T/N: Kiitos kommenteista! Ne todella piristävätpäiviäni!
Tämä on edelleen betaamaton.
Kolmaskymmenes luku: Paljon suolaista vettäEPOV:Minä istuin siinä – Bella sylissäni. Hän oli surullinen ja täynnä epäilyä. Minä kerroin hänelle, etten koskaan satuttaisi häntä. Mutta tiesin, ettei hän uskoisi minua. Epäilyksen tunne tuntui olevan paljon suurempi kuin hänen tunteensa minua kohtaan. Painoin kasvoni hänen hiuksiinsa. Tämän pitäisi olla täydellistä. Meidän pitäisi olla nyt iloisia ja hauskoja. Mutta nyt, kun olen lähempänä Bellaa kuin ikinä, näen särkyneen Bellan, mitä en voinut nähdä välimatkan päästä.
Hän oli aina puhunut Jacobista kuin tämä ei olisi mitenkään erityinen – kuin hän ei olisi satuttanutkaan Bellaa – mutta hän satutti… ja se repi Bellaa kahtia. Nousin ylös ja vein Bellan mukanani hotellille. Me emme puhuneet. Me emme katsoneet toisiamme. Juuri, kun me olimme hänen ovensa edessä, hän halasi minua vyötäröltä. Minä kiedoin käteni hänen ympärilleen. Hänen selkänsä oli aivan hiekkainen. Painoin suukon hänen otsaansa ja halusin hänen tietävän, että kaikki oli hyvin. En odottanut hänen kummeksuvan tai mitään!
Halusin vetäytyä pois, mutta hän tiukensi otettaan ja pudisti päätään.
”Älä…” hän mumisi vasten valkoista t-paitaani.
”Mitä?” kysyin hämmentyneenä.
”Älä mene. Älä lähde pois. Älä – jätä minua”, hän mumisi ja silmäni suurenivat, kun tunsin kyynelten kastelevan paitani.
”En minä ole lähdössä. Niin kauan kuin sinä haluat minua jäävän – minä jään”, sanoin ja halasin häntä uudelleen. Silloin hän alkoi itkeä niin, että minäkin kuulin sen.
”Pysy kanssani tämä yö”, hän kuiskasi ja minä hymyilin helpottuneena. Olin peloissani, että hän olisi työntänyt minut pois – nyt tiesin, ettei hän työntäisi ja se sai minut iloiseksi.
”Tule… laitetaanpa sinut valmiiksi nukkumaan menolle”, kuiskasin varovasti ja hän antoi minulle huoneensa kortin ja nyökkäsi heikosti.
Vedin hänet mukanani huoneeseen ja hän istui sohvalle. Minä suutelin hänen kämmenselkäänsä ja menin kylpyhuoneeseen. Täytin kylpyammeen melkein täyteen kuumaa vettä ja laitoin pyyhkeen sen lähelle. Kun kaikki oli valmista, käännyin hakeakseni Bellan, mutta huomasin hänet yllättäen takanani kietoutuneena pyyhkeeseen. Hän hymyili ujosti ja tiukensi pyyhettä alastoman vartalonsa ympärillä. Minä hymyilin hänelle lämpimästi – halusin hänen tietävän, etten ollut vihainen tai kärsimätön. Menin hänen luokseen ja hänen silmänsä suurenivat. Saatoin huomata hänen ilmeestään, että hän aikoi peruuttaa pari askelta, muttei peruuttanutkaan. Minä halasin häntä kevyesti ja suutelin häntä.
”Odota minua”, hän mumisi.
”Tottakai odotan. Odotan aina – älä huoli mistään. Mitään ei tapahdu”, mumisin ja hän hymyili taas heikosti. Suljin kylpyhuoneen oven takanani ja heittäydyin sohvalle. Minun olisi pitänyt hakea jotain muuta päälle pantavaa, koska minunkin vaatteeni olivat täynnä hiekkaa. Mutta jostain syystä minusta tuntui kuin olisin valehdellut Bellalle jos olisin lähtenyt huoneesta – jopa sekunniksi.
