T/N: Tässä tulee seuraava luku. Hyvää kesälomaa kaikille!
Yhdeksäs luku: Pinkkiä limsaa”Kuinka sinä voit tehdä noin minulle?” Alice valitti, kun me olimme parin jalan päässä Edwardista.
”Kuinka minä voin tehdä noin
sinulle?” kysyin yllättyneenä ja hiukan tyrmistyneenä. Pysähdyin siihen missä olin. Nostin hänelle kulmiani epäuskoisena. ”Alice, entä minä? Minähän tässä kärsin. Entä Edward? Hänkin kärsii.”
Kuinka hän voi edes ajatella tuollaista? Tarkoitan, hänhän se lisäsi meidän kärsimystämme.
Edward käveli ohitsemme samalla kun minä pauhasin. Kuulin hänen naurahtavan meidät ohittaessaan. Tyhmä herkkä vampyyri kuulo.
”Se on ehkä totta”, Alice sanoi pysähtyen eteeni. Oli helppo sanoa mitä hän ajatteli miettiessään nopeasti. ”Mutta minä teen tässä eniten työtä. Se ei ole ollut helppoa Bella, kun kaikki näyt tulevat ja menevät. Tiedätkö, että minua oikeasti väsyttää? Ja sitten kaikki mitä Edward tekee…”
”Okei, okei, tajusin”, mumisin. ”Sinä olet työskennellyt kovasti.”
”
Ja sitten kaikki mitä Edward tekee…” Hän näytti surulliselta siitä, että minä keskeytin hänet. ”En edes halua kuvailla sinulle terveydenhoitajan ilmettä, kun annoin hänelle limsanäytteen. Hän katsoi minua hassusti. Kuin olisin ollut sairas… Haluatko lopun limsastani?”
”Tottakai.” Miksi ei? Minulla ei ollut ollut aikaa avata limsaani lounaalla ja olin janoinen. Hän kaivoi pullon laukustaan. Katsoin etikettiä kahdesti:
Tropicana
Pinkki limsa
Katsoin Alicea kuin hän alkaisi nauramaan, mutta hän näytti huolestuneelta mielenterveydestäni.
”Mitä?” hän kysyi.
”Annoitko sinä tätä terveydenhoitajalle?” kysyin epäuskoisena.
”Joo, mitä vikaa siinä on?” Hän näytti loukkaantuneelta.
”Se on pinkkiä. Pissa on keltaista.”
”Oho.” Hän ei näyttänyt huolestuneelta. Kuitenkin hän jatkoi kävelyä kuin olisi ollut ajatuksissaan.
Minäkin jatkoin matkaani ja hän pysyi helposti vauhdissani. Hän tutki taas laukkuaan ja jyristeli kovakouraisesti löytääkseen sen pohjan. Vihdoin hän sai ulos pienen määrän huulikiiltoa, vain hänen pikkurillinkynnen kokoisen pisaran.
Alice alkoi kävellä minua kohti ilme huvittuneena. Hän kurkotti ylös ja alkoi lisätä huulikiiltoa niin tiheään, että mietin oliko hän käyttänyt sen kaiken.
”En minä tarvitse huulikiilto liikuntaan”, vastustin näppäillen huuliani yhteen. ”Minä vain tahrin sitä ympäriinsä joka tapauksessa, minun onnellani ja viehkeydelläni.”
”Ethän”, hän sanoi kuin olisi ollut varma. En voinut kuitenkaan epäillä häntä. Ei kukaan enää. ”Eikä se ole liikunnalle, vaan Edwardille.”
”Onpa huomaavaista.”
Avasin liikuntasalin oven ja lämpö tulvahti ylitseni. Sitten minä katsoin ympärilleni. Kaikki, joilla oli liikuntaa nyt, seisoskelivat tai istuivat katsomon parilla ensimmäisellä penkkirivillä.
”Mitä on tekeillä?” kysyin, kun huomasin Edwardin, hän nojasi poikien pukukopin oveen.
Minä vilkutin hänelle, mutta hän pudisti päätään ja käänsi kasvonsa poispäin.
Ennen kuin tulin surulliseksi, tajusin hänen juttelevan Mike Newtonin kanssa. Odotas, miksi hän puhui Mikelle mieluummin kuin minulle? Hän kiinnitti kaiken huomionsa Miken asiaan.
”Alice…” Olin järkyttynyt.
Tietenkin hän tiesi, mitä olin kysymässä.
”Rauhoitu Bella. He vain käyvät läpi espanjan tunnilla annettua paperia. Tai no, Edward kääntää tehtävää hänelle. Hän tulee hetken kuluttua.”
Jokainen seisoskeli omissa juoruiluryhmissään. Mutta siinä oli myös jotain muutakin. Kaikki olivat innoissaan, mutta yrittivät olla näyttämättä sitä. En todellakaan tarvinnut Jasperia kertomaan, että kaikki olivat innoissaan. Sitä pystyi hengittämään.
Tai no, melkein kaikki näyttivät innostuneilta. Kolme henkilöä ei näyttänyt kovinkaan innostuneelta. Edward näytti äreältä. Hän näytti samalta, kun Rosalie ja Emmett… Öh, niin.
Alice näytti ärsyyntyneeltä. Ja olin valmis vaikka lyömään vetoa, että minä näytin hämmentyneeltä.
”Mitä on tekeillä?” toistin katsoen taas Alicea.
Hänen suunsa halkesi hymyyn. ”Bella, nyt on liikuntatunti huhtikuussa.”
Hän näytti siltä kuin minun olisi pitänyt tietää, mitä hänen sanansa merkitsivät. Kuin kaiken pitäisi loksahtaa paikoilleen.
”Hän ei ollut täällä viime huhtikuussa”, enkelin ääni sanoi takaani. Tunsin kylmien käsien kiertyvän vyötärölleni. ”Hän oli silloin vielä toipumassa vampyyrin hyökkäyksestä.” Pystyin kuulemaan hymyn hänen äänessään.
”Joten, mitä minä menetin?” kysyin Edwardilta kääntyen ympäri. Nojasin käsilläni hänen käsiinsä.
”Huhtikuun toisena tiistaina Forksin lukiossa on seksivalistusta.”
Minä töllistelin Edwardia, luullen kuulleeni väärin. Tästä tulisi kiva nipistys itsehillinnälleni.
