kesken lukukauden kouluun, kun muilla on jo omat kaverisuhteensa ja tietyt piirinsä.” Tavallaan ymmärsin Alicea aivan älyttömän hyvin, silloin joskus muuttaessani Forksiin kukaan ei tahtonut olla kaverini, syystä tai toisesta. Onneksi lukioon päästyäni Jessica ja Angela olivat tulleet minulle tutuksi, ja he olivat käytännössä ainoat, joiden kanssa vietin aikaa kunnolla.
  ”Tiedän. Tullessani tänne kukaan ei tahtonut olla ystäväni, mutta lukioon päästyäni sentään Angela ja Jessica suostuvat olemaan kanssani”, Alicessa oli jokin piristävä voima, joka sai minut iloisemmaksi, pirteämmäksi. Ehkä tytöllä oli itsellä niin paljon energiaa, että se tarttui muihinkin.
  ”Äh, minun pitää nyt kuitenkin mennä, kun sovin sen tapaamisen jo Jessican kanssa. Oli kiva tavata taas Alice ja muut.” Alice antoi minulle halauksen ennen kuin lähdin kävelemään kohti autoani.

Ja kommentti olis kiiiiva.

- Annabelle

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 2. osa 10.5
Kirjoitti: Idiela Cullen - 10.05.2009 19:38:10

Mun mielestä tää ficci oli hyvä ja aihekin mielenkiintoinen!
Jatkoa vaan ja pian! :)

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 2. osa 10.5
Kirjoitti: Nuutti| - 10.05.2009 20:38:38

Jeij, annabellen kirjoittama... ; ))
Juoni on tosiaankin hyvä, aika jännää mitä saat tästä väännettyä.. : ))
Eikun jatkoa odottelemaan....
Kiit♥s.

Suklaamurunen

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 2. osa 10.5
Kirjoitti: kakku. - 10.05.2009 21:00:42

oi, tää on kylläi hana ficci!!! Tykkään ideasta, että Bella olisi ollut ekana Forksissa. Tuntuu vaan oudolta, että Bellalla on hieno BMW, mutta kivaa vaihtelua silti!
Voikun sais jatkoa nopeesti (?) :D

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 2. osa 10.5
Kirjoitti: SnowCherry - 11.05.2009 00:38:50

Hmm, kirjoitustyylisi on jotenkin... erilainen? En osaa sanoa pidänkö siitä vai en 8D Mutta juu, minun pitäisi olla jo nukkumassa, kello on puoli yksi yöllä ja huomenna maanantaiaamu... Argh.

Mutta siis (eksyin taas aiheesta, huoh :'D), pidän ficin ideasta, jatkelepas ^^

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 2. osa 10.5
Kirjoitti: ahii_ - 11.05.2009 00:49:44

tämä oli yllättävän hyvä näin päin tehtynä. :P
odotan jo innolla jatkoa! ;D
toivottavasti on pian tulossa?

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 2. osa 10.5
Kirjoitti: {samba} - 11.05.2009 07:53:52

Ei huono. Itse asiassa aika kiva. Toi Bellan hieno auto ehkä vähän häiritsee mua, kun siihen kivikautiseen on tottunut, mutta yritän tottua myös tähän. Jatkoa saisko?
Kiitos.

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 2. osa 10.5
Kirjoitti: essss - 11.05.2009 15:22:14

joo, tää oli hyvä. : D

alussa tossa pelkäsin, että se olis taas Edward kuka siinä biologiantunnilla istuu. mutta yllätyin suuresti kun hän paljastuikin Aliceksi. Muutenkin tämä oli hyvä, ei mennyt sen saman kaavan mukaan.
Mietityttää toi Edwardin vihaisuus. heltyyks se sitten Bellalle vai paritaks sä jtn toista Bellan kanssa? : DD ois mielenkiintost jos bella vaik ihastuiski Jasperiin, eikä siihen tavalliseen Edwardiin? : D muttajjoo.

kiitos. jatkoa pian. <3

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 2. osa 10.5
Kirjoitti: Amanecer - 11.05.2009 16:08:05

Mun mielestä taas on kiva, kun Bella on vähän erilainen tässä kuin kirjassa. Meinaan lähinnä nyt tuota hienoa autoa, josta on näemmä kommentoitu suhteellisen tiuhaan. Tykkään muutenkin ideastasi ja ficistä kokonaisuutenaan. Odottelen innolla jatkoa. ;)

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 2. osa 10.5
Kirjoitti: Dunja - 11.05.2009 16:17:39

Munkin mielestä on vaan kiva, kun Bellalla on tässä hieno auto ja Cullenit ovat ne uudet oppilaat. Minäkin ajattein heti ensiksi Edwardin olevan se tyyppi siinä istumassa.

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 2. osa 10.5
Kirjoitti: Cindy - 11.05.2009 18:07:25

Ooooo, aika erikoista.
Bella vaikutti alussa aika äksyltä, mikä ei ole ollenkaan Bellan tapaista, mutta eiköhän se siitä:)

Aika mielenkiintoista nähä, mitä tapahtuu, kun B&E tutustuvat-rakastuvat, ja Alice katsoo vierestä -mustasukkaisuutta?

Mutta, hieno idea, mielenkiinnolla jatkoa odottamaan!

Cindy

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 2. osa 10.5
Kirjoitti: Lozku - 11.05.2009 22:16:04

Minäkin luin. :) Hyvää tekstiä ja muutenkin kivaa luettavaa. Ainut mikä jäi hiukan häiritsemään, kun he kuitenkin ovat vampyyreja ja välttelevät muiden ihmisten huomiota ja läheisyyttäkin jossain määrin, että Alice sitten niinkin innokkaasti alkoi kaveeraamaan ja pyytelemään kotiinsa. Tietysti hän olisi voinut nähdä tulevaisuudessa Bellan ja Edwartin, mutta kuitenkin se alkoi häiritsemään minua. No juu, muuten pidin kovasti ja jos en olisi lukenut kirjoja, olisin varmaan täysin eri mieltä. Ja tämähän on ficci, eli ei voi olla liian kaavoihin kangistunut siinäkään mielessä, sinähän voit vaikka parittaa Esmen ja Charlien toisilleen ja minä en voi motkottaa mitään. No niin, kuitenkin, olen kiinnostunut lukemaan lisää, joten jatkahan. : )))

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 2. osa 10.5
Kirjoitti: Veronika - 12.05.2009 14:22:17

Mmmm...Tämä jäi kiinnostavaksi. Tässä kaikki jotenki tapahtui todella nopeasti, ensin vain Alice istuu tuolilla ja sitten he ovatkin jo ystäviä. En ole varma tästä asiasta, tai sitten luin vain sen liian nopesti enkä kauhean tarkkaavaisesti. En sattunut huomaamaan virheitä. Bella tuntuu hiukan vihaiselta koko ajan eikä niin Bellalta. Mutta se ei haittaakaan paljoa :) Jatkoa pian ;)

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 2. osa 10.5
Kirjoitti: Sini(tiainen) - 12.05.2009 15:07:56

tää oli hyvä. Jatkoa! ;)

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 2. osa 10.5
Kirjoitti: Annabelle - 12.05.2009 17:21:11

Aivan älysti kiitoksia kommenteistanne, ne merkitsee paljon, ja pitää minut hengissä!

Idiela Cullen: Kiitoksia, kiva että pidät. Aiheesta ja kirjoituksesta en tiedä, mutta yritän parhaani mukaan saada tästä mielenkiintoisen.
Suklaamurunen: Kiitos! Juoni vähän outo, mutta tälläisiä ideoita sitten täällä meikän likaisessa päässä kiemurtelee..
SnowCherry: Saanko kysästä, hyvällä vai pahalla tavalla? Olenkin yrittänyt vääntää omaa tyyliä, mutta näyttää varmaankin ihan suoraa kirjasta kopsatulta tai toisten kirjoittajien imitoinnilta.. Kiitoksia joka tapauksessa.
ahii_ : Kiva, että pidät! Jatkoa tulee muutaman päivän välein, kunhan saan aina oman kirjoitusminäni hereille.
{samba}: Toivottavasti se hirveästi häiritse, että Bellalla on kallis urheiluauto, vaihteluhan virkistää ;) Ja täytyihän jotain vastapainoa olla Culleneiden täydellisyyden rinnalla.
essss: Tuohan on loistava idea, harmi vain, että suunnittelin jo sitä vanhaa B/E -kaavaa.. Täytyykin varmaan alkaa kirjoittamaan jotain Jasper tai Emmett/Bella ficciä tämän jälkeen, katsoo sitten..
Noora.: Haha, kiva että pidät ficistä ja Bellan erilaisuudesta. Jatkoa tulee muutaman päivän välein, kuten jo tuolla mainitsinkin.
Dunja: Hyvä, että osaan sentään vähän olla salaperäinen kirjoittajana! Kiitoksia paljon sinullekkin.
Cindy: Haha, tuokin loistava idea! Teiltäpäs niitä hyviä inspiksiä lentelee, tulenkin seuraavan kerran kyselemään teiltä ideoita.
vohveli: Oh, ajattelinki jo, etteikö kukaan huomaa juttujen nopeaa etenimistä :D Mutta siis, mulla on niin nopea ajatuksenkulku, että joskus se on erittäin vaikeeta saada kirjoitus samalle aaltopituudella mun ajatusten kanssa.
Sini(tiainen): Kiitos!

Kiitos, kiitos, kiitos ja vielä kiiiiiitos! Olette aivan ihania!

A/N: Osa kolme ulkona. Ensinnäkin tahdon pyytää jo etukäteen anteeksi tuota kehnoa elokuvan nimeä, en voinut millään vain suoraa lainata jotain Potteria (mikä tosin olisi ollut hauskaa..), joten nimet oman pikkupääni tuotosta. Hah, ja tiedän, Kuolematon elokuva on oikeasti olemassa, mutta alkuperäinen nimi on Highlander, joten joten..Jos joku painaa mieltä, kerrohan ihmeessä.

Kolmas osa – Kuolematon

”Tiedän. Tullessani tänne kukaan ei tahtonut olla ystäväni, mutta lukioon päästyäni sentään Angela ja Jessica suostuvat olemaan kanssani”, Alicessa oli jokin piristävä voima, joka sai minut iloisemmaksi, pirteämmäksi. Ehkä tytöllä oli itsellä niin paljon energiaa, että se tarttui muihinkin.
  ”Äh, minun pitää nyt kuitenkin mennä, kun sovin sen tapaamisen jo Jessican kanssa. Oli kiva tavata taas Alice ja muut.” Alice antoi minulle halauksen ennen kuin lähdin kävelemään kohti autoani.

  Koko automatkan mietin vain Alicea ja hänen perhettään. He omistivat aivan täydellisen ulkokuoren, heidän äänensä oli kuin tiukujen helinää ja muutenkin olivat kuin peilikuva suoraan kreikkalaisesta jumalasta. Miksi heidän sitten muka oli niin vaikea sopeutua joukkoon? Olihan Culleneissa joitakin omituisia piirteitä, mutta en siltikään tajunnut, miksei kukaan ollut heidän kanssaan.
   Sadepisarat laskeutuivat hiljalleen pieninä palloina tuulilasia pitkin kävellessäni sisälle, eikä ihmisiä sen liiemmin pihoilla näyttänyt olevan, mikä oli tosin ihan ymmärrettävää.
   Sisällä juuri mikään ei ollut muuttunut, paitsi pöydälle oli ilmestynyt lappu, ilmeisesti taas yksi niistä Charlien lukuisista ’menen kalaan Billyn kanssa’ – lapuista. Billy oli ollut Charlien kaveri jo iät ja ajat, ja heillä tuntui usein olevan hauskaa kalastusreissuillaan.
   Selattuani keittiön pöydältä löytyneet lehdet vähintäänkin viiteen kertaan, päätin hankkia itselleni jotain hieman tähdellisempää tekemistä. Aikaa Jessican tapaamiseen oli vielä rutkasti, joten ei ollut mitään jakoa alkaa valmistautumaan.
   Kävelin suoraan olohuoneeseen ja aloin seilailemaan eri kanavoilla. Mistään ei oikein tuntunut tulla mitään, ostostv:tä lukuun ottamatta.
   
  Havahduttuani seuraavan kerran todellisuuteen, huomasin nukahtaneeni muutamaksi tunniksi. Kello raksutti ikävästi jo yli viiden, eli olin aivan älyttömästi jäljessä sovitusta aikataulusta.
  ”Voi hitto, Jessica varmaan on ihan sekaisin”, mumisin itsekseni keräillessäni tavaroita kassiin ja laittaessani hiukseni edes jonkinlaisesti kiinni. En edes ollut tajunnut ajan menevän niin nopeasti, varsinkin ollessani unen rajamailla.
  Skarpattuani itseäni ja päästyäni ovesta ulos, huomasin Jessican seisovan jo autonsa vieressä kyllästyneen näköisenä. Kauankohan hän oli seissyt siinä?
  ”Vihdoin! Ajattelin jo, ettet ole edes kotona, mutta olithan sinä.” Jessica oli selvästi siis seissyt auton vieressä enemmän kuin muutaman minuutin.
  ”Öö.. niin. Nukahdin, enkä tajunnut ajankulua”, sopersin Jessican kiertäessä kuskinpaikalle ja astuessani kuistin portaat alas.
  ”Aa, selvä. No, ei se haittaa. Pääasia, että ollaan matkassa sentään.” Jessican ilme oli kyllä kaikkea muuta kuin ymmärtäväinen, mutta jätin asian sikseen. Vahinko mikä vahinko.
 
  Istuttuamme autossa reilun kahdenkymmenen minuutin ajan, Jessican selailtua radiokanavia ainakin kolme kertaa läpi, hän avasi suunsa. Ilmeisesti Jessica oli päässyt yli ärtymyksestään ja tahtoi juttuseuraa. Erittäin Jessicamaista.
  ”Mitä leffaa tahtoisit mennä katsomaan? Siellä on meneillään aika monia ihan kivoja, mutta ajattelin, että ainakin itse haluaisin mennä katsomaan Kuolematonta”, Jessica selitti suu vaahdoten, ”Se kertoo tytöstä, joka on orpolapsi ja joutuu ties mihin sotiin ja vaikeuksiin. Kuulemma aika raaka, mutta mikäs siinä.”
  ”Ihan miten vain, mutta eikös meidän pitänyt mennä ostoksille? Tai siis, tarkoitan, kyllä leffa minulle käy.” Paremmin kuin Jessica saattoi ikinä arvatakkaan, shoppailu oli minulle silkkaa kidutusta.
  ”Kyllä me voimme ostoksillekin mennä, jos tahdot. Ajattelin kuitenkin, että leffa saattaisi olla hitusen mielenkiintoisempi, en jaksa katsella sen ärsyttävän Malloryn naamaa enää hetkeäkään.” En tiennyt yhtään mistä Jessica puhui, mutta viitaten Laureniin, hänkin oli varmasti täällä ostosreissulla.
  Lauren oli yksi niistä ihmisistä, joita en vain yksinkertaisesti sietänyt. Aivan täynnä itseään ja hänen superkalliita vaatteitaan ja meikkejään. Jessicakaan ei ilmeisesti liiemmin hänestä välittänyt, en ollut varma, sillä en ollut koskaan keskustellut Laurenista Jessican kanssa.
  ”Niin joo. Hän on aika ärsyttävä kieltämättä.” Sanomiseni sai Jessicassa aika vahvan reaktion- hänen kasvoillaan sekoittui ilmeitä vihasta ja ällötyksestä suoraan ärsyyntymiseen.
  ”Aika? Oi kuule, näkisitpä mitä hän oli esikoulussa- aina kaikkien kimpussa arvostelemassa vaatteiden ja ulkonäön perusteella. Kaikkea hän päästikin suustaan, olisi voinut joskus olla hiljaa..” En kuullut lopusta oikeastaan mitään, Jessican puhe vain sammalsi ohi korvieni, ja ellen olisi nähnyt hänen suunsa liikkuvan, en edes olisi tajunnut hänen puhuvan ollenkaan. Katselin vain maisemia ja tuulilasiin rapisevia vesitippoja.

  Autosta noustuani sää ei ollut juuri viime näkemältä muuttunut; vettä satoi vieläkin, ja aivan kuin taivas olisi revennyt sen salamoidessa. Onneksi elokuvateatterissa oli sentään katto, en sietäisi enää hetkeäkään tässä räntäsateessa.
  ”Niin siis, menemmekö katsomaan Kuolematonta?” Jessica herätti minut ajatuksistani, ja huomasin, että olimme jo leffateatterin lippupisteellä. Olin käynyt muutaman kerran elokuvissa ennenkin Port Angelesissa, mutta silti teatteri sai minut katsomaan ympärilleni. Se ei ollut mikään erityisen suuri; ulkotiloineen ehkä vain hitusen suurempi kuin koulun liikuntasali. Seinillä komeilivat monet ennakkojulisteet leffoista, mukaan lukien Kuolemattoman juliste. Joka puolella aulaa parveili joukkoja nuorisoa, olihan tämä melkein ainut oleskelupaikka Forksin läheisyydessä, joten eipä mikään ihme, että kaikki tänne tulivat viettämään iltaa.
  ”Öö – tarkoitan, joo”, sanoin ja käännyin Jessicaan päin. Kassalla ollut nainen oli selvästi jo elämäänsä – ja ammattiinsa – kyllästynyt, niin väsyneen näköiset hänen kasvonsa olivat. Muitta mutkitta Jessicalla oli kaksi lippua Kuolemattomaan, ja suuntasimme tiemme kohti salia.
  Matkalla tunsin selvästi jokusen silmäparin selässäni, vaikka en sitä nähnytkään. Selkäni käännettyä huomasin yhdessä nurkassa erittäin tutun näköisen mustahiuksisen pienen tytön, kunnes tunnistin sen Aliceksi. Kauniin keijukaisin askelein Alice käveli – ei vaan tanssi – luokseni.
  ”Ai hei Bella! Tulitte sitten nauttimaan Jessican kanssa leffaillasta?” Aivan kuin Alice olisi ollut iloinen nähdessään minut, mikä oli aika kummaa, vastahan me tapasimme..
  ”Niin, joo. Mutta mitäs sinä täällä teet?” Tarkkailin Alicea varovasti ripsieni alta, hän näytti siltä kuin olisi voinut pakahtua ilosta millä sekunnilla tahansa.
  ”No, tultiin vähän viettämään perheiltaa. Tai siis, tietenkin ilman Esmeä ja Carlislea. He eivät oikein pidä elokuvista, saatika nuorten.” Alice selitti ja vasta silloin tajusin katsoa hänen selkänsä taakseen; sielläpä nuo neljä muuta kuvankaunista olentoa nojasivat rentoina seiniin ja keskustelivat jotain keskenään hiljaisella äänellä.
  ”Jaa, niinpä näkyy. Hyvää leffailtaa, meidän pitää varmaan mennä, elokuva alkaa kohta”, vastasin kiireesti huomatessani Jessican nykivän hihaani.
  ”Samoin”, Alice vastasi vielä ja tanssahteli takaisin omiensa pariin. Heissä oli jokin vetovoima, joka vei minut aina heidän seuraansa. Tuo henkeäsalpaava kauneus, musikaaliset äänet – en tiedä.
  ”Mitä ihmettä?” Jessica veti minut taas maanpinnalle ajatuksistani, hän oli varmaankin huomannut keskusteluni Alicen kanssa. No, miksi ei?
  ”Mitä?” Kysyin aivan pihalla asioista, mitä Jessica oikein yritti viestittää?
  ”Nuohan ovat ne uudet oppilaat, etkö muka huomannut? Missä välissä teistä on tullut ystäviä?” Jessica tivasi ja kysymyksiä kuin ryöppysi hänen suustaan.
  ”Ystäviä? Ehei, tapasin Alicen vasta tänään, ja juttelimme vähän biologian tunnilla. Siinä kaikki, ja sitä paitsi – luulen, että hänen veljensä vihaa minua.” Se oli totta, Edward oli tuijottanut minua kuin ruttoa ja puhunut kuin olisin itse piru viime tapaamisellamme.
  ”Ai tuo kultahiuksinen? Minusta hänen katseessaan on juuri jotain muuta kuin vihaa, kun hän katsoo sinua. Katso nyt vaikka itse”, Jessica sanoi ja osoitti Culleneiden suuntaan. Alice ja muut sopersivat jotain hennolla äänellä rennosti seiniin vieläkin nojaillen, mutta Edward näytti jäykältä ja hermostuneelta – aivan kuin hän olisi kuullut mitä puhuimme Jessican kanssa. Katsoessani Edwardia suoraan silmiin, katseemme kohtasivat, mutta molemmat sysäsivät päänsä äkkiä alas. Se oli totta – Edward silmissä oli nyt enemmän myötätuntoa kuin vihaa.