Kun Bella oli käynyt suihkussa, hän tuli takaisin huoneeseen ja istahti viereeni sohvalle. Kiedoin käteni hänen ympärilleen ja painoin leukani hänen päänsä päälle. Suljin silmäni ja vedin sisääni hänen mansikkashampoonsa tuoksua.
”Edward. Olen niin pahoillani. Ei se johdu sinusta… se on…” hän aloitti, mutta minä keskeytin hänet.
”Kyllä se on. Se johtuu minusta ja viime vuoden tavoistani. Älä yritä kiertää sitä”, mumisin ja silitin hänen kättään kevyesti.
”Ei. Ei, minä en halua sinun syyttävän itseäsi. Se on minun syytäni ja minä kyllä pystyn elämään sen kanssa”, hän mumisi. Nousin seisomaan ja vedin hänet perässäni.
”Elää sen kanssa Bella? Minun viime vuotisen käytökseni kanssa? Kuka tyttö voisi elää sen kanssa?” kysyin melkein nauraen samalla kun vein hänet sänkyynsä ja pidin peittoja ylhäällä, jotta hän voisi kömpiä sinne.
”Tanya voisi”, hän sanoi ja katsoi lattiaa.
”Tanya! Mutta… etkö sinä tajua? Tanya ei halua suhdetta… hän vain haluaa pitää hauskaa. Mutta Bella… sinä – minä… mehän haluamme jotain vakavampaa?” kysyin ja hän katsoi minua.
”Kyllä… mutta…” hän jätti lauseensa taas kesken.
”Mitä Bella?” kysyin ja otin hänen kädestään kiinni. Halusin hänen tuntevan, että kaikki oli hyvin ja että olin iloinen, kun me puhuimme siitä.
”Tämä on erilaista Edward… suhteet teettävät paljon työtä eivätkä ole aina edes kivaa”, hän sanoi ja minä hymyilin.
”Tiedän Bella. Lakkaa huolehtimasta siitä. Minä tunnen tätä kohtaan niin vahvasti – sinua kohtaan. En voisi koskaan heittää tätä pois”, sanoin ja annoin hänelle suudelman. Hän nyökkäsi hiljaa ja laskeutui makaamaan. Minä peittelin hänet ja menin toiselle puolelle.
Minä menin keskemmälle, kuten Bellakin, kunnes hänen päänsä oli rintani päällä ja minun käteni hänen selällään, jotta voisin vetää hänet lähemmäs. Toinen käteni oli pääni alla. Tuijotin kattoa.
”Edward?” hän kysyi heikosti.
”Niin?” kysyin mietteliäänä.
”Yritetään sitä”, hän sanoi ja tuntui kuin hän olisi hymyillyt minulle ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin… oikeaa hymyä. Hymyilin takaisin ja tuntui kuin paino olisi kadonnut harteiltani. Annoin hänelle suudelman ja vedin hänet vielä lähemmäs.
”Niin. Tehdään se”, sanoin. En aikonut vain yrittää sitä. Koska tiesin, etten pilaisi sitä.
Olin vieläkin unessa, kun tunsin Bellan käden t-paitani alla, liukuen vatsallani. Kun yhtäkkiä tajusin, etten nähnyt unta, silmäni revähtivät auki ja katsoin alas vain huomatakseni, että hän nukkui. Hän liikutteli kättään ilman, että teki sen itse. Minä hymyilin ja laskeuduin taas makaamaan. Ulkona oli jo kirkasta ja minua pelotti katsoa herätyskelloon. Pelkäsin kohdata äitini. Lyön vetoa, että hän tulee raivostumaan, kun saa tietää, että jätin Talian yksin.
”Edward?” Bella mumisi ja hetken minä luulin hänen puhuvan unissaan. Olin jo puhkeamaisillani ilosta, että hän sanoi nimeni nukkuessaan, kun huomasin hänen ilmeensä muuttuvan. Hän oli hereillä.
”Niin?” kysyin laskeutuen taas makaamaan.
”Kuinka paljon kello on?” hän kysyi.
”Aamu”, mumisin.
”Aamu. Mutta kuinka paljon kello on?” hän kysyi ja alkoi nauraa.
