Twilight: Hän ei palaa | S E/B

[LND]

Title: Hän ei palaa
Author: LND
Pairing: Edward/Bella
Rating: S
Fandom: Twilight
Genre: AU, Angst, Songfic, Deathfic
Disclaimer: Jipun Vanha kaunis mies ja Stephenie Meyerin hahmot
A/N: Tää kappale vaan on niin tavattoman kaunis, että siitä on pakko vääntää myös Bella/Edward versio.  Harmittaa, kun jäi niin lyhyeksi


Hän seisoi sen haudan vierellä
musta hattu kädessä ja
puhuu jäätyneille lehdille lumessa.

He katsoivat Edwardia, joka oli polvillaan haudan vierellä, joka oli painanut päänsä alas. Hänen hiuksensa olivat kastuneet sateessa ja peittivät nyt hänen täydellisiä kasvojaan. ”Älä tee tätä yhtään vaikeammaksi hänelle”, Esme sihahti Alicelle, joka hänkin oli menettänyt tärkeän ihmisen. Alice vain mulkaisi Esmeä ja suuntasi katseensa maahan. Jos hän olisi voinut, olisi hän itkenyt.


Hän oli palanut kertomaan
että osaa rakastaa
ja ettei saa unta
ilman sua

Edward kuiski hiljaa sanoja, jotka halusi vielä sanoa. Hänen äänensä oli niin matala, että sitä ei ihmiskorvalla olisi voinut edes kuulla. Kuusi muuta katsoivat häntä kuullen joka sanan. He kaikki tiesivät, että seuravana päivänä Edward olisi jo Italiassa. Edward käänsi päänsä Carlisleen ja puhui: ”Hänen viereensä sitten...” Carlisle nyökkäsi, ihan vain muodon vuoksi vaikka tiesi, että Edward saisi vastauksen hänen ajatuksistaankin.

Edward painoi päänsä taas alas ja silitti marmoriin kaiverrettuja kirjaimia. Hän kuiskasi hiljaa: ”Kunpa olisi ollut hieman enemmän aikaa.” Loput sanoista sulautuivat yhteen niin, ettei kukaan, joka ei olisi yliluonnollinen pystyisi niitä käsittämään.

Kaunis,
vanha surullinen mies
lumisia sinivuokkoja
keräsi sun haudalle

Emmet vilkaisi Rosalieta ja nähdessään tämän välinpitämättömät ja kiukkuiset kasvot, hän astui tämän varpaille. Esme painautui Carlisleen kainaloon ja Jasper rutisti Alicen tiukkaan syleilyynsä. Aurinko pilkahti hieman pilven takaa ja sai heidät kimaltamaan, mutta he eivät välittäneet, eivät aivan vielä.

Edward laski nipun kukkia hautakiven juurelle. Ne oli kerätty heidän niityltään, siltä pieneltä . ”Nuku hyvin. Näe kauniita unia, Bella.” Hän alkoi hyräillä tuutulaulua, jonka oli säveltänyt vain muutama vuosi sitten. Hän oli uskonut, että tämä kestäisi pidempään.

Kaunis,
vanha surullinen mies
kristallivirran reunalle jätti sydämen

Edward nousi ja pudotti sormuksensa kiven eteen. Perheensä katsoessa Edward jätti sydämensä kosteaan ruohikkoon. Lentolippu jäljelle jääneelle osalle oli jo varattu. Edward vilkaisi perheeseensä ja lähti sitten juoksemaan. Kaikki kuusi jäivät vielä seisomaan, viettämään hiljaista hetkeään.


Kotona hän toivoi sun palaavan.
Lämmitti kalakeittoa
näkkileivän pöydälle voiteli.
Nyt hän istuu ja
odottaa itkien.
Kotona rakkaitaan tänään odottaa.

Edward alkoi tehdä ruokaa. ”Bella on varmasti nälkäinen kun tulee, jos tulee.” Hän pilkkoi sipulin pieniksi suorareunaisiksi kuutioiksi ja hymyili, tietäessään, että Bella olisi tyytyväinen. Hän kuuli oven käyvän tietäen, ettei se ole hän.