  Hiljaisuuden langetessa väliimme kävelimme Jessican kanssa saliin. Se oli täysin pimeä ja alkumainokset olivat ehtineet jo pyöriä, olimme ilmeisesti viettäneet ulkopuolella enemmän aikaa kuin oli tarkoitus. Löydettyämme paikkamme istahdin siihen ja suljin silmäni. Miksi ihmeessä Edwardin silmät olivat täynnä myötätuntoa – täynnä lempeyttä, jos kerran hän vihasi minua? Itse olisin suoraa vältellyt häntä ja kohdellut Edwardia kuin ilmaa, mikäli olisin vihannut häntä.
  ”Hei Bella, oletko kunnossa?” Jessica kuiskasi heiveröisellä äänellä vierestäni. Tietenkin olin jymähtänyt ajatuksiini liian pitkäksi aikaa, ja se oli näyttänyt typerältä. Avasin silmäni varovaisesti ja katsahdin häneen – itse asiassa hän ei näyttänyt yhtään sen paremmalta kuin kuulostikaan, kasvot vitivalkeina ja silmät pelosta säikkyinä Jessica arvioi olotilaani katseellaan.
  ”Joo, olen, mutta oletko sinä? Olen nähnyt Jessica hei terveempiäkin ihmisiä.” Hän oikeasti näytti paljon pahemmalta kuin kuulosti, ilmeisesti leffa oli jo alkanut.
  ”En tiedä oikein.. Minulla on vähän kumma olo, pyörryttää.” Jessica vastasi ja alkoi huojua penkillään – juuri sen näköisenä, kuin pyörtyisi juuri.
  ”Mennään tuonne käytävään, voit istua siellä ihan rauhassa”, nappasin Jessicaa kädestä ja raahasin hänet käytävään istumaan. Cullenit näyttivät vieläkin seisovan siellä, minkä ihmeen takia? Alicehan sanoi heidän menevän leffaan.
  Jessican kasvoille alkoi vihdoin muodostua väriä, ja hänen silmänsä eivät näyttäneet enää niin pelokkailta, miltä salissa.
  ”Onko olo jo parempi?” kysyin varovasti, en koskaan ollut hyvä lohduttamaan ketään.
  ”Joo, on. Vähän. Voidaan mennä takaisin jos tahdot, paitsi varoitan, leffa on aika raaka”, Jessica sanoi ja näin selvästi kuinka muistikuvat kirvelsivät hänen aivosoluissaan.
  ”Ei, ei, kyllä näin on parempi. Mennään vaikka juomaan jotain, tuossa lähellä on kiva pikku kahvila”, sanoin ja nostin Jessican ylös penkiltä.
  Näin Alicen vielä huitaisevan minulle kävellessäni Jessican kanssa ovesta ulos.

  ”Kuule Jessica, et kai pane pahaksesi, jos kipaisen nopeasti kirjakaupassa? Tulen ihan heti takaisin, äläkä liiku, ettei sinulle tule uudestaan huono olo. Jooko?” Aloin muistuttaa jo liikaa äitiäni, aivan liikaa.
  ”Selvä on, äiti”, Jessica sanoi ja naurahti vielä ennen kuin suuntasin kohti ovea.
   
  Kirjakauppoja ei ollut juurikaan monia, mutta löysin kirjan, mitä olin etsinyt jo monia kuukausia. Sulkiessani kirjakaupan oven toivotettuani hyvät illat myyjälle, kylmä tuuli pyyhälsi kasvoilleni ja loi muutaman kylmänväreen selkääni, olinko viipynyt kaupassa noin kauan? Päätin suoraa päätä kävellä Jessican luo, hän oli varmaan aivan hermona, ja pyörtymisen partaalla taas.
  Tuuli ujelsi ärsyttävästi korvaani, ja ilma alkoi todellakin viiletä puristaessani takkia lujemmin ympärilleni. Kaduilla oli muuten käytännössä kuollutta, muutamaa autoa ja ohikulkijaa lukuun ottamatta. Kuullessani askeleita takanani, nopeutin tahtia ja tahdoin vain päästä mahdollisimman nopeasti – ja ehjänä – Jessican luo.
  Äänet takanani voimistuivat, ja nyt siihen sekoittui nuorten miesten ääniä, jotka olivat enimmäkseen vain huudahduksia.
  ”Hei neiti, minne matka?” yksi miehistä kysyi aivan vierestäni, ja olin kauhuissani, miten äänettömästi hän oli viereeni päässyt. Miehellä oli päällään normaalit vaatteet – häntä olisit voinut luulla ihan helposti ikäisekseni opiskelijaksi. Miehen takana seurasi joukko muita tummia hahmoja, muutama heistä kanniskeli oluttölkkejä ja tupakantumppeja käsissään.
  ”Eipäs lähdetä mihinkään”, yksi miehen takana olevista hahmoista vastasi ilkeästi naurahtaen huomatessaan pakoliikkeeni. Kertailin päässäni Charlien joskus opettamia karateliikkeitä, mahtaisikohan joku niistä toimia vielä? Charlien antamasta pippurisuihkeesta olisi nyt aivan lohduttomasti hyötyä, varsinkin kun se on vieläkin yhdessä matkalaukussani sängyn alla.
  Jotkut miehistä alkoivat käpälöidä minua käsistä, miksi juuri minä? Heillä oli selvästi jokin mielessään, ja yrittäessäni huutaa, kurkustani ei tullut ulos muuta kuin käheää kuiskimista. Miehet olivat siitä selvästi mielissään, ja heittelivät toisilleen tarkkoja katseita.
  Juuri, kun ajattelin kaiken olevan ohi, kuulin renkaiden ulvovan niiden kääntyessä laajassa kaarteessa kohti paikkaa jossain seisoin. Hopean kiiltävä ovi lennähti auki, ja miehet perääntyivät oitis.
  ”Bella, autoon. Nyt!”
 
A/N: Tulipas tästä pitkä :D No, toivottavasti jaksoitte lukea. Ja loppu lässähti, tiedän.

- Annabelle

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 2. osa 10.5
Kirjoitti: kakku. - 12.05.2009 18:17:53

Todella hyvä luku!! Jessica oli niin ihana oma itsensä  :D Kun luin tuota lukua, niin tuli mieleen, että ei Edward voi vihata Bellaa!! :o Mutta lopussa tajusin, että sehän on vaan "peitetarinaa"! Joo hyvä minä XDD
Mutta mahdollisimman nopeasti uutta lukua kehiin!!!

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 3. osa 12.5
Kirjoitti: Cindy - 12.05.2009 18:35:17

Oih, ihanaa, tuli taas jatkoa!

No, mua ehkä vielä pikkusenkin häiritsee toi "äksy"-Bella, mutta...

Tykkään tästä ficistä oikeesti paljon, ja mun mielestä tänne pitäisi tulla oma 'osasto' näitä,
-Stephenie Meyerin- innoittamia ficcejä;DD

Kumminkin, sitä jatkoa olisi kiva saada lisää ;)


Cindy

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 3. osa 12.5
Kirjoitti: SnowCherry - 12.05.2009 18:57:58

Nyt tiedän mitä ajattelen sun kirjoitustyylistä. Se on todella kiva! ^^ Laita pian jatkoa, koukutuin tähän ficciin (;

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 3. osa 12.5
Kirjoitti: {samba} - 12.05.2009 20:31:15

Jee jatkoa! Joo, kyllä siihen autoon tottuu. Ja ihan hyvää vaihtelua. Hyvä luku oli. Oikeen kiva.
Kiitos.

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 3. osa 12.5
Kirjoitti: Veronika - 12.05.2009 21:06:29

Juu jäi jännään kohtaan! Olen aika varma, että autossa on sisällä Edward, joka pelastaa Bellan. Tuo loppu kuulosti hiukan Houkutukselta, mutta ei sillä ole niin väliä.  ;D
Olen Cindyn kanssa samaa mieltä, että tänne pitäisi saada Houkutus-aiheisille ficeille oma paikka! :)
En löytänyt yhtään virheitä. Tätä tulee kivan nopeasti, että se on hyvä juttu se. :D
jatkoa vain pian ;)

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 3. osa 12.5
Kirjoitti: Dunja - 13.05.2009 15:42:06

Aika Houkutus-loppu, mutta mitäs siitä. Mukavaa luettavaa.

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 3. osa 12.5
Kirjoitti: essss - 13.05.2009 16:49:19

 ihana luku. <3 tykkäsin.
samaa mieltä kanssas, loppu vähä lässähti ja se oli aika houkutus-loppu. : D
mut, voiha se olla sillee, et sielt autos tuleeki  joku muu, ko Edward? ;)
jatkoa pian.
kiitos.

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 3. osa 12.5
Kirjoitti: Nuutti| - 14.05.2009 20:56:52

Ihan ensiksi, ihana jatko.< 33
Ja toiseksi, harmittaa kun en ole päässyt aikaisemmin kommentoimaan, ollut vähän kiireitä. :/
Ja plää, ihanaihanaihanapätkä. <33
Rakentava juoksi kiljuen karkuun.
Kiit♥s.

Suklaamurunen

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 3. osa 12.5
Kirjoitti: Annabelle - 15.05.2009 18:33:49

Tack så mycket! Kiva, että tätä edes joku lukee.

Olin kauan tämän osan sisällön kanssa kahden vaiheilla, tuleeko autosta Edward vai joku muu. Mutta, päädyin kuitenkin siihen, mitä olin alunperinkin ajatellut (lukeekaapa osa, niin saatte selville, kuka sieltä tulee ;)) sillä sen muuttaminen olisi romuttanut koko tarinan jatkon. Toivottavasti ette silti tapa minua, vaikken mitään ekstriimiä siitä tehnytkään.

Ja btw, kiinnostaisiko ketään Edwardin PoV, vai jatketaanko Bellan PoV:lla? It's up to you, guys, sillä voin aivan hyvin molemmista kirjoittaa, se ei ole ongelma tai mikään.

Neljäs osa - Vampyyri

Juuri, kun ajattelin kaiken olevan ohi, kuulin renkaiden ulvovan niiden kääntyessä laajassa kaarteessa kohti paikkaa jossain seisoin. Hopean kiiltävä ovi lennähti auki, ja miehet perääntyivät oitis.
  ”Bella, autoon. Nyt!”

 Tunsin tuon äänen missä vain – milloin vain, vaikken ollut sitä paljoa kuullutkaan, se vain oli niin epätavallisen täydellinen. Pakotin jalkani liikkumaan kohti autoa, mutta ne eivät suostuneet värähtämäänkään, vaikka kuinka yritin. Pistin kaiken tahdonvoimani peliin, kunnes yhtäkkiä tunsin seisovani auton oven edessä; en tosin jalkojeni voimasta, vaan Edwardin.
 Etsittyäni käsikopelolla auton kahvaa, löysin sen ja käytin taas kaiken voimani saadakseni sen auki. Miehet olivat riistäneet minusta kaiket mehut, joten oli oikeastaan ihme, että jaksoin edes hengittää.
  Istahdettuani autoon sisälle vilkaisin sitä nopeasti. Penkit olivat verhoiltu kalliin näköisellä mustalla nahkakankaalla, joka liukui jalkojen alla hienosti. Kojelauta oli sekoitus harmaata ja hopeaa, ja se kiilsi tumman yön kajossa, vaikka muualla autossa olikin säkkipimeää. Radio oli selvästi jokin vähintäänkin yhtä uusi malli kuin auto- sen verran hienoja nappuloita siinä näytti olevan. Auto oli itse asiassa sisältä yhtä siisti kuin ulkoa, ei naarmun naarmuakaan.
  En tiennyt Edwardin persoonasta mitään, mutta pystyin päättelemään ihan vain autostakin, että hän rakasti vauhtia ja kalliita autoja, muttei tahtonut pröystäillä. Mahtoi olla hankalaa, sillä olin saanut sellaisen käsityksen Culleneista, että he eivät aivan köyhissä oloissa eläneet.
  Käännettyäni katseeni takaisin ulos, huomasin miesten kauhistuneet ilmeet. Muutamat heistä olivat kuin taikaiskusta perääntyneet askeleen jos toisenkin, ja näytti kuin heillä olisi vastassa jotain suurta tai.. kauheaa.
  Edward näytti sihisevän hampaidensa välistä, ja jos olisin ollut auton ulkopuolella, olisin ollut samanlaisessa asemassa kuin miehet. Silti muutama jukuripää ei suostunut vieläkään lähtemään, ja huomasin Edwardin ilmeen kiristyvän – sen huomasi, vaikka olisi seissyt 100 metrin päässä heistä.
  Yhtäkkiä, kuin salama kirkkaalta taivaalta, Edward kyyristyi ja hyökkäsi yhden miehen kimppuun. En ollut koskaan nähnyt mitään sellaista, se oli jotain niin yliluonnollista, mutta samalla se hoitui Edwardilta kuin leikiten; aivan kuin hän tappelisi joka päivä.  Ja se ääni; aivan kuin suuri kivenlohkare olisi heittäytynyt päin seinää tai pikemminkin kuin ydinpommi olisi räjäytetty.
  Edwardin noustessa ylös miehet katsoivat häntä kammoksuen ja perääntyivät viimeinenkin. Ilmeet heidän kasvoillaan vaihtelivat pelosta hätäännykseen, ja he perääntyivät horjuvin askelin takaisin pimeyteen.
  ”Bella, oletko kunnossa? Tiedäthän, että on vaarallista liikkua pimeällä – ja vieläpä yksin!” Edward oli aina niin herrasmies, vaikka kuulostikin nyt lähinnä äidiltäni.
  ”Luu-ulisi-inn.” Pelko oli kovettanut kaikki jäseneni ja en saanut kunnon sanaa suustani, vaikka kovasti yritinkin.
  ”Siltäpä näyttää. Vien sinut syömään, verensokerisi on varmaan alhaalla.” Kuin ihmeen kaupalla Edward oli oikeassa; kasvoni olivat varmaankin niin valkoiset, että se kertoi kaiken. Oli aivan turha väittää vastaan, sillä Edward varmasti myös pani merkille vapisevat käteni.
  Hetken hiljaisuuden jälkeen se alkoi käydä niin pakottavaksi, että minun oli pakko avata suuni kaiken sen myllertäessä päässäni.
  ”Edward”, sanoin ja käänsin kasvoni häneen päin ”kerro minulle, mitä juuri tapahtui.”
  Näin Edwardin selvästi empivän sanomisissaan, kunnes hän aloitti, ”Kuule. Tämä voi – ja kuulostaakin – aivan hullulta, mutta lupaa, ettet naura tai muutakaan”, Edward sanoi vakava ilme kasvoillaan. Mikä muka voisi olla niin typerää, että rupeaisin nauramaan?
  ”Lupaan, ja jos yhtään lohduttaa, olen kuullut elämäni aikana yhden jos toisenkin hullun jutun.”
  ”Minä tavallaan.. tavallaan luen ajatuksia.” Edward sanoi ja katsahti minuun varovasti, varmasti vain varmistaakseen, etten pyörry.
  ”Sinä – mitä?” En voinut uskoa korviani, sanoiko hän juuri, että lukee ajatuksia? Sehän on mahdollista vain saduissa – jos sielläkään!
  ”Katsos. En tiedä miten tämän selittäisin, mutta minulla on sellainen erityiskyky, lahja – miksi sitä kukakin kutsuu.” Näytin varmasti aivan typerältä, mutta en vain ymmärtänyt mitä Edward yritti selittää. Hän ei ollut ihminen? No mikä sitten?
  ”Nyt varmasti mietit, että olen aivan sekopää, mutta Bella – minä en ole ihminen.” Edward jatkoi kiireesti yrittäessään selventää kaikkea. Ilmeeni oli selvästi vieläkin aivan hakoteillä, joten Edward näki parhaaksi jatkaa.
  ”Oli vuosi 1918, ja espanjantauti riehui pahimmillaan. Ihmisiä kuoli joka päivä tuhansia, vaikka lääkärit yrittivät tehdä parhaansa ja hoitaa ihmisiä kuntoon. Sen ajan lääketekniikoilla ei kuitenkaan paljoa tehty, ja ihmislukemat romahtivat.” Edward selitti, aivan kuin se olisi ollut itsestäänselvyys. Ajatukseni harhailivat ties missä yrittäessäni pähkäillä mikä Edward sitten oikeasti oli. No miksi ei, kaipa itse kukakin menee vähän hämilleen, kun joku kertoo juuri eläneensä edellisellä vuosisadalla ja silti näyttää 17-vuotiaalta.
  ”Minä ja vanhempani, Edward ja Elisabeth Masen, olimme lukuisten muiden lisäksi sairastuneet tautiin, ja olimme käytännössä kokoajan kuoleman partaalla. Odotimme vain päivää, milloin joku meistä ei enää heräisi, ja millin itse korjaantuisi pois. Sellaista se vain oli – raakaa mutta totta.
  ”Carlisle toimi jo silloin lääkärinä paikallisessa sairaalassa, ja oikein pätevä oli jo silloinkin. En tiedä mistä äitini sai tietää Carlislen ”parantajakyvystä”, se kohta on minullekin vielä hämärän peitossa, vaikka olen sitä kaikki nämä vuodet yrittänyt miettiä, ilman tulosta tietenkin. Äitini oli kuulemma rukoillut Carlislea pelastamaan minut, vaikka itse oli samassa tilanteessa.
  ”Sitten, eräänä iltana, äitini ja isäni kuoltua pois, Carlisle tuli ja muutti minut. Vampyyriksi. Ensiksi minun, sitten Esmen kanssa. En ole ikinä kokenut sen jälkeen niin suurta kipua, se on kuin maanpäällinen helvetti.” Edward lopetti ja hänen katseensa synkkeni.
  ”Sinä siis olet vampyyri?” sanoin ja yritin vetää keskustelun langat yhteen.
  ”Niin, tai pikemminkin hirviö.” Edward sanoi ja tuijotti jonnekin syvyyteen.
  ”Eihän se ole mahdollista” sanoin ja näytin varmasti ihan yhtä hämmästyneeltä vieläkin ”tai siis, tarkoitan, eihän se vain ole järkeenkäypää. Oikeasti, mieti nyt.”
  ”Ei ehkä, mutta totta. Jos tahdot, että todistan sen, voin sen tehdä”, Edward sanoi ja todellakin näytti siltä, että oli valmis tekemään sen, mitä ikinä nyt miettikään, todistaakseen olevansa vampyyri.
  ”Mutta, ehkä minun pitäisi viedä sinut syömään. Et näytä oikeasti vieläkään yhtään sen paremmalta.” Edward kuulosti yhtäkkiä surulliselta ja nostatti moottorin vauhtia.
  ”Herranjestas, Edward! Ajat sataakahdeksaakymppiä! Sinä ehkä olet vampyyri ja selviäisit hengissä, vaikka tämä auto päätyisi romuttamokamaksi, mutta minä en!” Nopeusmittariin katsominen oli suora virhe, ja jos koskaan selviäisin tästä autosta ehjänä ulos, en ikinä enää tulisi yhdenkään auton kyytiin.
  ”Bella hei, olen ajanut viimeiset 100 vuotta, enkä ole saanut ikinä yhtään nopeussakkoa saatika ajanut kolaria. Meille ei käy mitään.” Jossain määrin uskoin Edwardia, mutta silti minua hirvitti. Suorastaan hirvitti.
  ”Voisitko silti ajaa hieman hiljempaa? Minut kasvatettiin noudattamaan liikennesääntöjä, sillä jollet ole huomannut, isäni on poliisi”, napsautin ja Edward alkoi nauraa.
  ”Ei tässä ole mitään hauskaa!” Huomasin heti miten komennokseni vaikutti Edwardiin; aloin saada otetta hänestä.
  ”Selvä on.” Edward sanoi ja aikoi juuri hiljentää vauhtia, kunnes auton eteen pomppasi jokin suuri ja musta.