”Aamu. Minähän sanoin jo”, mumisin ja suljin silmäni uudelleen.
”Mutta se ei ole aika! Aika muodostuu numeroista!” hän sanoi nauraen. Tuntui hyvältä kuulla hänen nauruaan.
”No… minä en ainakaan aio kohdata todellisuutta juuri nyt. Jos sinä haluat tuhota tämän aamun – niin siitä vain – mutta minä en aio tehdä sitä”, mumisin ja hymyilin samalla. Bella voihkaisi ja siirsi vartaloaan, joten hän makasi nyt päälläni. Katsoin häntä, mutta hänen päänsä oli rinnallani ja hän näytti olevan täysin rentoutunut.
”Pidätkö makuualustastasi?” kysyin huvittuneena ja Bella nyökkäsi.
”Ei ole koskaan ollut parempaa. Ei ainakaan paremman tuoksuista”, hän kuiskasi hymyilevällä äänellä.
”Ei minullakaan”, sanoin nauraen.
”Hei kaikki!” Esme sanoi ja tuli huoneeseen. Kuulin Bellan vinkaisevan ja piiloutuvan peittojen alle.
”Tämä on sinun huoneesi kulta… se, että sinä piilottelet itseäsi etkä minua, tekee kaiken pahemmaksi”, kuiskasin hymyillen ja pidin hänestä tiukasti kiinni.
”Päästä minut ainakin irti”, hän kuiskasi, mutta minä pudistin päätäni.
”En”, sanoin hymyillen.
Sillä välin Esme oli vetänyt verhot auki ja katsoi meitä.
”Ole kiltti ja päästä irti?” Bella anoi, se kuulosti enemmän kysymykseltä.
”Rehellisesti sanottuna nyt on jo liian myöhäistä”, sanoin hymyillen. Hän voihkaisi ja rentoutui, muttei paljastanut päätään peiton alta – luulen, koska hän oli punastunut pahasti.
”Hyvää huomenta Edward”, äitini sanoi ja minä hymyilin hänelle tyytyväisesti.
”Hyvää huomenta Bella”, hän sanoi ja kuulin Bellan vinkaisun. Minä nauroin.
”Hän ei oikeastaan ole ollenkaan aamuihminen”, selitin ja äiti katsoi minua vihaisesti.
”Mitä sinä täällä teet? Minä käskin sinun pysyä Talian kanssa!” hän sanoi.
”Etpäs. Talia käski. Et sinä”, sanoin.
”EDWARD MASEN! Se on sama asia, koska minä pyysin häntä kertomaan sinulle! Ja sinä tiedät, että se on totta!” hän sanoi vihaisesti.
”Äiti. Minä lähdin huoneesta, kun hän oli jo nukkumassa. Tiedän, ettei se ollut oikein ja pyydän anteeksi, mutta ehkä sinun kannattaisi kysyä minulta ensi kerralla, haluanko olla lapsenvahtina koko yön!” sanoin myös vihaisena. En halunnut olla vihainen äidilleni, mutta juuri nyt en tiennyt minkä takia edes olin pulassa, koska koko tilanne oli typerä. Yhtäkkiä Bella ryömi sängyn päätyyn ja tuli ulos. Äiti ja minä katsoimme häntä. Minä näytin hämmentyneeltä – äiti yllättyneeltä.
”Minä laittaudun valmiiksi”, hän sanoi punastuen enemmän kuin koskaan ennen ja lähti kylpyhuoneeseen. Äitini ei sanonut mitään, kunnes hän kuuli oven napsahtavan kiinni.
”Sinä… hän… sinä… hän ei ole – alasti”, äiti sanoi yllättyneenä. Minä katsoin häntä hämmentyneenä.
”Tietenkään ei! Kuka muka nukkuu alasti?” kysyin. Hän näytti äimistyneeltä.
”Mutta minä luulin sinun… ja hänen… teidän molempien… tiedäthän”, hän sanoi hämmentyneenä ja minä pudistin päätäni.
”Olen pahoillani. Minä en ole nainen, joten en voi ymmärtää sinua jos et sano kokonaisia lauseita. Joten mitä sinä luulit?” kysyin hymyillen ilkeästi.
