Title: Kyynel sateessa
Author: Ziri
Genre: Lievää angstia, oneshot, draama(?)
Pairing: Tavallaan G/H, mutta ei silleen
Rating: varmaan S
Summary: Ginny ei jaksa olla enää ilopilleri, kun Harry ei huomaa häntä
Disclaimer: En omista paikkoja, tyyppejä tai mitn, mitä täs ficis on
Warnings: Itsetuhoisuus. Kirjotin tän joskus yhdeltätoista, että aikas kummallinen..
A/N: Tämä on mun eka edes lievästi angsti henkinen juttuni, mutta kommat ois kivoja..
Kyynel sateessa
Sade vihmoi jäätävästi, ja suurin osa Tylypahkan oppilaista kyhjäsi sisällä takan edessä. Siksi Ginny olikin lähtenyt ulos. Hän oli väsynyt ainaiseen tuijotukseen jota hän sai pojilta osakseen. Hän sulki silmänsä ja nojasi kylmissään suureen puuhun. Hän kuunteli, kuinka sade ropisi tasaisesti puun lehvistöön, ja tipahteli silloin tällöin hänen päälleen. Ginny oli kastunut läpimäräksi, ja hänen pitkistä, punaisista hiuksistaan valui vettä.
Sade yltyi, ja tuuli havisutti puuta, johon viidesluokkalainen tyttö nojasi. Ginny avasi ruskeat silmänsä ja kietoi käsivartensa hoikkien säärtensä ympäri. Hän ei huomannut nopeasti tarpovaa hahmoa, joka lähestyi häntä. Ginny oli liian väsynyt kuullakseen mitään muuta kuin sateen lempeän äänen.
”Ginny?” Hermionen äänensävy oli huolestunut. Ginny käänsi päätään huokaisten, ja hymyili Hermionelle vaisusti. Hän ei jaksanut esittää ilopilleriä, enää.
”Moi”, Ginnyn ääni oli vain käheä kuiskaus. Hermione istui hänen viereensä ja kietoi omat kätensä polvien ympärille.
”Mitä ihmettä sä täällä kukut? Kaikki on huolissaan”, Hermione kysyi hiljaa. Häntä huolestutti Ginnyn tilanne. Tyttö oli ollut allapäin jo pidemmän aikaa. Ginny kohautti harteitaan välinpitämättömästi. Hän pureskeli täydellistä alahuultaan estääkseen kyyneleet, jotka kirvelsivät silmiä.
”Mä en jaksa enää”, Ginny kuiskasi onnettomasti ja käänsi silmänsä Hermioneen. Hermione taputti Ginnyn olkapäätä ystävällisesti
”Kyllä Harry sut vielä huomaa”, Hermione sanoi ja hymyili hieman. Ginny kohautti olkiaan ja tuhahti hiljaa.
”Toivotaan”, tyttö mumisi. Hermione nousi, ja ojensi kätensä vetääkseen Ginnyn ylös. Tyttö ojensi kätensä, ja kun kaavun hiha väistyi, Hermione näki sen.
Hän veti Ginnyn ylös, ja veti käden silmiensä tasalle. Hän tuijotti rannetta ja käsivartta, joissa oli viiltomaisia haavoja.
”Minä kävin Hagridilla ja yksi sen lemmikki..” Ginny valehteli Hermionen syynäävän katseen alla. Hermione käänsi katseensa ja tavoitti ystävänsä silmät.
”Miksi Ginny?” Hermione tiuskaisi. Miksi Ginny oli viillellyt itseään?! Ginny katsoi luimien Hermionea, ja puri taas huultaan, ettei purskahtaisi itkuun.
”Harry ei ikinä huomaa mua”, Ginny kuiskasi itku kurkussa. Hermione kurtisti kulmiaan raivoissaan.
”Nyt Ginny järki käteen! Et ihan taatusti rupea viiltelemään itseäsi, jos joku poika ei huomaa sua!” Hermione sähähti.
”Mutta mä en halua elää ilman sitä”, Ginny kuiskasi väistellen. Hermione pyöräytti silmiään. Hän aikoi sanoa vielä jotain, kun Parvati Patil juoksi heidän luokseen.
”Täälläkö te ootte? Harry on ihan sekoamispisteessä. Se myllää kaikki huoneet läpi, kun se ettii sua Ginny”, Parvati läähätti tullessaan heidän luokseen. Hermione katsoi Ginnya, ja näki kuinka tytön kasvoille kohosi hämmentynyt ilme, jossa oli mukana jotain hymyntapaista.
”Mene edeltä, ja sano Harrylle, että me tullaan ihan just”, Hermione virnisti Parvatille, joka kääntyi ja lähti tarpomaan takaisin sateessa. Ginny hymyili aurinkoisesti ja näytti siltä, että hän alkaisi itkeä, tosin nyt onnesta.
”Ethän enää viiltele, ethän?” Hermione kysyi, kun he lähtivät talsimaan linnaa kohden. Ginnyn huulilla kareili hymy.
He lähestyivät Tylypahkaa ja Hermione huomasi, ettei Ginny vastannut hänen kysymykseensä.
// Ancka muokkasi ikärajan otsikkoon.
