T/N: Kiitos kamalasti kommenteista!
Kolmastoista luku: Kiinni jäänytKuulin Edwardin matalan murinan takaani, jonka minä vain jätin huomiotta. Mike katsoi häntä, räpäyttäen kerran silmiään ja pudisti sitten päätään.
Tiesin, että Edward aikoi ehdottomasti kuunnella tämän.
”Tule”, Mike mumisi. Näytti siltä kuin hän aikoisi ottaa kädestäni kiinni ja ajatteli sitä sitten tarkemmin. Sen sijaan hän kääntyi ja viittoi merkiksi, että minun piti seurata häntä. Tein niin, kun olin ensin vilkaissut ärsyyntyneesti Edwardia.
Me menimme seisomaan huoneen nurkkaan. Pystyin tuntemaan topaasin värisen silmäparin seuraavan meitä huolellisesti. Ilmeisesti Mikekin huomasi sen.
”Bella…”
Mike alkoi näyttää todella hermostuneelta kuin hänet oltaisiin vasten hänen tahtoaan pakotettu laulamaan kykykilpailussa.
”Bella…”
Hän kadotti rohkeutensa taas. Olin jo valmiiksi ärsyyntynyt häneen. Voin vaikka vannoa, että mitä enemmän aikaa vietin hänen kanssaan, sitä ärsyttävämmäksi hän tuli.
”Mike…” Nostin hänelle kulmiani.
Hän veti syvään henkeä. ”Bella, minä todella todella pidän sinusta. Sinä olet fiksu ja upea. Uskon, että meidät on luotu toisillemme. Ei sinua ja häntä. Toisin kuin hän, minua ei haittaa, vaikka sinä uskot pidättäytymiseen. Se käy minulle. Jos sinulla on tunteita minua kohtaan; sinun pitäisi kyetä käyttäytymään niin. Ole kiltti, minä haluan sinun hankkiutuvan hänestä eroon ja olevan minun kanssani.”
Hän sanoi tuon kuiskaten, jotta jos Edward olisi ollut ihminen, niin hän ei olisi kuullut. Paitsi, että Edward oli vampyyri, joten hän kuuli enemmän kuin minä.
”Mike…” aloitin epämukavasti ja sitten rekisteröin jotain.
”Mike, Edward on ollut uskomattoman ymmärtäväinen minun pidättäytymistäni kohtaan. Hän ei ole painostanut minua pidemmälle kuin olen halunnut. Minä rakastan häntä Mike. Ole kiltti, luovu jo tästä unesta ennen kuin loukkaannut.”
”Bella, en voi. Olen odottanut ja odottanut, mutta en voi odottaa enää.”
Oli jotain, mitä hän ei voinut odottaa, nimittäin pettymystä. Minun piti loukata häntä kevyesti.
”Mike, minä en pidä sinusta.” Minä venytin jokaista sanaa. ”Sinun kultainennoutaja asenteesi ärsyttää minua. Minä rakastan Edwardia, en sinua, totu jo siihen.”
Aikomukseni oli kääntyä ja kävellä takaisin Edwardin luokse, mutta kompastuin. Mike yritti vaistomaisesti saada minut kiinni, mutta kaatuikin sen sijaan päälleni.
Hän tuijotti silmiini pari sekuntia. Lyön vetoa, että hän kävi läpi sitä, jolloin tajuat, että rakastatkin sitä henkilöä, joka on päälläsi. Tai ehkä hän yritti häikäistä minut, kuten Edward.
Kaikki, mitä huomasin, oli hänen sipulihenkäyksensä.
”Öh, Mike, voisitko nousta pois päältäni?” kuiskasin.
”Hetki vain”, hän kuiskasi takaisin ajatellen, että oli onnistunut siinä, mitä oli yrittänyt suorittaa.
Hän tunki kielensä suuhuni. Se oli valtava, märkä, ällöttävä ja limainen. Minä yökin, kun hänen kielensä meni liian syvälle; hän luuli minun vastaavan hänen suudelmaansa.
Ottaen sen kuin kutsuna, hän tunki sen syvemmälle kurkkuuni, joten hän hampaansa purivat huultani, saaden ne melkein vuotamaan.
Sitten hän olikin poissa päältäni.
Ajattelematta sitä nousin istumaan. Edward seisoi edessäni suojelevana, Miken pää lukittuna käsiinsä.
”Jos olisin sinä, ottaisin tavarani ja juoksisin karkuun.” Edward puhui hampaat yhdessä ja näytti vihaiselta!
Edward päästi irti Mikesta, joka lysähti maahan kuin ei olisi omistanut luita. Hetkessä hän oli takaisin jaloillaan ja juoksi pois huoneesta unohtaen tavaransa. Kultaisennoutajan häntä jalkojensa välissä.
Edward polvistui viereeni ja silitti selkääni samalla kun minä köhin Miken kieltä.
”Oletko kunnossa?” hän kysyi, kun voin jo paremmin.