”Minä luulin teidän harrastaneen seksiä”, hän sanoi ja katsoi minua kysyvästi. Minä nauroin.
”Ei! Mehän ollaan oltu yhdessä vasta päivän! Miksi meidän olisi pitänyt harrastaa seksiä jo nyt!” sanoin ja pudistin päätäni epäuskoisena. Hänen suunsa loksahti auki.
”Sinä todella olet vakavissasi tästä – etkö olekin?” hän kysyi ja katsoi minua vakavasti.
”Tottakai olen!” sanoin nauraen. ”Bella on tyttö, jonka kaikki pojat haluavat. Hän on täydellinen”, sanoin kuin se olisi aivan selvää. Hän huokaisi.
”No… tämä muuttaa kaiken. Nähdään myöhemmin – oikeammin tunnin päästä. Silloin me syömme lounasta porukalla rannalla”, hän sanoi ja suuntasi ovelle. Minä nyökkäsin.
”Selvä, tunnin päästä”, sanoin ja hän lähti. Minä huokaisin ja nojauduin taaksepäin. Miksi kaikki olivat niin yllättyneitä, että minä otin tämän niin vakavasti?
”Valmista?” Bella kysyi ja katsoi minua hermostuneesti. Me kävelimme kohti rantaa käsikkäin ja näimme pöydän, jonka ääressä kaikki jo olivat.
”Kyllä. Tottakai”, sanoin nauraen samalla kun laitoin käteni hänen ympärilleen vetäistäkseni hänet lähemmäs, jotta voisin painaa suukon hänen päälaelleen.
”Minä olen hermostunut, Edward”, hän sanoi ääni täristen.
”Miksi?” kysyin nauraen.
”En tiedä”, hän sanoi ja kohautti olkiaan.
”Oikeasti Bella. Nämä ovat meidän ystäviämme. Ei tarvitse olla hermostunut”, sanoin. Sillä välin me olimme tulleet tarpeeksi lähelle nähdäksemme ketä siellä oli. Tämä oli todella yksityinen asia. Vain ystävämme ja vanhempamme – ja Talia tietenkin.
”Edward!” Talia kutsui ja juoksi luoksemme. Minä hymyilin hänelle ja pysähdyin. Aion halata häntä, kunnes hän alkoi hakata jalkojani nyrkeillään.
”Talia! Mikä on vinossa?” kysyin yllättyneenä ja päästin irti Bellasta, jotta pystyin tarttumaan Taliaa käsistä. Hän melkein itki.
”Sinä olet idiootti! Ja minä vihaan sinua!” hän huusi ja näin kyynelten valuvan pitkin hänen poskiaan. Vilkaisin Bellaa kysyvästi, mutta hän hymyili minulle.
”Fiksu tyttö”, hän muodosti huulillaan ja laittoi kätensä puuskaan. Käänsin huomioni takaisin Taliaan.
”Mitä olen tehnyt?” kysyin epätoivoisena.
”Sinä! Sinä et edes tiedä?” hän kysyi ja alkoi itkeä vielä kovempaa. En tiennyt mitä sanoa.
”Minä heräsin viime yönä, koska kuulin ääniä ja olin peloissani. Mutta kun kutsuin sinua, et vastannut. Sinä jätit minut! Sinä et ollut siellä minun kanssani”, hän itki ja yritti lyödä minua uudelleen. Minä huokaisin. Olisi pitänyt arvata näin käyvän.
”Olen todella pahoillani Talia. En halunnut satuttaa sinua. Haluatko sinä nukkua tänä yönä minun ja Bellan kanssa?” kysyin ja näin Bellan hymyilevän. Talia yllättyi tarjouksestani ja nyökkäsi iloisena.
”Mutta minä olen silti vihainen sinulle, Edward. Ja minä haluan istua sinun vieressäsi, etkä sinä saa istua Bellan kanssa”, hän sanoi ja minä katsoin Bellaa. Hän kohautti olkiaan.
”Okei. Sovittu”, sanoin ja nostin Talian kantaakseni häntä vasemmalla kädelläni, jotta voisin ottaa toisella Bellaa kädestä.
