Noniin, sain kirjoitettua uuden osan melko nopeasti, luulin itse että se ilmestyisi vasta loppuviikosta :--D Ja anteeksi, tässä osassa Edward ja Bella ovat tosi OOC, sekä tuo esitelmä saattaa olla todella tylsä, mutta yrittäkää kestää :'D
Toivottavasti tämä osa on vähän pidempi kuin nuo muut ^^ Ja muistakaa kommentoida! Varsinkin nyt, kun tämä on vihdoin valmis (: Myös virheistä pitää ilmoitella, jos siellä niitä on. Luin kyllä tekstin kerran läpi, mutta en tiedä jäikö niitä sinne vielä.
Kiitoksia muuten kaikille, ketkä ovat lukeneet tätä ja niille, jotka ovat ilmoitelleet olemassaolostaan kommentoimalla!
3/3
Edward avasi hopeisen Volvonsa oven ja auttoi minut sieltä ulos. Hän otti penkiltä laukkuni ja heitin sen olalleni. Lähdimme kävelemään kohti koulua minun puristaessani äidinkielenvihkoa käsissäni.
»Mitä jos meidän esitelmämme on liian... outo? Jos se paljastaa liikaa?» kysyin täristen jännityksestä. Ensimmäinen tuntimme oli äidinkieltä, tulisimme esittämään esitelmät tällä tunnilla.
»Se on aivan hyvä, muistatko kun Alice luki sen? Hän piti siitä», Edward muistutti, mutta se ei auttanut minua yhtään.
»Edward, jos et ole sattunut huomaamaan, Alice on vampyyri.»
»Aivanko totta?» hän kysyi esittäen hämästynyttä ja virnisti lopuksi. Huokaisin syvään.
Päästessämme luokkaan Mike tuli luoksemme ensimmäisenä.
»Miten teidän esitelmän teko sujui?» hän kysyi minulta. Edward tarttui vyötäröltäni tiukemmin kiinni.
»Hyvin. Emme vain keksineet mitään havainnollistavia kuvia tai esineitä.»
»Emme mekään», Mike vastasi. Keskustelumme tyrehtyi siihen ja Edward veti minut paikallemme. Istahdimme alas opettaja Masonin astellessa luokkaan.
»Mikä hätänä?» kysyin ja tartuin hänen kylmästä kädestään kiinni.
»Minua ärsyttää Mike – kuinka hän vieläkin luulee, että saisi sinut omakseen?» Edward sanoi madaltaen ääntään.
»Rauhoitu, Edward. Sinä tiedät, että en suostuisi olemaan hänen kanssaan, vaikka maailma tuhoutuisi.»
Edward naurahti.
»Kyllä minä sen tiedän.»
Opettaja oli pyytänyt ensimmäisenä Ericin ja Elisabethin luokan eteen. He olivat ensin lukeneet lyhyen tekstin vihostaan, joka oli kestänyt vain vaivaisen minuutin, ja sen jälkeen heillä olisi ollut piirtoheitinkalvo, jossa olisi ollut yksisarvisen kuva. Tilanne päättyi siihen, että piirtoheittimen lamppu rikkoutui, eikä mistään saatu toista tilalle. Eric ja Elisabeth menivät noloina paikoilleen. Seuraavana oli vuorossa Mike parinsa kanssa, he kertoivat viisi minuuttia kuinka taruja kentaureista olivat syntyneet, millä aikakaudella niiden oltiin kerrottu elävän ja millaisia ne olivat. Kuulin jonkun kuorsaavan takanani.
Kun meidän vuoromme pian tuli, tunsin sydämeni tykyttävän ulos rinnastani. Edward varmasti kuuli sen ja tarttui kädestäni vetäen meidät luokan eteen. Silmäilin vihkoa käsissäni ja tärisin hieman. Olin aina inhonnut ylimääräistä huomiota, kuten esitelmätilaisuuksia tai juhlia, joissa olin syntymäpäiväsankarina. Inhosin sitä, kun kaikki tuijottivat.
»Kröhöm...» selvitin kurkkuani yrittäen kerätä itseäni. Lopulta, kun arvelin olevani valmis, aloitin lukemaan.
»Vampyyrit ovat hyvin yleisesti populaarikulttuurissa käytettyjä, mytologiaan ja kansanperinteeseen kuuluvia taruolentoja. Vampyyrien on uskottu juovan ihmisten ja eläinten verta, ja heillä on kerrottu olleen usein yliluonnollisia voimia, kuten ajatustenlukukykyä tai toiseen olomuotoon muuttumista.» Vilkaisin Edwardiin takanani, joka piirsi taululle hyvin aidonnäköistä kuvaa Draculasta.
»Sana vampyyri tulee mitä luultavimmin turkinkielen sanasta oupir, joka tarkoittaa verenimijää.» Vilkaisin luokkaan, joka katseli meitä selvästi kiinnostuneena. Huh, tämähän meni hyvin.
»Vampyyrien on myös kerrottu kulkeneen öisin ja saalistaen ihmisiä. Ne ovat kykeneet lentää ja ne nukkuivat päivisin maan alla tai linnoissaan ruumisarkuissa.» Tämä kuulosti ihan oikeasti friikiltä. Kuvittelin Edwardin nukkuvan ruumisarkussa tai muuttumaan lepakoksi, ja se sai minut tirskahtamaan.