A/N: Tästä tuli jotenkin todella lyhyt, olen vain niin kehno keksimään mitään taistelukohtauksia.. Ja nöyrät anteeksipyynnöt tämän osan viivästymisestä, jalisharjoituksen näin turnauksen alla vie vaan niin älyttömästi aikaa, että vietän about 24/7 kentällä. Yritän kuitenkin saada jatkoa normaaliin tapaan ulos, mutta älkää hätääntykö, jollei sitä heti tule.

- Annabelle

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 4. osa 15.5
Kirjoitti: Sini(tiainen) - 15.05.2009 20:17:53

ihana jatko osa! Lisääääää!!! ;D

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 4. osa 15.5
Kirjoitti: Veronika - 15.05.2009 20:36:33

Loistavaa! Tuo oli kiinnostava, ehkä hiukan nopeasti tapahtui kaikki, mutta kuitenkin ihan hyvin. : ) Ei haittaa, vaikka ei ollutkaan mitään taisteluja, ne eivät ole niin kiinnostavia, itse olen ikuinen romantikko!   ::) Nyt jäi kiinnostamaan mitä sieltä auton edestä löytyy!

Muuten Edward PoV:ia olisi ihan todella kiva lukea, siis mielellään! Rakastan Edwardin näkökulmasta olevia ficcejä! <3

Jatkoa vain pian!  ;D

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 4. osa 15.5
Kirjoitti: Nuutti| - 15.05.2009 21:38:32

ihanaa, lisää! ((:
Ei saa jättää noin jännään kohtaan, mä saan vielä jonkun sydän-infarktin!
Plää, vaikea sanoa mitään.
Rakentava karkasi.
Kiit♥s.

Suklaamurunen

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 4. osa 15.5
Kirjoitti: essss - 16.05.2009 21:15:34

jes, jatkoa!
nättiä tekstiä taas ja tykkäsin. ; D
mut tää luku ei ehk ollu nii hyvä, ko aikasemmat. : D vähän kyllä oli aika houkutus, toi luku, mut jos se on vaik tarkotuski?
jatkoa pian, kiitos. ; >

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 4. osa 15.5
Kirjoitti: SnowCherry - 16.05.2009 21:32:49

Lainaus käyttäjältä: vohveli - 15.05.2009 20:36:33

Loistavaa! Tuo oli kiinnostava, ehkä hiukan nopeasti tapahtui kaikki, mutta kuitenkin ihan hyvin. : ) Ei haittaa, vaikka ei ollutkaan mitään taisteluja, ne eivät ole niin kiinnostavia, itse olen ikuinen romantikko!   ::) Nyt jäi kiinnostamaan mitä sieltä auton edestä löytyy!

Muuten Edward PoV:ia olisi ihan todella kiva lukea, siis mielellään! Rakastan Edwardin näkökulmasta olevia ficcejä! <3

Jatkoa vain pian!  ;D

Näin! ^^

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 4. osa 15.5
Kirjoitti: Cindy - 17.05.2009 11:37:29

KIITOS!
Ihanat jatkot.
Oishan se kiva lukee Edwardinkin näkökulmasta, mutta olisko mahdollista, jos tulis molempia?
Kirjotat tosi hyvin, juonessakaan ei ole tökkäyksiä.
Ainoa mikä tässä häiritsi, oli se, että ihmeen hyvin Bella otti sen, että Edward olikin vampyyri...

Jatkoa nopeasti!

Cindy

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 4. osa 15.5
Kirjoitti: Annabelle - 17.05.2009 15:39:58

Kiitoksia taas !
 
Edwardin PoV:ia tullaan saamaan ehkäpä (siis todella ehkä, katsoo nyt, mitä saan aikaiseksi) ensi osassa, taikka sitä seuraavassa. Molempia en ala kuitenkaan säännöllisesti kirjoittamaan, sillä Bellan näkökulmasta on jo niin paljon tekstiä, että olisi aivan hullua alkaa kertaamaan kaikkia Edwardin näkökulmasta, kyllästyisitte vain. Mutta siis, EPoV tulossa pian.

Viides osa - Aivotärähdys

”Ei tässä ole mitään hauskaa!” Huomasin heti miten komennokseni vaikutti Edwardiin; aloin saada otetta hänestä.
  ”Selvä on.” Edward sanoi ja aikoi juuri hiljentää vauhtia, kunnes auton eteen pomppasi jokin suuri ja musta.

  Kuin tyhjästä ilmestynyt musta olento lensi suoraa päin tuulilasia Edwardin jarruttaessa, ja kaikki näkökentässäni muuttui mustaksi.
 
  ”Bella, ole kiltti, äläkä kuole”, kuulin enkelin anelevan vieressäni. Yritin räpytellä silmiäni auki, ja päästä pinnalle todellisuudesta, mutta se vaikutti käytännössä mahdottomalta.
  ”Minun olisi pitänyt olla varovaisempi. En ole koskaan tuntenut ketään muuta kohtaan tälläisiä tunteita, älä kuole, ole kiltti.” Avasin varovasti silmäni, ja tällä kertaa ne jopa aukesivat loppuun saakka. Näin ympärilläni vain asfaltin sekä yhdet jumalalliset kasvot.
  ”Edward..”
  ”Shh, Bella, sinun pitää nyt levätä. Soitan Carlislelle, hän tietää varmasti mitä tehdä.” Edward sanoi päättävästi ja silitti päätäni naputtaessaan Carlislen numeron kännykkäänsä. Suljin silmäni avatakseni ne uudelleen ja uudelleen Edwardin puhuessa jotain käsittämättömällä nopeudella, josta en saanut selvää mitään. Hetken päästä hän napsautti kännykän läpän kiinni ja huomatessani hänen katseessaan suuren huolen huokaisin.
  ”Edward, en minä kuole. Kaikki on okei, oikeasti. Usko nyt, minua ei satu mihinkään, olen okei.” Minua ärsytti valehdella Edwardille, sillä suuri kipu viilsi takaraivoani, mutten millään voinut kuvitellakaan kertovani sitä hänelle, minähän olisin suoraa päätä matkalla poliklinikalle.
  ”Bella, sinä käytännössä lensit juuri tuulilasin läpi. Et voi olla kunnossa. Minun olisi pitänyt olla varovaisempi, kuinka tyhmä olinkaan”, Edward sätti itseään, ja huomasin hänen jonkun ihmeen takia pidättävän henkeään. Eihän se ollut hänen vikansa, aivan hyvin se olisi voinut käydä kenen tahansa kyydissä koska tahansa.
  ”Edward, olen kunnossa, usko nyt. Eikä se ollut sinun syysi, se olisi voinut tapahtua milloin vain, kenen kanssa vain.” Huomasin kuinka Edward aikoi alkaa väittää vastaväitteitä, mutta musta Mercedes kääntyi juuri parahiksi kulmasta. En ollut koskaan nähnyt autoa, joten ajattelin sen olevan Carlislen auto.
  Autosta nousi nuori, ehkä joku vain lähelle kolmekymppinen, vaaleahiuksinen mies. Seuranaan hänellä oli pieni keijumainen tyttö, jonka tajusin heti Aliceksi.
  ”Bella! Voi luoja, Edward! Mitä sinä teit?” Alice huudahti, ja aivan kuin seinään, hän pysähtyi ja käytti taas sitä yliluonnollista puhenopeutta sanoessaan jotain Carlislelle.
  ”Edward, menkää te Alicen kanssa tuonne reunaan, minä hoidan Bellan”, Carlisle sanoi ääni vakaana, ilmeisesti hänen lääkäriminänsä oli päässyt valloilleen.
  ”Ei, minä pysyn tässä. Minä sain Bellan tähän, ja aion myös auttaa hänet tästä pois.” Edward osasi olla joskus sitten niin itsepäinen.
  ”Nyt on aivan turha leikkiä sankaria, Edward, oikeasti”, Alice sanoi ja näytti erittäin kärttyisältä, ja siltä kuin räjähtäisi kohta.
  ”Alice puhuu totta. Mene nyt vain, saan Bellan kuntoon nopeammin, kun ei ole ylimääräisiä katsojia”, Carlisle sanoi ja ojensi kätensä antaakseen Alicelle auton avaimet. Alice nappasi ne sulavin liikkein, ja alkoi raahata Edwardia autolle kohti hänen pistäessä kaiken voimansa peliin vastustaakseen, oli itse asiassa ihme, kuinka paljon voimaa Alicella loppujenlopuksi oli, sillä hän sai kuin saikin Edwardin raahattua autolle.
  ”Sattuuko sinua mihinkään, Bella? Kerro vain minulle, jotta saan sinut kuntoon”, Carlisle sanoi ja alkoi räplätä salkkuaan, jota oli ilmeisesti kantanut mukanaan, mutten ollut huomannut.
  ”Takaraivoon, mutta vähän vain”, vastasin ja Carlisle katsoi minua aivan kuin ei olisi uskonut sanaakaan.
  ”No, paljon.” Carlislen ilme kirkastui heti ja hän paineli kylmillä käsillään hetken aikaa takaraivoani.
  ”Ei sinulla ainakaan murtumia ole, luultavasti vain joku kevyt aivotärähdys. Selvittiin sentään vain säikähdyksellä, onneksi Alice näki sen”, Carlisle totesi ja alkoi pakata tavaroitaan takaisin salkkuun.
  ”Alice näki?” kysyin aivan ihmeissäni, miten hän muka voi nähdä sen, että ajamme kolarin?
  ”Sanoinko minä niin? Tarkoitin kuuli”, Carlisle totesi muka huolettomasti, ja nosti minut pystyyn. Autossa Edwardilla ja Alicella oli ilmeisesti äänetön väittely, sillä heidän kasvoistaan näki vihan, tai no, ainakin Alicen.
  Askeleeni oli vielä melko horjuvat aivotärähdyksen vuoksi, joten Carlisle oli lupautunut antamaan kävelyapua, ja nojasin häneen. Autolle saavuttuamme Edward pinkaisi ylös penkiltä ja auttoi minut sisään istumaan hänen viereensä. Alicella oli vieläkin aivan älyttömän huolestunut ilme kasvoillaan, vaikka yritin viestittää hänelle, että kaikki oli kunnossa.

  Carlisle ajoi selvästikin hillitymmin kuin Edward, mutta olimme silti hetkessä jo Culleneiden talolla.
  En ollut koskaan nähnyt mitään niin kaunista. Suuri, massiivinen talo oli vihreän lehtiverhon takana jättimäisine ikkunoineen. Talo oli ulkoa vuorattu puisella paneelilla, ja sitä koristi valkoiseksi rapatut seinät. Mukulakivinen polku johti suoraa päätä ovelle, jossa seisoikin jo erittäin ystävällisen näköinen nainen, jolla oli yli olkapäiden pituiset kiharat hunajankultaiset hiukset. Hänen oli pakko olla Esme, ellei Edwardilla ja Alicella ollut vielä kuudetta salaista sisarta.
  ”Voi Bella, tule sisään!”

A/N: Aivan älylyhyt, mutta en keksinyt tuosta ns. "pelastamis" -kohdasta mitään järkevää, joten tästä tuli tämmönen lässynlää -osa. Ensi osassa kuitenkin äksöniä, lupaan ;)

- Annabelle

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 5. osa 17.5
Kirjoitti: Veronika - 17.05.2009 15:58:30

Oi ihanaa, jatkoa tuli! No ei mitään rakentavaa tule suustani, kannattaa odotella joltakin muulta sitä rakentavaa.  ;D Nyt jäi arvoitukseksi se musta juttu, mikä hyppäs siihen eteen? Ajattelin, että se vois olla Jacob sutena?  :D
JATKOA VAIN! ;)

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 5. osa 17.5
Kirjoitti: {samba} - 17.05.2009 17:45:12

Jee! Jatkoa! ihana... Toi edellinen luku jotenki kuvasti Houkutusta, mutta tää oli ihana... Miten Edward voikaan ajaa harhaan? ei ikinä uskois... mutta hyvä oli.
Kiitos.

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 5. osa 17.5
Kirjoitti: Naxone - 17.05.2009 19:25:01

Scary... no hyvä että Bella ei kuollu tässä vaiheessa ja tästä tullut Edwardin angsti-ficci. Tää on tosi koukuttava jatkoa!!!!

-Lyhyiden kommenttien Naxone (anteeksi)

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 5. osa 17.5
Kirjoitti: SnowCherry - 17.05.2009 19:36:34

Mukava osa, kolaritilanne ehkä meni vähän nopeasti (ensin eteen hyppäsi jotain ja sitten Bella jo menetti tajuntansakin. Olisi voinut kuvailla millaista autossa oli kolaritilanteen aikana). Myös ihmettelin sitä, että Bellan annettiin kävellä omin jaloin pois kolaripaikalta, vaikka hän oli saanut lievän aivotärähdyksen.

Mutta laitapas pian jatkoa ^^

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 5. osa 17.5
Kirjoitti: Korsetti - 17.05.2009 22:08:48

Oi, täähän on ihana.

Aloin lukee tätä vaa, ja sit puolesvälis aloin miettii, mikä täs on ideana, kunnes tajusin lukee :D Idea on aivan mahtava :)))


Jatkoa odotellen,
Korsetti

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 5. osa 17.5
Kirjoitti: Vaivaiskoivu - 18.05.2009 16:04:54

Ihanaa, jatka vaan! Mahtavaa tekstiä! (rakentava/järkevä palaute lensi kuuseen)

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 5. osa 17.5
Kirjoitti: essss - 18.05.2009 16:34:41

jes, jatkoa. <3 ihana luku taas. ei ole mitään järkevää sanottavaa, mutta laitan viestiä silti. : D
jatkoa pian, kiitos. : D

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 5. osa 17.5
Kirjoitti: Annabelle - 19.05.2009 19:55:13

Kiitusta taas.

Kuudes osa - Flyygeli

En ollut koskaan nähnyt mitään niin kaunista. Suuri, massiivinen talo oli vihreän lehtiverhon takana jättimäisine ikkunoineen. Talo oli ulkoa vuorattu puisella paneelilla, ja sitä koristi valkoiseksi rapatut seinät. Mukulakivinen polku johti suoraa päätä ovelle, jossa seisoikin jo erittäin ystävällisen näköinen nainen, jolla oli yli olkapäiden pituiset kiharat hunajankultaiset hiukset. Hänen oli pakko olla Esme, ellei Edwardilla ja Alicella ollut vielä kuudetta salaista sisarta.
  ”Voi Bella, tule sisään!”