”Ei yhtään mustasukkainen?” Bella mumisi ja laittoi kätensä puuskaan. Käänsin päätäni ja näin hänen vihaisen ilmeensä. Hänkin oli mustasukkainen. Minä nauroin ja hän katsoi minua ilkeästi.
”Okei. Anteeksi. Ei ollut hauskaa”, kuiskasin ja laitoin käteni hänen ympärilleen vetäistäkseni hänet lähemmäs ja annoin hänelle suukon.
APOV:”Voi luoja”, kuiskasin hämmästyneenä.
”Voit sanoa tuon toisenkin kerran”, Rose kuiskasi vieressäni. Olimme juuri nähneet Edwardin hoitavan asian Talian kanssa ja olimme äimistyneitä siitä, miten paljon hän oli muuttunut.
”Katso kuinka he kävelevät”, Rose kuiskasi ja minä nyökkäsin. Se oli pelottavaa.
”He näyttävät perheeltä”, kuiskasin yllättyneenä.
”Voi luoja Alice, minä tulin kananlihalle”, Rose mumisi ja minä nauroin.
”Tiedän mitä tarkoitat”, mumisin ja me molemmat huokaisimme, kun näimme Edwardin kietovan kätensä Bellan ympärille ja antavan hänelle suukon.
”Kuka olisi uskonut hänestä tulevan tuollainen herrasmies vain oikean tytön kanssa?” Rose mumisi ja nojasi päätään käteensä.
”Niinpä. Hän on yhtäkkiä niin täydellinen ja kaikkea… ja koko se viimeöinen rantakävely… voi luoja… se on niin romanttista”, huokaisin.
”Miksi Emmett ei voi olla enemmän tuollainen?” Rose kysyi epätoivoisena ja katsoi Emmettiä, joka oli juuri työntämässä herneitä nenäänsä.
”Mhm… Olen niin iloinen, että he ovat vihdoin yhdessä”, kuiskasin. Rose nyökkäsi.
”Mitä luulet heidän tehneen, kun he katosivat eilen yhdessä?” Rose kysyi ja minä kikatin.
”Voi luoja… luulin heidän tekevän sen… ja sitten Edward tuli takaisin kuin he olisivat taas riidelleet… aivan yhtäkkiä… me kaikki näimme heidän tanssivan… tarkoitan… jopa minun polveni menivät hyytelöksi. Se oli niin romanttista. Ja sitten – se kuinka he suutelivat, minä melkein pyörryin”, kuiskasin takaisin. Rose nyökkäsi.
”Tiedän… kuinka kauan luulet tämän kestävän?” hän kysyi ja katsoi minua huolestuneena. Minä huokaisin.
”Luulen, että heidän täytyy tehdä paljon työtä sen eteen. Mutta toivon, että se toimii, koska minä suunnittelen jo heidän häitään”, sanoin ja me molemmat nauroimme samalla kun Edward laittoi Talian tuolille ja istuutui tämän viereen. Bella istui toiselle puolelle. Edward vilkaisi Taliaa, joka hymyili tyytyväisesti ja sitten Bellaa, joka näytti miettivän jotain. Yhtäkkiä Edward nojautui taakse ja laittoi kätensä Talian tuolin selkänojalle, jotta Bella voisi ottaa häntä kädestä. Bella otti siitä kiinni ja Edward painoi siihen suudelman. Hän hymyili Bellalle ja iski silmää ja piti hänen kädestään kiinni.
Me huokaisimme. Hän oli niin täydellinen!
BPOV:Pidin Edwardin kädestä kiinni samalla kun me istuimme. Olin ärsyyntynyt siitä, etten voinut istua hänen vieressään ja se, että Talia sai aina kaiken mitä halusi, sai minut vihaiseksi.
”Nyt kun kaikki ovat täällä niin voimme syödä”, Carlisle sanoi ja kaikki olivat samaa mieltä. Vedin käteni pois hiukan vihaisesti ja Edward vilkaisi minua yllättyneesti. Jos se olisi vain lounas… mutta Talia aikoo myös nukkua meidän kanssamme tänään. Ja sitten on myös se, että Talia on täällä ikuisuuden! Ehkä hän oli vakavissaan silloin, kun sanoi aikovansa mennä Edwardin kanssa naimisiin…
Yhtäkkiä joku tarttui minua olkapäistä.
