OSA 4
Avasin silmiäni pikku hiljaa auki ja näin Edwardin seisovan edessäni. "Ei, ei se voi olla totta, tämä on taas jokin harha kuvani." ajattelin. Edward otti minua kädestäni kiinni.
"Ei, sinä et ole todellinen, olet vain taas minun, jokin harha kuvani,"sanon.
"Bella, olen oikeasti tässä. En olisi saanut jättää sinua, jos kerran heti jouduit vaaraan. en aio enää, koskaan jättää sinua." Edward sanoo katsoen hymyillen minua.
Nousin sängylle istumaan, mutta Edward painoi minut takaisin sängylle makaamaan.
"Sinun pitäisi nyt levätä!" Hän sanoo ja nyökkään hänelle vastaukseksi. Jouduin onnettomuuden jälkeen kuukaudeksi sairaalaan. Edward oli koko tämän ajan sairaalassa luonani, eikä juuri lähtenyt ollenkaan pois luotani paitsi, joskus silloin, kun nukuin.
Pian kuukausi oli kulunut ja pääsisin pois sairaalasta. Tuntui, etten ollut edes ollut kauaa sairaalassa. Aika oli mennyt todella nopeasti, kun minulla oli ollut seuranani Edward. Hän auttoi minut autolleen sairaalasta.
Hän avasi minulle autonsa oven, auttoi istumaan penkille ja kiersi itse autonsa toiselle puolelle. Lähdimme ajamaan Edwardin talolle päin.
"Saanko kysyä yhtä asiaa?" pyysin.
"Kysy pois ." Hän sanoi.
"Missä te nykyään asutte, kun kerran teidän talonne ei ole siellä, missä se ennen oli?" Kysyin katsoen Edwardin ilmettä.
Edward naurahtaa.
"Bella, ihan samassa talossa, kuin ennenkin." Hän sanoo hymyillen.
""Mutta, kuinka se on mahdollista, kun kävin katsomassa taloanne se oli, se oli...poissa." Sanon katsoen Edwardin kerman ruskeita silmiä.
"Bella, olet ollut väärässä paikassa, täällä on monta saman näköistä paikkaa." Edward sanoo ja pian olemmekin jo heidän talollaan. Hän tulee avaamaan minulle autonsa oven ja auttaa minut ulos autostaan. Menemme istumaan pienelle niitty aukiolle, jossa tapasimme toisemme ensimmäisen kerran.
"Bella, olen pahoillani, että jätin sinut sillä tavalla, mutta minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa. Tai oli, mutta niitä en olisi, koskaan antanut itselleni anteeksi." Hän sanoo katsoen minua suoraan silmiin.
" miksi, sitten jätit minut ?" kysyn katsoen hänen virheettömiä kasvoja.
"Minun täytyi jättää sinut, koska en halunnut perääsi verenhimoisia vampyyreja janoamassa sinun vertasi. Saattaa sinua vaikeuksiin. Sinun olisi ollut parempi ilman minua, olisit saanut jatkaa normaalimpaa elämää, ilman mitään todella vaarallisia vaaroja ja uskon, että ajan mittaan tuskasi olisi hellittänyt." Edward sanoo. Yhtä äkkiä Edward kääntää katseensa pois minusta ja katsoo suoraan metsän suuntaan.
" Bella, meidän olisi parasta lähteä" Edward sanoo jääkylmä ilme kasvoillaan. "Mutta, miksi?" Minä soperran.
"Selitän myöhemmin" Hän sanoo tuijottaen tyhjyyteen.
Edward nousee nopeasti ylös ja tarttuu minua kädestäni kiinni nostaen minut seisomaan. Katson metsään, mutta en näe siellä yhtään mitään. Lähdemme kävelemään hänen talolleen, kun astumme sisälle hänen koko perheensä on aulassa. He kaikki tervehtivät minua ja näyttäisi siltä, että he aikoisivat jäädä tänne Forksiin ainakin tällä hetkellä pysyvästi. He olivat kauniimpia, kuin muistinkaan.
" Edward, mitä sinä oikein näit siellä metsässä?" tokaisin.
"Ei, se ole tärkeää." Hän vastasi.
" Minä haluan kuulla totuuden, mitä sinä näit siellä!" Sanoin katsoen Edwardin kasvoja.
"No, hyvä on." Hän sanoo ja vie minut hiukan sivummalle.
" Näin siellä vampyyrin ja sain luettua hänen ajatuksiaan, että hän janosi sinun vertasi " Edward saa sanottua ja hänen äänensä sortuu lopussa. " Bella, älä pelkää en anna hänen satuttaa sinua." Edward sanoo katsellen minua.
Katson häntä sanomatta sanaakaan ja huomaan muiden perheen jäsenten kääntyvän Edwardiin päin he olivat ilmeisesti kuulleet koko keskustelun