Talo oli sisältä yhtä kaunis kuin ulkoa, ellei kauniimpi. Korkeat valkoiset ikkunat koristivat melkein jokaista seinämää, ja osat seinistä oli tapetoitu, osat maalattu ja toiset paneloitu. Parkettista lattiaa suojasi monet paksut valkoiset villamatot, ja vaaleita harmonisia huonekaluja oli aseteltu sinne tänne. Esme todellakin osasi sisustaa.
  ”Vau, se on kaunis”, oli ainut mitä sain suustani ulos katsellessani suurta taloa ympärilläni.
  ”Kiitos, niin minustakin. Olen käyttänyt tämän kunnostamiseen aivan tuhottomasti aikaa. Kun muutimme tänne, tämä oli käytännössä vain kasa pölyä, voit varmaankin kuvitella millainen työtaakka tässä on ollut”, Esme sanoi ja katseli itsekin ympärilleen.
  ”Uskon”, sanoin ja katseeni nauliutui flyygeliin keskellä lattiaa. Se oli selvästi huoneen kohokohta, sillä se oli korotettu pienelle korokkeelle keskelle lattiaa. Katsoessaan flyygelin pintaa, siitä saattoi nähdä oman peilikuvansa – niin puhdas se oli, ja hohti kilpaa puhtaiden ikkunoiden kanssa.
  ”Soitatko sinä?” kysyin ja katsahdin Esmeen. Esmestä olisi helposti saanut väännettyä soittajan, joten ei olisi ihme, mikäli hän soittaisi.
  Hän käännähti ja huomasi katseeni nauliutuneen mustaan flyygeliin. ”Minäkö? En, en tietenkään”, Esme sanoi ja kuulin huvittuneisuutta hänen äänestään, kun hän laski käsistään jotain papereita pöydälle. ”En minä, mutta Edward.” Suuni loksahti auki, en ollut koskaan kuullut Edwardin edes mainitsevansa mitään sellaista. Tosin, olihan paljon muitakin juttuja, joita en hänestä tiennyt.
  Musiikki oli ollut aina lähellä sydäntäni, ja olin harjoituttanut sitä jo asuessani Phoenixissä. Vuoroin pianoa, vuoroin laulua, kitaraa.. lista oli loputon. Piano oli kuitenkin muokkautunut tärkeimmäksi niistä, enkä soittanut kuin käytännössä sitä enää.
  ”Sinä? Mikset ikinä kertonut?” tönäisin Edwardia varovasti käteen, ja esitin muka loukkaantunutta. Hänen mahtoi olla mahtava soittaja, kun onnistui kaikessa muussakin täydellisesti.
  ”Et ikinä kysynyt”, Edward sanoi ja hymyili aivan vastustamatonta hymyä, joka muistutti paljon Alicen hymyä. Hymähdin ja katsoin takaisin Esmeen, joka näytti aivan siltä, kuin odottaisi jotain.
  ”No, Edward. Soita jotain!” Esme sanoi innoissaan ja taputti käsiään – tämäkin muistutti paljon Alicea.
  ”Itse olet aina sanonut, ettei pidä rehvastella”, Edward mumisi napatessaan käteni ja johdatellessaan minut pianopenkille viereensä.
  Pian ilmaan kohosikin niin kaunis sävelmä, etten voinut uskoa sitä kahden käden soittamaksi. Edwardin sormet pikemminkin tanssivat kuin soittivat koskettimilla sen luodessa kauniita sävelmiä ilmaan. Soitto kuulosti oikeasti siltä, kuin se olisi tullut nauhalta, eikä Edwardin soittamana. Hänhän soitti kuin enkeli.
  Yhtäkkiä hän lopetti ja nosti jalkansa polkimelta ja katsahti minuun.
  ”Esmen lempisävellykseni, vaikka ei mitenkään ihmeellinen”, hän sanoi vaatimattomasti.
  ”Se oli kaunista”, henkäisin viimeinkin päästyäni transsistani, ”en ole koskaan kuullut kenenkään soittavan noin hyvin. Ja kuule, olen kuullut aika monen soittavan – opistolla kuulee sitä sun tätä pimputusta aika ajoin.” Edward naurahti, mutta vakavoitui melkein heti.
  ”Opistolla? Soitatko sinäkin?” Uskomatonta mutta totta; Edward näytti menneen melko hämilleen.
  ”Tavallaan. Aloitin siellä muutama vuosi sitten, sitä ennen soittelin kotona ihan huvikseni. Charlie ei oikein tykkää vieläkään, kun soittoa kuuluu vielä yölläkin. Silloin kuitenkin on minusta paras soittaa, en tiedä miksi”, vastasin aivan kuin se olisi ollut jonkinlainen itsestäänselvyys.
  Edward katsoi minua vielä enemmän hämillään, ennen kuin avasi suunsa. ”Tavallaan?” oli ainut mitä hän kysyi.
  ”Niin tai siis..” olin aikaisessa jatkaa, mutta joku ylienerginen keijukainen keskeytti minut.
  ”No, Bella, soita meille. Edward, väistä vähän”, Alice sanoi ja melkein tönäisi Edwardin penkiltä alas istuessaan viereeni.
  ”Hei!” Edward huudahti ja käveli viereeni ja nojasi pianoon.
  ”Itse olit tiellä”, Alice naurahti ja viittoi minua alkamaan.
  Kaivelin muististani monia säveltämiäni lurituksia vuosien varrelta, kunnes muistin yhden. Olin kirjoittanut sen joskus muutamia vuosia sitten, mutta parannellut sitä aina välillä uusien ideoiden tullessa päähäni. Se oli ehdottomasti yksi lempikirjoituksistani, vaikka paljon materiaalia olinkin säveltänyt.
  Molemmat, Alice ja Edward, katselivat odottavasti sormieni liukumista koskettimilla. Pianoa soittaessani tunsin selvää värähtelyä, aivan kuin Edwardin kosketus olisi vieläkin liidellyt koskettimien päällä.
  Kuulin Alicen huokaisevan vieressäni, ja Edward vaihtoi painoa jalalta toiselle lopettaessani.
  ”Bella”, Edward sanoi silkkisellä äänellään.
  ”Tiedän, tiedän, en ole mikään hyvä, vaikka olenkin harjoitellut koko ikäni.” Alice huokaisi uudelleen, en ollut koskaan kuullut jonkun huokaisevan niin monta kertaa peräkkäin.
  ”Bella, sinähän olet loistava”, Edward sanoi ja teki jotain arvaamatonta; halasi minua tiukasti.
  ”Kiitos, vaikka en minä nyt niin loistava ole”, sanoin irrottauduttuani Edwardista.
  ”Bella, teistähän tulisi loistava duetto! Tiedätkö, sinuna minä oikeasti alkaisin harjoitella Edwardin kanssa, te molemmat olette enemmän kuin loistavia!” Alice huudahti ja taputti käsiään innokkaasti.
  ”Bella, olisiko kauhea vääryys riistää sinulta tämä ”iloinen” hetki Alicen kanssa? Tahtoisin näyttää sinulle jotain”, Edward kysyi, ja kuulin lainausmerkit hänen äänestään.
  ”Ei, ei kai.” Näin selvästi silmäkulmastani Alicen naaman venähtävän. ”Alice, tulen juuri takaisin. En katoa minnekään.”
  ”No selvä sitten”, Alice sanoi ja Edward johdatti minut portaikkoon.

A/N: Ja kuinka lupailinkaan sitä äksöniä, se olisi vain tuntunut tyhmältä lisätä se kohta tähän.. Anteeksi, toivottavasti jaksatte kuitenkin lukea.

- Annabelle

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 6. osa 19.5
Kirjoitti: Amanecer - 19.05.2009 20:26:54

Aivan ihana, olet taas tehnyt mahtavaa jälkeä. ;)

Luulin ensin, että tämä on lähes kopio oikeasta kirjasta, mutta yllätit minut mukavasti, kun kävi ilmi, että Bella osaa soittaa pianoa yhtä hyvin kuin Edward, eikä ole aina "alakynnessä" niin pahasti. On vaihteeksi kiva lukea sellaistakin, jossa Bellakin osaa tehdä jotain, eikä vain manaa vieressä, kuinka Edward on aina niin täydellinen ja osaa tehdä kaikkea.

Lainaus

”Tavallaan. Aloitin siellä muutama vuosi sitten, sitä ennen soittelin kotona ihan huvikseni. Charlie ei oikein tykkää vieläkään, kun soittoa kuuluu vielä yölläkin. Silloin kuitenkin on minusta parhain soittaa, en tiedä miksi”, vastasin aivan kuin se olisi ollut jonkinlainen itsestäänselvyys.

Minä kirjoittaisin "paras". En sinänsä tiedä, onko "parhain" kieliopillisesti oikein, mutta minä olen pyrkinyt välttämään sitä.

Lainaus

”Bella, olisi kauhea vääryys riistää sinulta tämä ”iloinen” hetki Alicen kanssa, tahtoisin näyttää sinulle jotain?” Edward kysyi, ja kuulin lainausmerkit hänen äänestään.

Tuo lausahdus kuulosti vähän oudohkolta. Tai siis, sen voisi muotoilla jotenkin paremmin, kuten: "Bella, olisiko kauhea vääryys riistää sinulta tämä "iloinen" hetki Alicen kanssa? Tahtoisin näyttää sinulle jotain", Edward sanoi ja kuulin lainausmerkit hänen äänestään. – Teet toki niin kuin näet parhaaksesi.

Tuossa ainoat kohdat, joita jäin miettimään. Muuten minulla ei ole mitään pahempaa kommentoitavaa. Kiitos taas. :)

Jatkoa odotellen.

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 6. osa 19.5
Kirjoitti: Nuutti| - 20.05.2009 14:56:43

Lainaus käyttäjältä: Noora. - 19.05.2009 20:26:54

Aivan ihana, olet taas tehnyt mahtavaa jälkeä. ;)

Luulin ensin, että tämä on lähes kopio oikeasta kirjasta, mutta yllätit minut mukavasti, kun kävi ilmi, että Bella osaa soittaa pianoa yhtä hyvin kuin Edward, eikä ole aina "alakynnessä" niin pahasti. On vaihteeksi kiva lukea sellaistakin, jossa Bellakin osaa tehdä jotain, eikä vain manaa vieressä, kuinka Edward on aina niin täydellinen ja osaa tehdä kaikkea.

Lainaus

”Tavallaan. Aloitin siellä muutama vuosi sitten, sitä ennen soittelin kotona ihan huvikseni. Charlie ei oikein tykkää vieläkään, kun soittoa kuuluu vielä yölläkin. Silloin kuitenkin on minusta parhain soittaa, en tiedä miksi”, vastasin aivan kuin se olisi ollut jonkinlainen itsestäänselvyys.

Minä kirjoittaisin "paras". En sinänsä tiedä, onko "parhain" kieliopillisesti oikein, mutta minä olen pyrkinyt välttämään sitä.

Lainaus

”Bella, olisi kauhea vääryys riistää sinulta tämä ”iloinen” hetki Alicen kanssa, tahtoisin näyttää sinulle jotain?” Edward kysyi, ja kuulin lainausmerkit hänen äänestään.

Tuo lausahdus kuulosti vähän oudohkolta. Tai siis, sen voisi muotoilla jotenkin paremmin, kuten: "Bella, olisiko kauhea vääryys riistää sinulta tämä "iloinen" hetki Alicen kanssa? Tahtoisin näyttää sinulle jotain", Edward sanoi ja kuulin lainausmerkit hänen äänestään. – Teet toki niin kuin näet parhaaksesi.

Tuossa ainoat kohdat, joita jäin miettimään. Muuten minulla ei ole mitään pahempaa kommentoitavaa. Kiitos taas. :)

Jatkoa odotellen,
- Noora.

Pakko jälleen turvautua nooran lainaamiseen. Huoh... ((:

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 6. osa 19.5
Kirjoitti: {samba} - 20.05.2009 16:05:05

Jee, taas jotain mahtavaa! Vaikka Noora nyt jotain sieltä huomasi, niin minä huonona oikolukijana en mitään nähnyt. Hyvää tekstiä. Eikä se äksönin puuttuminen haitannu, nyt vaan odottaa, että mitä Edward näyttää Bellalle?
Kiitos.

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 6. osa 19.5
Kirjoitti: Öttimönkijäinen_ - 20.05.2009 16:47:46

Ahh.. Tää on ihana!
Ihan MAHTAVA!
Ihmettelin kyllä, miten Edward sanoi ton - et se on vampyyri - niin suoraan, mut IHANA!
Yks parhaimmista Twilight ficeistä ikinä (Mitä nyt oon lukenu ;D)
Mutta, no en muuta sanottavaa keksi, kun IHANA!
:D

Kaisu

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 6. osa 19.5
Kirjoitti: Vaivaiskoivu - 20.05.2009 17:01:25

Ihanan sulonen luku, mahtavaaa!!! Kiva lukea tämmöstä joka ei oo suoraan Houkutuksesta, että on enemmänki eroja. Mukavaa luettavaa, jatkoa odotellen.. : D

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 6. osa 19.5
Kirjoitti: Veronika - 20.05.2009 21:12:22

Tuo alku oli kuin Houkutuksesta, mutta sehän tässä on vähän ideanakin! (varmaan) :D Muutama lausahduskin taisi olla otettu kirjasta, tai sitten itse ne vaan keksit!  esim. tämä :

Lainaus käyttäjältä: Annabelle - 19.05.2009 19:55:13

  Pian ilmaan kohosikin niin kaunis sävelmä, etten voinut uskoa sitä kahden käden soittamaksi.

Tai enhän ole nyt ihan varma siitä, mutta jos ei ole, niin muistini vaan pettää.  ;D
Bellan upea soittotaito oli kiva lisä ja suuri yllätys, ei olisi tullut ensimmäisenä mieleen. ;) Nyt jäi kiinnostamaan mitä se Edward aikoo näyttää Bellalle! Ensimmäisenä tuli mieleen, että Edward antaisi jonkun korun Bellalle! ;D
Jatkoa innolla odotellen!

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 6. osa 19.5
Kirjoitti: Annabelle - 20.05.2009 22:27:53

Noora.: Kiitoksia virheiden korjailuista, kaippa pitäisi se beta jossain vaiheessa hankkia.. Ajattelin, että nyt te kaikki lynttäätte mut aivan, kun laitan Bellan soittamaan käytännössä kun enkeli, mutta kiitoksia!
Vohveli: Oh no, en kai mä nyt noin ennalta-arvattava ole? ;)

Kiitoksia muillekin, teidän kommentit antaa mulle lisää puhtia kirjoittaa, ja niitä on aina ihana lukea.

Seitsemäs osa - Oman onnensa seppä

”Bella, olisi kauhea vääryys riistää sinulta tämä ”iloinen” hetki Alicen kanssa? Tahtoisin näyttää sinulle jotain”, Edward kysyi, ja kuulin lainausmerkit hänen äänestään.
  ”Ei, ei kai.” Näin selvästi silmäkulmastani Alicen naaman venähtävän. ”Alice, tulen juuri takaisin. En katoa minnekään.”
  ”No selvä sitten”, Alice sanoi ja Edward johdatti minut portaikkoon.

Käytävä oli täynnä lukemattomia erilaisia ovia huoneisiin pienen välimatkan välein. Käytävä tuntui jatkuvan ikuisuuden, kunnes viimein Edward pysähtyi ja avasi käytävän päässä olleen huoneen oven ja astui sisään.
  Seurasin hänen äänettömiä askeliaan, ja yritin samaa, mutta se sai käytännössä askeleeni kuulostamaan vieläkin äänekkäimmiltä. Miten joku pystyikin olemaan niin täydellinen?
  Edward käveli huoneen päähän ja kyyristyi jonkun lipaston eteen. Katsellessani ympärilleni huomasin huoneen mukailevan aivan samaa kaavaa kuin muuallakin talossa. Huoneen seiniä täyttivät suuret ikkunat ja lattiaa koristi se samainen parketti, joka oli alakerrassakin. Hyllyt pursusivat erilaisia CD-levyjä ja nuottikirjoja sekä – papereita. Hän mahtoi ottaa soittamisen melko tosissaan, ja harjoitteli varmasti päivittäin. 
  ”Bella”, Edward sanoi ja hätkähdin, kuinka lähellä hän loppujenlopuksi oli. Edwardilla oli kädessään kaunis kaulakoru, jonka hän äkkiä napsautti kaulani ympäri ja koru valahti solisluilleni.
  ”Se on kaunis”, sanoin näprätessäni korua sormieni välissä.
  ”Lukko kuvastaa ikään kuin sinua, ja avain minua. Bella, et tiedä kuinka kauan olen odottanut sinua”, Edward sanoi hitaasti ja otti kasvoni kylmiin käsiinsä.
  ”Et voi edes arvata. En ole koskaan tuntenut ketään kohtaan näin. En ole koskaan tuntenut ketään kohtaan sellaista rakkautta, kuin nyt.” Katsoin Edwardia hämmästyneenä, hänkö oli rakastunut minuun? Rakastunut?
  ”Kaikki nämä vuodet olen virunut yksin, kunnes näin sinut. Bella,” hän sipaisi kasvoilleni valahtaneen suortuvan takaisin korvani taakse, ”sinä olet nyt elämäni.” Ja siinä samassa hän painoi jäiset huulensa omilleni.
  ”Edward” sanoin irrottauduttuani suudelmasta, ”selitä minulle tämä koko asia. Koko vampyyrijuttu.” Katseeni kierteli Edwardin kasvoissa, joissa vallitsi lämpö ja rakkaus.
  ”Arvasin, ettei sinun aivosi rekisteröi kaikkea mitä minä sinulle selitin”, Edward sanoi ja naurahti. ”No, anna kun yritän.”