”Edward” äänensävy oli varovainen ja kokeileva, ”hän ei palaa.”

[{samba}]

Tää oli hyvä. Jotenki mä en saanu tosta viimeisistä kahdesta lauseesta enää tolkkuu, mut tää oli silti kaunis. Kuvasit tän nätisti. Edward oli joteniki ihana.... Surullinen.
Kiitos.

[Kotitonttu]

Hieno tarina  vaikka vähän surullinen

[SnowCherry]

Vau... Tää oli todella upea ja surullinen ;___;

Edward alkoi tehdä ruokaa. ”Bella on varmasti nälkäinen kun tulee, jos tulee.” Hän pilkkoi sipulin pieniksi suorareunaisiksi kuutioiksi ja hymyili, tietäessään että Bella olisi tyytyväinen. Hän kuuli oven käyvän, tietäen ettei se ole hän.

”Edward” äänensävy oli varovainen ja kokeileva, ”hän ei palaa.”

Tää oli niin kaunis kohta :'<

Tosi upea ficci... kiitos tästä ♥ Tuo kappale oli todella surullinen ja kuuntelin sitä samalla, kun luin tätä...

[Cappi]

Yhh, ei sais lukea tälläsiä. Nää on niin surullisia, et itteäkin alkaa itkettämään. Pidin erityisesti näistä kohdista, ne olivat ihania ja surullisia:

Edward laski nipun kukkia hautakiven juurelle. Ne oli kerätty heidän niityltään, siltä pieneltä . ”Nuku hyvin. Näe kauniita unia, Bella.” Hän alkoi hyräillä tuutulaulua, jonka oli säveltänyt vain muutama vuosi sitten.

Tää oli ihana kohta.

Edward alkoi tehdä ruokaa. ”Bella on varmasti nälkäinen kun tulee, jos tulee.” Hän pilkkoi sipulin pieniksi suorareunaisiksi kuutioiksi ja hymyili, tietäessään että Bella olisi tyytyväinen. Hän kuuli oven käyvän, tietäen ettei se ole hän.

”Edward” äänensävy oli varovainen ja kokeileva, ”hän ei palaa.”

Tässä kohtaa meinas itku päästä, ''hän ei palaa.''
Just tollanen kohta, emmä vaan tiedä. Ittekin on joskus toivonu et joku ihminen palais, vaikka tietää ettei se enää koskaan palaa. Pidin tästä valtavasti! 

Cappi.

[Idiela Cullen]

Tosi hieno ficci ja koskettavasti kirjoitettu myös. Varsinkin tämä surullinen kohta jäi parhaiten mieleen:

Edward kuiski hiljaa sanoja, jotka halusi vielä sanoa. Hänen äänensä oli niin matala, että sitä ei ihmiskorvalla olisi voinut edes kuulla. Kuusi muuta katsoivat häntä kuullen joka sanan. He kaikki tiesivät että seuravana päivänä Edward olisi jo Italiassa. Edward käänsi päänsä Carlisleen ja puhui: ”Hänen viereensä sitten..” Carlisle nyökkäsi, ihan vain muodon vuoksi vaikka tiesi, että Edward saisi vastauksen hänen ajatuksistaankin.

Jatka vaan kirjoittamista, hienoa työtä! 

[LND]

 En ole ikinä saanut näin paljon kommentteja, ja näin lyhyessä ajassa  Taitaa nämä Twilight-ficit olla kuumaa tavaraa nyt 

{samba} kiitos. Myönnän että tuo viimeinen lause on varsin vaikea selkoinen.

