Title: Epätoivottu
Author: Maya
Beta: Cattleya<3
Raiting: Sallittu
Pairing: noup
Genre: angst, tuplaraapale
Disclaimer: Potterit kuuluvut J.K Rowlingille
Summary: Hän huusi, vapisi neljällä sorkallaan, ja kaavut tulivat lähemmäksi, sulkivat hänet pieneen komeroon ja jättivät...
A/N: Spurttiraapaleen kolmas kierros, toisen päivän teemana sana 'epätoivo'. Lisäksi liitän tämän sataseeni sanalla 018. Musta.
Epätoivottu
Juokse.
Nopeammin.
Juokse.
Hän tunsi keuhkojensa lysähtävän, hengitys vingahteli kylkiluissa, sydän tykytti voimiensa äärirajoilla. Hengitys kulki puuskina, jotka muuttuivat raskaammiksi jokaisen hengenvedon myötä. Sydämen lyönnit alkoivat hidastua; pumppaavassa lihaksessa ei ollut tarpeeksi voimaa.
Ruumis ymmärsi tilanteen mieltä nopeammin. Huulet avautuivat kauhunhuutoon, ja vasta sitten pakokauhuinen mieli ymmärsi, että pakomatka loppuisi tähän.
Naisen kylmä, ylimielisen pilkkaava katse. ”Luulitko tosissasi, että me rakastimme sinua? Tuollaista limaista, käytöstavatonta, ilkeää, pikkumaista pettymystä. Minä halusin tyttären, kauniin tyttären, joka leikkisi vanhoilla nukeillani, mutta sainkin sinut.”
Lisää kasvoja, pilkattuja hiirulaisia, jotka nousivat nurkistaan ja kohosivat hänen yläpuolelleen valmiina kostamaan jokaisen ilkeän sanan, lyönnit, potkut, kaiken. Ja ystävät, kaikki hänen ystävänsä. Enää he eivät seisseet selän takana, suojanneet selustaa ja pidelleet uhreja. He olivat huomanneet aidan toisella puolella vihreämmän ruohon ja loikanneet sinne. Nauroivat rinta rinnan uhriensa kanssa, kuin eivät olisi koskaan tahtoneet niille mitään pahaa. Ja jättivät hänet yksin...
Lopulta, pahin kaikista, smaragdit tuijottivat häntä, suu virnisti ja puhui: ”Minulla on jotain mitä sinä et voi koskaan saada, koska sinä olet mitätön... kelvoton... säälittävä... etkä pärjännyt edes itseäsi kolme kertaa pienemmälle, et alistanut silloin, kun olisit vielä voinut..."
Hän huusi, vapisi neljällä sorkallaan, ja kaavut tulivat lähemmäksi, sulkivat hänet pieneen komeroon ja jättivät...
Dudley tipahti sängystä.