  ”Olet siis elänyt 1901 vuodesta lähtien?” kysyin yrittäen vetää keskustelumme punaiset langat yhteen. Edward oli kertonut koko elämäntarinansa alusta alkaen – vampyyriajastaan sekä kaiken minkä muisti ihmiselämästään.
  ”Kyllä, joka ikisen päivän.” Edward sanoi ja hymyili.
  ”Se selittää kaikki nuo ikivanhat CD-levyt hyllyssäsi, mutta en vieläkään tajua, miten voitte mennä ulos ja kestää ihmisten verta?” Tuo kysymys oli painanut mieltäni siitä lähtien kun kuulin Edwardin ja hänen perheensä olevan vampyyreita.
  ”Tarua. Ikivanhat myytit nyt uskottelevat vähän kaikenlaista. Näytän sinulle sitten joskus, miltä näytän auringonvalossa.” Edward huokaisi ja katsahti vieressäni olevaan hyllyyn. ”Jokainen meistä on kehittänyt oman tapansa hillitä janonsa. Se on välttämätöntä, emme voi menettää itsehillintäämme ihmisten keskuudessa tai tavallaan hirviö ottaa hallinnan sinusta.” Edward selvästi inhosi puhua olevansa vampyyri.
  ”Et sinä ole hirviö”, sanoin ja tartuin kiinni Edwardin kasvoista.
  ”Bella, minut on luotu tappamaan. Olen tappanut ihmisiä ennenkin, joten pystyn tekemään sen uudestaankin. En ole ikinä tahtonut ihmisverta eläessäni näin paljon, kuin nyt.” Hän siirsi katseensa minuun.
  ”Eläminen vain eläimenverellä on kuin ihminen eläisi tofulla; pitää sinut hengissä, muttei koskaan tyydytä täysin. En voisi ikinä menettää itsehillintääni kanssasi, mutta ymmärräthän sen, että veresi on minulle kuin huumetta. En ikinä antaisi itselleni anteeksi, jos joutuisit kestämään sellaista kipua takiani.”
  Edwardin sanomiset jäivät leijumaan ilmaan ja välillemme syntyi pieni hiljaisuus, ja kummatkin vain katselivat seiniä.
  ”Kuule – tuota. Miksi sitten vihasit minua niin paljon?” Edward naurahti kysymykselleni, vaikka minusta siinä ei ollut mitään hauskaa.
  ”Bella, minä en vihannut sinua. Veresi houkutteli minua niin paljon, että olisin voinut siltä istumalta hyökätä kimppuusi ihan minä hetkenä vain. Sekä Alice tarkoituksellisesti ärsytti minua tutustumalla sinuun, sillä hän kuulemma näki kyvyllään, että meistä tulisi pari.” Edward naurahti taas, enkä minäkään voinut muuta kuin nauraa Alicelle.
  ”Alice osaa joskus olla aika tarmokas, vaikka ei edes yritäkään, vai?”
  ”Voi kyllä.”
 
  ”Voi luoja mitä kello on! Charlie varmaan on aivan hermona.” Olin menettänyt ajantajunnan täysin keskustellessani Edwardin kanssa vuorostani nyt omasta elämästäni, ja kello loi lähelle yhtätoista.
  ”Bella, Bella, Bella”, Edward naurahti ja nappasi minut vyötäröltä syliinsä ja kiiruhti autotalliin. Hän avasi kiiltävän auton oven ja kiiruhti kuskin puolelle – ja teki tuon kaiken alle sekunnin sadasosassa. Maisemat vain vilisivät ohitse, kun auto kiisi kilpaa tuulen kanssa kohti kotioveani, ja hetkessä olimmekin jo siellä.
  Edward nousi herrasmiesmäisesti avaamaan oveni, nosti minut varovasti autosta ja laski jaloilleni, mutta varoen, mikäli jalkani eivät oikeasti koskettaisikaan maata.
  ”Bella, lupaa minulle yksi asia”, hän sanoi ja katsahti minuun vakavasti, ”koita pysyä poissa ongelmista ainakin tämä ilta, ennen kuin aamulla haen sinut.” Naurahdin, miten muka voisin joutua vaikeuksiin nukkuessani?
  ”Bella”, Edward piti yllä vakaan äänensävynsä, ”lupaa.” 
  ”Lupaan, mutta miten voisin joutua vaikeuksiin nukkuessani?” Edward vain kohautti olkiaan, mutta jatkoi silti.
  ”Kävisikö huomenna baseball? Pääsisit pelaamaan kunnon peliä, Emmett varmasti odottaa sitä”, Edward sanoi ja naurahti mielessään varmasti jollekkin sisäpiiri jutulle.
  ”Käy se, mutta älä odotakaan, että minä pelaisin”, sanoin vakavasti, mutta Edward vain pudisti päätään ja sai pidettyä naurut sisällään vain niukin naukin.
  ”Rakastan sinua. Nuku hyvin”, Edward sanoi vielä ja suukotti minua otsalle.

  Aamulla herätessäni tunsin saaneeni uutta puhtia elämääni eilisestä. Musiikin lisäksi minulla oli nyt toinen syy nousta ylös aamuisin; Edward. Minua ei häirinnyt se että hän oli vampyyri tai niin sanottu hirviö, kuten hän itseään kutsui. Tärkeintä oli, että minulla oli hänet, muulla ei ollut merkitystä.
  Heräsin ajatuksistani ja käännyin nojatuoliani kohti, kun kuulin naureskelua takaani.
  ”Kas, kas, kukas se meillä siinä?”

A/N: Tämmöstä taas.. Koettakaapas pähkäillä, ketä siellä nojatuolissa on ;)

- Annabelle

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 7. osa 20.5
Kirjoitti: Veronika - 20.05.2009 22:56:05

Voiii kauhistus! Tuo loppu kuulosti ihan kauhealta!!! Se on kuitenkin joku kauhea hirveä vampyyri!!  :o
No, minäpä arvasin oikein, koruhan se sieltä annettiinkin!  ;D Ihana luku suoraan sanoen! :D <3
No nyt ei ole mitään rakentavaa. En edes tiedä, mitä kirjottaisin! : D Tulin sanattomaksi kirjoituksestasi!  ;)
JATKOA?!

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 7. osa 20.5
Kirjoitti: SnowCherry - 21.05.2009 00:08:47

Oho, tänne olikin tullut kaksi osaa, enkä ollut huomannut :-D

Tästä ficistä sen verran, että minu mielestäni olisi todella kiva, jos keksisit tuota juonta vähän omasta päästäsi. Nyt se on melkein kuin kopiota kirjasta sinun kirjoittamanasi, jos ymmärrät mitä tarkoitan :-D Yhden virheen huomasin tuossa viimeisemmässä osassa:

Lainaus käyttäjältä: Annabelle

Koko vampyyri juttu.

vampyyrijuttu kirjoitetaan yhteen (:

Laitapas pian jatkoa ^^ Ja tuo loppu oli jännittävä :O

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 7. osa 20.5
Kirjoitti: Minsk - 21.05.2009 08:37:39

Hyi hyi,  voi sua minkä teit! Ei tollasiin kohtiin saa jättää! Nyt minä vaan hypin täällä paikoillani ja revin pian hiukset päästäni!

Hyvin osaat kirjoittaa:) Eikä tainnut olla paljoa virheitäkään.

Jatkoajatkoajatkoa, kiitoskiitoskiitos!

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 7. osa 20.5
Kirjoitti: Vaivaiskoivu - 21.05.2009 09:07:46

Ihanaa taas vaihteeksi, mut hui kamala mikä loppu... Kukahan siinä on?? ??? Mukavaa luettavaa, eikä kummempia virheitä ole silmiin osunut. Jatka samaan malliin, odotan innolla jatkoa!  :D

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 7. osa 20.5
Kirjoitti: Naxone - 21.05.2009 10:50:14

Tää on niin ihana ficci, mutta tosi pelottavaa tuo "Kas, kas...", äää mitäköhän tapahtuu, nopeasti jatkoa tai lähetän tänne, joka kolmas minuutti viestin JATKOA!!! Että koeta nyt naputella äkkiä sinne jotain... (No ei tosi, väkisinkin tässä menee pää vähän pyörälle, että suoltaa viesteihin semmoista tekstiä, mitä ei pitäisi JATKOA!)

-Naxone ::)

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 7. osa 20.5
Kirjoitti: Dunja - 21.05.2009 11:12:03

HEI! Tommoseen kohtaan jättäminen on rikos... :D

Lainaus käyttäjältä: Annabelle - 20.05.2009 22:27:53

  ”Kaikki nämä vuodet olen virunut yksin, kunnes näin sinut. Bella,”

Tuon kohdan pitäisi kai olla "Kaikki nämä vuodet olen virunut yksin, kunnes näin sinut, Bella.

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 7. osa 20.5
Kirjoitti: Korsetti - 21.05.2009 12:29:42

Lainaus käyttäjältä: Dunja - 21.05.2009 11:12:03

HEI! Tommoseen kohtaan jättäminen on rikos... :D

Todellakin! :D

En osaa nyt mitää rakentavaakaa sanoa :D

Jatkoa odotellen,
Korsetti

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 7. osa 20.5
Kirjoitti: {samba} - 21.05.2009 13:01:28

Vau again. Nyt alkaa jo mennä Houkutuksen kaa samaa tahtia, mutta muuten niin... Ihana. Sä todella osaat kirjottaa.
Kiitos.

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 7. osa 20.5
Kirjoitti: Liinalotta - 21.05.2009 14:42:09

Pidän. (:
Mutta ehkä tapahtumat menevät liian nopeasti..?
Jatkoa, tahdon kuulla tämän.. Vaikea kuvitella Edwardia ajamassa harhaan.
Kommentoin siis kaikkia lukuja, periaatteessa, tulin lukemaan tämän vasta nyt. (::
Edwardin näkökulmasta kanssa, jos mahdollista.

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 7. osa 20.5
Kirjoitti: Nuutti| - 21.05.2009 15:29:56

jes, jatkoa!
Muutama juttu on aika samanlailla kuin houkutuksessa, esim tuo tofu-juttu. Melkein sanasta sanaan samnlailla.
Muutaman samantyylisen jutun bongasin tuolta, en nyt vaan niitä saa mieleeni.
Mutta hyvä pätkä, älä kiduta minua jättämällä tuollaiseen kohtaan...!
Kiit♥s.

Suklaamurunen

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 7. osa 20.5
Kirjoitti: bbelamoi - 21.05.2009 15:37:36

etenee tosi nopeasti, muuten tykkään tosi paljon : ) olisi kiva jos tarina ei menisi ihan houkutuksen mukaan, vaan keksisit jotain uutta.
tai siis olihan tässä uuttakin, mutta se James -jutun voisi kyllä jättää pois.. : D mutta enhän minä määrää tätä tarinaa ; )

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 7. osa 20.5
Kirjoitti: essss - 22.05.2009 16:10:40

joo, kyllä. : D tää on täs pari viime luvun aikana menny, aika nopeesti ja yht äkkii se Bella onki Edwardin kaa. :o ja sit meny vähä houkutukse mukaa. mut tykkään silti. :D

jäi kyl jännää kohtaa. : D eli jatkojatkoa. !
kiitos.

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 7. osa 20.5
Kirjoitti: Veronika - 23.05.2009 15:36:17

'Oi nyt kun muistan kirjoittaa! Huomasin pari päivää sitten, että Bella ei ole enää "äksy-Bella"!!  ;D (Oli nyt vain pakko ilmoittaa, anteeksi jos oli turha viesti) Se on kivaa, nyt Bella alkaa olla jo oma itsensä!  ;)

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 7. osa 20.5
Kirjoitti: Annabelle - 23.05.2009 22:35:52

Kiitoksia taas kommenteista, olette ihania!

Niin. Siis. Ensinnäkin, pyydän nöyrästi anteeksi tämän osan viivästymistä, eilen piti jo julkaista, mutta saavuinkin juhlista vasta myöhään illalla vähän vaihtelevassa olotilassa, ja tänäänkin pää ollut sattuneesta syystä aivan älyttömän kipeä, joten siksi jatkoa nyt vasta.

Toiseksi, päätin sekoittaa nyt pakkaa oikein kunnolla, ja siksi Denalin klaanilaiset ovat tässä samaa sarjaa Voltureiden kanssa. Olisi ollut niin typerää änkeä Voltureita tähän, joten päätin keksiä hieman omaan, ja laittaa Denalit siihen. Eli älkää ihmetelkö, mikäli Eleazar ja Kate käyttäytyvätkin vähän oudosti.

Ja kolmanneksi (eikö nämä ikinä lopu?), osa aivan älyttömän lyhyt, mutta aivot ei vaan kulje, ja tohon oli musta hyvä lopettaa. Saa haukkua pystyyn, mutta näin on näreet, enkä muuta.

Ja vielä neljänneksi, se Edwardin PoVin tuleminen on nyt vähän vaakalaudalla. En tiedä, pystynkö tunkemaan sitä enää mihinkään järkevään kohtaan, kun Bellan juttua on tullut jo niin kauan, ja monet tärkeät kohdat pitäisi kirjoittaa uudestaan, ja niistä tulisi about mooonta osaa. Haittaako se siis, että tämä tarina on kokonaan Bellan näkövinkkelistä, vai tahdotteko, että kirjoitan monta osaa Edwardin näkökulmasta? Ymmärsittekö mitä yritän selittää? No hyvä.

Ja vielä viidenneksi, tämähän mukailee jotenkin Houkutusta, eli on hyvin todennäköistä, että osat kohdista muistuttaa Houkutusta. Okei, nyt lopetan näiden juttujen selittelyn.

Kahdeksas luku - Viiltävä kipu
 
Aamulla herätessäni tunsin saaneeni uutta puhtia elämääni eilisestä. Musiikin lisäksi minulla oli nyt toinen syy nousta ylös aamuisin; Edward. Minua ei häirinnyt se että hän oli vampyyri tai niin sanottu hirviö, kuten hän itseään kutsui. Tärkeintä oli, että minulla oli hänet, muulla ei ollut merkitystä.
  Heräsin ajatuksistani ja käännyin nojatuoliani kohti, kun kuulin naureskelua takaani.
  ”Kas, kas, kukas se meillä siinä?”

Jokainen lihakseni jäykistyi käännyttyäni. Joku ventovieras istui nojatuolissani aamulla seitsemältä täysissä pukeissa, ja puhutteli minua kuin olisimme tunteneet vuosikymmenet. Mitä ihmettä oli meneillään?
  ”Ihmettelinkin jo, kuinka kauan sinulla oikein menee herätä. Välillä luulinkin sinun olevan hereillä, puhut unissasi, tiesitkö?” kuvankaunis vaaleahiuksinen nainen kysyi naama virneessä. Kavahdin taaksepäin nähtyäni naisen silmät; ne olivat kirkkaan punaiset. Yritin hieroa silmiäni, ja uskotella itselleni tämän olevan vain unta, mutta vielä seitsemän kertaa avattuani ja suljettuani silmäni, nainen istui vieläkin nojatuolissa punaiset silmät kiihkosta hehkuen.
  ”Ai, huomasit silmäni? Älä niistä välitä – ne ovat vain yksi ulkonäköseikka”, nainen sanoi, aivan kuin se olisi ollut tuiki tavallinen juttu, että kadulla tulee vastaan punasilmäisiä ihmisiä.
  ”Kate, eipä leikitä ruuallamme”, jostain varjoista kuului melodinen miehen ääni, ja ruskeahiuksinen lihaksikas mies tupsahti esiin. Suustani pääsi vaimea inahdus, mitä ihmettä nuo kaksi puhuivat ruuasta ja mitä ihmettä he tekivät täällä?
  Yhtäkkiä molemmat heistä alkoivat murista, ja kaksi eri oktaavista murinaa täyttivät korvani jokaisen sopukan luoden kylmiä väreitä selässäni peruuttaessani päin kirjoituspöytääni. Kova tömähdys sai käteeni putoamaan kännykkäni, ja käsikopelolla etsin pikanäppäimistä Edwardin numeron. Nyt oli pakko toimia, tai en tulisi ikinä näkemään auringonpaistetta – saatika Edwardia – enää.
  Vaistojeni varassa tönäisin kumpaistakin kyyryssä olevaa murisevaa hahmoa suoraa jaloille, ja molemmat perääntyivät, ja aivan kuin odottivat minun juoksevan karkuun. Ohitin kiroilevat hahmot ja juoksin päistikkaa portaikkoon, kunnes toinen – mies – tarrasi minua jaloista ja kierimme komeassa kaaressa portaikon alapäähän. Se ei näköjään hätkäyttänyt miestä, hän vain jatkoi jalkojeni raastamista yrittäessäni kontata kohti ovea. Nainen – Kateksi kutsuttu – painautui oven eteen ja väläytti hohtavan hampaansa minulle.
  ”Eipäs niin nopeasti, emme ole saaneet tehtäväämme vielä loppuun, Bella-kulta”, nainen sanoi ja napsautti oven säpin kiinni. Hienoa, nyt mahdollisuuteni pelastua kuka-tietää-miltä olivat melko minimaaliset.
  ”No, Bella, kerropas meille tästä sinun ”poikaystävästäsi”, olen kuullut hänestä villejä juttuja. Kuulemma osaa lukea ajatuksia, olenko väärässä?” nainen kysyi dominoiva ilme kasvoillaan, ja tyydyin vain nyökkäämään vaisusti miehen ollessa vieläkin kiinni minussa, nyt tosin pitäen käsistäni kiinni. Mistä ihmeestä he tunsivat Edwardin?
  ”Hmm, mielenkiintoista. Siitä tulisi mahtava lisä tiimiimme, eikö, Eleazar?” Kate kysyi ja katsahti mieheen.
  ”Sanos muuta. Tanya ilahtuisi varmasti.” Ajattelin miehen keskittymisen höltyneen, ja yritin varovaisesti saada nihkeitä käsiäni miehen otteista, mutta päinvastoin miehen otteet kiristyivät ranteideni ympärillä. Oli onni, ettei luuni jo olleet murtuneet.
  Silti ihmeen hyvästä huomiointikyvystä huolimatta kumpikaan ei ollut vielä reagoinut kännykkään kädessäni. Se jatkoi turhasti piippaamistaan, ilman vastausta toisessa päässä.
  ”Bella, turhaan sinä sitä puhelinta kädessäsi pidät, Edward ei kuitenkaan vastaa.” Ja samassa Eleazar heitti puhelin päin seinää, ja palat lentelivät eri puolille lattiaa. He olivat siis sittenkin huomanneet puhelimen, mutteivät olleet jaksaneet sanoa siitä.
  ”No, Eleazar, mitä me Bellalle teemme?” Kate kysyi naurahtaessaan paholaismaista naurua.
  ”Homma on sinun käsissäsi, Kate”, Eleazar sanoi ja päästi otteensa käsistäni ja tuuppasi minut eteenpäin suoraa Katen eteen.
  ”Harmi, etten usko onnellisiin loppuihin”, Kate sanoi ja hymyili pahaenteisesti.
  Ja yhtäkkiä, alle sekunnin sadasosassa, Kate hyökkäsi päälleni ja upotti terävät hampaansa kurkkuuni.

- Annabelle

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 8. osa 23.5
Kirjoitti: Amanecer - 24.05.2009 11:11:56

Vouu, Bellasta tulee vampyyri, Bellasta tulee vampyyri... *hoilaa* Ellet sitten laita Edwardia imemään myrkkyä pois. Blaah, olisi vain niin kiva lukea välillä sellaistakin, jossa Bella olisi jo vampyyri. Mutta tee miten parhaaksesi näet. ;)

En löytänyt kirjoitusvirheitä. Lyhythän tämä oli niin kuin sanoit, mutta minustakin tuo oli ihan passeli (jotenkin olen tykästynyt tähän sanaan ? O.o) kohta lopettaa. Jännitys pysyy yllä...