”Hän-on-vain-lapsi”, Edward kuiskasi korvaani.
”Kuinka monesti sinä oikein aiot sanoa tuon?” heitin takaisin. Hän huokaisi ja nojasi olkapäähäni otsallaan.
”En voi puhua nyt, mutta muista: vain-lapsi”, hän sanoi ja silitti olkapäätäni.
”Edward?” Talia kysyi ja Edward päästi olkapäästäni irti. Pudistin päätäni epäuskoisena.
”Niin Talia?” hän kysyi ja käveli takaisin paikalleen.
”Voitko antaa minulle hilloa?” Talia pyysi.
”Odota Talia. Tässä. Hillo on minun edessäni”, sanoin ja hymyilin hänelle. Olin kysymässä Roselta jotain, kun Talia tönäisi purkin pois ja laittoi kätensä puuskaan.
”Ei”, hän sanoi.
”Mitä tarkoitat?” kysyin hämmentyneenä.
”Minä haluan
Edwardin antavan hillon minulle”, hän sanoi ja minä oin sanomassa hänelle, etten helvetti välitä, kun Edward nojautui eteenpäin ja laittoi hillopurkin takaisin samaan paikaan, mihin minäkin olin sen laittanut.
”Kiitos Edward”, Talia sanoi ja kääntyi ympäri häntä kohti. Minä vedin syvään henkeä ja käännyin Alicea ja Rosea kohti.
”Hei tytöt. Mitä kuuluu?” kysyin ja yritin hymyillä. Laitoin käteni syliini ja huomasin heidän katsovan minua hämmentyneesti.
”Hyvää. Entä sinulle?” Alice kysyi varovasti. Juuri silloin tunsin Edward käden kädelläni. Vedin käteni pois.
”Voi. Ihan hyvää”, sanoin ja hymyilin uudelleen. ”Oliko teillä hauskaa eilen?” kysyin. He nyökkäsivät.
”Niin… se oli okei… vaikkakin se oli aika tylsää”, Rose sanoi ja pyöräytti silmiään.
”Mhm… Mutta sinulla oli arvattavasti mielenkiintoisempi ilta”, hän sanoi ja iski minulle silmää. Näin silmäkulmastani Edwardin katsovan minua.
”Niin… se oli viihdyttävä”, mumisin ja yritin jättää hänet huomiotta. Kaikki näytti käyvän nyt hermoilleni.
”Ja viime yö?” Alice kysyi hymyillen. Rose tönäisi häntä kevyesti ja minä katsoin heitä hämmentyneesti.
”Viime yö?” kysyin.
”No… kävely rannalla ja kaikki”, Alice sanoi iskien silmää. Minä punastuin – en todellakaan halunnut kaikkien tietävän siitä.
”Kuinka… kuinka… kuinka te tiedätte?” kysyin ja yhtäkkiä kaikki hiljenivät ja katsoivat minua.
”Voi Bella! Älä ole nolostunut! Se oli niin suloista!” Rose sanoi ja kohautti olkiaan.
”Kuinka-te-tiedätte?” kysyin uudelleen. Tällä kertaa hitaasti ja ääni täristen. Tunsin kyynelten kihoavan silmiini ja näin Edwardin katsovan minua huolestuneena.
”Bella…” Edward aloitti, mutta minä pudistin päätäni. Halusin tietää.
”Alice! Kerro!” sanoin ja hän katsoi sormiaan.
”En tiennyt sinun olevan niin herkkä tästä”, hän mumisi.
”Tuo ei ole vastaus”, sanoin. Rose huokaisi ja tuijotti lautastaan.
”Kaikki tietävät. Koko maailma tietää. Kuvia on kaikkialla. Jonkun paparazzin on täytynyt nähdä teidät”, hän sanoi ja minä pidätin hengitystäni. Tunsin kuinka ensimmäinen kyynel vierähti poskelleni.
”Selvä…” sanoin nyökäten.
