T/N: Kiitos kamalasti kaikista ihanista kommenteista!
Yhdestoista luku: Blondi sijainenRehtorin kanslian seinät olivat beiget. Huomasin kuitenkin mustan täplän keskellä seinää. Lähempää katsottuna tajusin sen kuolleeksi kärpäseksi. Yäk.
Siellä näytti myös metsältä, koska siellä oli niin paljon viherkasveja. En ymmärrä, miksi kouluissa täytyy olla niin paljon kasveja. Niitä on aivan tarpeeksi ulkopuolella eikä kukaan kuole hapenhukkaan.
Kun vedin henkeä, tuntui kuin olisin hengittänyt hiljaisuutta. Jessica istui tuskin kolmen jalan päässä, mutta toisillemme antamamme huomion määrän takia hän olisi voinut olla vaikka Kiinassa.
”Sinä et edes ole tarpeeksi nätti hänelle, tiesitkö sen? En ymmärrä, mitä hän edes näkee sinussa.”
Hänen ei tarvinnut kertoa, kuka ’hän’ oli. Minun maailmassani oli vain yksi ’hän’.
”Olen varmaan tarpeeksi nätti.”
En edes miettinyt sanoja mielessäni. Ne vain pulpahtivat ulos.
”Äh, sinä olet luultavasti vain säälittävä tyttöystävä. Minulla on niitä koko ajan. Sinussa ei ole edes mitään hienoa.”
”No miksi hän sitten palasi luokseni?” tiuskaisin. Kuitenkin Jessicalla näytti olevan vastaus valmiina.
”Koska hän näki, kuinka säälittävä sinä olit ilman häntä. Toisin sanoen: hän tunsi syyllisyyttä.”
Herra Greene ja Clarpp menivät seisomaan pöydän taakse ankarat ilmeet kasvoillaan. Carlisle tuli suoraan minun luokseni. ”Onko mikään murtunut?”
Nyt kun hän mainitsi siitä, vasemman käden keskisormea pisti pahasti, mutta en aikonut sanoa mitään. Jos olin oppinut mitään niin se oli, että tappelun jälkeen ei paljasteta mitään vaurioita.
”Olen kunnossa, en vain saa millään estettyä huultani vuotamasta.”
Carlisle otti laukustaan pumpulilapun ja painoi sen huultani vasten. Päästin hänet hoitamaan Jessicaa.
Vilkaisin Greeneä ja Clarppia. He kävivät keskenään vakavaa keskustelua. Vereni jäätyi, kun tunnistin sanan ’erottaminen’. Huomasin Carlislen vilkaisevan minua levottomasti.
Hän ompeli parhaillaan Jessican poskea, jonka en ollut huomannut vuotavan.
”Mitä sinä oikein möllötät?” Jessica tiuskaisi.
”Jotain puoliksi mursua ja puoliksi norsua!”
Huomasin Carlislen yrittävän peitellä hymyään, mutta hän kuitenkin naurahti hiljaa.
Jessican ilme vaihtui todella loukkaantuneeksi ja hän avasi suunsa sanoakseen jotain. Greene keskeytti hänet viime hetkellä.
”Jessica, jos sanot sanankin Bellalle, niin sinut erotetaan välittömästi…” Se sai Jessican suun kiinni. ”Bella, haluan nyt vain keskittyä huulesi parantamiseen.”
”Se on jo parempi.” Näytin Greenelle hädin tuskin tuhraantuneen pumpulin ja heitin sen roskiin.
”Ja niin on Jessicakin”, Carlisle ilmoitti nousten ylös. Hän meni seisomaan seinän viereen. Hän nojasi toiseen jalkaansa ja laittoi kädet taskuihinsa. Hänen asentonsa oli rento.
”Me odotamme vain äitiäsi, Jessica.”
Sen jälkeen me vain istuimme siellä täydellisessä hiljaisuudessa, jonka rikkoi vain Carlislen hyräily. Käännyin katsomaan häntä. Nostin hänelle kulmiani kuin kysyen: ”Miksi sinä olet vielä täällä?”
Vastaukseksi hän kopautti etusormellaan otsaansa. Edward teki samoin, kun hän kertoi, että luki ihmisten ajatuksia.
Carlisle oli täällä luultavasti siksi, koska Edward itse ei voinut. Mutta kaikki, mitä Edwardin täytyi tehdä, oli kuunnella Carlislen ajatuksia.