Edward PoVista... En oikeastaan osaa sanoa siitä mitään. Ehkä tästä jokin kohta löytyisi, johon sitä voisi änkeä. Niin kuin tähän. Tässä välissä voisi olla vaikka yksi luku siitä, mitä Edward hommaa tällä aikaa, kun Katet ja muut ovat Bellan veren perään. Tiedän kyllä mitä tarkoitat, kyllähän se voisi olla vähän outoa, jos tässä olisi vain yksi luku Edwardin näkökulmasta, mutta jos jonnekin änkeäisi vielä toisen, sitten kolmannen, ja...? Kyllä minulle käy sekin, jos tämä jatkuisi tällä tavalla. Edward PoVia on vain ehkä kivempi lukea, kun Bellaa on yleensä jokseenkin enemmän.

Jokainen varmaan huomasi, että heräsin juuri, jolla selitän viestin sekalaisuuden ja ideoiden ala-arvoisuuden. Väsyttää. :D

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 8. osa 23.5
Kirjoitti: essss - 24.05.2009 11:45:51

oijoi. koht ne tappaa Bellan. tuliskoha siit vamppyyri? : D
joo, mutt ihana luku. tykkäsin. aika jännä luku silti. :D

en nyt keksi oikee mitää rakentavaa tähä.
mut nopeesti jatkoo. kiitos. ;)

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 8. osa 23.5
Kirjoitti: ujoenkeli - 24.05.2009 12:17:27

Jatkoa herranjumala..
Ouh.. Mitä tapahtuu..?
Bellasta tulee vampyyri tai sitten se kuolee vähintään.
Mutta jatkoa oikeesti..

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 8. osa 23.5
Kirjoitti: {samba} - 24.05.2009 13:00:34

Auts. Nyt tapahtuu jotain kamalaa. Laitathan jatkoa pian, niin pääsen jännityksestä?
Kiitos.

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 8. osa 23.5
Kirjoitti: Veronika - 24.05.2009 17:06:04

VAUVAUVAUUUU!! En olisi uskonut tälläistä loppua!!!!!! OOHHH! vuhuuu! Toivottavasti Bellasta tulee vampyyri, mutta luulenpa, kun sanoit, että tämä on Houkutuksen kaltainen, niin Edward imee myskyt pois :(

Edward Povi:lla ei ole niin väliä, miten itse haluaisit sen tapahtuvan. Itse haluaisin ehkä lukea muutaman luvun Edwardin näkökulmasta, mutta eihän se ihan välttämätöntä ole!  ;D

jatkoaaaa?!  ;)

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 8. osa 23.5
Kirjoitti: Annabelle - 24.05.2009 17:13:18

Gosh, nyt mun pää on aivan täynnä jatkoideoita! :D

Mutta, haluaisitteko, että Bellasta tulee vampyyri (se ei siis selviä vielä tässä osasa) vai jatketaanko hänen ihmiselämää? Minulla on nimittäin molempiin vaihtoehtoihin jatkoa, eli sanotte suoraan, kumman haluatte.

Ja nyt, vihdoin ja viimein, sitä Edwardin PoVia. Tuli vähän pitkäveteinen, sillä en voinut jatkaa vampyyrihyökkäykseen saakka, koska tahdoin välttämättä kuulla mielipiteenne.

Yhdeksäs osa - Pelastaja

Ja yhtäkkiä, alle sekunnin sadasosassa, Kate hyökkäsi päälleni ja upotti terävät hampaansa kurkkuuni.

EPOV

En ollut koskaan tuntenut ketään kohtaan näin.. vahvasti, rakastavasti, kuin Bellaa. Me täydensimme toisiamme, olimme toisillemme luodut.
  En voisi ikinä menettää itsehillintääni Bellan läheisyydessä, en ikinä. En antaisi koskaan itselleni anteeksi, mikäli luovuttaisin Bellan sielun ikuisuudelle.

  Ajatukseni harhailivat joka puolelle antaessani aistini viedä minua. En voisi mennä Bellan lähelle, ellen olisi tarpeeksi vahva – tarpeeksi vahva vastustamaan houkutusta. Olin muutenkin Forksiin muuttomme jälkeen ravinnut itseäni paljon enemmän kuin oli tarve, tahdoin vain olla vastustuskykyinen seireenin kutsulle.
  Juostessani vielä syvemmälle metsään, puut ympärilläni muuttuivat vain vihreäksi sekamelskaksi, enkä erottanut niistä enää ääriviivojakaan. Takanani naksahteli monia oksia merkiksi eläinten läsnäolosta, mutta etsin vain sitä yhtä ja ainoaa; harmaakarhua.
  Voimakkaat askeleet takanani vahvistuivat hetki hetkeltä, kunnes jo kuulin veren virtaavan karhun suonissa. Käännyin nopeasti ympäri, ja loikkasin kohti karhua.
  Lämmin veri virtasi kurkustani alas karhun veltostuessa käsissäni. Eläin ei edes tajunnut taistella vastaan, vaikka kovin fiksuja joskus ovatkin. Vuosien varrella niiden käyttäytymiseen on kiinnittänyt enemmän huomiota, ja nyt käytännössä tiesi aina miten ne hyökkäsivät, vaikka kaikki eläimet olivat yksilöllisiä, ja toimivat eri tavalla.
  Matkalla kotiin takaisin muutaman karhun jälkeen, Alice lauleskeli taas mielessään, hän teki niin aina kun tahtoi salata ajatuksensa minulta. Muut olivat normaaliin tapaan keskittyneet johonkin omaan työhönsä.
  ”Hei Alice.”
  Edward. Ei. Tyhjennä muistisi. Alicen ajatukset pääsivät hetkeksi hakoteille, kunnes hän kokosi ne taas ja alkoi tavuttaa päässään mitä ihmeellisimpiä sanoja.
  ”Ai. Niin. Sinä. Oliko hyvä metsäretki?” Alice kysyi hermostuksissaan, ja niin nopeasti, että minullakin oli vaikeuksia pysyä tekstissä mukana.
  ”Jaa, no. Sitä samaa mitä aina.” Vuosien kuluessa pelkkä metsästys alkoi todellakin käydä hermoille, kun aina sitä samaa.
  ”Mhhm”, Alice myhäili muka kuunnellessaan minua, vaikka oikeasti hänen kaikki keskittyminen meni ajatustenpiilotteluun.
  ”Kuule, tiedätkö missä Emmett ja Jasper on?” Yleensä he molemmat olivat olohuoneessa keksimässä mitä tyhmempiä ideoita, joten olin yllättynyt, ettei kumpikaan ollut paikalla.
  ”Autotallissa varmaan, en tiedä”, Alicen ajatuksenjuoksu herpaantui taas, mutta ihmeen hyvin hän muisti pitää sen salassa, mitä nyt ikinä ajattelikaan.
  ”Alice, voitko jo lopettaa tuon ajatustenpiilottelun, laulusi alkavat ärsyttää minua.” Yksi rasittavimmista puolista ajatustenlukemissa oli, että niitä piti kuunnella aina; et voinut bloggailla ajatuksia pois päältä silloin kuin tahdoit, vaan niitä piti sitten kuunnella kokoajan.
  ”Voi veli-kulta, miksi sitten luet ajatuksiani?” Alice kysyi ylipirteällä äänellä. Joskus hän osasi sitten ärsyttää, kun sille päälle sattui.
  ”Äh. Ihan miten vain. Menen etsimään Emmettiä ja Jasperia, mutta pidä ne laulusi sisälläsi, kiitos.” Alice myhäili vielä jotain vastalauseeksi, mutta pinkaisin ulos ja nakkasin autotallin sähköoven auki. Se liukui auki täysin vaivatta, ilmeisesti joku oli öljynnyt sen, kun eilen se vielä natisi hieman.
  ”Emmett? Jasper?” huhuilin, mutta mitään ei kuulunut. Autotalli huokui hiljaisuuttaan, mutta Jeep ei ollut paikallaan. Alicen salailut aivan varmasti liittyivät siihen, siitä ei ollut epäilystäkään.

  ”Edward hei, voitaisiinko me mennä Rosalien, Esmen ja Carlislen kanssa pelaamaan erä baseballia? Sää on mitä suotuisin, tulisit nyt”, Alice aneli saavuttuani sisälle autotallista.
  ”No miksei”, sanoin ja hetkessä Alice jo pyrähti yläkertaan hakemaan mailoja ja muita pelitarvikkeita.
  Alicen tultua alas hänen perässään seurasivat Rosalie, joka näytti niinkin väsyneeltä, kuin vampyyri ikinä vain ikänänsä voi, Esme ja Carlisle. Kaikilla oli jo pelipaidat päällään, ja Alice viskasi minullekin yhden juostessaan alas kohti peltoa.
  Baseball oli yksi lempilajeistani, sillä siinä sai juosta aivan vaistojensa varassa, kuten metsästyksessä. Siinä sai käyttää voimiaan ilman että ulkopuoliset tulisivat pällistelemään yliluonnollisia voimia. Pelatessani baseballia tunsin olevani kotona.
  Peli kävi melko verkkaisesti niin pienillä joukkuejaoilla, yksi löi ja muut otti kiinni. Alice päätti ottaa kantaakseen syöttäjän viran, ja oikein etevä hän siinä olikin.
  Rosalie pelasi loistavasti, tosin voitonkiilto silmissään. Rosalie oli nyt vain Rosalie, aina tahtomassa voittoa. Jossain määrin se oli joskus sairastakin, hän oli valmis tekemään paljon voiton eteen.
  Carlisle pelasi sitä tasaista, normaalia peliään, joten se oli melko tylsää.
  Alicen keskittyminen alkoi ilmeisesti herpaantua kootessamme välineitä kasaan ja lähtiessämme kohti takaisin taloa. Näkyjä pyöri pitkin Alicen päätä, ja yhdessä oli ruskeahiuksinen tyttö, jonka tunnistin Bellaksi.
  Bella oli omassa talossaan, ja hän makasi rauhallisesti omassa sängyssään. Ainakin hänellä oli kaikki hyvin, se oli pääasia. Mutta miksi ihmeessä Alice piilotteli jotain tuollaista?
  Sain kysymykseeni melko nopeasti vastauksen, kun Alice alkoi nähdä uutta näkyä uudestaan ajatuksissaan. Siinä Bella pyöri hurjaa vauhtia jonkun miehen kanssa rappuja alas, ja nousi ylös. Vaaleahiuksinen hahmo, jonka tunnistin Kateksi, hyökkäsi Bellan päälle, ja viilsi hänen kurkkunsa auki hampaillaan.
  Alice sähähti transsistaan, mutta huomasi kaiken menneen mönkään. Minä olin lukenut sen hänen ajatuksistaan – Bella oli vaarassa.
  ”Edward, Emmett ja Jasper lähtivät heti Bellan luo, kun näin näyn. Hänellä ei ole hätää”, Alice yritti tyynnytellä, ja näky Emmettistä ja Jasperista hyökkäämässä kohti vampyyreita valtasi Alicen mielen, mutta minä vähät niistä välitin.
  ”Mikset voinut kertoa minulle? Minulla on oikeus tietää!” huusin päin Alicea ja tönäisin hänet päin kiveä, niin että siitä kuului korvia raastava ääni, ja Alicen uikutus.
  ”Edward!” Esmen ääni kajahti korviini, ennen kuin tajusin, mitä olin tehnyt. Minun oli kuitenkin pakko päästä Bellan luo mahdollisimman nopeasti, varmistaa hänen olevan turvassa – elossa. En halunnut menettää häntä nyt, en nyt, kun viimein löysin puolet sydämestäni.

A/N: Ja ehhheh, en itse tahtoisi sitä normaalia Edward imee myrkyn pois -lopetusta, mutta mikäli sen haluatte, minulla on kyllä erilainen loppuratkaisu siihenkin. Ja kiitoksia taas kommenteista, ne piristää päivääni todella paljon!

Lolz, huomasin muuten, että on 6 kuukautta joulusta :D Eiliityasiaanmitenkään.

- Annabelle

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 9. osa 24.5
Kirjoitti: Minsk - 24.05.2009 17:26:05

Täähän oli taas aivan ihana! Muuta en osaa sanoa...

Siihen Bellan muuttumiseen sen verran, että mä ainakin tykkäisin, jos Bellasta tulisi vampyyri.

Kiitos ja jatkoa!

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 9. osa 24.5
Kirjoitti: Vaivaiskoivu - 24.05.2009 17:37:09

Hauskaa saada lukea vähän Edwardin näkökulmaa vaihteeksi... Mukava osa, jatkoa vaan.. Jäi vaan häiritteen toi, et kävikö Alicelle jotenki kummemminkin.. (mä oon tällänen omituinen huolehtija-pikkuseikkoihin(ko?) takertuja)

Olen ehkä enemmän Bellasta tulee vampyyri-käänteen puolella, noita Edward pelastaa-juttuja on aika paljon... Mutta sekin kyllä kelpaa, jos sen päätät laittaa =)

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 9. osa 24.5
Kirjoitti: Öttimönkijäinen_ - 24.05.2009 20:10:38

Oii! Ihana!
Ei rakentavaa löydy, niin jotain muuta :D
Kiitoskiitoskiitoskiitos!
 Kaisu

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 9. osa 24.5
Kirjoitti: Naxone - 24.05.2009 20:21:34

Minäkin olisin Bella vampyyri puolella, koska olisi ehkä paljon jännittävämpää lukea Bella vampyyrista, mutta mutta päätä itse, näitä osia tulee tosi nopeasti!

-Naxone 

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 9. osa 24.5
Kirjoitti: Amanecer - 24.05.2009 21:08:38

Kiitti taas paljon. :) Mukava lukea Edward PoVia. En kyllä ihan käsittänyt, miksi Alice salaisi Edwardilta nämä kaikki Bellan jutut... No jaa, ehkä en taas takerru tällaisiin pikkuseikkoihin.

Minä haluaisin, että Bellasta tulisi vampyyri. Olisi kiva lukea hieman vampyyrielämääkin, jos tiedätte, mitä tarkoitan.

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 9. osa 24.5
Kirjoitti: {samba} - 25.05.2009 13:44:09

Vau. edward menossa pelastamaan... Jään odottamaan jatkoa:D
Kiitos.

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 9. osa 24.5
Kirjoitti: essss - 25.05.2009 14:31:41

tulispa siit bellast vamppyyri. ; D joo, kiva ko ne menee ne jasper ja emmett, eik aina se edward.
 kiitos. jatkoo pian. ; )

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 9. osa 24.5
Kirjoitti: Veronika - 25.05.2009 14:55:20

Oiii jessssssss! Vihdoin Edwardin näkövinkkelistä!  ;) äääähh en tiä miten alottaisin...

Itse mieluummin ehkä haluaisin, että Bella muuttuisi vampyyriksi ja sitten he eläisivät Edwardin kanssa koko ikuisuuden...plääh. No siis se olisi kiintoisaa, jos Bella muuttuisi vampyyriksi, ja sitten joku toinen miespuolinen vampyyri rakastuisi Bellaan ja sitten Edward yrittäisi taistella Bellasta! Se olisi hyvä jatko-osa!  ;) hahahhaaa. Kuulostipa tylsältä. Mutta ei sellaista, että missä Bella tajuaa olla myös rakastuvansa myös siihen tyyppiin, koska vihaan sitä J, B ja E kolmiodraamaa, mikä on niissä Meyerin kirjoissa. huh. Paljon draamaa.  ;D

MUTTA ÄLÄ KILTTI TAPA BELLAA, ETHÄN?  EN HALUA LUKEA ANGST FICCIÄ!! paitsi tuossa pitäisi, sitten lukea että tää on deathfic. *huokaus  ähhh.

Hahahhaa, nauran vieläkin tuolle ehdotukselleni, hohhooo!

Jatko tuli nopeasti, toivottavasti nytkin!  ;)

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 9. osa 24.5
Kirjoitti: Annabelle - 25.05.2009 18:07:34

Oi, kiitoksia taas mahtavista jatkoehdotuksista ja kommenteista! Sain taas uusia ideoita lukemattomasti, mutta katsotaan nyt, mitkä niistä päätyvät julkaisuksi saakka.

Vohveli, ehei, älä pelkää, en aio tappaa Bellaa. Ainakaan vielä. No ei, en tapa Bellaa :D Ja tuo ehdotuksesi on itse asiassa aika loistava, voisinkin siitä jotain kehitellä.. Hahhaa, katsoo nyt.

Tässä osassa on nyt sitten aika sekametelisoppaa, kun on Edward ja Bellan PoVia sekaisin. Se vaikutti kuitenkin kaikista järkevimmältä tunkea molemmat samaan osaan, mutta toivottavasti ette nyt aivan menneet tuosta näkökulman vaihtelusta sekaisin. Tästä tuli kanssa melko lyhyt, vain reilu 650 sanaa, mutta toivottavasti ei kauheasti haittaa.

Kymmenes osa – Ruumiita

”Edward!” Esmen ääni kajahti korviini, ennen kuin tajusin, mitä olin tehnyt. Minun oli kuitenkin pakko päästä Bellan luo mahdollisimman nopeasti, varmistaa hänen olevan turvassa – elossa. En halunnut menettää häntä nyt, en nyt, kun viimein löysin puolet sydämestäni.

  Ilmassa oli jonkinasteista hermostuneisuutta puristaessani rattia rystyset vieläkin valkoisempina kuin ne jo olivat. Alice hypisteli kihlasormustaan käsissään pitäessään silmiään kiinni, uusien näkyjen varalta, ja Rosalie tuijotti muka kiinnostuneesti viliseviä maisemia. Esme oli jäänyt talolle Carlislen kanssa, mikäli Emmett ja Jasper ilmestyisivätkin sinne.
  ”Alice, olen pahoillani, että menetin malttini. Se ei todellakaan ollut tarkoitus. Bella on vain niin arkaa aluetta minulle. En tahdo menettää häntä heti, kun olen hänet löytänyt.” Yritin kuulostaa mahdollisimman vilpittömältä, sillä tosissani olin pahoillani räjähtämisestä.
  Hän napsahti transsistaan, ja katsahti minua silmiin mitäänsanomaton katse silmissään. ”Ai, ei se mitään. Ymmärrän”, hän lopulta tokaisi, vaikka hänen ajatuksensa kertoivat kaikkea muuta. Autoon laskeutui taas hiljaisuus, jonka aikana ei kuulunut muuta kuin auton tasainen moottorin hurina.
  Maisemat vilisivät vihreinä auton kiitäessä pitkin maantietä kohti Bellan taloa.
  ”Alice, oletko nähnyt uusia näkyjä?”
  ”En, ja kertoisin välittömästi sinulle, jos olisin. Tilanne huolestuttaa meitä jokaista, mutta Emmett ja Jasper osaa asiansa, Edward.” Kunpa olisinkin voinut tuudittautua tuohon ajatukseen. Luotin Emmettiin ja Jasperiin täysin, mutta se oli vain niin vaikea katsoa vierestä, kun rakastasi murjotaan.
  Alice huokaisi ja sulki silmänsä jälleen.
 