Ennen kuin pystyin vastaamaan, Mason tuli takaisin. Hän ei näyttänyt vihaiselta, vaan hämmentyneeltä. Hän ei näyttänyt huomaavan meitä vielä.
”Luulin sanoneeni kaikille, että he saavat lähteä vasta, kun minä sallin.”
Hänen silmänsä pyyhkäisivät huoneen yli ja huomasivat meidät.
”No luulen, että te kaksi saatte mennä. Koska toiset eivät noudattaneet ohjeitani, he saavat huomenna toisen jälki-istunnon.”
Edward auttoi minut jaloilleni lempeästi ja nosti kulmiaan. Minä nyökkäsin hänelle kertoen, että olin kunnossa. Mason huomasi ilmeiden vaihtomme.
”Onko jotain tekeillä?” Hän nojasi päällään oveen kuin olisi ollut epävarma, kuinka paljon hänen pitäisi sekaantua asiaamme.
”Ei, ei, me olemme kunnossa. Minä vain kompastuin, kun tulit sisään.”
Mason nyökkäsi ja nyökkäsi sitten uudestaan.
”Nähdään huomenna.”
Me seurasimme häntä ulos. Minä laitoin käteni Edwardin käteen toivoen, että hän voisi pitää sormeni tunnottomana. Kun olimme ovella, käännyin ympäri ja sain sen kiinni ennen kuin se lukitsi meidät ulos.
Edward katsoi minua kysyvästi, mutta minä vastasin ennen kuin hän ehti kysyä.
”Miken tavarat. Emme me voi jättää niitä tänne.”
”Kyllä voimme.” En tiennyt, oliko minun tarkoitus kuulla se. Luultavasti ei, koska Edward käveli takaisin luokkaan ja laittoi Miken kirjat omiensa alle. Hän käveli ohitseni, suoraan avoimesta ovesta ulos.
Minun täytyi juosta pysyäkseni hänen yliluonnollisen vauhtinsa perässä.
”Oletko sinä vihainen minulle?”
”En tiedä.”
Hän mutristi huuliaan hetken. Minä annoin hänen miettiä tietämättä mitä sanoa. Mitä minä tein? Enhän minä edes vastannut Miken suudelmaan. Vihdoin hän alkoi puhua hidastaen hiukan vauhtiaan.
”Mistä johtuu, että kaikki pojat Forksissa ovat sinun perääsi, Bella? Heti, kun he näkevät porsaanreiän suhteessamme, he yrittävät hyödyntää sitä. Se vain alkaa jo ärsyttää. Olen pahoillani, minun ei pitäisi vuodattaa tätä sinulle.”
Hän laittoi käsivartensa hartioilleni ja puristi minut itseään vasten, jotta hän pääsi painamaan suukon otsalleni.
”Tiedän, miltä sinusta tuntuu”, kerroin hänelle. ”Se on yksi sinun rakastamisen huonoista puolista, kaikki muutkin ovat rakastuneita sinuun.”
”Tuo ei oikeastaan ollut minun… Yksi huonoista puolistani?”
Hän vilkaisi minua huolestuneesti. En olut edes huomannut, että olin sanonut sen osan.
Nostaakseni hänen mielialaansa irrottauduin hänen käsivarsiltaan nauraen. Aloin juosta hänen autolleen niin lujaa kuin pystyin. Puolessa välissä käännyin ympäri ja näin hänen katsovan minua palvovin silmin ja hymyillen. Hän käveli vieläkin ihmisvauhtia.
Ajatellen, että en kompastunut kertaakaan, menin sisään auki olevaan autoonsa ja painoin lukkonappia.
Luulen, että hän kuuli naksahduksen, koska varoittamatta hän seisoi yhtäkkiä oven ulkopuolella. Pidin sormeani lukkonapilla, koska muuten hän voisi avata oven avaimella jos tahtoisi.
”Älä viitsi Bella, avaa ovi!” hän huudahti.
”Sinä lukitsit minut sisään aamulla. Joten nyt iltapäivällä minä lukitsen sinut ulos.”
Pidin huolellisesti peukaloani lukkonapilla siirtyessäni ajajan paikalle, jotta pystyin kuulemaan paremmin.
”Anna minun ajaa.”
Avasin ikkunaa hiukan, vain sen verran, että hän pystyi sujauttamaan avaimet siitä. Hän otti avaimet taskustaan ja puristi ne nyrkkiinsä.
”Autoni on tarkoitettu nopeuteen.”
”Minua ei!” Minulla oli tunne, että voittaisin.
”Anna minun viedä sinut treffeille tänään, ja sitten voit ajaa.”
Se pysäytti minut, mutta minä todella halusin ajaa. En pitänyt siitä, että hän kulutti minuun rahaa. Mutta silti, ajaa Volvoa? Kuinka voisin sanoa ei?
”Sovittu.”
Hän hymyili ja sujautti avaimet ikkunasta. Heti, kun tunsin avaimet kädessäni, päästin lukkonapista irti. Seuraavaksi hän olikin jo vieressäni paukauttaen oven kiinni.