Jälleen kerran ovi lennähti auki ja sisään tuli rouva Stanley.
”Miksi isäni ei ole täällä?” kysyin Greeneltä.
”Hänen päätään särkee. Hän käski meidän jatkaa ilman häntä.” Greene ei kiinnittänyt minuun kovinkaan paljon huomiota, hän vain järjesteli papereitaan. Käänsin kasvoni peittääkseni sen kaiken tuskan, joka syntyi, kun Charlie ei ollut täällä.
Kiinnitin huomioni takaisin Jessicaan. Rouva Stanleyllä oli pakkomielle häntä kohtaan. Hän ei voinut lakata kysymästä, oliko Jessica kunnossa.
”Äiti, äiti, olen kunnossa, oikeasti. Bella ei edes osaa lyödä oikein.”
Rouva Stanley katsoi minua ilmeellä, joka kertoi, että hän syytti minua kaikesta. Olin varma, että tulisin häviämään tämän. Hätkähdin, kun tunsin kylmän käden olallani. Katsoin ylös ja näin Carlislen katsovan minua silmiin myötätuntoisesti. Yritin kertoa hänelle sanoitta, kuinka peloissani olin. Hän ymmärsi viestin ja juoksutti kättään hiuksissani.
”Bella, koska isäsi ei ole täällä, tämä on epäreilua sinua kohtaan, mutta…”
”Carlisle voi ottaa Charlien paikan.” En edes viitsinyt kysyä häneltä, tiesin, että hän voisi tehdä sen minun vuokseni.
Greene kohotti kulmiaan Carlislelle.
”Hän on minulle kuin oma tytär”, Carlisle sanoi hymyillen.
”Okei. Ensin Bella, voisitko kertoa, mitä tapahtui?”
Vilkaisin Carlislea, joka nyökkäsi.
”Okei, se mitä tapahtui on tässä: videon jälkeen Jessica nosti kätensä saadakseen keskustella Carlislen kanssa luokan edessä. Hän alkoi kertoa hänelle seksielämästäni…”
”Enpäs. Kaikki mitä sanoin oli…” Greene nosti kätensä.
”Sinun vuorosi on Bellan jälkeen Jessica.”
Jessica tuhahti ja Greene katsoi taas minuun merkitsevästi.
”Kuten sanoin ennen kuin minut keskeytettiin törkeästi… Jessica alkoi kertoa Carlislelle seksielämästäni ja sitten minä heitin häntä vihkollani, joka osui häntä päähän. Sitten hän heitti sen takaisin. Sitten minä kompastuin ja törmäsin häneen. Hän alkoi lyödä minua niin kovaa kuin pystyi ja minä löin häntä takaisin. Sitä kesti hetken aikaa ennen kuin Carlisle sai minut irti hänestä.”
Clarpp teki kaikesta muistiinpanoja. Me odotimme hiljaisuudessa, kunnes hänen kynänsä ei enää rapissut paperilla. Katsoin Carlislea. En tiennyt mitä etsin. Hyväksymistä ehkä?
”Minun tyttöni”, hän kuiskasi minulle ja hymyili.
Näköjään sain hyväksyntää.
”Jessica, onko mitään lisättävää?”
”Ensiksikin, minä en vain saarnannut Bellan seksielämästä. Minä vain keskustelin tohtori Cullenin kanssa pidättäytymisestä, jonka Bella oli nostanut esille. Hän aloitti sen. Hän. Aloitti. Sen.”
Greene nyökkäsi ja katsahti rouva Stanleytä ja Carlislea. ”Onko vanhemmilla mitään lisättävää? Varsinkin teillä tohtori Cullen, kun tehän olitte paikalla?”
”Minusta se on ihan yhtä paljon niin Jessican kuin Bellankin syy”, Carlisle sanoi tuima ilme kasvoillaan.
”Bella aloitti sen”, rouva Stanley sanoi. Eikö hän voisi olla vielä omaperäisempi. Hänen aivoton tyttärensäkin sanoi tuon jo.
”Ketään ei oikeastaan kiinnosta, kuka sen aloitti, rouva Stanley”, Carlisle sanoi. ”Ainoa, mikä vaikuttaa on se, että se tapahtui. Ja jos tahdot mielipiteeni niin näyttää siltä, että Jessica aloitti sen keskustelemalla Bellan elämästä kanssani.”