BPOV

  Kipu senkun vain kasvoi Katen virnistäessä noustuaan seisomaan. Hän oli ilmeisesti saanut kaiken haluamansa, ja oli tulokseen tyytyväinen. Katen viereen ilmestynyt Eleazar näytti hieman närkästyneeltä.
  Huone ympärilläni alkoi sumentua, mutta silti yritin kaikkeni pysyä valveilla kivun levitessä varpaisiini saakka. Käsiäni alkoi jo kivistää kivun jäljiltä samalla kun jalkani kramppasivat ja heiluivat kuin viimeistä päivää.
  Kumpikaan vampyyreista ei viitsinyt edes reagoida avunhuutoihini, vaan keskustelivat seuraavasta hyökkäyskohteestaan päät visusti yhdessä välillä minuun vilkuillen.
  Silmäni sumentuessa vielä pahemmin ja käsieni muututtua tunnottomaksi, ovi pamahti auki ja sisään astui kaksi hahmoa; Emmett ja Jasper.
  Molemmat huolesta räjähtämäisillään tönäsivät vampyyrit päin seinää Katen vikistessä jotain anteeksipyyntöä, ja Emmett tuli luokseni.
  ”Voi Bella. Oletko kunnossa?” Emmett puhui lähinnä itselleen ääni huolesta turvonneena. Taustalla Jasperin kädet tärisivät hänen töniessä ja repiessä vampyyrien päitä irti. Tavallaan säälin häntä nyt, sen takia, mitä kaikkea hän joutui kestämään kulkiessaan ihmisten keskellä. Sitä veren hajua, houkutusta.
  Emmett mumisi itsekseen jotain myöhästymisestä samalla kantaessaan minua ulos autoon. Näkökenttäni oli melkein täysin pimeä ja kuuloni alkoi sammaltua, ja outo tunne alkoi levitä sisälläni. Emmett laski minut varovaisesti Jeepin penkille, ja istahti viereeni.
  ”Voi Bells, miksi juuri sinä? Et ole ansainnut tälläistä tulevaisuutta. Edward on varmasti aivan hädissään, voin lyödä vaikka vetoa, ettei Alice ole saanut pidettyään ajatuksiaan piilossa”, Emmett nurisi ja sipaisi kaulaani, juuri sitä kohtaa, johon Kate oli muutama sitten iskenyt hampaansa, ja voivotteli vielä lisää. Emmettin kylmä kosketus tuntui hyvältä, vaikka en paljoa tuntenutkaan.
  En ollut koskaan nähnyt Emmettiä niin huonossa olotilassa, kasvot huolesta vääntyneinä. En edes ymmärtänyt, miksi hän oli niin huolissaan, kun kerran olin vielä elossa.
  Välillä Emmett käänsi katseensa minuun, aivan kuin varmistaakseen, että olin vielä siinä. Päätäni alkoi jomottaa muun kivun lisäksi, ja annoin otsani nojata viileään ikkunalasiin.
  Pitkään aikaan ei kumpikaan sanonut sanakaan, tai edes liikahtanut, mikä olisi vieraan silmistä vaikuttanut melko epäinhimilliseltä. Vasta viidentoista minuutin kuluttua Emmettin pää nousi ja hän hyppäsi Jeepistä ulos, ja ryntäsi kohti ulko-ovea.
  Jasper tuli ovesta ulos raahaten perässään kahta elotonta ruumista. Ne olivat epäilemättä Katen ja Eleazarin, ja ihmettelinkin, miten Jasper selvisi molemmista yksin.
  Näky ei ollut mikään kaunis; molempien päät retkottivat elottomina vain pienen ihokappaleen varassa olkapäiden yllä. Kumpaisenkin silmät olivat auki, ja Katen suupielistä valui verta – minun vertani. Oli kauheata seurata vierestä, kun Jasper heitti elottomat ruumiit takakonttiin, ja vielä istua samassa autossa. Se oli kuitenkin ainoa vaihtoehto, olisi ollut epäilyttävää, mikäli Charlie olisi löytänyt puskasta kaksi ruumista.
  Jasper käveli ajajan paikalle, ja Emmett istahti uudelleen vierelleni.
  ”Emmett, onko sinulla yhtään ajatusta, mistä ihmeestä nuo löysivät juuri Bellan kotiin?” Jasper kysyi painottaen ”nuo” sanaa ja katsahti minuun ja Emmettiin tuima katse silmissään taustapeilistä. Päätäni särki vielä enemmän, ja tunsin kuinka lämpö alkoi haihtua kehostani ennen kuin silmäni sumentuivat lopullisesti ja kaikki pimeni.

A/N: Miten tästä osasta tuli jotenkin kauhean tönkkö?

- Annabelle

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 10. osa 25.5
Kirjoitti: {samba} - 25.05.2009 19:49:14

En mä tiiä, oliko tä tönkkö. Hyvä ainakin. Edwardia jäin kaipaamaan...
Mutta kiitos.

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 10. osa 25.5
Kirjoitti: Vaivaiskoivu - 25.05.2009 19:50:03

Ai tönkkö? No en nyt sanois niinkään... Toihan oli aivan mahtava! Just kiva lukea vähän erilaista puolta Emmettistä : D Mukava osa, ehkä vähän lyhyt, mut tuohon kohtaan oli hyvä lopettaa. Jatkoa odottelen : )

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 10. osa 25.5
Kirjoitti: Amanecer - 25.05.2009 20:44:56

Samoilla linjoilla ollaan, ei osa minustakaan ollut mitenkään erityisen tönkkö.

Minäkin jätän osan siihen kohtaan, joka tuntuu hyvältä, vaikka se jäisikin normaalia lyhyemmäksi. Miksi turhaan jatkaa yhä pidemmälle ja pidemmälle, kun ei saa aikaiseksi kuin huonompaa jälkeä?..

Hih, paljon kiitoksia Edward PoVista. Sitä on erittäin mukava lukea taas vaihteeksi.

Ilmottelen kyllä kirjoitusvirheistä, jos semmoisia on, mutta tällä kertaa ei näkynyt. :)

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 10. osa 25.5
Kirjoitti: Nuutti| - 26.05.2009 07:22:27

Lainaus käyttäjältä: Noora. - 25.05.2009 20:44:56

Samoilla linjoilla ollaan, ei osa minustakaan ollut mitenkään erityisen tönkkö.

Minäkin jätän osan siihen kohtaan, joka tuntuu hyvältä, vaikka se jäisikin normaalia lyhyemmäksi. Miksi turhaan jatkaa yhä pidemmälle ja pidemmälle, kun ei saa aikaiseksi kuin huonompaa jälkeä?..

Hih, paljon kiitoksia Edward PoVista. Sitä on erittäin mukava lukea taas vaihteeksi.

Ilmottelen kyllä kirjoitusvirheistä, jos semmoisia on, mutta tällä kertaa ei näkynyt. :)

- Noora.

Nooraa taas pääsen lainailemaan.. ((:

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 10. osa 25.5
Kirjoitti: Veronika - 26.05.2009 14:29:39

No, niin kuin aikaisemmin on sanottu; ei tämä tönkkö ollut, vain kovin lyhyt. Ei se lyhyskään haittaa, koska teet tätä niin nopeasti!  ;)

Kiva, että ehdotukseni oli hyvä! En olisi uskonut. Nauroin itselleni sen jälkeen, kun olin kirjoittanut viestin ja ehdottanut sitä.  ;D

Onneksi Bellalle ei käynyt pahempaa! *huokaisee syvään Se oli ekä hiukan outoa, että Jasper sai yksin hoideltua Katen ja Eleazaerin, koska minusta Volturit ovat paljon vahvempia ja voimakkaampia, kuin tavalliset vampyyrit. Ja Jasperhan voitti heidät kuin 6-0!  :D (ja eikö tässä ficissä Kate ja Eleazar olleet niin kuin Voltureja?)

Oli ihana! Jatkoa?  :)

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 10. osa 25.5
Kirjoitti: essss - 27.05.2009 15:25:15

ei tää tönkkö ollu. :D vaan hyvä. : D tykkäsin edelleen.
lisää jatkoa. se edward sais tulla. ; )
kiitos.

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 10. osa 25.5
Kirjoitti: Annabelle - 28.05.2009 19:52:15

Kiitoksia taaaaas!

Noora. on aivan oikeassa siinä, mitäpä sitä turhaan jatkamaan, kun saa aikaan vaan huonoa jälkeä.
Vohveli: Siis, se olisi mustakin ollut tosi hämmentävää, mikäli olisin ollu tossa lukijan asemassa. Se vaan oli pakko laittaa niin, koska Japser Jasper ja Emmett oli kaksistaan siellä, vaikka olihan se aika outoa, että Jasper voitti ne yksin.. Ja tosiaan, Denalit on tässä Voltureiden tasosia.

Uutta taas vaihteeksi. Anteeksi kauhean pitkä tauko, mutta viiminen viikko puskee päälle aivan kahdellatoista, joten ei ole ollut aikaa rustata mitään.

Yhdestoista osa – Muutoksen aikaa

”Emmett, onko sinulla yhtään ajatusta, mistä ihmeestä nuo löysivät juuri Bellan kotiin?” Jasper kysyi painottaen ”nuo” sanaa ja katsahti minuun ja Emmettiin tuima katse silmissään taustapeilistä. Päätäni särki vielä enemmän, ja tunsin kuinka lämpö alkoi haihtua kehostani ennen kuin silmäni sumentuivat lopullisesti ja kaikki pimeni.

EPOV

  Emmettin Jeep koristi Bellan kodin pihaa, ja sen ovet näyttivät olevan auki. Se pystyi tarkoittamaan vain yhtä huonoa asiaa; he kaikki olivat siellä, mutta missä kunnossa.
  Emmettin sekä Jasperin ajatukset poukkoilivat siellä täällä, aivan sekaisin. Turhautuessani lopetin heidän ajatuksiensa kalastelun ja ryntäsin autolle - Alice oli tosin ehtinyt ensin, enkä edes huomannut sitä. Jopa Rosalie oli noussut autosta, ja näytti olevan oikeasti huolissaan. Mutta kenen puolesta, sitä en saanut edes ongituksi hänen ajatuksistaan.
  Emmettin ja Jasperin kinaavat äänet kuuluivat autosta ulos saakka, ja molemmat viljelivät mitä iljettävimpiä ajatuksia päässään, mitä tekisivät toisilleen, jos enää selviäisivät ikinä tästä tappelusta.
  Kaikki ympärilläni kuulemani ajatukset loppuivat kuitenkin kuin seinään, kun huomasivat minun tulleen paikalle. Tajusin sen itsekin mistä se johtui, sillä haistoin verta. Bellan verta.
  Bella makasi tajuttomana Emmettin käsissä hiukset, vaatteet, kaikki sekaisin. Emmett käänsi katseensa minuun varovasti, ja näin hänen silmistään, kuinka tämä koski myös häntä.
  ”Edward.. Jasper ja minä.. ei me oikeastaan voitu mitään”, Emmett sanoi ja silitti Bellan hiuksia. Kuka ikinä olikin satuttanut minun Bellaani näin, saisi kärsiä kovasti. Jasper nyökkäsi ja tunsin suuren lämmön tunteen valuvan sisälleni.
  ”Jasper, lopeta kykysi käyttö”, napsautin ja tunne alkoi heti valua irti minusta, ”miten niin ”ette voineet mitään”? Olisitte voineet säästää Bellan hengen, hän ei ansaitse tällaista!” huusin ja viitoin käsilläni kaikkia meitä. Bella ei todellakaan ansainnut tälläistä tulevaisuutta- tulevaisuutta hirviönä.
  ”Edward, rauhoitu. Bella ei ole kuollut, ja nyt te pystytte viettämään ikuisuuden yhdessä. Eikö se ollut mitä Bella halusi, ikuisuuden kanssasi?” Alice sanoi ja näin tunnevyöryn hänen silmissään.
  ”Kuinka voin rauhoittua, kun Bella makaa tuossa”, vedin syvään henkeä, aivan kuin sana olisi poltellut kurkkuani lausuessani sen, ”melkein kuolleena?”
  Kaikki, Rosalieta lukuun ottamatta, sätkähtivät, aivan kuin he olisivat olleet jossain omissa maailmoissaan kokoajan.
  ”Voi velikulta, oletko sinä noin rakastunut tuohon ihmiseen?” Rosalie kysyi ja naurahti, joka sai vihan liekkeihin sisälläni. Oli erittäin lähellä, etten suoraa ponkaissut Rosalieta kumoon, ja repinyt hänen päätään irti.
  ”Rosalie”, Alice murahti ja läppäsi häntä olkapäähän. En siis ollut ainoa, jota Rosalien piikittely sattui. Hän olisi ansainnut lentää suoraa päätä syvimpään kolkkaan maan alla.
  Mittani oli niin täynnä koko tilannetta, että en vain yksinkertaisesti jaksanut sitä enää, ja suunnistin kohti metsää.
  Alicen turhat yritykset huutaa minua tai juosta perässäni kaikkosivat lopultakin ympäriltäni, ja olin vihdoin yksin.

BPOV

  Avattuani silmät, en yhtään tiennyt, missä olisin. Viimeinen muisto koko päivästä oli Emmettin ja Jasperin ääni, josta yritin epätoivoisesti saada selvää.
  Kaikki ympärilläni näytti paljon kirkkaammalta kuin ennen; aivan kuin ympäristöä olisi kirkastettu muutamalla asteella. Kehonikin tuntui erilaiselta, paljon vahvemmalta, voimakkaammalta.
  Vieressäni istunut olento liikahti hieman, ja olin ihmeissäni, kuinka hyvin myös kuulin.
  ”Bella”, tuttu ääni sanoi, ja ääni ei ollut Edwardin, mutta Alicen, ”sinun täytyy kuunnella minua nyt. En jaksa kertoa tätä montaa kertaa. Yksikin kerta jo on rasittavaa.”
  Ihmettelin, mistä ihmeestä Alice puhui, kunnes sain suustani ulos. ”Missä Edward on?”
  ”Hän on.. kävelyllä”, Alice vastasi, selvästi kierrellen, ja käänsi kasvonsa seiniin. Ihan kuin hän ei olisi muka muutenkaan nähnyt niitä tarpeeksi.
  ”Bella, kuten sanoin jo; kuuntele nyt”, Alice sanoi ja oli selvästi saamassa tarpeekseen, ”sinä et ole enää ihminen.”
  Hiljaisuus laskeutui huoneeseen punnitsiessani Alicen sanoja. En ollut enää ihminen? Mitä ihmettä?
   ”Muistatko, kun ne kaksi vampyyria tunkeutuivat taloosi? He olivat Denaleita, vampyyrimaailman pahimpia eläviä olentoja. He voivat tehdä mitä vain -kiduttaa, tappaa, juoda elävältä, kaikkea, ilman että edes tuntevat pientä omantunnon tuskaa. He ovat niin voimakkaita, että kukaan ei ole koskaan uskaltanut vastustaa heitä.
  ”Jokainen Denalilainen omistaa jonkinmoisen erityskyvyn, vähän kuin minä omistan oman kykyni, Edward tai Jasper. Lahjat ovat kuitenkin paljon voimakkaampia, ja ne ovat suunniteltu käytännössä vain kiduttamiseen, tappamiseen tai johonkin, mikä hyödyttää niissä. Voit kysyä Edwardilta joskus lisää, hän on kokenut tapaamisia Denalejen kanssa enemmän kuin me muut yhteensä, joten tietää paljon enemmän kuin minä.” Alice veti syvään henkeä, ennen kuin jatkoi asiaansa.
  ”Kuitenkin. Kun Kate ja Eleazar – kyllä, Kate ja Eleazar Denali – tulivat kotiisi, heillä oli mielessä vain kosto. He halusivat kostaa jotain kauan sitten tapahtuneita menetyksiään Edwardille, ja jostain ihmeestä he olivat saanet tietää, että sinä olet Edwardille kaikkein tärkein tässä maailmassa. Oli onni, että Emmett ja Jasper sattuivat paikalle tuohon aikaan”, Alice sanoi ja siirtyi viereeni sohvalle.
  ”Mutta.. en tajua. Ne ehtivät kuitenkin muuttaa minut, eikö?” kysyin, ja Alice nyökkäsi. ”Mikä siis oli se onni tässä?”
  ”Bella”, Alice huokaisi ja katsoi suoraan minuun, ”sinä olet Edwardille nyt ja aina tärkeintä. Tänään, huomenna, ikuisesti. En pystyisi enää ikinä katsomaan Edwardia silmiin, jos hän menettäisi sinut nyt, ja meidän muiden takia. Bella, hän on viimein löytänyt sinut, vuosikausien odottelun jälkeen, enkä aio riistää sinua häneltä.”
  Alicen sanat alkoivat painautua päähäni, olinko Edwardille todella näin tärkeä? Tiesin kyllä, että hän rakasti minua ja minä rakastin häntä, mutta että hän olisi valmis antamaan elämänsä vuokseni.
  ”Mutta Bella, sinä et voi enää koskaan syödä, nukkua, etkä tavata Charlieta”, Alice sanoi ja luetteli asioita.
  ”En- en saa tavata häntä?” huusin ja Alice hätkähti.
  ”Bella, olet vasta muutettu, silloin vampyyrinvaistot ovat vahvimmillaan, ja olet voimakkaimmillasi, mitä tulet ehkäpä koskaan elämässäsi enää olemaan. Vaikka et tahtoisi, voisit tappaa Charlien sekunnissa, vain pelkästä verenhimosta. Niin se vain menee. Elämän kiertokulku.”
  ”Alice, minun on pakko tavata hänet! En vain voi pyyhkiä häntä muististani noin vain, eikä hän selviä siitä, että hänen ainut lapsensa noin vain katoaa! Alice, etkö tajua?” luulin Alicen olevan edes hieman fiksumpi, mutta itse asiassa hänen aivonsa vastasivat nyt koonsa ja tyhjyytensä vuoksi pähkinää.
  ”Bella. Sinä luovuit ihmiselämästäsi – et ehkä vapaaehtoisesti – mutta eikö tämä ollut mitä halusit? Ikuisuuden Edwardin kanssa?” Se oli totta; halusin sitä, mutta en näin pian.
  ”Ja älä yhtään yritä väittää vastalauseita, osaat kyllä olla yhtä itsepäinen kuin Edwardkin”, Alice sanoi ja hänen heleä naurunsa täytti koko huoneen; se kuulosti vampyyrin korviin jopa vielä ihanemmalta.
  ”Nyt sinun täytyy kuitenkin päästä metsästämään, silmiesi väri alkaa hälyttää vakavasti”, Alice sanoi ja ponkaisi ylös sohvalta ja veti minut mukaansa.