»Auringonvalon on kerrottu saaneen vampyyrien ihon höyrystymään ja muuttaneen heidät tuhkaksi. Vampyyrien selviä tunnusmerkkejä ovat kulmahampaat, kalpea ja kylmä iho, sekä yliluonnollinen kauneus. Vampyyreillä ei tarujen mukaan ollut peilikuvaa, eikä niitä voinut valokuvata tai filmata.
»Vampyyreihin on yleisesti liitetty krusifiksit, vihkivesi ja valkosipuliköynnökset. Heidät on voinut tappaa iskemällä vaarna heidän sydämensä läpi.
Vampyyrimyyttien mahdollisia syitä ovat muun muuassa katalepsia – sairaus, joka aiheuttaa syvän tajuuttomuustilan, josta herääminen saattaa kestää viikkoja. Potilas voitiin tässä tilassa kehittämättömän lääketieteen aikana luulla kuolleeksi, jonka takia heidät saatettiin haudata elävältä. Arkussa he saattoivat nälissään syödä omaa lihaansa, jonka takia ruumis oli verentahrima, kun hauta huutojen takia aukaistiin. Tämä vahvisti uskoa vampyyreihin.» Yskäisin avaten lisää kurkkuani, jotta ääneni kuuluisi paremmin. Käänsin katseeni taakse ja huomasin Edwardin viimeistelevän vampyyrin kuvaansa taululle ja se oli upea, todella aidonnäköinen.
»Myös kalmovarkaat olivat yksi mahdollinen syy vampyyrimyytteihin. He kuljeskelivat öisin hautausmaalla, varastivat haudoista ruumiita ja myivät niitä lääkäreille tutkittaviksi. Kun haudat myöhemmin avattiin, ja ne olivat tyhjiä, pääteltiin, että vampyyri oli noussut haudasta imeäkseen verta. Myös epämuodostumat tai muut poikkeamat kasvoissa tai kehossa ovat mahdollisesti antaneet vaikutteita vampyyrimyyteihin.
Vampyyreita on käytetty elokuvissa ja kirjallisuudessa paljon. Yksi tunnetuin populaarikulttuurin vampyyri on Dracula, jota Edward takanani piirtää.» Juuri silloin Edward laski liitunsa alas ja astui viereeni. Kuva oli todella upea, en tiennyt, että Edward oli noin mahtava piirtäjä. Tai missä hän nyt ei olisi upea, ajattelin tuhahtaen. Olisinpa minäkin yhtä hyvä jossain.
»Ja vaikka vampyyreihin ei enää varsinaisesti uskota, ne ovat silti säilyttäneet vahvan asemansa myyttisinä hahmoina keskuudessamme», lopetin tekstin lukemisen. Ensin luokassa oli aivan hiljaista, kunnes opettaja avasi suunsa.
»Vau, Bella ja Edward... Se oli upea esitelmä. Ja tuo kuva on todella hieno», hän sanoi tarkastellen Draculan kuvaa takanamme. Luokka antoi meille pienet aplodit kävellessämme paikallemme.
»Sehän meni hyvin, vai mitä?» Edward kuiskasi.
»Niin meni, paremmin kuin uskoinkaan. Oliko ääneni tarpeeksi kuuluva?»
»Se oli, ja todella selkeä myös.» Onneksi, yleensä ääneni tapasi tällaisissa tilanteissa täristä ja yleensä kukaan ei saanut puheistani mitään selvää.
Vielä muutama pari ehti lukea esitelmänsä, ennen kuin tunti soi päättymisen merkiksi.
»Jatketaan seuraavalla äidinkielentunnilla lisää! Sitten vuorossa ovat...» Emme jääneet kuuntelemaan opettaja Masonin selitystä, vuoromme oli jo mennyt.
Edward lähti käymään sisarustensa luona, Alice oli palavasti eilen halunnut kuulla, kuinka esitys loppujen lopuksi meni, vaikka en tajunnut miksi – luulin hänen nähneen sen ennalta. Emmettin mielestä koko tilanne oli ollut huvittava, eikä Jasperkaan pystynyt hillitsemään hymyään, kun hän lukenut tekstin Edwardin äidinkielenvihosta. Ilmeisesti hänestä oli ollut huvittavaa kuvitella, että Edward lukisi sellaista tekstiä omasta itsestään, kun puolet siitä oli täyttä humpuukia.
»Se teidän esitelmä meni tosi hyvin», kuulin Jessican sanovan vieressäni. Käännyin katsomaan häneen.
»Niin joo.»
»Olen tässä ajatellut, että Edwarhan on tosi kalpea ja todella komea... Hänhän menisi hyvin vampyyrista!» Jessica sanoi ja purskahti nauramaan omalle vitsilleen, samalla, kun minä jäykistyin.
»Mutta eihän vampyyrit kulje päiväsaikaan, ja olen varma, että Edward ei nuku ruumisarkuissa, joten tuskinpa.» Vihdoin pystyin rentoutumaan, vaikka Jessica kikatti vieressäni omalle jutulleen. Jos hän vai tietäisi. Totuus on tarua ihmeellisempää, ajattelin ja lähdin etsimään Edwardia virnistys huulillani.