Rouva Stanley pystyi vain tuijottamaan tohtoria häikäistyneenä hänen kauneudestaan. En voinut kuin nauraa.
”No niin kaikki.” Greene nosti kätensä kiinnittääkseen huomiomme itseensä. ”Olen ottanut huomioon molempien tahrattomat asiakirjat ja voin tehdä kompromissin. Te molemmat voitte valita joko kymmenen tuntia yhdyskuntapalvelua tai kolmen päivän väliaikaisen erottamisen.”
”Yhdyskuntapalvelu”, sanoin heti. Yhdyskuntapalvelusta ei jää pysyviä merkintöjä asiakirjoihin. Katsoin Jessicaa odottaen, mitä hän vastaisi.
”Erottaminen.”
Greene nyökkäsi ja kirjoitti jotain kirjaansa. ”Tule lauantaina seitsemältä aamulla ensimmäiseen tehtävääsi, Bella.”
Minä nyökkäsin ja nousin lähteäkseni ennen kuin hän ehtisi sanoa muuta. Carlisle seurasi minua ulos. Huomasin, että me kiiruhdimme kohti parkkipaikkaa.
”Minä olen Edwardin puolella”, Carlisle sanoi yhtäkkiä.
”Edwardin puolella?”
”Minusta sinun pitäisi vain suudella häntä”, Carlisle sanoi. ”Se olisi teille molemmille helpompaa. Sinä olit kansliassa oikeastaan vain tästä lähteneen jutun takia.”
Minä voihkaisin. En halunnut tehdä tätä juuri nyt.
”Kukaan ei voi vastustaa Cullenin poikia. Et edes sinä Bella.”
Katsoin häntä sarkastisesti.
”No, ihan vain tiedoksesi, minä olen ihan yhtä lojaalisesti hänen puolellaan kuin Alice on sinun.”
Silmäni suurenivat vastoin tahtoani.
”Suutele häntä vain Bella”, hän sanoi.
Pudistin päätäni ja olin sanomassa hänelle uhmakkaasti ’ei’, kun hänen puhelimensa alkoi soida. Hän tuijotti sitä huolestuneesi ennen kuin avasi sen. ”Charlie?”
Charlie?”Ei, hän voi hyvin… Yhdyskuntapalvelua… Kymmenen tuntia… Kyllä, tottakai, mielellämme… Kuulostaa hyvältä… Ei oikeastaan, kaikki on kunnossa… Jep… Okei… Voi hyvin… Mmm… Nähdään.”
Hän lopetti puhelun ja laittoi kännykkänsä takaisin taskuunsa ja kohtasi huolestuneen ilmeeni.
”Charlie on vieläkin sairas. Hän ei halua, että se tarttuu sinuun, joten hän kysyi, saisitko viettää yösi meillä. Et saa kuitenkaan nukkua Edwardin kanssa.”
Huokaisin helpotuksesta. Charlie oli kunnossa. Ja tiesin, että Carlislea ei voisi vähempää kiinnostaa, nukkuisinko Edwardin kanssa vai en. Odotin yötä todella kovasti. Jos vain voisimme suudella…
”Haluatko kyydin kotiin?” Carlisle kysyi ottaen avaimensa ja avasi autonsa.
”En voi, Edwardilla ja minulla on jälki-istuntoa.” Punastuin.
”Mitä te nyt olette tehneet?” Carlisle kysyi. Hän kysyi sitä kuin olisi kysynyt, paljonko kello oli. Luulen, että hän oli jo kauan aikaa sitten oppinut, että hänen lapsensa joutuisivat ongelmiin vaikka hän kuinka yrittäisi estää sitä.
”Öh… Me kirjoittelimme viestejä Masonin luokassa.”
”Ai”, hän sanoi, kun kello soi. ”Nähdään myöhemmin.” Hän meni autoonsa.
”Heippa”, sanoin perääntyen hiukan. ”Kiitos.”
”Ole hyvä vain.”
Heti kun hän katosi, minut ympäröitiin todella vahvalla käsiparilla. ”Näyttää siltä, että joku on joutunut vaikeuksiin tänään.” Hän liikutteli nenäänsä kaulallani.
Minä nauroin, peräännyin hiukan ja lähdin kohti ruokalaa ja jälki-istuntoa.