A/N: Että tämmöstä tällä kertaa. Piti ensin laittaa Edward Alicen tilalle, mutta jotenkin tää vaikutti paremmalta. Taitaa muuten olla niin, että väkerrän tästä enää muutaman osasen, ja sitten se on loppu. Jatko-osaa olen jo suunnitellut, mutta katsoo nyt, mitä kesä tuo tullessaan.

- Annabelle

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 11. osa 28.5
Kirjoitti: Veronika - 28.05.2009 20:37:25

JEEJEEJEEJEE! KIITOSKIITOSKIITOS!  Aivan ihanaa! Bellasta tuli vampyyri!

Muutamaa asiaa vain mietin. Kun Bella muuttui hänestä ei kerrottu yhtään siitä palavasta tunteesta ja siitä palavasta verenhimosta. Eipä siinä muuten mitään ihmeellistä. Ehkä hiukan outoa, että Edward ei ollut paikalla, kun Bella heräsi, mutta itse sen noin halusit niin eipä se haittaa!  ;D

Harmi, että tämä pian loppuu. :(  Toivottavasti aiot tehdä jatko-osan!  ;)

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 11. osa 28.5
Kirjoitti: {samba} - 29.05.2009 07:52:44

Vau. Sellanen, että mä jotenkin jäin kaipaamaan Edwardia. Saatto toi Alicekin olla hyvä, mut se Edward... Mä on koukussa siihen.... Muuten oli oikeen kivaa tekstiä. Tykkäsin taas jälleen kerran lukea.
Kiitos.

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 11. osa 28.5
Kirjoitti: Nuutti| - 30.05.2009 10:39:11

Jeij, jatkoa! ((:
Näin kesäloman ensimmäisillä minuuteilla tämä jatko oli mahtava..!
Hm. En saa sanottua mitään.  :'D
Kiit♥s.

Suklaamurunen

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 11. osa 28.5
Kirjoitti: Dunja - 30.05.2009 13:02:11

Hihhihii. Tulihan Bellasta sitten lopulta vampyyri. Olen oikeastaan tosi kyllästynyt niihin kaikkiin, joissa Edward rientää paikalle ja pelastaa Bellan taas vaihteeksi.. Kiva näin. Oli taas hyvä luku ja mukava lukea. Toivottavasti saadaan pian jatkoa.

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 11. osa 28.5
Kirjoitti: Liinalotta - 31.05.2009 12:46:00

omg. :-oo
BELLA VAMPYYRINA!!
ihunaa.
kirjoitusvirheitä en löytänyt - enkä niitä edes etsiskellyt sen kummemmin.
jatkuuhan tämä vielä? : (((

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 11. osa 28.5
Kirjoitti: Annabelle - 31.05.2009 16:43:16

Kiitoksia kaikille paljon!

Päätin täällä tulikuumuudessa sitten kirjoittaa uuden osan. Tämä tulee siis olemaan viimeinen osa, tähän jotenkin on hyvä lopettaa jatko-osan kannalta. Kiitän siis syvästi ja nöyrästi teitä kaikkia, jotka olette viitsineet lukea ja kommentoida!

Kahdestoista osa – Aina ja ikuisesti

”Ja älä yhtään yritä väittää vastalauseita, osaat kyllä olla yhtä itsepäinen kuin Edwardkin”, Alice sanoi ja hänen heleä naurunsa täytti koko huoneen; se kuulosti vampyyrin korviin jopa vielä ihanemmalta.
  ”Nyt sinun täytyy kuitenkin päästä metsästämään, silmiesi väri alkaa hälyttää vakavasti”, Alice sanoi ja ponkaisi ylös sohvalta ja veti minut mukaansa.

  ”Ei, ei sittenkään! Näytän sinulle ensin yhden asian”, Alice sanoi raahaten minua huoneeseensa, ”sinun täytyy nähdä itsesi, nyt kun olet muuttunut.”
  Olin käynyt Alicen huoneessa muutamaan otteeseen ennenkin, mutta aina se sai henkeni salpautumaan. Huone oli maalattu kauniilla kultaisensävyisellä seinämaalilla, ja melkein jokaista korkeaa seinää koristi vuorotellen ovi tai peili. Ovet johtivat yleensä Alicen miljooniin kaappeihin, joiden sisällön tiesi vain hän itse.
  Pysähdyin yhden peilin eteen, ja henkeni salpautui. Minua ei katsellut enää se Bella, johon olin viimeiset 17 vuotta tottunut, vaan täysin uusi henkilö.
  Hiukseni olivat samanlaiset kuin ennenkin, mutta kasvonpiirteeni olivat muuttuneet täysin. Ne muistuttivat nykyään Alicen ja Edwardin kasvoja, eivät omiani. Silmäni olivat vieläkin ruskeat, mutta eivät samanlaiset kuin ennen; ne olivat kovan ruskeat, ehkä pikemminkin mustat. Vartaloni oli muotoutunut täydelliseksi, ja mittani olivat käytännössä mallin. Hieroin silmiäni, ja pyörähdin vielä kerran ympäri.
  ”No, pidätkö?” Alice kysyi, ja olin tyystin unohtanut hänen läsnäolonsa.
  ”Alice, olenko se todella minä?” Ei tämä ollut oikeasti mahdollista, tämän täytyi olla jotain huijausta.
  ”Älä höpsi Bella, totta kai olet! Muutoksen mukana myös kasvosi sekä kehosi muuntautuu, se nyt on vain ihan normaali toimenpide”, Alice sanoi ja katsahti minua peilistä takaani. ”Rosalie tulee ihastumaan sinuun!”
  ”Alice-”
  ”Tiedän, mennään”, Alice sanoi, vaikken edes saanut lausettani loppuun. Hän tiesi kuitenkin mitä halusin, halusin päästä tuosta kauheasti tunteesta kurkussani pois.

  ”Onko minun oikeasti pakko juoda noista?” kysyin epäluuloisesti Alicen johdatettua minut keskelle metsää.
  ”On, ellet tahdo juoda ihmisistä. Usko minua, se ei ole erityisen hauskaa.”
  ”Mutta tämä on vastenmielistä!” Ja sitä se olikin oikeasti.
  ”Bella, sinulla ei ole vaihtoehtoja. Jollet tahdo juoda eläimistä, meidän on lukittava sinut huoneeseen, sillä sinua ei voi päästää minnekään janosi vuoksi”, Alice selvästi aikoi saada päämääränsä läpi, ”Se on yksinkertaista, Bella. Anna vain vaistojesi viedä.” Ja siinä samassa Alice pyrähti juoksuun ja loikkasi pimeyteen.
  Loistavaa. ’Anna vain vaistojesi viedä’. Miten ihmeessä minä onnistuisin metsästämisessä, jollen edes tiedä miten se teoriassa tapahtuu?
  Siinä samassa silmäni nauliutuivat mustaan liikkuvaan olentoon varjoissa. Lähdin juoksemaan olennon perään, ja saavutin sen pian.
  Upotin hampaani eläimen kaulaan, ja lämmin neste alkoi virrata kehooni. Olin saanut janoni sammutettua hetkeksi, mutta mikäli ikinä joutuisin kokemaan tuollaista enää, en tahtoisi elää.
  Varjoissa rasahti taaskin joku, Alice varmasti oli tullut katselemaan suoriutumistani. ”Alice?”
  Kaksi viileää, valkoista kättä kietoutuivat ympärilleni, ja tunnistin heti kuka seisoi takanani.
  ”Bella”, jumalainen ääni sanoi ennen kuin käännyin ympäri, ”Olen ikävöinyt sinua. Et tiedä kuinka huolissani olin, Bella. Aiheutit minulle melkein sydänkohtauksen”, Edward sanoi ja virnisti.
  ”Shh”, sanoin ja painoin sormeni Edwardin huulille. Ne tuntuivat silti jäätäviltä, vaikka omani olivat yhtä kylmät. ”Ei jaksa keskustella siitä nyt”, sanoin ja painoin huuleni Edwardin huulille.
  Edwardin kädet kiertyivät vielä tiukemmin ympärilleni, aivan kuin hän olisi pelännyt minun yhtäkkiä katoavan kuin savuna ilmaan.
  ”Edward kuule”, sanoin ja näpräsin hänen paidankaulustaan, ”kerro minulle Denaleista. Alice sanoi, että sinulle on heistä paljon kokemuksia.”
  Yritin vältellä Edwardin katsetta, mutta hän pakotti minua katsomaan itseensä nostaessaan leukaani hennosti ylös. ”Arvasin, että alat kysellä heistä”, Edward sanoi ja henkäisi syvään.
  ”Minulla on oikeus tietää keitä he ovat, he hyökkäsivät kotiini ja tekivät tämän minulle! Etkö tajua?” huusin ja irrottauduin Edwardin sylistä. ”Menen vaikka sitten kysymään Carlislelta, kun ette kumpikaan kerro minulle keitä he ovat!” Olin jo pyrähtämässä juoksuun, kunnes Edward taas nappasi minut kiinni vyötäröltä ja sulki syleilyynsä.
  ”Selvä sitten, itsepähän pyysit”, Edward sanoi ja upotti päänsä hiuksiini ennen kuin aloitti tarinansa.
 
  ”Denalit siis vain tappavat ja tappavat, ilman minkäänlaisia tunnon tuskia?” kysyin ihmeissäni Edwardin kerrottua kaikista taisteluista Denalien ja muiden välillä.
  ”Niin tavallaan”, Edward sanoi ja silmäili minua varovasti. ”Tiedätkö mikä on jännä juttu? En vieläkään pysty kuulemaan ajatuksiasi.”
  Tieto hätkäytti minut, luulin, että se oli vain joku ihmisvaihe. ”Outoa”, oli ainut mitä sain suustani. ”Onkohan minulla mitään kykyä?” kysyin ja katsahdin Edwardiin toiveikkaasti.
  ”En tiedä, se voi selvitä aikojen kuluessa. Yleensä sitä ei heti huomaa, jos se on fyysinen. Mielen sisällä tapahtuvat huomaat kyllä melko nopeasti.”
  Hiljaisuus laskeutui yllemme, jonka aikana kummatkin vain tutkivat toisten kasvoja. ”Edward, lupaa minulle yksi juttu.”
  ”Mitä tahansa, rakas”, Edward sanoi ja suuteli minua nenänpäähän, ”mutta mikäköhän se mahtaa olla?” Edward kysyi ja virnisti huumaavasti.
  ”Lupaa minulle, ettet ikinä jätä minua.” Edward naurahti, mutta vakavoitui välittömästi.
  ”Bella, älä höpsi, en jättäisi sinua ikinä. Olen luonasi tänään, huomenna ja ikuisesti”, Edward sanoi ja hymyili, ”aina ja ikuisesti, lupaan.”
  ”Aina ja ikuisesti”, toistin, kun sanat alkoivat soida päässäni.

A/N: Juu, eli kiitokset vielä kerran! Jatko-osaa olen muutaman osan ehtinyt kirjoittamaan, joten joskus alan julkaisemaan sitäkin. Tätä oli hauska kirjoittaa, ja osasitte piristää mun päiviä ihanilla kommenteillanne aina, kiitos siis!

- Annabelle

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 12. osa 31.5
Kirjoitti: Naxone - 31.05.2009 17:23:47

OLIN EKA!!!
Tää jotenkin loppu niin sykähdyttävän nopeesti en tiedä, tai sitten mä vaan olin niin nopee lukemaan tätä. Pidin tästä lopusta, vaikka jäin kaipaamaan jotain vielä. Mutta ei sit aina kaikkea saa.
Jääden haikkaillen kaipaamaan jatko-osaa

-Naxone

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 12. osa 31.5
Kirjoitti: {samba} - 31.05.2009 21:04:58

Vau. Loppusko tä nyt?
Aiva liian ihana. Kirjotahan se jatko-isa pian valmiiksi. Täällä on yksi, joka sitä odottaa.
Kiitos.

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 12. osa 31.5
Kirjoitti: Nuutti| - 31.05.2009 22:05:02

Lainaus käyttäjältä: {samba} - 31.05.2009 21:04:58

Vau. Loppusko tä nyt?
Aiva liian ihana. Kirjotahan se jatko-isa pian valmiiksi. Täällä on yksi, joka sitä odottaa.
Kiitos.

Juuri näin. ((:

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 12. osa 31.5
Kirjoitti: Veronika - 01.06.2009 09:32:00

VAU! KIITOS!

No tuo oli aika ihana, varsinkin loppu.

Lainaus käyttäjältä: Annabelle - 31.05.2009 16:43:16

  ”Lupaa minulle, ettet ikinä jätä minua.” Edward naurahti, mutta vakavoitui välittömästi.
  ”Bella, älä höpsi, en jättäisi sinua ikinä. Olen luonasi tänään, huomenna ja ikuisesti”, Edward sanoi ja hymyili, ”aina ja ikuisesti, lupaan.”
  ”Aina ja ikuisesti”, toistin, kun sanat alkoivat soida päässäni.

Jään todella odottamaan jatko-osaa! ;)

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 12. osa 31.5
Kirjoitti: Vaivaiskoivu - 01.06.2009 09:45:13

Ihanaa, kiitos!

Tämä on ehdottomasti yksi parhaita ficcejä, joita olen koskaan lukenut, jos ei paras. Rakastan ajatusta Bellasta vampyyrinä, jään mielenkiinnolla odottamaan jatko-osaa.

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 12. osa 31.5
Kirjoitti: Liinalotta - 02.06.2009 14:20:33

Jääden odottamaan jatko-osaa.
: ((
toivottavasti julkaistaan piakkoin..
aika söpö loppu. (:
pidin<33
odottaen jatko-osaa siis...

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 12. osa 31.5
Kirjoitti: Cindy - 03.06.2009 20:21:30

So Lovely<3

Tää on oikeesti aivan IHANA ficci, parhaimmasta päästä. Bella vampyyri, -mahtavaa.
Toivottavasti vampyyri-Bella pystyy hillitsemään janonsaxP

Jatkoa nopeasti, odotus on tappavaa:)

Cindy

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 12. osa 31.5
Kirjoitti: Dunja - 04.06.2009 10:13:52

Ihana loppu. Nyt lähden lukemaan jatko-osaa.

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 12. osa 31.5
Kirjoitti: Annabelle - 04.06.2009 10:19:18

Kiitos.

Ihanaa, että olette jaksaneet seurata tätä, vaikka kaikki osat ei aina mitään parhaita ole ollutkaan. Loppu vähän lässähti, mutta siihen oli musta aivan loistava lopettaa ton jatko-osan kannalta.

Ja juu, jos kiinnostaa lukea lisää, täällä (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=10371.0;topicseen) ensimmäinen osa jatko-osaan :D

Mutta järjettömän iso kiitos vielä, olette ihania!

- Annabelle

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 12. osa 31.5
Kirjoitti: Öttimönkijäinen_ - 14.06.2009 13:53:29

AAAAHH!!! IHANA!!
KIITOS!
Kaisa

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 12. osa 31.5
Kirjoitti: Draconis Lupin - 22.06.2009 12:51:13

Kiva :)  Noi tapahtumat ei vaan oo oikein.. aitoja - tai siis.. Niitä ois voinu kuvailla paremmin/enemmän.  Mutta hyvä tarina, pidin ainakii siitä että bellasta tuli vampyyri eikä sitä tavallista 'olen edward ja pelastan bellan'  juttua.. edellisestä kappaleesta on jo reilu 20 paivää :o

JATKA  !    JATKA   !   JATKA   !   JATKA   !   JATKA   !   JATKA   !   JATKA    !   JATKA   !   JATKA      JATKA  !    JATKA   !   JATKA   !   JATKA   !   JATKA   !   JATKA   !  JATKA   !                                                   

 Älä kuitenkaan ota mitää paineita, sillä kuten joku minulle joskus sanoi 'kiireessä tulee usein huonoa jälkeä'

Dúna

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 12. osa 31.5
Kirjoitti: Elanoir - 04.08.2009 13:58:29

Hmmmmm. Jotenkin en koskaan päässyt tämän ficin tunnelmaan mukaan, jäin ihan ulkopuolelle.  :-\ Joo, sori että kommentoin nyt ihan lopussa, mutta mielestäni kaikki luvut etenivät jotenkin liian nopeasti. Enkä kertaakaan lukemisen aikana tajunnut rakastaako se Edward Bellaa oikeasti. :D Niin, anteeksi nyt tästä valtavasta kritisoinnista, mutta löytyyhän jotain hyvääkin: Jatko-osa! :)

Anteeksi nyt paljon tästä.  8)

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 12. osa 31.5
Kirjoitti: neh - 04.08.2009 16:28:40

tää oli tosi hyvä :) <3

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 12. osa 31.5
Kirjoitti: sajusa - 21.07.2010 19:20:06

Oli mahtava... Kiitos!  :-*

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 12. osa 31.5
Kirjoitti: phoebeZ - 21.07.2010 21:32:49

Kiitos paljon. tää oli kivaa luettavaa, kirjotat jotenkin... en tiedä, silleen kivasti (:
pidin juonestakin paljon, se ei ollut liian ennalta-arvattava : >>
+ Emmett oli hirmu söpö (;
kiitoksia ♥

Otsikko: Vs: Been there, Done that, K-13, 12. osa 31.5
Kirjoitti: raww! - 03.08.2010 12:42:06

Mä tunnustan, luulin varmaan seittemänteen lukuun asti, että tämä on suomennos...
Mutta tämä oli aivan ihana! En saa kauhean hyvää kommenttia nyt tai koskaan aikaseksi...
Sentään Bella muuttu vampyyriksi :D
Menenkin tästä äkkiä lukemaan jatko-osaa ;D
Olet erittäin hyvä kirjottaja!
Kiitos tästä =3


~raww!