SnowCherry kappale on minustakin todella kaunis. Kun ensimmäisen kerran luin siitä kirjoitetun ficin (taisi olla H/D.tä), itkusta ei meinannut tulla loppua. Kiitos

Cappi  Niin tälläisiä ei saisi lukea, saati kirjoittaa. Itse en ollu kovinkaan tyytyväinen tuohon ruuanlaitto kohtaan, mutta kai se sitten tuossa välissä meni  Harmittaa kyllä vähn kun et purskahtanut itkuun    Kiitos sinullekin.

Annabelle   Tuo viimeinen lause on siis, jonkun (kenen ikinä haluatkaan) sanoma, väliin on vain ängetty tuollainen kuvaus. Sekava selitys    Surullisen tunnelman saa niin helposti... tai siis ainakin minun mielestäni. Saavutus on saada joku toinen itkemään tekstinsä takia. Kiitos.

Idiela Cullen en ikinä lopettaisi kirjoittamista, mutta olen vielä vähän arka tämän ison foorumin vilskeeseen. Täälllä osataan olla todella raakoja, vaikkakin syystä. Lainasit kappaleen, josta pidän itsekkin kovasti. Epävarma Edward kiehtoo minua. Kiitos.

[Parisade]

Oikein kiva fikki, vähän surullinen vain. Kirjoitat hienosti ja laulu sopi tähän. Pari asiaa minua kuitenkin häiritsee. Ensinnäkin se, että Cullenit tuossa hyväksyvät ihen täysin, että Edward aikoo mennä volturin luo. No en tiedä, mutta minulla vain on jotenkin sellainen olo, että he yrittäisivät estellä Edwardia viimeiseen asti.
Toinen on tämä:

Emmet vilkaisi Rosalieta ja nähdessään tämän välin pitämättömät ja kiukkuiset kasvot, hän astui tämän varpaille.

Okei minä olen ikuinen Rosalie fani ja niin edespäin enkä yksinkertaisesti suostu uskomaan, ettei Rosya kiinnostaisi tippaakaan, että hänen veljensä aikoo tehdä itsarin.
Olen varmaan vähänn tyhmä, mutten tajunnut tuota loppua. Ensin Edward  juoksee jossain ja sitten hän onkin laittamassa ruokaa?

[Riitu]

eieieieieieieiii! ei saa näin surullisia kirjottaa! Just tossa kohdassa, tossa "Hän ei palaa" alko itkettään. äääää mä en sais lukee näin surullisia. alkaa itkettään. 

mutta silti ihana. kiitos. 

[Nuutti|]

Jotain mielenhäiriöitäkö mulla, aloin ihan hulluna itkemään tuossa lopussa. Parun täällä ihan pöljänä. :' (

Oli nätti. </'33

[gisela]

niin kaunis ficci ! <3 tää on niin upea ! alko tosi paljon itkettää tossa lopussa. en pysty kuvailemaan miten ihana tää on<3

[Korsetti]

APUAAAAA

tää on nii väärin ku ihmiset kirjottaa tämmöstä joka saa mut itkemää 8(((

Mut tää oli älyttömän kaunis, rakastan, tykkään,
Korsetti

[masque]

Ihanan surullinen.
En ollu koskaan ajatellu tollasta tilannetta. Edward suremassa Bellaa hautausmaalla.
Erittäin kaunis kohtaus.

[Kuurankukka]

Erittäin kaunis ficci, tuli tippa linssiin.. Tuli oikeasti tosi surullinen ja haikea olo, mutta siitä huolimatta tää oli hyvä ficci Nuo laulun sanat sopi todella hyvin tähän, harmi ku en saanu kuunneltua sitä.. Mutta idea on tosi surullinen, Edward Bellan haudalla..

Edward painoi päänsä taas alas ja silitti marmoriin kaiverrettuja kirjaimia. Hän kuiskasi hiljaa: ”Kunpa olisi ollut hieman enemmän aikaa.” Loput sanoista sulautuivat yhteen niin, ettei kukaan, joka ei olisi yliluonnollinen pystyisi niitä käsittämään.