”Bella. Älä huolestu siitä”, Alice sanoi ja minä nyökkäsin nopeammin.
”Okei… minä…” Mutta Talia keskeytti minut.
”Bella, minä en halua sinun nukkuvan meidän kanssamme tänä yönä”, hän sanoi ja kohautti olkiaan. Nyökkäsin vielä nopeammin.
”Öhm okei… luulen… aion… mieluummin…” Ääneni murtui ja nousin ylös ja juoksin pois. Takaisin hotellille. En voinut pidätellä kyyneleitäni enää ja hiekka teki juoksun vaikeaksi. Pääsin juuri tarpeeksi kauas kukkulan taakse, kun kaaduin ja aloin itkeä. Olin polvillani ja peitin kasvoni käsilläni. Ei kestänyt kauan, kun tunsin Edwardin käden selälläni. Työnsin sen pois ja pudistin päätäni.
”Älä koske minuun”, sanoin ja hän veti kätensä pois. Hän istahti viereeni koskettamatta minua ja odotti itkuni loppuvan. Mutten voinut lopettaa.
”En voi tehdä tätä”, sanoin. ”En voi tehdä tätä. En vain voi. En voi… en voi”, kuiskasin ja pudistin päätäni. Silloin tunsin Edwardin käden taas selälläni.
”Älä…” kuiskasin, mutta tällä kertaa hän ei kuunnellut. Hän veti minut syliinsä ja silitti selkääni.
”Kaikki on hyvin Bella”, hän mumisi ja painoi suukon otsaani. ”Kaikki järjestyy.”
Mutta minä pudistin päätäni.
”Ei. Ei järjesty. Koko maailma tietää, että me olemme pari ennen kuin me edes olemme varmoja onnistuuko se!” sanoin pää vieläkin käsissäni.
”Bella. Me voimme tehdä sen. Sinun täytyy vain uskoa siihen… minuun! Minä en aio satuttaa sinua. Mitä minä voin tehdä, jotta uskoisit minua?” hän kysyi epätoivoisesti. Kohautin olkiani ja painoin kasvoni hänen t-paitaansa.
”Olen niin peloissani Edward. En halua, että kaikki tietävät”, mumisin ja hän silitti hiuksiani.
”Tiedän kulta. En minäkään. En olisi ikinä halunnut tätä. Mutta tällä tavalla se toimii… kun sinä olet minun kanssani yhdessä, tämä tulee tapahtumaan – aina”, hän mumisi ja silmäni revähtivät auki. Nousin ylös ja katsoin häntä järkyttyneenä.
”Aina?” kysyin ja aloin taas panikoida. Hän nousi ylös ja otti kädestäni kiinni.
”Bella. Kaikki järjestyy. Sinä totut siihen. Ja useimmiten he eivät löydä mitään juttuja”, hän sanoi ja juuri silloin kännykkäni soi.
”Haloo?” kysyin.
”Bella. Se olen minä, äiti”, hän sanoi ja minä meinasin taas itkeä.
”Äiti… ole kiltti… ei puhuta siitä”, sanoin ja Edward riiputti päätään. Hän oli erittäin pahoillaan tästä, mutta se ei saanut tätä yhtään paremmaksi.
”Ulkona on miljoonia valokuvaajia. Kuinka sinä luulet minun pääsevän töihin, kun ne tukkivat ajotien?” äiti kysyi ja kuulin hänen olevan vihainen.
”Äiti minä…” Mutta hän keskeytti minut.
”Bella! Mitä sinä teet?” hän kysyi.
”Minä…”
”Minä en edes tunne sinua enää”, hän sanoi ja tunsin uusien kyynelien purskahtavan silmiini. Keskeytin puhelun ja annoin sen Edwardille.
”Jos nuo ihmiset tulevat aina olemaan ympärillämme – en ole varma, voinko elää sen kanssa”, sanoin kääntyen ympäri ja juoksin takaisin hotellille.
”Bella!” Edward huudahti, mutta minä käännyin ympäri ja pudistin päätäni.
”Jätä minut yksin. Tarvitsen aikaa”, sanoin ja juoksin pois.
