Cappi ~ Oi, kiitos kommentistasi ^^ Ja kyllä, tähän tulee vain kolme lukua, olisitko halunnut lukea lisää? (: Kiitos kun ilmoitit tekstissä ilmenneestä virheestä ^^
Viola ~ Kiitoksia! Itsekin pidän joskus lukea lyhyempiä tekstejä, varsinkin silloin kun olen väsynyt tai muuten vain istunut liian kauan tietokoneella :--D Mukavaa, että pidit tästä ^^
Naxone ~ Vau, sun kommenttisi oli mahtava, kiitos ^^ Sain sut ihan koukkuun :O Vau
Vaivaiskoivu ~ Kiitos kehuistasi! Mahtaaa että odotat innolla jatkoa ^^
miltsei ~ Tosiaan, ensimmäinen osa oli melko lyhyt, mutta toivottavasti tämä seuraava osa on vähän pidempi (; Kiitos sinullekin kommentistasi! ^^
Ja nyt, kukaan ei sano mitään tämän osan pituudesta :'D Toivottavasti se on edes vähän pidempi ^^ Toistelin koko ajan itseäni kirjottaessani vastauksia (periaatteessa vain kiitoksia :'D) kommentteihinne, toivottavasti ei haittaa ^^
Mutta enempiä höpöttelemättä päästän teidät lukemaan jatkoa
2/3Olimme tulleet Charlien talolle melko nopeasti koulun päätyttyä. Ulkona oli vallinut Forksin tyypillinen – sateinen ja utuinen – sää. Heti ensimmäiseksi olin laittanut kanan kypsenemään uuniin, jotta se olisi ollut valmis Charlien palatessa kotiin. Edward istui ruokapöytämme ääressä yhtä kauniina kuin aina. Joskus päädyin miettimään sitä, että oliko hän edes oikeasti olemassa – kukaan noin upea ei voinut olla todellinen. Olimme jättäneet kanan uuniin paistumaan ja lähteneet ylös tekemään läksyjä ja valmistelemaan äidinkielen esitelmää.
»Okei, mitä meidän kannattaa paljastaa?» kysyin. »Emme voi kertoa kovinkaan paljoa mitään oikeasti totta olevaa, kuten jotain eläinten veren juomisesta tai auringossa kimaltelemisesta. Se saattaisi olla liian läpinäkyvää.»
»Kieltämättä», Edward vahvisti. Hänen kulmansa rypistyivät hieman hänen istuessaan sänkyni reunalla nojaten käteensä. »Voisimme käyttää yleisesti tunnettuja legendoja vampyyreista – esimerkiksi valkosipuleista ja lepakoksi muuttumisesta.»
»Hyvä idea», sanoin nyökäten päätäni. Irrotin käteni polvieni ympäriltä ja nousin lattialta ylös. Kävelin koululaukulleni ja vedin sieltä äidinkielenvihkoni ja etsin pöydältä kynän. Kävelin sänkyni viereen ja istahdin alas nojaamaan Edwardin jalkoihin.
»Eli siis valkosipuleita ja lepakoksi muuttumista...» mutisin kirjaten ne listaksi vihkon takakanteen – kirjoittaisimme tekstin puhtaaksi vasta myöhemmin.
»Ja krusifiksit», Edward lisäsi. Kirjasin senkin.
Noin kymmenen minuutin kuluttua olimme saaneet listattua keskeiset vampyyri-uskomuksiin liitetyt termit.
»Kirjoitetaanko me tämä jo tänään puhtaaksi vai jatketaanko jokin toinen päivä?» kysyin Edwardilta, joka makasi sängylläni tuijotellen kattoa.
»Voidaan me jatkaa huomennakin, meillähän on aikaa kaksi viikkoa», hän muistutti. Nyökkäsin.
Katselin Edwardia hetken ajan, kunnes kiipesin lattialta tämän viereen. Painauduin hänen kylmää vartaloaan vasten ja suljin silmäni. Edward kiristi otettaan ympärilläni painaessani pääni hänen kovaa rintaansa vasten.
»Väsyttääkö sinua?» hän kysyi samettisella äänellään.
»Hieman. Paljon kello on?»
»Melkein viisi, Charlie on ihan kohta kotona», Edward vastasi. Räpsäytin silmäni auki.
»Kana!» huusin ja nousin äkkiä ylös. Kiiruhdin ovelle ja lähdin juoksemaan portaita pitkin alakertaan. Kolmanneksi viimeisellä portaalla kompastuin jalkaani ja horjahdin eteenpäin. Suljin silmäni ja hetken ajan ehdin jo odottaa kipua, joka seuraisi ehkä muutamasta murtuneesta luusta ja parista mustelmasta, mutta en tuntenut mitään. Pian tömähdin johonkin kovaan ja uskalsin avata silmät. Huomasin makaavani Edwardin kylmillä käsillä.
»Bella? Bella, oletko kunnossa?» hän kysyi huolestuneena. Räpyttelin silmiäni hetken, kunnes älysin vastata.