Tuo nousi lempparikohdakseni, todella ihana..
Minuakin jäi Earan tapoin ihmetyttämään, että miksi muut antoi Edwardin lähteä noin vain itsaria tekemään. Luulin ihan, että muut Cullenit estäisivät Edwardin.. Sitten tuo Rosalie juttu. Vaikken mikään Rosalie fani olekkaan, se ei kertakaikkiaan ole Rosalieta, kyllä hänen minusta olisi pitänyt surra. Siinä kohdassa töksähti hieman. Tuo viimeinen kappale minun piti lukea useampaan kertaan, jota tajusin mitä siinä tarkoitettiin. Mutta mutta, hyvä ficci oli, luen mielelläni lisää tällaista. Isot kiitokset

[LND]

Eara tarkoitukseni ei ollut antaa sitä kuvaa, että he antaisivat Edwardin mennä. Tottakai he yrittävät estää. Kertojahan ei nähnyt kenenkään sisälle, vain ulkopuolista kerrontaa. Ja tuo Rosaline kohta, en tiedä mikä minuun meni. Olen kai tottunut että Rosaline on vähän tyyliin: "Kyllä minä tiesin että näin kävisi."  Lopussa Edward juoksi kotiin ja menetti todellisuuden tajun, alkoi laittaa hysteerisesti ruokaa Bellalle joka palaisi pian. Kiitos mielipiteistäsi, avasit minulle uuden näkökulman tekstiini ja olen nolostunut.

Riitu se itkeminenhän on näiden juttu, itse ainakin pidän siitä eniten. Kiitos.

Suklaamurunen , olen erittäin tyytyväinen että tekstini on koskettanut teitä, eikä jäänyt ärsykkeeksi päähänne.

gisela Kiitos. Kyllä sinä vielä huomaat tässäkin jotain huonoa 

Korsetti vai että rakastat? Kiitos kaunis, hunajaisista sanoistasi.

masque kappaletta kuunnellessa minulle tuli mieleen, että mitä jos...  "Todellisuudessa" Edward kuitenkin kuolisi samana päivänä kuin Bella. Kiitos.

Kuurankukka kappale on kuuntelemisen arvoinen  Minusta tämän tilanteen voisi hyvin kääntää toisin päin; Bella Edwardin haudalla    Ottaisin mielelläni vastaan myös perusteluja (kaikilta), miksi tuo on lempikohtasi, mutta ymmärrän että se on todella vaikea selittää.  Olen pahoillani siitä että sinun oli luettava uudelleen ja uudelleen. Tarkoitushan oli nimenomaan saada lukijat itkemään, eikä se oikeen luonnistu jos kokoajan pitää lukea uudelleen.
  Ja kuten jo mainitsin, Cullenit kyllä estäisivät kaikin keinoin. Tuohon väliin ei nyt vaan voinut kirjoittaa väittelyä. Miksi he muuten olivat siellä Edwardin kanssa? Ehkä juuri vahtimassa tätä (en tiedä itsekään) . Rosalie on hieman vaikea hahmo. Ensimmäisen kirjan käsitys on jäänyt päähäni eikä siitä päästä pitkälle. Rosalie on vain aina-oikeassa-tyyppiä, anteeksi siitä.

[Vaivaiskoivu]

ÄÄÄÄ!!! Ei oo reilua, nyt mä itken täällä loppupäivän. Ihana, vaikkakin älyttömän surullinen. Ihanaa tekstiä, lisää tämmöstä, mutta ei näin surullista, pliis! 

[bbelamoi]

Tosi surullinen ;( Lopussa alko vaivaa että kuka sen sanoi että "Hän ei enää palaa"

[cynthia]

Olipa surullinen,  mutta myös ihana.

[Ayos]

Voi ei, mun itkumaratoni alkoi taas. No juu surullinen, kaunis, epätoivoinen ficci joka toimi. Kiitos tästä lukunautinnosta... vaikkakin surullisesta semmoisesta.

[Liinalotta]

joskus luin tämän - miksen sitten kommentoinut?
who knows. joka tapauksessa, surullinen ficci.

kiitos.