»Olen.» Käsivarttani kivisti hieman, koska se oli iskeytynyt Edwardin kivenkovaan käsivarteen, mutta muuten olin kunnossa.
Edward nosti minut hellästi jaloilleni ja loi minuun epäilevän silmäyksen.
»Oletko aivan varmasti kunnossa?» hän kysyi.
»Olen, aivan varmasti.» Vilkaisin käsivarttani ja huomasin siihen tulleen pienen mustelman. Toivottavasti Edward ei huomannut sitä.
Melko pian horjahtamiseni jälkeen Charlie oli palannut kotiin. Olimme syöneet yhdessä samalla kun Edward oli istunut olohuoneessa katselemassa televisiota. Ruoan jälkeen olimme liittyneet isän kanssa hänen seuraansa olohuoneeseen, kunnes Edwardin oli täytynyt ”lähteä”. Oikeasti hän oli ajanut autollaan kotiinsa ja palannut pian juosten takaisin meille kiiveten huoneeni ikkunasta sisään. Loppuillan olin kuluttanut hänen kanssaan jutellessa.
Istuin sängyn reunalla katsellen Edwardin tasaisesti kohoilevaa rintakehää hänen tuijottaessaan minua. Emme olleet sanoneet sanaakaan moneen minuuttiin, mutta hiljaisuus ei ollut painostavaa, se tuntui melko hyvältä.
»Taidan joutua olemaan nyt hetken ihminen. Odotatko minua täällä?» Kyllä minä tiesin, että Edward odottaisi.
»Totta kai», hän sanoi hymyillen ja nosti kädet vatsansa päältä niskan taakse. »Niin kauan kuin tarvitsee.»
Astuin talomme ainoaan vessaan ja riisuin vaatteeni keoksi pesukoneen päälle – laittaisin ne myöhemmin pyykkikoriin. Astelin suihkun alle ja käänsin sieltä tulemaan lämmintä vettä. Seisoin suihkun alla hetken ajan ja pesin hiukseni mansikantuoksuisella lempishampoollani.
Suihkun jälkeen pesin hampaani ja harjasin hiukseni. Puin päälleni vanhan ja reikäisen yöasuni, jonka jälkeen palasin Edwardin luo.
»En ole vähään aikaan tainnut sanoa, kuinka kaunis olet», hän tokaisi ennen kuin olin edes kunnolla astunut takaisin makuuhuoneeseeni.
»Öhöm... Kiitos», takeltelin. Minusta tuntui uskomattomalta kuulla se lause Edwardin suusta – en ollut läheskään yhtä kaunis kuin hän tai hänen sisarensa. Tai olisiko pitänyt sanoa
häikäisevä.
Puna nousi poskilleni minun kompuroidessani takaisin sänkyyn. Edward kietoi kätensä ympärilleni ja painoi suukon hiuksieni sekaan.
»Hyvää yötä, Bella, rakas.»
»Hyvää yötä Edward. Minä rakastan sinua.»
»Aivan kuten minäkin sinua», hän vastasi vieno rakastamani hymy huulillaan.
Seuraavana päivänä olimme lähteneet tavan mukaisesti kouluun. Koulupäivä oli ollut yhtä tavallinen kuin aina.
Koulun jälkeen Edward oli tullut meille ja olimme kirjoittaneet äidinkielen esitelmää parin tunnin ajan, kunnes se oli melkein valmis.
»Pitäisikö tässä vielä mainita vampyyrien kalpeudesta?» kysyin tutkien tekstiä, jonka Edward oli kirjoittanut vihkoonsa.
»Hyvä idea, kirjoitan sen vielä», Edward vastasi ja nappasi vihkon käsiinsä. Sen kirjoitettuaan lukaisin esitelmän kertaalleen läpi.
»Meillä ei ole yhtään havainnollistavaa kuvaa tai esinettä», Edward muistutti.
»Ehkä minun pitäisi ottaa sinusta kuva ja havainnollistaa koko luokalle miltä vampyyri näyttää», ehdotin ja vilkaisin Edwardiin. Hän naurahti.
»Voisimme samantien toivoa, että esitelmäpäivänä paistaisi aurinko ja voisin hypätä valonsäteen eteen äidinkielen luokassa. Tai ehkä voisin kantaa luokkaan sinun autosi? Voisin heittää sen koulun seinästä sisään», Edward ehdotti virnistäen.
»Todella hyvä idea, voisimme miettiä sen toteuttamista», vastasin yrittäen näyttää mietiskelevältä. »Tai jos ei kuitenkaan. Opettaja Mason saisi varmasti sydänkohtauksen, jos tekisit niin.»
»Voi olla. Jos vain etsisimme jostain Draculan kuvan, se varmasti kelpaa.» Nyökkäsin.
~~
Anteeksi tuhannesti tuosta lopusta, se tökkäsi ;/ Muistakaapas taas kommentoida ^^ ♥
